Mitä jos lapsi ei sopeudu päiväkotiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä noita lapsia on. Lääkärikaverillani oli niin paha eroahdistus, että äitinsä joutui irtisanoutumaan ja jäämään kotiin. Ei uskoisi, on niin suulas ja reipas tämä kaverini nyt aikuisena :D

Ehkä isä saisi palkatonta? Kannattaa kokeilla jos ei kuukaudessa tai parissa lapsen vointi tästä kohene.

Ei miehenikään saa palkatonta eikä edes lyhennettyä oska minä teen jo lyhennettyä. Ap

Tämähän ei pidä paikkaansa. Kyllä molemmat voi tehdä lyhennettyä, jos toinen esim. lyhentää aamusta ja toinen iltapäivästä, tai molemmat tekee nelipäiväistä ja kotipäivä on eri päivä. Nyt isäkin heti mukaan talkoisiin!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä noita lapsia on. Lääkärikaverillani oli niin paha eroahdistus, että äitinsä joutui irtisanoutumaan ja jäämään kotiin. Ei uskoisi, on niin suulas ja reipas tämä kaverini nyt aikuisena :D

Ehkä isä saisi palkatonta? Kannattaa kokeilla jos ei kuukaudessa tai parissa lapsen vointi tästä kohene.

Ei miehenikään saa palkatonta eikä edes lyhennettyä oska minä teen jo lyhennettyä. Ap

Tämähän ei pidä paikkaansa. Kyllä molemmat voi tehdä lyhennettyä, jos toinen esim. lyhentää aamusta ja toinen iltapäivästä, tai molemmat tekee nelipäiväistä ja kotipäivä on eri päivä. Nyt isäkin heti mukaan talkoisiin!

Ok. No mitenhän kannattaisi sitten tehdä? Ainoa mihin työnantajani suostui oli että teen 5 pvä viikossa klo 9:00-15:00 tai 9:00-15:30 jos haluan ruokatauon. Ja matkoihin menee siis siihen päälle vähän yli kaksi tuntia. Ap

Puolessa vuodessa on kaikilta sitkeimmiltäkin mennyt ohi tuo vaihe. Olen työskennellyt useita vuosia päiväkodissa ja perhepäivähoitajana. Jos päiväkoti on ihan normi, niin uskon, että tuo on vain vaihe joka menee ohi. Jatka samaan malliin kannustaen ja voisko sanoa "karaise" itsesi. Voit ajatella, että nämä itkut tuo hyvää hedelmää myöhemmin. Lapsi oppii lopulta, että pettymyksistä selviää eivätkä kielteiset tunteet ole vaarallisia. Onhan lapsella kuvakansio omasta perheestä mukana? Joidenkin lasten kanssa ollaan käytetty vilkutusikkunaa jossa sanotaan aamun viimeiset heipat vanhemmille. On tosi tärkeää, että et tahattomasti viesti lapselle omaa huoltasi, vaan viestit, että kaikki on hyvin.

Minulla oli esikoinen tämän tyyppinen lapsi, ei koskaan tykännyt jäädä kerhoihin tms. Onneksi kuopus syntyi vähän ennen kuin eka täytti 3v ja joten esikoista en vienyt päiväkotiin ollenkaan. Kävi kyllä päiväkerhossa pari kertaa viikossa, mutta vasta eskarissa joka päivä. Nykyään lukiolainen, tosi fiksu, empaattinen ja hieno tyyppi. Älyttömiä teorioita täällä jollain, että jos nyt äiti jää kotiin niin se on portti ties mihin pahaan. Ei ole. Lapset ovat erilaisia, oma kuopus suorastaan hinkui päiväkotiin pääsemistä 3v.

Voi tsemppiä koko perheelle, tuo on niin raskasta niin lapselle kuin vanhemmillekin :(

Meillä lapset aloittivat päiväkodin toisen ollessa 2,5v ja toisen 4v. 4- vuotias sujahti päiväkodin arkeen kuin kala veteen, vaikka oli päiväkodin aloitukseen asti ollut kotihoidossa. Kerhossa oli tosin käynyt päivittäin 2h/pv.

