Miniä suuttui kun tarjosin lastenhoitoa hiihtolomaksi

En minäkään ymmärrä tuota teinien "hoitoon ottamista", mutta! Täällä valitetaan aina sitä miten anoppi kääntyy miniän puoleen aina udellessaan suunnitelmista ym samalla hukuttaen miniän metatyöhön mistä myös hänen poikansa selviäisi vallan hyvin. Ikään kuin mies olisi joku kehitysvammainen poika kenen asioista vanha ja uusi huoltaja nyt keskustelevat keskenään. Se, että mies mokaa tehtävänsä eikä konsultoi vaimoaan ennenkuin lupaa viikon vierailun anopille, on nimenomaa miehen, ei anopin vika. Tottakai anoppi pitää poikaansa täysjärkisenä ihmisenä ja olettaa, että on myös toiminut näin ja siten mennyt perumaan omia menojansakin tämän takia. Ydin: anoppi ei ole tässä selkkauksessa syypää, vaan mies ja hänen pitää fiksata tilanne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No onhan oma tytär ihan eri asia kuin vieras miniä.

Turhaan siitä kiukuttelette. Niinhän se tulee olemaan teille itsellennekin.

Hirveää asenteellista vih apuhetta koko ketju täynnä.

Tottakai on, mutta outoa, että toisessa sukulaisperheessä on lapsenlapsia ja toisessa miniänlapsia.

Mo ei se niin outoa ole, kun sitä oikein ajattelee. 

Oma tytär on oma tytär, oma lapsi, jonka on tuntenut syntymästä asti ja on siis hyvin läheinen yleensä.

Miniä on vieras ihminen, jota parhaassa/pahimmassa tapauksessa näkee harvakseltaan ja jota ei välttämättä opi koskaan kunnolla tuntemaan.

Jos miniä asuu kaukana, ei välttämättä nähdä kovin usein, eikä opita koskaan tuntemaan kunnolla puolin ja toisin.

Ja kun niitä lapsia sitten syntyy ,oman tyttären kanssa ollaan jo valmiiksi läheis ja pystytään puhumaan, niin kuin läheisien ihmisen kanssa pystytään ja tunnetaan jo toisen tavatkin.

Mutta miniällä on tietenkin omat tavat, jotka ovat vieraita eikä niitä kunnolla tiedä, tulee vain sanomista ällöstä anopista.

Näitä vauva palstan anoppi ketjuja kun lukee, niin ei oikeasti uskaltaisi sanoa eikä tehdä mitään, koska ei voi olla varma miten miniä niihin suhtautuu. 

Itse olen kyllä anoppi, mutta kenelläkään ei vielä ole lapsia, mutta tiedän jo nyt, että jos niitä joskus tulee, en uskalla puuttua miniän(poikani) perheen asioihin mitenkään.  Miniä vaikuttaa kyllä ihan mukavalta, mutta asutaan kaukana toisistamme , enkä tunne häntä oikeastaan juurikaan. Omat tyttäret tietenkin tunnen edelleen hyvin, vaikka kaukana asuvat hekin, mutta välit on tietenkin ihan erilaiset, omia lapsia kun ovat.

Tyttäret käyvät täällä lapsuuden kodissaan usein ja jos saavat lapsia, käyvät edelleen, mutta miniä käy harvoi, koska viettää aikaa tietenkin omilla vanhemmillaan/sisaruksillaan. Eli jää väkisinkin vieraammaksi sekä miniä, että mahdolliset lapset, vaikka lapsenlapsiani ovatkin.

Ja uskon myös, että nämä täällä kiukuttelevat miniät toimivat itse aikoinaan ihan samoin, eli se oma tytär on läheisempi, kuin se miniä.

Poikkeuksiakin toki on, joskus miniä voi olla läheisempi, kuin se oma tytär, mutta harvemmin kuitenkin.

No eikö nyt jumaliste se poikasikin ole sun oma lapsi, jonka olet tuntenut syntymästä asti?!?!?!?!?!!!!!!! Mitä järkyttävää tuubaa selität???!! Sunko ei tarvitse luoda suhdetta poikasi perheeseen, koska et tunne kunnolla miniää? Mitä tämä on, hylkäät lapsesi, koska on poika? 😳

No kuule, poikaani en tule hylkäämään, mutta miniään ei tämänkään ketjun perusteella uskalla edes tutustua, miniän lapsista puhumattakaan(vaikka ne myös oman pojan on onkin, mutta miniä tämänkin ketjun perusteella niistä yksin määrää). Hirveät haukut saa jo nyt, vaikkei niitä lapsia edes ole.

Ei ei, kyllä kun tätä ivaa ja haukumista miniöiltä lukee, ymmärtää, ettei mitenkään voi olla mieliksi. Jos haluat olla mukana poikasi perheesä, olet aina tiellä ja tehnyt  kuitenkin väärin, jos pyydät lapsenlapsia yökylään/hoitoon tai jos et pyydä. 

Jos uskallat pyytää, puutut miniän/perheen  elämään, jos et uskalla pyytää, olet hyljännyt poikasi/poikasi lapset.

Parempi siis vain jättää miniät omaan rauhaansa.

Tai toivoa, että poika on homo tai  pysyy poikamiehemä. Nuo lienee parhaat vaihtoehdot, ainakin tämän ketjun perusteella . Sopu säilyy ja kaikilla hyvä mieli.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on 17v ja 14v teinit, jotka käybät mielellään mummolassa lomilla. Sopivat keskenään ja varmistamat minulta käykö. Koko homma perustuu siihen, että ovat pienestä saakka viettäneet aikaa mummon ja papan kanssa. Nyt jos joku vieras mummeli sopis heidän menoistaan niin varmaan eivät lähtisi. Ap on liian myöhässä, se suhde olisi pitänyt rakentaa aiemmin. Ei liity miniään mitenkään.

Meillä on tuttavaperhe, jossa kolme teiniä. Käyvät myös edelleenkin silloin tällöin viikonloppuja mummolassa ja lomilla ovat pitempäänkin. Hekin ovat olleet pienestä asti läheisiä isovanhempien kanssa. Toivon että omatkin lapset jatkavat yhteydenpitoa omatoimisesti vielä teineinä ja aikuisina, nyt ovat vielä pieniä.

Olen samaa mieltä, että ap myöhässä.

Vierailija kirjoitti:

En minäkään ymmärrä tuota teinien "hoitoon ottamista", mutta! Täällä valitetaan aina sitä miten anoppi kääntyy miniän puoleen aina udellessaan suunnitelmista ym samalla hukuttaen miniän metatyöhön mistä myös hänen poikansa selviäisi vallan hyvin. Ikään kuin mies olisi joku kehitysvammainen poika kenen asioista vanha ja uusi huoltaja nyt keskustelevat keskenään. Se, että mies mokaa tehtävänsä eikä konsultoi vaimoaan ennenkuin lupaa viikon vierailun anopille, on nimenomaa miehen, ei anopin vika. Tottakai anoppi pitää poikaansa täysjärkisenä ihmisenä ja olettaa, että on myös toiminut näin ja siten mennyt perumaan omia menojansakin tämän takia. Ydin: anoppi ei ole tässä selkkauksessa syypää, vaan mies ja hänen pitää fiksata tilanne.

