Miniä suuttui kun tarjosin lastenhoitoa hiihtolomaksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan mun anoppi. Selitti jo vauvavaiheessa että ne TYTTÄREN lapset on niitä oikeita lapsenlapsia, pojanlpset ihan eri asia. Ja että ne tyttären lapset on rakkaita, pojan ihan eri asia. Että aikoo ja haluaa olla mummo vain tyttären lapsille, pojan lapset olkoon ilman. Että auttaa sitten vain tyttären perhettä, pojan perhe pärjätköön ilman apua. Ja kertaakaan ei meitä sit auttanut koskaan.

Nyt jos yrittäisi tunkea elämäämme niin myöhäistä on.

Olen pahoillani, että sinulla noin huonosti meni. Aina voi korjata. Tai aina voi kiukutella elämänsä loppuun asti.

Minusta AP ei kuitenkaan kuulostaa sellaiselta anopilta mitä kuvailet, vaan mielestäni ihan kuulostaa välittävältä. Ei vaan nyt osannut kysyä ensin sieltä äidiltä. Äitikin on näköjään vähän hermo. Olisi niin kiva, kun näistä asioista voitaisiin aikuisten kesken puhua, ja ymmärtää, että anopit ja miniät ja kaikki me muutkin olemme ihan vaan ihmisiä.

Ja minusta on arvokasta, että se anoppi elikä se iso äiti kommunikoi niiden teinien kanssa, sitäkin voisi arvostaa.

Ihmeellisiä valtataisteluja tehdään kaikista ihmissuhteista perheiden sisällä. Minusta se on todella ikävää, kaikkien puolesta.

Olisi hyvä pitää isomman joukon palaveri niin saisin ne asiat selväksi, koska aina rikkinäinen puhelin näköjään rikkoo sen yhteyden jotenkin ja tulee väärinkäsityksiä. Ja näköjään ne väärinkäsitykset ovat niin taivaallisen hirvittäviä, että niitä ei voi mitenkään selvittää, koska kyseessä on anoppi tai Minniä tai oma poika.

Ajattelin sitten joskus, että elätte ihmisten kanssa. Koettakaa pärjätä. Jokainen tekee virheitä, jokainen. Olkaa armollisempia ja itsellenne ja toisillenne.

Miksi ihmeessä 2021 tasa-arvon vuonna anopin pitää kysyä ENSIN miniältä? Kysyykö anoppi aina ensin vävyltäkin, kun on tyttärensä lapsista kyse?

Oikeassa olet, eihän se kysy. Mutta kun miniä onkin eri asia. Ainakin miniän mielestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No onhan oma tytär ihan eri asia kuin vieras miniä.

Turhaan siitä kiukuttelette. Niinhän se tulee olemaan teille itsellennekin.

Hirveää asenteellista vih apuhetta koko ketju täynnä.

Tottakai on, mutta outoa, että toisessa sukulaisperheessä on lapsenlapsia ja toisessa miniänlapsia.

Mo ei se niin outoa ole, kun sitä oikein ajattelee. 

Oma tytär on oma tytär, oma lapsi, jonka on tuntenut syntymästä asti ja on siis hyvin läheinen yleensä.

Miniä on vieras ihminen, jota parhaassa/pahimmassa tapauksessa näkee harvakseltaan ja jota ei välttämättä opi koskaan kunnolla tuntemaan.

Jos miniä asuu kaukana, ei välttämättä nähdä kovin usein, eikä opita koskaan tuntemaan kunnolla puolin ja toisin.

Ja kun niitä lapsia sitten syntyy ,oman tyttären kanssa ollaan jo valmiiksi läheis ja pystytään puhumaan, niin kuin läheisien ihmisen kanssa pystytään ja tunnetaan jo toisen tavatkin.

Mutta miniällä on tietenkin omat tavat, jotka ovat vieraita eikä niitä kunnolla tiedä, tulee vain sanomista ällöstä anopista.

Näitä vauva palstan anoppi ketjuja kun lukee, niin ei oikeasti uskaltaisi sanoa eikä tehdä mitään, koska ei voi olla varma miten miniä niihin suhtautuu. 

Itse olen kyllä anoppi, mutta kenelläkään ei vielä ole lapsia, mutta tiedän jo nyt, että jos niitä joskus tulee, en uskalla puuttua miniän(poikani) perheen asioihin mitenkään.  Miniä vaikuttaa kyllä ihan mukavalta, mutta asutaan kaukana toisistamme , enkä tunne häntä oikeastaan juurikaan. Omat tyttäret tietenkin tunnen edelleen hyvin, vaikka kaukana asuvat hekin, mutta välit on tietenkin ihan erilaiset, omia lapsia kun ovat.

Tyttäret käyvät täällä lapsuuden kodissaan usein ja jos saavat lapsia, käyvät edelleen, mutta miniä käy harvoi, koska viettää aikaa tietenkin omilla vanhemmillaan/sisaruksillaan. Eli jää väkisinkin vieraammaksi sekä miniä, että mahdolliset lapset, vaikka lapsenlapsiani ovatkin.

Ja uskon myös, että nämä täällä kiukuttelevat miniät toimivat itse aikoinaan ihan samoin, eli se oma tytär on läheisempi, kuin se miniä.

Poikkeuksiakin toki on, joskus miniä voi olla läheisempi, kuin se oma tytär, mutta harvemmin kuitenkin.

No tolla prusteella ei ne tyttärenlapsetkaan voi olla läheisiä jos niillä on isä, ethän sinä sitä vävyäkään ole tuntenut lapsesta (ainakaan yleensä).

Meidän perheessä isä käy lasten kanssa sukuloimassa ihan normaalisti, harmi kun sinulla on huonot välit poikaasi.

Juurihan kirjoitin, ettei lapsillani ole lapsia. Ei pojalla eikä tytöillä.

Poika käy lapsuudenkotonaan ja nimiä kokelas omilla vanhemmillaan. Kaukana kun asutaan.

Ja totuus on se, että vävyt eivät arvostele anopin lastenhoitoa tai muutakaan, koska niitä ei kiinnosta.  Ei meillä ainakaan miestä kiinnostanut, miten minun äiti hoitaa miedän lapsia tai edes oma äitinsä. Luotti kyllä, että anoppi ja oma äiti sen homman osaa.

Naurettavia nämä väittämät vieraista ihmisistä "Harmi, että sinulla on huonot välit poikaasi" :D

Ei me ainakaan tunneta, koska et silloin voisi tuollaista väittää.

Meillä miehen vanhemmat alko pyydellä 1v. esikoista yökylään 150k päähän. Mun ei tarvinnut puuttua asiaan mitenkään, sillä mieheni torppasi idean välittömästi. Totesi vanhemmilleen, ettei lapsi ole vielä yökylään valmis. Eli kyllä ne isätkin osaa ja haluaa osallistua oman lapsensa kasvatukseen ja siihen kuka heitä hoitaa. Ei vaan luottanut sokeasti siihen, että kyllä äitinsä osaa. Miestäni tosiaan kiinnosti oman lapsensa hyvinvointi ja se meni vanhempien mielihalujen ohi. Sun miestä ei kiinnosta, sorry siitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan mun anoppi. Selitti jo vauvavaiheessa että ne TYTTÄREN lapset on niitä oikeita lapsenlapsia, pojanlpset ihan eri asia. Ja että ne tyttären lapset on rakkaita, pojan ihan eri asia. Että aikoo ja haluaa olla mummo vain tyttären lapsille, pojan lapset olkoon ilman. Että auttaa sitten vain tyttären perhettä, pojan perhe pärjätköön ilman apua. Ja kertaakaan ei meitä sit auttanut koskaan.

