Teini on aivan yksin koulussa. Ollut jo vuoden. Luokanvalvoja ei puutu asiaan, koska välitunti on kuulemma oppilaiden vapaa-aikaa.

Ainakin itsellä oli se tilanne, että samanhenkisiä kavereita ei ollut koulussa. Harrastuksissa sitten oli, mulla oli kavereita ympäri suomen. Paras kaveri oli yläasteella rinnakkaisluokassa, hän ei tullut enää lukioon, mutta lukiossa sain omalta luokalta kaverin. Ala-asteella me olimme samassa luokassa. Mulla ei parhaan kaverin kanssa aina sattunut välitunnit samaan aikaan ja meillä oli vielä erilaiset valinnaisaineetkin.  En minä halunnut alkaa bilettämään, kiusaamaan tai hörhöksi enkä varsinkaan miksikään myötälijäksi saadakseni kavereita. 

41 lisää, että en mennyt oman paikkakunnan rippileirille, kun ei ollut kavereita. Valitsin valtakunnallisen. Sieltä sain uusia ystäviä ja yhtäkkiä olin kuuden tytön ryhmässä, me kaikki kuuluttiin sellaiseen "kiltit tytöt" -porukkaan. Olin ihan samanlainen kuin ennenkin, mutta löytyi vain tyttöjä, joilla oli samantyyliset arvot. Paras kaverini kuului myös vapaaseurakuntaan, joten hän ei käynyt rippileiriä lainkaan. 

lapsi on epäsosiaalinen. kaikkea ei opita koulusta valtaosa tulee aina kotoa.

Voit myös hakea sosiaalipalveluiden tukihenkilöä nuorelle. Ei ne se kouluun tule, mutta auttaa teiniä löytämään vapaa-ajan tekemistä ja lähtee mukaan nuokkarille, tyttöjen talolle yms. Ja sille voi jutella. Sosiaalihuolto lain mukainen ammatillinen tukihenkilö ei vaadi edes lastensuojelun asiakkuutta, on vapaaehtoinen ja maksuton palvelu.

Vierailija kirjoitti:

Valitettava totuus on että tuossa iässä on jo peli menetetty.

Itse olin aikoinaan samassa tilanteessa, kavereita ei ole ikinä ollut.

Nykyään elän täysin syrjäytyneenä muista ihmisistä. Minkäänlaisesta sosiaalisesta elämästä on aivan turhaa haaveillakkaan sosiaalisesta vammaisuudestani johtuen.

Näillä mennään loppuelämä, hyvin tähän on tottunut. En nykyään edes halua olla missään tekemisissä ihmisten kanssa.

Peli ei ole suinkaan menetetty. Minäkin olin tuollainen yksinäinen teini, mutta koko ongelma ratkesi, kun lähdin Otaniemeen opiskelemaan teknillistä fysiikkaa. Siellä en enää ollutkaan muiden silmissä outo hikari, vaan ihan tavallinen nuori muiden samanlaisten joukossa. Nykyisin olen onnellisesti naimisissa, minulla on kolme lasta ja useita ystäviä, ja olen töissä mukavassa koulutustani vastaavassa työpaikassa.

Pitää vain löytää sellainen porukka, jossa on tarpeeksi samanlaisia ihmisiä.

Pitäisikö opettajan siis mennä sanomaan vaikka Mortille ja Vertille: jatkossa otette aina Simon mukaan välituntiporukkaanne. Onnistuu aivan varmasti ja teininne todella suosittu sen jälkeen.

Se vasta noloa on jos vain opettajan käskystä joku seurassa ja vielä äiti kotoa niin vaatinut. Varmin tapa viimeistellä teinistä ei-haluttua seuraa oleva kummajainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valitettava totuus on että tuossa iässä on jo peli menetetty.

Itse olin aikoinaan samassa tilanteessa, kavereita ei ole ikinä ollut.

Nykyään elän täysin syrjäytyneenä muista ihmisistä. Minkäänlaisesta sosiaalisesta elämästä on aivan turhaa haaveillakkaan sosiaalisesta vammaisuudestani johtuen.

Näillä mennään loppuelämä, hyvin tähän on tottunut. En nykyään edes halua olla missään tekemisissä ihmisten kanssa.

Peli ei ole suinkaan menetetty. Minäkin olin tuollainen yksinäinen teini, mutta koko ongelma ratkesi, kun lähdin Otaniemeen opiskelemaan teknillistä fysiikkaa. Siellä en enää ollutkaan muiden silmissä outo hikari, vaan ihan tavallinen nuori muiden samanlaisten joukossa. Nykyisin olen onnellisesti naimisissa, minulla on kolme lasta ja useita ystäviä, ja olen töissä mukavassa koulutustani vastaavassa työpaikassa.

