Miehen toiminnan aiheuttama katkeruus

Ei vaimo välttämättä usko.

Tietää, mutta ei halua uskoa.

Kiitos kaikille tähän vastanneille, niin tukea osoittaneille kuin minua haukkuneillekin. Tukea on aina tietenkin hyvä saada ja on jotenkin helpottavaa myös ymmärtää, ettei koe tällaisia yksin, vaikka tietenkin on surkeaa, että muillekin on käynyt näin. Toisaalta on myös hyvä saada viestejä, joissa minua paheksutaan, sillä oikeassahan ne ovat. Ikävät viestit tuovat näkökulmaa ja myös poistavat minulta sellaista uhriutumisasennetta, joka haittaa eteenpäin selviämistä.

Viestit, joissa haukutaan miestä antaumuksella, ovat herättäneet omituisia tunteita: minun on tehnyt mieli puolustaa miestä, sillä tiedän, että hän ei ole paha ihminen oikeasti. Ehkä tänne kirjoittaminen ja teidän näkökulmien lukeminen on saanut minut näkemään tämän tilanteen jotenkin kauempaa? Ja ymmärtämään, että mies ei ollu ihan sellainen hirviö, mitä olen itsekseni asioita pyöritellessä ajatellut. Monet olettamat, joita täällä on viljelty, esim. vaimo on täysin tietämätön eroaikeista, meillä ei ollut oikeasti suhdetta jne., eivät pidä paikkaansa tässä jutussa.

Varmaan kaikkein suurin syy sille, miksi jäin asioihin jumittamaan ja katkeroitumaan, oli ehkä se, että en saanut mitään selitystä tapahtuneelle. Kun selitystä ei ole, aivot jäävät täysin jumiin asiaan ja käyvät ylikierroksilla etsien kaikkia mahdollisia ja mahdottomia selityksiä. Sitten joka päivä on vain sitä samaa linkousohjelmaa. Ei oikeastaan edes haittaa, jos hän olisi antanut jonkin ihan väärän syyn, kunhan olisi antanut jonkin, jonka avulla voisin jäsentää juttua mielessäni. Todennäköisesti hän halusi palata vaimonsa luo, mutta kun hän ei sanonut sitä suoraan, aivoni ovat keksineet mm. tällaisia vaihtoehtoisia syitä: olin tylsä, liian suppea yleistieto, en osannut keskustella, en ollut hauska, olen liian köyhä, asunto liian pieni, haisin, kuorsasin, olin liian läski, liian pienet rinnat, reisissä on ehkä selluliittia, huono hiustyyli, huono pukeutumistyyli, ei ole tarpeeksi kavereita eikä vaikutusvaltaisia tuttuja, joku tuttu ylipuhui hänet eroamaan minusta, hänellä on oikeasti masennus tai burn out, hänen vaimonsa on raskaana. Nuo vaihtoehtoiset syyt taas johtavat jossitteluun: jos olisin ollut sellainen tai tällainen tai tehnyt tuon toisin, olisiko hän halunnut jatkaa.

Eli jos joskus jätätte jonkun, niin mikäli vaan mitenkään mahdollista, yrittäkää kertoa syy, todellinen tai keksitty. Se varmasti auttaa toista eron yli, kun saa jotenkin lokeroitua jättäjän ja saa selityksen tapahtuneelle. Nyt tuo juttu jää varmaan vainoamaan minua isona kysymysmerkkinä elämäni tarinassa.

ap

Vierailija kirjoitti:

Tärkeintä on ap, että olet myötätuntoinen itseäsi kohtaan. Olet kaivannut ystävyyttä ja rakkautta. Se on täysin inhimillistä. Olet toiminut itse lojaalisti ja vilpittömästi hyvään uskoen. Meistä monille on tullut vastaan ihmisiä, joista on jäänyt lopulta syvät haavat. Pyri käsittelemään pettymys ja suru, ettet katkeroidu. Tsemppiä ja voimia!

