Millainen ruokavalio oli 90-luvulla? Miten ihmiset olivat niin hoikkia?

Vierailija kirjoitti:

Osalla vastaajista menee vuosikymmenet sekaisin.

Ihmiset jotka olivat hoikkia 90-luvulla (aikuisina!) elivät lapsuutensa 80-luvulla, 70-luvulla, 60-luvulla tai sitä aikaisemmin.

 

Minä olin 90 luvulla hoikka kolmikymppinen jonka lapset olivat tuolloin tarhassa/koulussa. Joten kokemusta on kaikista ikäryhmistä. 

Ja samaa mieltä kuin monet täällä - ei ollut roskaruokaa eikä välipaloja. Limut kuului juhlahetkiin ja lauantain 1 karkkipussi jaettiin 3:n kesken. 

Tosin emme ole lihavia vieläkään, minulla pari kiloa pudotettavaa nyt 60v:nä

En tiedä missä ambomaassa moni on 90-luvulla elänyt, mutta muistan että 90-luvun puolivälissä kävin mäkkärissä useammin kuin nykyään. Ala-asteella rampattiin läheisellä kioskilla ostamassa irtokarkkeja. Yläasteella käytiin mopolla lähes joka päivä paikallisella grillillä kahvilla ja lihapiirakalla ja/tai reininmunkilla. Lähes kaikki liikuntatunnit istuttiin matkahuollon kahvilassa tai kaverilla koodaamassa, eikä muutenkaan liikuttu yhtään. Toista se on nykyään.

Nuoret ovat jossain vaiheessa hoikkia, kunnes luonnostaan tukevoituvat. 90-luvulla ei ehkä ollut varaa syödä liikaa pahimpina lamavuosina.

Toki nuoret miehet alkoivat lihoa pitsan ja kebabin takia. Siideri ja keppanakin olivat muodissa.

Joko 90-luvulla lehdet ja ravitsemusterapeutit olivat kansan kimpussa yhtä ärhäkästi kuin nyt neuvoineen? Uskoisin, ettei vielä ysärillä ruuasta ja syömisestä oltu tehty näin vaikeaa, eikä ruoka ollut mikään uskonto. Silloin ehkä kauhisteltiin syömishäiriöitä ja liian laihoja mallityttöjä, mutta tavallisella kansalaisella ruoka ei ollut vielä mikään hemmetin projekti tai häpeän aihe.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osalla vastaajista menee vuosikymmenet sekaisin.

Ihmiset jotka olivat hoikkia 90-luvulla (aikuisina!) elivät lapsuutensa 80-luvulla, 70-luvulla, 60-luvulla tai sitä aikaisemmin.

 

Minä olin 90 luvulla hoikka kolmikymppinen jonka lapset olivat tuolloin tarhassa/koulussa. Joten kokemusta on kaikista ikäryhmistä. 

Ja samaa mieltä kuin monet täällä - ei ollut roskaruokaa eikä välipaloja. Limut kuului juhlahetkiin ja lauantain 1 karkkipussi jaettiin 3:n kesken. 

Tosin emme ole lihavia vieläkään, minulla pari kiloa pudotettavaa nyt 60v:nä

Olit varmaan oppinut tuon 80-luvun terveysbuumissa. Kaupoissa alettiin myydä enemmän valmiita,makeita välipaloja ja jättikarkkipusseja, joten mahdollisuus väärin syömiseen oli olemassa.

Äitini eli kahvilla ja pullalla ja oli langanlaiha. Minä söin kaupan maksalaatikkoa tai leipää. Kouluun kävellen 2x5 km ja muutenkin liikuin paljon.

Silloisen kauneusihanteen mukaan piti olla mahdollisimman laiha. Lihaa ja kaikkia rasvoja välteltiin ja piti syödä kasviksia. Laihdutin kouluiässä 10 kiloa syömällä vähän, joskus vain pari tomaattia päivässä ja joka päivä kävin lenkillä ja harrastin aerobicia. Lihasmassaa ei yritetty saada vaan piti olla mahdollisimman laiha vaikka epäterveellisinkin keinoin ja liikunta oli aerobista mikä edesauttoi siinä. Tämä meni monilla kavereillani jo sairauden puolelle ja anoreksiaa oli enemmän kuin nykyisin.

