Miniä suuttui kun tarjosin lastenhoitoa hiihtolomaksi

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän se oma tytär on aina oma tytär ja miniä on miniä. 

Ja oma poika on ihan ventovieras ja epämiellyttävä! Vain tytärtä rakastetaan!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No onhan oma tytär ihan eri asia kuin vieras miniä.

Turhaan siitä kiukuttelette. Niinhän se tulee olemaan teille itsellennekin.

Hirveää asenteellista vih apuhetta koko ketju täynnä.

Tottakai on, mutta outoa, että toisessa sukulaisperheessä on lapsenlapsia ja toisessa miniänlapsia.

Mo ei se niin outoa ole, kun sitä oikein ajattelee. 

Oma tytär on oma tytär, oma lapsi, jonka on tuntenut syntymästä asti ja on siis hyvin läheinen yleensä.

Miniä on vieras ihminen, jota parhaassa/pahimmassa tapauksessa näkee harvakseltaan ja jota ei välttämättä opi koskaan kunnolla tuntemaan.

Jos miniä asuu kaukana, ei välttämättä nähdä kovin usein, eikä opita koskaan tuntemaan kunnolla puolin ja toisin.

Ja kun niitä lapsia sitten syntyy ,oman tyttären kanssa ollaan jo valmiiksi läheis ja pystytään puhumaan, niin kuin läheisien ihmisen kanssa pystytään ja tunnetaan jo toisen tavatkin.

Mutta miniällä on tietenkin omat tavat, jotka ovat vieraita eikä niitä kunnolla tiedä, tulee vain sanomista ällöstä anopista.

Näitä vauva palstan anoppi ketjuja kun lukee, niin ei oikeasti uskaltaisi sanoa eikä tehdä mitään, koska ei voi olla varma miten miniä niihin suhtautuu. 

Itse olen kyllä anoppi, mutta kenelläkään ei vielä ole lapsia, mutta tiedän jo nyt, että jos niitä joskus tulee, en uskalla puuttua miniän(poikani) perheen asioihin mitenkään.  Miniä vaikuttaa kyllä ihan mukavalta, mutta asutaan kaukana toisistamme , enkä tunne häntä oikeastaan juurikaan. Omat tyttäret tietenkin tunnen edelleen hyvin, vaikka kaukana asuvat hekin, mutta välit on tietenkin ihan erilaiset, omia lapsia kun ovat.

Tyttäret käyvät täällä lapsuuden kodissaan usein ja jos saavat lapsia, käyvät edelleen, mutta miniä käy harvoi, koska viettää aikaa tietenkin omilla vanhemmillaan/sisaruksillaan. Eli jää väkisinkin vieraammaksi sekä miniä, että mahdolliset lapset, vaikka lapsenlapsiani ovatkin.

Ja uskon myös, että nämä täällä kiukuttelevat miniät toimivat itse aikoinaan ihan samoin, eli se oma tytär on läheisempi, kuin se miniä.

Poikkeuksiakin toki on, joskus miniä voi olla läheisempi, kuin se oma tytär, mutta harvemmin kuitenkin.

No tolla prusteella ei ne tyttärenlapsetkaan voi olla läheisiä jos niillä on isä, ethän sinä sitä vävyäkään ole tuntenut lapsesta (ainakaan yleensä).

Meidän perheessä isä käy lasten kanssa sukuloimassa ihan normaalisti, harmi kun sinulla on huonot välit poikaasi.

Juurihan kirjoitin, ettei lapsillani ole lapsia. Ei pojalla eikä tytöillä.

Poika käy lapsuudenkotonaan ja nimiä kokelas omilla vanhemmillaan. Kaukana kun asutaan.

Ja totuus on se, että vävyt eivät arvostele anopin lastenhoitoa tai muutakaan, koska niitä ei kiinnosta.  Ei meillä ainakaan miestä kiinnostanut, miten minun äiti hoitaa miedän lapsia tai edes oma äitinsä. Luotti kyllä, että anoppi ja oma äiti sen homman osaa.

Naurettavia nämä väittämät vieraista ihmisistä "Harmi, että sinulla on huonot välit poikaasi" :D

Ei me ainakaan tunneta, koska et silloin voisi tuollaista väittää.

Ymmärsin kyllä, ettei lapsen- tai miniänlapsia sinulla vielä ole.

