Teini on aivan yksin koulussa. Ollut jo vuoden. Luokanvalvoja ei puutu asiaan, koska välitunti on kuulemma oppilaiden vapaa-aikaa.

Rukoilen ap sun nuoren puolesta, rukoilen jokaikinen päivä, jokaisen lapsen ja nuoren puolesta, jotka kärsivät.

Jeesus rakastaa sinua ja sinun ihanaa arvokasta lasta, älkää luovuttako. ❤️

Vierailija kirjoitti:

Itse olin yksin aina jo esikoulusta lähtien. Sitten tuli mukaan kiusaaminen ja joutui aina pelkäämään joka välitunti. Silloin sitä toivoi että saisi vain olla rauhassa. Kiusaajat tuntuu etsivän heikkoja yksilöitä keillä ei kavereita ole eli siinä mielessä pelkkä yksinäisyys voi jossain vaiheessa tulla pahemmaksi. Olisi hyvä omasta mielestä jos olisi esimerkiksi joku valvottu luokka johon voisi välitunniksi kokoontua yksinäiset, kiusatut, pelkääjät. Ainakin silloin kun itse olin samassa tilanteessa olisi auttanut.

Meidän kaupungissa nuorisotyö järjesti tällaisen välituntiluokan ja se oli kyllä hyvä. Siis siellä oli nuoriso-ohjaaja paikalla, pitämässä jöötä ja seurana. Oma yksinäinen lapseni alkoi mennä sinne, ensin vain olemaan mutta nopeasti olivat alkaneet pelata yhdessä ym. Sitä kautta tutustui muihin yksinäisempiin ja ovat sillä porukalla edelleen kavereita muutama vuosi myöhemmin.

Ikävä homma.Harrastukset kuten partio, seurakuntanuoret..Oisko noista apua, pääsisi osaksi edes jotain yhteisöä.Jos koulussa on ilmaisutaitoa, niin se valinnaiseksi. Siellä esim.tehdään näytelmää kaikki yhdessä, niin vois helpommin päästä porukkaan. Onko tunteja esim.rinnakkaisluokan kanssa? Pyydä lastasi juttelemaan vaikka  sen rinnakkaisluokan kaverien kanssa esim.puutöissä. Ihan vaikka puutaheinää, tai vaikka heittämään tsoukkia opeista tms. Jos sieltä löytyisi joku samanhenkinen, jonka kanssa voisi sitten välkällä olla..Tsemppiä lapsellesi ja sinulle. Kuraattorille voi myös käydä juttelemassa. On koululla juurikin myös näitä kaveri-asioita varten.

Ei todellakaan ole mitään "vapaa-aikaa", vaan yks osa koulupäivää. Osaamaton opettaja, jota ei yksinkertaisesti vaan kiinnosta. Tällasia opettajat valitettavasti nykyään on, siks kiusaaminen usein pitkittyy, kun ei haluta/viitsitä puuttua.

Ota yhteys rehtoriin.

Kyllähän opettaja voi asian eteen tehdä paljonkin, luokassa. Ope voi antaa tilaisuuksia tutustua muihin laittamalla oppilaat tekemään ryhmätöitä arvotuissa ryhmissä, sekoittaa istumajärjestystä, tekemään paritöitä, jnejne. Ihan tervettäkin olisi muidenkin irtautua tutuista kaveriporukoista ja tulla toimeen kaikkien kanssa. Yläasteella muodostuu tosi helposti klikkejä ja ryhmiä, ja niissä pysytään tiukasti, jos oppilaille annetaan siihen mahdollisuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olin yksin aina jo esikoulusta lähtien. Sitten tuli mukaan kiusaaminen ja joutui aina pelkäämään joka välitunti. Silloin sitä toivoi että saisi vain olla rauhassa. Kiusaajat tuntuu etsivän heikkoja yksilöitä keillä ei kavereita ole eli siinä mielessä pelkkä yksinäisyys voi jossain vaiheessa tulla pahemmaksi. Olisi hyvä omasta mielestä jos olisi esimerkiksi joku valvottu luokka johon voisi välitunniksi kokoontua yksinäiset, kiusatut, pelkääjät. Ainakin silloin kun itse olin samassa tilanteessa olisi auttanut.

Meidän kaupungissa nuorisotyö järjesti tällaisen välituntiluokan ja se oli kyllä hyvä. Siis siellä oli nuoriso-ohjaaja paikalla, pitämässä jöötä ja seurana. Oma yksinäinen lapseni alkoi mennä sinne, ensin vain olemaan mutta nopeasti olivat alkaneet pelata yhdessä ym. Sitä kautta tutustui muihin yksinäisempiin ja ovat sillä porukalla edelleen kavereita muutama vuosi myöhemmin.

