Miehen toiminnan aiheuttama katkeruus
Olin joitain kuukausia suhteessa miehen kanssa, jonka kanssa olimme olleet ystäviä useamman vuoden. Suhteen aikana mies puhui aivan yltiöromanttisia juttuja ja ihastuin häneen aivan täysin. Kun olimme olleet pari kertaa sängyssä, hän muuttui. Ei pitänyt yhteyttä enää samalla tavalla, ei suostunut tapaamaan, hylkäsi puhelun, kun yritin soittaa ja lopuksi "virallisesti" jätti minut viestillä. Olimme seurustelleet useamman kuukauden ennen kuin menimme sänkyyn. Mies tiesi, että sänkyyn meneminen on minulle iso juttu ja sen piti olla samaa hänelle. Luotin häneen kuin vuoreen ystävyytemme ja varmaan hänen kauniiden sanojensakin vuoksi.
Tästä on jo monta kuukautta, mutta edelleen tunnen katkeruutta ja vihaa. Lisäksi mietityttää, mikä oli todellinen syy sille, että hän ei halunnut minua. Välillä tunnen ikävää ja toivon, että hänestä vielä kuuluisi. Välillä koko ihminen yököttää.
Tunnen itseni typeräksi ja lapselliseksi, kun uskoin häneltä lauseita, joiden aikuisen tulisi tietää olevan vain sanahelinää. Esim. rakkauden vannominen hyvin aikaisessa vaiheessa suhdetta. Suunnittelimme myös vakavasti yhteenmuuttoa. Sänkyyn meneminen ja sen jälkeinen hylkääminen taas aiheutti jonkinlaista inhoa omaa kroppaa kohtaan. Inhottaa ajatella, että olen ollut hänen kanssaan alasti ja mitä hän on miettinyt vaikkapa jostakin kroppani osasta. Inhottaa, että olemme olleet niin läheisissä tekemisissä.
Taustatietona vielä se, että tässä on "se tavallinen tarina": mies oli naimisissa, mutta eroprosessi oli käynnissä, hän (kertomansa mukaan) järjesteli ositusasioita ja asui yksin. Lisäksi hän oli jo vuosia, oikeastaan koko "ystävyytemme" ajan, valittanut minulle onnettomasta liitostaan. En osannut epäillä, etteikö hän olisi tosissaan eronsa kanssa.
Minulla vaihtelee tunteina katkeruus, itsesääli, inho ja itseinho, viha, kaipaus, kaikki nuo. Jälkimmäisin on tosin kokoajan vähenemään päin. Mutta en kestä ajatusta, että kaiken tämän jälkeen hän vain jatkoi elämäänsä niinkuin mitään ei olisi tapahtunut. Ja itse olen aivan rauniona. Miten näistä tunteista pääsee eroon ja koko asiasta yli? Ja miten ikinä voisi enää luottaa kehenkään?
Kommentit (178)
Erehtyminen on inhimillistä. Olet kokemusta rikkaampi. Älä soimaa itseäsi enää !
Vierailija kirjoitti:
Itse olen tehnyt tuon naisena miehelle.
Niin kauan kuin kaikki oli juttelun ja pussailun tasolla, oli asia tavallaan mahdollinen. En ollut koskaan pettänyt puolisoani, vaikka liittomme oli aikamoisessa kriisissä ja puolisoni oli pettänyt minua. Hoipuimme eron partaalla. Toisen miehen kanssa keskustelut, hellyydenosoitukset ja yhteiset haaveet kannattelivat minua kaiken sen paskan keskellä.
Kun sitten menimme sänkyyn, tuli asia jotenkin ikävästi todeksi. Tajusin kuinka rikki ja kriisissä olin, enkä halunnut jatkaa sivusuhdettani.
Selviteltiin sitten puolison kanssa tilannetta, jatkettiin avioliittoa vielä muutama vuosi. Ei olisi pitänyt jatkaa, mutta kun oli lapset ja lainat, yhteinen tuttavapiiri ja pitkä toveruus, oli vaikea erotakin. Eroonhan se sitten päättyi.
En tiedä kuinka rikki se sivusuhdemies meni, hyvin hän näytti voivan kun joskus myöhemmin kaupassa törmättiin ja moikattiin. Hämmentävä episodi kokonaisuudessaan ja minun osaltani kyseessä oli ennemmin oire kuin Suuri Rakkaus.
Se miltä näyttää päällepäin ei paljoa kerro. Ehkä hymyili ja moikkasi mutta kotona alkoi itkemään.