Kuka sen miehen on kasvatttanut ja kuka sitä miehen toopeutta yrittää hyväksikäyttää?

Ja kuka nyt syyttää syytöntä miniää miehen töppäyksistä?

Sitäpaitsi kahden teinin äitinä voin kertoa, että teinit nimenomaan ei halua jonnekin "kurinpitoleirille" mummolaan kuuntelemaan, miten mummo nyt opettaa heille päivärytmiä jne. Ei myöskään ole kiva kuunnella sitä jatkuvaa motkotusta "huonosta äidistä" jne.

Meillä nousi näistä mummolakyläilyistä kolmas maailmansota, kun esikoinen ei suostunut "kesätöihin" mummolaan, vaan hankki itselleen oman kesätyön.

Mummo meni ihan sekaisin siitä, että lapsesta olikin tullut itsenäinen lukiolainen. Koki sen jollain merkillisellä tavalla "hylkäämisenä" ja suuttui minulle, vaikka yritin selittää, enähän minä äitinäkään enää vietä aikaa teinin kanssa samoin kuin ennen, että teini itsenäistyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No onhan oma tytär ihan eri asia kuin vieras miniä.

Turhaan siitä kiukuttelette. Niinhän se tulee olemaan teille itsellennekin.

Hirveää asenteellista vih apuhetta koko ketju täynnä.

Tottakai on, mutta outoa, että toisessa sukulaisperheessä on lapsenlapsia ja toisessa miniänlapsia.

Mo ei se niin outoa ole, kun sitä oikein ajattelee. 

Oma tytär on oma tytär, oma lapsi, jonka on tuntenut syntymästä asti ja on siis hyvin läheinen yleensä.

Miniä on vieras ihminen, jota parhaassa/pahimmassa tapauksessa näkee harvakseltaan ja jota ei välttämättä opi koskaan kunnolla tuntemaan.

Jos miniä asuu kaukana, ei välttämättä nähdä kovin usein, eikä opita koskaan tuntemaan kunnolla puolin ja toisin.

Ja kun niitä lapsia sitten syntyy ,oman tyttären kanssa ollaan jo valmiiksi läheis ja pystytään puhumaan, niin kuin läheisien ihmisen kanssa pystytään ja tunnetaan jo toisen tavatkin.

Mutta miniällä on tietenkin omat tavat, jotka ovat vieraita eikä niitä kunnolla tiedä, tulee vain sanomista ällöstä anopista.

Näitä vauva palstan anoppi ketjuja kun lukee, niin ei oikeasti uskaltaisi sanoa eikä tehdä mitään, koska ei voi olla varma miten miniä niihin suhtautuu. 

Itse olen kyllä anoppi, mutta kenelläkään ei vielä ole lapsia, mutta tiedän jo nyt, että jos niitä joskus tulee, en uskalla puuttua miniän(poikani) perheen asioihin mitenkään.  Miniä vaikuttaa kyllä ihan mukavalta, mutta asutaan kaukana toisistamme , enkä tunne häntä oikeastaan juurikaan. Omat tyttäret tietenkin tunnen edelleen hyvin, vaikka kaukana asuvat hekin, mutta välit on tietenkin ihan erilaiset, omia lapsia kun ovat.

Tyttäret käyvät täällä lapsuuden kodissaan usein ja jos saavat lapsia, käyvät edelleen, mutta miniä käy harvoi, koska viettää aikaa tietenkin omilla vanhemmillaan/sisaruksillaan. Eli jää väkisinkin vieraammaksi sekä miniä, että mahdolliset lapset, vaikka lapsenlapsiani ovatkin.

Ja uskon myös, että nämä täällä kiukuttelevat miniät toimivat itse aikoinaan ihan samoin, eli se oma tytär on läheisempi, kuin se miniä.

Poikkeuksiakin toki on, joskus miniä voi olla läheisempi, kuin se oma tytär, mutta harvemmin kuitenkin.

No tolla prusteella ei ne tyttärenlapsetkaan voi olla läheisiä jos niillä on isä, ethän sinä sitä vävyäkään ole tuntenut lapsesta (ainakaan yleensä).

Meidän perheessä isä käy lasten kanssa sukuloimassa ihan normaalisti, harmi kun sinulla on huonot välit poikaasi.

Juurihan kirjoitin, ettei lapsillani ole lapsia. Ei pojalla eikä tytöillä.

Poika käy lapsuudenkotonaan ja nimiä kokelas omilla vanhemmillaan. Kaukana kun asutaan.

Ja totuus on se, että vävyt eivät arvostele anopin lastenhoitoa tai muutakaan, koska niitä ei kiinnosta.  Ei meillä ainakaan miestä kiinnostanut, miten minun äiti hoitaa miedän lapsia tai edes oma äitinsä. Luotti kyllä, että anoppi ja oma äiti sen homman osaa.

Naurettavia nämä väittämät vieraista ihmisistä "Harmi, että sinulla on huonot välit poikaasi" :D

Ei me ainakaan tunneta, koska et silloin voisi tuollaista väittää.

Ymmärsin kyllä, ettei lapsen- tai miniänlapsia sinulla vielä ole.

Tarkoitinkin tulevaisuudessa jos lapsia siunaantuu niin et voi olla niille kovin läheinen ellei tyttäresi ala itselliseksi äidiksi, lapsilla kun usein on kaksi vanhempaa, joista toista yleensä ei isovanhemmat ole lapsesta kasvattaneet.

Nykyään myös miehet ovat usein kiinnostuneita lapsistaan. Voi olla jopa, että siinävaiheessa kun/jos lapsesi alkavat lisääntyä on molemmille vanhemmille jopa korvamerkitty vanhempainvapaata.

Minun mieheni kyllä yhtälailla antaa anopilleen ja äidilleen ohjeita kuinka olla meidän lasten kanssa, muutenkin päätetään miehen kanssa yhdessä lasten asioista.

Toivottavasti vävysi ei ole kovin nykyaikainen mies niin et kamalasti pety kun lapsenlapsilla onkin isä elämässään 😏

Hu hu, tätä anoppi vihaa. Näin ihmisarkana naisihmisenä melkeen jo pelkää sitä hetkeä, kun poika tuo miniäkokelaan näytille. 

Luultavasti tulee sen jälkeen saamaan suurta vihaa niskaansa, teki niin tai näin.

Aina tulee luultavasti tehtyä kaikki väärin.

En taida haluta miniää elämääni sotkemaan, rauhaa rakastava kun olen.

