Millainen ruokavalio oli 90-luvulla? Miten ihmiset olivat niin hoikkia?

191^ nolouteen asti, ei nopeuteen. Herkkuhetkiä odotettiin eikä vedetty kaikkea minuutissa napaan 😉

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan tavallista samaa ruokaa kuin nykyäänkin. Erona on, että ei ollut niin paljon ruutuaikaa, kun ei ollut tietokonepelaamista kuten nykyään, eikä kännyköitä. Ihmiset istuivat vähemmän paikoillaan.

Kyllä me pelattiin tosi paljon tuolloin.

Sama.

Ihmettelen aina näitä käsityksiä, että pelaaminen olisi jokin uusi juttu. Pelattiin jo kasarilla Commodore64:lla ja ysärillähän ihan jokaisella oli kotona Nintendo tai Sega, vuosikymmenen lopulla tuli ekat Pleikkarit yms. Todellakin istuttiin sisällä peliohjaimen varressa ihan kuten lapset nykyäänkin, tai nythän ne sentään pääsee liikkumaankin sen ruudun kanssa.

Pelattiin, jos vanhemmat suostuivat ostamaan noita turhuuksia kotiin. Ei todellakaan ollut kaikilla.

Niin, mutta sitten oltiin aina sen luona, jolla se pelikone oli. Aivan sama lopputulos.

Kyllä, mutta sinne kaverin luokse joutui kävelemään tai menemään pyörällä. Kaikki kaverit eivät asuneet naapurissa. 

2km edestakainen pyöräily kuluttaa ehkä yhden suklaapatukan verran aikuisella, jos sitäkään. Ei mitään merkitystä, jos syömiset on persiillään.

Nyt puhutaankin 90-luvun nuorista, jotka pyöräilivät kaverin luokse pelaamaan. Sitä pyöräilyä oli joka ikinen päivä, paitsi talvella, jolloin käveltiin sama matka. 90-luvulla myös syötiin lisäksi vähäenergisempää ruokaa kuin nykyään, joten ei ihme, että myös pelaava nuoriso pysyi hoikkana verrattuna nykyisiin. 

Se oli heroin chic -muodin kulta-aikaa. 

90-luvun nuoren näkökulmasta:

Pikaruokaa ei syöty niin paljon: ravintolakulttuuri ei ollut niin yleistä kuin nykyään. Mäkkärissä/hesessä käytiin kavereitten kanssa joskus mutta tosiaan kävellen tai pyörällä, ja syötiin hampparit tai pieni ateria, ei mitään "turboplusateriaa isoilla ranskiksilla ja majoneesilla". Kebab-paikkoja ei ollut, pizzerioita oli mutta nekin oli semmoisia sisustettuja ravintoloita joihin mentiin perheen kanssa ehkä kerran kuussa. Arnolds donuts ja vastaavat herkkupaikat loisti poissaolollaan: nättejä peruskahviloita oli toki, mutta ei ne olleet nuorison hengailumestoja.

Rahaa oli vähemmän käytössä (ainakin teininä) ja jos meni kahvilaan niin otti ehkä kahvin ja sämpylän, ei kahvia, sämpylää, pullaa sekä limua. Sama juttu pikaruoassa, otettiin se halvin vaihtoehto eikä mitään mega-aterioita.

Energiajuomia/limuja ei myyty koulussa: joskus lukioaikoina (v2000) saatiin eka limuautomaatti vasta kouluun. Nuoret osti ehkä yhen kolatölkin per naama hiippaillessaan ulkona, eikä juoneet niitä litroittain päivässä. Jos teki mieli karkkia niin ostettiin yks suklaapatukka, ei montaa.

Pussi- ja pakettikoot karkeissa, sipseissä, yms oli pienempiä, ja niitä jaettiin keskenään. Kavereitten kanssa ostettiin yhteinen 200g pussi, eikä jokaiselle omaa jumbo 400g pussia.

--- Yhteenveto ---

Eli epäterveellisen ruoan ja herkkujen myyntikoot oli pienempiä joten automaattisesti niitä syötiin vähemmän. Yleensä näitä myös jaettiin koska harvalla oli hirveästi käyttörahaa. Pikaruokapaikkoja oli vähemmän, ja oli tavallisempaa syödä kotona ihan perusruokaa sen sijaan että tilaisi kotiin tai söisi ulkona. Joka paikkaan käveltiin eikä hengattu sisällä niin paljon koska telkusta ei tullut niin ihmeellisiä ohjelmia eikä monella ollut kovin montaa tietsikkapeliä joten niitäkin jaksoi vain rajallisen määrän päivässä.

