Suurin yksittäinen syy sinkkuuteesi?

Ruma naama, sosiaaliset tilanteet jännittää, en osaa puhua jne. Miesten seksuaalisuus ahdistaa. Suurin osa tindertykkäyksistä on miehiltä jotka on ihan eri henkisiä kun minä. Naistenkaan kanssa ei juttu luista kun en vaan tiedä mistä puhua ja luovutan. Mieluummin näkisi livenä ja tehtäisiin jotain, ihan vaikka vaan lenkille.

N24

Liika itsenäisyys tai sitten olen vaan sitoutumiskammoinen. En ole esim. koskaan suostunut luopumaan omasta asunnostani. Siitä on aina tullut riitaa, kun en "virallisesti" suostu saman katon alle.

En ole naimisissa enkä osaa seurustellakaan, koska mitä sitä turhaa jollei oo halua naimisiin

Varmaankin yksinkertaisesti haluni olla sinkku.

Ehkä suurin syy on työni, en ole koskaan kotona, enkä voi luvata ikinä kenellekään mitään sen takia. 

Lähestymisen vaikeus.

Mies 28v

Sosiaalisten tilanteiden pelko.

Oivoi, minä tykkään lyhyistä miehistä, ja pitkistä naisista...ei miehen tarvii olla 190cm, hui olkoon...ehkä oon pituusrasisti, mutta en rasisti muuten. Kai oon sinkku kun oon jokseenkin omalaatuinen, en peruskauraa.

Ihan järkyttävän ruma syntymämerkki joka peittää puolet ylävartalosta ja sen seurauksena olen syrjäänvetäytyvä ja ujo. Jäädyn aina ihan täydellisesti jos joku mies edes näyttää kiinnostuneelta ja poistun hyvin nopeasti paikalta. Ajatuskin siitä että näyttäisin tuota p..aa kenellekään on ihan mahdoton. Ottaisin vaikka syövän ennemmin kuin tämän. Koko ikäni(lähempänä 50v) elänyt yksin enkä ole koskaan seurustellut, eiköhän tää elämä oo sit jo taputeltu mitä tulee perheeseen tai seurusteluun..

Vapauden kaipuu, en vaan jaksa sitoutua yhteen ihmiseen kun tarjontaa on vaikka millä mitalla. Tinder on helpottanut elämää kummasti ja poistaa tarpeen sitoutua.

Olen mielummin yksin kuin minusta kiinnostuvien naisten kanssa. Minusta mielenkiintoiset naiset ovat yleensä hyvin suosittuja, joten en elätä kovin suuria toiveita pariutumisen suhteen. Ja kyse ei ole useastikaan ulkonäöstä, vaan nämä kiinnostavat naiset ovat ystävällisiä, mukavia ja empaattisia (myös meitä miehiä kohtaan).

Jos nainen kokee, että hänessä ei ole kuin yksi asia, mistä miehet kiinnostuvat, niin eikö silloin kannattaisi miettiä että miten saisi itsestään näiden miesten mielestä mielenkiintoisemman. Jos ne ovat kerran niitä miehiä, jotka tätä naista kiinnostavat. Jos taas ne eivät ole, niin eikö silloin kannattaisi itse tehdä aloitteita niille jotka itseä kiinnostavat. 

Vierailija kirjoitti:

Olen elävässä uskossa ja kelpuutan vain vastaavanlaisen miehen.

Lisäksi pitää olla fiksu ja ulkomuodonkin miellyttävä.

Ikää minulla on niin paljon, että suurin osa muuten sopivista miehistä on jo avioliitossa tai ei enää halua (uudelleen) parisuhteeseen.

Olisin pariutunut ajat sitten, jos ei olisi arvoristiriitaa. Tänäänkin -10 v nuorempi mies yritti pokata.

Saat odotella koko loppuikäsi semmosta ja siunata tulevaa aviomiestä rukouksessa, mutta sellaisia ei tule ja nuo on liian korkeita odotuksia. Entäpä, jos päädytkin avioliittoon, mutta kun sinulla on mielikuvitus odotuksia ja ne eivät täyttyisikään niinkuin olet kuvitellut? Tuollaiset tiukkapipoiset harhaopit jostain elävästä uskosta ja muusta karismaattisuudesta estää jo sen, ettei voi seurustella ja kokea "kehon liikkeitä" ja luottamuksen rakentumista. Joku mies on tarpeeksi fiksu, ettei lähde tiukkapipoiseen uskoon mukaan. 

En ole tavannut ihmistä joka riittäisi ominaisuuksiltaan kumppanikseni. Sanoin kerran yksissä ison porukan pippaloissa joissa puhuttiin kumppanivaatimuksista että hänen täytyisi oikeasti välittää minusta. Koko pöytä meni hiljaiseksi ja oli että wtf. Siinä teille normi-ihmisen käsitys parisuhteista.

Syitä voisi luetella vaikka kuinka, mutta ehkä ne kaikki voisi yhdistää ilmaisuun "vaikea persoona".

Ekassa vakavassa suhteessa oli pettämistä ja henkistä väkivaltaa, kesti hetki päästä yli ja oon aika varovainen edelleen. En oo kovin aktiivisesti etsinyt.

Miehet ovat liskoja ulokkeineen, siinä se syy.

Haluan elää elämää itselleni. En ole kykenevä aitoon toveruuteen yhdenkään ihmisolennon kanssa. Saattaahan se muuttua ajanmittaan. Mikäli tulen toimeen ja sinuiksi itseni kanssa, enkä enää tarvitse toista mihinkään ja tiedän, että minulla on perus turvallisuudentunne jo omasta takaa niin voisin kyllä seurustella useampaankin otteeseen. Mutta en ennenkuin olen itseni. Se tarkoittaisi, että pärjään ilman toisen jatkuvaa huomiota ja kykenen olemaan itsenäinen, vaikka toisella tulisikin muita suunnitelmia. Sitten vasta kun minulla on kyky antaa toiselle se sama vapaus mikä minulla on. 

Olen kaksi krt iskenyt käteni niin syvälle pskaan, että tyhmempikin ihminen tajuaa, ettei ikinä enää! Viihdyn hyvin yksikseni, en kaipaa mustasukkaista, murjottavaa, mykkäkoulua pitävää lapsimiestä elämääni. Ja kun ikää karttuu, enkä ennen koronaakaan juuri missään käynyt, niin suht rauhassa saan olla. Lapsia on siunaantunut neljä, yhtä lukuunottamatta asuvat jo omillaan ja sekopää-ex-miehestäni huolimatta he ovat ihanan täyspäisiä nuoria. Uusperhe ei ole minun juttuni, sen kerran kokeneena en voi muuta kuin toivoa, ettei kukaan muu nainen lapsineen sellaiseen ansaan joutuisi!

en pääse yli exästä.

Työelämän kuluttavuus, joka imee seksuaalisen energian.

Hankin puolison ja perheen sitten kun olen taloudellisesti riippumaton päivätöistä.