Sillä mitä mies ajatteli ei ole väliä. On kuitenkin mahdollista, että hän ei ole tarkoittanut olla niin julma, kuin miltä käytös vaikuttaa. Avioero on rankka prosessi ja kokemus, kaikki eivät välttämättä toimi silloin järkevästi. Se voi olla myös loputonta soutamista ja huopaamista, ilman lopullista eroa. Toisaalta jos heidän suhteensa dynamiikassa on tapahtunut joku muutos ja tunteita on jäljellä, vakiintuneeseen parisuhteeseen on aina helppo palata. Uusi suhde kun vaatii rakentamista eikä siitä vielä tiedä, mitä siitä tulisi. Voi olla, että miehelle on tullut paniikki suhteen syvenemisestä. Eikä hän ole osannut käsitellä asiaa aikuismaisesti. 

Tämä oli ihana viesti. Kiitos. :) Jotenkin vähän noin nyt itsekin ajattelen.

ap

Koita unohtaa moinen limanuljaska. Ole onnellinen että loppuviimein pääsit hyvin eroon ihmisestä joka ei ole rakkautesi arvoinen. Itse olin se vaimo tuossa suhteessa. Ex oli hyvin miellyttävä ja huomioiva, mutta loppuviimein selvisi että oli vaikka kuinka monelle muullekin ollut. Varmaan samanlailla selitellyt ankeaa parisuhdettaan. Joskus oikein ihmetyttää, miten aina löytyy naisia jotka uskovat tuon mantran surkeasta parisuhteesta.  Vuosi on meidän erosta ja ex muutti lähes heti työkaverin kanssa yhteen. Nyt yrittää lämmitellä mua, joten mihinkään ei ole karvoistaan päässyt. Eikä takuulla tule pääsemäänkään.

Miehesi ei ollut pääsyt eroon exästään. Voi olla, että palasi hänen luokseen. Unohda koko äijä.

J.A?

Vierailija kirjoitti:

Koita unohtaa moinen limanuljaska. Ole onnellinen että loppuviimein pääsit hyvin eroon ihmisestä joka ei ole rakkautesi arvoinen. Itse olin se vaimo tuossa suhteessa. Ex oli hyvin miellyttävä ja huomioiva, mutta loppuviimein selvisi että oli vaikka kuinka monelle muullekin ollut. Varmaan samanlailla selitellyt ankeaa parisuhdettaan. Joskus oikein ihmetyttää, miten aina löytyy naisia jotka uskovat tuon mantran surkeasta parisuhteesta.  Vuosi on meidän erosta ja ex muutti lähes heti työkaverin kanssa yhteen. Nyt yrittää lämmitellä mua, joten mihinkään ei ole karvoistaan päässyt. Eikä takuulla tule pääsemäänkään.

Voi kun ikävää, että olet joutunut samanlaiseen tilanteeseen ja vieläpä sinä täysin syyttömänä osapuolena. :(

Limanuljaska kuulostaa liian karulta vielä tässä vaiheessa minulle, mutta sen nyt ymmärrän, että hän oli epäluotettava tuuliviiri. Olisi pitänyt nähdä varoitusmerkit siitä, miten imelästi hän puhui. Niinhän se aina on, että tyhjät tynnyrit kumisevat kovimmin. Näin jälkikäteen ajatellen oli kyllä muitakin varoitusmerkkejä, mutta eihän niitä silloin uskonut.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä kaikkia näitä katkeria tilityksiä siitä et tapailu on pistetty poikki seksin jälkeen. Itse olen tehnyt niin muutaman kerran jos seksi on ollut huonoa. Eihän sitä tiedä millaista se on ennen kuin sitä kokeilee.

Siis näin aikuiset ihmiset toimivat. Kokeilevat toimiiko jokin ja ja jos ei jatkavat eteenpäin. Eivät tyydy huonoon suhteeseen.

Minulla on vähän erilainen ajattelutapa seksistä ja ihmissuhteista, kun seksi on mielestäni enemmänkin lisä siihen tunneyhteyteen, joka jonkun kanssa on kehitetty. Jos seksi olisi mielestäni "huonoa", en näkisi sitä niin suurena asiana, vaan lähinnä kehityskohteena muuten hyvässä suhteessa. Siksi kumppaneitakin on ollut määrällisesti vähän.

Minulla on oikeus ajatella näin ja jollakin muulla jotenkin toisin. Ongelmani on, että mies väitti ajattelevansa samalla tavalla kuin minä ja tästä puhuttiin suuret määrät jo tapailun alussa. Mutta hänen käyttäytymisensä viestittää nyt jotain muuta ja tunnen itseni huijatuksi.

ap

No miten se hässiskely sitten meni, oliko siinä jotain komplikaatioita? Outoa jos ihan syyttä suotta noin vaan häipyy, jos et mistään edes valittanut tai nalkuttanut tai nauranut miehen vehkeelle.

