Mitä jos lapsi ei sopeudu päiväkotiin?

Vierailija kirjoitti:

Voisitko vielä tarkentaa muutaman asian. :) Itkeekö lapsi päiväkodissa hysteerisenä koko 8 tuntia vai minkä ajan siellä onkaan? Ja mistä tiedät hänen itkustaan? Mitä tarkalleen ovat kertoneet? Miten lapsi reagoi aamuisin siihen, että ollaan lähdössä päiväkotiin? Osaako vielä kertoa mitään päiväkotipäivästään? Kuinka iso ryhmä? Onko henkilökunta koulutettua vai esim. lastenhoitaja opettajana ym.? Onko henkilökunta osoittanut huolta asiasta? Minkälaisia tunteita sinussa herää siitä, että koet henkilökunnan rasittuvan lapsesta?

Lapsi itkee kun hän sinne jää ja kun haetaan niin löytyy sieltä itkemästä. Sanovat että välillä itkee hysteerisesti. Välillä nyyhkyttää apaattisena. Ja aamut todella vaikeita kun kotona itkee hysteerisenä kun tajuaa että pitää mennä päiväkotiin. Osaa kyllä puhua eli osaisi sen puolesta kertoa päivästään mutta ei kerro mitään. Luulen syynä olevan että kokee päiväkodin niin kamalaksi ja kun vain itkee nii.n ei ole kerrottavaakaan. Minua ahdistaa että hlökunta kokee lapseni rasitteeksi mutta toisaalta ymmärrän heidän näkökulman kyllä. Kotona ennen iloinen ja rauhallinen lapsi on itkuinen, kiukkuinen ja ahdistuneen oloinen. Paitsi viikonloput normaalimpi. Ap

Vierailija kirjoitti:

Ai olet pk-seudulla. No sitten ottaisin vakavissani sen mahdollisuuden, että henkilökunta ei ole koulutettua eikä kovin pysyvää. Pelkästään Helsingistä taitaa puuttua 500 pätevää varhaiskasvatuksen opettajaa (+ hoitajia siihen päälle) ja Vantaalla vielä enemmän. Sinuna kysyisin ryhmän henkilökunnan koulutustaustaa, joka heidän on kerrottava tai toimitettava kirjallinen päätös miksi sitä ei voi kertoa. Jos ryhmässä on 21 lasta, niin siellä pitäisi vähintään olla yksi varhaiskasvatuksen opettaja (kasvatustieteiden kandi tai sosionomi) ja kaksi lastenhoitajaa (toisen asteen koulutus esim. lähihoitaja). Jos koko talo on täynnä epäpäteviä ja sosionomeja, niin se voi selittää jotain. Eivät aina ole niitä kaikkein kivoimpia paikkoja, koska lapsia ei osata "lukea".

Sosionomihan juuri on sosiaalisen ammattilainen, joten aivan varmasti osaa lukea lasta ja kohdata ihan kenet tahansa. Epäpätevät ovat asia erikseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli esikoinen tämän tyyppinen lapsi, ei koskaan tykännyt jäädä kerhoihin tms. Onneksi kuopus syntyi vähän ennen kuin eka täytti 3v ja joten esikoista en vienyt päiväkotiin ollenkaan. Kävi kyllä päiväkerhossa pari kertaa viikossa, mutta vasta eskarissa joka päivä. Nykyään lukiolainen, tosi fiksu, empaattinen ja hieno tyyppi. Älyttömiä teorioita täällä jollain, että jos nyt äiti jää kotiin niin se on portti ties mihin pahaan. Ei ole. Lapset ovat erilaisia, oma kuopus suorastaan hinkui päiväkotiin pääsemistä 3v.

Enpä tiedä, olisiko hän tällä tavoin "kulkenut omaa tietään", jos hänet olisi uuvutettu pienestä pitäen päiväkotien vähän väliä vaihtuvalla ohjelmalla ja metelillä. .

