Mitä jos lapsi ei sopeudu päiväkotiin?

Auttaisiko vaihto pienempään päiväkotiin/ryhmään? Voihan olla, että päiväkodin ilmapiirissä on jotain, miksi lapsesi ei viihdy siellä..? Kaverillani meni lapset yksityiseen päiväkotiin kun olivat 2- ja 4-vuotiaita. 2-vuotias ei sopeutunut ollenkaan, ja oli todella itkuinen koko ajan. Lapsi riisui aina vaatteet pois päältä aamulla, kun kuuli että lähdetään päiväkotiin.. Kaverini kertoi, että kun vei lapsen päiväkotiin, usein kukaan hoitaja ei ottanut lasta syliin, vaikka lapsi jäi itkemään äidin perään. Hoitajat myös vaihtuivat usein päiväkodissa. Lapsi heräili öisin ja sai usein raivokohtauksia. Kävivät sitten perheneuvolassa puhumassa asiasta, ja vaihtoivat lapset pienempään päiväkotiin. Tästä oli apua, ja pienempi lapsikin sopeutui päiväkotiin.

Selvää on se, että tässä on herkkä lapsi. Suurin osa ei reagoisi noin, vaikka kohtaisivatkin tiuskimista (mitä emme tiedä tahatuneen). Toisaalta on hyvin tavallista, että lapsi itkee päiväkotitaipaleensa alussa tuonti tilanteissa ja hakiessa voi jo olla niin väsynyt pitkästä päivästä, että taas itkee. Nyt pitäisi saada selville, että onko sen alun ja lopun välillä todella jotain erikoista meneillään ja onko todella pelkkää itkua ja apatiaa. Jos lapsi on ollut vajaat kaksi kuukautta vasta hoidossa, niin se ei kyllä ole kovin pitkä aika. Joulukin oli siinä välissä. "Apatia" voisi viitata siihen, että lapsi on tarkkaileva ja harkitseva luonne tällaisissa tilanteissa, kun ollaan kodin ulkopuolella. Hitaasti lämpeävä. Siinä ei ole mitään vikaa. 

Kysy myös päiväkodista mitä itse voisit tehdä toisin. Ehkä he ovat huomanneet, että hössötät ja murehdit jolloin lapsen ahdistus nousee. Sitä voi tehdä huomaamattaan. Parasta on kun vanhempi sanoo reippaasti että moro, mukavaa päivää, tulen hakemaan iltapäiväulkoilusta. Lähtee pois. Tekee tätä muutaman kerran, niin lapselta lähtee hätä. Ne vanhemmat jotka jää roikkumaan lisäävät lapsen tuskaa. Monesti lapsi itkee surkeana tasan niin kauan kun äiti on näköpiirissä ja sen jälkeen kipittää muina miehinä leikkeihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä noita lapsia on. Lääkärikaverillani oli niin paha eroahdistus, että äitinsä joutui irtisanoutumaan ja jäämään kotiin. Ei uskoisi, on niin suulas ja reipas tämä kaverini nyt aikuisena :D

Ehkä isä saisi palkatonta? Kannattaa kokeilla jos ei kuukaudessa tai parissa lapsen vointi tästä kohene.

Ei miehenikään saa palkatonta eikä edes lyhennettyä oska minä teen jo lyhennettyä. Ap

Tämähän ei pidä paikkaansa. Kyllä molemmat voi tehdä lyhennettyä, jos toinen esim. lyhentää aamusta ja toinen iltapäivästä, tai molemmat tekee nelipäiväistä ja kotipäivä on eri päivä. Nyt isäkin heti mukaan talkoisiin!

Ok. No mitenhän kannattaisi sitten tehdä? Ainoa mihin työnantajani suostui oli että teen 5 pvä viikossa klo 9:00-15:00 tai 9:00-15:30 jos haluan ruokatauon. Ja matkoihin menee siis siihen päälle vähän yli kaksi tuntia. Ap

Ok, no kieltämättä on hankalaa jos on noin nuiva meininki... Ehkä isä voi pyytää työajan lyhennystä, mutta ette hae sitä Kelan kompensaatiosatasta hänelle? Tai vaihdat(te) työpaikkaa?

Mikä on kompensaatiosatanen? En minä mitään sellaista saa. Olenko missannut nyt jotain? Ap

Sori, sotkin osittaiseen hoitorahaan, mutta sitähän ette vielä aikoihin saa! Sitä suuremmalla syyllä kannattaisi kokeilla jos mieskin voisi tehdä osa-aikatyötä? Saahan sitä työnantajansa kanssa vapaasti kuka vain sopia työajan lyhennyksistä, jos on asiallinen työnantaja. Mutta hankala tilanne kyllä teillä :/ Millä aloilla olette? Joko jompikumpi jää kotiin, tai yritätte kikkailla edes lyhyemmät päivät tai uudet työt, tai sitten vaan jatkatte kuten nytkin, vaihtoehdot ovat vähissä :/

Olisiko yksityinen päiväkoti (meidän ainakin on loistava!) lähellä työpaikkaasi vaihtoehto. Näin lyhenisi lapsen päivä 2h.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisitko vielä tarkentaa muutaman asian. :) Itkeekö lapsi päiväkodissa hysteerisenä koko 8 tuntia vai minkä ajan siellä onkaan? Ja mistä tiedät hänen itkustaan? Mitä tarkalleen ovat kertoneet? Miten lapsi reagoi aamuisin siihen, että ollaan lähdössä päiväkotiin? Osaako vielä kertoa mitään päiväkotipäivästään? Kuinka iso ryhmä? Onko henkilökunta koulutettua vai esim. lastenhoitaja opettajana ym.? Onko henkilökunta osoittanut huolta asiasta? Minkälaisia tunteita sinussa herää siitä, että koet henkilökunnan rasittuvan lapsesta?

