Lue keskustelun säännöt.
Mitä jos lapsi ei sopeudu päiväkotiin?
02.02.2021 |
Kellään kokemusta tällaisesta tilanteesta? Syynä voimakas eroahdistus, jota päiväkodin työntekijät ei saa millään laantumaan. Mitä tällaisessa tilanteessa voi tehdä? Juuri 3 vuotta täyttäneestä kyse, joten en saa enää hoitovapaatakaan töistä. Pitääkö minun irtisanoutua vakityöstä, ja jäädä lapsen kanssa työttömäksi kotiin? Meidän alueella ei ole ollenkaan perhepäivähoitajia eikä vastaavia, joten päiväkoti on ainoa tarjolla oleva paikka, jos käyn töissä.
Kommentit (112)
Vierailija kirjoitti:
En ennätä lukea koko ketjua, mutta itse aloitin hoidon kaikkien lasten osalta pehmeällä laskulla, eli ennen töihin paluuta 2-4 viikon ajan parin tunnin hoitoaikaa hiljalleen pidentämien. Esim pari ekaa päivää lapsi hoidossa 2h, sitten 3h, sitten esim viikon ajan puolipäiväisenä ja siitä eteenpäin. Mukavasti asettuivat, tosin nuorempia olivat kyllä.
Tämä oli meillä toiveena, mutta korona esti. Aloitti kyllä lyhyillä päivillä, mutta en saanut itse viettää siellä päivää. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ettekö voi ottaa hoitajaa kotiin?
Ei ole mahdollista. Se on valtavan kallista. Ap
No kalliiksi sekin tulee, jos sinä irtisanoudut töistä ja jäät kotiin lapsen kanssa, josta ei saa edes kotihoidontukea juuri mitään.
Kalliimmaksi tulee palkata kotiin hoitaja. Palkan lisäksi pitää nimittäin maksaa kaikki ns. sivukulut ja työnantajamaksut, työterveyshuollot ja kaikki. Ja palkkataso on melkein sama kuin minun oma palkka. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todennäköisesti lasta kohdellaan päiväkodissa rasitteena, jolle henkilökunta tiuskii, kun ei lopeta itkemistä ja tekee arjen ryhmässä haastavaksi. Varsinkin aamuisin ja iltapäisin, jolloin ryhmässä ei ole kaikki aikuiset töissä. Siirtymätilanteet, ruokailut ja päiväunet vaikeutuvat huomattavasti koko ryhmällä, kun yksi itkee jatkuvasti. Tällaisissa tilanteissa väsynyt hlökunta todennäköisesti purkaa turhautumistaan lapseen tai vähintään puhuvat toisilleen lapsesta ikävään sävyyn. Niin, että lapsi kuulee ja ymmärtääkin. Myös muut lapset voivat kohdella lasta ikävästi.
En sano tätä pahalla vaan kokemuksen äänellä, millaista päiväkodissa arki on. Jos lapsellasi on hoitajat, jotka ovat tässä asiassa ammattitaidottomia, on se vaikeuttanut lapsesi sopeutumista entisestään. Ikävä kyllä 😔
Tätähän minä pahoin pelkään. Mutta mitä voin tehdä?
Ap
Voisitko ihan ensimmäiseksi saada keskusteluajan ryhmän lton kanssa tilanteesta? Kerrot huolesi lapsesta, kuuntelet, mitä he kertovat lapsesta ja mietitte yhdessä eri ratkaisumalleja? En tiedä, auttaako se mitään mutta ei siitä haittaakaan ole.
Ehkä voit painokkaasti pyytää, että pääset viikoksi sinne havainnoimaan tilannetta. Otat neg koronatestitulokset mukaasi.