Vierailija kirjoitti:

Itse oon -84. Kun olin lapsi ja teini 90--luvulla,

äiti teki aina itse ruuat harvoja poikkeuksia lukuunottamatta.

Karkkia syötiin vain synttäreillä ja jouluna. Limua kun sai, se oli mökkimatkan huoltsikalta sellanen Laitelan pieni pullo 🙂 eli herkut oli tosiaan luksusta! (Välillä jopa nopeuteen asti, kun kaverit ihmetteli että miksi meillä ei oo karkkipäivää...)

Sain ekan puhelimen muistaakseni -98, eikä vanhemmillakaan ollu muuta kuin lankapuhelin. Päikkärin ja koulun jälkeen leikittiin pihalla ja puistossa, ei näprätty niitä saakelin puhelimia!

Ja tuntuu että vanhemmatkin kunnioittivat enemmän ruokaa kuin monet nykyään? Hienojen älylaitteiden sijaan sain arvokasta aikaa ja sydämellä tehtyä, peruskotiruokaa.

Vaikka silloin harmitti kun ei mentykkään mäkkäriin eikä saanu sitä karkkipussia, osaan arvostaa sitä todella! Summa summarum: terveellistä kotiruokaa, ei turhia kikkailuja, ei ruuruaikaa juurikaan mutta laatuaikaa sitäkin enemmän. Moni muukin jo sanonut ❤

Jännä. Olen sua viisi vuotta vanhempi ja meidän teiniporukoissa elettiin pelkällä karkilla. Koulu- ja kotiruoka skipattiin täysin, mutta välitunnilla ja koulun jälkeen haettiin aina lähimarketista limsaa, pullaa, karkkia yms. Syötiin pelkkää sokeria. Laihoja oltiin silti, en tiedä miksi.

Lisäksi tuo, mitä edellä on jo sanottu alkoholista, tupakasta, pelaamisesta ja kännyköistä. Todellakaan elämä ei ollut kaikilta osin terveellisempää eikä ruudutonta. Kun sain ekan kännykkäni 1997, näpyttelin sitä jatkuvasti. Tekstarit lentelivät ihan kuten whatsapitkin nykyään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan tavallista samaa ruokaa kuin nykyäänkin. Erona on, että ei ollut niin paljon ruutuaikaa, kun ei ollut tietokonepelaamista kuten nykyään, eikä kännyköitä. Ihmiset istuivat vähemmän paikoillaan.

Kyllä me pelattiin tosi paljon tuolloin.

Sama.

Ihmettelen aina näitä käsityksiä, että pelaaminen olisi jokin uusi juttu. Pelattiin jo kasarilla Commodore64:lla ja ysärillähän ihan jokaisella oli kotona Nintendo tai Sega, vuosikymmenen lopulla tuli ekat Pleikkarit yms. Todellakin istuttiin sisällä peliohjaimen varressa ihan kuten lapset nykyäänkin, tai nythän ne sentään pääsee liikkumaankin sen ruudun kanssa.

Pelattiin, jos vanhemmat suostuivat ostamaan noita turhuuksia kotiin. Ei todellakaan ollut kaikilla.

Niin, mutta sitten oltiin aina sen luona, jolla se pelikone oli. Aivan sama lopputulos.

Kyllä, mutta sinne kaverin luokse joutui kävelemään tai menemään pyörällä. Kaikki kaverit eivät asuneet naapurissa. 

2km edestakainen pyöräily kuluttaa ehkä yhden suklaapatukan verran aikuisella, jos sitäkään. Ei mitään merkitystä, jos syömiset on persiillään.

Nyt puhutaankin 90-luvun nuorista, jotka pyöräilivät kaverin luokse pelaamaan. Sitä pyöräilyä oli joka ikinen päivä, paitsi talvella, jolloin käveltiin sama matka. 90-luvulla myös syötiin lisäksi vähäenergisempää ruokaa kuin nykyään, joten ei ihme, että myös pelaava nuoriso pysyi hoikkana verrattuna nykyisiin. 

