Lue keskustelun säännöt.
Miniä suuttui kun tarjosin lastenhoitoa hiihtolomaksi
02.02.2021 |
En taas ymmärrä. Nyt kun olen eläkkeellä, voisin ottaa pojan perheen teinejä hoitoon meille. Pojan kanssa jo alustavasti sovittiinkin, että tulevat viikoksi. Nyt ei sitten käykään miniälle, minulle tuhahteli että on muita suunnitelmia. Tuskin korona-aikana oikeasti on. Ehdin jo perua muita menojani tämän hoitokeikan takia ja harmittaa.
Kun olin työelämässä, ei minulla ollut mahdollisuutta auttaa kaempana asuvan poikani perhettä ja nyt kun olisi aikaa, ei apu enää kelpaa. Tyttäreni asuvat ihan lähellä ja totta kai nämä lapsenlapset ovat läheisempiä, olen silti surullinen kun ei anneta edes mahdollisuutta tutustua kunnolla näihin kaukaisempiin. :(
Kommentit (314)
Vierailija kirjoitti:
Lapsetlapset eivät vastaa viesteihin mitään, tai tulee jotain ok jos kysyn kuulumisia. En saa soittaa heille ja kysyä haluavatko tulla käymään, koska vanhemmat kieltävät. Vanhemmat haluavat, että ajatus kyläilystä esitetään ensin heille, ja he miettivät käykö, ja sitten kysyvät lapsiltaan. Jep, on todella monimutkaista, mutta tähän minun pitää sopeutua. Kyllähän välit ovat jääneet vain muodollisiksi. Meillä on kasvatuksellisia ristiriitojakin niin paljon, että joskus vaikea olla yhdessä.
Minä en käy heillä kylässä, koska matkaa on paljon, enkä aja enää autoa pitkiä matkoja (yli 100 km). Bussilla matkustaminen kestäisi pari tuntia ylimääräistä, ja haluan yöpyä kotonani. Minulla on selkävaivoja, en voi nukkua ohuilla vieraspatjoilla mitä heillä on. He siis käyvät aina täällä kun tavataan. Olen hoitanut lapsia yön yli pari kertaa kun olivat pienempiä, se oli minulle raskasta ja kerroin sen kyllä, joten yökyliä ei enää ollut jaksamiseni vuoksi. Silloin myös tyttären lapset olivat pieniä ja verottivat voimavarojani kun tytär tarvitsi hoitoapua. Nyt voisin olla taas pojan perheen käytettävissä, kun jaksan paremmin ja teinit ovat jo helppoja. Mummo.
Niin, kun se TYTÄR! Viis pojan lapsista kun ne tyttären lapset! Viis siitä että pojan perhekin olisi tarvinnut ehkä apua, kun piti auttaa TYTÄRTÄ! Kun se tytär, tytär, tytär!
Mun anoppi oli ihan samanlainen. Törkeesti sivuutti pojan perheen ja hyysäsi ja palvoi tytärtään. Joka sana oli lässynlässyn tytär sitä tytär tätä.
No kävi niin että jäi leskeksi ja sairastui ja se hänen paapoma tytär ilmoitti että en ala hoitamaan ja auttamaan. Arvatkaa kenen olisi pitänyt NYT alkaa sitten hoitamaan ja hyysäämään? Aivan, sen syrjityn pojan. Kiinnostus on luokkaa 0/5 kaiken sen jälkeen mitä paskaa piti haukata anopin suunnalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Side isovanhempiin luodaan pienenä, ei enää teininä, valitettavaa mutta totta. Itselläni oli ihanat toiset isovanhemmat jotka muistivat, hoitivat ja olivat läsnä niin kauan kuin jaksoivat. Toiset, yhtä kaukana asuvat eivät itse pitäneet yhteyttä minuun lainkaan kun oli lapsi, rippijuhlissa käväisivät nopeasti kahvilla, oikein muuta muistoa minulla ei heistä ole. En itse olisi enää teininä osannut alkaa tutustumaan "vieraisiin" isovanhempiin eikä se siinä iässä olisi kiinnostanutkaan. Nyt tietenkin harmittaa mutta pidän yhteydenpitoa isovanhempien tehtävänä, en lasten tai teinien... Suhde on rakennettava jo aivan lapsuudessa muuten se ei kanna
Vierailija kirjoitti:
Lapsetlapset eivät vastaa viesteihin mitään, tai tulee jotain ok jos kysyn kuulumisia. En saa soittaa heille ja kysyä haluavatko tulla käymään, koska vanhemmat kieltävät. Vanhemmat haluavat, että ajatus kyläilystä esitetään ensin heille, ja he miettivät käykö, ja sitten kysyvät lapsiltaan. Jep, on todella monimutkaista, mutta tähän minun pitää sopeutua. Kyllähän välit ovat jääneet vain muodollisiksi. Meillä on kasvatuksellisia ristiriitojakin niin paljon, että joskus vaikea olla yhdessä.
