Suurin yksittäinen syy sinkkuuteesi?

Suurin syy on se, että en tee mitään sen eteen, että löytäisin mukavan kumppanin -en deittiprofiilia enkä millään tavalla ilmaise harrastuksissa olevani sinkku ja etsiväni parisuhdetta. Edellinen suhde alkoi melkein niin, että mies tuli kotoa hakemaan, joten taidan jäädä odottamaan saman tapahtuvan toistamiseen.

Vierailija kirjoitti:

kyllä rakkaus on nuoria varten,vanhemmiten ihan muut asiat määrittelee pariudutaanko.esim hyvin varakas mies on yleensä parisuhteessa oli sitten ruma tai ei.nainen hyvällä ulkonäöllä on yleensä parisuhteessa,oli sitten vittumainen tai ei ja niin edelleen.

Olen myös huomannut, ettei vanhempana oikein tule mitään sellaisia ihastumisen roihuja vaan moni menee enemmän järki edellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kyllä rakkaus on nuoria varten,vanhemmiten ihan muut asiat määrittelee pariudutaanko.esim hyvin varakas mies on yleensä parisuhteessa oli sitten ruma tai ei.nainen hyvällä ulkonäöllä on yleensä parisuhteessa,oli sitten vittumainen tai ei ja niin edelleen.

Olen myös huomannut, ettei vanhempana oikein tule mitään sellaisia ihastumisen roihuja vaan moni menee enemmän järki edellä.

Tämä on ihan biologiaa. Nuorena hormonit käyvät ylikierroksilla ja "huijaavat" meidät rakastumaan palavasti vastakkaista sukupuolta olevaan otukseen, oli se sitten lopulta järjellä ajateltuna sopiva kumppani tai ei. Yhdenlaista hulluuttahan se on. Mutta näin luonto toimii taatakseen lajin jatkumisen.

Onneksi vähän vanhempana hormonimyrsky hieman tasaantuu ja sitä pystyy jo ajattelemaan asioita järjelläkin. Siinä on vain sellainen riski että sitten keski-ikäisenä saattaa jäädä ne lapset tekemättä.

Työ, ajanpuute, väsymys.

Vierailija kirjoitti:

Suurin syy on se, että en tee mitään sen eteen, että löytäisin mukavan kumppanin -en deittiprofiilia enkä millään tavalla ilmaise harrastuksissa olevani sinkku ja etsiväni parisuhdetta. Edellinen suhde alkoi melkein niin, että mies tuli kotoa hakemaan, joten taidan jäädä odottamaan saman tapahtuvan toistamiseen.

Tyypillinen nainen.

Kyllä minulta puhelinnumeroita kysellään, kaiketi koska olen hoikka, mutta olen myös vegaani, joten tuskinpa sen kuultuaan enää mielisivät treffeille. Lähinnä sättisivät. En siis kerro ja livistän vain tieheni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

en jaksa meikata ja olen alkanut nautia yksin olosta

Minäkään en jaksa meikata! Voikohan miestä löytää jos ei meikkaa edes?

Totta kai voi. Minä en ainakaan miehenä arvosta sellaista liiallista meikkaamista ja puunaamista. Kyllä se totuus sieltä meikkikerrosten alta kuitenkin paljastuu ennen pitkää. Meikin kanssa liian vähän on parempi kuin liian paljon.

Paljon mieluummin otan sellaisen reippaan, ihanan ja luonnollisen naisen ilman meikkiä, kuin turhamaisen tuhkatriinun joka vain keskittyy omaan ulkonäköönsä ja istuu päivät peilin edessä. Siihen kuluu aivan valtavasti aikaa ja rahaa, joka voitaisiin käyttää mieluummin vaikka yhdessäoloon ja kaikkeen muuhun mukavaan tai hyödylliseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin syy on se, että en tee mitään sen eteen, että löytäisin mukavan kumppanin -en deittiprofiilia enkä millään tavalla ilmaise harrastuksissa olevani sinkku ja etsiväni parisuhdetta. Edellinen suhde alkoi melkein niin, että mies tuli kotoa hakemaan, joten taidan jäädä odottamaan saman tapahtuvan toistamiseen.

Tyypillinen nainen.

Ei toki: suurin osa naispuolisista ystävistäni oikeasti näkee vaivaa treffailuissaan ja lähinnä ihmettelevät, etten saa yhtä ainoaa ilmoitusta tehtyä. Ehkä en sitten niin kovasti haluakaan. Ei uskalla mitään näköjään kirjoittaa, jos heti yleistetään. No, ehkä tuo tympeys juuri jarruttaa miehiin tutustumisissa.