Ei me ainakaan minnekään pyöräilty, samassa pihapiirissä pyörittiin. Kaveri, jolla oli paras eli uusin pelikonsoli, asui naapurirapussa. Juotiin kokista ja syötiin Kaatissäkit samalla kun pelattiin.

Väestö lihoo, syy liikkumattomuus (iso syy ruudut ja laiskuus), sekä epäterveellinen ravinto jota tulee liikaa - limut, sipsit, karkit. 90-luvulla karkkipussit ja Pätkikset oli pieniä. 

Ruoka on hieman teollisempaa ja samalla maissia, maissitärkkelystä ja inverttisokeria työnnetään joka paikkaan - jenkissä maissia on viljelty aina vaan enemmän ja nyjyään se on gmo-maissia. Se pelasti usa:-n maatalouden aikanaan ja sen myötä länsimaat syövät älyttömästi maissin sokereita ja tärkkelyksiänvaikka eivät olisi ikinä oikeaa maissia maistaneetkaan. Eiköhän sillä myös ruokita karjaa ja siipikarjaa? Ylipäätään piilosokeria on aika paljon ja vehnää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse oon -84. Kun olin lapsi ja teini 90--luvulla,

äiti teki aina itse ruuat harvoja poikkeuksia lukuunottamatta.

Karkkia syötiin vain synttäreillä ja jouluna. Limua kun sai, se oli mökkimatkan huoltsikalta sellanen Laitelan pieni pullo 🙂 eli herkut oli tosiaan luksusta! (Välillä jopa nopeuteen asti, kun kaverit ihmetteli että miksi meillä ei oo karkkipäivää...)

Sain ekan puhelimen muistaakseni -98, eikä vanhemmillakaan ollu muuta kuin lankapuhelin. Päikkärin ja koulun jälkeen leikittiin pihalla ja puistossa, ei näprätty niitä saakelin puhelimia!

Ja tuntuu että vanhemmatkin kunnioittivat enemmän ruokaa kuin monet nykyään? Hienojen älylaitteiden sijaan sain arvokasta aikaa ja sydämellä tehtyä, peruskotiruokaa.

Vaikka silloin harmitti kun ei mentykkään mäkkäriin eikä saanu sitä karkkipussia, osaan arvostaa sitä todella! Summa summarum: terveellistä kotiruokaa, ei turhia kikkailuja, ei ruuruaikaa juurikaan mutta laatuaikaa sitäkin enemmän. Moni muukin jo sanonut ❤

Jännä. Olen sua viisi vuotta vanhempi ja meidän teiniporukoissa elettiin pelkällä karkilla. Koulu- ja kotiruoka skipattiin täysin, mutta välitunnilla ja koulun jälkeen haettiin aina lähimarketista limsaa, pullaa, karkkia yms. Syötiin pelkkää sokeria. Laihoja oltiin silti, en tiedä miksi.

Lisäksi tuo, mitä edellä on jo sanottu alkoholista, tupakasta, pelaamisesta ja kännyköistä. Todellakaan elämä ei ollut kaikilta osin terveellisempää eikä ruudutonta. Kun sain ekan kännykkäni 1997, näpyttelin sitä jatkuvasti. Tekstarit lentelivät ihan kuten whatsapitkin nykyään.

Hei!

Olen iältäni jotain teidän välistä :D Mutta siis koen itsekin että nuorena tuli syötyä "paljon" karkkia ja herkkuja, mutta jos ihan rehellisesti vertaan tähän päivään niin ne koot oli todella paljon pienempiä silloin kuin nykyään. Karkkeja ei myyty niin valtavissa säkeissä kuin nykyään - jos ostin irtareita niin ostin max "kympillä" jolla sai jotain 150g pussin karkkeja. Jos ostettiin sipsejä niin todellakin jaettiin ne keskenään.  Limua ja pullaa saatettiin joskus ostaa, mutta tyyliin yksi limutölkki per naama ja yhdet pullat eikä montaa.

Tekstareita kirjoitettiin puolin ja toisin kun oli jännää, mutta itse ainakin liikuin silti jatkuvasti jossain koska kotona oli "tylsää" enkä siellä viihtynyt paljon. Eli kävellen kavereille tai keskustaan hengaamaan ainakin pariksi tunniksi, eikä suoraan koulusta kotiin ja sohvalle.