Ei ollut komplikaatioita ja se oli siis toka kerta. Eka kerran jälkeen vaihdettiin hyvää palautetta puolin ja toisin. Mutta onko se palaute sitten ollut totuudenmukaista, en tiedä.

ap

Mutta kun jos se seksi ei vastaa hänen odotuksiaan on hänellä oikeus lähteä suhteesta vaikka kuinka se olisi lisä tunneyhteyteen mielestäsi. Se voi olla sitä hänellekin, mutta myös tärkeä osa suhdetta niinkuin normaaleille aikusiille ihmisille on. ei tässä mitään syytä ole katkeruudelle, sinun tulee muuttaa ajattelutapaasi ihan itse, aika sairasta on tuollainen sitouttaminen tunnetasolla vaatien että seksille ei saisi antaa mitään painoarvoa se toinenkaan

Tottakai on painoarvoa, mutta ei niin, että jos olisi pari huonoa kertaa, niin heti jätetään. Minähän en siis edelleenkään tiedä, johtuiko siitä tai oliko huonoa, mutta tämä on yksi teoria. Syytän tässä miestä lähinnä siitä, että hän itse puhui suhteen alussa jo seksistä niin, että voisi luulla, että hän ei sen jälkeen jätä oikein mistään syystä. Ja itse vielä toi aiheen keskusteluihin.

ap

Aika usein kannattaa miettiä, miksi toinen sanoo mitä sanoo. Jos asia olisi miehelle ollut niin itsestäänselvästi oman toimintakartan ulkopuolella, miksi hän olisi edes ottanut siihen kantaa? 

Jos taas lausunto on kiristetty kerjäämällä toiselta luotettavuutta, sopii kysyä onko tässä kysymyksessä häiriintyneempi paritanssi kuin ap itse ymmärtää? Koska näinhän se ikävä kyllä tahtoo mennä, että luotettavuutta kovasti kaipaava etsiytyy toistuvasti hakemaan sitä sellaisilta, joista sitä ei ole ennenkään voinut olettaa löytävänsä. 

Tosi kummallista, miten teet aivan ihme johtopäätöksiä, vaikka et mitenkään mahdollisesti voi tietää, miten keskustelut ovat menneet. Ellet sitten ollut se kärpänen olohuoneen katossa.

Hän itse otti asian ensimmäisenä puheeksi konkreettisesti siinä vaiheessa, kun suhde oli aivan alussa, mutta olimme puhuneet asiasta teoriatasolla jo aiemminkin. Tämä liittyy oikeastaan siihen, miksi alunperin olimme ystäviä. Olimme käyneet läpi tosi syvällisiä juttuja oikeastaan kaikista elämän osa-alueista, ihmisyydestä, maailman tilasta, kaikesta. Siksi olin myös yksi ensimmäisistä, kelle hän kertoi ongelmistaan liitossaan. Tietenkään nyt en enää ole täysin varma siitä, olivatko hänen kertomansa aivan totta. Mutta tämän kuvan läheisyydestämme sain silloin.

ap

Tuuliviiri-ihmisen kohdalla on hyväksyttävä, että selitystä mielen muuttumisesta ei aina saa. Eivät he monesti itsekään tiedä, mistä seuraavaksi tuulee, saati miksi. Sitä on vaikea harkitsevan ihmisen käsittää. Samaa mieltä siitä, että olisi toista ihmistä kunnioittavaa antaa joku selitys eikä vain kadota toisen elämästä. Voi olla myös, että miestä hävettää liikaa kertoa todellinen syy, koska tietää itsekin tilanteen epäreiluksi sinua kohtaan esim. tuli ikävä vaimoa ja palasi kotiin. Silti miestä ei pidä vapauttaa vastuusta, hän on käyttäytynyt rikkovalla tavalla. Hän saattaa yrittää palailla jossakin vaiheessa, kannattaa jo miettiä, miten siihen suhtautua.

On haitallinen kuvio itsetunnollesi miettiä, mitä vikaa mies on voinut sinussa nähdä. Kun tapaat oikeanlaisen miehen, niin tulet hyväksytyksi ja rakastetuksi sellaisena kuin olet. Ei noilla luettelemilla asioilla ole merkitystä. Eri asia olisi, jos olisit vaikka ollut todella mustasukkainen tai haukkunut miestä illat pitkät, silloin olisi peiliin katsomisen paikka. 