Meteli on todellista, mutta "vähän väliä vaihtuvaa ohjelmaa" ei ole. Toiminta on lapsilähtöistä. Joskus 80-luvulla oli niin sanottua "penkityspedagogiikkaa", jossa aikuinen tuli vetämään tuokioita toisensa perään ja lapsi melko passiivisesti vastaanotti. Nykyään on aivan eri painotus ja se on määrätty varhaiskasvatussuunnitelmassa. Tyypillisesti päivään sisältyy max kaksi aktiviteettia joiden kesto on puolisen tuntia. Kaikki muu aika on ulkoilua, ruokailua, lepoa ja ennen kaikkea leikkimistä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli esikoinen tämän tyyppinen lapsi, ei koskaan tykännyt jäädä kerhoihin tms. Onneksi kuopus syntyi vähän ennen kuin eka täytti 3v ja joten esikoista en vienyt päiväkotiin ollenkaan. Kävi kyllä päiväkerhossa pari kertaa viikossa, mutta vasta eskarissa joka päivä. Nykyään lukiolainen, tosi fiksu, empaattinen ja hieno tyyppi. Älyttömiä teorioita täällä jollain, että jos nyt äiti jää kotiin niin se on portti ties mihin pahaan. Ei ole. Lapset ovat erilaisia, oma kuopus suorastaan hinkui päiväkotiin pääsemistä 3v.

En itse ole mielestäni mikään "hippiäiti", mutta joskus kyllä ihmettelen ja kauhistelen, miten raa'asti lapsiin suhtaudutaan. Suurin osa sopeutuu vallitsevaan käytäntöön, pieni osa ei. Esikoiseni oli todella vierastava ja ripustautuva, kaikin tavoin arka, vaikka kuljettiin avoimissa kerhoissa, puistoissa jne. Kerhossa hän sitten kävi ja "pärjäsi", mutta myöhemmin sanoi, ettei hän viihtynyt lainkaan. Eskarin aloitus oli aivan kaamea. Sitten jotenkin kypsyi sellaiseen toimintaan ja koulunaloitus oli helppo. Nykyisin hän on jo kohta täysi-ikäinen ja ihana poika. Ei erityisen sosiaalinen, mutta ei todellakaan mikään kiusaaja tai liian arkakaan.

Jälkeenpäin ajatellen olen tosi tyytyväinen, etten häntä pakottanut mihinkään monen tunnin päiväkotirupeamaan. Täytyy nyt tässä sanoa, että hänellä on Aspergerin syndrooma, mikä varmaan vaikuttaa, mutta kyllä jo ihan luonteitakin on joka lähtöön. Kotona hänellä oli aikaa ja mahdollisuuksia leikkiä rauhassa hyvin keskittyneitä leikkejään ja nykyisin hän opiskelee alaa, jota silloin leikki tunnista toiseen joka päivä :) Enpä tiedä, olisiko hän tällä tavoin "kulkenut omaa tietään", jos hänet olisi uuvutettu pienestä pitäen päiväkotien vähän väliä vaihtuvalla ohjelmalla ja metelillä. Pikkuveli on hänkin melko hiljainen, mutta sosiaalisissa tilanteissa kuin kala vedessä, mitkään kerhot eivät olleet hänelle kauhistus. Kyllä se vaan on tosi paljon temperamentista kiinni. Suosittelen lukemaan mm. Liisa Keltikangas-Järvisen kirjoja aiheesta. 

Yksi käytännön ratkaisu on, että alat itse yksityiseksi pph:ksi. Voit olla lapsesi kanssa, lapsi tapaa muita lapsia ja saat rahaa (no et kovin paljon, mutta jotain). Tämä nyt vain ehdotuksena.

Yksityisenä pph:na saan ihan hyvin rahaa kun ryhmä on täysi, eli se 4,5 lasta. Yhdestä lapsesta 800 euroa ja eskarilaisesta n 400. Toki jos omaa hoitaisin, veisi se yhden paikan. Pääkaupunkiseudulla voi pyytää hoitomaksua vähintään 850e/kk.