Eikö mummon luona saa ryypätä vai mikä on ongelma?

Kultamummiko täällä skitsoilee?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No onhan oma tytär ihan eri asia kuin vieras miniä.

Turhaan siitä kiukuttelette. Niinhän se tulee olemaan teille itsellennekin.

Hirveää asenteellista vih apuhetta koko ketju täynnä.

Tottakai on, mutta outoa, että toisessa sukulaisperheessä on lapsenlapsia ja toisessa miniänlapsia.

Mo ei se niin outoa ole, kun sitä oikein ajattelee. 

Oma tytär on oma tytär, oma lapsi, jonka on tuntenut syntymästä asti ja on siis hyvin läheinen yleensä.

Miniä on vieras ihminen, jota parhaassa/pahimmassa tapauksessa näkee harvakseltaan ja jota ei välttämättä opi koskaan kunnolla tuntemaan.

Jos miniä asuu kaukana, ei välttämättä nähdä kovin usein, eikä opita koskaan tuntemaan kunnolla puolin ja toisin.

Ja kun niitä lapsia sitten syntyy ,oman tyttären kanssa ollaan jo valmiiksi läheis ja pystytään puhumaan, niin kuin läheisien ihmisen kanssa pystytään ja tunnetaan jo toisen tavatkin.

Mutta miniällä on tietenkin omat tavat, jotka ovat vieraita eikä niitä kunnolla tiedä, tulee vain sanomista ällöstä anopista.

Näitä vauva palstan anoppi ketjuja kun lukee, niin ei oikeasti uskaltaisi sanoa eikä tehdä mitään, koska ei voi olla varma miten miniä niihin suhtautuu. 

Itse olen kyllä anoppi, mutta kenelläkään ei vielä ole lapsia, mutta tiedän jo nyt, että jos niitä joskus tulee, en uskalla puuttua miniän(poikani) perheen asioihin mitenkään.  Miniä vaikuttaa kyllä ihan mukavalta, mutta asutaan kaukana toisistamme , enkä tunne häntä oikeastaan juurikaan. Omat tyttäret tietenkin tunnen edelleen hyvin, vaikka kaukana asuvat hekin, mutta välit on tietenkin ihan erilaiset, omia lapsia kun ovat.

Tyttäret käyvät täällä lapsuuden kodissaan usein ja jos saavat lapsia, käyvät edelleen, mutta miniä käy harvoi, koska viettää aikaa tietenkin omilla vanhemmillaan/sisaruksillaan. Eli jää väkisinkin vieraammaksi sekä miniä, että mahdolliset lapset, vaikka lapsenlapsiani ovatkin.

Ja uskon myös, että nämä täällä kiukuttelevat miniät toimivat itse aikoinaan ihan samoin, eli se oma tytär on läheisempi, kuin se miniä.

Poikkeuksiakin toki on, joskus miniä voi olla läheisempi, kuin se oma tytär, mutta harvemmin kuitenkin.

No tolla prusteella ei ne tyttärenlapsetkaan voi olla läheisiä jos niillä on isä, ethän sinä sitä vävyäkään ole tuntenut lapsesta (ainakaan yleensä).

Meidän perheessä isä käy lasten kanssa sukuloimassa ihan normaalisti, harmi kun sinulla on huonot välit poikaasi.

Juurihan kirjoitin, ettei lapsillani ole lapsia. Ei pojalla eikä tytöillä.

Poika käy lapsuudenkotonaan ja nimiä kokelas omilla vanhemmillaan. Kaukana kun asutaan.

Ja totuus on se, että vävyt eivät arvostele anopin lastenhoitoa tai muutakaan, koska niitä ei kiinnosta.  Ei meillä ainakaan miestä kiinnostanut, miten minun äiti hoitaa miedän lapsia tai edes oma äitinsä. Luotti kyllä, että anoppi ja oma äiti sen homman osaa.

Naurettavia nämä väittämät vieraista ihmisistä "Harmi, että sinulla on huonot välit poikaasi" :D

Ei me ainakaan tunneta, koska et silloin voisi tuollaista väittää.

Ymmärsin kyllä, ettei lapsen- tai miniänlapsia sinulla vielä ole.

Tarkoitinkin tulevaisuudessa jos lapsia siunaantuu niin et voi olla niille kovin läheinen ellei tyttäresi ala itselliseksi äidiksi, lapsilla kun usein on kaksi vanhempaa, joista toista yleensä ei isovanhemmat ole lapsesta kasvattaneet.

Nykyään myös miehet ovat usein kiinnostuneita lapsistaan. Voi olla jopa, että siinävaiheessa kun/jos lapsesi alkavat lisääntyä on molemmille vanhemmille jopa korvamerkitty vanhempainvapaata.

Minun mieheni kyllä yhtälailla antaa anopilleen ja äidilleen ohjeita kuinka olla meidän lasten kanssa, muutenkin päätetään miehen kanssa yhdessä lasten asioista.

Toivottavasti vävysi ei ole kovin nykyaikainen mies niin et kamalasti pety kun lapsenlapsilla onkin isä elämässään 😏

Vävyt ovat inhimillisiä, ne eivät vihaa anoppejaan ollenkaan niin helpisti, kuin miniät.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No onhan oma tytär ihan eri asia kuin vieras miniä.

Turhaan siitä kiukuttelette. Niinhän se tulee olemaan teille itsellennekin.

Hirveää asenteellista vih apuhetta koko ketju täynnä.

Tottakai on, mutta outoa, että toisessa sukulaisperheessä on lapsenlapsia ja toisessa miniänlapsia.

Mo ei se niin outoa ole, kun sitä oikein ajattelee. 

Oma tytär on oma tytär, oma lapsi, jonka on tuntenut syntymästä asti ja on siis hyvin läheinen yleensä.

Miniä on vieras ihminen, jota parhaassa/pahimmassa tapauksessa näkee harvakseltaan ja jota ei välttämättä opi koskaan kunnolla tuntemaan.

Jos miniä asuu kaukana, ei välttämättä nähdä kovin usein, eikä opita koskaan tuntemaan kunnolla puolin ja toisin.

Ja kun niitä lapsia sitten syntyy ,oman tyttären kanssa ollaan jo valmiiksi läheis ja pystytään puhumaan, niin kuin läheisien ihmisen kanssa pystytään ja tunnetaan jo toisen tavatkin.

Mutta miniällä on tietenkin omat tavat, jotka ovat vieraita eikä niitä kunnolla tiedä, tulee vain sanomista ällöstä anopista.

Näitä vauva palstan anoppi ketjuja kun lukee, niin ei oikeasti uskaltaisi sanoa eikä tehdä mitään, koska ei voi olla varma miten miniä niihin suhtautuu. 

