Miehen toiminnan aiheuttama katkeruus
Olin joitain kuukausia suhteessa miehen kanssa, jonka kanssa olimme olleet ystäviä useamman vuoden. Suhteen aikana mies puhui aivan yltiöromanttisia juttuja ja ihastuin häneen aivan täysin. Kun olimme olleet pari kertaa sängyssä, hän muuttui. Ei pitänyt yhteyttä enää samalla tavalla, ei suostunut tapaamaan, hylkäsi puhelun, kun yritin soittaa ja lopuksi "virallisesti" jätti minut viestillä. Olimme seurustelleet useamman kuukauden ennen kuin menimme sänkyyn. Mies tiesi, että sänkyyn meneminen on minulle iso juttu ja sen piti olla samaa hänelle. Luotin häneen kuin vuoreen ystävyytemme ja varmaan hänen kauniiden sanojensakin vuoksi.
Tästä on jo monta kuukautta, mutta edelleen tunnen katkeruutta ja vihaa. Lisäksi mietityttää, mikä oli todellinen syy sille, että hän ei halunnut minua. Välillä tunnen ikävää ja toivon, että hänestä vielä kuuluisi. Välillä koko ihminen yököttää.
Tunnen itseni typeräksi ja lapselliseksi, kun uskoin häneltä lauseita, joiden aikuisen tulisi tietää olevan vain sanahelinää. Esim. rakkauden vannominen hyvin aikaisessa vaiheessa suhdetta. Suunnittelimme myös vakavasti yhteenmuuttoa. Sänkyyn meneminen ja sen jälkeinen hylkääminen taas aiheutti jonkinlaista inhoa omaa kroppaa kohtaan. Inhottaa ajatella, että olen ollut hänen kanssaan alasti ja mitä hän on miettinyt vaikkapa jostakin kroppani osasta. Inhottaa, että olemme olleet niin läheisissä tekemisissä.
Taustatietona vielä se, että tässä on "se tavallinen tarina": mies oli naimisissa, mutta eroprosessi oli käynnissä, hän (kertomansa mukaan) järjesteli ositusasioita ja asui yksin. Lisäksi hän oli jo vuosia, oikeastaan koko "ystävyytemme" ajan, valittanut minulle onnettomasta liitostaan. En osannut epäillä, etteikö hän olisi tosissaan eronsa kanssa.
Minulla vaihtelee tunteina katkeruus, itsesääli, inho ja itseinho, viha, kaipaus, kaikki nuo. Jälkimmäisin on tosin kokoajan vähenemään päin. Mutta en kestä ajatusta, että kaiken tämän jälkeen hän vain jatkoi elämäänsä niinkuin mitään ei olisi tapahtunut. Ja itse olen aivan rauniona. Miten näistä tunteista pääsee eroon ja koko asiasta yli? Ja miten ikinä voisi enää luottaa kehenkään?
Kommentit (178)
"Sänkyyn meneminen ja sen jälkeinen hylkääminen taas aiheutti jonkinlaista inhoa omaa kroppaa kohtaan."
Samaistun. Olen kokenut vastaavanlaisen hylkäämisen heti parin seksikerran jälkeen ja itseinho sen jälkeen oli aivan helvetillinen. Vaikka olen pahimmasta päässyt jo yli, suoraan sanottuna pidän epätodennäköisenä, että enää koskaan tulisin kenenkään kanssa sänkyyn menemään. En enää ota riskiä, että itsetuntoni hajotetaan taas aivan palasiksi. No, itsepä luotin, joten oma vika ja näillä mennään.
Eikö se sitten oikeasti ollutkaan eroamassa? Halusi vaan sun kanssa sänkyyn?
Älä anna yhden miehen vaikuttaa loppu elämääsi, hän nyt vaan sattui olemaan tuollainen. Mitä nopeemmin pääset takaisin normaaliin omaan elämääsi, sen parempi. Aika moni nainen haksahtaa elämänsä aikana johonkin sellaiseen mieheen joka ei sitten olekkaan se oikea. Kenenkään miehen takia ei kannata itsetuntoaan menettää. Nyt keräät itsesi kasaan ja kohti uusia juttuja.
Vierailija kirjoitti:
Siis minkä syyn mies antoi jättämiselle?
Se jäi vähän hämärän peittoon. Ainakin hänellä oli masennus tms. kriisi. Mitään kunnollista selitystä en saanut.
ap
Vierailija kirjoitti:
Eikö se sitten oikeasti ollutkaan eroamassa? Halusi vaan sun kanssa sänkyyn?
En tiedä oliko tosissaan silloin, mutta ilmeisesti on nyt palannut liittoonsa. Enkä enää tiedä, mitkä olivat motiivit minun kanssani pelleilyyn. Nyt ainakin tuntuu siltä, että leikki vaan. Mutta en tiedä. Ystävyys ja kaikki yhteydenpito on tietenkin myös ohi.
ap
Miksi ihmeessä annatte saastaisille kassientyhjentäjille reikää? Miehet eivät ole varustettu normaalilla tunne-elämällä.