Ei kai sitä tarvitse ihmetellä miksi näitä käy, miksi uskotaan puheisiin ja miksi niitä puheita puhutaan.

Ilmiöhän on yhtä vanha kuin ihmiskunta, näitä on aina ollut ja tulee aina olemaan. Niin silmäätekevissä, kuin rahvaassakin.

Eivät kaikki ihmisolennon tunne-elämän koukerot ole kivoja tai rakkaudelle laadittujen raamien puitteessa olevia. Tai edes oikeudenmukaisia. Ollaan ihmisiä vaan.

Eikä se tämän tarinankaan mies ole välttämättä peto, eikä naisessa myöskään vikaa. Ihmisen sydän vaan on sellainen, että se on aika huonosti käskettävissä.

Tutkin mielelläni historiaa, ja nämä kuviot ovat olleet läsnä muinaispalatsien loisteesta ja kansantaruista ihan nykyhetkeen.

Ihmisyyteen kuuluu se ettei kaikkea voi hallita. Ei lupauksin, vaatimuksin tai uhkailuinkaan.

Jonkun kohdalle se aina käy, onkin yhtäkkiä yksi tarinan henkilöistä. He joille arpa ei osu, julistavat ymmärtämättömyyttään ja vertaavat itseensä, miksi kaikkien elämä ei kulje kuten heidän?

Lukekaa ihmiskohtaloita, historiaa ja huomaatte että tämä on pysyväisilmiö rakkauden kentällä.

Ja tekeekö se sitten kenestäkään varsinaisesti viallista, niin enpä tiedä. Inhimillisen kylläkin. Kaikki hoitavat tilanteensa mihin ajautuivat sitten niinkuin osaavat, toiset osaavat huonommin kuin toiset.

Älä sitten vaan pidä enää yhteyttä. Mies tulee kyllä palailemaan asiaan ja tekee saman katoamisen uudelleen. Estä numero ja blokkaa somet äläkä missään nimessä suostu enää ystäväksi.

Hän on ihminen, joiden tarkoitusperiin ei ole luottamista, saattaa yhdenkin seksikerran takia ottaa yhteyttä ja kadota taas. Ei ymmärrä eikä välitä minkä sotkun jättää jälkeensä.

Mitkähän ovat olleet kaverin motiivit "ystävyydelle" ihan alunperinkään.. ei ystävää noin vaan hylätä eikä ne tunteet sormia napsauttamalla muutu. Äläkä soimaa itseäsi, suhde on selkeästi ollut merkityksellinen sinulle.

Vierailija kirjoitti:

Älä sitten vaan pidä enää yhteyttä. Mies tulee kyllä palailemaan asiaan ja tekee saman katoamisen uudelleen. Estä numero ja blokkaa somet äläkä missään nimessä suostu enää ystäväksi.

Hän on ihminen, joiden tarkoitusperiin ei ole luottamista, saattaa yhdenkin seksikerran takia ottaa yhteyttä ja kadota taas. Ei ymmärrä eikä välitä minkä sotkun jättää jälkeensä.

Mitkähän ovat olleet kaverin motiivit "ystävyydelle" ihan alunperinkään.. ei ystävää noin vaan hylätä eikä ne tunteet sormia napsauttamalla muutu. Äläkä soimaa itseäsi, suhde on selkeästi ollut merkityksellinen sinulle.

Tässä lähipäivinä olen miettinyt tapahtunutta jotenkin ulkopuolisesta näkökulmasta. Narsisti on nykyään muotisana, kun suurin piirtein jokaisen ex on sellainen. Kävin kuitenkin lukemassa narsistista käyttäytymistä kuvailevia listoja, ja huomasin, että kyseisellä miehellä saattaa olla narsistisia piirteitä. Jälkikäteen ajatellen huomaan ne, mutta hän oli suhteen aikana ja sitä ennen niin hurmaava, että en jotenkin vain nähnyt niitä. Ylenpalttinen hurmaavuushan onkin jo yksi tunnusmerkki.