Vierailija kirjoitti:

Ollakseen kaunis piti olla laiha. Peppu ei saanut olla iso. Sivuprofiilissa peppu ei saanut erottua.

Poikamainen vartalo oli tavoiteltu. Laihuus on ollut kauneusihanne jo 60 -70- luvulta lähtien.

Kauneusihanne on kuitenkin pikkuhiljaa muuttunut. Lantioton ja rinnaton mallivartalo ei ole enää muotia.

Nyt taas on pakko treenata ja syödä enemmän saadakseen rasvaa peppuunsa ja näyttääkseen sopivasti kurvikkaalta.

Rasva ei välttämättä kerry peppuun, joten enemmänkin on kyse treenaamisesta ja painonhallinnasta, jos vartalonmalli ei ole päärynä/rasva kertyy omenamaisesti. 

Muistan, miten laihuusihanne oli itselle karsea 90-luvulla, kun olin (ja olen) normaalipainoinen.

Tuolloin oltiin myös tosi pihalla siitä, miten lapsille kannattaa puhua painosta, joten normaalipainostani tuli noottia terveydenhoitajalla jo ala-asteiässä - etten vain lihoisi niin, että painoindeksi menee ylipainon puolelle! Ei mennyt, mutta kärsin kehonkuvani vääristymisestä pitkälle aikuisuuteen. Onneksi nykyisin ollaan tässä suhteessa viisaampia. 

90-luvulla leikittiin paljon ulkona, mutta meidän lapset leikkivät kyllä edelleen. Pelaavat kyllä pleikalla ja kännykällä., mitä tein itsekin lapsena (tietenkin osin vähän eri laitteilla). Pelaaminen menee toisella lapsella yli, jos sitä ei rajoita. 

Mielestäni välipalat ovat yksi iso ongelma. Välipalapatukat yms. välipalat saattavat olla sisällöltään yhtä terveellisiä kuin suklaa ja niitä tunnutaan monesti syövän tosi tiheästi.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse oon -84. Kun olin lapsi ja teini 90--luvulla,

äiti teki aina itse ruuat harvoja poikkeuksia lukuunottamatta.

Karkkia syötiin vain synttäreillä ja jouluna. Limua kun sai, se oli mökkimatkan huoltsikalta sellanen Laitelan pieni pullo 🙂 eli herkut oli tosiaan luksusta! (Välillä jopa nopeuteen asti, kun kaverit ihmetteli että miksi meillä ei oo karkkipäivää...)

Sain ekan puhelimen muistaakseni -98, eikä vanhemmillakaan ollu muuta kuin lankapuhelin. Päikkärin ja koulun jälkeen leikittiin pihalla ja puistossa, ei näprätty niitä saakelin puhelimia!

Ja tuntuu että vanhemmatkin kunnioittivat enemmän ruokaa kuin monet nykyään? Hienojen älylaitteiden sijaan sain arvokasta aikaa ja sydämellä tehtyä, peruskotiruokaa.

Vaikka silloin harmitti kun ei mentykkään mäkkäriin eikä saanu sitä karkkipussia, osaan arvostaa sitä todella! Summa summarum: terveellistä kotiruokaa, ei turhia kikkailuja, ei ruuruaikaa juurikaan mutta laatuaikaa sitäkin enemmän. Moni muukin jo sanonut ❤

Jännä. Olen sua viisi vuotta vanhempi ja meidän teiniporukoissa elettiin pelkällä karkilla. Koulu- ja kotiruoka skipattiin täysin, mutta välitunnilla ja koulun jälkeen haettiin aina lähimarketista limsaa, pullaa, karkkia yms. Syötiin pelkkää sokeria. Laihoja oltiin silti, en tiedä miksi.

Lisäksi tuo, mitä edellä on jo sanottu alkoholista, tupakasta, pelaamisesta ja kännyköistä. Todellakaan elämä ei ollut kaikilta osin terveellisempää eikä ruudutonta. Kun sain ekan kännykkäni 1997, näpyttelin sitä jatkuvasti. Tekstarit lentelivät ihan kuten whatsapitkin nykyään.

Hei!