Nyt jos yrittäisi tunkea elämäämme niin myöhäistä on.

Olen pahoillani, että sinulla noin huonosti meni. Aina voi korjata. Tai aina voi kiukutella elämänsä loppuun asti.

Minusta AP ei kuitenkaan kuulostaa sellaiselta anopilta mitä kuvailet, vaan mielestäni ihan kuulostaa välittävältä. Ei vaan nyt osannut kysyä ensin sieltä äidiltä. Äitikin on näköjään vähän hermo. Olisi niin kiva, kun näistä asioista voitaisiin aikuisten kesken puhua, ja ymmärtää, että anopit ja miniät ja kaikki me muutkin olemme ihan vaan ihmisiä.

Ja minusta on arvokasta, että se anoppi elikä se iso äiti kommunikoi niiden teinien kanssa, sitäkin voisi arvostaa.

Ihmeellisiä valtataisteluja tehdään kaikista ihmissuhteista perheiden sisällä. Minusta se on todella ikävää, kaikkien puolesta.

Olisi hyvä pitää isomman joukon palaveri niin saisin ne asiat selväksi, koska aina rikkinäinen puhelin näköjään rikkoo sen yhteyden jotenkin ja tulee väärinkäsityksiä. Ja näköjään ne väärinkäsitykset ovat niin taivaallisen hirvittäviä, että niitä ei voi mitenkään selvittää, koska kyseessä on anoppi tai Minniä tai oma poika.

Ajattelin sitten joskus, että elätte ihmisten kanssa. Koettakaa pärjätä. Jokainen tekee virheitä, jokainen. Olkaa armollisempia ja itsellenne ja toisillenne.

Minkä ihmeen takia tässä asiassa on jämähdetty jonneki 50 luvulle, että äidillä olisi suurempi määräysvalta kuin lasten isällä? Ei ole. Ei ainakaan kuulu olla. Eikö riitä että anoppi sopii poikansa kanssa? Miksi ihmeessä sen olisi erikseen pitänyt sopia vielä miniän kanssa? Eikö perheessä kommunikoida keskenään? Kuinka moni anoppi soittaa vävylle sen jälkeen kun tyttären kanssa lasten vierailusta sopinut, et "olihan tää sulleki nyt vaan ok?"

Minäkään en ymmärrä sitä, miksi isällä on korkeintaan oikeus ilmaista mielipiteensä (tämäkään ei kaikissa perheissä toteudu), mutta lopullisen päätöksen tekee aina nainen. Tämä on jopa itsestäänselvä kuvio ja näistähän raivotaan aina täällä palstalla kun mies on mennyt jotain sopimaan kysymättä naiselta lupaa. Järkyttävää! Ymmärrän, jos mielipidettä ei kysytä naiselta ollenkaan, mutta kyllä mieskin voi joskus päättää asioita. Monissa tämän viestin lukeminen herättää raivoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No onhan oma tytär ihan eri asia kuin vieras miniä.

Turhaan siitä kiukuttelette. Niinhän se tulee olemaan teille itsellennekin.

Hirveää asenteellista vih apuhetta koko ketju täynnä.

Tottakai on, mutta outoa, että toisessa sukulaisperheessä on lapsenlapsia ja toisessa miniänlapsia.

Mo ei se niin outoa ole, kun sitä oikein ajattelee. 

Oma tytär on oma tytär, oma lapsi, jonka on tuntenut syntymästä asti ja on siis hyvin läheinen yleensä.

Miniä on vieras ihminen, jota parhaassa/pahimmassa tapauksessa näkee harvakseltaan ja jota ei välttämättä opi koskaan kunnolla tuntemaan.

Jos miniä asuu kaukana, ei välttämättä nähdä kovin usein, eikä opita koskaan tuntemaan kunnolla puolin ja toisin.

Ja kun niitä lapsia sitten syntyy ,oman tyttären kanssa ollaan jo valmiiksi läheis ja pystytään puhumaan, niin kuin läheisien ihmisen kanssa pystytään ja tunnetaan jo toisen tavatkin.

Mutta miniällä on tietenkin omat tavat, jotka ovat vieraita eikä niitä kunnolla tiedä, tulee vain sanomista ällöstä anopista.

Näitä vauva palstan anoppi ketjuja kun lukee, niin ei oikeasti uskaltaisi sanoa eikä tehdä mitään, koska ei voi olla varma miten miniä niihin suhtautuu. 

Itse olen kyllä anoppi, mutta kenelläkään ei vielä ole lapsia, mutta tiedän jo nyt, että jos niitä joskus tulee, en uskalla puuttua miniän(poikani) perheen asioihin mitenkään.  Miniä vaikuttaa kyllä ihan mukavalta, mutta asutaan kaukana toisistamme , enkä tunne häntä oikeastaan juurikaan. Omat tyttäret tietenkin tunnen edelleen hyvin, vaikka kaukana asuvat hekin, mutta välit on tietenkin ihan erilaiset, omia lapsia kun ovat.

Tyttäret käyvät täällä lapsuuden kodissaan usein ja jos saavat lapsia, käyvät edelleen, mutta miniä käy harvoi, koska viettää aikaa tietenkin omilla vanhemmillaan/sisaruksillaan. Eli jää väkisinkin vieraammaksi sekä miniä, että mahdolliset lapset, vaikka lapsenlapsiani ovatkin.

Ja uskon myös, että nämä täällä kiukuttelevat miniät toimivat itse aikoinaan ihan samoin, eli se oma tytär on läheisempi, kuin se miniä.

Poikkeuksiakin toki on, joskus miniä voi olla läheisempi, kuin se oma tytär, mutta harvemmin kuitenkin.

No eikö nyt jumaliste se poikasikin ole sun oma lapsi, jonka olet tuntenut syntymästä asti?!?!?!?!?!!!!!!! Mitä järkyttävää tuubaa selität???!! Sunko ei tarvitse luoda suhdetta poikasi perheeseen, koska et tunne kunnolla miniää? Mitä tämä on, hylkäät lapsesi, koska on poika? 😳

Ei mutta kun se miniä tunkee nokkansa joka asiaan! Mitään ei voi pojan kanssa sopia kahdestaan.

Ne lapset on myös miniän lapsia, siksi on kohteliasta kysyä myös miniän mielipidettä. Lisäksi olis kohteliasta kysyä myös teinien mielipide asiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No onhan oma tytär ihan eri asia kuin vieras miniä.

Turhaan siitä kiukuttelette. Niinhän se tulee olemaan teille itsellennekin.

Hirveää asenteellista vih apuhetta koko ketju täynnä.

Tottakai on, mutta outoa, että toisessa sukulaisperheessä on lapsenlapsia ja toisessa miniänlapsia.

Mo ei se niin outoa ole, kun sitä oikein ajattelee. 

Oma tytär on oma tytär, oma lapsi, jonka on tuntenut syntymästä asti ja on siis hyvin läheinen yleensä.

Miniä on vieras ihminen, jota parhaassa/pahimmassa tapauksessa näkee harvakseltaan ja jota ei välttämättä opi koskaan kunnolla tuntemaan.

Jos miniä asuu kaukana, ei välttämättä nähdä kovin usein, eikä opita koskaan tuntemaan kunnolla puolin ja toisin.

Ja kun niitä lapsia sitten syntyy ,oman tyttären kanssa ollaan jo valmiiksi läheis ja pystytään puhumaan, niin kuin läheisien ihmisen kanssa pystytään ja tunnetaan jo toisen tavatkin.

Mutta miniällä on tietenkin omat tavat, jotka ovat vieraita eikä niitä kunnolla tiedä, tulee vain sanomista ällöstä anopista.