Esim. epävakautta ja impulsiivisuutta oli huomattavissa: suhteen aikana oli kaksi hetkeä, jolloin muistan miettineeni, että onko tuo ihminen sekaisin. Kummassakin hän tuntui suuttuneen omituisesta asiasta: minä sanoin jotakin, jonka hän ymmärsi jotenkin omituisella tavalla ja hänen lepyttämisensä kesti kauan. Myös "ystävyytemme" aikana oli pari kertaa, jolloin hän suuttui jostakin mielestäni yliampuvasti. Ohitin nämä, kun ajattelin niiden liittyvän hänen stressaavaan tilanteeseensa ja kun hän muutoin oli niin valloittavan "ihana".

Hän oli myös oman elämänsä Uhri. Sen lisäksi, että vaimo on pepusta, myös aikaisempi ex oli pepusta ja kaikki muutkin läheiset. Työpaikalla häntä myös "vainottiin" ja siellä oli jatkuva valtataistelu meneillään. Jatkuvasti joku punoi juonia hänen selkänsä takana. Jonkinnäköistä vainoharhaisuutta siis. Ja syytti kaikista ongelmistaan muita. Voin ihan kuvitella, että nyt hän todennäköisesti syyttää minuakin jostakin ja valittaa minusta läheisilleen. Ja ehkä jopa uudelle uhrilleen. Jälkikäteen kun mietin hänen puheitaan, hän koki omien vastoinkäymistensä olleen hirvittävän musertavia, mutta ei koskaan vihjannut puolikkaalla sanallakaan, että olisi voinut itse tehdä virheen virhettä. Lisäksi hänen elämänsä vastoinkäymiset eivät objektiivisesti arvioiden ole niin kamalia, että ne voisivat rikkoa ihmisen niin perusteellisesti kuin hän väitti. Mitään muita kriisejä hänellä ei ollut ollut kuin kertomansa mukaan kaksi huonoa parisuhdetta. Hän kertoi niistä kyllä rajuja juttuja, mutta oman kokemukseni jälkeen olen alkanut epäillä kertomuksia.

Ajattelen edelleen, että hän ei ole mikään paha ihminen, vaan hänellä on paljon hyviä piirteitä. Näiden seikkojen pyörittelyn jälkeen ei kuitenkaan ole todellakaan pelkoa, että haluaisin olla hänen kanssaan enää missään tekemisissä. Itselleni ja kaikille muillekin sanon varoitukseksi tulevan varalle, että jos jonkun kanssa tulee hetkeäkään omituinen tunne, niin intuitiotaan kannattaa kuunnella. Ainakin kannattaa hiukan tunnustella tarkemmin tilannetta ja muistaa varovaisuus. Itse nyt maksoin oppirahat, mutta onpahan nyt sitten opittu. Ja nyt on alkanut tuntua, että taisin todella pelastua ihan viime hetkillä.

ap

Ihan kylmästi pistäisin kunnon screenshotit vaimolle, jos miehen kanssa olisi vannottu viesteissä rakkautta ja tämä olisi esimerkiksi haukkunut vaimoaan ja selittänyt erojärjestelyistä. Sen jälkeen mies estoon. Selvitelkööt keskenään.

Todella pelastuit. Tämä eksien estoton mustamaalaaminen on aina hälytysmerkki. Aikuisen pitää ymmärtää omakin roolinsa suhteessa ja kantaa vastuu siitä. Sama koskee työtä. Työyhteisöä voi aina vaihtaa, jos muita ratkaisuja ei löydy. Sinulle olisi tullut kurja elämä tämän marttyyrin kanssa. Nämä kun eivät ikinä pääse yli mistään.

Herkkä loukkaantuminen on myös red flag. Se ei helpotu suhteessa, vaan johtaa kieroutuneeseen valtakuvioon, kun toinen pyytelee anteeksi, mitä erikoisempia asioita.

Vierailija kirjoitti:

Itse lähettäisin nimettömänä tekstarin vaimolle ja kertoisin, että tiedäthän, että miehelläsi on muita naisia, joille väittää olevansa eroamassa. Vaimolla on myös oikeus tietää, millainen ketku mies on.

Nimetön tekstari ei mahda toimia. Sen saa mies seliteltyä että joku hullu vainoaa tms. Vähintään screenshotit pitäisi olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä sitten vaan pidä enää yhteyttä. Mies tulee kyllä palailemaan asiaan ja tekee saman katoamisen uudelleen. Estä numero ja blokkaa somet äläkä missään nimessä suostu enää ystäväksi.