Lapsi itkee kun hän sinne jää ja kun haetaan niin löytyy sieltä itkemästä. Sanovat että välillä itkee hysteerisesti. Välillä nyyhkyttää apaattisena. Ja aamut todella vaikeita kun kotona itkee hysteerisenä kun tajuaa että pitää mennä päiväkotiin. Osaa kyllä puhua eli osaisi sen puolesta kertoa päivästään mutta ei kerro mitään. Luulen syynä olevan että kokee päiväkodin niin kamalaksi ja kun vain itkee nii.n ei ole kerrottavaakaan. Minua ahdistaa että hlökunta kokee lapseni rasitteeksi mutta toisaalta ymmärrän heidän näkökulman kyllä. Kotona ennen iloinen ja rauhallinen lapsi on itkuinen, kiukkuinen ja ahdistuneen oloinen. Paitsi viikonloput normaalimpi. Ap

Mitään mistään tietämättä sanonpa vaan, että tämä kuulostaa ihan järkyttävältä.

Jossain vaiheessa hän varmastikin turtuu tuohon kurjaan oloonsa ja ikävään. Surullista.

Oikeesti tuntuu aivan hirveältä nämä viestit joissa vain kehoitetaan jättämään sinne "kyllä se tottuu "!

Herkkä lapsi ei totu vaan oppii peittämään runteensa ja oppii myös sen ettei hänellä ja hänen tunteillaan ole väliä. Sopeutuuhan ihminen vaikka elämään kellarissa mutta ei se hyvää psyykkeelle tee.

Minä muistan vieläkin kuinka hirveää oli päiväkodissa jossa yksi tyttö puri minua aina kun hoitajan silmä vältti ja yksi hoitaja huusi ja istutti ruokapöydässä vaikka hamaan tappiin jos ei syönyt ja se järkyttävä ahdistus kun en halunnut olla niin isossa ryhmässä ja käydä vessassa kaikken edessä. Hyi,vieläkin ahdistaa ja täytin kuitenkin 50 vuotta juuri.

Ottakaa hoitaja kotiin tai tehkää mikä tahansa muu ratkaisu mutta älkää laittako sitä lasta sinne päiväkotiin. Se ei ole todellakaan kaikkien paikka!

Mitä kuuluu ap?

Sopeutuminen vaatii vaan paljon aikaa joillakin lapsilla. Jätä lapsi hoitoon mahdollisimman nopeasti, koska ero on entistä vaikeampi kun sä jäät antaa huomiota lapsille.

Mä neuvon odottaa puoli vuotta ja jos ei vieläkään sopeudu, niin vaihda paikkaa, meillä ainakin toinen lapsi on sellainen joka vaatii aikaa uusien asioiden suhteen.

Vierailija kirjoitti:

Päiväkoti on tärkeä paikka juuri tuollaiselle lapselle, joka on pitkään ollut huomion keskipisteenä kotona ja pystynyt kenties vaikuttamaan liiankin paljon asioihinsa. Se on vaan sitä alun sopeutumusvaikeutta oikeaan elämään.

Mitä luulet, että käy tulevaisuudessa, jos nytkin annat kolmevuotiaan päättää, että "ei mennä pahaan päiväkotiin, äiti irtisanoutuu ja jää kanssasi kotiin"?

Tämäkään ei ole niin yksinkertaista. On helppoa syyttää lasta ja vanhempaa kaikesta. Minä olen ollut herkkä lapsi ja en pitänyt isosta ihmismäärästä. En sopeutunut hyvin päiväkotiin. En itkenyt yms, mutta muuten oli ikävä olla siellä ja levotonta. En silti ollut hankala lapsi muuten. Hyvin kiltti ja rauhallinen. Myöhemmin pääsin perhepäivähoitajalle ja kaikki muuttui ihan täysin. Oli kiva pieni porukka siellä ja sai rauhassa tehdä asioita ja ulkoiltiin paljon. Olin tavallaan kuin eri lapsi siellä. Ujo kyllä hieman, mutta näen että päiväkoti tavallaan vie itsetuntoani alaspäin ja sai jännittämään asioita. Perhepäivähoitajalla olin taas enemmän oma itseni.

Näen tuollaisen väkisin päiväkodissa olemisen huonona esim koulua ajatellen. Voi lapsen itsetunto tippua yms ja tulla jotain jännitystä. Uskon myös, että jos lapsi ei millään pitkänkään ajan päästä tykkää olla päiväkodissa niin siihen on jokin syy ja ehkä hänellä ei esim ole kavereita tai muuten kurja olla siellä. Sivusta. 

En nyt lukenut muiden kommentteja, kuin alusta pari sivua, mutta tulin kommentoimaan tämän:

-3v. Haastava ikä aloittaa päivähoito, eroahdistus on herkimmillä lapsilla yleistä

-ei ole hoitoa kestänyt vielä pitkään. Olette vasta alkutaipaleella. On ollut joululoman aikaa, jolloin lapsi ilm. Saanut viettää enemmän Aijaa kotona. Ei ole tottunut vielä

-lapsesi selviää tästä. Itku ja eroahdistus ei tarkoita sitä että asuat olisivat nyt huonosti. Puhukaa kotona kivaan sävyyn päivähoidosta, olkaa kiinnostuneita, älä näytä omaa huokestumistasi.

Ei siis ole mtn hätää. Jos lapsen käyttäytymisessä muuta huolta, puhukaa avoimesti päiväkodin työntekijöiden kanssa.