Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miniä suuttui kun tarjosin lastenhoitoa hiihtolomaksi
02.02.2021 |
En taas ymmärrä. Nyt kun olen eläkkeellä, voisin ottaa pojan perheen teinejä hoitoon meille. Pojan kanssa jo alustavasti sovittiinkin, että tulevat viikoksi. Nyt ei sitten käykään miniälle, minulle tuhahteli että on muita suunnitelmia. Tuskin korona-aikana oikeasti on. Ehdin jo perua muita menojani tämän hoitokeikan takia ja harmittaa.
Kun olin työelämässä, ei minulla ollut mahdollisuutta auttaa kaempana asuvan poikani perhettä ja nyt kun olisi aikaa, ei apu enää kelpaa. Tyttäreni asuvat ihan lähellä ja totta kai nämä lapsenlapset ovat läheisempiä, olen silti surullinen kun ei anneta edes mahdollisuutta tutustua kunnolla näihin kaukaisempiin. :(
Kommentit (314)
No onhan oma tytär ihan eri asia kuin vieras miniä.
Turhaan siitä kiukuttelette. Niinhän se tulee olemaan teille itsellennekin.
Hirveää asenteellista vih apuhetta koko ketju täynnä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No onhan oma tytär ihan eri asia kuin vieras miniä.
Turhaan siitä kiukuttelette. Niinhän se tulee olemaan teille itsellennekin.Hirveää asenteellista vih apuhetta koko ketju täynnä.
Tottakai on, mutta outoa, että toisessa sukulaisperheessä on lapsenlapsia ja toisessa miniänlapsia.
Vierailija kirjoitti:
No onhan oma tytär ihan eri asia kuin vieras miniä.
Turhaan siitä kiukuttelette. Niinhän se tulee olemaan teille itsellennekin.Hirveää asenteellista vih apuhetta koko ketju täynnä.
Lisää provoilua...
Ei sinne tyttären perheeseenkään saa telaketjuin mennä runnomaan omia vaatimuksiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anopin pitäisi se tietää, että perheiden lomareissut suunnittelee useimmiten se perheen äiti. Äidit muutenkin yleensä tietävät isiä paremmin, mitä menoja lapsilla on milloinkin. Älä ota hermoja tuosta, ehkä lapset ovat itse pyytäneet päästä jonnekin tiettyyn paikkaan kun lomakin tulossa.
Meillä on mies just tommonen, ihan arkielämässä, ei niinkään lomamatkojen suhteen. Ennen koronaa saatto lupailla anopille, että tullaan käymään tai lapset tulee hoitoon yms. Sitten minä peruin kun lapsilla oli hammaslääkäreitä tms. pakkomenoja, joita ei viitsi perua. Ehkä mies on vähitellen oppinut tarkistamaan muiden menot ennen lupailujaan. Toivottavasti korona ei tuo tähän takapakkia. On tosi ikävä perua näitä kyläilyjä vain siksi, ettei mies viitsi kalenterista tarkistaa että sopiiko meno vai onko jo jotain muuta sovittu.
Älkää hyvät naiset paikkailko niitä miehen tekemiä "mokia" vaan laittakaa se mies itse perumaan ne kyläilyt.
miehen oma äiti vielä kyseessä tässäkin tapauksessa, niin tottakia mies voi omalla äidilleen sanoa, että sori, ei käykkään, lapsella on hammaslääkäri just sillon.
Meillä mies oppi hyvin äkkiä muistamaan ja tarkistamaan onko muita menoja ennen kuin lupaili yhtään mitään minnekään, kun itse joutui myös asiat korjaamaan.
Vierailija kirjoitti:
No onhan oma tytär ihan eri asia kuin vieras miniä.
Turhaan siitä kiukuttelette. Niinhän se tulee olemaan teille itsellennekin.Hirveää asenteellista vih apuhetta koko ketju täynnä.
Ihan yhtä väärin tuo käytös on tytärtä kohtaan. Ei se lapsenlapsi ole mikään hyödyke, jonka voi vaan nostaa hyllyltä omaan käyttöönsä. Tai se tyttären tai pojan perhe joku ihme instanssi, johon voi vaan marssia sisään.
Meillä on välit poikki ollut mummoon jo vuosia, koska hän myös kuvitteli tällaisia harhoja. Ja kyse on minun äidistäni, siis äidin äidistä.
Juuri samanlaista häiriintynyttä käytöstä. Ei tuollaista tarvitse sietää keneltäkään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän jäi kyllä epäselväksi miten se otsikossa mainittu suuttuminen näkyi. Se, että kertoo että on jo muita suunnitelmia ei vielä viittaa mielestäni suuttumiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onhan oma tytär ihan eri asia kuin vieras miniä.
Turhaan siitä kiukuttelette. Niinhän se tulee olemaan teille itsellennekin.Hirveää asenteellista vih apuhetta koko ketju täynnä.
Tottakai on, mutta outoa, että toisessa sukulaisperheessä on lapsenlapsia ja toisessa miniänlapsia.
Mo ei se niin outoa ole, kun sitä oikein ajattelee.
