Suositelkaa koirarotua

Aika paljon on sinulla vaatimuksia siitä, millainen koira ei saisi olla. Ota huomioon, että jokainen koira on yksilö. Meilläkin on kolme saman rodun edustajaa, jotaka ovat luonteeltaan hyvin erilaisia. Yksi haukkuu paljon ja melkein kaikkea, toinen ei juuri koskaan. Yhdellä on riistavietti ja kahdella muulla ei ollenkaan.

Myös tuo, että haluaisit koiran, joka ei koko ajan halua seuraasi. Jos sinulla on vain yksi koira, on ihmiset sen lauma. Totta kai se kaipaa lauman seuraa aina kun mahdollista. Toivottavasti et tuolla tarkoittanut, että koiran voisi jättää kahdeksaksi tunniksi yksin kotiin. Sitä ei saisi tehdä millekkään koiralle. 

Sinun vielä harkitsisin tuota koiran ottamista.  

Seurakoiraryhmästä kannattaa katsella mahdollista rotua https://www.kennelliitto.fi/koirat/koirarodut-ja-rotumaaritelmat/fci-9-…

Älä kuitenkaan ota tylpppäkuonoista tai muuten rakenteeltaan johonkin ääripäähän jalostettua.

Nuo ajatukset perustui aika pitkälle yhteen testiin, joka oli netissä. Siinä oli nostettu esiin juuri turkin hoito, äänekkyys, riistavietti ja seurallisuus. Ainakin tuon testin mukaan koirissa on eroja noiden asioiden suhteen. ja tulevan koiranomistajan pitäisi noita miettiä ennalta. Että ei hanki koiraa, jonka turkin hoitaminen vie kauheasti aikaa, jos sitä ei halua tehdä ym. Olemme paljon kotona, mutta toivon, että koira ei ihan jatkuvasti pyri syliin tai kiepu jaloissa ja vaadi leikkimään, eli toivoisin hiukan itsenäisempää rotua. Koira ei tule olemaan pitkiä aikoja yksin missään nimessä.

ap

Eli haluatte koiran, joka ei näy, kuulu tai kaipaa seuraa ja ulkoilua?

Eikö esim. hamsteri olisi sopivampi?

Koira elää tavallisesti 10 vuotta ja päällekin. Mikä on tilanteesi vaikka 5 vuoden kuluttua? Ettet ota koiraa jostain mielijohteesta ja vuoden päästä kyllästyt tai olet ongelmissa sen kanssa; koira ei ole mikään esine, jota myydään eteenpäin.

Meiltä löytyy kerrostalosta länsigöötanmaanpystykorva. Karvaa lähtee mutta muuten turkki on loistava, kestää pakkasta ja loskat ja liat saa puhdistettua mikrokuitupyyhkeellä lenkin jälkeen (ei tarvi suihkuttelua). Meidän yksilö ei hauku, mutta toki sen suhteen herkempiä on. Rodusta riippumatta suosittelisin edes perusasiat kouluttamaan, tämä rotu fiksu ja oppii kyllä nopeasti. Myös agilityä, tokoa ja nosewerkia moni harrastaa.

Tässä, niin kuin monissa muissa tällaisessa ketjussa, käy perinteisesti niin että mammojen mielestä teille ei sovi mikään rotu missään nimessä, niin kuin on jo pari esimerkkiä tullutkin. Koirarodulle ei saisi IKINÄ olla minkäänlaisia kriteerejä, tai ainakaan niistä tai niiden sopivuudesta itselle ei saisi kysyä.

Seurakoiraryhmästä alkaisin sinun katsella rotuja. Siitä sitten karsit pois esim. turkkirodut, sairaat, liian isot/pienet jne.  Kun olet karsinut pariin ehdokkaaseen, käyt tutustumassa rotujen edustajiin ihan livenä ja kyselet omistajilta ja rotuyhdistyksestä rodun ominaisuuksista ja terveystilanteesta. Pennun hankit tietysti rotuyhdistyksen pentuvälityksen kautta, etkä minkään tori.fi:n kautta.

Ja pidät mielessä, että vaikka pennusta kasvaisi se metsästysvietikäs, kaikkea haukkuva jaloissa kiehnääjä, se on sinun koirasi jopa seuraavat 15 vuotta. 