Se että sillä on vaimo ja lapset ja oma elämä. Ei se sua kaipaa sotkemaan mitään, seksi on miehille seksiä. Ja huomasi että se on site samaa sun kuin vaimonkin kanssa
Siellä on kuule mamma kutonut miehelle torkkupeiton, ja homeinen liitto kukoistaa. Olit narsistin reikä, helposti ylipuhuttu reikä.
Vierailija kirjoitti:
"Sänkyyn meneminen ja sen jälkeinen hylkääminen taas aiheutti jonkinlaista inhoa omaa kroppaa kohtaan."
Samaistun. Olen kokenut vastaavanlaisen hylkäämisen heti parin seksikerran jälkeen ja itseinho sen jälkeen oli aivan helvetillinen. Vaikka olen pahimmasta päässyt jo yli, suoraan sanottuna pidän epätodennäköisenä, että enää koskaan tulisin kenenkään kanssa sänkyyn menemään. En enää ota riskiä, että itsetuntoni hajotetaan taas aivan palasiksi. No, itsepä luotin, joten oma vika ja näillä mennään.
Juu, ihan samat tuntemukset. Toivoisin vaan, että sen saisi tekemättömäksi. Ja tosiaan itsekin tuntuu siltä, että miten tässä enää voisi luottaa kehenkään tarpeeksi, että menisi sänkyyn. Minulla vielä pahentaa tuota se, että pidin häntä ystävänäni. Suhteen ja miehen piti oikeasti olla luotettava, kun ei ollut mikään random tinderjuttu.
ap
Jos tapahtunut sai sinut noin kovasti ahdistumaan, niin suosittelisin, että käyt juttelemassa jonkun kanssa. Parisuhdeterapiaan voi hakeutua myös yksin käymään läpi esimerkiksi juuri tuollaista asiaa. Seurakunnat tarjoavat ilmaista parisuhdeterapiaa eikä tarvitse edes olla seurakunnan jäsen. Helsingissä jonot ovat pitkät etkä sinkkuna todennäköisesti pääse terapiaan, mutta siellä kannattaa olla yhteydessä Valkonauhaliittoon, jolla on samaa palvelua. Muilla paikkakunnilla uskoisin, että seurakunnan terapiaan pääsee.
Vierailija kirjoitti:
Älä anna yhden miehen vaikuttaa loppu elämääsi, hän nyt vaan sattui olemaan tuollainen. Mitä nopeemmin pääset takaisin normaaliin omaan elämääsi, sen parempi. Aika moni nainen haksahtaa elämänsä aikana johonkin sellaiseen mieheen joka ei sitten olekkaan se oikea. Kenenkään miehen takia ei kannata itsetuntoaan menettää. Nyt keräät itsesi kasaan ja kohti uusia juttuja.
Tämä.
"Aika moni NAINEN haksahtaa elämänsä aikana johonkin sellaiseen mieheen joka ei sitten olekkaan se oikea."
Niin myös moni MIES eli samassa veneessä me kaikki ollaan!
T. N35
Vierailija kirjoitti:
Se että sillä on vaimo ja lapset ja oma elämä. Ei se sua kaipaa sotkemaan mitään, seksi on miehille seksiä. Ja huomasi että se on site samaa sun kuin vaimonkin kanssa
Näin varmasti juuri kävi. Mutta lapsia hänellä ei kyllä ole nykyisestä liitosta. Emme siis ole mitään ihan naperoita kumpikaan.
ap
Vierailija kirjoitti:
Siellä on kuule mamma kutonut miehelle torkkupeiton, ja homeinen liitto kukoistaa. Olit narsistin reikä, helposti ylipuhuttu reikä.
Juu, juuri tuolta tuntuu.
ap
Jos se yrittää lämmitellä uudestaan myöhemmin, sano kylmästi, että eiköhän tämä ole tullut nähtyä. Vaikka tuntuu nyt pahalta, niin nenä pystyyn ja eteenpäin. Monet naiset on kokenut samaa. Tsempit sulle.
Kuule aloittaja, TODELLA moni on haksahtanut samaan asiaan; nätisti lirkuttelevaan äijään, joka sitten palaakin kiltisti vaimon luo. Älä ota sitä itseesi, teit vaan virheen. Mitään varsinaista vahinkoa ei tullut, muuta kuin kolhu itsetuntoon. Häntä pystyyn ja eteenpäin. SINÄ et tehnyt muuta virhettä kuin luotit epäluotettavaan ihmiseen ja annoit tunteittesi viedä. Nyt lopetat sen itsesäälissä kieriskelyn ja otat opiksesi tästä. Ikinä et enää usko tuollaisiin juttuihin ,että "vaimo ei ymmärrä minua" yms paskaa. Tästä alkaen katselet vain sinkkuja ;)
Ihmiset on p**koja, miehet ja naiset. Voimia.
Miten te naiset lankeatte aina näihin "eroaviin" miehiin? Luuletteko löytäneenne hyvänkin saaliin?
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä annatte saastaisille kassientyhjentäjille reikää? Miehet eivät ole varustettu normaalilla tunne-elämällä.
Etkä sinäkään!
Laitapa vaimolle tietoa paneskelustanne. Ei teidän suhde siitä palaa, mutta ainakin minulle tuli parempi mieli kun mies selitteli kotonaan mitä oli tullut tehtyä. Onko vientipuolen äijiä?
Siis minkä syyn mies antoi jättämiselle?