Pitää vain löytää sellainen porukka, jossa on tarpeeksi samanlaisia ihmisiä.

Kyllä itsekin muutin koulua, ja kiusaaminenkin lakkasi. Sosiaaliset taidot oli kuitenkin aivan nollissa, joten eihän siitä mitään tullut.

Sanot olevasi naimisissa ja lapsiakin löytyy, veikkaan että olet nainen?

Miehet eivät nimittäin niin välitä naisten sosiaalisista taidoista samoin kuin naiset miesten.

Sosiaalisesti vammainen mies ei sinun nykyiseen tilanteeseen pääsisi.

Meidän kouluun siirtyi tällainen oppilas toissa vuonna toisesta koulusta ja sain jo heti syksyn alussa tietää ennen ensimmäistä koulupäivää, että oppilas oli edellisessä koulussa jätetty yksin. Huoltajat halusivat vielä kokeilla jos kavereita löytyisi uudesta koulusta.

Iso riski tietenkin, mutta tämän kyseisen oppilaan kohdalla kannatti. Tiesin heti kun kyseisestä oppilaasta kuulin taustatietoja keneen hänen olisi helpoin kiinnittyä ja mihin porukkaan päästä mukaan ja tein töitä asian eteen. Tilannetta helpotti myös se, että olin ryhmäyttänyt olemassa olevaani koko ajan ja he kykenivät työskentelemään kenen kanssa hyvänsä.

Oli ilo seurata kuinka muutaman kuukauden kuluttua tämä kaveri oli porukassa täysin mukana, juuri siinä, mihin ajattelinkin hänen sijoittuvan. Niitä opettajantyön helmihetkiä.

Tietysti nuoret itse tekivät isoimman työn vaikka hienovaraisesti sitä ohjasinkin. Jos he eivät olisi lähteneet siihen mukaan en olisi paljonkaan pystynyt tilanteeseen vaikuttamaan.

Ope

Vierailija kirjoitti:

Nämä ovat vaikeita asioita. Suurin osa yksinäisistä ei todellakaan halua ketään pakotettua tukihenkilöä vierelleen välitunnilla. Joskus käy niin ettei löydy samanhenkistä ihmistä ja silloin kyllä koulussa tehdään toimia asian eteen.. Mutta jos sekään ei auta, ollaan yleensä siinä, että yksinäinen sinnittelee koulun läpi ja toivoo uutta mahdollisuutta seuraavassa koulussa. Muutama tyttö on ratkaissut ongelman lukemalla kirjoja. Pojat yleensä pelaavat puhelimella tai kuuntelevat musiikkia kuulokkeilla. Moni ope menee juttelemaan välkillä ja joku itsekin hakeutuu opettajan seuraan.

Ope

Se on just näin, nämä on valitettavia ja tylsiä tilanteita. Seiskaluokkalaiset kun tulevat eivätkä tunne vielä toisiaan hyvin, silloin luokanvalvoja voi kehotella kaikkia juttelemaan kaikille ja ottamaan kaikkia mukaan.

Hyvin pian ne piirit kuitenkin muodostuvat, ja 15-16 vuotiaita ei voi käskeä ottamaan joku mukaan samalla tavalla kun 5- vuotiaita.

Meillä yksinäisen kanssa juttelee yleensä koulukuraattori eikä yksinäiset itsekään halua olla missä tahansa seurassa eikä ainakaan niin, että muita pakotetaan. Kuraattorin kanssa kehitetään joko sosiaalisia taitoja päästä mukaan porukkaan tai selviytymiskeinoja niihin välitunteihin.

Voisihan vanhemmat myös niiden suosittujen omien nuorien kanssa jutella kotona ja kysellä onko joku luokkalainen aina yksin ja voisiko hänelle vaikka joskus jutella ja ottaa mukaan porukkaan.

-toinen ope

Vierailija kirjoitti:

Pitääkö opettajan pakottaa muut ottamaan teinisi kaveriksi? Tunnilla on tehtävä ryhmätyötä sen kanssa, kenen ryhmään määrätään. Välkällä saa olla vapaasti.

Miksei mukulasi mene itse juttelemaan jonkun muun yksin seisoskelevan kanssa?

Tuota noin.