Hel vatin hyvä idea!!!!!!SUOMEN HALLITUS!!! NYT LÄHTI KIUSAAMISELLE STOPPI: TÄMÄ SUOMEN JOKAISEEN KOULUUN!!!!!!!!!!!!!!!

Kouluissa on esimerkiksi tukioppilastoimintaa, mitä voidaan hyödyntää näissä tilanteissa. Joka koulusta löytyy varmasti empaattisia ja avoimia nuoria, joilla on hyvät sosiaaliset taidot ja jotka osaavat asettua yksinäisenkin nuoren asemaan ja ottavat hänet mukaansa ilman pakottamista.. On tietenkin myös niitä nuoria, joilta ei löydy empatiaa yksinäistä kohtaan, mutta kyllä opettajilla on tässä mahdollisuus hienovaraisesti auttaa, jos vaan tuntevat oikeasti oppilaitaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valitettava totuus on että tuossa iässä on jo peli menetetty.

Itse olin aikoinaan samassa tilanteessa, kavereita ei ole ikinä ollut.

Nykyään elän täysin syrjäytyneenä muista ihmisistä. Minkäänlaisesta sosiaalisesta elämästä on aivan turhaa haaveillakkaan sosiaalisesta vammaisuudestani johtuen.

Näillä mennään loppuelämä, hyvin tähän on tottunut. En nykyään edes halua olla missään tekemisissä ihmisten kanssa.

Peli ei ole suinkaan menetetty. Minäkin olin tuollainen yksinäinen teini, mutta koko ongelma ratkesi, kun lähdin Otaniemeen opiskelemaan teknillistä fysiikkaa. Siellä en enää ollutkaan muiden silmissä outo hikari, vaan ihan tavallinen nuori muiden samanlaisten joukossa. Nykyisin olen onnellisesti naimisissa, minulla on kolme lasta ja useita ystäviä, ja olen töissä mukavassa koulutustani vastaavassa työpaikassa.

Pitää vain löytää sellainen porukka, jossa on tarpeeksi samanlaisia ihmisiä.

Minun luokallani oli vastaavan tyylinen tyttö ja me kyllä yritimme ottaa häntä mukaan. En tiedä eikö meidän seura oikeasti kiinnostanut vai oliko hänellä sosiaalisissa taidoissa niin paljon puutteita että ei vain osannut tulla mukaan porukkaan. Usein siis jurotti vain yksinään, vastaili kyllä kysymyksiin mutta ei oma-aloitteisesti puhunut mitään.

Olen itse ollut myös yläasteella välillä yksinäinen, mutta minusta olisi ollut kamalaa, jos opettaja olisi pakottanut joitain muita viettämään kanssani aikaa. Minulle se olisi ollut todella noloa, koska olisin saanut varmistuksen sille, ettei kukaan halua viettää aikaa kanssani kuin pakosta.

Olen myös myöhemmin ollut mukana kaveriporukassa, josta yksi tyttö jätettiin ulkopuolelle. Syynä tähän oli se, että hän kohteli meitä muita ihan hirveällä tavalla. Esim. ei antanut yhden toisen tytön jutella kellekään muulle kuin hänelle itselleen, ja lisäksi hän mm. löi minua ja sanoi, että olin ansainnut tulla lapsena r*iskatuksi (syy tähän sanomiseen oli pelkästään se, että aloin seurustelemaan pojan kanssa, josta hän oli kiinnostunut).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä on vialla, että kukaan ei halua sen seurassa olla?

No näinhän asiaa ei tietenkään pitäisi ilmaista, alapeukut on selviö. Mutta ihan tosissaan asiaa pitäisi kyllä myös miettiä tuolta kantilta. Ei siis niin, että teinissä on varsinaisesti mitään oikeaa vikaa, mutta joku syyhän siihen useimmiten on, miksi muut hyljeksii. 

Lapset ja teinit on julmia. Työkaverit ovat kertoneet omien lapsiensa tulleen hyljeksityiksi ja kiusatuiksi mm. seuraavista syistä: huono hygienia eli teini peseydy riittävästi. Iho kukkii ja hiukset roikkuu rasvaisissa klimpeissä, dödöt kuulemma tuhoaa maapalloa (tämä on tyttö). Toinen tapaus oli poika, joka luokkakavereiden mukaan aiheutti kiusallisia tilanteita/tuntemuksia, kun möläytteli jotain kummallisuuksia ja naureskeli ns. väärissä kohdissa. Esim. joku oli kertonut marsunsa kuolleen ja poika oli hörähdellyt. Ei itse tajua tekevänsä tuota, vanhemmat olivat kotona kyllä huomanneet.

En siis missään tapauksessa sano, että kiusaaminen olisi kiusatun omaa syytä, mutta jos minun pomoni kehottaisi kahvipausseilla vähän höpisemään yksinäisen Heikin kanssa, joka haisee pinttyneelle hielle metrien päähän, niin en mä kyllä tottelisi.