Minä en käy heillä kylässä, koska matkaa on paljon, enkä aja enää autoa pitkiä matkoja (yli 100 km). Bussilla matkustaminen kestäisi pari tuntia ylimääräistä, ja haluan yöpyä kotonani. Minulla on selkävaivoja, en voi nukkua ohuilla vieraspatjoilla mitä heillä on. He siis käyvät aina täällä kun tavataan. Olen hoitanut lapsia yön yli pari kertaa kun olivat pienempiä, se oli minulle raskasta ja kerroin sen kyllä, joten yökyliä ei enää ollut jaksamiseni vuoksi. Silloin myös tyttären lapset olivat pieniä ja verottivat voimavarojani kun tytär tarvitsi hoitoapua. Nyt voisin olla taas pojan perheen käytettävissä, kun jaksan paremmin ja teinit ovat jo helppoja. Mummo.
Vaikka olisi 100 km kummankin lapsen luokse, niin pojan luo matka on uuvuttavan pitkä, tyttären luo helppo ja nopea. Vaikka molemmissa paikoissa olisi patjamajoitus lattialla, pojan luona on selkä kipeä ja lattialla vetää, tyttären luona pehmeä ihana untuvapesä.
Tuosta suon kirjoituksesta todella hyvin rivien välistä näkyy mikä on syy että pojan perhe ei halua sua elämäänsä. Olet kohdellut poikaasi ja miniääsi kuin paskaa. Sitä saa mitä tilaa.
Vierailija kirjoitti:
Lapsetlapset eivät vastaa viesteihin mitään, tai tulee jotain ok jos kysyn kuulumisia. En saa soittaa heille ja kysyä haluavatko tulla käymään, koska vanhemmat kieltävät. Vanhemmat haluavat, että ajatus kyläilystä esitetään ensin heille, ja he miettivät käykö, ja sitten kysyvät lapsiltaan. Jep, on todella monimutkaista, mutta tähän minun pitää sopeutua. Kyllähän välit ovat jääneet vain muodollisiksi. Meillä on kasvatuksellisia ristiriitojakin niin paljon, että joskus vaikea olla yhdessä.
Minä en käy heillä kylässä, koska matkaa on paljon, enkä aja enää autoa pitkiä matkoja (yli 100 km). Bussilla matkustaminen kestäisi pari tuntia ylimääräistä, ja haluan yöpyä kotonani. Minulla on selkävaivoja, en voi nukkua ohuilla vieraspatjoilla mitä heillä on. He siis käyvät aina täällä kun tavataan. Olen hoitanut lapsia yön yli pari kertaa kun olivat pienempiä, se oli minulle raskasta ja kerroin sen kyllä, joten yökyliä ei enää ollut jaksamiseni vuoksi. Silloin myös tyttären lapset olivat pieniä ja verottivat voimavarojani kun tytär tarvitsi hoitoapua. Nyt voisin olla taas pojan perheen käytettävissä, kun jaksan paremmin ja teinit ovat jo helppoja. Mummo.
Toisin sanoen et halunnut viettää aikaa yhdessä kun siihen oli mahdollisuus lapsien ollessa pieniä koska sitä ja tätä - tekosyitä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsetlapset eivät vastaa viesteihin mitään, tai tulee jotain ok jos kysyn kuulumisia. En saa soittaa heille ja kysyä haluavatko tulla käymään, koska vanhemmat kieltävät. Vanhemmat haluavat, että ajatus kyläilystä esitetään ensin heille, ja he miettivät käykö, ja sitten kysyvät lapsiltaan. Jep, on todella monimutkaista, mutta tähän minun pitää sopeutua. Kyllähän välit ovat jääneet vain muodollisiksi. Meillä on kasvatuksellisia ristiriitojakin niin paljon, että joskus vaikea olla yhdessä.
