Suurin yksittäinen syy sinkkuuteesi?
Kommentit (2581)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen eläinrakas ts. vegaani-nainen ja etsin ikäistäni (50v.) eläinrakasta miestä. Ne, jotka ovat minusta kiinnostuneet, harrastavat eläinten tappamista ja syömistä. Mukaviahan he ja minäkin kuulemma, mutta ei yhteensovitettavissa parisuhteeseen asti.
Tämä. Mikähän siinä muuten on että jos olet lämmin, mukava ja eläinrakas niin juurikin nuo kaikenmaailman hirviöt on kiinnostuneita. Kun olen seurannut niin ne mukavat ja ihanat kiinnostuvat dominoivista naisista. Mikä tässä mättää??
Itse tykkään lapsista ja eläimistä mutta aina ja ikuisesti täysin väärät miehet pyörii ympärillä. Olen jo sinänsä luovuttanut koska ei tämä huono juttu ole ollenkaan mielummin näin kun sen väkivaltaisen alistaja öykkärin kanssa.
Onkohan suomessa muuten enemmän näitä miehiä kuin muualla? Tuntuu että uutisissakin niin paljon näitä vaimon hakkaajia ja kait se on tilastoissakin todettu, että suomalaiset miehet ovat muita eurooppalaisia miehiä väkivaltaisempia.
Suomessa tätä vanhakantaista, aggressiivista maskuliinisuutta on hiukan enemmän kuin (Länsi) Euroopassa.
Yksi tätä miesten vanhaa käyttäytymismallia vahvasti konservoiva tekijä saattaa olla asevelvollisuus.
Todellinen syy on se, että naiset suosivat suorittavaa maskuliinisuutta. Kun on kokeillut erilaisia deitti-ilmoituksia, huomaa, millaisella saa huomiota. Ilmoituksesta täytyy käydä ilmi, että on kunnollinen, koulutettu, talous on kunnossa, elämässä on päämääriä, entisiä haamuja ei ole eikä mielenterveysongelmia ole.
Ei kannata paljastaa heikkouksiaan ja herkkyyttään. Monet naiset nimeävät epävarman miehen ihan avoimesti luontaan työntäväksi tai sitten haukkuvat hänet säälin kerjääjäksi tai nillittäjäksi.
Deittimaailma suosii miehiä, jotka esittävät itsensä tasapainoisina ja elämänsä hallitsevina.
Olen introvertti, joka teoriassa haluaisi seurustella, mutta käytännössä en ole valmis antamaan kenellekään paikkaa elämässäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut vasta puoli vuotta eron jälkeen sinkkuna mutta tutkaillut miesmarkkinaa ennen virallista eroa kun asuimme jo vuoden päivät erillään. Mulle on ja tulee olemaan syynä se, että tässä kohtaa elämää rima on niin korkealla ettei juuri kukaan sitä ylitä. En vaan tapaa tällaisia miehiä vapaina.
Mulla ei oo muuta vaatimusta kuin että
mun pitää aidosti tykätä ja olla ihastunut tähän mieheen ja hänen minuun. Kaikki tulot, tietty ulkonäkö, ammatti, lapsiluku, ikä ym. on ihan yhdentekeviä. Tuntuu kuitenkin että oon loppuelämän sinkku 😀Itse olen 44v, hoikka ja urheilullinen, hyvin säilynyt ja edelleen kuulen kommenttia että olen kaunis tai hyvännäköinen. Molemmilta sukupuolilla, tutuilta ja tuntemattomilta. DI ja hyvä työ, 2 lastakin tehty ja teinejä joten mulla on aikaa hyvin joka toinen viikko nyt vähintään. Asunto, auto ja mökki on velattomina ja kumppaninkin voin viedä sille unelmalomalle. Mulla on kavereita ja tuttuja paljon ja suhteet perheeseen ja lapsiin oikein lämpimät, mitään isompia luonnehäiriöitä ei pitäisi siis olla. Aika rento on elämänasenne tässä iässä.