2,5 -vuotiaan kanssa päiväkodin aloitus oli täyttä tuskaa. Lapsi ei myöskään rauhoittunut koko hoitopäivän aikana, ei nukkunut eikä syönyt. Joskus nukahti sitten iltapäivällä esim. pihalla hiekkalaatikkoon, kun oli koko päivän itkenyt. Lapsi muuttui myös kotona surumieliseksi ja entinen ihana touhuilija oli myös kotona kovin allapäin ja itkuinen. Haimme apua tilanteeseen ihan perheneuvolan psykologiltakin.

Lopulta vajaan puolen vuoden päiväkotijakson jälkeen otimme lapsen takaisin kotihoitoon ja päivittäiseen kerhotoimintaan. Meillä se oli onneksi työn puolesta mahdollista järjestää. Lapsi palautui vajaassa viikossa takaisin omaksi iloiseksi itsekseen ja palasi päiväkotiin ollessaan lähes 5 -vuotias. Ja nautti olostaan siellä täysin siemauksin:). Hän ei yksinkertaisesti ollut 2- vuotiaana valmis päiväkotielämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä noita lapsia on. Lääkärikaverillani oli niin paha eroahdistus, että äitinsä joutui irtisanoutumaan ja jäämään kotiin. Ei uskoisi, on niin suulas ja reipas tämä kaverini nyt aikuisena :D

Ehkä isä saisi palkatonta? Kannattaa kokeilla jos ei kuukaudessa tai parissa lapsen vointi tästä kohene.

Ei miehenikään saa palkatonta eikä edes lyhennettyä oska minä teen jo lyhennettyä. Ap

Tämähän ei pidä paikkaansa. Kyllä molemmat voi tehdä lyhennettyä, jos toinen esim. lyhentää aamusta ja toinen iltapäivästä, tai molemmat tekee nelipäiväistä ja kotipäivä on eri päivä. Nyt isäkin heti mukaan talkoisiin!

Ok. No mitenhän kannattaisi sitten tehdä? Ainoa mihin työnantajani suostui oli että teen 5 pvä viikossa klo 9:00-15:00 tai 9:00-15:30 jos haluan ruokatauon. Ja matkoihin menee siis siihen päälle vähän yli kaksi tuntia. Ap

Ok, no kieltämättä on hankalaa jos on noin nuiva meininki... Ehkä isä voi pyytää työajan lyhennystä, mutta ette hae sitä Kelan kompensaatiosatasta hänelle? Tai vaihdat(te) työpaikkaa?

Vierailija kirjoitti:

Voi tsemppiä koko perheelle, tuo on niin raskasta niin lapselle kuin vanhemmillekin :(

Meillä lapset aloittivat päiväkodin toisen ollessa 2,5v ja toisen 4v. 4- vuotias sujahti päiväkodin arkeen kuin kala veteen, vaikka oli päiväkodin aloitukseen asti ollut kotihoidossa. Kerhossa oli tosin käynyt päivittäin 2h/pv.

2,5 -vuotiaan kanssa päiväkodin aloitus oli täyttä tuskaa. Lapsi ei myöskään rauhoittunut koko hoitopäivän aikana, ei nukkunut eikä syönyt. Joskus nukahti sitten iltapäivällä esim. pihalla hiekkalaatikkoon, kun oli koko päivän itkenyt. Lapsi muuttui myös kotona surumieliseksi ja entinen ihana touhuilija oli myös kotona kovin allapäin ja itkuinen. Haimme apua tilanteeseen ihan perheneuvolan psykologiltakin.

Lopulta vajaan puolen vuoden päiväkotijakson jälkeen otimme lapsen takaisin kotihoitoon ja päivittäiseen kerhotoimintaan. Meillä se oli onneksi työn puolesta mahdollista järjestää. Lapsi palautui vajaassa viikossa takaisin omaksi iloiseksi itsekseen ja palasi päiväkotiin ollessaan lähes 5 -vuotias. Ja nautti olostaan siellä täysin siemauksin:). Hän ei yksinkertaisesti ollut 2- vuotiaana valmis päiväkotielämään.