Olen iältäni jotain teidän välistä :D Mutta siis koen itsekin että nuorena tuli syötyä "paljon" karkkia ja herkkuja, mutta jos ihan rehellisesti vertaan tähän päivään niin ne koot oli todella paljon pienempiä silloin kuin nykyään. Karkkeja ei myyty niin valtavissa säkeissä kuin nykyään - jos ostin irtareita niin ostin max "kympillä" jolla sai jotain 150g pussin karkkeja. Jos ostettiin sipsejä niin todellakin jaettiin ne keskenään.  Limua ja pullaa saatettiin joskus ostaa, mutta tyyliin yksi limutölkki per naama ja yhdet pullat eikä montaa.

Tekstareita kirjoitettiin puolin ja toisin kun oli jännää, mutta itse ainakin liikuin silti jatkuvasti jossain koska kotona oli "tylsää" enkä siellä viihtynyt paljon. Eli kävellen kavereille tai keskustaan hengaamaan ainakin pariksi tunniksi, eikä suoraan koulusta kotiin ja sohvalle.

Samaa mieltä. Meillä äiti osti aina mehua ja vanukkaita, mutta se taisi johtua siitä että kaikki lapset olimme ruokahaluttomia ja alipainoisia, ja yritti saada meihin edes jotain energiaa. Pitkiksi kasvoimme kuitenkin. Nykyään varmaan olisi enemmän puututtu, katsoin että 5-luokalla olin ihan järkyttävän laiha (ei syömishäiriö, mutta ei ollut ruokahalua!)

Välillä pelattiin pitkään jotain peliä tietokoneella, mutta oikeasti sen ajan pelejä ei jaksanut montaa päivää, viikkoa ja vuotta pelata.  Ei niihin jäänyt samalla tavalla koukkuun kuin lapset nykypeleihin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se syömisestä ollut kiinni, vaan liikunnasta. Ei röhnötetty ruudun ääressä, vaan tehtiin fyysisiä asioita. Käytiin kaupungilla, liikuttiin metsissä tai muualla ulkona, tehtiin pihatöitä, oltiin aktiivisia ystävien kanssa kodin ulkopuolella. Toki siinä sivussa tuli syötyä harvemmin, kun ei jatkuvasti istunut 10 metrin säteellä jääkaapista läppäri sylissä ja puhelin kädessä.

Kyllä röhnötettiin TV-ruudun ääressä silloinkin ja varmasti nykyistä enemmän. Ei tosin tietokoneiden tai kännyköiden äärellä. Liikuntaakin harrastetaan nykyään enemmän, kuntosaleja on joka nurkalla ja kaikenlaista liikuntaharrastusta. Nykyään sen sijaan herkutellaan enemmän. Kauppojen hyllyt notkuvat ties mitä herkkuja, joista ei ollut tietoa 90-luvulla.

Joo, mutta telkkarin ääressä ei teinit maanneet 10-12 h kerrallaan. Tämä johtui useastakin seikasta. Oli vanhemmat, jotka halusi katsoa omia ohjelmia, jolloin lapset lähti muihin hommiin. Sitten oli se, että telkkarista ei kerta kaikkiaan tullut mielenkiintoista ohjelmaa 12 h putkeen. Ja lisäksi, ohjelmat loppuivat jo alkuillasta. Tässä puhun kyllä enemmänkin -80 luvusta. Kyllä mielestäni lasten ylipainoon on iso syy ne älylaitteet ja loputon ärsykevirta. Toinen syy on, että annoskoot on paljon isompia kuin ennen. Eli liikkumattomuus yhdistettynä suureen rasvamäärään on tehnyt tehtävänsä. Ja kun tämä on jo lapsilla, millaisia he ovatkaan, kun ovat keski-ikäisiä?

Syöminen ei ollut samanlainen uskonto ja identiteetti kysymys sekä väittelyn kohde kuin nykyisin. Muotidieettejä oli paljon mutta muuten syötiin ihan tavallisesti. Kasvissyöjiä oli mutta ei ollut mitään muodikasta vegaaniruokabuumia. Jos ravintolassa tilasi silloin kasvisruokaa niin saattoi saada todella ala arvoisen annoksen, siihen ei viitsitty panostaa samoin kuin nykyisin tehtäisiin.