Tarkoitinkin tulevaisuudessa jos lapsia siunaantuu niin et voi olla niille kovin läheinen ellei tyttäresi ala itselliseksi äidiksi, lapsilla kun usein on kaksi vanhempaa, joista toista yleensä ei isovanhemmat ole lapsesta kasvattaneet.

Nykyään myös miehet ovat usein kiinnostuneita lapsistaan. Voi olla jopa, että siinävaiheessa kun/jos lapsesi alkavat lisääntyä on molemmille vanhemmille jopa korvamerkitty vanhempainvapaata.

Minun mieheni kyllä yhtälailla antaa anopilleen ja äidilleen ohjeita kuinka olla meidän lasten kanssa, muutenkin päätetään miehen kanssa yhdessä lasten asioista.

Toivottavasti vävysi ei ole kovin nykyaikainen mies niin et kamalasti pety kun lapsenlapsilla onkin isä elämässään 😏

Vävyt ovat inhimillisiä, ne eivät vihaa anoppejaan ollenkaan niin helpisti, kuin miniät.  

Eihän se herran jestas mitään vihaa ole, jos on eri mieltä tai jos ei anna vieraan ihmisen huseerata perheesssään tai jokin ehdotettu kyläily ei sovikaan koska lapsella on oikaisuhoitoaika.

Sopiiko siis sulle, että sun kotiisi tulee jokin panemaan rytmisi ja ruokailusi kuntoon, siirtelee huonekalut, sopii asioistasi kertomatta sinulle jne?

Ja kuinkahan moni anoppi näin tekee?

No esimerkiksi ap.

Ja minun anoppini muuten ryntäsi meille kello 5.30 sunnuntaiaamuna sisustamaan kun oltiin ostettu eka yhteinen asunto.

Typertyneenä ovella seurasin miten hän hahmotteli olkkarin ikkunaan jotain vanhoja verhojaan "Pekan asunnossa". En siis edes ollut hänelle asunnon omistaja, joku kumma piika vain.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän se oma tytär on aina oma tytär ja miniä on miniä. 

Ja poika on poika ja vävy on vävy.

Ja lapsenlapset lapsenlapsia (paitsi joillekkin mummoille ilmeisesti vain tyttären lapset on lapsenlapsia).

Vierailija kirjoitti:

Olen tottunut sopimaan asiat omien lasteni kanssa ja kautta, eli tässä tapauksessa pojan. En kysele vävyiltä enkä miniältä kyläilyistä, kyllä he hoitavat sopimiset keskenään. Tässä vaan poika lupasi jo alustavasti ja ajattelen että silloin on keskusteltu suunnitelmat valmiiksi. Sovittiin ihan jo päivä, milloin poika lapset tuo, ja nyt hän oli vähän nolona ettei käykään miniälle. Mun poika ei tässä se ongelma ole. Ap-mummo.

Tottakai sen pitäis riittää että poika sopii äitinsä kans ja luulis pojan tietävän vaimonsa tilanteen.

Siinä taas yksi tarpeetonta "metatyötä" tekevä eukko (miniä) joka määrää ja kontrolloi muita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tottunut sopimaan asiat omien lasteni kanssa ja kautta, eli tässä tapauksessa pojan. En kysele vävyiltä enkä miniältä kyläilyistä, kyllä he hoitavat sopimiset keskenään. Tässä vaan poika lupasi jo alustavasti ja ajattelen että silloin on keskusteltu suunnitelmat valmiiksi. Sovittiin ihan jo päivä, milloin poika lapset tuo, ja nyt hän oli vähän nolona ettei käykään miniälle. Mun poika ei tässä se ongelma ole. Ap-mummo.

Tottakai sen pitäis riittää että poika sopii äitinsä kans ja luulis pojan tietävän vaimonsa tilanteen.

Siinä taas yksi tarpeetonta "metatyötä" tekevä eukko (miniä) joka määrää ja kontrolloi muita.

Niin, pojan pitäisikin tietää perheensä tilanne, mutta ei hän silti voi muita kuuelmatta päättää yksinänsä jostain lomanvietosta.