Oma tytär on oma tytär, oma lapsi, jonka on tuntenut syntymästä asti ja on siis hyvin läheinen yleensä.
Miniä on vieras ihminen, jota parhaassa/pahimmassa tapauksessa näkee harvakseltaan ja jota ei välttämättä opi koskaan kunnolla tuntemaan.
Jos miniä asuu kaukana, ei välttämättä nähdä kovin usein, eikä opita koskaan tuntemaan kunnolla puolin ja toisin.
Ja kun niitä lapsia sitten syntyy ,oman tyttären kanssa ollaan jo valmiiksi läheis ja pystytään puhumaan, niin kuin läheisien ihmisen kanssa pystytään ja tunnetaan jo toisen tavatkin.
Mutta miniällä on tietenkin omat tavat, jotka ovat vieraita eikä niitä kunnolla tiedä, tulee vain sanomista ällöstä anopista.
Näitä vauva palstan anoppi ketjuja kun lukee, niin ei oikeasti uskaltaisi sanoa eikä tehdä mitään, koska ei voi olla varma miten miniä niihin suhtautuu.
Itse olen kyllä anoppi, mutta kenelläkään ei vielä ole lapsia, mutta tiedän jo nyt, että jos niitä joskus tulee, en uskalla puuttua miniän(poikani) perheen asioihin mitenkään. Miniä vaikuttaa kyllä ihan mukavalta, mutta asutaan kaukana toisistamme , enkä tunne häntä oikeastaan juurikaan. Omat tyttäret tietenkin tunnen edelleen hyvin, vaikka kaukana asuvat hekin, mutta välit on tietenkin ihan erilaiset, omia lapsia kun ovat.
Tyttäret käyvät täällä lapsuuden kodissaan usein ja jos saavat lapsia, käyvät edelleen, mutta miniä käy harvoi, koska viettää aikaa tietenkin omilla vanhemmillaan/sisaruksillaan. Eli jää väkisinkin vieraammaksi sekä miniä, että mahdolliset lapset, vaikka lapsenlapsiani ovatkin.
Ja uskon myös, että nämä täällä kiukuttelevat miniät toimivat itse aikoinaan ihan samoin, eli se oma tytär on läheisempi, kuin se miniä.
Poikkeuksiakin toki on, joskus miniä voi olla läheisempi, kuin se oma tytär, mutta harvemmin kuitenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tytär tytär niin. Väkisinkin on paljon helpompaa hoitaa niitä lapsia, jotka asuu 5 km päässä, kuin kauempana asuvan pojan lapsia. Tytär toi aamulla hoitoon ja haki illalla, tai kävi harrastuksissa muutaman tunnin kerrallaan paristi viikossa. Harvoin hänenkään lapset yökylässä olivat, ehkä vain kuukausittain ja aina tarpeeseen. Pidempi hoitokeikka pojan lasten kanssa oli heti yksi yö, ja se vain oli liikaa. Lapset herättelikin, ei ikääntyneempi jaksa enää sellaista. Tyttäreni lapset ovat aina nukkuneet läpi yön kuten omatkin. Tässäkin mietin sitä päivärutiiniasiaa, miten on opetettu nukkumaan vai onko, mutta eihän sellaista voi sanoa. Ap Mummo
Mikäs sulla sen poikas kasvatuksessa meni pieleen, kun hän ei saa lapsiaan nukkumaan läpi yön, mutta tyttäresi saa? Ja pojallako on lasten kanssa päivärutiinitkin hukassa? Jäikö poika kasvattamatta hyväksi isäksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onhan oma tytär ihan eri asia kuin vieras miniä.
Turhaan siitä kiukuttelette. Niinhän se tulee olemaan teille itsellennekin.Hirveää asenteellista vih apuhetta koko ketju täynnä.
Tottakai on, mutta outoa, että toisessa sukulaisperheessä on lapsenlapsia ja toisessa miniänlapsia.
Mo ei se niin outoa ole, kun sitä oikein ajattelee.
Oma tytär on oma tytär, oma lapsi, jonka on tuntenut syntymästä asti ja on siis hyvin läheinen yleensä.
Miniä on vieras ihminen, jota parhaassa/pahimmassa tapauksessa näkee harvakseltaan ja jota ei välttämättä opi koskaan kunnolla tuntemaan.
Jos miniä asuu kaukana, ei välttämättä nähdä kovin usein, eikä opita koskaan tuntemaan kunnolla puolin ja toisin.
Ja kun niitä lapsia sitten syntyy ,oman tyttären kanssa ollaan jo valmiiksi läheis ja pystytään puhumaan, niin kuin läheisien ihmisen kanssa pystytään ja tunnetaan jo toisen tavatkin.
Mutta miniällä on tietenkin omat tavat, jotka ovat vieraita eikä niitä kunnolla tiedä, tulee vain sanomista ällöstä anopista.
Näitä vauva palstan anoppi ketjuja kun lukee, niin ei oikeasti uskaltaisi sanoa eikä tehdä mitään, koska ei voi olla varma miten miniä niihin suhtautuu.