Minä en käy heillä kylässä, koska matkaa on paljon, enkä aja enää autoa pitkiä matkoja (yli 100 km). Bussilla matkustaminen kestäisi pari tuntia ylimääräistä, ja haluan yöpyä kotonani. Minulla on selkävaivoja, en voi nukkua ohuilla vieraspatjoilla mitä heillä on. He siis käyvät aina täällä kun tavataan. Olen hoitanut lapsia yön yli pari kertaa kun olivat pienempiä, se oli minulle raskasta ja kerroin sen kyllä, joten yökyliä ei enää ollut jaksamiseni vuoksi. Silloin myös tyttären lapset olivat pieniä ja verottivat voimavarojani kun tytär tarvitsi hoitoapua. Nyt voisin olla taas pojan perheen käytettävissä, kun jaksan paremmin ja teinit ovat jo helppoja. Mummo.
Toisin sanoen et halunnut viettää aikaa yhdessä kun siihen oli mahdollisuus lapsien ollessa pieniä koska sitä ja tätä - tekosyitä
Nimenomaan. Sata ja yksi selitystä miten ikinä ei voinut koskaan pojan perhettä kertaakaan mitenkään auttaa. Ja sata ylpeää toteamusta että niin paljon autoin tytärtä ja tyttären perhettä ihan kaikessa koko ajan jatkuvasti.
Tää on ilmiönä tuttua ja oma anoppi ihan samanlainen. Tässä tuli HIENOSTI esimerkki siitä miten ihminen itselleen keksii kaikenlaiset tekosyyt ja selitykset millä oikeuttaa oman perseilyn. Ettei tarvii vain kohdata sitä tosiasiaa että on helvetin epäreilu äitinä, mummona, ja suosii törkeästi toista lastaan toisen kustannuksella. Reilukerhosta hyvää päivää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tytär tytär niin. Väkisinkin on paljon helpompaa hoitaa niitä lapsia, jotka asuu 5 km päässä, kuin kauempana asuvan pojan lapsia. Tytär toi aamulla hoitoon ja haki illalla, tai kävi harrastuksissa muutaman tunnin kerrallaan paristi viikossa. Harvoin hänenkään lapset yökylässä olivat, ehkä vain kuukausittain ja aina tarpeeseen. Pidempi hoitokeikka pojan lasten kanssa oli heti yksi yö, ja se vain oli liikaa. Lapset herättelikin, ei ikääntyneempi jaksa enää sellaista. Tyttäreni lapset ovat aina nukkuneet läpi yön kuten omatkin. Tässäkin mietin sitä päivärutiiniasiaa, miten on opetettu nukkumaan vai onko, mutta eihän sellaista voi sanoa. Ap Mummo
Vierailija kirjoitti:
Tytär tytär niin. Väkisinkin on paljon helpompaa hoitaa niitä lapsia, jotka asuu 5 km päässä, kuin kauempana asuvan pojan lapsia. Tytär toi aamulla hoitoon ja haki illalla, tai kävi harrastuksissa muutaman tunnin kerrallaan paristi viikossa. Harvoin hänenkään lapset yökylässä olivat, ehkä vain kuukausittain ja aina tarpeeseen. Pidempi hoitokeikka pojan lasten kanssa oli heti yksi yö, ja se vain oli liikaa. Lapset herättelikin, ei ikääntyneempi jaksa enää sellaista. Tyttäreni lapset ovat aina nukkuneet läpi yön kuten omatkin. Tässäkin mietin sitä päivärutiiniasiaa, miten on opetettu nukkumaan vai onko, mutta eihän sellaista voi sanoa. Ap Mummo
Ap mummolla selityksiä piisaa. Aina löytyy satoja perusteluita sille miksi VAIN tytärtä voi auttaa ja miten pojan auttaminen on ihan mahdotonta.
Ei nyt millään pahalla mutta varaudu siihen että et saa mitään apua vanhana pojalta. Nää tällaiset jättää katkeraksi - itsekin olen katkera epäreiluudesta ja törkeästä toisen suosimisesta - ja tällaiset ei välttämättä unohdu koskaan. Sitten kun se vanhus tarvii apua, kaikki patoutunut kiukku purkaantuu ja räjähtää pian silloin. Mutta ehkä se TYTÄR - joka on jumalasta seuraava, ylöspäin - hoitaa vanhuuden vaivat sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kylläpä te tiedätte muiden asiat paremmin. Minä olen itse hoitanut omaa anoppia. Lisäksi omaa äitiänikin on miniä hoitanut, hänellä hoitajan koulutus. Äitini miniä oli itse asiassa omaishoitajakin äidilleni lyhyen aikaa, vaikka omat kahnauksensa heidänkin välillään oli. En pitäisi mahdottomana, että miniä vielä lähentyy, samoin poika. Heilläkin on osaamista asioiden hoitamisesta. Aikaa on vielä pari vuosikymmentä ainakin. Tai ehkä lapsenlapset palaavat itse luokseni ja heistä saa seuraa vanhuuden päiviksi. mummo.
