Teini on aivan yksin koulussa. Ollut jo vuoden. Luokanvalvoja ei puutu asiaan, koska välitunti on kuulemma oppilaiden vapaa-aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiset on maailman toiseksi epäempaattisin kansa tutkimusten mukaan. Näitä kommentteja lukiessa sen kyllä huomaa.

Eli huonot käytöstavat, sitähän se oikeasti on! Kodit ulkoistavat kaiken tapakoulutuksen päiväkodeille ja kouluille.

Jos niitä hyviä tapoja ei kotona arvosteta ja vaadita niin hukkaan menee vaivannäkö!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mitä luokanvalvoja voisi tehdä?

Oppilashuoltoryhmä, koulukuraatori, koulupsykologi, kouluterv.huoltaja

Näihin voi huoltaja olla yhteydessä ihan suoraan

Vierailija kirjoitti:

Meidän kouluun siirtyi tällainen oppilas toissa vuonna toisesta koulusta ja sain jo heti syksyn alussa tietää ennen ensimmäistä koulupäivää, että oppilas oli edellisessä koulussa jätetty yksin. Huoltajat halusivat vielä kokeilla jos kavereita löytyisi uudesta koulusta.

Iso riski tietenkin, mutta tämän kyseisen oppilaan kohdalla kannatti. Tiesin heti kun kyseisestä oppilaasta kuulin taustatietoja keneen hänen olisi helpoin kiinnittyä ja mihin porukkaan päästä mukaan ja tein töitä asian eteen. Tilannetta helpotti myös se, että olin ryhmäyttänyt olemassa olevaani koko ajan ja he kykenivät työskentelemään kenen kanssa hyvänsä.

Oli ilo seurata kuinka muutaman kuukauden kuluttua tämä kaveri oli porukassa täysin mukana, juuri siinä, mihin ajattelinkin hänen sijoittuvan. Niitä opettajantyön helmihetkiä.

Tietysti nuoret itse tekivät isoimman työn vaikka hienovaraisesti sitä ohjasinkin. Jos he eivät olisi lähteneet siihen mukaan en olisi paljonkaan pystynyt tilanteeseen vaikuttamaan.

Ope

Tällaiset ihmiset palauttavat uskon ihmisiin.

Aina sitä omanlaista ja itselle kelpaavaa seuraa ei löydy samasta koulusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän opettaja voi asian eteen tehdä paljonkin, luokassa. Ope voi antaa tilaisuuksia tutustua muihin laittamalla oppilaat tekemään ryhmätöitä arvotuissa ryhmissä, sekoittaa istumajärjestystä, tekemään paritöitä, jnejne. Ihan tervettäkin olisi muidenkin irtautua tutuista kaveriporukoista ja tulla toimeen kaikkien kanssa. Yläasteella muodostuu tosi helposti klikkejä ja ryhmiä, ja niissä pysytään tiukasti, jos oppilaille annetaan siihen mahdollisuus.

Useimmissa aineissa ryhmätyöt ovat ajanhukkaa, joista kukaan ei opi mitään. Niiden järjestäminen outojen sosiaalistamiseksi on ajanhukkaa.

Kiusaaja.

Missä koulussa on vain yksi oppilas?

Oman kuopukseni yläkoulussa luokanvalvoja oli opettaja, joka opetti ranskaa. Luokasta vain kaksi oppilasta opiskeli ranskaa, joten kaikki muut oppilaat tapasivat luokanvalvojaa vain kerran viikossa yhden tunnnin ajan. (luokanvalvojantunti)  Luokanvalvojan olisi ollut täysin mahdotonta yrittää mitään ryhmäyttämistä. Eri asia alakoulussa, jossa luokanopettaja opettaa suurimman osan oppiaineista. Muutenkin yläkoulussa opettajat tuntevat varsin huonosti oppilaansa, koska opettavat vain yhtä tai kahta oppiainetta useille eri luokille. Eivät he tiedä, kuka on välitunnilla yksin omasta halustaan ja kuka siksi, että ei huolita porukkaan. Eivät he tiedä, kuka 7B:n tai 9A:n  oppilaista on yksinäinen ja kuka taas kenties empaattinen, jotta voisivat ohjata yksinäisen ja empaattisen tekemään samaa ryhmätyötä. 

Ketjussa onkin jo ehdotettu koulukuraattoria, oppilashuoltoryhmää jne. Ap voisi ottaa itse yhteyttä heihin. 