Kiusaamisesta on nyt puhuttu tosi paljon. Luulisi aikuisen jakeluun menevän, että kiusaamiseen on puututtava. Kyllä opettajalla js koululla on keinoja, kun ne otetaan käyttöön. Erilaiset ryhmäyttämiset mm.

Älytöntä väittää, ettei koske ketään.

Lapsi tarvitsee myös yksilöterapuaa/neuvontaa. Ota suoraan yhteys kuraattorin, opoon, terveydenhoitajan, koulu-psykologin.

Toimi sinä sen nuoreksi puolesta. Hän on nyt ihan jäissä ja tarvitsee tukea.

Täällä palstalla olevia kiusaaja aikuisia ei kannata kuunnella. He tarvitsisivat itse empatiakasvatusta. Kuulostavat niin julmilta ja kylmiltä tyhjäsieluilta ja tyhjäpäiltä.

Apua on ja apua pitää olla. Etsi se ja ota se vastaan.

Minä olin teininä todella hiljainen ja viihdyin yksinäni myös koulussa. Pahin painajaiseni olisi ollut joku/jotkut joiden seurassa välitunnit.

Vierailija kirjoitti:

Meidän kouluun siirtyi tällainen oppilas toissa vuonna toisesta koulusta ja sain jo heti syksyn alussa tietää ennen ensimmäistä koulupäivää, että oppilas oli edellisessä koulussa jätetty yksin. Huoltajat halusivat vielä kokeilla jos kavereita löytyisi uudesta koulusta.

Iso riski tietenkin, mutta tämän kyseisen oppilaan kohdalla kannatti. Tiesin heti kun kyseisestä oppilaasta kuulin taustatietoja keneen hänen olisi helpoin kiinnittyä ja mihin porukkaan päästä mukaan ja tein töitä asian eteen. Tilannetta helpotti myös se, että olin ryhmäyttänyt olemassa olevaani koko ajan ja he kykenivät työskentelemään kenen kanssa hyvänsä.

Oli ilo seurata kuinka muutaman kuukauden kuluttua tämä kaveri oli porukassa täysin mukana, juuri siinä, mihin ajattelinkin hänen sijoittuvan. Niitä opettajantyön helmihetkiä.

Tietysti nuoret itse tekivät isoimman työn vaikka hienovaraisesti sitä ohjasinkin. Jos he eivät olisi lähteneet siihen mukaan en olisi paljonkaan pystynyt tilanteeseen vaikuttamaan.

Ope

Olet ihana opettaja! Kunpa sinunlaisiasi olisi enemmän.

Sehän tuottaakin yksinäiselle teinille paljon iloa että on kaveriporukkaan päässyt välituntien ajaksi vain opettajan määräyksellä. Ei hän silti tuon porukan jäsen ole vaan muut sietävät juuri välituntien ajan olosuhteiden pakosta. Vapaa-ajalla ei mitään asiaa porukkaan jos jossakin kohtaavat.

Teini eli onko yläkoulussa.

Eikö siellä ole rinnakkisluokkia, joilta saada kavereita. Jollain valinnakstunnillq voi tutustua. Tai sitten erityisope voi kerätä noita syrjittyjä joskus erityisopetuksen varjolla luokseen ja tutustuvat toisiinsa.

Mun lapsi ei ollut syrjitty, mutta lukihäiriö oli. Erityisope luin tutustui noihin yksinäisiin ja kaverisuhteita syntyi.

Jos ap:n lapsi on jossain hyvin pienellä yläasteella, niin ei tuo sitten onnistu.

Olisiko sinusta ap hyväksi lapsesi itsetunnolle, että tietää muiden ottavan hänet mukaan vain ja ainoastaan käskystä ja pakotettuna koulussa koska opettajilta on joku uhkavaatimus päällä? Vapaa-ajalla taas ulkona porukasta kun ei ole mitään millä kiristää muita ottamaan hänet mukaan. Muutenkaan en ymmärrä tätä mukaan ottamisen pakottamista, ei lapsilla ja nuorillakaan kemiat kohtaa kaikkien kanssa ja yllättävän monesti se yksin jäävä on ulkopuolella siksi kun on itse ollut ilkeä muille. Itselläni on tästä kokemusta kouluajoilta kun pakotettiin ottamaan mukaan luokkakaveri joka sitten aina heti kun tuli porukkaan mukaan haukkui muiden vaatteet, reput, harrastukset, kodit. Jos koulussa ei tehty juuri niin kuin hän halusi, oli se kiusaamista ja sillä vanhempansa kanssa kiristivät muut tekemään aina niin kuin hän halusi. Muut leimattiin kiusaajiksi.