Vierailija kirjoitti:

Koira elää tavallisesti 10 vuotta ja päällekin. Mikä on tilanteesi vaikka 5 vuoden kuluttua? Ettet ota koiraa jostain mielijohteesta ja vuoden päästä kyllästyt tai olet ongelmissa sen kanssa; koira ei ole mikään esine, jota myydään eteenpäin.

Eli kukaan ei voisi tuon perusteella ottaa koiraa. Kuka meistä tietää elämäntilanteensa varmasti 5-10v päästä?

Vierailija kirjoitti:

Aika paljon on sinulla vaatimuksia siitä, millainen koira ei saisi olla. Ota huomioon, että jokainen koira on yksilö. Meilläkin on kolme saman rodun edustajaa, jotaka ovat luonteeltaan hyvin erilaisia. Yksi haukkuu paljon ja melkein kaikkea, toinen ei juuri koskaan. Yhdellä on riistavietti ja kahdella muulla ei ollenkaan.

Myös tuo, että haluaisit koiran, joka ei koko ajan halua seuraasi. Jos sinulla on vain yksi koira, on ihmiset sen lauma. Totta kai se kaipaa lauman seuraa aina kun mahdollista. Toivottavasti et tuolla tarkoittanut, että koiran voisi jättää kahdeksaksi tunniksi yksin kotiin. Sitä ei saisi tehdä millekkään koiralle. 

Sinun vielä harkitsisin tuota koiran ottamista.  

Kyllä koirien seurallisuudessa on isoja eroja. Meidän shiba esim ei todellakaan kaipaa "lauman seuraa aina kun mahdollista". Minä olen paljon kotona, varsinkin nyt etätöiden vuoksi ja koiraa tuntuu melkein ärsyttävän se :D Saattaa viettää useamman tunnin yläkerrassa itsekseen.

Sellaisiakin koiria on jotka tahtovat aina olla ihmisen kanssa samasaa huoneessa, kulkevat perässä vessaan jne.

Saa liikuntaa kohtuullisesti, mahdollisesti agilityä, turkkia jaksan hoitaa kohtuudella, haukkuherkkyydessä roduissa on suuria eroja, en halua herkintä mahdollista, kouluttaa jaksan, mutta hyvin haastavaa rotua en halua. Toki ymmärrän, että koirassa on aina oma vaivansa. Mutta kun eroja rotujen välillä on ja monilla koirasivuillakin näitä testejä on, niin eiköhän tuollaisten raja-arvojen määrittäminen  ennen koiran hankkimista ole ihan viisautta. Ettei sitten ota mitään todella haastavaa koiraa, jota ei osaa kouluttaa ja joka sitten hyökkää muiden koirien tai jopa ihmisten kimppuun. Eikä ota paljon liikuntaa kaipaavaa koiraa, jota ei viitsi ulkoiluttaa riittävästi ja joka sitten ikävissään pureskelee kämpän uusiksi. Eikä ota hyperseurallista koiraa, jota ei viitsi kouluttaa ja joka sen seurauksena istuu pöydällä, kun juodaan kahvia tms. Onhan näitä.

 [/quote]

Kyllä koirien seurallisuudessa on isoja eroja. Meidän shiba esim ei todellakaan kaipaa "lauman seuraa aina kun mahdollista". Minä olen paljon kotona, varsinkin nyt etätöiden vuoksi ja koiraa tuntuu melkein ärsyttävän se :D Saattaa viettää useamman tunnin yläkerrassa itsekseen.

Sellaisiakin koiria on jotka tahtovat aina olla ihmisen kanssa samasaa huoneessa, kulkevat perässä vessaan jne.[/quote]

Nää on myös usein ihan koirakohtaisia ominaisuuksia, joita et välttämättä pentua valitessa teidä.

Koira ei ole helpoin lemmikki. Kysyisin mitä te pystytte tarjoamaan koiralle? Kuulostaa siltä että vain välttämätön ulkoilu ja seuraa joskus. Tarkoitan teidän ja koiran parasta. Koira on oikeasti aika suuri rasite jos ei ole sellaista paloa siihen hommaan, tai vaihtoehtoisesti isoja tiloja jostain maaseudulta ja muiden koirien seuraa.

Oletteko yhtään kissaihmisiä? Esimerkiksi kaksi kissaa on paljon helpompi kuin koira. Ei ole pakko lähteä säällä kuin säällä ulos, ja kissat keksii hyvin viihdykettä itselleen.