Minä olen aina koulussa ollut niitä luokan hiljaisimpia tyttöjä ja kun minä olin 9. Luokalla, tuli huhtikuussa 6 viikkoa ennen kesäloman alkamista luokalleni uusi tyttö joka oli muuttanut toiselta paikkakunnalta. Hänkin vaikutti hiljaiselta ja ujolta ja minä sitten hänen ekana koulupäivänä esittelin hänelle paikkoja ja vietin aikaa jne. Kukaan muu meidän luokalta ei ottanut kontaktia häneen. Sitten vasta kun hän oli ollut meidän luokalla ehkä 1-2 viikon verran, tuli eräs ”suosittujen tyttöjen” porukkaan kuuluvista tytöistä pyytämään häntä mukaan kortinpeluuseen. Tämän jälkeen tämä uusi tyttö sitten vietti aikaa pelkästään näin suosittujen tyttöjen kanssa eikä minun seura enää kelvannutkaan. Että niinkin voi käydä että kun yrittää olla ystävällinen niin sitten toinen kääntää selkänsä kun löytää parempaa seuraa.

Kristiina xx kirjoitti:

Eräs henkilö sanoi minulle, että hän on huomannut, että uskovaiset ihmiset (lapset, nuoret ja aikuiset) ovat just pahimpia selkäänpuukottajia, kiusaajia ja ilkeitä muille vaikka sitä päin vastoin luulisi, että he ovat kilttejä ja empaattisia ihmisiä.

Ainakin lestadiolaiset.

Piiri pieni pyörii. Näihin junntiloihin pitäisi muuttaa muutama tuhat muualta muuttanutta niin saisivat vähän mallia muilta.

Vierailija kirjoitti:

Kristiina xx kirjoitti:

Eräs henkilö sanoi minulle, että hän on huomannut, että uskovaiset ihmiset (lapset, nuoret ja aikuiset) ovat just pahimpia selkäänpuukottajia, kiusaajia ja ilkeitä muille vaikka sitä päin vastoin luulisi, että he ovat kilttejä ja empaattisia ihmisiä.

Ainakin lestadiolaiset.

Aina leimataan VL aivan joka paikassa. Jännä kyllä. Miksi ette huomaa muita pahantekijöitä? Ajatteletteko, että ette itse tee koskaan mitään väärin? Ku huomaa, että ei ole itse täydellinen niin pystyy olemaan myös muille armollinen.

Pohjimmiltaan on sattuma, onko joukossa kaveriksi sopivaa.

Meniskö teini terkkarille juttelemaan? Hänellä on oikeus mielenterveyteen.

Ja kyllä reksillä pitäisi olla joku systeemi.

Toisinaan vika on ainakin osin siinä yksin olevassa, ei tietenkään läheskään aina. Oman lapseni koulussa oli yksinäinen tyttö, jonka seuraa muut karttoivat. Kuulemma hänen vanhempansa kävivät usein koululla selvittämässä tyttönsä kiusattuna oloa. Sattui sitten niin, että tuo tyttö aloitti uuden harrastuksen samaan aikaan oman lapseni kanssa. He tutustuivat ja tyttöni alkoi viettää aikaa tämän toisen tytön kanssa. Kunnes hän paljastuikin pahimman luokan manipuloijaksi ja kiristäjäksi. Myös lellitty oli, tottunut saamaan kaiken haluamansa. Tyttöni alkoi iltaisin jännittää kouluun menoa ja sanoin, ettei hänen tarvitse tuon tytön seurassa olla. Vaan tämäpä johti sitten siihen, että muut eivät halunneet enää olla minun lapseni kavereita, koska hän oli ollut tuon toisen tytön kanssa.

Yläkoulun luokanvalvojan keinot ovat tosi vähäiset. Luokanvalvoja saattaa tavata oppilaita vain pienen hetken viikossa. Luokanvalvoja voi omilla tunneillaan pitää ryhmäyttävää ohjelmaa, tiedottaa tilanteesta muita, jutella oppilaiden kanssa, mutta ilman yksinäisen oppilaan omaa yritystä, tilanne ei muutu.

Kotona voisi miettiä, onko joku sellainen, jonka lapsi tahtoisi kaveriksi, ja miettiä yhdessä mitä tutustumisen eteen voisi tehdä. Harrastuksista löytyy usein samanhenkistä seuraa. Olisiko joku harrastusryhmä, johon lapsi haluaisi? Koulukuraatoriin kannattaa myös ottaa yhteyttä.