Ja tosiasia on se, että isät eivät aina tiedä edes esimerkiksi omia lääkäriaikojaan, saati lasten tai vielä vähemmän vaimonsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erilaisiin tapoihin on mielestäni hyväkin tottua, ei maailma toimi niin kuin kotona aina toimii. Joskus voi olla pakko syödä erilaista aamupalaa ja pullan kanssa onkin toisenlaista mehua kuin vanhemmat ostaa. En minä näe toisenlaisten tapojen oppimista pahana. Lapset ovat 13-16 vuoden välillä eli teineiksi ainakin ennen sanottiin. Ap mummeli.

Sun pitäisi nyt sitten vaan opetella niihin erilaisiin tapoihin, eikä viedä niitä omia näkemyksiä muiden ristiksi. Eikös?

Tämän nyt voisi tulkita niin, että elämän täytyy pyöriä miniän pillin mukaan myös siellä mummolassa?

Mummolla on oma näkenyt aamupalasta, mutta mummo ei saa sitä omanlaistaa aamupalaa lapsille antaa, koska miniän aamupala on toisenlainen? 

Silloinhan se on miniä, joka PUUTUU mummon elämään ja yrittää  saada mummon tarjoamaan erilaista aamupalaa, kuin mitä  mummo omassa kodiossaan tarjoasi.

Samaa mieltä tuon Ap mummelin kanssa, että ei lapselle tee huonoa nähdä, että on monenlaisia käytäntöjä ja aamupaloja ym.

Eikö se miniänkin pidä tajuta, että on muitakin käytäntöjä, kuin vain hänen omansa, joita hän sitten muiden ristiksi tuputtaa?

Jos mummo ei saa tarjota lapselle kaurapuuroa, koska kotona on ollut neljänviljan puuroa, niin ei ihme että sukset menee ristiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erilaisiin tapoihin on mielestäni hyväkin tottua, ei maailma toimi niin kuin kotona aina toimii. Joskus voi olla pakko syödä erilaista aamupalaa ja pullan kanssa onkin toisenlaista mehua kuin vanhemmat ostaa. En minä näe toisenlaisten tapojen oppimista pahana. Lapset ovat 13-16 vuoden välillä eli teineiksi ainakin ennen sanottiin. Ap mummeli.

Sun pitäisi nyt sitten vaan opetella niihin erilaisiin tapoihin, eikä viedä niitä omia näkemyksiä muiden ristiksi. Eikös?

Tämän nyt voisi tulkita niin, että elämän täytyy pyöriä miniän pillin mukaan myös siellä mummolassa?

Mummolla on oma näkenyt aamupalasta, mutta mummo ei saa sitä omanlaistaa aamupalaa lapsille antaa, koska miniän aamupala on toisenlainen? 

Silloinhan se on miniä, joka PUUTUU mummon elämään ja yrittää  saada mummon tarjoamaan erilaista aamupalaa, kuin mitä  mummo omassa kodiossaan tarjoasi.

Samaa mieltä tuon Ap mummelin kanssa, että ei lapselle tee huonoa nähdä, että on monenlaisia käytäntöjä ja aamupaloja ym.

Eikö se miniänkin pidä tajuta, että on muitakin käytäntöjä, kuin vain hänen omansa, joita hän sitten muiden ristiksi tuputtaa?

Jos mummo ei saa tarjota lapselle kaurapuuroa, koska kotona on ollut neljänviljan puuroa, niin ei ihme että sukset menee ristiin.

Vanhemmat ovat huoltajina vastuussa aina lastensa ruokavaliosta ja ravinnonsaannista, kyllä.

Samaten tietenkin siitä, missä lapset ylipäätään ovat.

Eikä se etäinen mummeli nyt teineille enää mikään opettelupaikka ole. Johan tuonikäiset on olleet päivähoidossa, koulussa, iltiksessä, harrastuksissa, kesäleireillä, leirikouluissa, kavereilla, sukulaisilla jne tuhansia kertoja syömässä.

Vierailija kirjoitti:

Olen tottunut sopimaan asiat omien lasteni kanssa ja kautta, eli tässä tapauksessa pojan. En kysele vävyiltä enkä miniältä kyläilyistä, kyllä he hoitavat sopimiset keskenään. Tässä vaan poika lupasi jo alustavasti ja ajattelen että silloin on keskusteltu suunnitelmat valmiiksi. Sovittiin ihan jo päivä, milloin poika lapset tuo, ja nyt hän oli vähän nolona ettei käykään miniälle. Mun poika ei tässä se ongelma ole. Ap-mummo.