Kiitos tsempistä. Meilläkin lapsi muuttui tuollaiseksi myös kotona eli hän selvästi kärsii päiväkodissa olosta. Millaisia neuvoja se psykologi antoi teille? Ap

Vierailija kirjoitti:

Kuinka paljon päiväkodin henkilökunta menee mukaan lapsen ahdistukseen? Muistutetaanko siellä koko päivä äidistä, hoetaan hokemistaan että voi voi. Vai lempeästi tuuppaistaan leikkimään toisten kanssa? Ei anneta valtaa lapselle? Toki saa päättää päiväkodissa syökö vai ei mutta ei voi päättää sitä että syö lattialla vai pöydässä.

Empaattisuus voi nimittäin mennä myös yli ja silloin aikuinen ylläpitää lapsen ahdistusta. Jos lapselle liikaa tuodaan (koko hoitopäivä) esiin että nyt sinua ahdistaa tämä ja tuo niin aivan varmasti lapsi pitää kiinni ahdistuksesta kun sillä saa huomiota. Lapselle pitää aikuisen osoittaa että päiväkodissa on turvallista, siellä ei tarvitse ahdistaa ja kaikista tilanteista selvitään.

Enkä nyt tällä tarkoita ettei empaattinen saisi olla. Saa olla ja pitää mutta se ei saa mennä överiksi.

Tuota...eiköhän päiväkodeissa olla aika monta itkijää nähty. Työntekijät ovat varmasti enemmän kasvatuksen ammattilaisia kuin sinä, lol.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä noita lapsia on. Lääkärikaverillani oli niin paha eroahdistus, että äitinsä joutui irtisanoutumaan ja jäämään kotiin. Ei uskoisi, on niin suulas ja reipas tämä kaverini nyt aikuisena :D

Ehkä isä saisi palkatonta? Kannattaa kokeilla jos ei kuukaudessa tai parissa lapsen vointi tästä kohene.

Ei miehenikään saa palkatonta eikä edes lyhennettyä oska minä teen jo lyhennettyä. Ap

Tämähän ei pidä paikkaansa. Kyllä molemmat voi tehdä lyhennettyä, jos toinen esim. lyhentää aamusta ja toinen iltapäivästä, tai molemmat tekee nelipäiväistä ja kotipäivä on eri päivä. Nyt isäkin heti mukaan talkoisiin!

Ok. No mitenhän kannattaisi sitten tehdä? Ainoa mihin työnantajani suostui oli että teen 5 pvä viikossa klo 9:00-15:00 tai 9:00-15:30 jos haluan ruokatauon. Ja matkoihin menee siis siihen päälle vähän yli kaksi tuntia. Ap

Ok, no kieltämättä on hankalaa jos on noin nuiva meininki... Ehkä isä voi pyytää työajan lyhennystä, mutta ette hae sitä Kelan kompensaatiosatasta hänelle? Tai vaihdat(te) työpaikkaa?

Mikä on kompensaatiosatanen? En minä mitään sellaista saa. Olenko missannut nyt jotain? Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä noita lapsia on. Lääkärikaverillani oli niin paha eroahdistus, että äitinsä joutui irtisanoutumaan ja jäämään kotiin. Ei uskoisi, on niin suulas ja reipas tämä kaverini nyt aikuisena :D

Ehkä isä saisi palkatonta? Kannattaa kokeilla jos ei kuukaudessa tai parissa lapsen vointi tästä kohene.

Ei miehenikään saa palkatonta eikä edes lyhennettyä oska minä teen jo lyhennettyä. Ap

Tämähän ei pidä paikkaansa. Kyllä molemmat voi tehdä lyhennettyä, jos toinen esim. lyhentää aamusta ja toinen iltapäivästä, tai molemmat tekee nelipäiväistä ja kotipäivä on eri päivä. Nyt isäkin heti mukaan talkoisiin!

Ok. No mitenhän kannattaisi sitten tehdä? Ainoa mihin työnantajani suostui oli että teen 5 pvä viikossa klo 9:00-15:00 tai 9:00-15:30 jos haluan ruokatauon. Ja matkoihin menee siis siihen päälle vähän yli kaksi tuntia. Ap

Kauanko isällä menee? Jos hän on lähempänä, niin miksi hän ei tee lyhennettyä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä noita lapsia on. Lääkärikaverillani oli niin paha eroahdistus, että äitinsä joutui irtisanoutumaan ja jäämään kotiin. Ei uskoisi, on niin suulas ja reipas tämä kaverini nyt aikuisena :D

Ehkä isä saisi palkatonta? Kannattaa kokeilla jos ei kuukaudessa tai parissa lapsen vointi tästä kohene.