Erikoinen ketju, koska suurin osa muistaa 90-luvun jonain ihmeellisenä onnelana, jossa ei tunnettu tietokoneita, ei kännyköitä. Ihmiset muka liikkuivat aamusta iltaan, eikä ylipainoa tunnettu. 

Tietokoneet ja pelit olivat käytössä jo 90-luvulla. Sen sijaan internet oli vielä tuolloin jäätävän hidas ja toimi modeemilla.

Itse olin Painonvartijoissa 90-luvulla ja niin oli moni muukin!

90-luvulla Suomessa oli aika pahat lamavuodet.

Terveellinen kotiruoka, liikuttiin enemmän.

Mä täysi-ikäistyin ysärillä ja omassa kaveripiirissä ainakin vahdittiin ihan avoimesti linjoja. Ja kukaan ei sitä ihmetellyt vaikka emme olleet ylipainoa lähelläkään.

Jos oltiin illalla menossa kaljalle, niin päivällä jätettiin esim. jäätelö pois. Karkkia, limsaa, sipsejä yms. harrastettiin vain vähän, kun tiedettiin että ne lihottaa. Ruuaksi syötiinkin sitten melkein mitä vain, mutta vain pari ateriaa päivässä (esim. aamulla puuro ja iltapäivällä hampurilainen). Puntarilla hypättiin, ja jos paino oli noussut niin ateriakoot pieneni ja ne vähäisetkin herkut väheni entisestään.

Emme olleet anorektisia superlaihoja, vaan suurin osa oli normaaleja / hoikkia. Hoikimmatkin tosin jaksoivat alipainon rajoillakin olla huolissaan ulkonäöstään ja valitella ”lihavuuttaan”.

Fillarilla ajeltiin iltalenkkejä tai ihan vaan käveltiin pitkiä reissuja, ”huvin vuoksi ja urheilun kannalta”.

Tuon ajan muoti oli hyvin samankaltaista kuin 70-luvulla ja suunniteltu hoikille, ja me nuoret naiset sitten tietysti halusimme olla mahdollisimman edustavia.

Lehdissä (esim. Regina 😆) oli aina vinkkejä miten pitää paino kurissa ja vartalo nättinä (=tuolloin hoikkana). Oli myös taulukoita mistä näki mikä olisi pituuden suhteen normaalipainosi ja mikä ”missipainosi” (bmi 19).

Mistään body positivitysta ei oltu kuultukaan, ja jälkeenpäin ajateltuna oli huono miten vain hoikkia suosittiin tuolloin. Meilläkin oli kauheat paineet vaikka olimme jo hoikkia, ja vähänkin ylipainoisia kavereita läskiteltiin joka paikassa ihan törkeästi ja avoimesti joidenkin muiden nuorten naisten ja myös aikuisten miesten toimesta. Tästä aiheutui myös kitkaa kaveripiirissä, kun pyöreämmät tunsivat että heitä kohdeltiin aina huonommin kuin hoikkia (tässä oli varmasti perääkin).

Totta kai normaalipaino / hoikkuus ja aktiivinen elämäntyyli on varsinkin nuorelle terveellistä, mutta hirvittävät paineet ja kehonkuvan ongelmat ei koskaan.

No ainakin mun kotona ruoka oli oikeastaan aika pahaa. Siellä asuessani söin vain sen verran, että nälkä lähti.

Lisäksi kaikki ns. herkku oli pienemmissä pakkauksissa ja suhteessa normiruokaan kalliimpaa. Limsapullot oli pieniä. 1 litran pullo jaettiin koko perheen kesken saunan jälkeen. Tai syötiin yhdet eskimopuikot. Karkkipussit, sipsipussit, keksipaketit, kaikki oli paljon pienemmissä pakkauksissa.

Ruoka oli aika kallista suhteessa tuloihin, varsinkin lihaa syötiin paljon vähemmän. Esim. 400g jauhelihaa keitoksi ja keittoa söi nelihenkinen perhe 3 päivää. Näin ollen lihan määrä oli annosta kohden vain 30g. Viikonloppuisin oli hienoa, kun saatiin uunissa paistettuja talouskyljyksiä ja jokainen sai oman kyljyksen. Nykyään tää tuskin jäisi kellekkään erityisesti muistiin.