No, mitä ilmeisimmin poikasi ei ollut sopinut asiasta sen enempää puolisonsa kuin teini-ikäisten lastensakaan kanssa, joten hänhän se ongelman on silloin aiheuttanut. Vai kenen viaksi sinä tämän pistäisit?

Mutta ei kai tämä suuri ongelma ole? Tarjouduit itse auttamaan, joten oletan ettet mitään tärkeää ollut tuolle viikolle ehtinyt suunnitellakaan. Eihän kukaan järkevä ihminen tarjoudu lapsenvahdiksi, jos on jo sopinut muita menoja. Mutta nyt voit sitten rauhassa tehdä muita suunnitelmia, mikäli koronan takia pystyt. Siis koronan takiahan mielestäsi poikasi perheellä ei voi olla suunnitelmia hiihtolomaksi, joten samasta syystä sellaisia ei kai voi olla sinullakaan?

Toki jatkossa provoja laatiessa kannattaa etukäteen huomioida tällaiset epäloogisuudet keksimässäsi tarinassa, jotta et heti aloitusviestissä trolliksi paljastuisi. 😊

Ja porukka uskoo selvääkin selvemmän provon. Ihan tahallaan tehty ärsyttäväksi ja täällä väki vaahtoaa tosissaan.

Vierailija kirjoitti:

Olen tottunut sopimaan asiat omien lasteni kanssa ja kautta, eli tässä tapauksessa pojan. En kysele vävyiltä enkä miniältä kyläilyistä, kyllä he hoitavat sopimiset keskenään. Tässä vaan poika lupasi jo alustavasti ja ajattelen että silloin on keskusteltu suunnitelmat valmiiksi. Sovittiin ihan jo päivä, milloin poika lapset tuo, ja nyt hän oli vähän nolona ettei käykään miniälle. Mun poika ei tässä se ongelma ole. Ap-mummo.

Olisin itse varmaankin ensin sopinut niiden teinien kanssa ja jättänyt perumisvaran siihen, jos perheellä on jotain muuta. Omat teinit on kyllä yleensä tarkasti kärryillä perhesuunnitelmista, joten heidän kanssaan voi aika tarkasti sopia asioista. Mutta en ala teinejä pakottamaan mummolaan, varsinkin jos ei ole läheistä.suhdetta mummoon. Voin yllyttää ja vähän maaniellä. Meillä teinit käy itsekseen 300 km päässä mummolassa, silloin kun sopivat jostain omakotitalossa olevasta hommasta mummon kanssa. Niillä on sellainen suhde.

Vierailija kirjoitti:

Varmaan mun anoppi. Selitti jo vauvavaiheessa että ne TYTTÄREN lapset on niitä oikeita lapsenlapsia, pojanlpset ihan eri asia. Ja että ne tyttären lapset on rakkaita, pojan ihan eri asia. Että aikoo ja haluaa olla mummo vain tyttären lapsille, pojan lapset olkoon ilman. Että auttaa sitten vain tyttären perhettä, pojan perhe pärjätköön ilman apua. Ja kertaakaan ei meitä sit auttanut koskaan.

Nyt jos yrittäisi tunkea elämäämme niin myöhäistä on.

Olen pahoillani, että sinulla noin huonosti meni. Aina voi korjata. Tai aina voi kiukutella elämänsä loppuun asti.

Minusta AP ei kuitenkaan kuulostaa sellaiselta anopilta mitä kuvailet, vaan mielestäni ihan kuulostaa välittävältä. Ei vaan nyt osannut kysyä ensin sieltä äidiltä. Äitikin on näköjään vähän hermo. Olisi niin kiva, kun näistä asioista voitaisiin aikuisten kesken puhua, ja ymmärtää, että anopit ja miniät ja kaikki me muutkin olemme ihan vaan ihmisiä.

Ja minusta on arvokasta, että se anoppi elikä se iso äiti kommunikoi niiden teinien kanssa, sitäkin voisi arvostaa.

Ihmeellisiä valtataisteluja tehdään kaikista ihmissuhteista perheiden sisällä. Minusta se on todella ikävää, kaikkien puolesta.