Nykyään osa ihmisistä on noita kuntosali-terveysintoilijoita ja loput sitten entistäkin lihavampia. Saman voi havaita esimerkiksi amerikkalaisilla. Nykyään on enemmän ääripäitä. Nykyihanteen mukaan on "pakko" käydä salilla ja kasvattaa perslihaksia ja kuvata kaikki someen.

Kävin ensimmäistä kertaa hampurilaisella Carrolsilla parhaan kaverin synttäreillä. Se oli hänen lahja vanhemmilta, että 1 kaveri maksetaan. Ei taitaisi mennä läpi nykyään? Olin 11v vanha, vuonna 1993. En pitänyt hampurilaisesta, saati ranskalaisista lainkaan! Sen jälkeenkin kävin ehkä 1xvuosi hampparilla, eikä tosiaan ollut herkkua kuin vasta 2000-luvulla. En muista olinko koskaan ennen edes uuniranuja syönyt, äiti teki aina (hyvää) kotiruokaa. Meillä kyllä leivottiin paljon pullaa, mutta silti kaikki sisarukset olivat hoikkia. Ja kyllä meilläkin oli tietokone, mutta ei muilla naapuruston lapsilla. Keen ja muut pelit olivat tuttuja, mutta niitä pelattiin silti satunnaisesti. Kannattaa muistaa että 90-luvun alkupuolen lama laittoi tosi monet perheet ahtaalle, osa varmasti on voinut käydä ravintolassa, mutta osassa perheissä ei rahat riittäneet edes niihin perunoihin. Ja vaikka pikaruokaravintoloita oli, niitä alkoi minun keskisuurten kaupunkiin tulla useampia vasta 95 jälkeen. Kyllähän sekin jo kertoo kuinka usein käyntiin ulkona syömässä kun muutama ravintola riitti 150 000 ruokkimiseen. Samat grillikioskit on pystyssä edelleen, kuin tuohon aikaan.

Liikunta sitten? Ulkona ollessa tuli teini-ikään asti liikuttua, nyt kun katsoo 10v ipanoita niin heillä kuluu aika ulkonakin katsoen YouTube-videoita tai tiktokia kavereiden kanssa. Jo kymmenen korvilla on epäcoolia leikkiä hippaa tms "lasten leikkiä".

Vähemmän mässyteltiin päivät pitkät, herkkupäivä oli 1 pv viikossa, ja se tarkoitti ehkä yhtä pientä karkkipussia. Kaupan valikoimat oli 100 kertaa pienemmät. Ei ollut älylaitteita joiden ääressä istuttiin, vaan liikuttiin ihmisten ilmoilla, ja harrastuksiin mentiin omalla pyörällä eikä autokyydillä. 

Vierailija kirjoitti:

No mutta telkkarissa ihmiset on aina hoikkia

Kun katson omia luokkakuvia -70 luvulta ja vertaan lasteni luokkakuvia nyt, niin ero on valtava. Nykyisin suurin osa teineistä on varsin pulskia. Minun kouluaikanani sellaisia saattoi olla 1-2 luokassa. Ja oppilaita oli tyypillisesti noin 30 verran. Kyllä suurin syy on se, että lapset ei liiku. Pääasiassa makaavat sängyssä älylaitteen kanssa. Mielenterveyden ja ylipainon ongelmat tulevat räjähtämään sfääreihin, kun nykypolvi saavuttaa keski-iän.

Vierailija kirjoitti:

Ihan tavallista samaa ruokaa kuin nykyäänkin. Erona on, että ei ollut niin paljon ruutuaikaa, kun ei ollut tietokonepelaamista kuten nykyään, eikä kännyköitä. Ihmiset istuivat vähemmän paikoillaan.

Kyllä me pelattiin tosi paljon tuolloin.

Mässyn pakkauskoot olivat pienempiä. Esim. Tupla maksi on nykyään normikoko, ennen oli pienempi. Tätä normituplaa ei edes enää myydä juuri missään. Suklaalevyjen ja karkkipussien kanssa sama. Lisäksi mässy on kilpailun myötä halvempaa kuin ennen.

Olen pysynyt hoikkana, kun harrastan arkiliikuntaa, enkä koske noihin mässyihin kuin pieniä määriä viikonloppuisin. Jälkkärinä voi syödä suklaata palan tai kaksi.

