Lue keskustelun säännöt.
Suurin yksittäinen syy sinkkuuteesi?
Kommentit (2581)
Nykyajan naiset eivät ole palkinto jota kannattaisi tavoitella kaikkien vaatimuksien kanssa. Parisuhde miehelle on nykyään todella huono vaihtoehto
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kelpaa naisille ulkonäköni kanssa. Ulkonäkö tuntuu olevan kaikki kaikessa kun jos se ei riitä ei saa edes mahdollisuutta
Hyvinvointi-pussin käyttämättömyys.
No se kun en ole naimisissa, leikkinaimisissa, kihloissa enkä seurustele, niin siksi olen neitsytsinkku
Naisten syytähän se on. Itte olisin kuitenkin kunnon mies, sivistynyt ja kiltti, mutta naiset ovat valinneet eritavalla.
Tästä opiksi ottaneena en ole enää alistunut suominaisen tasottumuuteen ja haen vaimoni Aasiasta, kenen kanssa harrastan korkeakulttuuria minun todellisen tasoni mukaan. Muita harrastuksia, lavatanssit ja ulkomaan matkailu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vapaus. Sinkkuus on monelle valinta vaikka kaikki ei sitä tajua.
oon todennut toisessa ketjussa ja lainaan itseäni!!. kaikki vapaat naiset jotka ovat vastaan tulleet halusivat terapeutin eiväkä parisuhdetta , haluan parisuhteen enkä potilas suhdetta. terkut vaan jännämiehille ja elämänkoululaisille. naispotilaita on pk-seutu täynnä jotka terapeutti vailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Syitä voisi luetella vaikka kuinka, mutta ehkä ne kaikki voisi yhdistää ilmaisuun "vaikea persoona".
Ei vaan voi. Heitäkin varmasti tässäkin joukossa on, mutta niin löytyy pariutuneissakin tyrannisoimassa toista.
Itsellä syy on fyysinen, eikä liity persoonaani millään lailla. Ihan pienesti pitäisi vielä pinnistää ajattelemaan laajemmin elämää, sen syitä ja seurauksia, mikäli haluaa ap:n kysymykseen vastata, varsinkaan yleisellä tasolla, kuten yritit. Tuo ehdotuksesi on lähinnä kuin lakaisisi maton alle kysymyksen.
Minusta on upea lukea ihmisten syventyvän pohtimaan perimmäisiä syitä, mutta kumpa niin monella ei olisi itsetunto alhaalla...
Vierailija kirjoitti:
Naisten syytähän se on. Itte olisin kuitenkin kunnon mies, sivistynyt ja kiltti, mutta naiset ovat valinneet eritavalla.
Tästä opiksi ottaneena en ole enää alistunut suominaisen tasottumuuteen ja haen vaimoni Aasiasta, kenen kanssa harrastan korkeakulttuuria minun todellisen tasoni mukaan. Muita harrastuksia, lavatanssit ja ulkomaan matkailu.
No, kuinkas se nyt sitten on, Mr Korkeakulttuuri, eli haitko naisesi Thaimaasta vaiko vasta haaveilet hakevasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisi väärin kieltää maailman naisilta tällainen ylivertainen lahja sitoutumalla vain yhteen heistä.
Kenelle vastasit?
Olen rajusti ylipainoinen ja impotentti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En kelpaa naisille ulkonäköni kanssa. Ulkonäkö tuntuu olevan kaikki kaikessa kun jos se ei riitä ei saa edes mahdollisuutta
Villi veikkaus: yrität vain kaunottaria? Jos yrittäisit sen sijaan naisia, joiden vahvuus ei myöskään ole ulkonäkö, saattaisi alkaa lykästämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 40-vuotias eronnut nainen. Ei kerta kaikkiaan tee mieli seksiä niin paljon, että käyttäisin aikaani sinne päin -miesten tapailuun. Se oikea jos tulee vastaan, niin kiva, mutta jos ei tule niin työ, harrastukset ja ystävät riittävät hyvään elämään. Miehille tuntuu olevan tärkeää löytää joku nainen, onko se sit seksin tarve vai oman itsetunnon kohotus?
Liian huono palkka, ei autoa, arun vuorkalla, väärät harrastukset & mielenkiinnon kohteet, väärä musiikkimaku, pankkitilillä ei ole viisinumeroista summaa rahaa.
Ulkonäköni ei riitä niihin joista itse kiinnostun. Siispä olen yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En edes yritä. Monta vuotta yrittämättä niin sitä ei osaa edes ajatella asiaa toisin.
Tämä on totta. Ikävuodet 16-21v yritin kovasti saadakseni tyttöjä kiinnostumaan. Jotenkin tuon jälkeen sitä alkoi vähitellen tyytyä kohtaloonsa. Nyt olen 29v ja en ole edes ajatellut naisten iskemistä vuosikausiin.