Olisi hyvä pitää isomman joukon palaveri niin saisin ne asiat selväksi, koska aina rikkinäinen puhelin näköjään rikkoo sen yhteyden jotenkin ja tulee väärinkäsityksiä. Ja näköjään ne väärinkäsitykset ovat niin taivaallisen hirvittäviä, että niitä ei voi mitenkään selvittää, koska kyseessä on anoppi tai Minniä tai oma poika.

Ajattelin sitten joskus, että elätte ihmisten kanssa. Koettakaa pärjätä. Jokainen tekee virheitä, jokainen. Olkaa armollisempia ja itsellenne ja toisillenne.

Vierailija kirjoitti:

No onhan oma tytär ihan eri asia kuin vieras miniä.

Turhaan siitä kiukuttelette. Niinhän se tulee olemaan teille itsellennekin.

Hirveää asenteellista vih apuhetta koko ketju täynnä.

Kun vastakkain ei ole tytär ja miniä vaan tytär ja poika. Ja molemmat on mulle suunnattoman rakkaita. Kuten heidän lapsensa.

Eli ei, en todellakaan tule kohtelemaan tyttären ja pojan lapsia eri tavalla.

Eipä sillä miniällä pitäis olla yhtään suurempaa oikeutta päättää kun sun pojallasi, eli lasten isällä tästä asiasta.

Eikös nyt korona-aikana ole kaikki ylimääräiset vierailut kielletty? Jos et ole teinien kanssa ollut ennenkään tekemisissä, miksi nyt korona-aikana pitäisi? En oikein ymmärrä.

Ehkä miniä ja teinit noudattavat suosituksia ja suojelevat riskiryhmään kuuluvaa, joka ei itse ymmärrä omaa etuaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän se oma tytär on aina oma tytär ja miniä on miniä. 

Ja oma poika on ihan ventovieras ja epämiellyttävä! Vain tytärtä rakastetaan!

Ja oma poika on oma poika ja vävy on vävy (vaikka ei ne niin päällepäsmäröiviä olekaan , kuin miniät)

Eikös täällä AV-llä nimenomaan aina vinguta, miten ne äidit omii ne poikansa? 

Ja miten ne äidit roikkuu pojissaan/pojat äideissään? 

Ja miten äidit palvoo poikiaan ja yrittää puuttua niiden elämään aikuisenakin?

Ps. en kirjoittanut pojista mitään, joten mistä vedit tuon päätelmän?

Ei kaikilla poikia ole, niin miten ne olemattomat pojat voisivat olla "ventovieraita ja epämiellytäviä"?

Vähän tolkkua tuohon kommentointiin ja ylireagointiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan mun anoppi. Selitti jo vauvavaiheessa että ne TYTTÄREN lapset on niitä oikeita lapsenlapsia, pojanlpset ihan eri asia. Ja että ne tyttären lapset on rakkaita, pojan ihan eri asia. Että aikoo ja haluaa olla mummo vain tyttären lapsille, pojan lapset olkoon ilman. Että auttaa sitten vain tyttären perhettä, pojan perhe pärjätköön ilman apua. Ja kertaakaan ei meitä sit auttanut koskaan.

Nyt jos yrittäisi tunkea elämäämme niin myöhäistä on.

Olen pahoillani, että sinulla noin huonosti meni. Aina voi korjata. Tai aina voi kiukutella elämänsä loppuun asti.

Minusta AP ei kuitenkaan kuulostaa sellaiselta anopilta mitä kuvailet, vaan mielestäni ihan kuulostaa välittävältä. Ei vaan nyt osannut kysyä ensin sieltä äidiltä. Äitikin on näköjään vähän hermo. Olisi niin kiva, kun näistä asioista voitaisiin aikuisten kesken puhua, ja ymmärtää, että anopit ja miniät ja kaikki me muutkin olemme ihan vaan ihmisiä.

Ja minusta on arvokasta, että se anoppi elikä se iso äiti kommunikoi niiden teinien kanssa, sitäkin voisi arvostaa.

Ihmeellisiä valtataisteluja tehdään kaikista ihmissuhteista perheiden sisällä. Minusta se on todella ikävää, kaikkien puolesta.

Olisi hyvä pitää isomman joukon palaveri niin saisin ne asiat selväksi, koska aina rikkinäinen puhelin näköjään rikkoo sen yhteyden jotenkin ja tulee väärinkäsityksiä. Ja näköjään ne väärinkäsitykset ovat niin taivaallisen hirvittäviä, että niitä ei voi mitenkään selvittää, koska kyseessä on anoppi tai Minniä tai oma poika.