Itse olen kyllä anoppi, mutta kenelläkään ei vielä ole lapsia, mutta tiedän jo nyt, että jos niitä joskus tulee, en uskalla puuttua miniän(poikani) perheen asioihin mitenkään.  Miniä vaikuttaa kyllä ihan mukavalta, mutta asutaan kaukana toisistamme , enkä tunne häntä oikeastaan juurikaan. Omat tyttäret tietenkin tunnen edelleen hyvin, vaikka kaukana asuvat hekin, mutta välit on tietenkin ihan erilaiset, omia lapsia kun ovat.

Tyttäret käyvät täällä lapsuuden kodissaan usein ja jos saavat lapsia, käyvät edelleen, mutta miniä käy harvoi, koska viettää aikaa tietenkin omilla vanhemmillaan/sisaruksillaan. Eli jää väkisinkin vieraammaksi sekä miniä, että mahdolliset lapset, vaikka lapsenlapsiani ovatkin.

Ja uskon myös, että nämä täällä kiukuttelevat miniät toimivat itse aikoinaan ihan samoin, eli se oma tytär on läheisempi, kuin se miniä.

Poikkeuksiakin toki on, joskus miniä voi olla läheisempi, kuin se oma tytär, mutta harvemmin kuitenkin.

No eikö nyt jumaliste se poikasikin ole sun oma lapsi, jonka olet tuntenut syntymästä asti?!?!?!?!?!!!!!!! Mitä järkyttävää tuubaa selität???!! Sunko ei tarvitse luoda suhdetta poikasi perheeseen, koska et tunne kunnolla miniää? Mitä tämä on, hylkäät lapsesi, koska on poika? 😳

No kuule, poikaani en tule hylkäämään, mutta miniään ei tämänkään ketjun perusteella uskalla edes tutustua, miniän lapsista puhumattakaan(vaikka ne myös oman pojan on onkin, mutta miniä tämänkin ketjun perusteella niistä yksin määrää). Hirveät haukut saa jo nyt, vaikkei niitä lapsia edes ole.

Ei ei, kyllä kun tätä ivaa ja haukumista miniöiltä lukee, ymmärtää, ettei mitenkään voi olla mieliksi. Jos haluat olla mukana poikasi perheesä, olet aina tiellä ja tehnyt  kuitenkin väärin, jos pyydät lapsenlapsia yökylään/hoitoon tai jos et pyydä. 

Jos uskallat pyytää, puutut miniän/perheen  elämään, jos et uskalla pyytää, olet hyljännyt poikasi/poikasi lapset.

Parempi siis vain jättää miniät omaan rauhaansa.

Tai toivoa, että poika on homo tai  pysyy poikamiehemä. Nuo lienee parhaat vaihtoehdot, ainakin tämän ketjun perusteella . Sopu säilyy ja kaikilla hyvä mieli.

Tämän ketjun?? Ihan oikeasti tämän ketjun? Mitäs jos nyt poistut tältä palstalta, unohdat asenteellisuutesi ja ennakkoluulosi ja annat sille miniällesi mahdollisuuden?

Oletko sellainen anoppi, minkälaisiksi tällä palstalla anopit kuvaillaan? Jos vastaat en, niin on varmaan syytä pohtia, onko miniäsikään sellainen kuin tämä palsta antaa ymmärtää miniöiden olevan?

Jos vedät asenteesi täältä ja näistä lähtökohdista lähdet tutustumaan ja luomaan suhdetta poikasi perheeseen, niin TAATUSTI MENEE METSÄÄN.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No onhan oma tytär ihan eri asia kuin vieras miniä.

Turhaan siitä kiukuttelette. Niinhän se tulee olemaan teille itsellennekin.

Hirveää asenteellista vih apuhetta koko ketju täynnä.

Tottakai on, mutta outoa, että toisessa sukulaisperheessä on lapsenlapsia ja toisessa miniänlapsia.

Mo ei se niin outoa ole, kun sitä oikein ajattelee. 

Oma tytär on oma tytär, oma lapsi, jonka on tuntenut syntymästä asti ja on siis hyvin läheinen yleensä.

Miniä on vieras ihminen, jota parhaassa/pahimmassa tapauksessa näkee harvakseltaan ja jota ei välttämättä opi koskaan kunnolla tuntemaan.

Jos miniä asuu kaukana, ei välttämättä nähdä kovin usein, eikä opita koskaan tuntemaan kunnolla puolin ja toisin.

Ja kun niitä lapsia sitten syntyy ,oman tyttären kanssa ollaan jo valmiiksi läheis ja pystytään puhumaan, niin kuin läheisien ihmisen kanssa pystytään ja tunnetaan jo toisen tavatkin.

Mutta miniällä on tietenkin omat tavat, jotka ovat vieraita eikä niitä kunnolla tiedä, tulee vain sanomista ällöstä anopista.

Näitä vauva palstan anoppi ketjuja kun lukee, niin ei oikeasti uskaltaisi sanoa eikä tehdä mitään, koska ei voi olla varma miten miniä niihin suhtautuu. 

Itse olen kyllä anoppi, mutta kenelläkään ei vielä ole lapsia, mutta tiedän jo nyt, että jos niitä joskus tulee, en uskalla puuttua miniän(poikani) perheen asioihin mitenkään.  Miniä vaikuttaa kyllä ihan mukavalta, mutta asutaan kaukana toisistamme , enkä tunne häntä oikeastaan juurikaan. Omat tyttäret tietenkin tunnen edelleen hyvin, vaikka kaukana asuvat hekin, mutta välit on tietenkin ihan erilaiset, omia lapsia kun ovat.

Tyttäret käyvät täällä lapsuuden kodissaan usein ja jos saavat lapsia, käyvät edelleen, mutta miniä käy harvoi, koska viettää aikaa tietenkin omilla vanhemmillaan/sisaruksillaan. Eli jää väkisinkin vieraammaksi sekä miniä, että mahdolliset lapset, vaikka lapsenlapsiani ovatkin.

Ja uskon myös, että nämä täällä kiukuttelevat miniät toimivat itse aikoinaan ihan samoin, eli se oma tytär on läheisempi, kuin se miniä.

Poikkeuksiakin toki on, joskus miniä voi olla läheisempi, kuin se oma tytär, mutta harvemmin kuitenkin.

No tolla prusteella ei ne tyttärenlapsetkaan voi olla läheisiä jos niillä on isä, ethän sinä sitä vävyäkään ole tuntenut lapsesta (ainakaan yleensä).

Meidän perheessä isä käy lasten kanssa sukuloimassa ihan normaalisti, harmi kun sinulla on huonot välit poikaasi.

Juurihan kirjoitin, ettei lapsillani ole lapsia. Ei pojalla eikä tytöillä.

Poika käy lapsuudenkotonaan ja nimiä kokelas omilla vanhemmillaan. Kaukana kun asutaan.

Ja totuus on se, että vävyt eivät arvostele anopin lastenhoitoa tai muutakaan, koska niitä ei kiinnosta.  Ei meillä ainakaan miestä kiinnostanut, miten minun äiti hoitaa miedän lapsia tai edes oma äitinsä. Luotti kyllä, että anoppi ja oma äiti sen homman osaa.