Mutta eihän sillä ole mitään väliä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se että sillä on vaimo ja lapset ja oma elämä. Ei se sua kaipaa sotkemaan mitään, seksi on miehille seksiä. Ja huomasi että se on site samaa sun kuin vaimonkin kanssa
Näin varmasti juuri kävi. Mutta lapsia hänellä ei kyllä ole nykyisestä liitosta. Emme siis ole mitään ihan naperoita kumpikaan.
ap
Onhan se hei niinkin, että jos mies "petti" kanssasi, olisi pettänyt myös sinua jossain kohtaa. Käy juttelemassa jossain, se on hyvä neuvo. Anna ajan kulua, huomaat että pääset yli ja mies saa ihan ansionsa mukaan. Ts. palaa liittoonsa jossa ei ole koskaan hyvä olla. Kumman itse valitsisit, oman tilanteesi jossa on paljon toivoa vai hänen kurjuutensa?
Aurinkoa ja kevättä kohden!!
Vierailija kirjoitti:
Yleensä en kannata miehen tai naisen käräyttämistä puolisolle, mutta tämä kuulostaa sen verran härskiltä ystävyydeltä, että saattaisin jotain vaimolle vinkata. Ehkä vaimo tiesi, mutta on toi nyt todella väärin sinua kohtaan. Toivottavasti jatkossa luot ystävyyksiä vain vapaisiin miehiin!
Tämä. Nämä kommentit täällä ovat ihan totta, että pelkkiin miesten puheisiin ei kannata luottaa eikä niiden varaan laskea. Monelle on varmasti sattunut kohdalle mies, joka puhuu ja lupailee mitä sattuu, mutta mikään ei pidäkään paikkansa. Itsellenikin on käynyt tämä klassinen, että varattu (en tiennyt) lupailee kaikenlaista ja puhuu ympäri mm. muuttamaan lähemmäs häntä, jotta voidaan viettää enemmän aikaa yhdessä. Sitten kun olet nämä ratkaisut tehnyt, niin mies katoaa ja ihmettelet, että mitäs tässä tapahtui? Kunnes vuoden päästä käy ilmi, että olikin vaimo ja vauvakin tulossa. Jee. Tällaisesta kuitenkin pääsee yli ja ympäri ihan jo vaan ajattelemalla, miten kuvottavaa ja härskiä toiminta ja kuvio on ollut. En olisi halunnut olla miehen vaimonkaan saappaissa. Ei jäänyt ikävä eikä häpeä.
Mutta tuo on kyllä vähän eri asia, että ystävälle tehdään noin. Oliko mies vain esittänyt ystävää ne vuodet, jotta pääsee sänkyyn? Rakentanut pohjaa, jotta voi vielä kipeämmin vetää maton jalkojen alta? Ihan pimeää touhua.
Ap olen todella pahoillani puolestasi. Toivon sulle kaikkea hyvää ja että pääset yli ja eteenpäin tuosta. Ei tuo ole sinun vikasi että mies teki sulle tosi ruman ja satuttavan tempun. Voisinpa auttaa tai lähettää voimia.
"Hyvä" kuulla että monelle on sattunut vastaavaa. Itse vähän samantyyppisessä tilanteessa ja häpeä on suuri enkä ole uskaltanut puhua asiasta kenellekään. Rukoilen vaan että aika kuluu ja unohdan kaiken.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen tehnyt tuon naisena miehelle.
Niin kauan kuin kaikki oli juttelun ja pussailun tasolla, oli asia tavallaan mahdollinen. En ollut koskaan pettänyt puolisoani, vaikka liittomme oli aikamoisessa kriisissä ja puolisoni oli pettänyt minua. Hoipuimme eron partaalla. Toisen miehen kanssa keskustelut, hellyydenosoitukset ja yhteiset haaveet kannattelivat minua kaiken sen paskan keskellä.
Kun sitten menimme sänkyyn, tuli asia jotenkin ikävästi todeksi. Tajusin kuinka rikki ja kriisissä olin, enkä halunnut jatkaa sivusuhdettani.
Selviteltiin sitten puolison kanssa tilannetta, jatkettiin avioliittoa vielä muutama vuosi. Ei olisi pitänyt jatkaa, mutta kun oli lapset ja lainat, yhteinen tuttavapiiri ja pitkä toveruus, oli vaikea erotakin. Eroonhan se sitten päättyi.