Ajattelin sitten joskus, että elätte ihmisten kanssa. Koettakaa pärjätä. Jokainen tekee virheitä, jokainen. Olkaa armollisempia ja itsellenne ja toisillenne.

Minkä ihmeen takia tässä asiassa on jämähdetty jonneki 50 luvulle, että äidillä olisi suurempi määräysvalta kuin lasten isällä? Ei ole. Ei ainakaan kuulu olla. Eikö riitä että anoppi sopii poikansa kanssa? Miksi ihmeessä sen olisi erikseen pitänyt sopia vielä miniän kanssa? Eikö perheessä kommunikoida keskenään? Kuinka moni anoppi soittaa vävylle sen jälkeen kun tyttären kanssa lasten vierailusta sopinut, et "olihan tää sulleki nyt vaan ok?"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No onhan oma tytär ihan eri asia kuin vieras miniä.

Turhaan siitä kiukuttelette. Niinhän se tulee olemaan teille itsellennekin.

Hirveää asenteellista vih apuhetta koko ketju täynnä.

Tottakai on, mutta outoa, että toisessa sukulaisperheessä on lapsenlapsia ja toisessa miniänlapsia.

Mo ei se niin outoa ole, kun sitä oikein ajattelee. 

Oma tytär on oma tytär, oma lapsi, jonka on tuntenut syntymästä asti ja on siis hyvin läheinen yleensä.

Miniä on vieras ihminen, jota parhaassa/pahimmassa tapauksessa näkee harvakseltaan ja jota ei välttämättä opi koskaan kunnolla tuntemaan.

Jos miniä asuu kaukana, ei välttämättä nähdä kovin usein, eikä opita koskaan tuntemaan kunnolla puolin ja toisin.

Ja kun niitä lapsia sitten syntyy ,oman tyttären kanssa ollaan jo valmiiksi läheis ja pystytään puhumaan, niin kuin läheisien ihmisen kanssa pystytään ja tunnetaan jo toisen tavatkin.

Mutta miniällä on tietenkin omat tavat, jotka ovat vieraita eikä niitä kunnolla tiedä, tulee vain sanomista ällöstä anopista.

Näitä vauva palstan anoppi ketjuja kun lukee, niin ei oikeasti uskaltaisi sanoa eikä tehdä mitään, koska ei voi olla varma miten miniä niihin suhtautuu. 

Itse olen kyllä anoppi, mutta kenelläkään ei vielä ole lapsia, mutta tiedän jo nyt, että jos niitä joskus tulee, en uskalla puuttua miniän(poikani) perheen asioihin mitenkään.  Miniä vaikuttaa kyllä ihan mukavalta, mutta asutaan kaukana toisistamme , enkä tunne häntä oikeastaan juurikaan. Omat tyttäret tietenkin tunnen edelleen hyvin, vaikka kaukana asuvat hekin, mutta välit on tietenkin ihan erilaiset, omia lapsia kun ovat.

Tyttäret käyvät täällä lapsuuden kodissaan usein ja jos saavat lapsia, käyvät edelleen, mutta miniä käy harvoi, koska viettää aikaa tietenkin omilla vanhemmillaan/sisaruksillaan. Eli jää väkisinkin vieraammaksi sekä miniä, että mahdolliset lapset, vaikka lapsenlapsiani ovatkin.

Ja uskon myös, että nämä täällä kiukuttelevat miniät toimivat itse aikoinaan ihan samoin, eli se oma tytär on läheisempi, kuin se miniä.

Poikkeuksiakin toki on, joskus miniä voi olla läheisempi, kuin se oma tytär, mutta harvemmin kuitenkin.

Miksi sun edes pitäis puuttua poikasi perheen asioihin? Tai tyttäresi? Ovatko he jotenkin älyllisesti vajaita kun vanhempien pitää heitä holhota vielä aikuisina?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan mun anoppi. Selitti jo vauvavaiheessa että ne TYTTÄREN lapset on niitä oikeita lapsenlapsia, pojanlpset ihan eri asia. Ja että ne tyttären lapset on rakkaita, pojan ihan eri asia. Että aikoo ja haluaa olla mummo vain tyttären lapsille, pojan lapset olkoon ilman. Että auttaa sitten vain tyttären perhettä, pojan perhe pärjätköön ilman apua. Ja kertaakaan ei meitä sit auttanut koskaan.