Itse olen kyllä anoppi, mutta kenelläkään ei vielä ole lapsia, mutta tiedän jo nyt, että jos niitä joskus tulee, en uskalla puuttua miniän(poikani) perheen asioihin mitenkään. Miniä vaikuttaa kyllä ihan mukavalta, mutta asutaan kaukana toisistamme , enkä tunne häntä oikeastaan juurikaan. Omat tyttäret tietenkin tunnen edelleen hyvin, vaikka kaukana asuvat hekin, mutta välit on tietenkin ihan erilaiset, omia lapsia kun ovat.
Tyttäret käyvät täällä lapsuuden kodissaan usein ja jos saavat lapsia, käyvät edelleen, mutta miniä käy harvoi, koska viettää aikaa tietenkin omilla vanhemmillaan/sisaruksillaan. Eli jää väkisinkin vieraammaksi sekä miniä, että mahdolliset lapset, vaikka lapsenlapsiani ovatkin.
Ja uskon myös, että nämä täällä kiukuttelevat miniät toimivat itse aikoinaan ihan samoin, eli se oma tytär on läheisempi, kuin se miniä.
Poikkeuksiakin toki on, joskus miniä voi olla läheisempi, kuin se oma tytär, mutta harvemmin kuitenkin.
Anteeksi nyt, mutta ei sinulla todellakaan ole mitään asiaa PUUTTUA myöskään tyttäresi perheen asioihin mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vähän jäi kyllä epäselväksi miten se otsikossa mainittu suuttuminen näkyi. Se, että kertoo että on jo muita suunnitelmia ei vielä viittaa mielestäni suuttumiseen.
Itse ajattelin ihan samaa. Eihän siinä ole mitään suuttumista, jos suunnitlmat muuttuu puolin ja toisin.
Tämä aloitus on tietenkin oikeasti trolli. Ei kukaan ota teinejä hoitoon.
Nämä miniä/anoppiketjut vaan on niin herkullisia, niin helppo trollata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onhan oma tytär ihan eri asia kuin vieras miniä.
Turhaan siitä kiukuttelette. Niinhän se tulee olemaan teille itsellennekin.Hirveää asenteellista vih apuhetta koko ketju täynnä.
Tottakai on, mutta outoa, että toisessa sukulaisperheessä on lapsenlapsia ja toisessa miniänlapsia.
Mo ei se niin outoa ole, kun sitä oikein ajattelee.
Oma tytär on oma tytär, oma lapsi, jonka on tuntenut syntymästä asti ja on siis hyvin läheinen yleensä.
Miniä on vieras ihminen, jota parhaassa/pahimmassa tapauksessa näkee harvakseltaan ja jota ei välttämättä opi koskaan kunnolla tuntemaan.
Jos miniä asuu kaukana, ei välttämättä nähdä kovin usein, eikä opita koskaan tuntemaan kunnolla puolin ja toisin.
Ja kun niitä lapsia sitten syntyy ,oman tyttären kanssa ollaan jo valmiiksi läheis ja pystytään puhumaan, niin kuin läheisien ihmisen kanssa pystytään ja tunnetaan jo toisen tavatkin.
Mutta miniällä on tietenkin omat tavat, jotka ovat vieraita eikä niitä kunnolla tiedä, tulee vain sanomista ällöstä anopista.
Näitä vauva palstan anoppi ketjuja kun lukee, niin ei oikeasti uskaltaisi sanoa eikä tehdä mitään, koska ei voi olla varma miten miniä niihin suhtautuu.
Itse olen kyllä anoppi, mutta kenelläkään ei vielä ole lapsia, mutta tiedän jo nyt, että jos niitä joskus tulee, en uskalla puuttua miniän(poikani) perheen asioihin mitenkään. Miniä vaikuttaa kyllä ihan mukavalta, mutta asutaan kaukana toisistamme , enkä tunne häntä oikeastaan juurikaan. Omat tyttäret tietenkin tunnen edelleen hyvin, vaikka kaukana asuvat hekin, mutta välit on tietenkin ihan erilaiset, omia lapsia kun ovat.
Tyttäret käyvät täällä lapsuuden kodissaan usein ja jos saavat lapsia, käyvät edelleen, mutta miniä käy harvoi, koska viettää aikaa tietenkin omilla vanhemmillaan/sisaruksillaan. Eli jää väkisinkin vieraammaksi sekä miniä, että mahdolliset lapset, vaikka lapsenlapsiani ovatkin.
Ja uskon myös, että nämä täällä kiukuttelevat miniät toimivat itse aikoinaan ihan samoin, eli se oma tytär on läheisempi, kuin se miniä.
Poikkeuksiakin toki on, joskus miniä voi olla läheisempi, kuin se oma tytär, mutta harvemmin kuitenkin.
No tolla prusteella ei ne tyttärenlapsetkaan voi olla läheisiä jos niillä on isä, ethän sinä sitä vävyäkään ole tuntenut lapsesta (ainakaan yleensä).
Meidän perheessä isä käy lasten kanssa sukuloimassa ihan normaalisti, harmi kun sinulla on huonot välit poikaasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onhan oma tytär ihan eri asia kuin vieras miniä.
Turhaan siitä kiukuttelette. Niinhän se tulee olemaan teille itsellennekin.Hirveää asenteellista vih apuhetta koko ketju täynnä.
