Mitä jos lapsi ei sopeudu päiväkotiin?

Pyydä että päiväkodissa panostetaan kaverin löytymiseen. Tuossa iässä yhteisleikit alkaa kiinnostaa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä noita lapsia on. Lääkärikaverillani oli niin paha eroahdistus, että äitinsä joutui irtisanoutumaan ja jäämään kotiin. Ei uskoisi, on niin suulas ja reipas tämä kaverini nyt aikuisena :D

Ehkä isä saisi palkatonta? Kannattaa kokeilla jos ei kuukaudessa tai parissa lapsen vointi tästä kohene.

Ei miehenikään saa palkatonta eikä edes lyhennettyä oska minä teen jo lyhennettyä. Ap

Ettekö voi ottaa hoitajaa kotiin?

Lapsi olisi totuttaa eroon vanhemmista pitemmiksi ajoiksi jo ennen päiväkotiin menoa.

Ei noin pitkään kotona ollutta lasta voi yhtä-äkkiä vaan repaista irti kodistaan ja viedä päiväkotiin.

Ja miten paljon lapsi yleensä oli tekemisissä muiden ihmisten ja lasten kanssa silloin, kun hän oli kotihoidossa.  Kävittekö kerhoissa yms. lasten teattereissa, kirjastojen satutunneilla jne?

Onko mitään välivaihtoehtoa, nelipäiväinen viikko tai lyhennetty työpäivä, ehkä alkuun molemmille vanhemmille? 

Oletko keskustellut päiväkodin johtajan ja/tai neuvolan kanssa tilanteesta? Jonkinlaista tukea voisi mahdollisesti saada, kun tilanne on jatkunut jo monta viikkoa. 

Älä silti luovuta. Kolmevuotias aidosti hyötyy varhaiskasvatuksesta ja ikäistensä seurasta. Jossain vaiheessa haasteet on kohdattava ja viiskarille, eskarille saati sitten koululaiselle ne ovat taatusti suurempia. 

Eskari alkaa pian jo viisivuotiaana, joten suosittelen jatkamaan päiväkodissa. Varmasti kolmasosa lapsista on sellaisia, että eivät juurikaan viihdy päiväkodissa.

Se on harvinaisempaa, että kolmevuotias itkee koko ajan, enemmän se sopeutumattomuus on sellaista syrjäänvetäytymistä, toisten kiusaamista, uhmaamista tai raivoamista.

Vierailija kirjoitti:

Ettekö voi ottaa hoitajaa kotiin?

Ei ole mahdollista. Se on valtavan kallista. Ap

Minkälaisia keinoja on jo yritetty? Onko lapsella esimerkiksi mukana päiväkodissa joku kodista/vanhemmista muistuttava asia? Onko kokeiltu pusunappia tai muuta "etäviestintää"? Onko jotain palkitsemissysteemiä käytössä?

Valmistitko ap ollenkaan lapsen siirtymistä päiväkotiin?

Kävittekö tutustumassa siellä, kerroitko lapselle asiasta ja tutustuitteko vaikka kirjojen kautta, päiväkodin toimintaan ja elämään?

Oliko lapsi koskaan poissa kotoa öitä, esim, mummolassa tai muiden luona koko 3 vuotisen elämänsä aikana.

Tai oliko hänellä koskaan kotona joku muu hoitamassa vaikkapa vain illan, jos itse menitte jonnekin?

Noin pitkään kotona olleen lapsen ei ole alussa helppoa sopeutua kokopäiväiseen muualla oloon, etenkin jos hän ei ole yleensäkään tottunut muiden ihmisten seuraan ja läsnäoloon.

Sopeutuminen merkitsee laumaan samaistumista, laumassa oppii idioottien ruotuun. Idioottilaumasta sikiävät kiusaajat ja kiusaajat pääsevät meillä päättämään. Myös äänestyksissä, kun on niin onttopönttöinen kansan enemmistö. -Harva kulkee omaa polkuaan. Eikä se tarkoita vihreitä hiuksia ta nenärengasta.