Eineksiä meillä kyllä syötiin ihan reilustikin, mutta toisaalta esim. sunnuntaisin usein iltaruokana oli veteen keitetty puuro ja sen kanssa keitetty kananmuna ja mehukeittoa.

Hiilaria syötiin siis reilusti enemmän arkiruokien osana, sitä sokeriakin, mutta ei kukaan syönyt 300g karkkipussia yksin.

Annoskoot olivat pienempiä. Ihan kaikessa ruoassa. Karkkipussit, keksipaketit, jopa ruokalautaset olivat pienempiä.

Omassa nuoruudessani 80-luvulla kaikkea oli vähemmän. Kaupoissa oli vähemmän tavaraa, mainoksia oli vähemmän, pikaruokaravintoloita oli hyvin vähän.

Ei ihme, että ihmiset olivat hoikempia. Ihan itse me itsmme tuhoon ajamme, kun sallimme amrkkinävoimien päättää siitä, etä mitä syömme.

Asuin keskisuuressa kaupungissa 90-luvulla ja eka Mäkäri tuli kaupunkiin vasta 90-luvun puolivälissä.

Vierailija kirjoitti:

9

Vierailija kirjoitti:

Yrittääkö ap vitsailla?

90-luvulla ihmiset olivat ylipainoisia aivan kuten nykyäänkin. Olin silloin lapsi ja pullukka, kuten suuri osa muistakin ala-asteemme oppilaista. Myös vanhempani, opettajani ja muutkin aikuiset olivat ylipainoisia.

Tämä! Tavikset _eivät_ olleet sen kummempia kuin nykyäänkään. Telkkarissa ja mainoksissa toki oltiin hoikempia kun nyt koska oli muotia olla laiha, esim kapea pylly oli hyve ja nykyään kauhistus. Tottakai muotikuviin valikoituu kunkin aikansa ihanneihmisiä mutta ei se kerro väestön kropista mitään. Itse olin tuolloin teini - parikymppinen ja plösö koska söin epäterveellisemmin, nykyään on paljon enemmän puhetta terveestä ruokavaliosta ja terveellisiä vaihtoehtoja kaupoissa. Niinpä olen nykyään hoikka.

Ei ole yhtään ikävä 90-lukua. Esim kasvissyöjälle ei ollut tarjolla juuri mitään ruokaa kahviloissa ja ravintoloissa, vegaanille vielä vähemmän. Valinnanvaraa on nyt rutkasti enemmän ja siten helpompi elää terveellisesti.

Ysärin lopussahan oli se "heroine chick" -ihanne, esim Kate Moss. Pro Ana myös nosti päätään netissä, ihailtiin tosiaan sellaista luurangon laihaa. Itse ainakin olin hoikka ympäristön painostuksesta, olen -84 ja ekan kerran laihdutus joskus -93 kun luokkalainen vihjasi isoista reisistä (olin 140/35)

Ja meillä oli kotona aina pullaa ja jäätelöä, söin esim. ennen treenejä kaksi sämpylää kannuswurstilla (onkohan vielä?) Juustolla, salaatilla, kurkulla ja voileipäpikkelsillä - helposti yli 500 kcal.

Muistan muuten kun yksi treenikaveri (pikajuoksu) muuten vihasi takapuoltaan kun näytti "ihan puolikkaalla jalkapallosta" eli juuri sellainen lihaksikas pystytakamus, jonka nykyään kaikki haluaa :DD

Kasvisruoka oli tosiaan ysärillä ainakin koulussa hemapa juustossa ja kermassa, taisin puoli vuotta jaksaa ennen kuin aloin taas syömään normaaliruokaa. Mulla on edelleen tallessa pari ysärin kasvisruokakirjaa, ja niiden perusteella oli vähän sellaista huuhaameininkiä. Mummokin päivitteli ettei sillä elä, kaverin lapsenlapsikin oli kuollut siihen, nih.

Hesellä tosin käytiin kaverin kanssa monta kertaa kuukaudessa, ainakin Turussa niitä oli joka kulmassa. Tosin valikoima oli vielä "grillimpää" ranskalaisiin kaikilla mausteilla tuli majoneesien kanssa kurkkusalaattia. Kalahamppari oli hyvää! Ja ysärillä hesen kasvishamppari oli musta parempi, se porkkanapihvi oli niin hyvä 😋