Näitä vauva palstan anoppi ketjuja kun lukee, niin ei oikeasti uskaltaisi sanoa eikä tehdä mitään, koska ei voi olla varma miten miniä niihin suhtautuu. 

Itse olen kyllä anoppi, mutta kenelläkään ei vielä ole lapsia, mutta tiedän jo nyt, että jos niitä joskus tulee, en uskalla puuttua miniän(poikani) perheen asioihin mitenkään.  Miniä vaikuttaa kyllä ihan mukavalta, mutta asutaan kaukana toisistamme , enkä tunne häntä oikeastaan juurikaan. Omat tyttäret tietenkin tunnen edelleen hyvin, vaikka kaukana asuvat hekin, mutta välit on tietenkin ihan erilaiset, omia lapsia kun ovat.

Tyttäret käyvät täällä lapsuuden kodissaan usein ja jos saavat lapsia, käyvät edelleen, mutta miniä käy harvoi, koska viettää aikaa tietenkin omilla vanhemmillaan/sisaruksillaan. Eli jää väkisinkin vieraammaksi sekä miniä, että mahdolliset lapset, vaikka lapsenlapsiani ovatkin.

Ja uskon myös, että nämä täällä kiukuttelevat miniät toimivat itse aikoinaan ihan samoin, eli se oma tytär on läheisempi, kuin se miniä.

Poikkeuksiakin toki on, joskus miniä voi olla läheisempi, kuin se oma tytär, mutta harvemmin kuitenkin.

No tolla prusteella ei ne tyttärenlapsetkaan voi olla läheisiä jos niillä on isä, ethän sinä sitä vävyäkään ole tuntenut lapsesta (ainakaan yleensä).

Meidän perheessä isä käy lasten kanssa sukuloimassa ihan normaalisti, harmi kun sinulla on huonot välit poikaasi.

Juurihan kirjoitin, ettei lapsillani ole lapsia. Ei pojalla eikä tytöillä.

Poika käy lapsuudenkotonaan ja nimiä kokelas omilla vanhemmillaan. Kaukana kun asutaan.

Ja totuus on se, että vävyt eivät arvostele anopin lastenhoitoa tai muutakaan, koska niitä ei kiinnosta.  Ei meillä ainakaan miestä kiinnostanut, miten minun äiti hoitaa miedän lapsia tai edes oma äitinsä. Luotti kyllä, että anoppi ja oma äiti sen homman osaa.

Naurettavia nämä väittämät vieraista ihmisistä "Harmi, että sinulla on huonot välit poikaasi" :D

Ei me ainakaan tunneta, koska et silloin voisi tuollaista väittää.

Ymmärsin kyllä, ettei lapsen- tai miniänlapsia sinulla vielä ole.

Tarkoitinkin tulevaisuudessa jos lapsia siunaantuu niin et voi olla niille kovin läheinen ellei tyttäresi ala itselliseksi äidiksi, lapsilla kun usein on kaksi vanhempaa, joista toista yleensä ei isovanhemmat ole lapsesta kasvattaneet.

Nykyään myös miehet ovat usein kiinnostuneita lapsistaan. Voi olla jopa, että siinävaiheessa kun/jos lapsesi alkavat lisääntyä on molemmille vanhemmille jopa korvamerkitty vanhempainvapaata.

Minun mieheni kyllä yhtälailla antaa anopilleen ja äidilleen ohjeita kuinka olla meidän lasten kanssa, muutenkin päätetään miehen kanssa yhdessä lasten asioista.

Toivottavasti vävysi ei ole kovin nykyaikainen mies niin et kamalasti pety kun lapsenlapsilla onkin isä elämässään 😏

Vävyt ovat inhimillisiä, ne eivät vihaa anoppejaan ollenkaan niin helpisti, kuin miniät.  

Eihän se herran jestas mitään vihaa ole, jos on eri mieltä tai jos ei anna vieraan ihmisen huseerata perheesssään tai jokin ehdotettu kyläily ei sovikaan koska lapsella on oikaisuhoitoaika.

Sopiiko siis sulle, että sun kotiisi tulee jokin panemaan rytmisi ja ruokailusi kuntoon, siirtelee huonekalut, sopii asioistasi kertomatta sinulle jne?

Ja kuinkahan moni anoppi näin tekee?

No esimerkiksi ap.

Ja minun anoppini muuten ryntäsi meille kello 5.30 sunnuntaiaamuna sisustamaan kun oltiin ostettu eka yhteinen asunto.

Typertyneenä ovella seurasin miten hän hahmotteli olkkarin ikkunaan jotain vanhoja verhojaan "Pekan asunnossa". En siis edes ollut hänelle asunnon omistaja, joku kumma piika vain.

Kertoiko ap siis menevänsä sisustamaan miniän kotia sunnuntaiaamuna klo 5.30? tai että ylipäätään  on siellä siirrellyt huonekaluja, pannut miniän rytmit uusiksi jne?

En huomannut kyseistä asiaa. Joo eihän noin saa tehdä ja varmasti harvempi anoppi tekeekään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No onhan oma tytär ihan eri asia kuin vieras miniä.

Turhaan siitä kiukuttelette. Niinhän se tulee olemaan teille itsellennekin.

Hirveää asenteellista vih apuhetta koko ketju täynnä.

Tottakai on, mutta outoa, että toisessa sukulaisperheessä on lapsenlapsia ja toisessa miniänlapsia.

Mo ei se niin outoa ole, kun sitä oikein ajattelee. 

Oma tytär on oma tytär, oma lapsi, jonka on tuntenut syntymästä asti ja on siis hyvin läheinen yleensä.

Miniä on vieras ihminen, jota parhaassa/pahimmassa tapauksessa näkee harvakseltaan ja jota ei välttämättä opi koskaan kunnolla tuntemaan.

Jos miniä asuu kaukana, ei välttämättä nähdä kovin usein, eikä opita koskaan tuntemaan kunnolla puolin ja toisin.

Ja kun niitä lapsia sitten syntyy ,oman tyttären kanssa ollaan jo valmiiksi läheis ja pystytään puhumaan, niin kuin läheisien ihmisen kanssa pystytään ja tunnetaan jo toisen tavatkin.

Mutta miniällä on tietenkin omat tavat, jotka ovat vieraita eikä niitä kunnolla tiedä, tulee vain sanomista ällöstä anopista.

Näitä vauva palstan anoppi ketjuja kun lukee, niin ei oikeasti uskaltaisi sanoa eikä tehdä mitään, koska ei voi olla varma miten miniä niihin suhtautuu. 

Itse olen kyllä anoppi, mutta kenelläkään ei vielä ole lapsia, mutta tiedän jo nyt, että jos niitä joskus tulee, en uskalla puuttua miniän(poikani) perheen asioihin mitenkään.  Miniä vaikuttaa kyllä ihan mukavalta, mutta asutaan kaukana toisistamme , enkä tunne häntä oikeastaan juurikaan. Omat tyttäret tietenkin tunnen edelleen hyvin, vaikka kaukana asuvat hekin, mutta välit on tietenkin ihan erilaiset, omia lapsia kun ovat.

Tyttäret käyvät täällä lapsuuden kodissaan usein ja jos saavat lapsia, käyvät edelleen, mutta miniä käy harvoi, koska viettää aikaa tietenkin omilla vanhemmillaan/sisaruksillaan. Eli jää väkisinkin vieraammaksi sekä miniä, että mahdolliset lapset, vaikka lapsenlapsiani ovatkin.

Ja uskon myös, että nämä täällä kiukuttelevat miniät toimivat itse aikoinaan ihan samoin, eli se oma tytär on läheisempi, kuin se miniä.