Vierailija kirjoitti:

Meidän kouluun siirtyi tällainen oppilas toissa vuonna toisesta koulusta ja sain jo heti syksyn alussa tietää ennen ensimmäistä koulupäivää, että oppilas oli edellisessä koulussa jätetty yksin. Huoltajat halusivat vielä kokeilla jos kavereita löytyisi uudesta koulusta.

Iso riski tietenkin, mutta tämän kyseisen oppilaan kohdalla kannatti. Tiesin heti kun kyseisestä oppilaasta kuulin taustatietoja keneen hänen olisi helpoin kiinnittyä ja mihin porukkaan päästä mukaan ja tein töitä asian eteen. Tilannetta helpotti myös se, että olin ryhmäyttänyt olemassa olevaani koko ajan ja he kykenivät työskentelemään kenen kanssa hyvänsä.

Oli ilo seurata kuinka muutaman kuukauden kuluttua tämä kaveri oli porukassa täysin mukana, juuri siinä, mihin ajattelinkin hänen sijoittuvan. Niitä opettajantyön helmihetkiä.

Tietysti nuoret itse tekivät isoimman työn vaikka hienovaraisesti sitä ohjasinkin. Jos he eivät olisi lähteneet siihen mukaan en olisi paljonkaan pystynyt tilanteeseen vaikuttamaan.

Ope

Olet huippuope, olisipa kaltaisiasi enemmän!

Voisiko muut tässä keskustelussa kertoa mitä tuossa tilanteessa voi tehdä? Ketään ei voi pakottaa olemaan toisen seurassa ja sellainen väkinäinen rivien rikkominen voi jopa saattaa lapsesi ikävään asemaan jos joku kiusaajahenkinen ärsyyntyy tilanteesta. Opettajan kanssa voisi toki keskustella siitä, saisiko kouluun jotain yhtenäistävää toimintaa mutta tuossa iässä opettaja on melko kädetön suhteen mitä tulee siihen kuka viettää aikaa kenenkäkin kanssa. Ikävää se on tottakai lapsellesi jolla ei ilmeisesti ole alakoulusta tulleita kavereita. Olin itse aikanaan aika samassa tilanteessa kun menin uuteen kouluun ilman valmiita turvaverkkoja.

Me vaihdettiin koulua samanlaisessa tilanteessa. Hymy palasi lapsen huulille ekan viikon aikana uudessa koulussa, tokalla viikolla tuli 3 kaveria meille koulunjälkeen. Tosin me katteltiin tuota vaan yksi lukukausi.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän opettaja voi asian eteen tehdä paljonkin, luokassa. Ope voi antaa tilaisuuksia tutustua muihin laittamalla oppilaat tekemään ryhmätöitä arvotuissa ryhmissä, sekoittaa istumajärjestystä, tekemään paritöitä, jnejne. Ihan tervettäkin olisi muidenkin irtautua tutuista kaveriporukoista ja tulla toimeen kaikkien kanssa. Yläasteella muodostuu tosi helposti klikkejä ja ryhmiä, ja niissä pysytään tiukasti, jos oppilaille annetaan siihen mahdollisuus.

Nämä sun mainitsemasi ”keinot” on ilman muuta käytössä koko ajan luokissa. Eikä niillä ole mitään merkitystä tai vaikutusta yksinäisten oppilaiden sosiaalistamisessa.

Minä olen ollut tukioppilaana ja olen pitänyt seuraa niille, joilla ei sitä ollut. Siinä oli vaikeutensa, aivan kuten täällä on ajateltukin. Osa ei tykännyt laisinkaan ”armopaloista”, ja olin liian nuori ottamaan heidän pettymystään ja kiukkuaan vastaan. Painu h********n yms. Jotkut innostuivat ikihyväkseen ja luulivat, että nyt he ovat saaneet uuden ystävän. Minulla oli jo omat ystäväni, eikä rahkeeni ystävätasolla olisi kestänyt sitä, että olisin ryhtynyt jokaisen tarvitsevan ystäväksi.

Sain tästä ajanjaksosta ongelmia, joita on pitänyt selvitellä lähes koko elämän. Empaattisena en ole osannut vetää tarpeeksi tiukkoja rajoja, ja olen uupunut yrittäessäni auttaa.

Tämä Ap:n teinin tilanne on todella vaikea ongelma ratkaista. Toivoa ei saa menettää, sillä yleensä lukiossa ja viimeistään opiskelupaikassa tapaa niitä samanhenkisiä nuoria. Yksinäisyyttä voi lievittää liittymällä samanhenkisten nettiryhmiin, netissä kommunikaatio on helpompaa.