En tiedä kuinka rikki se sivusuhdemies meni, hyvin hän näytti voivan kun joskus myöhemmin kaupassa törmättiin ja moikattiin. Hämmentävä episodi kokonaisuudessaan ja minun osaltani kyseessä oli ennemmin oire kuin Suuri Rakkaus.
Se miltä näyttää päällepäin ei paljoa kerro. Ehkä hymyili ja moikkasi mutta kotona alkoi itkemään.
Mutta eihän sillä ole mitään väliä.
Melkein toivon että karma hoitelee jokaisen joka tekee tällaista. Ei toisen tunteilla ja sydämellä leikitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä kaikkia näitä katkeria tilityksiä siitä et tapailu on pistetty poikki seksin jälkeen. Itse olen tehnyt niin muutaman kerran jos seksi on ollut huonoa. Eihän sitä tiedä millaista se on ennen kuin sitä kokeilee.
Siis näin aikuiset ihmiset toimivat. Kokeilevat toimiiko jokin ja ja jos ei jatkavat eteenpäin. Eivät tyydy huonoon suhteeseen.
Minulla on vähän erilainen ajattelutapa seksistä ja ihmissuhteista, kun seksi on mielestäni enemmänkin lisä siihen tunneyhteyteen, joka jonkun kanssa on kehitetty. Jos seksi olisi mielestäni "huonoa", en näkisi sitä niin suurena asiana, vaan lähinnä kehityskohteena muuten hyvässä suhteessa. Siksi kumppaneitakin on ollut määrällisesti vähän.
Minulla on oikeus ajatella näin ja jollakin muulla jotenkin toisin. Ongelmani on, että mies väitti ajattelevansa samalla tavalla kuin minä ja tästä puhuttiin suuret määrät jo tapailun alussa. Mutta hänen käyttäytymisensä viestittää nyt jotain muuta ja tunnen itseni huijatuksi.
ap
No miten se hässiskely sitten meni, oliko siinä jotain komplikaatioita? Outoa jos ihan syyttä suotta noin vaan häipyy, jos et mistään edes valittanut tai nalkuttanut tai nauranut miehen vehkeelle.
Ei ollut komplikaatioita ja se oli siis toka kerta. Eka kerran jälkeen vaihdettiin hyvää palautetta puolin ja toisin. Mutta onko se palaute sitten ollut totuudenmukaista, en tiedä.
ap
Mutta kun jos se seksi ei vastaa hänen odotuksiaan on hänellä oikeus lähteä suhteesta vaikka kuinka se olisi lisä tunneyhteyteen mielestäsi. Se voi olla sitä hänellekin, mutta myös tärkeä osa suhdetta niinkuin normaaleille aikusiille ihmisille on. ei tässä mitään syytä ole katkeruudelle, sinun tulee muuttaa ajattelutapaasi ihan itse, aika sairasta on tuollainen sitouttaminen tunnetasolla vaatien että seksille ei saisi antaa mitään painoarvoa se toinenkaan
Tottakai on painoarvoa, mutta ei niin, että jos olisi pari huonoa kertaa, niin heti jätetään. Minähän en siis edelleenkään tiedä, johtuiko siitä tai oliko huonoa, mutta tämä on yksi teoria. Syytän tässä miestä lähinnä siitä, että hän itse puhui suhteen alussa jo seksistä niin, että voisi luulla, että hän ei sen jälkeen jätä oikein mistään syystä. Ja itse vielä toi aiheen keskusteluihin.
ap
Aika usein kannattaa miettiä, miksi toinen sanoo mitä sanoo. Jos asia olisi miehelle ollut niin itsestäänselvästi oman toimintakartan ulkopuolella, miksi hän olisi edes ottanut siihen kantaa?
Jos taas lausunto on kiristetty kerjäämällä toiselta luotettavuutta, sopii kysyä onko tässä kysymyksessä häiriintyneempi paritanssi kuin ap itse ymmärtää? Koska näinhän se ikävä kyllä tahtoo mennä, että luotettavuutta kovasti kaipaava etsiytyy toistuvasti hakemaan sitä sellaisilta, joista sitä ei ole ennenkään voinut olettaa löytävänsä.
Vierailija kirjoitti:
Sietää hävetäkin, jos sekaantuu naimisissa olevaan. Sitä saa mitä tilaa.
Miksi mielestäsi on oikein että vain tämä nainen sai mitä tilasi? Eikö tämän miehenkin kuuluisi mielestäsi saada mitä tilaa, vai oletko misogy
nisti?