Ei miehenikään saa palkatonta eikä edes lyhennettyä oska minä teen jo lyhennettyä. Ap

Tämähän ei pidä paikkaansa. Kyllä molemmat voi tehdä lyhennettyä, jos toinen esim. lyhentää aamusta ja toinen iltapäivästä, tai molemmat tekee nelipäiväistä ja kotipäivä on eri päivä. Nyt isäkin heti mukaan talkoisiin!

Ok. No mitenhän kannattaisi sitten tehdä? Ainoa mihin työnantajani suostui oli että teen 5 pvä viikossa klo 9:00-15:00 tai 9:00-15:30 jos haluan ruokatauon. Ja matkoihin menee siis siihen päälle vähän yli kaksi tuntia. Ap

Ok, no kieltämättä on hankalaa jos on noin nuiva meininki... Ehkä isä voi pyytää työajan lyhennystä, mutta ette hae sitä Kelan kompensaatiosatasta hänelle? Tai vaihdat(te) työpaikkaa?

Uudessa työssä ei saa yleensä ollenkaan lyhennettyä sillä se pitää myöntää vasta kun on ollut työnantajalla 6 kk töissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä noita lapsia on. Lääkärikaverillani oli niin paha eroahdistus, että äitinsä joutui irtisanoutumaan ja jäämään kotiin. Ei uskoisi, on niin suulas ja reipas tämä kaverini nyt aikuisena :D

Ehkä isä saisi palkatonta? Kannattaa kokeilla jos ei kuukaudessa tai parissa lapsen vointi tästä kohene.

Ei miehenikään saa palkatonta eikä edes lyhennettyä oska minä teen jo lyhennettyä. Ap

Tämähän ei pidä paikkaansa. Kyllä molemmat voi tehdä lyhennettyä, jos toinen esim. lyhentää aamusta ja toinen iltapäivästä, tai molemmat tekee nelipäiväistä ja kotipäivä on eri päivä. Nyt isäkin heti mukaan talkoisiin!

Ok. No mitenhän kannattaisi sitten tehdä? Ainoa mihin työnantajani suostui oli että teen 5 pvä viikossa klo 9:00-15:00 tai 9:00-15:30 jos haluan ruokatauon. Ja matkoihin menee siis siihen päälle vähän yli kaksi tuntia. Ap

Kauanko isällä menee? Jos hän on lähempänä, niin miksi hän ei tee lyhennettyä?

Isällä yhtä pitkä työmatka kuin minulla. Sellaista se on täällä pk-seudulla. Ap

Hirveetä. Tuohan on lapsen kiduttamista! Ja myös niiden muiden lasten ja hoitajien! Lapsen isovanhemmat avuksi. Tai työstä irtisanoutuminen.

Ei koiriakaan noin huonosti kohdella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei 3v sopeutunut, puoli vuotta oli yhtä huutoa aamusta iltaan joten jouduin jäämään pois töistä.

Jättäydyitkö siis työttömäksi? Oletko nyt töissä?

Ap

Jättäydyin työttömäksi.

Lapsi on nyt 5v ja aloitti syksyllä päiväkodissa uudestaan, 2 krt viikossa.

Miten teillä riitti rahat niin että oystyit olemaan kotona? Minua huolettaa jos joudun irtisanoutumaan että miten toimeentulo. Mieheni palkka ei ole mikään suuri. Ei tosin minunkaan nyt. Ja pk-seudulla asutaan eli esim asuminen on todella kallista. Ap

Ihan hyvin riittää rahat, asutaan maalla pohjoisemmassa.