Ymmärrän fiiliksesi, mutta taktiikkasi ei ole optimaalinen.
Tuossa 16-21v iässä naiset ovat ääärimmäisen pinnallisia, silloin heille kelpaa vain täydellisen komeat supliikkipelimiehet tai muut jän-nikset.
Surullista, mutta totta on se, että iän myötä naisten vaatimukset tippuvat edes vähän.
Muistan kun kerran treffeillä nainen sanoi rehellisesti, että "nuorempana (alle 25v) mulla oli kovat vaatimukset miehelle, piti olla pitkä ja komea".
Siinä vieressä minä sitten ajattelin että "no sepäs kiva, eli nyt kun sulla on jo ikää niin olet vihdoin antanut tilaisuuden kaltaiselleni tavismiehelle"
Tämä on kyllä niin perinteinen treffikeskustelu. Nainen kertoo, miten nuorempana teki virheitä ja nainen sai aina "hoidettavat luuserit" ja hänen kaveri kaikki urheilulliset komistukset. Nyt on sitten tullut aika tasaisemman elämän. Joka kerta saa kiittää tästä, miten arvokkaalta oma fiilis tuntuu tuon jälkeen.
Omaksi harmikseni nuo "vaatimukset" omalla kohdallani, eivät ole laskeneet miesten suhteen. Siihen on vain tullut lisää henkistä puolta.
Ongelma on minullakin (kuten muutamalla toisellakin vastaajalla) se, että oma sairaus väsyttää niin paljon, ettei aikaa jää edes ystäville, hyvä kun lapsille. Sairaus ei näy minussa ulospäin ja jatkuvasti minua oletetaan yli 10v nuoremmaksi kun olen. Satun olemaan kaunis, tiedän sen itsekin vieläpä, mutta sairauden vuoksi en luota edes itseeni.
Silloin kun vielä jaksoin käydä edes toisinaan ravintolassa niin olin päättänyt haluta vain itseäni vanhemman miehen kun aina olleet minua nuorempia, lastenkin isä. Ainoastaan ne nuoret uskalsi lähestyä ja oman ikäisistä ylöspäin vain katselivat (jokunen tuli loppuyöstä örveltämään ehdotuksia kun oli kaiketi ottanut tarvittavan annoksen rohkaisevaa). Kyllästyin. Pitäisi kirjoittaa ikä otsaan illan ajaksi. Tuo siis ennen koronaa. Toisinaan taksikuskit koittavat kepillä jäätä, mutta yhtä lukuunottamatta he eivät ole kiinnostaneet itseäni enkä halua kenenkään tunteilla leikkiä tai alentaa ketään "vain tyytymällä" heihin".
Tuolle yhdelle en vain jaksanut innostua kun olen kuitenkin luonteeltani, kaikesta huolimatta äärimmäisen kiltti ja otan vakavasti toisten tunteet ja tarpeet ja kun aikani/jaksamiseni ei riittäisi sellaiseen mitä koen toisen ansaitsevan niin annan jatkaa matkaa, itsensä tähden.
En tiedä tulenko olemaan milloinkaan sinut sairauteni ja persoonani ristiriidassa (olen outo varmaan, mutta minussa on vahva äidillisyys ja lempeys, mutta saatan pullien leipomisen jälkeen tehdä kumppanille selväksi ettei hameeni alla ole housuja... olen hyvin seksuaalinen, mutta tähän tipahtaa se seinä, mihin en itse ole valmis. En ehkä pystykään asentoihin mitä haluaisin ja olemaan sillä tavoin luova. Tai jos edellisenä päivänä pystyin, en ehkä seuraavana voi ja se saattaa hämmentää kumppania kuka vasta koittaisi opetella rajojani).
Se mitä tulee tuohon ulkonäkö-asiaan. Se ON vahvasti henkinen asia myös. Muuttuu tavallinenkin komeaksi kun tekee itsevarmasti selväksi mitä haluaa, kuitenkin kunnioittavasti, ei törkyä. Ja sen jälkeen ottaa haluamansa (enkä tarkoita seksiä vaan vakuuttaa nainen epävarmuudesta siihen, että haluat tutustua juuri häneen, ehdoitta).
Ettei se komea vs. tavis, ole välttämättä sen kummallisempi vastus ylittää. :)
Olen parisuhdekokematon keski-ikäinen ja todennut, että minulta odotetaan jo vähän liikoja osaamistasooni nähden, joten parempi olla sitten itsekseen koko elämä. Juna niinsanotusti meni jo.
Tämmösiin sitten vastataan mutta kun kysyy kunnon asiaa niin siihen kukaan vastaa. Varmaan saisn 10.000 vastausta jos kysyisin minkä värisen aamupuuron söit...
Olisi väärin kieltää maailman naisilta tällainen ylivertainen lahja sitoutumalla vain yhteen heistä.