Ei se mene niin että opettaja käskee jotakin ottamaan joku porukkaan mukaan. En usko että opettajallesi/esimiehellesi tulisi edes sinä mieleen, jos hän pohtisi mihin tai kenen porukkaan yksinäinen voisi päästä. Näissä tilanteissa ne yksinäiset ohjataan oikeasti empaattisten ihmisten pariin hienovaraisesti, ei käskemällä ketään vaan järjestämällä tilanteita tutustua. Nämä asiat hoidetaan siis paljon hienovaraisemmin kuin käskemällä. Kouluissa voidaan järjestää ryhmäytymistunteja koko luokalle (käsiteltävinä aiheina mm. empatia ja sosiaaliset taidot, tunnetaidot ja näiden teemojen käsittelyä esim. ryhmätyönä, voidaan järjestää hyvien ja ystävällisten tekojen kamppanjaa jne ja juuri esim. välituntitoimintaa).

Vierailija kirjoitti:

Olen itse ollut myös yläasteella välillä yksinäinen, mutta minusta olisi ollut kamalaa, jos opettaja olisi pakottanut joitain muita viettämään kanssani aikaa. Minulle se olisi ollut todella noloa, koska olisin saanut varmistuksen sille, ettei kukaan halua viettää aikaa kanssani kuin pakosta.

Olen myös myöhemmin ollut mukana kaveriporukassa, josta yksi tyttö jätettiin ulkopuolelle. Syynä tähän oli se, että hän kohteli meitä muita ihan hirveällä tavalla. Esim. ei antanut yhden toisen tytön jutella kellekään muulle kuin hänelle itselleen, ja lisäksi hän mm. löi minua ja sanoi, että olin ansainnut tulla lapsena r*iskatuksi (syy tähän sanomiseen oli pelkästään se, että aloin seurustelemaan pojan kanssa, josta hän oli kiinnostunut).

Yleensä ne yksin jätetyt ovat hiljaisia, ujoja, todella herkkiä tai luokan suosituin on päättänyt, että kukaan ei saa olla tietyn nuoren kaveri (taustalla esim. kateutta). Ei ne kiusatut ja yksinäiset yleensä mitään ilkeitä ole. Sekin vasta Helsingissä tapettu ikänsä koulukiusattu nuori poika oli kuvailtu todella kiltiksi ja ystävälliseksi ihmiseksi, joka ei koskaan sanonut pahasti kenellekään. Yleensä ilkeitä nuoria ei uskalleta edes jättää ulos porukasta. Yleensä nämä ilkeät ilkeilevät saadakseen valtaa ja suosiota.

Mun teini kokee myös yksinäisyyttä koulussa, vaikka muutama kaveri on. Hänellä on taustalla jo eskarissa saatu traumaattinen kokemus ulkopuolelle jättämisestä. Hän kokee helposti että muut jättää ulkopuolelle eikä kiinnitä häneen mitään huomiota, etenkään isommassa porukassa. Jos koulussa keskustellaan kiusaamisesta, muut vakuuttaa opelle, ettei ketään jätetä ulkopuolelle, ilmeisesti eivät edes huomaa tekevänsä sitä.

Olisi hienoa, jos useammalla opella olisi osaamista havaita ulos jättämistä ja ohjata ryhmää hienovaraisesti kuten yksi ope edellä kertoi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olin yksin aina jo esikoulusta lähtien. Sitten tuli mukaan kiusaaminen ja joutui aina pelkäämään joka välitunti. Silloin sitä toivoi että saisi vain olla rauhassa. Kiusaajat tuntuu etsivän heikkoja yksilöitä keillä ei kavereita ole eli siinä mielessä pelkkä yksinäisyys voi jossain vaiheessa tulla pahemmaksi. Olisi hyvä omasta mielestä jos olisi esimerkiksi joku valvottu luokka johon voisi välitunniksi kokoontua yksinäiset, kiusatut, pelkääjät. Ainakin silloin kun itse olin samassa tilanteessa olisi auttanut.

Meidän kaupungissa nuorisotyö järjesti tällaisen välituntiluokan ja se oli kyllä hyvä. Siis siellä oli nuoriso-ohjaaja paikalla, pitämässä jöötä ja seurana. Oma yksinäinen lapseni alkoi mennä sinne, ensin vain olemaan mutta nopeasti olivat alkaneet pelata yhdessä ym. Sitä kautta tutustui muihin yksinäisempiin ja ovat sillä porukalla edelleen kavereita muutama vuosi myöhemmin.

Hel vatin hyvä idea!!!!!!SUOMEN HALLITUS!!! NYT LÄHTI KIUSAAMISELLE STOPPI: TÄMÄ SUOMEN JOKAISEEN KOULUUN!!!!!!!!!!!!!!!