Voisitko vielä tarkentaa muutaman asian. :) Itkeekö lapsi päiväkodissa hysteerisenä koko 8 tuntia vai minkä ajan siellä onkaan? Ja mistä tiedät hänen itkustaan? Mitä tarkalleen ovat kertoneet? Miten lapsi reagoi aamuisin siihen, että ollaan lähdössä päiväkotiin? Osaako vielä kertoa mitään päiväkotipäivästään? Kuinka iso ryhmä? Onko henkilökunta koulutettua vai esim. lastenhoitaja opettajana ym.? Onko henkilökunta osoittanut huolta asiasta? Minkälaisia tunteita sinussa herää siitä, että koet henkilökunnan rasittuvan lapsesta?

Missäpäin pk-seutua asustelette? Tekisi niin mieli auttaa. Olen viiskymppinen kotona oleva kasvatusalan ihminen, jolla omat lapset jo kesällä muuttamassa pois...isoäitiä musta ei tule vielä pitkään aikaan, joten voisin antaa aikaani ja osaamistani jollekin toisen pikkuiselle.

Itse asun Itä-Uudellamaalla.

Vierailija kirjoitti:

Hirveetä. Tuohan on lapsen kiduttamista! Ja myös niiden muiden lasten ja hoitajien! Lapsen isovanhemmat avuksi. Tai työstä irtisanoutuminen.

Ei koiriakaan noin huonosti kohdella.

Hirveäähän tämä on. Lapselle eniten. Mutta myös minulle ja isälle. Ja toki hankalaa päuväkodille. Meillä vaan ei ole auttamassa isovanhempia. Olisihan se hienoa jos olisi. irtisanoutumista nyt epätoivoisena mietin mutta onko se oikea ratkaisu. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi tsemppiä koko perheelle, tuo on niin raskasta niin lapselle kuin vanhemmillekin :(

Meillä lapset aloittivat päiväkodin toisen ollessa 2,5v ja toisen 4v. 4- vuotias sujahti päiväkodin arkeen kuin kala veteen, vaikka oli päiväkodin aloitukseen asti ollut kotihoidossa. Kerhossa oli tosin käynyt päivittäin 2h/pv.

2,5 -vuotiaan kanssa päiväkodin aloitus oli täyttä tuskaa. Lapsi ei myöskään rauhoittunut koko hoitopäivän aikana, ei nukkunut eikä syönyt. Joskus nukahti sitten iltapäivällä esim. pihalla hiekkalaatikkoon, kun oli koko päivän itkenyt. Lapsi muuttui myös kotona surumieliseksi ja entinen ihana touhuilija oli myös kotona kovin allapäin ja itkuinen. Haimme apua tilanteeseen ihan perheneuvolan psykologiltakin.

Lopulta vajaan puolen vuoden päiväkotijakson jälkeen otimme lapsen takaisin kotihoitoon ja päivittäiseen kerhotoimintaan. Meillä se oli onneksi työn puolesta mahdollista järjestää. Lapsi palautui vajaassa viikossa takaisin omaksi iloiseksi itsekseen ja palasi päiväkotiin ollessaan lähes 5 -vuotias. Ja nautti olostaan siellä täysin siemauksin:). Hän ei yksinkertaisesti ollut 2- vuotiaana valmis päiväkotielämään.

Kiitos tsempistä. Meilläkin lapsi muuttui tuollaiseksi myös kotona eli hän selvästi kärsii päiväkodissa olosta. Millaisia neuvoja se psykologi antoi teille? Ap

Psykologilta saimme lähinnä vahvistuksen sille, että joidenkin, ihan täysin normaalien pienten lasten, voi olla hyvin haastavaa olla koko päivä erossa vanhemmistaan, ja että silloin kannattaa mahdollisuuksien mukaan harkita lapsen arkea helpottavia vaihtoehtoja. Etenkin kun koko lapsen persoona muuttui päiväkotijakson aikana. Ei kukaan meitä käskenyt lopettamaan sen takia työntekoa ym., mutta saimme vahvistuksen sille, että lapsen takaisin kotihoitoon ottaminen voi tämän lapsen kohdalla ollakin ihan järkevä ratkaisu - me kun ensin pelkäsimme sitä, että mitä jos lapsi oppiikin siihen, että mitään epämiellyttävää ei tarvitse kokea jos tarpeeksi itkee.. Ei tässä onneksi niin käynyt, tämä lapsemme on nyt erittäin sosiaalinen ja reipas koululainen.