Poikkeuksiakin toki on, joskus miniä voi olla läheisempi, kuin se oma tytär, mutta harvemmin kuitenkin.

No tolla prusteella ei ne tyttärenlapsetkaan voi olla läheisiä jos niillä on isä, ethän sinä sitä vävyäkään ole tuntenut lapsesta (ainakaan yleensä).

Meidän perheessä isä käy lasten kanssa sukuloimassa ihan normaalisti, harmi kun sinulla on huonot välit poikaasi.

Juurihan kirjoitin, ettei lapsillani ole lapsia. Ei pojalla eikä tytöillä.

Poika käy lapsuudenkotonaan ja nimiä kokelas omilla vanhemmillaan. Kaukana kun asutaan.

Ja totuus on se, että vävyt eivät arvostele anopin lastenhoitoa tai muutakaan, koska niitä ei kiinnosta.  Ei meillä ainakaan miestä kiinnostanut, miten minun äiti hoitaa miedän lapsia tai edes oma äitinsä. Luotti kyllä, että anoppi ja oma äiti sen homman osaa.

Naurettavia nämä väittämät vieraista ihmisistä "Harmi, että sinulla on huonot välit poikaasi" :D

Ei me ainakaan tunneta, koska et silloin voisi tuollaista väittää.

Meillä miehen vanhemmat alko pyydellä 1v. esikoista yökylään 150k päähän. Mun ei tarvinnut puuttua asiaan mitenkään, sillä mieheni torppasi idean välittömästi. Totesi vanhemmilleen, ettei lapsi ole vielä yökylään valmis. Eli kyllä ne isätkin osaa ja haluaa osallistua oman lapsensa kasvatukseen ja siihen kuka heitä hoitaa. Ei vaan luottanut sokeasti siihen, että kyllä äitinsä osaa. Miestäni tosiaan kiinnosti oman lapsensa hyvinvointi ja se meni vanhempien mielihalujen ohi. Sun miestä ei kiinnosta, sorry siitä.

Ei, vaan sun miehes "osasi kasvattaa" = oli tässä asiassa sun kanssa ilmeisesti samaa mieltä. Auta armias, jos mies olis ollut sitä mieltä, jota suurin osa on, että 1 v voi mahdollisesti jo olla erossa vanhemmistaan yhden yön. Sit se olis ollut vastuuttoman paskiaisen mielipide. Äiti on aina se joka tietää ja osaa ja päättää - siis omasta mielestään.

Ohis

Ymmärsinkö oikein, että tässä ne teinit on 13-16-vuotiaita? Eihän tuon ikäisiä viedä väkisin minnekään, jos eivät itse halua. Mies ei ole tainnut kysyä lapsiltaan kertaakaan, kiinnostaako heitä lähteä mummolaan hiihtolomalla. Heillä voi olla jo muita suunnitelmia.

Näissä jutuissa monesta paljastuu se, onko lapsilla läheiset välit isäänsä. Jos isä ei ole luonut lapsiin hyvää ja läheistä suhdetta jo ihan vauvaikäisestä alkaen, niin lapset eivät isompinakaan kerro asioitaan isälle vaan aina äidille. Ei heille tule mieleenkään, että isää kiinnostaa nyt heidän asiansa. Mies on ulkoistanut itsensä perheestään jo aikoja sitten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan mun anoppi. Selitti jo vauvavaiheessa että ne TYTTÄREN lapset on niitä oikeita lapsenlapsia, pojanlpset ihan eri asia. Ja että ne tyttären lapset on rakkaita, pojan ihan eri asia. Että aikoo ja haluaa olla mummo vain tyttären lapsille, pojan lapset olkoon ilman. Että auttaa sitten vain tyttären perhettä, pojan perhe pärjätköön ilman apua. Ja kertaakaan ei meitä sit auttanut koskaan.

Nyt jos yrittäisi tunkea elämäämme niin myöhäistä on.

Olen pahoillani, että sinulla noin huonosti meni. Aina voi korjata. Tai aina voi kiukutella elämänsä loppuun asti.

Minusta AP ei kuitenkaan kuulostaa sellaiselta anopilta mitä kuvailet, vaan mielestäni ihan kuulostaa välittävältä. Ei vaan nyt osannut kysyä ensin sieltä äidiltä. Äitikin on näköjään vähän hermo. Olisi niin kiva, kun näistä asioista voitaisiin aikuisten kesken puhua, ja ymmärtää, että anopit ja miniät ja kaikki me muutkin olemme ihan vaan ihmisiä.

Ja minusta on arvokasta, että se anoppi elikä se iso äiti kommunikoi niiden teinien kanssa, sitäkin voisi arvostaa.

Ihmeellisiä valtataisteluja tehdään kaikista ihmissuhteista perheiden sisällä. Minusta se on todella ikävää, kaikkien puolesta.

Olisi hyvä pitää isomman joukon palaveri niin saisin ne asiat selväksi, koska aina rikkinäinen puhelin näköjään rikkoo sen yhteyden jotenkin ja tulee väärinkäsityksiä. Ja näköjään ne väärinkäsitykset ovat niin taivaallisen hirvittäviä, että niitä ei voi mitenkään selvittää, koska kyseessä on anoppi tai Minniä tai oma poika.

Ajattelin sitten joskus, että elätte ihmisten kanssa. Koettakaa pärjätä. Jokainen tekee virheitä, jokainen. Olkaa armollisempia ja itsellenne ja toisillenne.

Minkä ihmeen takia tässä asiassa on jämähdetty jonneki 50 luvulle, että äidillä olisi suurempi määräysvalta kuin lasten isällä? Ei ole. Ei ainakaan kuulu olla. Eikö riitä että anoppi sopii poikansa kanssa? Miksi ihmeessä sen olisi erikseen pitänyt sopia vielä miniän kanssa? Eikö perheessä kommunikoida keskenään? Kuinka moni anoppi soittaa vävylle sen jälkeen kun tyttären kanssa lasten vierailusta sopinut, et "olihan tää sulleki nyt vaan ok?"

Eiköhän teini-ikäiset päätä itse haluavatko viettää lomansa vanhan mummelin seuraneiteinä vai rennosti kotona. Väitän, että jos teinit eivät ole lapsena olleet mummolassa hoidossa, eivät ne tule teinikään viihdyttämään jotain itselleen vierasta vanhaa ämmää. Oli sukua tai ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No onhan oma tytär ihan eri asia kuin vieras miniä.

Turhaan siitä kiukuttelette. Niinhän se tulee olemaan teille itsellennekin.

Hirveää asenteellista vih apuhetta koko ketju täynnä.

Tottakai on, mutta outoa, että toisessa sukulaisperheessä on lapsenlapsia ja toisessa miniänlapsia.

Mo ei se niin outoa ole, kun sitä oikein ajattelee. 

Oma tytär on oma tytär, oma lapsi, jonka on tuntenut syntymästä asti ja on siis hyvin läheinen yleensä.

Miniä on vieras ihminen, jota parhaassa/pahimmassa tapauksessa näkee harvakseltaan ja jota ei välttämättä opi koskaan kunnolla tuntemaan.

Jos miniä asuu kaukana, ei välttämättä nähdä kovin usein, eikä opita koskaan tuntemaan kunnolla puolin ja toisin.

Ja kun niitä lapsia sitten syntyy ,oman tyttären kanssa ollaan jo valmiiksi läheis ja pystytään puhumaan, niin kuin läheisien ihmisen kanssa pystytään ja tunnetaan jo toisen tavatkin.

Mutta miniällä on tietenkin omat tavat, jotka ovat vieraita eikä niitä kunnolla tiedä, tulee vain sanomista ällöstä anopista.

