Lue keskustelun säännöt.
Suurin yksittäinen syy sinkkuuteesi?
Kommentit (2581)
Minulla on fyysinen sairaus ja haluan käyttää kaiken vapaa-ajan itseeni. En jaksa edes ystäviä. Vielä hoidan työt ja opinnot ja vapaalla olen niin loppu että hyvä että jaksan joka päivä urheilla ja muuten nukun ja olen hiljaa ja nautin omasta olostani. Ei siinä enää riitä rahkeita potentiaalisen kumppanin saati edes ystävien huomioimiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksin on paras olla. Parisuhde yliarvostettu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En edes yritä. Monta vuotta yrittämättä niin sitä ei osaa edes ajatella asiaa toisin.
Tämä on totta. Ikävuodet 16-21v yritin kovasti saadakseni tyttöjä kiinnostumaan. Jotenkin tuon jälkeen sitä alkoi vähitellen tyytyä kohtaloonsa. Nyt olen 29v ja en ole edes ajatellut naisten iskemistä vuosikausiin.
Ymmärrän fiiliksesi, mutta taktiikkasi ei ole optimaalinen.
Tuossa 16-21v iässä naiset ovat ääärimmäisen pinnallisia, silloin heille kelpaa vain täydellisen komeat supliikkipelimiehet tai muut jän-nikset.
Surullista, mutta totta on se, että iän myötä naisten vaatimukset tippuvat edes vähän.
Muistan kun kerran treffeillä nainen sanoi rehellisesti, että "nuorempana (alle 25v) mulla oli kovat vaatimukset miehelle, piti olla pitkä ja komea".
Siinä vieressä minä sitten ajattelin että "no sepäs kiva, eli nyt kun sulla on jo ikää niin olet vihdoin antanut tilaisuuden kaltaiselleni tavismiehelle"
Tämä on kyllä niin perinteinen treffikeskustelu. Nainen kertoo, miten nuorempana teki virheitä ja nainen sai aina "hoidettavat luuserit" ja hänen kaveri kaikki urheilulliset komistukset. Nyt on sitten tullut aika tasaisemman elämän. Joka kerta saa kiittää tästä, miten arvokkaalta oma fiilis tuntuu tuon jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Yksin on paras olla. Parisuhde yliarvostettu.
Sanos muuta, tullut todettua että toisen ihmisen kanssa on aina jotain väsyttävää draamaa. Jotkut ilmeisesti nauttii siitä tai kokee sen jonkinlaiseksi pakolliseksi osaksi elämää.
Naisille sellainen vinkki että antakaa nyt herranjumala mahdollisuus kilteille rehellisille miehille enemmän, ymmärrän että harva haluaa nyhveröä mutta todella moni palkitsee suhteella teennäisiä loruja latelevan teeskentelijän joka on aivan muuta kuin lorunsa. Eikö naiset muka näe sen sepityksen taakse. Samoin koomista on pakolliset urakyselyt odotuksineen ym. On aika tekopyhää odottaa mieheltä mullistavia harrastuksia ja urasuunnitelmia jos itse on perustavismuija joka käy aivan keskivertoduunissa ja harrastuksena pelkkä kuntosali.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joon kirjoitti:
Naisille sellainen vinkki että antakaa nyt herranjumala mahdollisuus kilteille rehellisille miehille enemmän, ymmärrän että harva haluaa nyhveröä mutta todella moni palkitsee suhteella teennäisiä loruja latelevan teeskentelijän joka on aivan muuta kuin lorunsa. Eikö naiset muka näe sen sepityksen taakse. Samoin koomista on pakolliset urakyselyt odotuksineen ym. On aika tekopyhää odottaa mieheltä mullistavia harrastuksia ja urasuunnitelmia jos itse on perustavismuija joka käy aivan keskivertoduunissa ja harrastuksena pelkkä kuntosali.
Kuule, niillä salilla viihtyvillä (lapsettomilla, kauniilla ja nuorilla) "tavismuijilla" on niin paljon kysyntää, ettei siinä tarvi mitään tilaisuuksia heikommalle ainekselle antaa. Noita naisia on niin paljon vähemmän kuin heidän haaroihinsa pyrkiviä miehiä, että väkisinkin suurin osa miehistä jää ilman. Meitä muita naaraspuolisiahan ei naisiksi edes lasketa, joten tapelkaa onnettomat keskenänne.