Kuinka paljon päiväkodin henkilökunta menee mukaan lapsen ahdistukseen? Muistutetaanko siellä koko päivä äidistä, hoetaan hokemistaan että voi voi. Vai lempeästi tuuppaistaan leikkimään toisten kanssa? Ei anneta valtaa lapselle? Toki saa päättää päiväkodissa syökö vai ei mutta ei voi päättää sitä että syö lattialla vai pöydässä.

Empaattisuus voi nimittäin mennä myös yli ja silloin aikuinen ylläpitää lapsen ahdistusta. Jos lapselle liikaa tuodaan (koko hoitopäivä) esiin että nyt sinua ahdistaa tämä ja tuo niin aivan varmasti lapsi pitää kiinni ahdistuksesta kun sillä saa huomiota. Lapselle pitää aikuisen osoittaa että päiväkodissa on turvallista, siellä ei tarvitse ahdistaa ja kaikista tilanteista selvitään.

Enkä nyt tällä tarkoita ettei empaattinen saisi olla. Saa olla ja pitää mutta se ei saa mennä överiksi.

Vierailija kirjoitti:

Valmistitko ap ollenkaan lapsen siirtymistä päiväkotiin?

Kävittekö tutustumassa siellä, kerroitko lapselle asiasta ja tutustuitteko vaikka kirjojen kautta, päiväkodin toimintaan ja elämään?

Oliko lapsi koskaan poissa kotoa öitä, esim, mummolassa tai muiden luona koko 3 vuotisen elämänsä aikana.

Tai oliko hänellä koskaan kotona joku muu hoitamassa vaikkapa vain illan, jos itse menitte jonnekin?

Noin pitkään kotona olleen lapsen ei ole alussa helppoa sopeutua kokopäiväiseen muualla oloon, etenkin jos hän ei ole yleensäkään tottunut muiden ihmisten seuraan ja läsnäoloon.

Koronan takia meidän tukiverkko ei ole voinut ollenkaan hoitaa lasta. Ennen koronaa hoiti. Ollaan koronan vuoksi otettu ulkopuolinen hoitaja pari kertaa. Mutta ei meillä ole sellaisia tukiverkkoja joille lapsi voisi mennä yöksi vaikka koronaa ei olisikaan. On vain yksi isovanhempi enää eikä hän alussaakaan jaksanut hoitaa kuin hetken. Ap

Minulla on ollut hoidossa yksi tälläinen. Olin hyvin iloinen, kun lapsi saikin paikan pph:lta. Selkeästi iso ryhmä ei tuota lasta varten ollut. Myöhemmin kuulin, miten lapsi oli reipastunut ja on nyt reipas koululainen.

Vo

Joku kysyi käytiinkö tutustumassa päiväkotiin. Yritin pyytää että päästäisiin mutta sanoivat että koronan takia ei päästetä. Ja lapsi siis viedään ja haetaan maski päällä vain ovelta. Täällä ollaan tiukkoja koronan vuoksi. Ap

Mielenterveystalo.fi:

Se miten muut ihmiset suhtautuvat lapsen oireiluun on merkityksellistä kun ahdistuksen noidankehiä lähdetään purkamaan. Lapset hakevat varmistusta aikuiselta. Tämä saa lapsen tuntemaan olonsa hetkellisesti paremmaksi. Toistuva ja voimakas varmisteluun turvautuminen ei kuitenkaan tue lasta selviämään itsenäisesti.

Vanhempana saattaakin huomaamattaan ja tahtomattaan auttaa ylläpitämään ahdistuksen kehiä. Oman lapsen ahdistus nostattaa vanhemmassa monenlaisia tunteita. Lapsen hädän lievittäminen millä tahansa tavalla on hyvin ymmärrettävää. Pidemmän päälle ylenpalttisen varmistelun ja välttelyn vahvistaminen arjen sinänsä vaarattomissa tilanteissa ei kuitenkaan tue lapsen rakentavien selviytymiskeinojen kehittymistä. Yhtä lailla myös opettajat, kaverit, sisarukset saattavat joskus osallistua näiden huolikehien ylläpitoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei 3v sopeutunut, puoli vuotta oli yhtä huutoa aamusta iltaan joten jouduin jäämään pois töistä.

Jättäydyitkö siis työttömäksi? Oletko nyt töissä?

Ap

Jättäydyin työttömäksi.