Näitä vauva palstan anoppi ketjuja kun lukee, niin ei oikeasti uskaltaisi sanoa eikä tehdä mitään, koska ei voi olla varma miten miniä niihin suhtautuu. 

Itse olen kyllä anoppi, mutta kenelläkään ei vielä ole lapsia, mutta tiedän jo nyt, että jos niitä joskus tulee, en uskalla puuttua miniän(poikani) perheen asioihin mitenkään.  Miniä vaikuttaa kyllä ihan mukavalta, mutta asutaan kaukana toisistamme , enkä tunne häntä oikeastaan juurikaan. Omat tyttäret tietenkin tunnen edelleen hyvin, vaikka kaukana asuvat hekin, mutta välit on tietenkin ihan erilaiset, omia lapsia kun ovat.

Tyttäret käyvät täällä lapsuuden kodissaan usein ja jos saavat lapsia, käyvät edelleen, mutta miniä käy harvoi, koska viettää aikaa tietenkin omilla vanhemmillaan/sisaruksillaan. Eli jää väkisinkin vieraammaksi sekä miniä, että mahdolliset lapset, vaikka lapsenlapsiani ovatkin.

Ja uskon myös, että nämä täällä kiukuttelevat miniät toimivat itse aikoinaan ihan samoin, eli se oma tytär on läheisempi, kuin se miniä.

Poikkeuksiakin toki on, joskus miniä voi olla läheisempi, kuin se oma tytär, mutta harvemmin kuitenkin.

No eikö nyt jumaliste se poikasikin ole sun oma lapsi, jonka olet tuntenut syntymästä asti?!?!?!?!?!!!!!!! Mitä järkyttävää tuubaa selität???!! Sunko ei tarvitse luoda suhdetta poikasi perheeseen, koska et tunne kunnolla miniää? Mitä tämä on, hylkäät lapsesi, koska on poika? 😳

Ei mutta kun se miniä tunkee nokkansa joka asiaan! Mitään ei voi pojan kanssa sopia kahdestaan.

Ne lapset on myös miniän lapsia, siksi on kohteliasta kysyä myös miniän mielipidettä. Lisäksi olis kohteliasta kysyä myös teinien mielipide asiaan.

Eikö se poika ja miniä voi keskenään asiasta jutella? Onko samat oikeudet vastaavasti vävyllä? (Ei taatusti :D )

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No onhan oma tytär ihan eri asia kuin vieras miniä.

Turhaan siitä kiukuttelette. Niinhän se tulee olemaan teille itsellennekin.

Hirveää asenteellista vih apuhetta koko ketju täynnä.

Tottakai on, mutta outoa, että toisessa sukulaisperheessä on lapsenlapsia ja toisessa miniänlapsia.

Mo ei se niin outoa ole, kun sitä oikein ajattelee. 

Oma tytär on oma tytär, oma lapsi, jonka on tuntenut syntymästä asti ja on siis hyvin läheinen yleensä.

Miniä on vieras ihminen, jota parhaassa/pahimmassa tapauksessa näkee harvakseltaan ja jota ei välttämättä opi koskaan kunnolla tuntemaan.

Jos miniä asuu kaukana, ei välttämättä nähdä kovin usein, eikä opita koskaan tuntemaan kunnolla puolin ja toisin.

Ja kun niitä lapsia sitten syntyy ,oman tyttären kanssa ollaan jo valmiiksi läheis ja pystytään puhumaan, niin kuin läheisien ihmisen kanssa pystytään ja tunnetaan jo toisen tavatkin.

Mutta miniällä on tietenkin omat tavat, jotka ovat vieraita eikä niitä kunnolla tiedä, tulee vain sanomista ällöstä anopista.

Näitä vauva palstan anoppi ketjuja kun lukee, niin ei oikeasti uskaltaisi sanoa eikä tehdä mitään, koska ei voi olla varma miten miniä niihin suhtautuu. 

Itse olen kyllä anoppi, mutta kenelläkään ei vielä ole lapsia, mutta tiedän jo nyt, että jos niitä joskus tulee, en uskalla puuttua miniän(poikani) perheen asioihin mitenkään.  Miniä vaikuttaa kyllä ihan mukavalta, mutta asutaan kaukana toisistamme , enkä tunne häntä oikeastaan juurikaan. Omat tyttäret tietenkin tunnen edelleen hyvin, vaikka kaukana asuvat hekin, mutta välit on tietenkin ihan erilaiset, omia lapsia kun ovat.

Tyttäret käyvät täällä lapsuuden kodissaan usein ja jos saavat lapsia, käyvät edelleen, mutta miniä käy harvoi, koska viettää aikaa tietenkin omilla vanhemmillaan/sisaruksillaan. Eli jää väkisinkin vieraammaksi sekä miniä, että mahdolliset lapset, vaikka lapsenlapsiani ovatkin.

Ja uskon myös, että nämä täällä kiukuttelevat miniät toimivat itse aikoinaan ihan samoin, eli se oma tytär on läheisempi, kuin se miniä.

Poikkeuksiakin toki on, joskus miniä voi olla läheisempi, kuin se oma tytär, mutta harvemmin kuitenkin.

No eikö nyt jumaliste se poikasikin ole sun oma lapsi, jonka olet tuntenut syntymästä asti?!?!?!?!?!!!!!!! Mitä järkyttävää tuubaa selität???!! Sunko ei tarvitse luoda suhdetta poikasi perheeseen, koska et tunne kunnolla miniää? Mitä tämä on, hylkäät lapsesi, koska on poika? 😳

Ei mutta kun se miniä tunkee nokkansa joka asiaan! Mitään ei voi pojan kanssa sopia kahdestaan.

Ne lapset on myös miniän lapsia, siksi on kohteliasta kysyä myös miniän mielipidettä. Lisäksi olis kohteliasta kysyä myös teinien mielipide asiaan.

Jos kyse on teineistä, niin ehkäpä voisi kysyä pelkästään niiltä teineiltä. Ainakin jos tilanne on se, että vanhemmat on töissä ja teinit lomalla. Silloin voi kysyä, mitä teinit haluaa. Jos haluavat osan lomaa olla mummolla, niin sehän on vain hyvä. Jos ne ei halua mummolle, niin vaikea tuon ikäisiä on pakottaa. Eikä tarvitsekaan pakottaa.

Toisaalta myöhemmin elämässä voi harmittaa, jos ei ole ollut paljoa isovanhempien kanssa tekemisissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No onhan oma tytär ihan eri asia kuin vieras miniä.

Turhaan siitä kiukuttelette. Niinhän se tulee olemaan teille itsellennekin.

Hirveää asenteellista vih apuhetta koko ketju täynnä.

Tottakai on, mutta outoa, että toisessa sukulaisperheessä on lapsenlapsia ja toisessa miniänlapsia.

Mo ei se niin outoa ole, kun sitä oikein ajattelee. 

Oma tytär on oma tytär, oma lapsi, jonka on tuntenut syntymästä asti ja on siis hyvin läheinen yleensä.

Miniä on vieras ihminen, jota parhaassa/pahimmassa tapauksessa näkee harvakseltaan ja jota ei välttämättä opi koskaan kunnolla tuntemaan.

Jos miniä asuu kaukana, ei välttämättä nähdä kovin usein, eikä opita koskaan tuntemaan kunnolla puolin ja toisin.

Ja kun niitä lapsia sitten syntyy ,oman tyttären kanssa ollaan jo valmiiksi läheis ja pystytään puhumaan, niin kuin läheisien ihmisen kanssa pystytään ja tunnetaan jo toisen tavatkin.