Kesti 35 vuotta toipua lapsuuden traumoista. Nyt ei kyllä enää edes ole kiirettä parisuhteeseen, koska lastentekoikä meni jo. Ennemmin valmistaudun luomaan nahkani, kun vaihdevuodet ovat lähitulevaisuudessa edessä. Haluaisin elää mielenkiintoisen ja onnellisen loppuelämän. Jos mukaan tarttuu sopiva elämänkumppani, niin se olisi ihanaa. Muuten parisuhde ei ole välttämättömyys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erosin helvetin pitkästä parisuhteesta kesällä ja saisi aika ihmemies olla, että kiinnostuisin. Haluan olla yksin ja oppia tuntemaan itseni. Haluan huolehtia tällä hetkellä vain itsestäni vaikean parisuhteen jälkeen. Uudelle miehelle ei ole tilaa.
Menneessä rypeminen, toisin sanoen avioerosta ja alkoholismista toipuminen. Vielä arvioisin, että noin 0,5 - 1,5 vuotta menee ja sitten voin ottaa uuden naisystävän taas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En siivoo, en laita ruokaa, enkä passaa miestä.
Tätä ne edellyttää vaikka muuta valehtelisivat.
Fbd:lla mennään.
Vierailija kirjoitti:
En siivoo, en laita ruokaa, enkä passaa miestä.
Tätä ne edellyttää vaikka muuta valehtelisivat.
Fbd:lla mennään.
Mitä annettavaa sinulla on miehelle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarvitse nyt aikaa itselleni pitkän suhteen kaatumisen jälkeen. Elämä on hyvää tällä hetkellä, vaikka elämmekin vähän erikoisia aikoja..
Ei löydy rehellistä, empaattista, normaalia, luonnollista kumppania. Parempi sitten olla yksin kuin väkisin yrittää "tyytyä" johonkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kotoa ei kukaan tule hakemaan ja minulla ei ole profiilia deittisivuilla tai -sovelluksissa.
Olen tarpeeksi fiksu ja tiedostan, ettei minusta ole parisuhteeseen joten en sellaista yritä väen väkisin. Tarpeeksi saanut katsoa toisten oireiluja suhteessaan ja en voi olla ajattelematta että hekin olisivat onnellisempia yksin jos vain uskaltaisivat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En siivoo, en laita ruokaa, enkä passaa miestä.
Tätä ne edellyttää vaikka muuta valehtelisivat.
Fbd:lla mennään.Mitä annettavaa sinulla on miehelle?
No mikäköhän se siellä navan ja pyllyn välissä luuraa?
Nyky naisten ainainen levottomuus ja suorituskeskeisyys + kilpavarustelu...
Ei jaksa enää näin nelikymppisenä =)
Koko ajan pitää pää höyryten säntäillä joka paikkaan, jos muuta ei keksitä niin ainakin
pari uutta hyllykköä pitää ikeasta hakia jonka jälkeen pitää sitten joku vanha myydä torissa.
Seuraavana raahataan sitä parinkympin lipastoa ympäri maakuntaa..
Pitää olla 7 erilaiset lenkkarit, että voi kävellä ja ainakin 3 polkupyörää.
Sitten niitä kuvataan kilpaa kavereiden kanssa. Leivotaan jos jonkinmoista ihmetystä, että
saadaan someen kuvia ja sotkut jääpi monesti muiden huolehittaviksi.
Ei hetken rauhaa ja en itsekkään ole mikään sohvaperuna, mutta kohtuu kaikessa.
Itekseen, kun elää niin saapi tehä oman mielensä mukaan. Sopii mulle.
Taidan olla vain liian omituinen, juttuihini on vaikea päästä sisälle. Ajan kanssa minusta voidaan alkaa tykkäämään, mutta jostain syystä möläytän oudoimmat juttuni aina ekalla näkemisellä. Outona on esim. pidetty huumorintajuani, sitä että olen sometusta ja ulkonäköpaineita vastaan, haluan kulkea kesät ilman kenkiä, soitan metsässä yksin viulua, kiipeilen puissa ja juttelen vieraille ihmisille ilman pidäkkeitä. Olen ihan nätti, hoikka ja 30v, perus hommissa ja harrastan joka vuosi eri asioita. Nauran yksikseni ja kirjoittelen kirjaston kirjoihin pieniä viestejä muille.
Ensimmäiset tyttöystävät haikailivat, flirttailivat ja pettivät minut, joten luotto meni. Koen itseni riittämättömäksi
Olet siis sinkku omalla päätöksellä.