Vierailija kirjoitti:

Ai olet pk-seudulla. No sitten ottaisin vakavissani sen mahdollisuuden, että henkilökunta ei ole koulutettua eikä kovin pysyvää. Pelkästään Helsingistä taitaa puuttua 500 pätevää varhaiskasvatuksen opettajaa (+ hoitajia siihen päälle) ja Vantaalla vielä enemmän. Sinuna kysyisin ryhmän henkilökunnan koulutustaustaa, joka heidän on kerrottava tai toimitettava kirjallinen päätös miksi sitä ei voi kertoa. Jos ryhmässä on 21 lasta, niin siellä pitäisi vähintään olla yksi varhaiskasvatuksen opettaja (kasvatustieteiden kandi tai sosionomi) ja kaksi lastenhoitajaa (toisen asteen koulutus esim. lähihoitaja). Jos koko talo on täynnä epäpäteviä ja sosionomeja, niin se voi selittää jotain. Eivät aina ole niitä kaikkein kivoimpia paikkoja, koska lapsia ei osata "lukea".

Mutta mitä minä teen sillä tiedolla? Kunta osoittaa paikan siitä pk:sta jossa tilaa on. Ja jos hakee vaihtoa niin uuden paikan saa ehkä joskus pitkän ajan päästä ja se uusi voi olla vielä huonompi. Ja yksityisissä on vielä karmeampi tilanne hlöstön suhteen. Ap

Vierailija kirjoitti:

Eskari alkaa pian jo viisivuotiaana, joten suosittelen jatkamaan päiväkodissa. Varmasti kolmasosa lapsista on sellaisia, että eivät juurikaan viihdy päiväkodissa.

Se on harvinaisempaa, että kolmevuotias itkee koko ajan, enemmän se sopeutumattomuus on sellaista syrjäänvetäytymistä, toisten kiusaamista, uhmaamista tai raivoamista.

Mikä näiden uhmaavasti sopeutumattomien kanssa sitten auttaa? Me valmistauduttiin huolella, mutta riehuu ikävästi hoidossa eikä enää halua mennä sinne. Seuraa kaipaisi kyllä, mutta nyt sukset menneet ristiin päiväkodin porukan kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli esikoinen tämän tyyppinen lapsi, ei koskaan tykännyt jäädä kerhoihin tms. Onneksi kuopus syntyi vähän ennen kuin eka täytti 3v ja joten esikoista en vienyt päiväkotiin ollenkaan. Kävi kyllä päiväkerhossa pari kertaa viikossa, mutta vasta eskarissa joka päivä. Nykyään lukiolainen, tosi fiksu, empaattinen ja hieno tyyppi. Älyttömiä teorioita täällä jollain, että jos nyt äiti jää kotiin niin se on portti ties mihin pahaan. Ei ole. Lapset ovat erilaisia, oma kuopus suorastaan hinkui päiväkotiin pääsemistä 3v.

Enpä tiedä, olisiko hän tällä tavoin "kulkenut omaa tietään", jos hänet olisi uuvutettu pienestä pitäen päiväkotien vähän väliä vaihtuvalla ohjelmalla ja metelillä. .

Meteli on todellista, mutta "vähän väliä vaihtuvaa ohjelmaa" ei ole. Toiminta on lapsilähtöistä. Joskus 80-luvulla oli niin sanottua "penkityspedagogiikkaa", jossa aikuinen tuli vetämään tuokioita toisensa perään ja lapsi melko passiivisesti vastaanotti. Nykyään on aivan eri painotus ja se on määrätty varhaiskasvatussuunnitelmassa. Tyypillisesti päivään sisältyy max kaksi aktiviteettia joiden kesto on puolisen tuntia. Kaikki muu aika on ulkoilua, ruokailua, lepoa ja ennen kaikkea leikkimistä. 