Hän on ihminen, joiden tarkoitusperiin ei ole luottamista, saattaa yhdenkin seksikerran takia ottaa yhteyttä ja kadota taas. Ei ymmärrä eikä välitä minkä sotkun jättää jälkeensä.

Mitkähän ovat olleet kaverin motiivit "ystävyydelle" ihan alunperinkään.. ei ystävää noin vaan hylätä eikä ne tunteet sormia napsauttamalla muutu. Äläkä soimaa itseäsi, suhde on selkeästi ollut merkityksellinen sinulle.

Tässä lähipäivinä olen miettinyt tapahtunutta jotenkin ulkopuolisesta näkökulmasta. Narsisti on nykyään muotisana, kun suurin piirtein jokaisen ex on sellainen. Kävin kuitenkin lukemassa narsistista käyttäytymistä kuvailevia listoja, ja huomasin, että kyseisellä miehellä saattaa olla narsistisia piirteitä. Jälkikäteen ajatellen huomaan ne, mutta hän oli suhteen aikana ja sitä ennen niin hurmaava, että en jotenkin vain nähnyt niitä. Ylenpalttinen hurmaavuushan onkin jo yksi tunnusmerkki.

Esim. epävakautta ja impulsiivisuutta oli huomattavissa: suhteen aikana oli kaksi hetkeä, jolloin muistan miettineeni, että onko tuo ihminen sekaisin. Kummassakin hän tuntui suuttuneen omituisesta asiasta: minä sanoin jotakin, jonka hän ymmärsi jotenkin omituisella tavalla ja hänen lepyttämisensä kesti kauan. Myös "ystävyytemme" aikana oli pari kertaa, jolloin hän suuttui jostakin mielestäni yliampuvasti. Ohitin nämä, kun ajattelin niiden liittyvän hänen stressaavaan tilanteeseensa ja kun hän muutoin oli niin valloittavan "ihana".

Hän oli myös oman elämänsä Uhri. Sen lisäksi, että vaimo on pepusta, myös aikaisempi ex oli pepusta ja kaikki muutkin läheiset. Työpaikalla häntä myös "vainottiin" ja siellä oli jatkuva valtataistelu meneillään. Jatkuvasti joku punoi juonia hänen selkänsä takana. Jonkinnäköistä vainoharhaisuutta siis. Ja syytti kaikista ongelmistaan muita. Voin ihan kuvitella, että nyt hän todennäköisesti syyttää minuakin jostakin ja valittaa minusta läheisilleen. Ja ehkä jopa uudelle uhrilleen. Jälkikäteen kun mietin hänen puheitaan, hän koki omien vastoinkäymistensä olleen hirvittävän musertavia, mutta ei koskaan vihjannut puolikkaalla sanallakaan, että olisi voinut itse tehdä virheen virhettä. Lisäksi hänen elämänsä vastoinkäymiset eivät objektiivisesti arvioiden ole niin kamalia, että ne voisivat rikkoa ihmisen niin perusteellisesti kuin hän väitti. Mitään muita kriisejä hänellä ei ollut ollut kuin kertomansa mukaan kaksi huonoa parisuhdetta. Hän kertoi niistä kyllä rajuja juttuja, mutta oman kokemukseni jälkeen olen alkanut epäillä kertomuksia.

Ajattelen edelleen, että hän ei ole mikään paha ihminen, vaan hänellä on paljon hyviä piirteitä. Näiden seikkojen pyörittelyn jälkeen ei kuitenkaan ole todellakaan pelkoa, että haluaisin olla hänen kanssaan enää missään tekemisissä. Itselleni ja kaikille muillekin sanon varoitukseksi tulevan varalle, että jos jonkun kanssa tulee hetkeäkään omituinen tunne, niin intuitiotaan kannattaa kuunnella. Ainakin kannattaa hiukan tunnustella tarkemmin tilannetta ja muistaa varovaisuus. Itse nyt maksoin oppirahat, mutta onpahan nyt sitten opittu. Ja nyt on alkanut tuntua, että taisin todella pelastua ihan viime hetkillä.

ap

Onneksi pääsit eroon ja pelastuit. Itse vielä keskellä tuota kurimusta. Ei tahdo usko riittää että tästä jotenkin voisi selvitä. Kuinka koskaan luottaa keneenkään. Enkä kyllä kadehdi vaimonsakaan asemaa. Toisen selän takana puuhastelee vaikka ja mitä. Tunnistan myös niin hyvin nuo ajatuskelat jotka lähtee pyörimään, mitä ap kuvaili. Koitan niistä tässä pinnistellä eroon. Aloitin jo terapiankin mutta ei siitä ole vielä ollut apua.