Naurettavia nämä väittämät vieraista ihmisistä "Harmi, että sinulla on huonot välit poikaasi" :D

Ei me ainakaan tunneta, koska et silloin voisi tuollaista väittää.

Ymmärsin kyllä, ettei lapsen- tai miniänlapsia sinulla vielä ole.

Tarkoitinkin tulevaisuudessa jos lapsia siunaantuu niin et voi olla niille kovin läheinen ellei tyttäresi ala itselliseksi äidiksi, lapsilla kun usein on kaksi vanhempaa, joista toista yleensä ei isovanhemmat ole lapsesta kasvattaneet.

Nykyään myös miehet ovat usein kiinnostuneita lapsistaan. Voi olla jopa, että siinävaiheessa kun/jos lapsesi alkavat lisääntyä on molemmille vanhemmille jopa korvamerkitty vanhempainvapaata.

Minun mieheni kyllä yhtälailla antaa anopilleen ja äidilleen ohjeita kuinka olla meidän lasten kanssa, muutenkin päätetään miehen kanssa yhdessä lasten asioista.

Toivottavasti vävysi ei ole kovin nykyaikainen mies niin et kamalasti pety kun lapsenlapsilla onkin isä elämässään 😏

Vävyt ovat inhimillisiä, ne eivät vihaa anoppejaan ollenkaan niin helpisti, kuin miniät.  

Eihän se herran jestas mitään vihaa ole, jos on eri mieltä tai jos ei anna vieraan ihmisen huseerata perheesssään tai jokin ehdotettu kyläily ei sovikaan koska lapsella on oikaisuhoitoaika.

Sopiiko siis sulle, että sun kotiisi tulee jokin panemaan rytmisi ja ruokailusi kuntoon, siirtelee huonekalut, sopii asioistasi kertomatta sinulle jne?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No onhan oma tytär ihan eri asia kuin vieras miniä.

Turhaan siitä kiukuttelette. Niinhän se tulee olemaan teille itsellennekin.

Hirveää asenteellista vih apuhetta koko ketju täynnä.

Tottakai on, mutta outoa, että toisessa sukulaisperheessä on lapsenlapsia ja toisessa miniänlapsia.

Mo ei se niin outoa ole, kun sitä oikein ajattelee. 

Oma tytär on oma tytär, oma lapsi, jonka on tuntenut syntymästä asti ja on siis hyvin läheinen yleensä.

Miniä on vieras ihminen, jota parhaassa/pahimmassa tapauksessa näkee harvakseltaan ja jota ei välttämättä opi koskaan kunnolla tuntemaan.

Jos miniä asuu kaukana, ei välttämättä nähdä kovin usein, eikä opita koskaan tuntemaan kunnolla puolin ja toisin.

Ja kun niitä lapsia sitten syntyy ,oman tyttären kanssa ollaan jo valmiiksi läheis ja pystytään puhumaan, niin kuin läheisien ihmisen kanssa pystytään ja tunnetaan jo toisen tavatkin.

Mutta miniällä on tietenkin omat tavat, jotka ovat vieraita eikä niitä kunnolla tiedä, tulee vain sanomista ällöstä anopista.

Näitä vauva palstan anoppi ketjuja kun lukee, niin ei oikeasti uskaltaisi sanoa eikä tehdä mitään, koska ei voi olla varma miten miniä niihin suhtautuu. 

Itse olen kyllä anoppi, mutta kenelläkään ei vielä ole lapsia, mutta tiedän jo nyt, että jos niitä joskus tulee, en uskalla puuttua miniän(poikani) perheen asioihin mitenkään.  Miniä vaikuttaa kyllä ihan mukavalta, mutta asutaan kaukana toisistamme , enkä tunne häntä oikeastaan juurikaan. Omat tyttäret tietenkin tunnen edelleen hyvin, vaikka kaukana asuvat hekin, mutta välit on tietenkin ihan erilaiset, omia lapsia kun ovat.

Tyttäret käyvät täällä lapsuuden kodissaan usein ja jos saavat lapsia, käyvät edelleen, mutta miniä käy harvoi, koska viettää aikaa tietenkin omilla vanhemmillaan/sisaruksillaan. Eli jää väkisinkin vieraammaksi sekä miniä, että mahdolliset lapset, vaikka lapsenlapsiani ovatkin.

Ja uskon myös, että nämä täällä kiukuttelevat miniät toimivat itse aikoinaan ihan samoin, eli se oma tytär on läheisempi, kuin se miniä.

Poikkeuksiakin toki on, joskus miniä voi olla läheisempi, kuin se oma tytär, mutta harvemmin kuitenkin.

No tolla prusteella ei ne tyttärenlapsetkaan voi olla läheisiä jos niillä on isä, ethän sinä sitä vävyäkään ole tuntenut lapsesta (ainakaan yleensä).

Meidän perheessä isä käy lasten kanssa sukuloimassa ihan normaalisti, harmi kun sinulla on huonot välit poikaasi.

Juurihan kirjoitin, ettei lapsillani ole lapsia. Ei pojalla eikä tytöillä.

Poika käy lapsuudenkotonaan ja nimiä kokelas omilla vanhemmillaan. Kaukana kun asutaan.

Ja totuus on se, että vävyt eivät arvostele anopin lastenhoitoa tai muutakaan, koska niitä ei kiinnosta.  Ei meillä ainakaan miestä kiinnostanut, miten minun äiti hoitaa miedän lapsia tai edes oma äitinsä. Luotti kyllä, että anoppi ja oma äiti sen homman osaa.

Naurettavia nämä väittämät vieraista ihmisistä "Harmi, että sinulla on huonot välit poikaasi" :D

Ei me ainakaan tunneta, koska et silloin voisi tuollaista väittää.

Ymmärsin kyllä, ettei lapsen- tai miniänlapsia sinulla vielä ole.

Tarkoitinkin tulevaisuudessa jos lapsia siunaantuu niin et voi olla niille kovin läheinen ellei tyttäresi ala itselliseksi äidiksi, lapsilla kun usein on kaksi vanhempaa, joista toista yleensä ei isovanhemmat ole lapsesta kasvattaneet.

Nykyään myös miehet ovat usein kiinnostuneita lapsistaan. Voi olla jopa, että siinävaiheessa kun/jos lapsesi alkavat lisääntyä on molemmille vanhemmille jopa korvamerkitty vanhempainvapaata.

Minun mieheni kyllä yhtälailla antaa anopilleen ja äidilleen ohjeita kuinka olla meidän lasten kanssa, muutenkin päätetään miehen kanssa yhdessä lasten asioista.