Toivon kyllä, että näin on, mutta mietin, onko se sitä käytännössä joka päiväkodissa. Lapseni saattoi leikkiä niitä leikkejään käytännössä koko päivän, söi ja ulkoili välillä, ja ne leikit olivat tosi tarkkoja. Ei niistä olisi tullut mitään isossa lapsiryhmässä. No ymmärrän kyllä, että lapseni on erityislapsi, mutta onhan niitä muitakin tällaisia. (Joku voi varmaan kuvitella, että tällaisesta lapsesta kasvaa itsekäs aikuinen, joka vaatii kaikkia vain mukautumaan hänen tapoihinsa, mutta näin ei kyllä meillä käynyt.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai olet pk-seudulla. No sitten ottaisin vakavissani sen mahdollisuuden, että henkilökunta ei ole koulutettua eikä kovin pysyvää. Pelkästään Helsingistä taitaa puuttua 500 pätevää varhaiskasvatuksen opettajaa (+ hoitajia siihen päälle) ja Vantaalla vielä enemmän. Sinuna kysyisin ryhmän henkilökunnan koulutustaustaa, joka heidän on kerrottava tai toimitettava kirjallinen päätös miksi sitä ei voi kertoa. Jos ryhmässä on 21 lasta, niin siellä pitäisi vähintään olla yksi varhaiskasvatuksen opettaja (kasvatustieteiden kandi tai sosionomi) ja kaksi lastenhoitajaa (toisen asteen koulutus esim. lähihoitaja). Jos koko talo on täynnä epäpäteviä ja sosionomeja, niin se voi selittää jotain. Eivät aina ole niitä kaikkein kivoimpia paikkoja, koska lapsia ei osata "lukea".

Sosionomihan juuri on sosiaalisen ammattilainen, joten aivan varmasti osaa lukea lasta ja kohdata ihan kenet tahansa. Epäpätevät ovat asia erikseen.

Niinhän sitä vois luulla... Jännästi ne talot missä on pelkkiä sos.alan ammattilaisia eli sosionomeja ja lastenhoitajia on pahimpia. Ilmapiiri on aivan kamala! Työpaikkakiusaamista ja lapsia kohdellaan ankarasti. Koko ajan räpätetään ja solvataan lapsia. Itkeviä ei saa mennä lohduttamaan, koska heidän pitää oppia. Ei se sos. alan koulutus näköjään autuaaksi tee. Kandi sen sijaan on nimenomaan kouluttautunut varhaiskasvatukseen ja koko tutkinto liittyy lapsen kehitykseen. Siellä opitaan havainnoimaan minkälainen tunnetila lapsella on ja millaisia aloitteita hän tekee. Sen perusteella muokataan ympäristöä ja toimintaa. Tätä ei sosionomeille ja lastenhoitajille opeteta. Ehkä hieman nurinkurisesti, sos. alan harjoittelijat tulevat valmiiden Pinterest askartelujen kanssa antamaan näyttöjä. Joku voisi nähdä sen opettajuutena? Todellinen opettajuus on lapsen kohtaamista, tilannetajua ja sensitiivisyyttä. Sitä opetetaan todella hyvin kandiopinnoissa.

Todennäköisesti lasta kohdellaan päiväkodissa rasitteena, jolle henkilökunta tiuskii, kun ei lopeta itkemistä ja tekee arjen ryhmässä haastavaksi. Varsinkin aamuisin ja iltapäisin, jolloin ryhmässä ei ole kaikki aikuiset töissä. Siirtymätilanteet, ruokailut ja päiväunet vaikeutuvat huomattavasti koko ryhmällä, kun yksi itkee jatkuvasti. Tällaisissa tilanteissa väsynyt hlökunta todennäköisesti purkaa turhautumistaan lapseen tai vähintään puhuvat toisilleen lapsesta ikävään sävyyn. Niin, että lapsi kuulee ja ymmärtääkin. Myös muut lapset voivat kohdella lasta ikävästi.

En sano tätä pahalla vaan kokemuksen äänellä, millaista päiväkodissa arki on. Jos lapsellasi on hoitajat, jotka ovat tässä asiassa ammattitaidottomia, on se vaikeuttanut lapsesi sopeutumista entisestään. Ikävä kyllä 😔

En ennätä lukea koko ketjua, mutta itse aloitin hoidon kaikkien lasten osalta pehmeällä laskulla, eli ennen töihin paluuta 2-4 viikon ajan parin tunnin hoitoaikaa hiljalleen pidentämien. Esim pari ekaa päivää lapsi hoidossa 2h, sitten 3h, sitten esim viikon ajan puolipäiväisenä ja siitä eteenpäin. Mukavasti asettuivat, tosin nuorempia olivat kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten kauan eroahdistusta on nyt kestänyt? Miten se ilmenee? Ja mitä tarkoitat sillä että henkilökunta ei saa sitä laantumaan?