Olisiko jommankumman työpaikan lähellä päiväkotia? Näin lapsi olisi siellä mahdollisimman vähän. Toki joutuisi kulkemaan ne matkat mukana kotiin, mutta olisi kuitenkin vanhemman seurassa. Tiedän kyllä ettei se vaihto tuosta vaan onnistu, mutta aina kannattaa yrittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos henkilökunta on olemukseltaan viestittäneet sulle, että lapsesi on rasite, niin taitaa olla per** päiväkoti. Olen ollut monessa töissä. Laatu vaihtelee ihan naapuri päiväkodista toiseen. Hae kiireellistä vaihtoa ihan jo siksi, että olet näin paljon joutunut tätä itse miettimään. Henkilökunta ei selvästikkään ole tarpeeksi lämminhenkistä, että asiat olisi tulleet luontevasti puheeksi.
Entä jos "unohdat" ääntä tallentavan laitteen lapsen reppuun? Kuinkakohan paha rikos se olisi julkisessa tilassa? Saisit selville huudetaanko siellä lapsille päivät pitkät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerroit, että lapsesi on ennen päiväkotiakin kokenut voimakasta eroahdistusta. Todennäköisesti tuon suhteen herkkä lapsi ja sellainen tarvitsee erityisen pehmeän laskun päiväkotiin sopeutumisessa. Se ei ollut mahdollista ja nyt mennään rankemman kautta.
Paltsu henkilökunnan kanssa ja luotte toimintasuunnitelman tilanteelle. Jos ei parane kuukaudessa parissa. Lapsi pois pk:sta.
Jos ei sopeudu, autismintodistajat tulevat tyrkyttämään lapsellesi leimaa asspergeriksi, vaikka tämä olisi ympäristöntuote eikä perimän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos ei sopeudu, autismintodistajat tulevat tyrkyttämään lapsellesi leimaa asspergeriksi, vaikka tämä olisi ympäristöntuote eikä perimän.
En ole tällaisesta huolissani. Mahdollisen diagnoosin tekee erikoissairaanhoito ei päiväkoti. Ap
pahalta tässä kuulostaa se että pitävät lastasi rasitteena.
Itse selvittäisin perhepäivähoidon mahdollisuuden, lyhentäisin molempien työaikaa kevään ajaksi, ja pyytäisin keskustelun omahoitajan kanssa.
Työaikaa voivat lyhentää molemmat, kunhan olette eri aikaan lapsen kanssa. Myös jos jommallakummalla on mahdollisuus siirtää työaikaa, niin lapsen hoitopäivät olis mahdollisimman lyhyet.
Esim meillä tehtiin pätkä niin, että itse tein töitä klo 6-14 ja puoliso 10-18, saatiin pidettyä hoitopäivä harjotteluvaiheessa sopivan pienenä.
Mutta kyllä siihen sopeutumiseen voi mennä koko kevät vielä. Ja sitten kesäloman jälkeen taas on unohtanut miten hoidossa ollaan... pitäisin lomat lyhyenä nyt alkuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli esikoinen tämän tyyppinen lapsi, ei koskaan tykännyt jäädä kerhoihin tms. Onneksi kuopus syntyi vähän ennen kuin eka täytti 3v ja joten esikoista en vienyt päiväkotiin ollenkaan. Kävi kyllä päiväkerhossa pari kertaa viikossa, mutta vasta eskarissa joka päivä. Nykyään lukiolainen, tosi fiksu, empaattinen ja hieno tyyppi. Älyttömiä teorioita täällä jollain, että jos nyt äiti jää kotiin niin se on portti ties mihin pahaan. Ei ole. Lapset ovat erilaisia, oma kuopus suorastaan hinkui päiväkotiin pääsemistä 3v.
Enpä tiedä, olisiko hän tällä tavoin "kulkenut omaa tietään", jos hänet olisi uuvutettu pienestä pitäen päiväkotien vähän väliä vaihtuvalla ohjelmalla ja metelillä. .