Mutta miniällä on tietenkin omat tavat, jotka ovat vieraita eikä niitä kunnolla tiedä, tulee vain sanomista ällöstä anopista.

Näitä vauva palstan anoppi ketjuja kun lukee, niin ei oikeasti uskaltaisi sanoa eikä tehdä mitään, koska ei voi olla varma miten miniä niihin suhtautuu. 

Itse olen kyllä anoppi, mutta kenelläkään ei vielä ole lapsia, mutta tiedän jo nyt, että jos niitä joskus tulee, en uskalla puuttua miniän(poikani) perheen asioihin mitenkään.  Miniä vaikuttaa kyllä ihan mukavalta, mutta asutaan kaukana toisistamme , enkä tunne häntä oikeastaan juurikaan. Omat tyttäret tietenkin tunnen edelleen hyvin, vaikka kaukana asuvat hekin, mutta välit on tietenkin ihan erilaiset, omia lapsia kun ovat.

Tyttäret käyvät täällä lapsuuden kodissaan usein ja jos saavat lapsia, käyvät edelleen, mutta miniä käy harvoi, koska viettää aikaa tietenkin omilla vanhemmillaan/sisaruksillaan. Eli jää väkisinkin vieraammaksi sekä miniä, että mahdolliset lapset, vaikka lapsenlapsiani ovatkin.

Ja uskon myös, että nämä täällä kiukuttelevat miniät toimivat itse aikoinaan ihan samoin, eli se oma tytär on läheisempi, kuin se miniä.

Poikkeuksiakin toki on, joskus miniä voi olla läheisempi, kuin se oma tytär, mutta harvemmin kuitenkin.

No tolla prusteella ei ne tyttärenlapsetkaan voi olla läheisiä jos niillä on isä, ethän sinä sitä vävyäkään ole tuntenut lapsesta (ainakaan yleensä).

Meidän perheessä isä käy lasten kanssa sukuloimassa ihan normaalisti, harmi kun sinulla on huonot välit poikaasi.

Juurihan kirjoitin, ettei lapsillani ole lapsia. Ei pojalla eikä tytöillä.

Poika käy lapsuudenkotonaan ja nimiä kokelas omilla vanhemmillaan. Kaukana kun asutaan.

Ja totuus on se, että vävyt eivät arvostele anopin lastenhoitoa tai muutakaan, koska niitä ei kiinnosta.  Ei meillä ainakaan miestä kiinnostanut, miten minun äiti hoitaa miedän lapsia tai edes oma äitinsä. Luotti kyllä, että anoppi ja oma äiti sen homman osaa.

Naurettavia nämä väittämät vieraista ihmisistä "Harmi, että sinulla on huonot välit poikaasi" :D

Ei me ainakaan tunneta, koska et silloin voisi tuollaista väittää.

Meillä miehen vanhemmat alko pyydellä 1v. esikoista yökylään 150k päähän. Mun ei tarvinnut puuttua asiaan mitenkään, sillä mieheni torppasi idean välittömästi. Totesi vanhemmilleen, ettei lapsi ole vielä yökylään valmis. Eli kyllä ne isätkin osaa ja haluaa osallistua oman lapsensa kasvatukseen ja siihen kuka heitä hoitaa. Ei vaan luottanut sokeasti siihen, että kyllä äitinsä osaa. Miestäni tosiaan kiinnosti oman lapsensa hyvinvointi ja se meni vanhempien mielihalujen ohi. Sun miestä ei kiinnosta, sorry siitä.

Ei, vaan sun miehes "osasi kasvattaa" = oli tässä asiassa sun kanssa ilmeisesti samaa mieltä. Auta armias, jos mies olis ollut sitä mieltä, jota suurin osa on, että 1 v voi mahdollisesti jo olla erossa vanhemmistaan yhden yön. Sit se olis ollut vastuuttoman paskiaisen mielipide. Äiti on aina se joka tietää ja osaa ja päättää - siis omasta mielestään.

Ohis

Jos lapsen äiti tietää vuoden vanhasta lapsestaan, että tällä on päällä voimakas eroahdistus, niin hän ei päästä lasta yökylään. Sehän tarkoittaa, että lapsi on hädissään ja itkee hysteerisenä. Sellaistako sinä omalle lapsellesi haluat?

Vaikka on provo, niin yleisesti: ei kannata yksipuolisesti kenenkään sopia menoja jonkun toisen elämään!

Vierailija kirjoitti:

Virruo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Virruo kirjoitti:

Voi miten kurja tilanne 😔 Meillä lapsen iso toive oli syys- ja joululomalla että pääsisi yökylään mummilaan. Meillä vain mummit ei ota kuuleviin korviinsa, omat menot menevät aina kaiken edelle. Ja niitähän piisaa.

Välillä lapsi kyselee, eikö mummi välitä 😔

Voi olla, että tässäkin perheessä ovat lapset kyselleet vuositolkulla, eikö mummi välitä. Hänhän kertoo, ettei ole auttanut tai ollut läsnä lasten ollessa pieniä. Huomiota on riittänyt vain tyttären lapsille. Samanlainen hylkääjämummo kuin teilläkin.

Hyvin mahdollista sekin! Itselläni ollut niin ihana mummo ja koen suureksi rikkaudeksi isovanhemman ja lapsenlapsen suhteen. Mutta se toki kehittyy vain yhdessä olemalla ja tekemällä. Siihen pitäisi kaikin tavoin kannustaa. Niin surullista että aikuisilta ihmisiltä (isovanhemmilta) menee kauniita hetkiä ohitse kun eivät pysty ajattelemaan kuin itseään.

Nykyään se isovanhemmuus on juuri tuollaista itsekästä, piittaamatonta. Mun omat vanhemmat ei ole edes kahta lapsistani nähneet koskaan. Eivät ole viitsineet tulla yhdenkään ristiäisiin. Eivät käy, soittele, tapaa lainkaan. Heitä ei kiinnosta siis paskankaan vertaa.

Ovat ihan päin näköä sanoneet että he aikovat elää nyt itseään varten.

Ehkä minä teen sitten samoin kun nuo tarvitsevat paskavaippa-vaiheessa apua. Ovat olleet sysipaskat vanhemmat, myös mun lapsuudessa. Olisi pitänyt tajuta että kun omat lapset ei heitä kiinnostaneet yhtään, niin eipä lapsenlpset asiaa muuta.

Sepä juuri, itsekästä. Itse olin lapsena yökylässä mummilla pari kertaa kuukaudessa, viikollakin nähtiin vaikka välimatkaa oli. Ja tämä ihan siksi että mummi halusi viettää meidän kanssamme aikaa ja olla elämässämme.

Olisin kuvitellut että kun itse saivat hoitoapua, tarjoaisivat sitä nyt. Väärässä olin..

Aika jolloin lapset mummilaan suostuvat lähtemään on kumminkin lyhyt, esiteinejä ei sinne enää saa. Pelkään itse että aika loppuu kesken, jää lapsilla ihanat muistot kokematta ja side luomatta ja se tuntuu ihan kamalalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan mun anoppi. Selitti jo vauvavaiheessa että ne TYTTÄREN lapset on niitä oikeita lapsenlapsia, pojanlpset ihan eri asia. Ja että ne tyttären lapset on rakkaita, pojan ihan eri asia. Että aikoo ja haluaa olla mummo vain tyttären lapsille, pojan lapset olkoon ilman. Että auttaa sitten vain tyttären perhettä, pojan perhe pärjätköön ilman apua. Ja kertaakaan ei meitä sit auttanut koskaan.

Nyt jos yrittäisi tunkea elämäämme niin myöhäistä on.