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiset on maailman toiseksi epäempaattisin kansa tutkimusten mukaan. Näitä kommentteja lukiessa sen kyllä huomaa.

Ajattelin ihan samaa. Järkyttää miten töykeitä, ilkeitä ja kylmiä ihmisiä täälläkin on. Ei mitään tulevaisuutta aroilla ja yksinäisillä nuorilla tässä maassa kun aikuisetkin menee ns. voittajan eli kiusaajan puolelle. Ja täällä vielä kysellään mikä vika nuoressa on kun hänen seuransa ei kelpaa??

Vierailija kirjoitti:

Sehän tuottaakin yksinäiselle teinille paljon iloa että on kaveriporukkaan päässyt välituntien ajaksi vain opettajan määräyksellä. Ei hän silti tuon porukan jäsen ole vaan muut sietävät juuri välituntien ajan olosuhteiden pakosta. Vapaa-ajalla ei mitään asiaa porukkaan jos jossakin kohtaavat.

Ei, näin ei ollut asian laita. En tietenkään suoraan käskenyt ketään kaveeraamaan kenenkään kanssa, vaan ohjailua on tehtävä tosi hienovaraisesti. Ihan alkuun tämä kaveri vietti vielä välitunteja itsekseen ennen kuin toimet alkoivat purra. Ketään ei voi pakottaa kaveriksi. Mutta kyllä hän ihan aidosti porukkaan pääsi mukaan omana itsenään eikä ketään tarvinut loppujen lopuksi pakottaa yhtään mihinkään.

Se sama ope

Mutta rehellisyyden nimissä tällä oppilaalla oli halu saada kavereita ja oli motivoitunut tekemään töitä sen eteen itsekin, ottamaan kontaktia jne. Joskus tulee vastaa tilanteita, joissa yksinäinen ei puhu kenellekään yhtään mitään ja silloin homma on huomattavasti vaikeampi.

Jotkut vastaukset ovat aivan uskomattoman kylmiä. Ja sitten varmaan nämä samat kirjoittajat "itkevät", kun nuoret tekevät hirveyksiä.

Vai onko näiden vastaajien omat lapset koulukiusaajia, en yhtään ihmettelisi!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiset on maailman toiseksi epäempaattisin kansa tutkimusten mukaan. Näitä kommentteja lukiessa sen kyllä huomaa.

Ajattelin ihan samaa. Järkyttää miten töykeitä, ilkeitä ja kylmiä ihmisiä täälläkin on. Ei mitään tulevaisuutta aroilla ja yksinäisillä nuorilla tässä maassa kun aikuisetkin menee ns. voittajan eli kiusaajan puolelle. Ja täällä vielä kysellään mikä vika nuoressa on kun hänen seuransa ei kelpaa??

Entäpä nämä, jotka nimenomaan haluavat olla itsekseen? Monesti heillä on juuri loistava tulevaisuus edessä.

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä on vialla, että kukaan ei halua sen seurassa olla?

No näinhän asiaa ei tietenkään pitäisi ilmaista, alapeukut on selviö. Mutta ihan tosissaan asiaa pitäisi kyllä myös miettiä tuolta kantilta. Ei siis niin, että teinissä on varsinaisesti mitään oikeaa vikaa, mutta joku syyhän siihen useimmiten on, miksi muut hyljeksii. 

Lapset ja teinit on julmia. Työkaverit ovat kertoneet omien lapsiensa tulleen hyljeksityiksi ja kiusatuiksi mm. seuraavista syistä: huono hygienia eli teini peseydy riittävästi. Iho kukkii ja hiukset roikkuu rasvaisissa klimpeissä, dödöt kuulemma tuhoaa maapalloa (tämä on tyttö). Toinen tapaus oli poika, joka luokkakavereiden mukaan aiheutti kiusallisia tilanteita/tuntemuksia, kun möläytteli jotain kummallisuuksia ja naureskeli ns. väärissä kohdissa. Esim. joku oli kertonut marsunsa kuolleen ja poika oli hörähdellyt. Ei itse tajua tekevänsä tuota, vanhemmat olivat kotona kyllä huomanneet.

En siis missään tapauksessa sano, että kiusaaminen olisi kiusatun omaa syytä, mutta jos minun pomoni kehottaisi kahvipausseilla vähän höpisemään yksinäisen Heikin kanssa, joka haisee pinttyneelle hielle metrien päähän, niin en mä kyllä tottelisi.