Meteli on todellista, mutta "vähän väliä vaihtuvaa ohjelmaa" ei ole. Toiminta on lapsilähtöistä. Joskus 80-luvulla oli niin sanottua "penkityspedagogiikkaa", jossa aikuinen tuli vetämään tuokioita toisensa perään ja lapsi melko passiivisesti vastaanotti. Nykyään on aivan eri painotus ja se on määrätty varhaiskasvatussuunnitelmassa. Tyypillisesti päivään sisältyy max kaksi aktiviteettia joiden kesto on puolisen tuntia. Kaikki muu aika on ulkoilua, ruokailua, lepoa ja ennen kaikkea leikkimistä.
Kaikkeen muuhun aikaan kuuluu yllättävän paljon vessassa käyntiä, käsien pesua, pukemista, riisumista ja sitä että odotellaan kaikkien muidenkin saavan nuo tehtyä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten kauan eroahdistusta on nyt kestänyt? Miten se ilmenee? Ja mitä tarkoitat sillä että henkilökunta ei saa sitä laantumaan?
Tarkoitan sitä, että lapsi vain itkee ja itkee ja itkee, koko päivän eikä henkilökunta saa häntä rauhoittumaan. Eroahdistusta on kestänyt kauan, ennen päiväkotia aina jonkun muun kuin minun tai lapsen isän ollessa lapsen kanssa ja nyt päiväkodissa jo useita viikkoja, lapsi aloitti päiväkodin joulukuun alussa ja tämä on ollut tällaista alusta saakka. Ap
No, on aika selvää että sekä sinä, lapsen isä että päiväkodin hoitajat olette sadisteja jos annatte tuon jatkua.
Kaikki lapset eivät sovi laitoksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voitko jäädä osittaiselle hoitovapaalle ja tehdä joko lyhyempää viikkoa/lyhyempiä päiviä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli esikoinen tämän tyyppinen lapsi, ei koskaan tykännyt jäädä kerhoihin tms. Onneksi kuopus syntyi vähän ennen kuin eka täytti 3v ja joten esikoista en vienyt päiväkotiin ollenkaan. Kävi kyllä päiväkerhossa pari kertaa viikossa, mutta vasta eskarissa joka päivä. Nykyään lukiolainen, tosi fiksu, empaattinen ja hieno tyyppi. Älyttömiä teorioita täällä jollain, että jos nyt äiti jää kotiin niin se on portti ties mihin pahaan. Ei ole. Lapset ovat erilaisia, oma kuopus suorastaan hinkui päiväkotiin pääsemistä 3v.
Enpä tiedä, olisiko hän tällä tavoin "kulkenut omaa tietään", jos hänet olisi uuvutettu pienestä pitäen päiväkotien vähän väliä vaihtuvalla ohjelmalla ja metelillä. .
Meteli on todellista, mutta "vähän väliä vaihtuvaa ohjelmaa" ei ole. Toiminta on lapsilähtöistä. Joskus 80-luvulla oli niin sanottua "penkityspedagogiikkaa", jossa aikuinen tuli vetämään tuokioita toisensa perään ja lapsi melko passiivisesti vastaanotti. Nykyään on aivan eri painotus ja se on määrätty varhaiskasvatussuunnitelmassa. Tyypillisesti päivään sisältyy max kaksi aktiviteettia joiden kesto on puolisen tuntia. Kaikki muu aika on ulkoilua, ruokailua, lepoa ja ennen kaikkea leikkimistä.
Kaikkeen muuhun aikaan kuuluu yllättävän paljon vessassa käyntiä, käsien pesua, pukemista, riisumista ja sitä että odotellaan kaikkien muidenkin saavan nuo tehtyä...