Olen pahoillani, että sinulla noin huonosti meni. Aina voi korjata. Tai aina voi kiukutella elämänsä loppuun asti.

Minusta AP ei kuitenkaan kuulostaa sellaiselta anopilta mitä kuvailet, vaan mielestäni ihan kuulostaa välittävältä. Ei vaan nyt osannut kysyä ensin sieltä äidiltä. Äitikin on näköjään vähän hermo. Olisi niin kiva, kun näistä asioista voitaisiin aikuisten kesken puhua, ja ymmärtää, että anopit ja miniät ja kaikki me muutkin olemme ihan vaan ihmisiä.

Ja minusta on arvokasta, että se anoppi elikä se iso äiti kommunikoi niiden teinien kanssa, sitäkin voisi arvostaa.

Ihmeellisiä valtataisteluja tehdään kaikista ihmissuhteista perheiden sisällä. Minusta se on todella ikävää, kaikkien puolesta.

Olisi hyvä pitää isomman joukon palaveri niin saisin ne asiat selväksi, koska aina rikkinäinen puhelin näköjään rikkoo sen yhteyden jotenkin ja tulee väärinkäsityksiä. Ja näköjään ne väärinkäsitykset ovat niin taivaallisen hirvittäviä, että niitä ei voi mitenkään selvittää, koska kyseessä on anoppi tai Minniä tai oma poika.

Ajattelin sitten joskus, että elätte ihmisten kanssa. Koettakaa pärjätä. Jokainen tekee virheitä, jokainen. Olkaa armollisempia ja itsellenne ja toisillenne.

Minkä ihmeen takia tässä asiassa on jämähdetty jonneki 50 luvulle, että äidillä olisi suurempi määräysvalta kuin lasten isällä? Ei ole. Ei ainakaan kuulu olla. Eikö riitä että anoppi sopii poikansa kanssa? Miksi ihmeessä sen olisi erikseen pitänyt sopia vielä miniän kanssa? Eikö perheessä kommunikoida keskenään? Kuinka moni anoppi soittaa vävylle sen jälkeen kun tyttären kanssa lasten vierailusta sopinut, et "olihan tää sulleki nyt vaan ok?"

Eiköhän teini-ikäiset päätä itse haluavatko viettää lomansa vanhan mummelin seuraneiteinä vai rennosti kotona. Väitän, että jos teinit eivät ole lapsena olleet mummolassa hoidossa, eivät ne tule teinikään viihdyttämään jotain itselleen vierasta vanhaa ämmää. Oli sukua tai ei.

Niinpä, mutta kaikki mummot eivät ole vanhoja ämmiä vaan saattavat olla vielä hyvinkin muoria ja meneviä. Voivat hyvinkin lähteä teinien kanssa laskettelemaan/(kun korona on ohi )ulkomaille lomille jne.

Ei se mummolassa olo välttämättä ole mitään vanhan ämmän seuraneitinä olemista.

Voi olla, että sillä teinillä on mummon kanssa paljonkin yhteistä tekemistä.

Ja ihan niin kuin mainitsit, jos lapset ovat pienestä pitäen tiiviisti tekemisissä isovanhempiensa kanssa, heistä tulee läheisiä ja suhde kestää aikuisuuteen asti.

Ei kukaan halua vieraan ihmisen luo lomalla, ei nuori eikä vanha.

Ps AP:n tilannetta en tiedä, onko miten paljon tekemisissä ollut lastenlasten kanssa.

Olisit auttanut silloin, kun lapset olivat pieniä. Teinit ei mummolaan viikoksi lähde puolitutun luokse. Se on niiden loma ja sen ikäisten lomaan kuuluu ihan muita juttuja.

Olisit ehdottanut vaikka yhtä tai kahta päivää.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä vanhempien pitää pystyä sopimaan keskenään nämä asiat, vaikka vain toinen heistä keskustelee kanssani. ap.

Olen samaa mieltä. Ongelma tässä tapauksessa tuntuu olevan se, että poikasi ei mitä ilmeisimmin hoida omaa osuuttaan asiasta, eli sovi sen toisen vanhemman (ja lasten) kanssa asioista vaan menee ja lupaa läpiä päähänsä. Siitä sitten luonnollisestikin seuraa tiuskintaa miniän puolelta, varsinkin kun sinäkin syytät miniää etkä poikaasi. Tuskin itsekään tykkäisit, jos puolisosi sopisi sinun ohitsesi asioita ja sitten sinä saisit syyt niskoillesi, kun joutuisit ilmoittamaan, että ei nyt kuitenkaan sovi?

Jospa sun kannattaisi ottaa se poikasi puhutteluun ihan oma-aloitteisesti ja opettaa hänet hoitamaan nämä asiat perheensä kanssa asiallisesti ja aikuismaisesti. Eihän tuollainen peli nyt vetele, että yksi sopii mitä sattuu mitään muilta kysymättä ja sitten katselee vieressä ja syljeksii kattoon kun kumppani saa syyt niskoilleen!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No onhan oma tytär ihan eri asia kuin vieras miniä.

Turhaan siitä kiukuttelette. Niinhän se tulee olemaan teille itsellennekin.

Hirveää asenteellista vih apuhetta koko ketju täynnä.

 

Kun vastakkain ei ole tytär ja miniä vaan tytär ja poika. Ja molemmat on mulle suunnattoman rakkaita. Kuten heidän lapsensa.

Eli ei, en todellakaan tule kohtelemaan tyttären ja pojan lapsia eri tavalla.

Näinhän sitä mielellään ajattelee, mutta totuus voi sitten olla toinen. Voi olla, että miniän mielestä et mitenkään voi olla PUUTTUMATTA heidän perheensä elämään, olitpa sitten niin tai näin. Kaikki tekemisesi  ovat väärin ja miniä voi loppujen lopuksi katksista välinsä sinuun kokonaan ja siinä sivussa lastenlapsiisi.

Kun pyydät lapsia yökylään, sotket miniän suunnitelmat/kun et pyydä, sotket miniän suunnitelmat. 

Sinun pitää siis osata hyppiä miniän pillin mukaan ja jos et osaa/onnistu olet huono anoppi.

Et voi edes omassa kodissasi toinia, kuten haluat, vaan niin kuin miniä haluaa. Muuten lapset ei voi tulla sinulle kylään.  Saavat nääs huonoja vaikutteita.

Mummo voi soittaa omalle pojalleen ja sanoa, että hänellä ei ole menoja lasten hiihtolomaviikolla, joten voisiko poika kysyä kiinnostaako lapsia tulla mummolaan lomalle tai onko heillä jo muita suunnitelmia. Poika voi jutella asiasta koko perheen kanssa ja soittaa sitten äidilleen vastauksen. Ei se tuon vaikeampaa ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No onhan oma tytär ihan eri asia kuin vieras miniä.

Turhaan siitä kiukuttelette. Niinhän se tulee olemaan teille itsellennekin.

Hirveää asenteellista vih apuhetta koko ketju täynnä.

Tottakai on, mutta outoa, että toisessa sukulaisperheessä on lapsenlapsia ja toisessa miniänlapsia.

Mo ei se niin outoa ole, kun sitä oikein ajattelee. 

Oma tytär on oma tytär, oma lapsi, jonka on tuntenut syntymästä asti ja on siis hyvin läheinen yleensä.

Miniä on vieras ihminen, jota parhaassa/pahimmassa tapauksessa näkee harvakseltaan ja jota ei välttämättä opi koskaan kunnolla tuntemaan.

Jos miniä asuu kaukana, ei välttämättä nähdä kovin usein, eikä opita koskaan tuntemaan kunnolla puolin ja toisin.