Kaiken muun "hyvän" lisäksi joudun vielä törmäämään vaimoonsa miltei viikoittain nykyään. Pitäisikö antaa puhelin hälle käteen? En tiedä. Miksi minun pitää kantaa kaikki vastuu ja suru tässä. Olin typerä kun uskoin mutta ei se toinenkaan tässä viaton ollut, kuten ap:nkään kohdalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä sitten vaan pidä enää yhteyttä. Mies tulee kyllä palailemaan asiaan ja tekee saman katoamisen uudelleen. Estä numero ja blokkaa somet äläkä missään nimessä suostu enää ystäväksi.

Hän on ihminen, joiden tarkoitusperiin ei ole luottamista, saattaa yhdenkin seksikerran takia ottaa yhteyttä ja kadota taas. Ei ymmärrä eikä välitä minkä sotkun jättää jälkeensä.

Mitkähän ovat olleet kaverin motiivit "ystävyydelle" ihan alunperinkään.. ei ystävää noin vaan hylätä eikä ne tunteet sormia napsauttamalla muutu. Äläkä soimaa itseäsi, suhde on selkeästi ollut merkityksellinen sinulle.

Tässä lähipäivinä olen miettinyt tapahtunutta jotenkin ulkopuolisesta näkökulmasta. Narsisti on nykyään muotisana, kun suurin piirtein jokaisen ex on sellainen. Kävin kuitenkin lukemassa narsistista käyttäytymistä kuvailevia listoja, ja huomasin, että kyseisellä miehellä saattaa olla narsistisia piirteitä. Jälkikäteen ajatellen huomaan ne, mutta hän oli suhteen aikana ja sitä ennen niin hurmaava, että en jotenkin vain nähnyt niitä. Ylenpalttinen hurmaavuushan onkin jo yksi tunnusmerkki.

Esim. epävakautta ja impulsiivisuutta oli huomattavissa: suhteen aikana oli kaksi hetkeä, jolloin muistan miettineeni, että onko tuo ihminen sekaisin. Kummassakin hän tuntui suuttuneen omituisesta asiasta: minä sanoin jotakin, jonka hän ymmärsi jotenkin omituisella tavalla ja hänen lepyttämisensä kesti kauan. Myös "ystävyytemme" aikana oli pari kertaa, jolloin hän suuttui jostakin mielestäni yliampuvasti. Ohitin nämä, kun ajattelin niiden liittyvän hänen stressaavaan tilanteeseensa ja kun hän muutoin oli niin valloittavan "ihana".

Hän oli myös oman elämänsä Uhri. Sen lisäksi, että vaimo on pepusta, myös aikaisempi ex oli pepusta ja kaikki muutkin läheiset. Työpaikalla häntä myös "vainottiin" ja siellä oli jatkuva valtataistelu meneillään. Jatkuvasti joku punoi juonia hänen selkänsä takana. Jonkinnäköistä vainoharhaisuutta siis. Ja syytti kaikista ongelmistaan muita. Voin ihan kuvitella, että nyt hän todennäköisesti syyttää minuakin jostakin ja valittaa minusta läheisilleen. Ja ehkä jopa uudelle uhrilleen. Jälkikäteen kun mietin hänen puheitaan, hän koki omien vastoinkäymistensä olleen hirvittävän musertavia, mutta ei koskaan vihjannut puolikkaalla sanallakaan, että olisi voinut itse tehdä virheen virhettä. Lisäksi hänen elämänsä vastoinkäymiset eivät objektiivisesti arvioiden ole niin kamalia, että ne voisivat rikkoa ihmisen niin perusteellisesti kuin hän väitti. Mitään muita kriisejä hänellä ei ollut ollut kuin kertomansa mukaan kaksi huonoa parisuhdetta. Hän kertoi niistä kyllä rajuja juttuja, mutta oman kokemukseni jälkeen olen alkanut epäillä kertomuksia.