Olen ihan varma että loppuelämä menee yksin vaikka parisuhdetta kovasti haluaisin.
No huh, jos sulla ei ole tsäänssejä, niin ei sitten kellään +40-vuotiaalla!!! Nyt vaan verkkoja vesille moneen mereen! Pystytkö laajentamaan hakua esim. muualle Eurooppaan?
Vähän hankalaa se on kun lapset tässä edelleen ja haluisi kuitenkin tavata sitä toista vähintään kerran viikkoon, matkustan jonkun verran UK/Pohjoismaat että ehkäpä sinne suuntaan sitten.
Musta kiinnostuu yleensä joko varatut tai 10v nuoremmat miehet joilla ei lapsia ole vielä. Yksi orastava tapailu tähän kaatui kun elämäntilanteet ovat vain niin erit ja enempää lapsia en tässä iässä voi hankkia. Täytyy varmaan vaan jatkaa etsintöjä
Tykkään nuoremmista miehistä. Komeista sellaisista. Jostain syystä ei oo tunkua kainaloon.
Olen vaativa luonne ja en siedä lainkaan alkoholia en omassa tai muiden käytössä
Nirsous?
5 v leskenä, oli erinomainen suhde.
Ei siis mikään "no jaa, ihan ok" tarjokas kelpaa. Olen mieluummin yksin kuin huonon kanssa.
Vietän 22h vuorokaudesta neljän seinän sisällä lähiöyksiössäni. Niinä kahtena tuntina, jolloin olen ulkona, olen lenkillä syvällä metsässä, tai ruokaostoksilla kuulokkeet korvilla.
Eipä siinä paljon miehiin tutustu
Pitkä avioliitto päättyi, koska mies kyllästyi (mm sairaus). Edelleen sairastaminen pääsyy sinkkuuteen.
En halua seurustella. Sinkkuna elämäni on yksinkertaisesti mukavampaa. Naisen pitäisi tuoda siihen jotain lisää, mutta niin ei ole koskaan käynyt, vaan tulee kaikenlaisia vaatimuksia. Anteeksi nyt vain, mutta se pelkkä seksi ei riitä.
En ole sinkku, mutta ilman nykyistä kumppania todennäköisesti olisin. Poikkean hyvin paljon valtavirrasta ja itsensä kaltaisen löytäminen on vaikeaa.
Viihdyn yksikseni oikein hyvin.
Olen liian takertuva ilmeisesti.. Toivoisin että miehellä olisi viikonloppuina aikaa nähdä, mutta ovat mieluummin kaveriporukassa jossakin. Sitten jossain vaiheessa tästä tulee aina riitaa ja tapailu päättyy siihen. Ainakin parin eri miehen kanssa tämä sama ongelma ollut. Pitäisi siis tyytyä suhteeseen, jossa nähdään pari tuntia arkena. Olen sitten mieluummin yksin kokonaan jos olen kerran niin vaativa.
Mulla on suomalaiseen makuun/anatomiaan liian iso. Kyllähän naiset sitä katsella tykkää, koskeakin... mutta sitten pitemmän päälle se kuulemma sattuu.
Naiset ovat muuttuneen niin kauheaksi miehiä kohtaan että ei parisuhteesta ole mitään hyötyä miehelle pelkästään maksuja, velvoitteita ja muiden palvelua
mies56 kirjoitti:
Nuorempana tykkäs vaihtelusta ja nyt ei enää seksi kiinnosta. Orkut ei tunnu juuri miltään. Oisko käytetty loppuun :-). Vaikka nuorempana naureskeltiin, että varastoon ei voi panna, on tuokin osoittautunu vaan nuoruuden tyhmyydeksi. Kun ei tarvi seksiä, tarvis tulla muuten jotenkin hyvin juttuun, että viitsis olla naisen kanssa. Nyt voi olla ja mennä just niinkun itse tykkää.
Testosteronitaso on laskenut ja vaikuttaa elämänlaatuun, käy lääkärissä.
Viihdyn sinkkuna