Toivottavasti vävysi ei ole kovin nykyaikainen mies niin et kamalasti pety kun lapsenlapsilla onkin isä elämässään 😏

Vävyt ovat inhimillisiä, ne eivät vihaa anoppejaan ollenkaan niin helpisti, kuin miniät.  

Höpsis, ei kukaan ala puolisonsa tai lapsensa sukulaisia tyhjästä vihaamaan.

Ymmärrän kyllä miniääkin. Jos ei anopilla ole ollut mitään kiinnostusta auttaa lasten hoidossa, kun lapset olivat pieniä, niin turha tulla teinejä hoitamaan. Oikeesti tulee mieleen sellainen rusinat pullasta meininki. Että otetaan lapset "hoitoon", kun ne ovat tarpeeksi isoja laittamaan itse ruokansa ja tekemään mummollekin, siivoamaan, tekemään mummon lumityöt, lämmittämään pirtin jne. Jos et ole hoitanut lapsia ennen tätä, olet auttamattomasti liian myöhässä. Toki välejä voi yrittää korjata, mutta en usko, että teinit yhtäkkiä tulisivat luoksesi viikoksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No onhan oma tytär ihan eri asia kuin vieras miniä.

Turhaan siitä kiukuttelette. Niinhän se tulee olemaan teille itsellennekin.

Hirveää asenteellista vih apuhetta koko ketju täynnä.

Tottakai on, mutta outoa, että toisessa sukulaisperheessä on lapsenlapsia ja toisessa miniänlapsia.

Mo ei se niin outoa ole, kun sitä oikein ajattelee. 

Oma tytär on oma tytär, oma lapsi, jonka on tuntenut syntymästä asti ja on siis hyvin läheinen yleensä.

Miniä on vieras ihminen, jota parhaassa/pahimmassa tapauksessa näkee harvakseltaan ja jota ei välttämättä opi koskaan kunnolla tuntemaan.

Jos miniä asuu kaukana, ei välttämättä nähdä kovin usein, eikä opita koskaan tuntemaan kunnolla puolin ja toisin.

Ja kun niitä lapsia sitten syntyy ,oman tyttären kanssa ollaan jo valmiiksi läheis ja pystytään puhumaan, niin kuin läheisien ihmisen kanssa pystytään ja tunnetaan jo toisen tavatkin.

Mutta miniällä on tietenkin omat tavat, jotka ovat vieraita eikä niitä kunnolla tiedä, tulee vain sanomista ällöstä anopista.

Näitä vauva palstan anoppi ketjuja kun lukee, niin ei oikeasti uskaltaisi sanoa eikä tehdä mitään, koska ei voi olla varma miten miniä niihin suhtautuu. 

Itse olen kyllä anoppi, mutta kenelläkään ei vielä ole lapsia, mutta tiedän jo nyt, että jos niitä joskus tulee, en uskalla puuttua miniän(poikani) perheen asioihin mitenkään.  Miniä vaikuttaa kyllä ihan mukavalta, mutta asutaan kaukana toisistamme , enkä tunne häntä oikeastaan juurikaan. Omat tyttäret tietenkin tunnen edelleen hyvin, vaikka kaukana asuvat hekin, mutta välit on tietenkin ihan erilaiset, omia lapsia kun ovat.

Tyttäret käyvät täällä lapsuuden kodissaan usein ja jos saavat lapsia, käyvät edelleen, mutta miniä käy harvoi, koska viettää aikaa tietenkin omilla vanhemmillaan/sisaruksillaan. Eli jää väkisinkin vieraammaksi sekä miniä, että mahdolliset lapset, vaikka lapsenlapsiani ovatkin.

Ja uskon myös, että nämä täällä kiukuttelevat miniät toimivat itse aikoinaan ihan samoin, eli se oma tytär on läheisempi, kuin se miniä.

Poikkeuksiakin toki on, joskus miniä voi olla läheisempi, kuin se oma tytär, mutta harvemmin kuitenkin.

Anteeksi nyt, mutta ei sinulla todellakaan ole mitään asiaa PUUTTUA myöskään tyttäresi perheen asioihin mitenkään.

No anteeksi sanavalinta. Siinäpä se juuri onkin, että tyttärelle joka asia ei ole PUUTTUMISTA, vaan se voi olla välittämistä, mutta miniälle kaikki näyttää olevan PUUTTUMISTA. Sen takia miniän perhettä ei uskalla noteerata mitenkään, koksa kaikki on aina PUUTTUMISTA.

Siinähän se ero onkin. 

Itsekin olen ollut miniä noin 40v, eikä minulla ollut koskaan mitään kismaa anopin kanssa, koska ymmärsin, ettei anoppi ole ihmistä kummempi ja haluaa vain pelkkää hyvää lapsenlapsilleen.

Se että valitsit tuon sanan kyllä kertoi sen, että sinä nimenomaan koet oikeudeksesi PUUTTUA ja sinua häiritsee, kun joku ei anna puuttua.

Ylipäätään erittäin sairas ajattelumalli, että se oma lapsi on kasvatettu kynnysmatoksi, joka ei ikinä aikuistu ja jonka kotiin voi marssia VÄLITTÄMÄÄN miten ja milloin vain.

No mitä paskaa! Yritä nyt ymmärtää, että minä en nimenomaa  ole/ aio PUUTTUA miniän elämään mitenkään. En Koe oikeudekseni/eikä ole halujakaan puuttua vieraan miniän elämään.

Miten edes pystyisin/haluain puuttua jonkun vieraan nuoren naisen Elämään?  Minulla on omakin elämä. 

Miten joku luulee, että anopin elämä pyörii miniän ympärillä? En edes yleensä muista koko ihmisen olemassa oloa. Ei hän mitenkään kuulu normaaliin elämääni. Ja miniä voi vaihtuakin vielä monesti. Parikymppisiä kun ovat molemmat. 

Ja sitäpaitsi, voihan hän joku päivä olla ex miniä. 

Ja mitä tarkoitat, että omat lapset on kasvatettu kynnysmatoiksi?

Meillä lapset elää omaa elämäänsä ja itse ovat saaneet valintansa tehdä. Joka asiassa. En edes ymmärrä miten tämä liittyy kyseiseen ketjuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No onhan oma tytär ihan eri asia kuin vieras miniä.

Turhaan siitä kiukuttelette. Niinhän se tulee olemaan teille itsellennekin.

Hirveää asenteellista vih apuhetta koko ketju täynnä.

Tottakai on, mutta outoa, että toisessa sukulaisperheessä on lapsenlapsia ja toisessa miniänlapsia.

Mo ei se niin outoa ole, kun sitä oikein ajattelee. 

Oma tytär on oma tytär, oma lapsi, jonka on tuntenut syntymästä asti ja on siis hyvin läheinen yleensä.

Miniä on vieras ihminen, jota parhaassa/pahimmassa tapauksessa näkee harvakseltaan ja jota ei välttämättä opi koskaan kunnolla tuntemaan.