Tottakai on, mutta outoa, että toisessa sukulaisperheessä on lapsenlapsia ja toisessa miniänlapsia.
Mo ei se niin outoa ole, kun sitä oikein ajattelee.
Oma tytär on oma tytär, oma lapsi, jonka on tuntenut syntymästä asti ja on siis hyvin läheinen yleensä.
Miniä on vieras ihminen, jota parhaassa/pahimmassa tapauksessa näkee harvakseltaan ja jota ei välttämättä opi koskaan kunnolla tuntemaan.
Jos miniä asuu kaukana, ei välttämättä nähdä kovin usein, eikä opita koskaan tuntemaan kunnolla puolin ja toisin.
Ja kun niitä lapsia sitten syntyy ,oman tyttären kanssa ollaan jo valmiiksi läheis ja pystytään puhumaan, niin kuin läheisien ihmisen kanssa pystytään ja tunnetaan jo toisen tavatkin.
Mutta miniällä on tietenkin omat tavat, jotka ovat vieraita eikä niitä kunnolla tiedä, tulee vain sanomista ällöstä anopista.
Näitä vauva palstan anoppi ketjuja kun lukee, niin ei oikeasti uskaltaisi sanoa eikä tehdä mitään, koska ei voi olla varma miten miniä niihin suhtautuu.
Itse olen kyllä anoppi, mutta kenelläkään ei vielä ole lapsia, mutta tiedän jo nyt, että jos niitä joskus tulee, en uskalla puuttua miniän(poikani) perheen asioihin mitenkään. Miniä vaikuttaa kyllä ihan mukavalta, mutta asutaan kaukana toisistamme , enkä tunne häntä oikeastaan juurikaan. Omat tyttäret tietenkin tunnen edelleen hyvin, vaikka kaukana asuvat hekin, mutta välit on tietenkin ihan erilaiset, omia lapsia kun ovat.
Tyttäret käyvät täällä lapsuuden kodissaan usein ja jos saavat lapsia, käyvät edelleen, mutta miniä käy harvoi, koska viettää aikaa tietenkin omilla vanhemmillaan/sisaruksillaan. Eli jää väkisinkin vieraammaksi sekä miniä, että mahdolliset lapset, vaikka lapsenlapsiani ovatkin.
Ja uskon myös, että nämä täällä kiukuttelevat miniät toimivat itse aikoinaan ihan samoin, eli se oma tytär on läheisempi, kuin se miniä.
Poikkeuksiakin toki on, joskus miniä voi olla läheisempi, kuin se oma tytär, mutta harvemmin kuitenkin.
Anteeksi nyt, mutta ei sinulla todellakaan ole mitään asiaa PUUTTUA myöskään tyttäresi perheen asioihin mitenkään.
No anteeksi sanavalinta. Siinäpä se juuri onkin, että tyttärelle joka asia ei ole PUUTTUMISTA, vaan se voi olla välittämistä, mutta miniälle kaikki näyttää olevan PUUTTUMISTA. Sen takia miniän perhettä ei uskalla noteerata mitenkään, koksa kaikki on aina PUUTTUMISTA.
Siinähän se ero onkin.
Itsekin olen ollut miniä noin 40v, eikä minulla ollut koskaan mitään kismaa anopin kanssa, koska ymmärsin, ettei anoppi ole ihmistä kummempi ja haluaa vain pelkkää hyvää lapsenlapsilleen.
Mulla on 17v ja 14v teinit, jotka käybät mielellään mummolassa lomilla. Sopivat keskenään ja varmistamat minulta käykö. Koko homma perustuu siihen, että ovat pienestä saakka viettäneet aikaa mummon ja papan kanssa. Nyt jos joku vieras mummeli sopis heidän menoistaan niin varmaan eivät lähtisi. Ap on liian myöhässä, se suhde olisi pitänyt rakentaa aiemmin. Ei liity miniään mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onhan oma tytär ihan eri asia kuin vieras miniä.
Turhaan siitä kiukuttelette. Niinhän se tulee olemaan teille itsellennekin.Hirveää asenteellista vih apuhetta koko ketju täynnä.
Tottakai on, mutta outoa, että toisessa sukulaisperheessä on lapsenlapsia ja toisessa miniänlapsia.
Mo ei se niin outoa ole, kun sitä oikein ajattelee.
Oma tytär on oma tytär, oma lapsi, jonka on tuntenut syntymästä asti ja on siis hyvin läheinen yleensä.
Miniä on vieras ihminen, jota parhaassa/pahimmassa tapauksessa näkee harvakseltaan ja jota ei välttämättä opi koskaan kunnolla tuntemaan.
Jos miniä asuu kaukana, ei välttämättä nähdä kovin usein, eikä opita koskaan tuntemaan kunnolla puolin ja toisin.
Ja kun niitä lapsia sitten syntyy ,oman tyttären kanssa ollaan jo valmiiksi läheis ja pystytään puhumaan, niin kuin läheisien ihmisen kanssa pystytään ja tunnetaan jo toisen tavatkin.
Mutta miniällä on tietenkin omat tavat, jotka ovat vieraita eikä niitä kunnolla tiedä, tulee vain sanomista ällöstä anopista.