Lapset kirmasivat enemmän ulkona, nyt passivoituvat ruudun ääreen. Perusaineenvaihdunta hidastuu,kulutus vähenee ja kilpirauhassairaudet nousevat kansantaudeiksi.

Ollakseen kaunis piti olla laiha. Peppu ei saanut olla iso. Sivuprofiilissa peppu ei saanut erottua.

Poikamainen vartalo oli tavoiteltu. Laihuus on ollut kauneusihanne jo 60 -70- luvulta lähtien.

Kauneusihanne on kuitenkin pikkuhiljaa muuttunut. Lantioton ja rinnaton mallivartalo ei ole enää muotia.

Nyt taas on pakko treenata ja syödä enemmän saadakseen rasvaa peppuunsa ja näyttääkseen sopivasti kurvikkaalta.

90-luvun teini tässä hei.

Meillä oli aina aamulla puuroa maidolla ja voisilmällä. Monen kaverin kotona oli vapaampaa ja söivät aamupalaksi esim. paahtoleivän tai muroja, tai aamupalan sai jättää syömättä.

Kouluruoka skipattiin ja käytiin ostamassa kaupasta karkkia tai esim. munkki ja pillimehu. Jos rahat oli loppu, niin nakerrettiin näkkäriä ruokalassa.

Kotona välipala oli ruisleipä, jonka päällä sulatettiin mikrossa juustoa, ja kaakao. Lisäksi viili tai jugurtti ja hedelmä. Aika usein oli äidin tekemää mustikkasoppaa. Moni kaveri kävi meillä välipalalla, kotona olisivat syöneet karkkia, paahtoleipää tai ei mitään. Koulun jälkeen oli aina ihan törkeä nälkä.

Mun kotona päivällinen oli perunaa ja ruskeaakastiketta lihalla, keittoja tai laatikoita. Lauantaisin makkaraa ja ranskalaisia tai pitsaa. Kaikilla aterioilla oli tarjolla kotimehua. Maitoa juotiin myös paljon. Moni kaveri söi myös päivällistä meillä.

Iltapala oli yleensä leipäpala.

Hoikkuuden "salaisuus" ainakin omissa kaverpiireissäni oli se, että oikeasti syötiin todella vähän ja huonosti. Minä olin niitä "pullukampia", eli normaalipainoinen, koska meillä oli ruokaa tarjolla! Ihan todella monen kaverini perheessä oli se meininki että "ottakaa jotain" ja se oli käytännössä paahtoleipää ja maitoa tai mehua.

Lisäksi liikuttiin paljon. Jos halusi harrastaa, harrastukseen piti päästä omin avuin vaikka se olisi ollut toisella puolen kaupunkia, kuten itselläni oli. Vanhemmat eivät kuskanneet mihinkään. Joka paikkaan kuljettiin pyörillä tai kävellen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan tavallista samaa ruokaa kuin nykyäänkin. Erona on, että ei ollut niin paljon ruutuaikaa, kun ei ollut tietokonepelaamista kuten nykyään, eikä kännyköitä. Ihmiset istuivat vähemmän paikoillaan.

Kyllä me pelattiin tosi paljon tuolloin.

Sama.

Ihmettelen aina näitä käsityksiä, että pelaaminen olisi jokin uusi juttu. Pelattiin jo kasarilla Commodore64:lla ja ysärillähän ihan jokaisella oli kotona Nintendo tai Sega, vuosikymmenen lopulla tuli ekat Pleikkarit yms. Todellakin istuttiin sisällä peliohjaimen varressa ihan kuten lapset nykyäänkin, tai nythän ne sentään pääsee liikkumaankin sen ruudun kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Ihan tavallista ruokaa silloin syötiin. Mielestäni suurin ero on napostelussa, ei silloin tunkenut erilaiset välipalat samalla tavalla silmille kuin nykyään kaupoissa.

Toinen ero oli roskaruuassa, hampurilaisia, kebabeja ja pitsoja syötiin tosi harvoin. Olin opiskelija 90-luvulla ja em roskaruoka kuului pelkästään darrapäivien ruokavalioon, silloin harvoin kun oli ylipäätään varaa käydä viihteellä.