Huono palkkainen ja vähän arvostettu työ

Kapea leuka

pitkä nenä

Spede-hiusraja

Aasialainen tylsä auto

Ikäisiäni sinkkunaisia on kiinnostanut heti alkuun suuresti miehen mahdollisesti mahdollistama elintason nousu, romantiikka, läheisyys ja henkiset asiat ei paljoa bonusta anna.

Loputtomasti syitä. Minulla itselläni ei ole mitään mikä nostaisi minun tasoa, mutta odotan silti kumppaneiden olevan hyvännäköisiä, fiksuja ja mielellään itseä nuorempia. Vaatimukset täyttäville naisille on kuitenkin niin paljon oletettavasti parempia miesehdokkaita tarjolla että ei ihme että en kelpaa heille. Olen jopa puolivakavissani ajatellut ulkomaista kumppania mutta en ole nähnyt senkään eteen vaivaa kun pärjään hyvin omillani.

Olen kouluttamaton, pienituloinen ja köyhä, lyhyt ja laiha. Naisia on silti aina välillä ollut, kokemukset eivät ole olleet niin hyviä että se kannustaisi näkemään erityistä vaivaa. Toisaalta olen huomannut että yksin on parempi, kuin epätyydyttävässä suhteessa. Ehkä parasta olisi jos saisi vain seksiä vaikkapa kerran viikossa eikä olisi suhdetta ollenkaan. Toisaalta haluaisin kuitenkin lapsia mutta kukapa minun geenejä haluaisi jatkaa?

Olen ylipainoinen, joten ihan jo se vaikeuttaa deittailua huomattavasti, onhan se yleisesti ottaen pahin turn off naisella. Siihen vielä ruma turpea naama, huono iho, ujous ja työttömyys, niin johan laskee markkina-arvo.

Rimakin on sen verran korkealla, että syrjäkujilla laahustavat mieskassialmat ei kiinnosta tippaakaan

Onko se paha asia olla omissa silmissä ruma ja mitä se ikä vaikuttaa.?.

Olen tylsä. Ei seikkailuja, matkoja, isoa kaveripiiriä tai mitään kiinnostavaa muutenkaan. Sosiaaliselta statukseltani olen kai aika arvoton.

Sairastuin skitsofreniaan

Miehenä vastaan, että olin 15 vuotta sinkku koska kiinnostavaa naista ei tullut vastaan. Olen oikeasti aina ihmetellyt ihmisiä jotka hyppäävät suhteesta toiseen kuin mehiläinen kukasta. Se suunnilleen ensimmäinen mies tai nainen joka tulee vastaan on seurustelukumppani? Todennäköisyys hyvälle osumalle on aika pieni.

Nyt olen löytänyt naisen jonka kanssa synkkaa todella hyvin, olemme todella samanlaisia, hän saa minut nauramaan ja on henkilö kenen kanssa minun on uskomattoman helppo olla.

Lapsuudenaikainen seksuaalinen hyväksikäyttö, tämä aiheuttanut sen että keho on käsittelemättömän trauman takia lähes täysin turta, eli seksi ei tunnu siltä miltä sen kuuluisi tuntua. Tämän trauman takia olen menettänyt kykyni rakastaa, eli sekin estää terveen parisuhteen muodostumisen. Lisäksi vedän vieläkin parisuhdemielessä puoleeni traumasta muistuttavia miehiä, eli en vedä puoleeni oikeanlaisia miehiä, jotka olisivat potentiaalisia seksikumppaneita ja kykenisivät rakastamaan.

Olen aina ollut sinkku omasta tahdostani. En toki ole aina ollut sinkku, enkä nytkään ole 😁 Ei mulla ole ollut koskaan mitään muuta syytä kuin että ei ole tullut kohdalle sopivaa kumppania tai jokin suhde on päättynyt ja olen elänyt väliaikaa esim. toipumalla edellisestä suhteesta. Pitkään aikaan en halunnut minkäänlaista parisuhdetta, koska pelkäsin autonomian menettämistä. 

Niin, yleisesti. Onhan tuo ikävää että yleistetään ihmisiä. Aivan varmasti meitä 40+ miehiä on, jotka ovat kiinnostuneet vakavasta parisuhteesta.

Ei oikein arvomaailmat kohtaa nykyään. En tahdo mitään sateenkaari, poly, muunsukupuolista ja muuta vastaavaa sontaa kannattavia elämääni.

Suhteet kaatuvat viimeistään siihen etten pidemmän päälle siedä lapsellisuutta (mököttämistä, kostoja, turhia loukkaantumisia), jotka tulevat esiin riidellessä.