Teini on aivan yksin koulussa. Ollut jo vuoden. Luokanvalvoja ei puutu asiaan, koska välitunti on kuulemma oppilaiden vapaa-aikaa.

Olen samoilla linjoilla muiden keskustelijoiden kanssa, sillä eihän opettaja voi oppilaalle hankkia seuraa välitunnilla.

Eli no can do.

Onko se sitten niin haitallista viettää välkät yksin?

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä on vialla, että kukaan ei halua sen seurassa olla?

ei yhtään mitään , ei kaikki tykkää olla jossakin porukassa ja kaikista ei tule koulusurmaajia , kannattaa katsoa kokonaisuutta

Itse tykkäsin olla yksin ja haaveilla, kuunnella musiikkia. Siis todella oikeasti nautin siitä. Pakotettu kaveruus olisi ahdistanut.

Kerran siitä "yksinäisyydestä" soitettiin kotiin ja ehdotettiin koulupsykologia. Äitini heti syyllisti minua ja leimasi "ongelmanuoreksi". Sitten otti tuon joka asiayhteyteydessä esille, esim. jos et syö nopeammin, kerron sille psykologille. Huomenna psykologi soittaa, joten parempi mennä ajoissa nukkumaan. Se stressasi todella paljon minua, kilttiä hyvän keskiarvon oppilasta.

Niin ja kotona seuranani oli veljeni, sekä päiväkodista asti tuntemani kaveri, joka kävi kaupungissani isänsä luona joka toinen viikonloppu. Eniten vapaa-ajalla kuitenkin tykkäsin kirjastosta.

Eikä televisio ihmisestä tappajaa tee...

Opettajan mielestä siis oppilaat saa esimerkiksi poistua koulun alueelta, koska välitunnit on "vapaa-aikaa". Eiku...

Siellä on ilmeisesti ryhmäyttämisessä slarvattu.

Nämä ovat vaikeita asioita. Suurin osa yksinäisistä ei todellakaan halua ketään pakotettua tukihenkilöä vierelleen välitunnilla. Joskus käy niin ettei löydy samanhenkistä ihmistä ja silloin kyllä koulussa tehdään toimia asian eteen.. Mutta jos sekään ei auta, ollaan yleensä siinä, että yksinäinen sinnittelee koulun läpi ja toivoo uutta mahdollisuutta seuraavassa koulussa. Muutama tyttö on ratkaissut ongelman lukemalla kirjoja. Pojat yleensä pelaavat puhelimella tai kuuntelevat musiikkia kuulokkeilla. Moni ope menee juttelemaan välkillä ja joku itsekin hakeutuu opettajan seuraan.

Ope

Järkikäteen eihän nyt luokanvalvoja voi ketään pakottaa pitämään seuraan sun kakaralle. Ystävyys tai kaveruus kun perustuu vapaaehtoisuuteen. Joo ikävä tilanne kyllä itsekin teininä vietin kaikki välitunnit teininä yksin nurkassa kyhjöttäen. Eihän se kivaa oo mutta vielä säälittävämmäksi olisin tuntenut itseni jos opettajan toimesta joku olisi pakotettu pitämään seuraa mulle ei siis oikeasti halua olla seurassani. Ja ehkä tuo "kaikki otetaan mukaan" voi toimia päiväkodissa mutta ei teinien keskuudessa.

Miten noin niin kuin muuten menee tällä saralla? Kavereita vapaa-ajalla? Harrastuksissa?

Mieheni 14v tyttö katsoo nenän varttaan pitkin luokkansa muita oppilaita ja haukkuu näitä, eikä edes halua viettää heidän kanssaan aikaa. Hän yleensä vetäytyy itse yksin esim läksyparkkiin.

( ja kyllä tästä haukkumisesta on puhuttu)

Tämän takia ne harrastukset on niin tärkeitä. Siellä on pitkäaikaisia ystäviä, jotka ovat kiinnostuneita samoista asioista. Se koulu ei ole koko elämän keskipiste, vaan vain välietappi.

Kannattaa myös yrittää nyt valita vaikka valinnaisia aineita, joissa on muitakin rinnakkaisluokkia mukana, josko niistä saisi kavereita.

Ja jos luokalla on jotain leirikoulutoimintaa tms vanhempien kesken, kannattaa siellä olla itse aktiivinen ja yrittää sitä kautta puhaltaa jotain yhteistä tekemistä kaikkien kesken, jolloin voi aueta väylä päästä mukaan.

Sitä samanhenkistä seuraa voi olla vaikeaa taikoa.  Jos sitä ei koulusta löydy on etsittävä harrastuksista.

Joskus yksinäiseksi jäänyt on jollain tapaa hankala ihmisenä, jolloin kaverisuhteet eivät lähde toimimaan. Hankaluus voi ilmetä esimerkiksi muista ikävältä tuntuvana ripustautumisena. Yksin jää helposti myös sellainen persoona, joka aina haluaa päättää kaikesta. 

Sopivaa kommunikaatiota pitää myös harjoitella. Yksi keskellä pihaa puhelimensa kanssa töröttävä voi kuvitella viestittävänsä muille haluavansa siihen seuraa. Muiden silmissä hän näyttää siltä, ettei halua jutella kenenkään kanssa. Toiset oppilaat eivät osaa lukea ajatuksia.