Ai niin, unohdin vielä sanoa, että se darrakebab piti hakea pyörällä 5 km päästä, koska ruokien kotiinkuljetusta ei ollut. Kauheassa kanuunassa 10 km polkeminen ei ollut helppoa, mutta todellakin sen arvoista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan tavallista samaa ruokaa kuin nykyäänkin. Erona on, että ei ollut niin paljon ruutuaikaa, kun ei ollut tietokonepelaamista kuten nykyään, eikä kännyköitä. Ihmiset istuivat vähemmän paikoillaan.

Kyllä me pelattiin tosi paljon tuolloin.

Sama.

Ihmettelen aina näitä käsityksiä, että pelaaminen olisi jokin uusi juttu. Pelattiin jo kasarilla Commodore64:lla ja ysärillähän ihan jokaisella oli kotona Nintendo tai Sega, vuosikymmenen lopulla tuli ekat Pleikkarit yms. Todellakin istuttiin sisällä peliohjaimen varressa ihan kuten lapset nykyäänkin, tai nythän ne sentään pääsee liikkumaankin sen ruudun kanssa.

Pelattiin, jos vanhemmat suostuivat ostamaan noita turhuuksia kotiin. Ei todellakaan ollut kaikilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan tavallista samaa ruokaa kuin nykyäänkin. Erona on, että ei ollut niin paljon ruutuaikaa, kun ei ollut tietokonepelaamista kuten nykyään, eikä kännyköitä. Ihmiset istuivat vähemmän paikoillaan.

Kyllä me pelattiin tosi paljon tuolloin.

Sama.

Ihmettelen aina näitä käsityksiä, että pelaaminen olisi jokin uusi juttu. Pelattiin jo kasarilla Commodore64:lla ja ysärillähän ihan jokaisella oli kotona Nintendo tai Sega, vuosikymmenen lopulla tuli ekat Pleikkarit yms. Todellakin istuttiin sisällä peliohjaimen varressa ihan kuten lapset nykyäänkin, tai nythän ne sentään pääsee liikkumaankin sen ruudun kanssa.

Pelattiin, jos vanhemmat suostuivat ostamaan noita turhuuksia kotiin. Ei todellakaan ollut kaikilla.

Niin, mutta sitten oltiin aina sen luona, jolla se pelikone oli. Aivan sama lopputulos.

1979 Fine Dining kylän ainoossa baarissa, täytin 18v ja 1pv.: 2 vaaleaa leipää paistinpannulle, pihvi (tai lenkkimakkaraa) sekä yks kananmuna keltuainen ehjänä. Pihvi leipien väliiin, päällimmäiseksi häränsilmä ja viereen pari lohkoa tomaattia ja persilja. Maustettiin itse soijakastikkeella tai hp:lla. Syötiin haarukalla ja veitsellä tämä "hampurilainen." Pizzaakin sai, siihen tungettiin nakinpaloja, harvakseltaan, ketsuppia ja juustoakin jos sitä löytyi. Näin maaseudulla. Hoikkana pysyi. Pitkä matka joka suuntaan ja fillari ainoo kulkupeli soutuveneen ja luistinten lisäksi. Oi niitä aikoja. Not.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan tavallista samaa ruokaa kuin nykyäänkin. Erona on, että ei ollut niin paljon ruutuaikaa, kun ei ollut tietokonepelaamista kuten nykyään, eikä kännyköitä. Ihmiset istuivat vähemmän paikoillaan.

Kyllä me pelattiin tosi paljon tuolloin.

Sama.

Ihmettelen aina näitä käsityksiä, että pelaaminen olisi jokin uusi juttu. Pelattiin jo kasarilla Commodore64:lla ja ysärillähän ihan jokaisella oli kotona Nintendo tai Sega, vuosikymmenen lopulla tuli ekat Pleikkarit yms. Todellakin istuttiin sisällä peliohjaimen varressa ihan kuten lapset nykyäänkin, tai nythän ne sentään pääsee liikkumaankin sen ruudun kanssa.

Pelattiin, jos vanhemmat suostuivat ostamaan noita turhuuksia kotiin. Ei todellakaan ollut kaikilla.

Niin, mutta sitten oltiin aina sen luona, jolla se pelikone oli. Aivan sama lopputulos.

Kyllä, mutta sinne kaverin luokse joutui kävelemään tai menemään pyörällä. Kaikki kaverit eivät asuneet naapurissa.