Hallituksenko tämäkin pitää hoitaa?

Mulla vaikuttaa vieläkin päähän, näen unta 20v vanhoista asioista.

En uskalla opiskella.

Eristämien aiheutti hirveää stressiä, sain keuhkokuumeen. Lopulta lopetin lukion. Kukaan sieltä teineistä ei kysellyt perään.

N36

Vierailija kirjoitti:

Tämän takia ne harrastukset on niin tärkeitä. Siellä on pitkäaikaisia ystäviä, jotka ovat kiinnostuneita samoista asioista. Se koulu ei ole koko elämän keskipiste, vaan vain välietappi.

Kannattaa myös yrittää nyt valita vaikka valinnaisia aineita, joissa on muitakin rinnakkaisluokkia mukana, josko niistä saisi kavereita.

Ja jos luokalla on jotain leirikoulutoimintaa tms vanhempien kesken, kannattaa siellä olla itse aktiivinen ja yrittää sitä kautta puhaltaa jotain yhteistä tekemistä kaikkien kesken, jolloin voi aueta väylä päästä mukaan.

Tämä on totta, että harrastuksista saadut kontaktit ja ystävyyssuhteet kantaa pitkälle. Yläasteella niiden aloittaminen, varsinkin liikuntaharrastus teen osalta, on myöhäistä. Omalla tyttärellä juuri tavoitteellinen liikuntaharrastus oli se mistä hänellä on vielä nykyisinkin suurin osa ystävistä. Omasta koulusta niitä ei löytynyt. Jossain vaiheessa hän sitä suri, mutta hakeutui itse tukioppilaaksi ja toimi aktiivisesti esim. Leirikouluun liittyvissä rahankeräystapahtumissa jne. Peruskoulun jälkeen lähti opiskelemaan naapuripaikkakunnan lukioon ja sieltä löytyi se oma ystäväpiiri, joka pitää tiukasti yhteyttä vaikka ovatkin opiskelemassa eripuolilla maata.

Vierailija kirjoitti:

Jotkut vastaukset ovat aivan uskomattoman kylmiä. Ja sitten varmaan nämä samat kirjoittajat "itkevät", kun nuoret tekevät hirveyksiä.

Vai onko näiden vastaajien omat lapset koulukiusaajia, en yhtään ihmettelisi!

Ei uskomattoman kylmiä vaan valitettavan realistisia.

olin itse joskus koulus yksin välitunnit ,asiaan liittyi myös kiusausta. minulla oli silti myös ystäviä joiden seuraan olisin halutessani voinut mennä.

koin koulun kuormittavaksi ,halusin olla omas rauhas välitunnit, sillä introverttinä kuormitun seurasta,joskus tein välitunnil läksyjä kun talvisin sai olla sisällä välitunnil jos halus.

mieluisan kirjan lukeminen vois olla hyvä idea. yksi poika opiskeli kieliä ja sanakirjaa välituntisin.hänestä tuli myöhemmin merkittävä kielenkääntäjä(harvinainen kieli)

älkää syyllistäkö teiniä, kaikis kouluis, ei vaan oo omantyyppistä seuraa,siksi esim. harrastus porukat tärkeitä.koulus kiusattiin mut mul oli kavereita harrastuksis ja muis kouluis.

kannattaa kuitenkin kysyä jos kiusataan,koulun vaihto voi auttaa eniten mun kokemuksen mukaan.

Monestihan näillä yksijäävillä on heikommat vuorovaikutustaidot kuin muilla. Vaikka otettaisiin kun porukkaan niin eivät osaa toimia siinä porukassa. Töksäyttelevät ja loukkaavat toisia tai vetävät herneen nokkaan aivan omituista pikkuasioista. Toiset taas on liian ujoja tai sitten ei erikoisimmille ihmisille ei löydy samanhenkistä porukkaa. Jos et sulaudu massaan niin tilanne on heti vaikeampi. Tässä kyllä kodilla ja kasvatuksella on suuri merkitys siinä joukkoon sopeutumisella.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän opettaja voi asian eteen tehdä paljonkin, luokassa. Ope voi antaa tilaisuuksia tutustua muihin laittamalla oppilaat tekemään ryhmätöitä arvotuissa ryhmissä, sekoittaa istumajärjestystä, tekemään paritöitä, jnejne. Ihan tervettäkin olisi muidenkin irtautua tutuista kaveriporukoista ja tulla toimeen kaikkien kanssa. Yläasteella muodostuu tosi helposti klikkejä ja ryhmiä, ja niissä pysytään tiukasti, jos oppilaille annetaan siihen mahdollisuus.

Useimmissa aineissa ryhmätyöt ovat ajanhukkaa, joista kukaan ei opi mitään. Niiden järjestäminen outojen sosiaalistamiseksi on ajanhukkaa.

Up