Tarkoitan sitä, että lapsi vain itkee ja itkee ja itkee, koko päivän eikä henkilökunta saa häntä rauhoittumaan. Eroahdistusta on kestänyt kauan, ennen päiväkotia aina jonkun muun kuin minun tai lapsen isän ollessa lapsen kanssa ja nyt päiväkodissa jo useita viikkoja, lapsi aloitti päiväkodin joulukuun alussa ja tämä on ollut tällaista alusta saakka. Ap

Pari kuukautta huutoa ei ole vielä mitään. Jollain kestää vuosikin sopeutua.

En ikinä antaisi lapseni itkeä kuukausitolkulla...

Meillä lapsi on saanut olla vieressä koko ikänsä. Ei unikouluja, ei minkäänlaista väkisin vieroitusta äidistä. Aina jos olen käynyt missään, niin kerron aina, että äiti tulee takaisin. Kun päiväkoti alkoi 2v, niin istuin päiväkodin aulassa kaikki aamupäivät 2vk. Lapsi sai aina tulla äidin luo. Sitten kokeiltiin päiväunille menoa ja hyvin meni. Kokonaisuutena totutteluun varasin 3vk. Hän on edelleen vain lyhyitä päiviä päiväkodissa nyt vuoden jälkeen ja isä tekee lyhennettyä työaikaa. Ikinä ei ollut yhtään itkua päivähoitoon jäädessä mikä oli tavoitteemme.

Pointtini on se, että sopeutuminen ilman itkua on mahdollista, mutta se vaatii vaivaa ja lapsen perusturvan tukemista läpi elämän. Olinhan palkattomalla lomallakin 3vk, mikä tuntuu olevan joillekin mahdoton ajatus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai olet pk-seudulla. No sitten ottaisin vakavissani sen mahdollisuuden, että henkilökunta ei ole koulutettua eikä kovin pysyvää. Pelkästään Helsingistä taitaa puuttua 500 pätevää varhaiskasvatuksen opettajaa (+ hoitajia siihen päälle) ja Vantaalla vielä enemmän. Sinuna kysyisin ryhmän henkilökunnan koulutustaustaa, joka heidän on kerrottava tai toimitettava kirjallinen päätös miksi sitä ei voi kertoa. Jos ryhmässä on 21 lasta, niin siellä pitäisi vähintään olla yksi varhaiskasvatuksen opettaja (kasvatustieteiden kandi tai sosionomi) ja kaksi lastenhoitajaa (toisen asteen koulutus esim. lähihoitaja). Jos koko talo on täynnä epäpäteviä ja sosionomeja, niin se voi selittää jotain. Eivät aina ole niitä kaikkein kivoimpia paikkoja, koska lapsia ei osata "lukea".

Mutta mitä minä teen sillä tiedolla? Kunta osoittaa paikan siitä pk:sta jossa tilaa on. Ja jos hakee vaihtoa niin uuden paikan saa ehkä joskus pitkän ajan päästä ja se uusi voi olla vielä huonompi. Ja yksityisissä on vielä karmeampi tilanne hlöstön suhteen. Ap

Päiväkodin johtajat ja aluepäälliköt kuuntelevat herkällä korvalla vanhempia eivätkä varsinkaan halua joutua lehtien palstoille. Henkilökuntaa he eivät kuuntele. Ihan jo sekin, että alat kyselemään koulutustaustoista voi vaikuttaa siten, että yrittävät tehdä sinun lapsesi kannalta asiat oikein. Aina ei ole niin paha olla se "hankala äiti". Voit myös saada nopeankin siirron toiseen päiväkotiin, jos et ole tähän tyytyväinen ja lapsi oireilee näin. Jos löydät jonkun mahdollisen syyn päiväkodista (esim. epäpätevä henkilöstö). Olen kuullut useista tällaisista tapauksista. Muista pitää oman lapsesi puolia. Henkilökunnassa moni salaa on samaa mieltä ja arvostaa sinua, vaikka eivät voi ääneen sanoa.