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli esikoinen tämän tyyppinen lapsi, ei koskaan tykännyt jäädä kerhoihin tms. Onneksi kuopus syntyi vähän ennen kuin eka täytti 3v ja joten esikoista en vienyt päiväkotiin ollenkaan. Kävi kyllä päiväkerhossa pari kertaa viikossa, mutta vasta eskarissa joka päivä. Nykyään lukiolainen, tosi fiksu, empaattinen ja hieno tyyppi. Älyttömiä teorioita täällä jollain, että jos nyt äiti jää kotiin niin se on portti ties mihin pahaan. Ei ole. Lapset ovat erilaisia, oma kuopus suorastaan hinkui päiväkotiin pääsemistä 3v.

En itse ole mielestäni mikään "hippiäiti", mutta joskus kyllä ihmettelen ja kauhistelen, miten raa'asti lapsiin suhtaudutaan. Suurin osa sopeutuu vallitsevaan käytäntöön, pieni osa ei. Esikoiseni oli todella vierastava ja ripustautuva, kaikin tavoin arka, vaikka kuljettiin avoimissa kerhoissa, puistoissa jne. Kerhossa hän sitten kävi ja "pärjäsi", mutta myöhemmin sanoi, ettei hän viihtynyt lainkaan. Eskarin aloitus oli aivan kaamea. Sitten jotenkin kypsyi sellaiseen toimintaan ja koulunaloitus oli helppo. Nykyisin hän on jo kohta täysi-ikäinen ja ihana poika. Ei erityisen sosiaalinen, mutta ei todellakaan mikään kiusaaja tai liian arkakaan.

Jälkeenpäin ajatellen olen tosi tyytyväinen, etten häntä pakottanut mihinkään monen tunnin päiväkotirupeamaan. Täytyy nyt tässä sanoa, että hänellä on Aspergerin syndrooma, mikä varmaan vaikuttaa, mutta kyllä jo ihan luonteitakin on joka lähtöön. Kotona hänellä oli aikaa ja mahdollisuuksia leikkiä rauhassa hyvin keskittyneitä leikkejään ja nykyisin hän opiskelee alaa, jota silloin leikki tunnista toiseen joka päivä :) Enpä tiedä, olisiko hän tällä tavoin "kulkenut omaa tietään", jos hänet olisi uuvutettu pienestä pitäen päiväkotien vähän väliä vaihtuvalla ohjelmalla ja metelillä. Pikkuveli on hänkin melko hiljainen, mutta sosiaalisissa tilanteissa kuin kala vedessä, mitkään kerhot eivät olleet hänelle kauhistus. Kyllä se vaan on tosi paljon temperamentista kiinni. Suosittelen lukemaan mm. Liisa Keltikangas-Järvisen kirjoja aiheesta. 

Yksi käytännön ratkaisu on, että alat itse yksityiseksi pph:ksi. Voit olla lapsesi kanssa, lapsi tapaa muita lapsia ja saat rahaa (no et kovin paljon, mutta jotain). Tämä nyt vain ehdotuksena.

Ai olet pk-seudulla. No sitten ottaisin vakavissani sen mahdollisuuden, että henkilökunta ei ole koulutettua eikä kovin pysyvää. Pelkästään Helsingistä taitaa puuttua 500 pätevää varhaiskasvatuksen opettajaa (+ hoitajia siihen päälle) ja Vantaalla vielä enemmän. Sinuna kysyisin ryhmän henkilökunnan koulutustaustaa, joka heidän on kerrottava tai toimitettava kirjallinen päätös miksi sitä ei voi kertoa. Jos ryhmässä on 21 lasta, niin siellä pitäisi vähintään olla yksi varhaiskasvatuksen opettaja (kasvatustieteiden kandi tai sosionomi) ja kaksi lastenhoitajaa (toisen asteen koulutus esim. lähihoitaja). Jos koko talo on täynnä epäpäteviä ja sosionomeja, niin se voi selittää jotain. Eivät aina ole niitä kaikkein kivoimpia paikkoja, koska lapsia ei osata "lukea".