Siis ap ei viitsi istua autossa paria tuntia mutta lasten ja lastenlasten on kuukausittain pitänyt jaksaa tuo sama matka? Tai lapsenlapsia olisi pitänyt lähteä kuskaamaan tuo matka juuri silloin kuin mummolle sopii ja sitten kiukutellaan kun ei sovi. Enkä kyllä ihmettele ettei miniä tule anoppinsa kanssa toimeen. Jatkuvaa arvostelua ja piikittelyä.
Muiden tekemä ruoka on epäterveellistä ja päivärytmikään ei ole niinkuin ap haluaisi.
Todennäköisesti ne teinit eivät halua tulla. Teinit haluavat lomalla todennäköisesti vain ottaa rennosti eivätkä tosiaan tarvitse hoitoa tai häiritse vanhempiensa työntekoa.
Meidän 13- ja 15-vuotiaat vahtivat lomalla pari päivää 8-vuotiasta veljeään. Toki saavat siitä myös hyvityksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitähän kivaa mummoap oli nuorten kanssa ajatellut tehdä?
Teinit nukkuisi varmaan ainakin puoleenpäivään, ja sitten haluaisivat olla kavereiden kanssa, eli mummolla ollessa se tarkottaisi pitkälti puhelimilla oloa.
Mihinkään laskettelemaan tuskin teinejä korona-aikaan kannattaa päästää, ehkä mummun kanssa luistelemaan illalla?
Yöllä sitten leffoja ja puhelinta taas.
Voi olla, että kotona olisi enempi tekemistä ja ihan livenä voisi nähdä niitä läheisiä kavereita ja tyttö/poikakaveria.
Ehkä yhden yön reissu mummolaan viikonloppuna kun iskä voisi olla mukana autokuskina voisi sopia, ehkä ap voisi sellaista kysäistä.?
Ei ap tarjonnut miniälle lastenhoitoapua vaan tilasi miniän mieheltä tämän lapset lomalla ja vielä ajatuksella, että kasvattaa kun ei miniä osaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En saa kysyä enää suoraan. Vastasin tuohon viestiin aiemmin. Jos kysyn ensin lapsenlapsilta ja he lupaavat tulla tai haluavat tulla, niin vanhemmat eivät lähdekään kuskaamaan heitä. Sitten minua syytetään, että sovin selän takana asioita. Eli en voi kysyä heiltä. Nyt en kysy, koska miniä on ilmoittanut ettei käy. mummo.
Missäs vaiheessa sulle sanottiin ettet voi sopia lasten kanssa suoraan? Kun vanhempi muksuista oli 5-wee tms? Ja tästä sydämistyneenä et ole sitten enää koskaan kysynyt? :D Mietitkö sillon koskaan et järkkäisit kyydin itse lapsille? Tai hakisit heidät?
Voihan tuo olla, ettei lasten äiti halua tuhlata viikonloppujaan edestakas ajeluun 🤔
Vaikka tuskin nuoriso koko lomaansa suostuisikaan mummolassa tuhlaamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsetlapset eivät vastaa viesteihin mitään, tai tulee jotain ok jos kysyn kuulumisia. En saa soittaa heille ja kysyä haluavatko tulla käymään, koska vanhemmat kieltävät. Vanhemmat haluavat, että ajatus kyläilystä esitetään ensin heille, ja he miettivät käykö, ja sitten kysyvät lapsiltaan. Jep, on todella monimutkaista, mutta tähän minun pitää sopeutua. Kyllähän välit ovat jääneet vain muodollisiksi. Meillä on kasvatuksellisia ristiriitojakin niin paljon, että joskus vaikea olla yhdessä.