Näitä vauva palstan anoppi ketjuja kun lukee, niin ei oikeasti uskaltaisi sanoa eikä tehdä mitään, koska ei voi olla varma miten miniä niihin suhtautuu.
Itse olen kyllä anoppi, mutta kenelläkään ei vielä ole lapsia, mutta tiedän jo nyt, että jos niitä joskus tulee, en uskalla puuttua miniän(poikani) perheen asioihin mitenkään. Miniä vaikuttaa kyllä ihan mukavalta, mutta asutaan kaukana toisistamme , enkä tunne häntä oikeastaan juurikaan. Omat tyttäret tietenkin tunnen edelleen hyvin, vaikka kaukana asuvat hekin, mutta välit on tietenkin ihan erilaiset, omia lapsia kun ovat.
Tyttäret käyvät täällä lapsuuden kodissaan usein ja jos saavat lapsia, käyvät edelleen, mutta miniä käy harvoi, koska viettää aikaa tietenkin omilla vanhemmillaan/sisaruksillaan. Eli jää väkisinkin vieraammaksi sekä miniä, että mahdolliset lapset, vaikka lapsenlapsiani ovatkin.
Ja uskon myös, että nämä täällä kiukuttelevat miniät toimivat itse aikoinaan ihan samoin, eli se oma tytär on läheisempi, kuin se miniä.
Poikkeuksiakin toki on, joskus miniä voi olla läheisempi, kuin se oma tytär, mutta harvemmin kuitenkin.
No eikö nyt jumaliste se poikasikin ole sun oma lapsi, jonka olet tuntenut syntymästä asti?!?!?!?!?!!!!!!! Mitä järkyttävää tuubaa selität???!! Sunko ei tarvitse luoda suhdetta poikasi perheeseen, koska et tunne kunnolla miniää? Mitä tämä on, hylkäät lapsesi, koska on poika? 😳
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onhan oma tytär ihan eri asia kuin vieras miniä.
Turhaan siitä kiukuttelette. Niinhän se tulee olemaan teille itsellennekin.Hirveää asenteellista vih apuhetta koko ketju täynnä.
Tottakai on, mutta outoa, että toisessa sukulaisperheessä on lapsenlapsia ja toisessa miniänlapsia.
Mo ei se niin outoa ole, kun sitä oikein ajattelee.
Oma tytär on oma tytär, oma lapsi, jonka on tuntenut syntymästä asti ja on siis hyvin läheinen yleensä.
Miniä on vieras ihminen, jota parhaassa/pahimmassa tapauksessa näkee harvakseltaan ja jota ei välttämättä opi koskaan kunnolla tuntemaan.
Jos miniä asuu kaukana, ei välttämättä nähdä kovin usein, eikä opita koskaan tuntemaan kunnolla puolin ja toisin.
Ja kun niitä lapsia sitten syntyy ,oman tyttären kanssa ollaan jo valmiiksi läheis ja pystytään puhumaan, niin kuin läheisien ihmisen kanssa pystytään ja tunnetaan jo toisen tavatkin.
Mutta miniällä on tietenkin omat tavat, jotka ovat vieraita eikä niitä kunnolla tiedä, tulee vain sanomista ällöstä anopista.
Näitä vauva palstan anoppi ketjuja kun lukee, niin ei oikeasti uskaltaisi sanoa eikä tehdä mitään, koska ei voi olla varma miten miniä niihin suhtautuu.
Itse olen kyllä anoppi, mutta kenelläkään ei vielä ole lapsia, mutta tiedän jo nyt, että jos niitä joskus tulee, en uskalla puuttua miniän(poikani) perheen asioihin mitenkään. Miniä vaikuttaa kyllä ihan mukavalta, mutta asutaan kaukana toisistamme , enkä tunne häntä oikeastaan juurikaan. Omat tyttäret tietenkin tunnen edelleen hyvin, vaikka kaukana asuvat hekin, mutta välit on tietenkin ihan erilaiset, omia lapsia kun ovat.
Tyttäret käyvät täällä lapsuuden kodissaan usein ja jos saavat lapsia, käyvät edelleen, mutta miniä käy harvoi, koska viettää aikaa tietenkin omilla vanhemmillaan/sisaruksillaan. Eli jää väkisinkin vieraammaksi sekä miniä, että mahdolliset lapset, vaikka lapsenlapsiani ovatkin.
Ja uskon myös, että nämä täällä kiukuttelevat miniät toimivat itse aikoinaan ihan samoin, eli se oma tytär on läheisempi, kuin se miniä.
Poikkeuksiakin toki on, joskus miniä voi olla läheisempi, kuin se oma tytär, mutta harvemmin kuitenkin.
No tolla prusteella ei ne tyttärenlapsetkaan voi olla läheisiä jos niillä on isä, ethän sinä sitä vävyäkään ole tuntenut lapsesta (ainakaan yleensä).
Meidän perheessä isä käy lasten kanssa sukuloimassa ihan normaalisti, harmi kun sinulla on huonot välit poikaasi.
Juurihan kirjoitin, ettei lapsillani ole lapsia. Ei pojalla eikä tytöillä.