Nyt jos yrittäisi tunkea elämäämme niin myöhäistä on.

Olen pahoillani, että sinulla noin huonosti meni. Aina voi korjata. Tai aina voi kiukutella elämänsä loppuun asti.

Minusta AP ei kuitenkaan kuulostaa sellaiselta anopilta mitä kuvailet, vaan mielestäni ihan kuulostaa välittävältä. Ei vaan nyt osannut kysyä ensin sieltä äidiltä. Äitikin on näköjään vähän hermo. Olisi niin kiva, kun näistä asioista voitaisiin aikuisten kesken puhua, ja ymmärtää, että anopit ja miniät ja kaikki me muutkin olemme ihan vaan ihmisiä.

Ja minusta on arvokasta, että se anoppi elikä se iso äiti kommunikoi niiden teinien kanssa, sitäkin voisi arvostaa.

Ihmeellisiä valtataisteluja tehdään kaikista ihmissuhteista perheiden sisällä. Minusta se on todella ikävää, kaikkien puolesta.

Olisi hyvä pitää isomman joukon palaveri niin saisin ne asiat selväksi, koska aina rikkinäinen puhelin näköjään rikkoo sen yhteyden jotenkin ja tulee väärinkäsityksiä. Ja näköjään ne väärinkäsitykset ovat niin taivaallisen hirvittäviä, että niitä ei voi mitenkään selvittää, koska kyseessä on anoppi tai Minniä tai oma poika.

Ajattelin sitten joskus, että elätte ihmisten kanssa. Koettakaa pärjätä. Jokainen tekee virheitä, jokainen. Olkaa armollisempia ja itsellenne ja toisillenne.

Miksi ihmeessä 2021 tasa-arvon vuonna anopin pitää kysyä ENSIN miniältä? Kysyykö anoppi aina ensin vävyltäkin, kun on tyttärensä lapsista kyse?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No onhan oma tytär ihan eri asia kuin vieras miniä.

Turhaan siitä kiukuttelette. Niinhän se tulee olemaan teille itsellennekin.

Hirveää asenteellista vih apuhetta koko ketju täynnä.

 

Kun vastakkain ei ole tytär ja miniä vaan tytär ja poika. Ja molemmat on mulle suunnattoman rakkaita. Kuten heidän lapsensa.

Eli ei, en todellakaan tule kohtelemaan tyttären ja pojan lapsia eri tavalla.

Näinhän sitä mielellään ajattelee, mutta totuus voi sitten olla toinen. Voi olla, että miniän mielestä et mitenkään voi olla PUUTTUMATTA heidän perheensä elämään, olitpa sitten niin tai näin. Kaikki tekemisesi  ovat väärin ja miniä voi loppujen lopuksi katksista välinsä sinuun kokonaan ja siinä sivussa lastenlapsiisi.

Kun pyydät lapsia yökylään, sotket miniän suunnitelmat/kun et pyydä, sotket miniän suunnitelmat. 

Sinun pitää siis osata hyppiä miniän pillin mukaan ja jos et osaa/onnistu olet huono anoppi.

Et voi edes omassa kodissasi toinia, kuten haluat, vaan niin kuin miniä haluaa. Muuten lapset ei voi tulla sinulle kylään.  Saavat nääs huonoja vaikutteita.

Mielestäni olisi silti hyvä, että teinitkin olisi eri-ikäisten kanssa tekemisissä, vaikka se ei olisi yhtä ”viihdyttävää” kuin netflix ja kaverit.

Kavereita näkee just koulussa ja harrastuksissa. Välillä voisi nähdä muitakin ihmisiä.

Mutta tää on vain suomalainen kulttuuri, jossa sukulaiset ja ydinperheen ulkopuoliset on turhia ja raskaita taakkoja. Samalla ihmiset on tilastoissa todella yksinäisiä ja sosiaaliset taidot huononee jatkuvasti.

Ei meidän kulttuurissa rapujuhlat tai barbequet onnistuisi, koska vieraat on niin raskaita ihmisiä. Helpompi, kun jokainen on yksin omassa huoneessaan ja katsoo ruutua. Ei tartte edes siivota tai mitään.

N35, lapseton.