Minä en käy heillä kylässä, koska matkaa on paljon, enkä aja enää autoa pitkiä matkoja (yli 100 km). Bussilla matkustaminen kestäisi pari tuntia ylimääräistä, ja haluan yöpyä kotonani. Minulla on selkävaivoja, en voi nukkua ohuilla vieraspatjoilla mitä heillä on. He siis käyvät aina täällä kun tavataan. Olen hoitanut lapsia yön yli pari kertaa kun olivat pienempiä, se oli minulle raskasta ja kerroin sen kyllä, joten yökyliä ei enää ollut jaksamiseni vuoksi. Silloin myös tyttären lapset olivat pieniä ja verottivat voimavarojani kun tytär tarvitsi hoitoapua. Nyt voisin olla taas pojan perheen käytettävissä, kun jaksan paremmin ja teinit ovat jo helppoja. Mummo.
Vaikka olisi 100 km kummankin lapsen luokse, niin pojan luo matka on uuvuttavan pitkä, tyttären luo helppo ja nopea. Vaikka molemmissa paikoissa olisi patjamajoitus lattialla, pojan luona on selkä kipeä ja lattialla vetää, tyttären luona pehmeä ihana untuvapesä.
Tuosta suon kirjoituksesta todella hyvin rivien välistä näkyy mikä on syy että pojan perhe ei halua sua elämäänsä. Olet kohdellut poikaasi ja miniääsi kuin paskaa. Sitä saa mitä tilaa.
Tässä viestissä syyllistämisen halu on niin vahva, että faktatkin heitetään yli laidan
Aiemmista ap:n viesteistä ymmärsin, että tytär/tyttäret perheineen asuvat lähellä. Mummon ei tarvi yöpyä heillä. On selvää, että kaikkinainen auttaminen puoln ja toisin on helpompaa ja luontevampaa, kun asutaan lähekkäin.
Onko muuten mainittu toisia isovanhempia ja tämän mummon (ex)miestä? Eli onko heirä ja ovatko miten paljon lapsenlasten kanssa?
Jospa miniän vanhemmat ovat "omineet" nämä lapsenlapset. Puolison äiti on jäänyt sivuun, kun ei jaksanut ja pystynyt tiiviimpään yhteistyöhön lasten ollessa pieniä. Plus se välimatka.
Vierailija kirjoitti:
Olen tottunut sopimaan asiat omien lasteni kanssa ja kautta, eli tässä tapauksessa pojan. En kysele vävyiltä enkä miniältä kyläilyistä, kyllä he hoitavat sopimiset keskenään. Tässä vaan poika lupasi jo alustavasti ja ajattelen että silloin on keskusteltu suunnitelmat valmiiksi. Sovittiin ihan jo päivä, milloin poika lapset tuo, ja nyt hän oli vähän nolona ettei käykään miniälle. Mun poika ei tässä se ongelma ole. Ap-mummo.
Nimenomaan, "lupasi alustavasti".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsetlapset eivät vastaa viesteihin mitään, tai tulee jotain ok jos kysyn kuulumisia. En saa soittaa heille ja kysyä haluavatko tulla käymään, koska vanhemmat kieltävät. Vanhemmat haluavat, että ajatus kyläilystä esitetään ensin heille, ja he miettivät käykö, ja sitten kysyvät lapsiltaan. Jep, on todella monimutkaista, mutta tähän minun pitää sopeutua. Kyllähän välit ovat jääneet vain muodollisiksi. Meillä on kasvatuksellisia ristiriitojakin niin paljon, että joskus vaikea olla yhdessä.
Minä en käy heillä kylässä, koska matkaa on paljon, enkä aja enää autoa pitkiä matkoja (yli 100 km). Bussilla matkustaminen kestäisi pari tuntia ylimääräistä, ja haluan yöpyä kotonani. Minulla on selkävaivoja, en voi nukkua ohuilla vieraspatjoilla mitä heillä on. He siis käyvät aina täällä kun tavataan. Olen hoitanut lapsia yön yli pari kertaa kun olivat pienempiä, se oli minulle raskasta ja kerroin sen kyllä, joten yökyliä ei enää ollut jaksamiseni vuoksi. Silloin myös tyttären lapset olivat pieniä ja verottivat voimavarojani kun tytär tarvitsi hoitoapua. Nyt voisin olla taas pojan perheen käytettävissä, kun jaksan paremmin ja teinit ovat jo helppoja. Mummo.
Vaikka olisi 100 km kummankin lapsen luokse, niin pojan luo matka on uuvuttavan pitkä, tyttären luo helppo ja nopea. Vaikka molemmissa paikoissa olisi patjamajoitus lattialla, pojan luona on selkä kipeä ja lattialla vetää, tyttären luona pehmeä ihana untuvapesä.