On siis ok että ap:lle kävi ikävästi, ja vielä se että tälle miehen vaimolle kävi ikävästi, kunhan vain ei miehelle mitään seurauksia tule, tai vaimo saa tietää petturuudesta. Aika sairas maailma sinulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se että sillä on vaimo ja lapset ja oma elämä. Ei se sua kaipaa sotkemaan mitään, seksi on miehille seksiä. Ja huomasi että se on site samaa sun kuin vaimonkin kanssa
Näin varmasti juuri kävi. Mutta lapsia hänellä ei kyllä ole nykyisestä liitosta. Emme siis ole mitään ihan naperoita kumpikaan.
ap
Onhan se hei niinkin, että jos mies "petti" kanssasi, olisi pettänyt myös sinua jossain kohtaa. Käy juttelemassa jossain, se on hyvä neuvo. Anna ajan kulua, huomaat että pääset yli ja mies saa ihan ansionsa mukaan. Ts. palaa liittoonsa jossa ei ole koskaan hyvä olla. Kumman itse valitsisit, oman tilanteesi jossa on paljon toivoa vai hänen kurjuutensa?
Aurinkoa ja kevättä kohden!!
Ei pidä paikkaansa. Olen pettänyt usempaakin miestä, mutta enemmän on niitä joita en ole pettänyt.
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän ap ollut ihan vain pelkkä laastari tälle miehelle. Mies sai sitten kuitenkin avioliittonsa "kuntoon" ja palasi takaisin vaimonsa luo. Ja käytetty laastari repäistiin irti ja heitettiin pois. Siinä se.
Varmaankin juuri näin. En kyllä haluaisi olla tuon miehen vaimokaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen tehnyt tuon naisena miehelle.
Niin kauan kuin kaikki oli juttelun ja pussailun tasolla, oli asia tavallaan mahdollinen. En ollut koskaan pettänyt puolisoani, vaikka liittomme oli aikamoisessa kriisissä ja puolisoni oli pettänyt minua. Hoipuimme eron partaalla. Toisen miehen kanssa keskustelut, hellyydenosoitukset ja yhteiset haaveet kannattelivat minua kaiken sen paskan keskellä.
Kun sitten menimme sänkyyn, tuli asia jotenkin ikävästi todeksi. Tajusin kuinka rikki ja kriisissä olin, enkä halunnut jatkaa sivusuhdettani.
Selviteltiin sitten puolison kanssa tilannetta, jatkettiin avioliittoa vielä muutama vuosi. Ei olisi pitänyt jatkaa, mutta kun oli lapset ja lainat, yhteinen tuttavapiiri ja pitkä toveruus, oli vaikea erotakin. Eroonhan se sitten päättyi.
En tiedä kuinka rikki se sivusuhdemies meni, hyvin hän näytti voivan kun joskus myöhemmin kaupassa törmättiin ja moikattiin. Hämmentävä episodi kokonaisuudessaan ja minun osaltani kyseessä oli ennemmin oire kuin Suuri Rakkaus.
Se miltä näyttää päällepäin ei paljoa kerro. Ehkä hymyili ja moikkasi mutta kotona alkoi itkemään.
Mutta eihän sillä ole mitään väliä.
No, hänkin oli suhteessa ja petti vaimoaan. Tästä huolimatta hän olisi halunnut jatkaa suhdettamme, kun taas minä päätin vielä yrittää setviä avioliittoani. Ikävä kyllä menin tunnustamaan syrjähyppyni myös silloiselle puolisolleni, joka siis oli aiemmin pettänyt jo minua. Kaikesta tästä sotkusta ei enää selvitty.
Petoskumppanini ainakin oli pysynyt avioliitossaan, oli saman naisen kanssa edelleen silloin kun moikattiin.
Tärkeintä on ap, että olet myötätuntoinen itseäsi kohtaan. Olet kaivannut ystävyyttä ja rakkautta. Se on täysin inhimillistä. Olet toiminut itse lojaalisti ja vilpittömästi hyvään uskoen. Meistä monille on tullut vastaan ihmisiä, joista on jäänyt lopulta syvät haavat. Pyri käsittelemään pettymys ja suru, ettet katkeroidu. Tsemppiä ja voimia!