Ajattelen edelleen, että hän ei ole mikään paha ihminen, vaan hänellä on paljon hyviä piirteitä. Näiden seikkojen pyörittelyn jälkeen ei kuitenkaan ole todellakaan pelkoa, että haluaisin olla hänen kanssaan enää missään tekemisissä. Itselleni ja kaikille muillekin sanon varoitukseksi tulevan varalle, että jos jonkun kanssa tulee hetkeäkään omituinen tunne, niin intuitiotaan kannattaa kuunnella. Ainakin kannattaa hiukan tunnustella tarkemmin tilannetta ja muistaa varovaisuus. Itse nyt maksoin oppirahat, mutta onpahan nyt sitten opittu. Ja nyt on alkanut tuntua, että taisin todella pelastua ihan viime hetkillä.

ap

Onneksi pääsit eroon ja pelastuit. Itse vielä keskellä tuota kurimusta. Ei tahdo usko riittää että tästä jotenkin voisi selvitä. Kuinka koskaan luottaa keneenkään. Enkä kyllä kadehdi vaimonsakaan asemaa. Toisen selän takana puuhastelee vaikka ja mitä. Tunnistan myös niin hyvin nuo ajatuskelat jotka lähtee pyörimään, mitä ap kuvaili. Koitan niistä tässä pinnistellä eroon. Aloitin jo terapiankin mutta ei siitä ole vielä ollut apua.

Kaiken muun "hyvän" lisäksi joudun vielä törmäämään vaimoonsa miltei viikoittain nykyään. Pitäisikö antaa puhelin hälle käteen? En tiedä. Miksi minun pitää kantaa kaikki vastuu ja suru tässä. Olin typerä kun uskoin mutta ei se toinenkaan tässä viaton ollut, kuten ap:nkään kohdalla.

Minäkin mietin terapiaa jo aikaisemmin ja asiallisesti sitä tässäkin ketjussa ehdotettiin. Jotenkin on ollut kynnys mennä sinne, en oikein tiedä miksi. Ja nyt on alkanut jo tuntua, että taidan olla pääsemässä yli tästä. Mies on alkanut vähän säälittää, koska hän taitaa olla todella sekaisin. Poistelin tuossa vanhoja kuvia ja hän näytti jotenkin reppanalta. Ei tullut enää sitä ihastuksen tunnetta, joka aikaisemmin oli vahva häntä kohtaan. Enemmänkin vähän ihmetyttää, että miten hän muka oli niin ihana.

Vaikuttaa siltä, että kaikki, mitä hän minulle sanoi, olikin ihan päinvastoin. Minua on oikeastaan alkanut jollain mustalla tavalla vähän naurattaakin tämä seikkailuni Nurinkurinmaassa. Ihan kuin tämä olisi ollut joku huonolla maulla tehty sketsi.

En sitten tiedä, mikä osuus palstalla avautumisella on ollut olon helpottumiseen. Ehkä asioiden kirjoittaminen jotenkin jäsentää mieltä? Yritä sinäkin sitä? Ainakin päiväkirjaan, jos ei muualle.

ap

Vierailija kirjoitti:

Todella pelastuit. Tämä eksien estoton mustamaalaaminen on aina hälytysmerkki. Aikuisen pitää ymmärtää omakin roolinsa suhteessa ja kantaa vastuu siitä. Sama koskee työtä. Työyhteisöä voi aina vaihtaa, jos muita ratkaisuja ei löydy. Sinulle olisi tullut kurja elämä tämän marttyyrin kanssa. Nämä kun eivät ikinä pääse yli mistään.

Herkkä loukkaantuminen on myös red flag. Se ei helpotu suhteessa, vaan johtaa kieroutuneeseen valtakuvioon, kun toinen pyytelee anteeksi, mitä erikoisempia asioita.

Joo, nyt ymmärrän kyllä jotenkin huomioineeni nuo varoitusmerkit, mutta ohitin ne. Tähän liittyi semmoinen ajatus, että olin päättänyt seistä hänen rinnallaan loppuun asti tuli mitä tuli. Hänen jättämisensä oli jotenkin off limits johtuen kaikesta, mitä oltiin jaettu. Siksi olikin niin suuri shokki sitten tajuta, että hän tosiaan teki sen minulle. Mutta tulipahan kunnon palautus maan pinnalle kaikesta lapsellisesta romantiikkahattarasta. 

ap