Lapsi on nyt 5v ja aloitti syksyllä päiväkodissa uudestaan, 2 krt viikossa.

Vierailija kirjoitti:

Mielenterveystalo.fi:

Se miten muut ihmiset suhtautuvat lapsen oireiluun on merkityksellistä kun ahdistuksen noidankehiä lähdetään purkamaan. Lapset hakevat varmistusta aikuiselta. Tämä saa lapsen tuntemaan olonsa hetkellisesti paremmaksi. Toistuva ja voimakas varmisteluun turvautuminen ei kuitenkaan tue lasta selviämään itsenäisesti.

Vanhempana saattaakin huomaamattaan ja tahtomattaan auttaa ylläpitämään ahdistuksen kehiä. Oman lapsen ahdistus nostattaa vanhemmassa monenlaisia tunteita. Lapsen hädän lievittäminen millä tahansa tavalla on hyvin ymmärrettävää. Pidemmän päälle ylenpalttisen varmistelun ja välttelyn vahvistaminen arjen sinänsä vaarattomissa tilanteissa ei kuitenkaan tue lapsen rakentavien selviytymiskeinojen kehittymistä. Yhtä lailla myös opettajat, kaverit, sisarukset saattavat joskus osallistua näiden huolikehien ylläpitoon.

En ymmärrä tämän kommentin pointtia. Enhän minä ole siellä päiväkodissa paikalla vahvistamassa lapsen ahdistusta vaan olen töissä. Ja vien hänet ihan hyvällä mielellä sinne. Eikä ne työntekijätkään kai vahvista ahdistusta tuolla tavalla vaan ovat kai ihan ammattitaitoisia. Ap

Oletko katsonut onko teidän alueella yksityisiä perhepäivähoitajia? Näistä ei kunta välttämättä ilmoittele.

Itse olen yksityinen ja lapsia ollut paljon hoidossa 15 vuoden aikana. Lähes kaikki ovat jääneet hoitoon mielellään. Osalla ollut alkukankeuksia, mutta kukaan ei ole itkenyt ensimmäisen päivän jälkeen. Osasta lapsia taas on selkeästi huomannut, että päiväkodissa olosta ei olisi tullut mitään, mutta ovat pärjänneet pienessä ryhmässä ja menneet sitten reippain mielin eskariin.

Kannattaa kysellä esim Facebookissa tai katsella yksityisten perhepäivähoitajien sivuilta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei 3v sopeutunut, puoli vuotta oli yhtä huutoa aamusta iltaan joten jouduin jäämään pois töistä.

Jättäydyitkö siis työttömäksi? Oletko nyt töissä?

Ap

Jättäydyin työttömäksi.

Lapsi on nyt 5v ja aloitti syksyllä päiväkodissa uudestaan, 2 krt viikossa.

Miten teillä riitti rahat niin että oystyit olemaan kotona? Minua huolettaa jos joudun irtisanoutumaan että miten toimeentulo. Mieheni palkka ei ole mikään suuri. Ei tosin minunkaan nyt. Ja pk-seudulla asutaan eli esim asuminen on todella kallista. Ap

Vierailija kirjoitti:

Oletko katsonut onko teidän alueella yksityisiä perhepäivähoitajia? Näistä ei kunta välttämättä ilmoittele.

Itse olen yksityinen ja lapsia ollut paljon hoidossa 15 vuoden aikana. Lähes kaikki ovat jääneet hoitoon mielellään. Osalla ollut alkukankeuksia, mutta kukaan ei ole itkenyt ensimmäisen päivän jälkeen. Osasta lapsia taas on selkeästi huomannut, että päiväkodissa olosta ei olisi tullut mitään, mutta ovat pärjänneet pienessä ryhmässä ja menneet sitten reippain mielin eskariin.

Kannattaa kysellä esim Facebookissa tai katsella yksityisten perhepäivähoitajien sivuilta.

Olen selvittänyt tuota. Meidän alueella ei ole yhtään pph:ta. Muutama yksityinen on toisilla alueilla mutta ei missään mihin pystyisin kuljettamaan lapsen työmatkallani jonka siis kuljen julkisilla ja sama koskee miestäni. Meillä ei ole autoa. Ap