Sillä mitä mies ajatteli ei ole väliä. On kuitenkin mahdollista, että hän ei ole tarkoittanut olla niin julma, kuin miltä käytös vaikuttaa. Avioero on rankka prosessi ja kokemus, kaikki eivät välttämättä toimi silloin järkevästi. Se voi olla myös loputonta soutamista ja huopaamista, ilman lopullista eroa. Toisaalta jos heidän suhteensa dynamiikassa on tapahtunut joku muutos ja tunteita on jäljellä, vakiintuneeseen parisuhteeseen on aina helppo palata. Uusi suhde kun vaatii rakentamista eikä siitä vielä tiedä, mitä siitä tulisi. Voi olla, että miehelle on tullut paniikki suhteen syvenemisestä. Eikä hän ole osannut käsitellä asiaa aikuismaisesti.
Et ole selvästikään ole ollut valmis sänkyyn hänen kanssaan. Jos olisit ollut valmis, olisit nyt tyytyväinen kun pääsit kokeilemaan seksiä hänen kanssaan.
Vierailija kirjoitti:
Mitkähän oli ap:n prinssin nimikirjaimet tai muu tuntomerkki?
T. Vaimo, jonka mies käyttäytynyt oudosti. Ajallisesti täsmää ja on masennusta.
En halua laittaa nimikirjaimia, koska niistä voi joku hänet tunteva tai hän itse tunnistaa. Mutta hän siis asui ihan omassa kämpässään ja hänellä posti tuli sinne ja kirjat oli siellä. Vietimme aikaa hänen luonaan. Puhuimme myös paljon öisin puhelimessa. Ei hän ole kenenkään sellaisen mies, jonka mies on ollut suht normaalisti kotona. Hän asui yksin ja asui siellä ihan varmuudella.
ap
Vierailija kirjoitti:
Olen aina sanonut näille aikuisille naisille, jotka leikkii jotain neitsyt mariaa, että hoitakaa se seksi pois alta ihan ensinmäisenä niin välttyy tämän tyyppisiltä tilanteilta.
Näin ei juuri pidä tehdä. Muuten joutuu kokeilemaan 50 miestä, eikä mitään jää käteen. Joutuu vaan hyväksikäytetyksi. Jo oman turvallisuuden vuoksi on hyvä tutustua toiseen ennen seksiä, selvittää mieltymyksiä ja fetissejä.
Samassa tilanteessa olin 2 vuotta sitten!
Paitsi että homma alkoi molempien osalta seksisuhteena, seksiä oli ollut jo jonkin aikaa, ja mies alkoi puhumaan juuri kaikkea yltiöromanttista, pommitti viestejä, maalaili tulevaisuuden kuvia, jopa lapsista puhui. ihastuin täysin, ja olin onneni kukkuloilla että tässä on SE OIKEA. Tätä kesti 2kk.
Sitten yhtäkkiä kylmeni ja lopulta ei halunnut seksiä, jätti vastaamatta viesteihin ja lopulta jätti viestillä ja esti.
Putosin korkealta ja kovaa. On edelleen yhdessä avopuolisonsa kanssa.
Sitä on täysi hölmö kun ihastuu.
Itse lähettäisin nimettömänä tekstarin vaimolle ja kertoisin, että tiedäthän, että miehelläsi on muita naisia, joille väittää olevansa eroamassa. Vaimolla on myös oikeus tietää, millainen ketku mies on.
Vierailija kirjoitti:
J llä alkaa etunimi.
J. M
?
Itse olen tehnyt tuon naisena miehelle.
Niin kauan kuin kaikki oli juttelun ja pussailun tasolla, oli asia tavallaan mahdollinen. En ollut koskaan pettänyt puolisoani, vaikka liittomme oli aikamoisessa kriisissä ja puolisoni oli pettänyt minua. Hoipuimme eron partaalla. Toisen miehen kanssa keskustelut, hellyydenosoitukset ja yhteiset haaveet kannattelivat minua kaiken sen paskan keskellä.
Kun sitten menimme sänkyyn, tuli asia jotenkin ikävästi todeksi. Tajusin kuinka rikki ja kriisissä olin, enkä halunnut jatkaa sivusuhdettani.
Selviteltiin sitten puolison kanssa tilannetta, jatkettiin avioliittoa vielä muutama vuosi. Ei olisi pitänyt jatkaa, mutta kun oli lapset ja lainat, yhteinen tuttavapiiri ja pitkä toveruus, oli vaikea erotakin. Eroonhan se sitten päättyi.
En tiedä kuinka rikki se sivusuhdemies meni, hyvin hän näytti voivan kun joskus myöhemmin kaupassa törmättiin ja moikattiin. Hämmentävä episodi kokonaisuudessaan ja minun osaltani kyseessä oli ennemmin oire kuin Suuri Rakkaus.