Poika käy lapsuudenkotonaan ja nimiä kokelas omilla vanhemmillaan. Kaukana kun asutaan.
Ja totuus on se, että vävyt eivät arvostele anopin lastenhoitoa tai muutakaan, koska niitä ei kiinnosta. Ei meillä ainakaan miestä kiinnostanut, miten minun äiti hoitaa miedän lapsia tai edes oma äitinsä. Luotti kyllä, että anoppi ja oma äiti sen homman osaa.
Naurettavia nämä väittämät vieraista ihmisistä "Harmi, että sinulla on huonot välit poikaasi" :D
Ei me ainakaan tunneta, koska et silloin voisi tuollaista väittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onhan oma tytär ihan eri asia kuin vieras miniä.
Turhaan siitä kiukuttelette. Niinhän se tulee olemaan teille itsellennekin.Hirveää asenteellista vih apuhetta koko ketju täynnä.
Tottakai on, mutta outoa, että toisessa sukulaisperheessä on lapsenlapsia ja toisessa miniänlapsia.
Mo ei se niin outoa ole, kun sitä oikein ajattelee.
Oma tytär on oma tytär, oma lapsi, jonka on tuntenut syntymästä asti ja on siis hyvin läheinen yleensä.
Miniä on vieras ihminen, jota parhaassa/pahimmassa tapauksessa näkee harvakseltaan ja jota ei välttämättä opi koskaan kunnolla tuntemaan.
Jos miniä asuu kaukana, ei välttämättä nähdä kovin usein, eikä opita koskaan tuntemaan kunnolla puolin ja toisin.
Ja kun niitä lapsia sitten syntyy ,oman tyttären kanssa ollaan jo valmiiksi läheis ja pystytään puhumaan, niin kuin läheisien ihmisen kanssa pystytään ja tunnetaan jo toisen tavatkin.
Mutta miniällä on tietenkin omat tavat, jotka ovat vieraita eikä niitä kunnolla tiedä, tulee vain sanomista ällöstä anopista.
Näitä vauva palstan anoppi ketjuja kun lukee, niin ei oikeasti uskaltaisi sanoa eikä tehdä mitään, koska ei voi olla varma miten miniä niihin suhtautuu.
Itse olen kyllä anoppi, mutta kenelläkään ei vielä ole lapsia, mutta tiedän jo nyt, että jos niitä joskus tulee, en uskalla puuttua miniän(poikani) perheen asioihin mitenkään. Miniä vaikuttaa kyllä ihan mukavalta, mutta asutaan kaukana toisistamme , enkä tunne häntä oikeastaan juurikaan. Omat tyttäret tietenkin tunnen edelleen hyvin, vaikka kaukana asuvat hekin, mutta välit on tietenkin ihan erilaiset, omia lapsia kun ovat.
Tyttäret käyvät täällä lapsuuden kodissaan usein ja jos saavat lapsia, käyvät edelleen, mutta miniä käy harvoi, koska viettää aikaa tietenkin omilla vanhemmillaan/sisaruksillaan. Eli jää väkisinkin vieraammaksi sekä miniä, että mahdolliset lapset, vaikka lapsenlapsiani ovatkin.
Ja uskon myös, että nämä täällä kiukuttelevat miniät toimivat itse aikoinaan ihan samoin, eli se oma tytär on läheisempi, kuin se miniä.
Poikkeuksiakin toki on, joskus miniä voi olla läheisempi, kuin se oma tytär, mutta harvemmin kuitenkin.
Anteeksi nyt, mutta ei sinulla todellakaan ole mitään asiaa PUUTTUA myöskään tyttäresi perheen asioihin mitenkään.
No anteeksi sanavalinta. Siinäpä se juuri onkin, että tyttärelle joka asia ei ole PUUTTUMISTA, vaan se voi olla välittämistä, mutta miniälle kaikki näyttää olevan PUUTTUMISTA. Sen takia miniän perhettä ei uskalla noteerata mitenkään, koksa kaikki on aina PUUTTUMISTA.
Siinähän se ero onkin.
Itsekin olen ollut miniä noin 40v, eikä minulla ollut koskaan mitään kismaa anopin kanssa, koska ymmärsin, ettei anoppi ole ihmistä kummempi ja haluaa vain pelkkää hyvää lapsenlapsilleen.
Se että valitsit tuon sanan kyllä kertoi sen, että sinä nimenomaan koet oikeudeksesi PUUTTUA ja sinua häiritsee, kun joku ei anna puuttua.
Ylipäätään erittäin sairas ajattelumalli, että se oma lapsi on kasvatettu kynnysmatoksi, joka ei ikinä aikuistu ja jonka kotiin voi marssia VÄLITTÄMÄÄN miten ja milloin vain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onhan oma tytär ihan eri asia kuin vieras miniä.
Turhaan siitä kiukuttelette. Niinhän se tulee olemaan teille itsellennekin.Hirveää asenteellista vih apuhetta koko ketju täynnä.
Tottakai on, mutta outoa, että toisessa sukulaisperheessä on lapsenlapsia ja toisessa miniänlapsia.