Alkuperäisen on nyt kunnolla juteltava lapsensa kanssa ja pyrittävä selvittämään mistä kiikastaa. Aina yksinäisyyden syy ei ole pelkästään muissa. Jos oman lapsen toiminnasta löytyy korjattavaa, korjataan ne asiat ensiksi.

Kommentoin näin ihan omasta kokemuksesta.

Itse olin yksin aina jo esikoulusta lähtien. Sitten tuli mukaan kiusaaminen ja joutui aina pelkäämään joka välitunti. Silloin sitä toivoi että saisi vain olla rauhassa. Kiusaajat tuntuu etsivän heikkoja yksilöitä keillä ei kavereita ole eli siinä mielessä pelkkä yksinäisyys voi jossain vaiheessa tulla pahemmaksi. Olisi hyvä omasta mielestä jos olisi esimerkiksi joku valvottu luokka johon voisi välitunniksi kokoontua yksinäiset, kiusatut, pelkääjät. Ainakin silloin kun itse olin samassa tilanteessa olisi auttanut.

Suomalaiset on maailman toiseksi epäempaattisin kansa tutkimusten mukaan. Näitä kommentteja lukiessa sen kyllä huomaa.

Kun on tarpeeksi kauan yksin on vaikea enää tutustua toisiin. Yksin kun on omissa ajatuksissaan ollut ilman toisia juttelemassa tai mitään muta kanssakäymistä. Sitten jos yrittää toisiin tutustuakin niin sitä helposti sanoo jotain typerän kuuloista kun ei oikein enää osaa.

Vierailija kirjoitti:

Miten noin niin kuin muuten menee tällä saralla? Kavereita vapaa-ajalla? Harrastuksissa?

Mieheni 14v tyttö katsoo nenän varttaan pitkin luokkansa muita oppilaita ja haukkuu näitä, eikä edes halua viettää heidän kanssaan aikaa. Hän yleensä vetäytyy itse yksin esim läksyparkkiin.

( ja kyllä tästä haukkumisesta on puhuttu)

Merkillistä miten ne onkin ne "miehen lapset" aina niin kauheita?

Miten meni noin niinku omasta mielestä? Onko sinun kanssasi puhuttu tuosta haukkumisesta?

Valitettava totuus on että tuossa iässä on jo peli menetetty.

Itse olin aikoinaan samassa tilanteessa, kavereita ei ole ikinä ollut.

Nykyään elän täysin syrjäytyneenä muista ihmisistä. Minkäänlaisesta sosiaalisesta elämästä on aivan turhaa haaveillakkaan sosiaalisesta vammaisuudestani johtuen.

Näillä mennään loppuelämä, hyvin tähän on tottunut. En nykyään edes halua olla missään tekemisissä ihmisten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiset on maailman toiseksi epäempaattisin kansa tutkimusten mukaan. Näitä kommentteja lukiessa sen kyllä huomaa.

Oletko sitä mieltä että tässä täytyisi alkaa ap:lle valehtelemaan empaattisuuden nimissä?

Kannattaa selvittää, kärsiikö teini tilanteesta vai haluaako hän olla yksin. Entä onko hänellä kavereita ja harrastuksia vapaa-ajalla vai onko hän aina yksin? Jos lapsesi kärsii tilanteesta, olisi hyvä selvittää, mikä yksinäisyyden taustalla on. Kokeeko hän olevansa koulukiusattu? Tai onko hän ujo tai ahdistunut sosiaalisissa tilanteissa ja kokee sen takia muihin tutustumisen vaikeaksi? Tarvitseeko hän apua sosiaalisten taitojen parantamiseen? Masentuneisuuskin voi aiheuttaa eristäytymistä muista. Näistä kannattaa jutella lapsen kanssa ja tarvittaessa hakea apua. 

Aikuisten on helppo huudella netissä, että no hanki kavereita koulusta, mutta se ei ole niin helppoa, jos yksinäisyys on jatkunut pitkään ja siitä on tullut noidankehä. Itseluottamus voi olla mennyttä ja muilla olla ennakkoluuloja aina yksin olevaa kohtaan. Sillä voi olla tuhoisat seuraukset teinin mielenterveyteen, jos hän kärsii yksinäisyydestään ja jaa ilman nuoruuden kaverikokemuksia. Sehän vaikuttaa myös sosiaalisten taitojen ja vuorovaikutustaitojen kehittymiseen. Siksi olisi tärkeää jutella lapsen kanssa, että miten hän itse kokee tilanteensa. 

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä on vialla, että kukaan ei halua sen seurassa olla?

Jos vaihtoehtona on joku sun kaltainen vs. yksinolo, jokainen normaalijärkinen tajuaa, miksi fiksut ovat mieluummin itse yksin. Kyllähän sitä perseilyllä, narskujen myötäilyllä yms. kaveriksi pääsee, mutta kaikki eivät halua. 

Vierailija kirjoitti:

Vaikka ottaisit yhteyden paaviin, nuori ei pakottamalla pääse piireihin. Ymmärtänet itsekin. Päinvastoin, voi käydä erittäin huonosti.

Suosittelen koulun vaihtamista.

Luokanvaihtokin voi riittää. Joka tapauksessa tämä on myös koulun asia, koska teinille pitää järjestää ammattiapua, eikä luokkaakaan voi ilman rehtorin päätöstä vaihtaa.

Vaikuttaa "kivakoulu" systeemiltä. Kivaa koulun henkilökunnalle ja lisäarvoa tuovaa kun ei tarvitse välittää välituntivalvonnasta. Poissa silmistä, poissa mielestä.