Tuosta suon kirjoituksesta todella hyvin rivien välistä näkyy mikä on syy että pojan perhe ei halua sua elämäänsä. Olet kohdellut poikaasi ja miniääsi kuin paskaa. Sitä saa mitä tilaa.
Tässä viestissä syyllistämisen halu on niin vahva, että faktatkin heitetään yli laidan
Aiemmista ap:n viesteistä ymmärsin, että tytär/tyttäret perheineen asuvat lähellä. Mummon ei tarvi yöpyä heillä. On selvää, että kaikkinainen auttaminen puoln ja toisin on helpompaa ja luontevampaa, kun asutaan lähekkäin.Onko muuten mainittu toisia isovanhempia ja tämän mummon (ex)miestä? Eli onko heirä ja ovatko miten paljon lapsenlasten kanssa?
Jospa miniän vanhemmat ovat "omineet" nämä lapsenlapset. Puolison äiti on jäänyt sivuun, kun ei jaksanut ja pystynyt tiiviimpään yhteistyöhön lasten ollessa pieniä. Plus se välimatka.
Hyvä pointti tuo toiset sukulaiset.
Nuorethan on voineet jo sopia kyläilyjä läheisten sukulaisten luo. Ehkä eivät vain olleet puhuneet vielä asiasta isän kanssa, tuon ikäiset ovat kuitenkin jo usein aika itsenäisiä kulkijoita.
Ja toisaalta voi olla etteivät nyt kyläile ollenkaan, kun on tuo pademiakin.
Omalla kohdallani tilanne on päinvastainen. Oma äitini hyysää veljeni lapsia ja minun (tyttären) lapsiani tuskin edes tuntisi jos vastaan tulisivat. Ei kiinnosta. Ei soita eikä tekstaile heille, ei hällä ole edes heidän numeroitaan. Kasvatusohjeita kyllä annetaan mulle puhelimitse, vaikkei ole pyydettykään. Ja vaikkei edes tiedä miten mun lapset kasvatetaan ja miten he käyttäytyy.
Lopullisen pesäeron tein, kun viime kesänä lapseni joutui leikkaukseen ja sieltä teho-osastolle. Äitiäni ei kiinnostanut lapsen vointi, ei soittanut eikä kysynyt kuinka leikkaus meni, miten meillä menee ja kuinka lapsen toipuminen on lähtenyt käyntiin. Tiesi kyllä lapsen sairastumisesta, kun sen hälle itse kerroin. Häntä ei ilmeisesti vaan kiinnostanut.
Mitä sitä turhaan on tekemisissä ihmisen kanssa joka vaan aiheuttaa pahaa mieltä ja joka ei sinusta tai perheestäsi välitä. Kaipa se veljeni äitimme hautaan hoitaa ja jos ei hoida niin se ei kuulu mulle. Minäkin lopetin välittämästä.
Mummo haluaa "hoitaa" teinejä, jotta voi sitten vaatia vastapalveluksia niiltä teineiltä, pojaltaan ja miniältään. Osuinko oikeaan?
Mun isä 80v kuvitteli, että 6v tarvitsee syöttötuolia ja 13v turvaistuinta autossa. Minä 40v en osaa laittaa ruokaa enkä jäädä bussista pois Espoon Ikealla... Kovasti tyrkyttää apuaan, vaikka on puhtaasti riesana, kun tulee meille. Sotkee ja tonkii kaikki paikat, päästää lemmikit karkuun ja kukkoilee kaikin tavoin. Isovanhemmista on tietyn iän jälkeen pelkkää riesaa. Varsinkin, kun eivät kunnioita muita yhtään.
Nykyään se isovanhemmuus on juuri tuollaista itsekästä, piittaamatonta. Mun omat vanhemmat ei ole edes kahta lapsistani nähneet koskaan. Eivät ole viitsineet tulla yhdenkään ristiäisiin. Eivät käy, soittele, tapaa lainkaan. Heitä ei kiinnosta siis paskankaan vertaa.
Ovat ihan päin näköä sanoneet että he aikovat elää nyt itseään varten.
Ehkä minä teen sitten samoin kun nuo tarvitsevat paskavaippa-vaiheessa apua. Ovat olleet sysipaskat vanhemmat, myös mun lapsuudessa. Olisi pitänyt tajuta että kun omat lapset ei heitä kiinnostaneet yhtään, niin eipä lapsenlpset asiaa muuta.