Mo ei se niin outoa ole, kun sitä oikein ajattelee.
Oma tytär on oma tytär, oma lapsi, jonka on tuntenut syntymästä asti ja on siis hyvin läheinen yleensä.
Miniä on vieras ihminen, jota parhaassa/pahimmassa tapauksessa näkee harvakseltaan ja jota ei välttämättä opi koskaan kunnolla tuntemaan.
Jos miniä asuu kaukana, ei välttämättä nähdä kovin usein, eikä opita koskaan tuntemaan kunnolla puolin ja toisin.
Ja kun niitä lapsia sitten syntyy ,oman tyttären kanssa ollaan jo valmiiksi läheis ja pystytään puhumaan, niin kuin läheisien ihmisen kanssa pystytään ja tunnetaan jo toisen tavatkin.
Mutta miniällä on tietenkin omat tavat, jotka ovat vieraita eikä niitä kunnolla tiedä, tulee vain sanomista ällöstä anopista.
Näitä vauva palstan anoppi ketjuja kun lukee, niin ei oikeasti uskaltaisi sanoa eikä tehdä mitään, koska ei voi olla varma miten miniä niihin suhtautuu.
Itse olen kyllä anoppi, mutta kenelläkään ei vielä ole lapsia, mutta tiedän jo nyt, että jos niitä joskus tulee, en uskalla puuttua miniän(poikani) perheen asioihin mitenkään. Miniä vaikuttaa kyllä ihan mukavalta, mutta asutaan kaukana toisistamme , enkä tunne häntä oikeastaan juurikaan. Omat tyttäret tietenkin tunnen edelleen hyvin, vaikka kaukana asuvat hekin, mutta välit on tietenkin ihan erilaiset, omia lapsia kun ovat.
Tyttäret käyvät täällä lapsuuden kodissaan usein ja jos saavat lapsia, käyvät edelleen, mutta miniä käy harvoi, koska viettää aikaa tietenkin omilla vanhemmillaan/sisaruksillaan. Eli jää väkisinkin vieraammaksi sekä miniä, että mahdolliset lapset, vaikka lapsenlapsiani ovatkin.
Ja uskon myös, että nämä täällä kiukuttelevat miniät toimivat itse aikoinaan ihan samoin, eli se oma tytär on läheisempi, kuin se miniä.
Poikkeuksiakin toki on, joskus miniä voi olla läheisempi, kuin se oma tytär, mutta harvemmin kuitenkin.
Hirveästi sait alapeukkuja vaikka puhuit ihan totta.
Mä alan epäillä, että täällä on tosi paljon sekopäisiä miniöitä alapeuttamassa ihan kaikkea :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onhan oma tytär ihan eri asia kuin vieras miniä.
Turhaan siitä kiukuttelette. Niinhän se tulee olemaan teille itsellennekin.Hirveää asenteellista vih apuhetta koko ketju täynnä.
Tottakai on, mutta outoa, että toisessa sukulaisperheessä on lapsenlapsia ja toisessa miniänlapsia.
Mo ei se niin outoa ole, kun sitä oikein ajattelee.
Oma tytär on oma tytär, oma lapsi, jonka on tuntenut syntymästä asti ja on siis hyvin läheinen yleensä.
Miniä on vieras ihminen, jota parhaassa/pahimmassa tapauksessa näkee harvakseltaan ja jota ei välttämättä opi koskaan kunnolla tuntemaan.
Jos miniä asuu kaukana, ei välttämättä nähdä kovin usein, eikä opita koskaan tuntemaan kunnolla puolin ja toisin.
Ja kun niitä lapsia sitten syntyy ,oman tyttären kanssa ollaan jo valmiiksi läheis ja pystytään puhumaan, niin kuin läheisien ihmisen kanssa pystytään ja tunnetaan jo toisen tavatkin.
Mutta miniällä on tietenkin omat tavat, jotka ovat vieraita eikä niitä kunnolla tiedä, tulee vain sanomista ällöstä anopista.
Näitä vauva palstan anoppi ketjuja kun lukee, niin ei oikeasti uskaltaisi sanoa eikä tehdä mitään, koska ei voi olla varma miten miniä niihin suhtautuu.
Itse olen kyllä anoppi, mutta kenelläkään ei vielä ole lapsia, mutta tiedän jo nyt, että jos niitä joskus tulee, en uskalla puuttua miniän(poikani) perheen asioihin mitenkään. Miniä vaikuttaa kyllä ihan mukavalta, mutta asutaan kaukana toisistamme , enkä tunne häntä oikeastaan juurikaan. Omat tyttäret tietenkin tunnen edelleen hyvin, vaikka kaukana asuvat hekin, mutta välit on tietenkin ihan erilaiset, omia lapsia kun ovat.
Tyttäret käyvät täällä lapsuuden kodissaan usein ja jos saavat lapsia, käyvät edelleen, mutta miniä käy harvoi, koska viettää aikaa tietenkin omilla vanhemmillaan/sisaruksillaan. Eli jää väkisinkin vieraammaksi sekä miniä, että mahdolliset lapset, vaikka lapsenlapsiani ovatkin.