Jos miniä asuu kaukana, ei välttämättä nähdä kovin usein, eikä opita koskaan tuntemaan kunnolla puolin ja toisin.

Ja kun niitä lapsia sitten syntyy ,oman tyttären kanssa ollaan jo valmiiksi läheis ja pystytään puhumaan, niin kuin läheisien ihmisen kanssa pystytään ja tunnetaan jo toisen tavatkin.

Mutta miniällä on tietenkin omat tavat, jotka ovat vieraita eikä niitä kunnolla tiedä, tulee vain sanomista ällöstä anopista.

Näitä vauva palstan anoppi ketjuja kun lukee, niin ei oikeasti uskaltaisi sanoa eikä tehdä mitään, koska ei voi olla varma miten miniä niihin suhtautuu. 

Itse olen kyllä anoppi, mutta kenelläkään ei vielä ole lapsia, mutta tiedän jo nyt, että jos niitä joskus tulee, en uskalla puuttua miniän(poikani) perheen asioihin mitenkään.  Miniä vaikuttaa kyllä ihan mukavalta, mutta asutaan kaukana toisistamme , enkä tunne häntä oikeastaan juurikaan. Omat tyttäret tietenkin tunnen edelleen hyvin, vaikka kaukana asuvat hekin, mutta välit on tietenkin ihan erilaiset, omia lapsia kun ovat.

Tyttäret käyvät täällä lapsuuden kodissaan usein ja jos saavat lapsia, käyvät edelleen, mutta miniä käy harvoi, koska viettää aikaa tietenkin omilla vanhemmillaan/sisaruksillaan. Eli jää väkisinkin vieraammaksi sekä miniä, että mahdolliset lapset, vaikka lapsenlapsiani ovatkin.

Ja uskon myös, että nämä täällä kiukuttelevat miniät toimivat itse aikoinaan ihan samoin, eli se oma tytär on läheisempi, kuin se miniä.

Poikkeuksiakin toki on, joskus miniä voi olla läheisempi, kuin se oma tytär, mutta harvemmin kuitenkin.

No tolla prusteella ei ne tyttärenlapsetkaan voi olla läheisiä jos niillä on isä, ethän sinä sitä vävyäkään ole tuntenut lapsesta (ainakaan yleensä).

Meidän perheessä isä käy lasten kanssa sukuloimassa ihan normaalisti, harmi kun sinulla on huonot välit poikaasi.

Juurihan kirjoitin, ettei lapsillani ole lapsia. Ei pojalla eikä tytöillä.

Poika käy lapsuudenkotonaan ja nimiä kokelas omilla vanhemmillaan. Kaukana kun asutaan.

Ja totuus on se, että vävyt eivät arvostele anopin lastenhoitoa tai muutakaan, koska niitä ei kiinnosta.  Ei meillä ainakaan miestä kiinnostanut, miten minun äiti hoitaa miedän lapsia tai edes oma äitinsä. Luotti kyllä, että anoppi ja oma äiti sen homman osaa.

Naurettavia nämä väittämät vieraista ihmisistä "Harmi, että sinulla on huonot välit poikaasi" :D

Ei me ainakaan tunneta, koska et silloin voisi tuollaista väittää.

Ymmärsin kyllä, ettei lapsen- tai miniänlapsia sinulla vielä ole.

Tarkoitinkin tulevaisuudessa jos lapsia siunaantuu niin et voi olla niille kovin läheinen ellei tyttäresi ala itselliseksi äidiksi, lapsilla kun usein on kaksi vanhempaa, joista toista yleensä ei isovanhemmat ole lapsesta kasvattaneet.

Nykyään myös miehet ovat usein kiinnostuneita lapsistaan. Voi olla jopa, että siinävaiheessa kun/jos lapsesi alkavat lisääntyä on molemmille vanhemmille jopa korvamerkitty vanhempainvapaata.

Minun mieheni kyllä yhtälailla antaa anopilleen ja äidilleen ohjeita kuinka olla meidän lasten kanssa, muutenkin päätetään miehen kanssa yhdessä lasten asioista.

Toivottavasti vävysi ei ole kovin nykyaikainen mies niin et kamalasti pety kun lapsenlapsilla onkin isä elämässään 😏

Vävyt ovat inhimillisiä, ne eivät vihaa anoppejaan ollenkaan niin helpisti, kuin miniät.  

Höpsis, ei kukaan ala puolisonsa tai lapsensa sukulaisia tyhjästä vihaamaan.

Kyllä tämän ketjun perusteella miniästä saa vihamiehen teki niin tai näin.  

Hei kaikki anopinvihaajat. Miettikääpä millaisia anoppeja teidän omat mummot ovat olleet äideillenne. 

Vihasiko teidän äiti omaa anoppiaan, eli mummoanne? Ja miten se vaikutti sinun ja mummosi väleihin, vai vaikuttiko mitenkää?

Ei kyllä kuulu ketjun aiheeseen, mutta olisi hauska kuulla. 

Tästä voisi kyllä tehdä oman ketjun.

Vierailija kirjoitti:

Hei kaikki anopinvihaajat. Miettikääpä millaisia anoppeja teidän omat mummot ovat olleet äideillenne. 

Vihasiko teidän äiti omaa anoppiaan, eli mummoanne? Ja miten se vaikutti sinun ja mummosi väleihin, vai vaikuttiko mitenkää?

Ei kyllä kuulu ketjun aiheeseen, mutta olisi hauska kuulla. 

Tästä voisi kyllä tehdä oman ketjun.

Anoppini vihasi omaa anoppiaan, joka oli kuulemma hirveä. Siksi anopilla myös mielestään oli oikeus olla minulle hirveä.

Anopin lapsilla ei ollut mitään suhdetta isän puolen isoäitiin.

Minun äidilläni ei ollut anoppia eikä äitiä elossa enää lapsuudessani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No onhan oma tytär ihan eri asia kuin vieras miniä.

Turhaan siitä kiukuttelette. Niinhän se tulee olemaan teille itsellennekin.

Hirveää asenteellista vih apuhetta koko ketju täynnä.

Tottakai on, mutta outoa, että toisessa sukulaisperheessä on lapsenlapsia ja toisessa miniänlapsia.

Mo ei se niin outoa ole, kun sitä oikein ajattelee. 

Oma tytär on oma tytär, oma lapsi, jonka on tuntenut syntymästä asti ja on siis hyvin läheinen yleensä.

Miniä on vieras ihminen, jota parhaassa/pahimmassa tapauksessa näkee harvakseltaan ja jota ei välttämättä opi koskaan kunnolla tuntemaan.

Jos miniä asuu kaukana, ei välttämättä nähdä kovin usein, eikä opita koskaan tuntemaan kunnolla puolin ja toisin.

Ja kun niitä lapsia sitten syntyy ,oman tyttären kanssa ollaan jo valmiiksi läheis ja pystytään puhumaan, niin kuin läheisien ihmisen kanssa pystytään ja tunnetaan jo toisen tavatkin.