Nuo voivat olla myös opettavaisia ja tärkeitä hetkiä lapselle. Aikuisille ne on tylsiä ja arkisia. Jos toiminta on hyvin suunniteltua, niin lapsi ei joudu odottamaan kohtuuttomasti. Esimerkiksi porrastamalla vessaan, pukemaan ym. Loruja, arvoituksia, lukemista, leikkejä odottaessa. Lapset oppivat nämä rutiinit hyvin nopeasti. Esimerkiksi eskarilaiset rakastavat sellaista leikkiä, että yksi toistaa jotain liikettä ja muut matkii, sitten vaihtaa liikettä.
Jos itku olisi epätavallisen suurta, niin eiköhän olisi päiväkodista jo kuulunut. Olisivat jo sanoneet, että haluavat olla yhteydessä erityisopettajaan.
Vierailija kirjoitti:
Onko mitään välivaihtoehtoa, nelipäiväinen viikko tai lyhennetty työpäivä, ehkä alkuun molemmille vanhemmille?
Oletko keskustellut päiväkodin johtajan ja/tai neuvolan kanssa tilanteesta? Jonkinlaista tukea voisi mahdollisesti saada, kun tilanne on jatkunut jo monta viikkoa.
Älä silti luovuta. Kolmevuotias aidosti hyötyy varhaiskasvatuksesta ja ikäistensä seurasta. Jossain vaiheessa haasteet on kohdattava ja viiskarille, eskarille saati sitten koululaiselle ne ovat taatusti suurempia.
Bullshit. Isommalle lapselle on paljon helpompi kohdata "haasteet". Tuskin ne edes tuntuvat haasteilta. Itse olin hoidossa meidän naapurissa, muita lapsia siellä ei ollut. Menin sieltä suoraan eskariin. Ei mitään ongelmia. Ei kerta kaikkiaan mitään.
Päiväkodissa olisin luultavasti tullut hulluksi, mutta kun sain turvallisen alun sillä että sain olla naapurin tädin hellässä huomassa JA RAUHASSA eskariin saakka, kaikki meni hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei sopeudu, autismintodistajat tulevat tyrkyttämään lapsellesi leimaa asspergeriksi, vaikka tämä olisi ympäristöntuote eikä perimän.
En ole tällaisesta huolissani. Mahdollisen diagnoosin tekee erikoissairaanhoito ei päiväkoti. Ap
Nimenomaan, mutta nämä autismintodistajat tulevat ennen kuin lapsi edes lähetetään neurologialle.
Kuulostaa aivan kamalalta lapsen kannalta, päivät on hänelle varmasti painajaismaisen kurjia 😕
Kysy voisitko pitää palaverin hoitajien kanssa, jolloin voisitte kunnolla keskustella ongelmista. Oikeastaan voisit vaatia sitä.
Kysy mitä hoitajat tekevät lapsen oloa helpottaakseen. Lohduttavatko, pitävätkö sylissä, houkuttelevatko leikkimään. Kaikenlainen lyhytpinnaisuus, tylyys ja turhautuminen hoitajien taholta vain pahentaa tilannetta ja on epäammattimaista käytöstä.
Voisiko lapsi ottaa mukaan vaikka kuvan teistä jota voisi katsella päivän aikana? Jonkin lempilelun tai vaikka sinun tutun paidan tms?
Sinuna varaisin jonkin psykologiajan lapselle, varmasti hyötyisitte siitä että ammattilainen antaisi teille neuvoja miten tilannetta voisi helpottaa.
Jos hoitajat kohtelevat lasta tylysti, valittaisin asiasta ylöspäin niin paljon kuin on pakko jotta jotain muutosta tulisi.
Se on selvää, ette tilanne voi jatkua ennallaan, lasta on jotenkin pystyttävä tukemaan ja hänen oloaan helpottamaan hoitopäivien aikana.
Itse ottaisin virkavapaata tms. pariksi kuukaudeksi jotta lasta voisi sopeuttaa lyhyempään erossaoloon rauhallisesti ja samalla selvittää keinoja psykologin ym. avustuksella.
Tätähän minä pahoin pelkään. Mutta mitä voin tehdä?
Ap