Ja kun niitä lapsia sitten syntyy ,oman tyttären kanssa ollaan jo valmiiksi läheis ja pystytään puhumaan, niin kuin läheisien ihmisen kanssa pystytään ja tunnetaan jo toisen tavatkin.

Mutta miniällä on tietenkin omat tavat, jotka ovat vieraita eikä niitä kunnolla tiedä, tulee vain sanomista ällöstä anopista.

Näitä vauva palstan anoppi ketjuja kun lukee, niin ei oikeasti uskaltaisi sanoa eikä tehdä mitään, koska ei voi olla varma miten miniä niihin suhtautuu. 

Itse olen kyllä anoppi, mutta kenelläkään ei vielä ole lapsia, mutta tiedän jo nyt, että jos niitä joskus tulee, en uskalla puuttua miniän(poikani) perheen asioihin mitenkään.  Miniä vaikuttaa kyllä ihan mukavalta, mutta asutaan kaukana toisistamme , enkä tunne häntä oikeastaan juurikaan. Omat tyttäret tietenkin tunnen edelleen hyvin, vaikka kaukana asuvat hekin, mutta välit on tietenkin ihan erilaiset, omia lapsia kun ovat.

Tyttäret käyvät täällä lapsuuden kodissaan usein ja jos saavat lapsia, käyvät edelleen, mutta miniä käy harvoi, koska viettää aikaa tietenkin omilla vanhemmillaan/sisaruksillaan. Eli jää väkisinkin vieraammaksi sekä miniä, että mahdolliset lapset, vaikka lapsenlapsiani ovatkin.

Ja uskon myös, että nämä täällä kiukuttelevat miniät toimivat itse aikoinaan ihan samoin, eli se oma tytär on läheisempi, kuin se miniä.

Poikkeuksiakin toki on, joskus miniä voi olla läheisempi, kuin se oma tytär, mutta harvemmin kuitenkin.

No tolla prusteella ei ne tyttärenlapsetkaan voi olla läheisiä jos niillä on isä, ethän sinä sitä vävyäkään ole tuntenut lapsesta (ainakaan yleensä).

Meidän perheessä isä käy lasten kanssa sukuloimassa ihan normaalisti, harmi kun sinulla on huonot välit poikaasi.

Juurihan kirjoitin, ettei lapsillani ole lapsia. Ei pojalla eikä tytöillä.

Poika käy lapsuudenkotonaan ja nimiä kokelas omilla vanhemmillaan. Kaukana kun asutaan.

Ja totuus on se, että vävyt eivät arvostele anopin lastenhoitoa tai muutakaan, koska niitä ei kiinnosta.  Ei meillä ainakaan miestä kiinnostanut, miten minun äiti hoitaa miedän lapsia tai edes oma äitinsä. Luotti kyllä, että anoppi ja oma äiti sen homman osaa.

Naurettavia nämä väittämät vieraista ihmisistä "Harmi, että sinulla on huonot välit poikaasi" :D

Ei me ainakaan tunneta, koska et silloin voisi tuollaista väittää.

Meillä miehen vanhemmat alko pyydellä 1v. esikoista yökylään 150k päähän. Mun ei tarvinnut puuttua asiaan mitenkään, sillä mieheni torppasi idean välittömästi. Totesi vanhemmilleen, ettei lapsi ole vielä yökylään valmis. Eli kyllä ne isätkin osaa ja haluaa osallistua oman lapsensa kasvatukseen ja siihen kuka heitä hoitaa. Ei vaan luottanut sokeasti siihen, että kyllä äitinsä osaa. Miestäni tosiaan kiinnosti oman lapsensa hyvinvointi ja se meni vanhempien mielihalujen ohi. Sun miestä ei kiinnosta, sorry siitä.

Ei, vaan sun miehes "osasi kasvattaa" = oli tässä asiassa sun kanssa ilmeisesti samaa mieltä. Auta armias, jos mies olis ollut sitä mieltä, jota suurin osa on, että 1 v voi mahdollisesti jo olla erossa vanhemmistaan yhden yön. Sit se olis ollut vastuuttoman paskiaisen mielipide. Äiti on aina se joka tietää ja osaa ja päättää - siis omasta mielestään.

Ohis

Jos lapsen äiti tietää vuoden vanhasta lapsestaan, että tällä on päällä voimakas eroahdistus, niin hän ei päästä lasta yökylään. Sehän tarkoittaa, että lapsi on hädissään ja itkee hysteerisenä. Sellaistako sinä omalle lapsellesi haluat?

Voi ehkä tulla sulle uutisena, mut todella moni äiti on valmis dumppaamaan eroahdistuneet myös päiväkotiin säännöllisesti. Siellä ne lapset itkee viikkotolkulla sitten... Eli on aika yleistä. Vaikka eihän se hyvä ole. Oletan, että teidän lapsi on siis kotihoidossa?

Meillä lapsi oli ensimmäistä kertaa kouluikäisenä yökylässä, joten en olisi välttämättä jättämässä, mutta kasvatusasiat ovat kompromisseja siinä missä muutkin. Tai niiden pitäisi olla. Todella usein äidit päsmäröivät isiä ja samalla vaaditaan tasa-arvoista osallistumista. Se ei ole oikein.

Aloitus on hyvä provo! Onko anopeilla tekemisen puutetta korona-aikana?

Ymmärrän oikein hyvin miniääsi! Anoppien, appiukkojen ja isovanhempien ei pidä sekaantua lapsiperheen asioihin!

Miksi lapset pitäisi viedä mummolaan koulun lomaviikolla? Oletko ajatellut, että lapsiperhe haluaa viettää koulun hiihtolomalla aikaa oman perheensä kanssa eikä isovanhempien kanssa? Oletko ajatellut, että ehkä miniä ei pidä sinusta ihmisenä tai tavastasi olla lasten kanssa? Miksi ajattelet, että teinit tarvitsisivat lastenhoitoa?

Minä en ainakaan veisi omia lapsia anoppilaan hiihtolomalla! Tosin siihen ei ole mitään tarvettakaan. Aiomme olla kotona, ulkoilla ja viettää aikaa perheen kanssa. Lapset tapaavat hiihtolomalla myös kavereitaan. Emme tarvitse tähän anopin "palveluksia".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä vanhempien pitää pystyä sopimaan keskenään nämä asiat, vaikka vain toinen heistä keskustelee kanssani. ap.

Olen samaa mieltä. Ongelma tässä tapauksessa tuntuu olevan se, että poikasi ei mitä ilmeisimmin hoida omaa osuuttaan asiasta, eli sovi sen toisen vanhemman (ja lasten) kanssa asioista vaan menee ja lupaa läpiä päähänsä. Siitä sitten luonnollisestikin seuraa tiuskintaa miniän puolelta, varsinkin kun sinäkin syytät miniää etkä poikaasi. Tuskin itsekään tykkäisit, jos puolisosi sopisi sinun ohitsesi asioita ja sitten sinä saisit syyt niskoillesi, kun joutuisit ilmoittamaan, että ei nyt kuitenkaan sovi?

Jospa sun kannattaisi ottaa se poikasi puhutteluun ihan oma-aloitteisesti ja opettaa hänet hoitamaan nämä asiat perheensä kanssa asiallisesti ja aikuismaisesti. Eihän tuollainen peli nyt vetele, että yksi sopii mitä sattuu mitään muilta kysymättä ja sitten katselee vieressä ja syljeksii kattoon kun kumppani saa syyt niskoilleen!

Mistäpä sinä tiedät, vaikka tuo miniä olis ihan samanlainen ellei pahempikin itsevaltias. Mut ei voi muuta nähdä ku omien uhrilasien takaa katsotaan tätä maailmaa...