Ja uskon myös, että nämä täällä kiukuttelevat miniät toimivat itse aikoinaan ihan samoin, eli se oma tytär on läheisempi, kuin se miniä.
Poikkeuksiakin toki on, joskus miniä voi olla läheisempi, kuin se oma tytär, mutta harvemmin kuitenkin.
Anteeksi nyt, mutta ei sinulla todellakaan ole mitään asiaa PUUTTUA myöskään tyttäresi perheen asioihin mitenkään.
No anteeksi sanavalinta. Siinäpä se juuri onkin, että tyttärelle joka asia ei ole PUUTTUMISTA, vaan se voi olla välittämistä, mutta miniälle kaikki näyttää olevan PUUTTUMISTA. Sen takia miniän perhettä ei uskalla noteerata mitenkään, koksa kaikki on aina PUUTTUMISTA.
Siinähän se ero onkin.
Itsekin olen ollut miniä noin 40v, eikä minulla ollut koskaan mitään kismaa anopin kanssa, koska ymmärsin, ettei anoppi ole ihmistä kummempi ja haluaa vain pelkkää hyvää lapsenlapsilleen.
Ei mummot aina halua "pelkkää hyvää lapsenlapsilleen". Esimerkiksi ap näkee lapsenlapsensa ihan vain oman elämänsä täytteinä, jonkinlaisina hyödykkeinä joita hän voi siirrellä mielensä mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onhan oma tytär ihan eri asia kuin vieras miniä.
Turhaan siitä kiukuttelette. Niinhän se tulee olemaan teille itsellennekin.Hirveää asenteellista vih apuhetta koko ketju täynnä.
Tottakai on, mutta outoa, että toisessa sukulaisperheessä on lapsenlapsia ja toisessa miniänlapsia.
Mo ei se niin outoa ole, kun sitä oikein ajattelee.
Oma tytär on oma tytär, oma lapsi, jonka on tuntenut syntymästä asti ja on siis hyvin läheinen yleensä.
Miniä on vieras ihminen, jota parhaassa/pahimmassa tapauksessa näkee harvakseltaan ja jota ei välttämättä opi koskaan kunnolla tuntemaan.
Jos miniä asuu kaukana, ei välttämättä nähdä kovin usein, eikä opita koskaan tuntemaan kunnolla puolin ja toisin.
Ja kun niitä lapsia sitten syntyy ,oman tyttären kanssa ollaan jo valmiiksi läheis ja pystytään puhumaan, niin kuin läheisien ihmisen kanssa pystytään ja tunnetaan jo toisen tavatkin.
Mutta miniällä on tietenkin omat tavat, jotka ovat vieraita eikä niitä kunnolla tiedä, tulee vain sanomista ällöstä anopista.
Näitä vauva palstan anoppi ketjuja kun lukee, niin ei oikeasti uskaltaisi sanoa eikä tehdä mitään, koska ei voi olla varma miten miniä niihin suhtautuu.
Itse olen kyllä anoppi, mutta kenelläkään ei vielä ole lapsia, mutta tiedän jo nyt, että jos niitä joskus tulee, en uskalla puuttua miniän(poikani) perheen asioihin mitenkään. Miniä vaikuttaa kyllä ihan mukavalta, mutta asutaan kaukana toisistamme , enkä tunne häntä oikeastaan juurikaan. Omat tyttäret tietenkin tunnen edelleen hyvin, vaikka kaukana asuvat hekin, mutta välit on tietenkin ihan erilaiset, omia lapsia kun ovat.
Tyttäret käyvät täällä lapsuuden kodissaan usein ja jos saavat lapsia, käyvät edelleen, mutta miniä käy harvoi, koska viettää aikaa tietenkin omilla vanhemmillaan/sisaruksillaan. Eli jää väkisinkin vieraammaksi sekä miniä, että mahdolliset lapset, vaikka lapsenlapsiani ovatkin.
Ja uskon myös, että nämä täällä kiukuttelevat miniät toimivat itse aikoinaan ihan samoin, eli se oma tytär on läheisempi, kuin se miniä.
Poikkeuksiakin toki on, joskus miniä voi olla läheisempi, kuin se oma tytär, mutta harvemmin kuitenkin.
No eikö nyt jumaliste se poikasikin ole sun oma lapsi, jonka olet tuntenut syntymästä asti?!?!?!?!?!!!!!!! Mitä järkyttävää tuubaa selität???!! Sunko ei tarvitse luoda suhdetta poikasi perheeseen, koska et tunne kunnolla miniää? Mitä tämä on, hylkäät lapsesi, koska on poika? 😳
Ei mutta kun se miniä tunkee nokkansa joka asiaan! Mitään ei voi pojan kanssa sopia kahdestaan.
Alue: Aihe vapaa
Eihän niillä teineillä, herranjestas sentään, ole mitään tekemistä mummolassa päivät pitkät. Heillä on oma elämänsä siellä, missä ovat elämänsä viettäneet, kotonaan, kavereineen, kaikkine tarvikkeineen, jokapäiväisine tärkeine asioineen. Kun vähän vanhenevat, haluavat sitten varmaan käydä mummoa katsomassa omasta tahdostaan. Mummo oon minäkin.