Siis ööh: tarjoamme n. 2 h tuntia ulkoilua päivässä, eläinlääkärin tarvittaessa, hyvän ravinnon, riittävät tilat, mökillä ulkoilua vuorokauden ympäri (siksi ei riistaviettiä saisi olla, metsässä on hirviä, jäniksiä peuroja), mahdollisesti agilityä, seuraa vuorokauden ympäri käytännössä, normaalit ja tervejärkiset perheenjäsenet. Kun etätöistä joskus luovutaan, koira joutuisi olemaan yksin päivällä joitakin tunteja.

Siskoillani on koiria, samoin naapureilla. Niitä tapaisi säännöllisesti ainakin.

Mitä olen esim. työkavereiden juttuja kuunnellut ja naapureiden touhua nähnyt, niin meidän koira pääsisi aivan loistopaikkaan. Monen koira pissaa ja kakkaa pihalle, kun sitä ei sen kauemmas viedä.

ap

Suosittelen, että ette ota koiraa. Koira vaatiia AINA niin paljon aikaa ja panostusta, että jos on vähänkään varauksia asian suhteen, niin siitä tulee helposti käsittämätön riippakivi elämäänne seuraaksi 10-15 vuodeksi.

Jos agility oikeasti kiinnostaa niin pentu kannattaa ottaa monen sukupolven ajalta tutkituista vanhemmista, jolloin se on todennäköisemmin terve ja kestää lajin rasitukset. Koiraa tulee myös huoltaa tarvittaessa esim. koirahierojalla ja pitää muutenkin hyvässä kunnossa agia ajatellen. Agility ei oikein sovi sellaiseksi joskus ja sunnuntaina lajiksi, jossa ylipainoinen, huonolonkkainen, heikkopolvinen ja jumissa oleva koira pomppii muutaman esteen silloin tällöin.

Ja ennen varsinaista agilitya pennun annetaan kasvaa ja kehittyä ja sen luusto kuvataan ja varmistetaan terveeksi. Kaikista koirista ei ole agilityyn, eikä pidäkään olla. Hoopers on yleistymässä Suomessa, siitä saavat huonompirakenteisetkin koirat kivan harrastuksen.

Perhoskoira on suosikkini 😙

Vaikka minulla eikä meillä ole koskaan koiraa ollutkaan.

Pieni koko ja se iloisuus on 💞

Pakko kehua omaa aivan ihanaa englanninspringerspanielinarttua. Vaatii touhuamista ja osallistuu kaikkeen tekemiseen. Kanteli mökillä polttopuita liiteristä/liiteriin, tuli auttamaan puunjuurien katkomisessa (tosin kävi maate siihen kuoppaan huvikseen) auttoi lumitöissä eli on jokapaikan häslä ja kantelee kaikenlaista. Ihana pehmeä karva, lempeä luonne, haukahtaa pari kertaa vain moikatakseen tuttua ihmistä/koiraa. Ei karkaile vaan tekee omia juttuja pihalla. Jos sitä ei näy niin makaa kuitenkin ihan lähellä.  Kohta 13v, ihmeen terve ollut, nyt jo ikä painaa. Rodun pitäisi tykätä uimisesta mutta tämä pentuna putosi laiturilta joten menee kyllä mahojaan myöten mutta jos uida pitää niin rantaan. Kahden kissamme kaveri, ennen leikkivät kovasti keskenään.  Sanominen riittää (ei komentamista ja karjumista missään tapauksessa), ymmärtää suunnan kädellä osoitettaessa, osaa pari temppua ja tykkää etsiä makupaloja piiloista. Kerran purrut murrosiässä mua perseestä, hyökkäsi takaapäin kun oli liian raju leikki. Farkut hajosi eihän enkku pieni koira ole. Hienointa on se ettei hauku kun ohitetaan rähjääviä rakkeja. Joku toinen enkku saattaa haukkua, en tiedä mutta mun mielestä luppakorvat on hiljaisempia kuin pystykorvaiset ja pikkupiskit. Kiva rotu näin yhden edustajansa perusteella. -Hommattu metsästystä varten mutta äijä muutaman kerran metsästi ja häipyi, joten mulle jäi ja hyvä niin. Luulen että ihan hyvä elämä koirallani on ollut seurakoiranakin.

Joka ikinen koira vaatii koulutusta, muuten teillä on hihnassa rääkyvä sinne tänne vetävä koira. Kotona yksin haukkuva ja ulvova ja rääkyvä ja paikkoja tuhoava koira.