Meillä oli lapsi kotona 3-vuotiaaksi asti, ja päiväkotiin meneminen oli hankalaa. Ensimmäisten kuukausien aikana itki lähes joka aamu ettei halua päiväkotiin, ja joskus roikkui kaulassani 10 minuuttia kun yritin jättää hänet sinne. Mutta kun tätä vain jatkettiin, niin lopulta tilanne helpotti ja hän alkoi vähitellen halutakin sinne päikkyyn leikkimään kavereiden kanssa. Nykyäänkin vielä 4-vuotiaana on aivan innoissaan kun pääsee päiväkotiin. Alkuvaikeudet ovat enää muisto vain, ja tämän myötä lapsi jää helpommin myös muiden aikuisten kanssa leikkimään kun vanhemmat haluavat käydä kahdestaan jossain.

Eroahdistuksen voittaminen on vaikeaa, mutta se kannattaa ja tekee koko perheelle hyvää. Pitäähän se lapsi laittaa myöhemmin kouluunkin, ja hyvä harjoitella jo pienenä tuota erossa olemista vanhemmistaan. Tsemppiä!

Olin itse tuollainen lapsi n. 4 vuotiaana. Hoitopaikassa kyllästyivät ja laittoivat sitten mummolle hoitoon. Karkasin aina päiväksi pois, kävin kotona pitkin vilkasta maantietä ym.  Auringosta arvelin ajan, jolloin mennä takaisin mummolle. Mummua ei kiinnostanut, missä huitelin. Naapuri sitten käräytti, että pyörin päivät pihalla. Mennessä ekaluokalle sain ihan avaimen kaulaan. Ei ehkä nykypäivänä menis sama läpi, kuin seitkytluvulla. Hengissä kuitenkin selvisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten kauan eroahdistusta on nyt kestänyt? Miten se ilmenee? Ja mitä tarkoitat sillä että henkilökunta ei saa sitä laantumaan?

Tarkoitan sitä, että lapsi vain itkee ja itkee ja itkee, koko päivän eikä henkilökunta saa häntä rauhoittumaan. Eroahdistusta on kestänyt kauan, ennen päiväkotia aina jonkun muun kuin minun tai lapsen isän ollessa lapsen kanssa ja nyt päiväkodissa jo useita viikkoja, lapsi aloitti päiväkodin joulukuun alussa ja tämä on ollut tällaista alusta saakka. Ap

Pari kuukautta huutoa ei ole vielä mitään. Jollain kestää vuosikin sopeutua.

Pointtini on se, että sopeutuminen ilman itkua on mahdollista, mutta se vaatii vaivaa ja lapsen perusturvan tukemista läpi elämän.

Totta kai se on mahdollista. Suurin osa lapsista sopeutuu ilman itkua, varsinkin ekan viikon jälkeen. Ap:llä ei ollut mahdollisuutta tehdä tuollaista hidasta laskua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ettekö voi ottaa hoitajaa kotiin?

Ei ole mahdollista. Se on valtavan kallista. Ap

No kalliiksi sekin tulee, jos sinä irtisanoudut töistä ja jäät kotiin lapsen kanssa, josta ei saa edes kotihoidontukea juuri mitään.

Minä en itse lapsena sopeutunut päiväkotiin kovin hyvin. Tosin muutimme äitini työn vuoksi asumaan yhdeksi talveksi pois kotipaikkakunnalta joten se varmaan vaikutti asiaan, kun koko ympäristö meni uusiksi. Tämän jälkeen kun kotipaikkakunnalla palasimme niin meninkin perhepäivähoitajalla ja siellä kaikki meni hyvin. Minä on tosin ollut se lapsi joka vaati huomiota ja oli hankala muuten vaan olin liiankin ujo ja kiltti. Ehkä perhepäivä hoito voisi auttaa jos sellaisen paikan jostain saa. Tosin eivät nekään aina hyviä ole ja paljon vaihtelee.