Mutta miniällä on tietenkin omat tavat, jotka ovat vieraita eikä niitä kunnolla tiedä, tulee vain sanomista ällöstä anopista.

Näitä vauva palstan anoppi ketjuja kun lukee, niin ei oikeasti uskaltaisi sanoa eikä tehdä mitään, koska ei voi olla varma miten miniä niihin suhtautuu. 

Itse olen kyllä anoppi, mutta kenelläkään ei vielä ole lapsia, mutta tiedän jo nyt, että jos niitä joskus tulee, en uskalla puuttua miniän(poikani) perheen asioihin mitenkään.  Miniä vaikuttaa kyllä ihan mukavalta, mutta asutaan kaukana toisistamme , enkä tunne häntä oikeastaan juurikaan. Omat tyttäret tietenkin tunnen edelleen hyvin, vaikka kaukana asuvat hekin, mutta välit on tietenkin ihan erilaiset, omia lapsia kun ovat.

Tyttäret käyvät täällä lapsuuden kodissaan usein ja jos saavat lapsia, käyvät edelleen, mutta miniä käy harvoi, koska viettää aikaa tietenkin omilla vanhemmillaan/sisaruksillaan. Eli jää väkisinkin vieraammaksi sekä miniä, että mahdolliset lapset, vaikka lapsenlapsiani ovatkin.

Ja uskon myös, että nämä täällä kiukuttelevat miniät toimivat itse aikoinaan ihan samoin, eli se oma tytär on läheisempi, kuin se miniä.

Poikkeuksiakin toki on, joskus miniä voi olla läheisempi, kuin se oma tytär, mutta harvemmin kuitenkin.

No tolla prusteella ei ne tyttärenlapsetkaan voi olla läheisiä jos niillä on isä, ethän sinä sitä vävyäkään ole tuntenut lapsesta (ainakaan yleensä).

Meidän perheessä isä käy lasten kanssa sukuloimassa ihan normaalisti, harmi kun sinulla on huonot välit poikaasi.

Juurihan kirjoitin, ettei lapsillani ole lapsia. Ei pojalla eikä tytöillä.

Poika käy lapsuudenkotonaan ja nimiä kokelas omilla vanhemmillaan. Kaukana kun asutaan.

Ja totuus on se, että vävyt eivät arvostele anopin lastenhoitoa tai muutakaan, koska niitä ei kiinnosta.  Ei meillä ainakaan miestä kiinnostanut, miten minun äiti hoitaa miedän lapsia tai edes oma äitinsä. Luotti kyllä, että anoppi ja oma äiti sen homman osaa.

Naurettavia nämä väittämät vieraista ihmisistä "Harmi, että sinulla on huonot välit poikaasi" :D

Ei me ainakaan tunneta, koska et silloin voisi tuollaista väittää.

Ymmärsin kyllä, ettei lapsen- tai miniänlapsia sinulla vielä ole.

Tarkoitinkin tulevaisuudessa jos lapsia siunaantuu niin et voi olla niille kovin läheinen ellei tyttäresi ala itselliseksi äidiksi, lapsilla kun usein on kaksi vanhempaa, joista toista yleensä ei isovanhemmat ole lapsesta kasvattaneet.

Nykyään myös miehet ovat usein kiinnostuneita lapsistaan. Voi olla jopa, että siinävaiheessa kun/jos lapsesi alkavat lisääntyä on molemmille vanhemmille jopa korvamerkitty vanhempainvapaata.

Minun mieheni kyllä yhtälailla antaa anopilleen ja äidilleen ohjeita kuinka olla meidän lasten kanssa, muutenkin päätetään miehen kanssa yhdessä lasten asioista.

Toivottavasti vävysi ei ole kovin nykyaikainen mies niin et kamalasti pety kun lapsenlapsilla onkin isä elämässään 😏

Vävyt ovat inhimillisiä, ne eivät vihaa anoppejaan ollenkaan niin helpisti, kuin miniät.  

Eihän se herran jestas mitään vihaa ole, jos on eri mieltä tai jos ei anna vieraan ihmisen huseerata perheesssään tai jokin ehdotettu kyläily ei sovikaan koska lapsella on oikaisuhoitoaika.

Sopiiko siis sulle, että sun kotiisi tulee jokin panemaan rytmisi ja ruokailusi kuntoon, siirtelee huonekalut, sopii asioistasi kertomatta sinulle jne?

Ja kuinkahan moni anoppi näin tekee?

Kyllähän se oma tytär on aina oma tytär ja miniä on miniä. 

Vierailija kirjoitti:

Hei kaikki anopinvihaajat. Miettikääpä millaisia anoppeja teidän omat mummot ovat olleet äideillenne. 

Vihasiko teidän äiti omaa anoppiaan, eli mummoanne? Ja miten se vaikutti sinun ja mummosi väleihin, vai vaikuttiko mitenkää?

Ei kyllä kuulu ketjun aiheeseen, mutta olisi hauska kuulla. 

Tästä voisi kyllä tehdä oman ketjun.

Kyllä vihasi, oma äitini inhosi anoppiaan, MUTTA isäni oli valistunut ja piti huolta minun ja mummoni hyvästä suhteesta. Isä vei mummolaan, välillä ehkä liikaakin eli hoidattivat lapsiaan paljon isän puolen mummolla.

Mun äitini - joka siis vihasi anoppiaan - on itse umpisurkea sysipaska mummo. Ei ole viitsinyt mitään suhdetta luoda lapsiini eikä pidä yhteyttä, ei käy, ei soittele, ei mitään. Elämän keskipiste on lapsettoman sisarukseni hyysääminen. Sisaruksen luona auttelee jatkuvasti, siivoaa, hoitaa kissaa, ties mitä, kaiken vapaa-aikansa on siellä ja leikkii olevansa itse vielä pikkulapsen äiti (se 39v sisarus on se pikkulapsi).

Tuo hyysäys normaaleilla ihmisillä kohdistuu lapsenlapsiin, mutta mulla molemmat vanhemmat on jotenkin jääneet jumiin pikkulapsen vanhemmuuteen. Kutsuvat toisiaan (siis kahden ollessa) nimillä iskä ja äiskä. Soittavat monta kertaa päivässä pikkusisarukselle (siis se 39v) että laita pipo ja lapaset! Tarviitko rahaa? Ostetaanko sulle uusi telkkari?

Sekopäinen lapsuudenperhe. Ja ilman isovanhempia mennään, kun anoppikaan ei paikkaa ollenkaan puuttuvia omia vanhempia. Sille anopille merkkaa vain TYTÄR ja onkin aina tytärtään auttamassa.

Se muuten menee usein niin että jos ei ole naisella omia vanhempia (elossa/elämässä mukana) niin sitten ollaan kokonaan ilman isovanhempia, ainakin jo anopilla on tytär itsellään.