Olin aikoinaan töissä päiväkodissa ja helpotin lasten eroahdistusta ottamalla lapsen syliin kun vanhempi läksi ja sitten vilkutettiin yhdessä ikkunasta. Sanoitin tapahtumaa ja kerroin että äiti/iskä lähti nyt töihin mutta sitten tulee sinua hakemaan eikö olekin kivaa. Päivän aikanakin puhuttiin vanhemmista, mielestäni se on tärkeää.  Annoin siis lapselle luvan ikävöidä vanhempaansa. Tein hänen olonsa kotoisaksi enkä jättänyt ns. yksin pärjäämään ryhmässä. Tuon ikäiset eivät ole vielä kovinkaan itsenäisiä eikä ole tarkoitus että he ovat kuin pikkuaikuisia käymässä päiväkoti- nimistä korkeakoulua. Oletteko tai oletko viettänyt aikaa lapsen kanssa tutustumassa yhdessä päiväkotiin. Paljon on kiinni lapsen temperamentista ja paljon on kiinni henkilökunnan lämminsydämisyydestä. Turvallisuudentunnetta ei voi liikaa korostaa kun on kysymys pikkulapsista. Olisi kiva perustaa päiväkoti jossa ykkösjuttu olisi semmoinen turvallinen syli ja lupa lapsen olla tarvitseva pikkuinen itsensä. Kaikkea hyvää.

Vierailija kirjoitti:

En ennätä lukea koko ketjua, mutta itse aloitin hoidon kaikkien lasten osalta pehmeällä laskulla, eli ennen töihin paluuta 2-4 viikon ajan parin tunnin hoitoaikaa hiljalleen pidentämien. Esim pari ekaa päivää lapsi hoidossa 2h, sitten 3h, sitten esim viikon ajan puolipäiväisenä ja siitä eteenpäin. Mukavasti asettuivat, tosin nuorempia olivat kyllä.

Korona-aikaan ei ole pehmeää laskua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisitko vielä tarkentaa muutaman asian. :) Itkeekö lapsi päiväkodissa hysteerisenä koko 8 tuntia vai minkä ajan siellä onkaan? Ja mistä tiedät hänen itkustaan? Mitä tarkalleen ovat kertoneet? Miten lapsi reagoi aamuisin siihen, että ollaan lähdössä päiväkotiin? Osaako vielä kertoa mitään päiväkotipäivästään? Kuinka iso ryhmä? Onko henkilökunta koulutettua vai esim. lastenhoitaja opettajana ym.? Onko henkilökunta osoittanut huolta asiasta? Minkälaisia tunteita sinussa herää siitä, että koet henkilökunnan rasittuvan lapsesta?

Lapsi itkee kun hän sinne jää ja kun haetaan niin löytyy sieltä itkemästä. Sanovat että välillä itkee hysteerisesti. Välillä nyyhkyttää apaattisena. Ja aamut todella vaikeita kun kotona itkee hysteerisenä kun tajuaa että pitää mennä päiväkotiin. Osaa kyllä puhua eli osaisi sen puolesta kertoa päivästään mutta ei kerro mitään. Luulen syynä olevan että kokee päiväkodin niin kamalaksi ja kun vain itkee nii.n ei ole kerrottavaakaan. Minua ahdistaa että hlökunta kokee lapseni rasitteeksi mutta toisaalta ymmärrän heidän näkökulman kyllä. Kotona ennen iloinen ja rauhallinen lapsi on itkuinen, kiukkuinen ja ahdistuneen oloinen. Paitsi viikonloput normaalimpi. Ap

Oletko puhunut open kanssa kuinka paljon tämä painaa sinun mieltäsi? Mitä keinoja hän käyttää? Voisivat esimerkiksi ottaa kivoja kuvia päivän aikana lasta kiinnostavista paikoista ja tavaroista, joita päiväkodissa on. Sitten katsot niitä kotona yhdessä lapsen kanssa. Osoitat korostuneesti kiinnostusta ja lapsi voi osoitella ja kertoa. Jotain tällaista. Sinuna varaisin keskusteluajan opettajan kanssa.