Paljonko sinulla oli rahaa kun muutit omillesi?
Paljonko sinulla oli rahaa (tai muuta omaisuutta) omille muuttaessasi ja esim korkeakouluopinnot aloittaessasi?
Muutin omilleni opintojen vuoksi, jolloin tililläni oli noin 20 000 euroa (vuonna 2010). Nyt summa on pitkään ollut noin 12 000 euroa ja lisänä on omaisuutena asunto, toki valtavan velan avulla.
Kommentit (220)
Vierailija kirjoitti:
Olisikohan ollut n. 1000-2000 markkaa. Sain kotoa lähtiessäni mukaan onneksi vuodevaatteita, astioita ja pari huonekalua, joten ihan kaikkea ei tarvinnut itse hankkia soluasuntoon muuttaessa. Tämä vuonna 1999.
En muista paljonko rahaa. Huonekalut, petivaatteet, astiat ja jopa Aspirinit äiti laittoi mukaan.
Muutama kymppi, mummonmarkkoja.
Pari sataa euroa, isä ja äiti antoi ruokarahaa että selviän ekaan opintotukeen asti.
Ihmiselle tekee hyvää nuorena oppia, miten kovan työn takana raha on. Vaikka vanhemmat olisi säästäneet rahaa, niin tekee ihan hyvää elellä edes vähän aikaa omien tulojen/tukien varassa että näkee, paljonko eläminen oikeasti maksaa ja mikä kaikki on oleellista.
Vierailija kirjoitti:
Te, joilla ei kotoa muuttaessanne ollut paria satasta enempää rahaa, eivätkö vanhempanne säästäneet teille kuukausittain rahaa omalle tilillenne ja/tai rahastoon syntymästänne lähtien?
Kai sitä oli yritetty säästää, mutta kasaan saatu pesämuna oli lopulta juotu pois ennen kuin olin täysi-ikäinen.
Vierailija kirjoitti:
Tuulen huuhtoma perse.
Mutta opiskelin ja tein ahkerasti töitä, nyt on velattomat talot, autot ja purjeveneet.
Se on itsestä kiinni, enimmäkseen.
Siis enemmän kuin yksi talo, auto ja purjevene?
En ole koskaan muuttanut omilleni, asun äityliinin luona peräkammarissa ja trollaan vauvapalstalalla sähköautojen vastaista kampanjaani kuvitellen että palstamammoja kiinnostaa.
Ainoat säännölliset tuloni ovat olleet kelan maksamat peruspäivärahat, en usko koskaan mitään muita tuloja saavanikaan.
Käytän kaikki rahani viinaan ja tupakkaan, mutta valehtelen ajavani autolla päivittäin ainaski 1000 kilometriä.
äänestän persuja
N. 4000e oli ylioppilaslahjarahoja ja muita lapsuuden lahjarahoja tilillä kun muutin pois porukoilta. Muutin suoraan yhteen poikkiksen kaa, joka oli jo jokusen vuoden asunut omillaan niin mitään ei tarvinnut hankkiakaan. En tiedä miten olisin pärjännyt, jos ihan nollista olis pitänyt lähteä kuten täällä jotkut, kiitollinen olen siitä mitä elämä on mulle tarjonnut.
Mä muutin omilleni kahdesti, eli 1989 ensin Hesasta pohjoiseen opiskelupaikkakunnalle, ja rahaa oli kesätöistä tienatut (touko- elokuun loppu) 8000 markkaa. Opintolainaa piti ottaa ja se taisi olla jotain 16000 markkaa/vuosi. Rahat oli aina tosi loppu toukokuussa ja lähdin heti Hesaan kesätöihin kun pääsin. Asuin yksiössä omakotitalon yläkerrassa, se oli kalustettu mutta astiat, petivaatteet ja matot piti hommata itse.
Sitten palasin opintojen loputtua vanhemmilleni ja olin vuoden työttömänä, niin oli faijakin. Sain asunnon puolen vuoden päästä ja pääsin pois vanhempieni nurkista, rahaa ei ollut yhtään mutta mulla oli opiskeluvuosilta kertyneet tavarat ja astiat, vanhemmat jeesasi huonekaluissa, sain sohvan, ruokapöydän ja kotona olleen huoneeni kalusteet, sukulaisten nurkista kaikenlaista, mm. verhoja. Siitä se sitten alkoi, pääsin töihin ja opintolainanmaksu alkoi.
Noista vuosista on yhä tallella pari teräskattilaa, leivänpaahdin ja juustohöylä vuodelta -89. Ja vatkain.
Ööh, 0 euroa kun aloitin lukion. Äiti laittoi aina parikymppiä tilille kun oli ruoat loppu.
200€. Puoliso oli myös opiskelija. Molempien opintotuella asuttiin, vuokra 300€ ja ruokaan meni 200€/kk vuonna 2006. Saatiin huonekaluja sukulaisilta ja sitten jonkin verran ostettiin kesätyöstä saaduilla palkoilla.
Vierailija kirjoitti:
Ei markkaakaan. Muutin 17-vuotiaana omilleni.
Äitee laittoi kilon perunasäkin mukaan.
Mä muutin omilleni 16 vuotiaana, ei ollut mulla paljoa markkoja taskussa...sain työpaikan, mutta rahat riittivät just ja just vuokraan ja leipään...kotoa en saanut lantin lanttia koskaan...toimeen piti itse tulla...välillä olin todella tiukalla ruoalla kun odottelin tilipäivää, melkein kärsin nälkää...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei markkaakaan. Muutin 17-vuotiaana omilleni.
Äitee laittoi kilon perunasäkin mukaan.
Mä muutin omilleni 16 vuotiaana, ei ollut mulla paljoa markkoja taskussa...sain työpaikan, mutta rahat riittivät just ja just vuokraan ja leipään...kotoa en saanut lantin lanttia koskaan...toimeen piti itse tulla...välillä olin todella tiukalla ruoalla kun odottelin tilipäivää, melkein kärsin nälkää...
Omien lasteni ollessa 16 vuotiaita totesin, että ihan mukulanahan olen muuttanut pois kotoa...ja olin vihainen vanhemmilleni kuinka ikinä niin nuoren olivat kotoa päästäneet maailmalle yksin pärjäämään...kova koulu ollut itsenäistyä niin nuorena...ja monet opiskeluhaaveet on pitänyt unohtaa kun ei ollut rahaa lähteä opiskelemaan ja kehittämään itseään...minun vanhempani eivät olleet säästäneet lapsille mitään rahoja vaan olivat käyttäneet kaiken itse elämiseen...
Keitä kuumaa vettä ja laita suodatinpussi sinne kuten teepussi tai laita suodatin telineeseen jos sinulla sellainen on ja Aada kuumaa vettä läpi, ei tarvi kahvinkeitintä.
Ihminen luulee muistavansa hyvinkin tarkasti asioita ja rahasummia. Totuus on toisenlainen. On myös niin kovin helppo unohtaa saamansa apu ja tunnistaa sen arvo. Miehet harvoin tajuavat kuinka paljon pelkät lakanat ja peitteet maksavat.
Omilleni muuttaessa mulla lienee ollut pari tuhatta markkaa, mutta opintovelkaa oli kymmeniä tuhansia. Karu alku 90-luvun laman kourissa.
Muutin kotoa muistaakseni 19 vuotiaana ja sitä ennen tienasin kesätöissä noin 4000e, jotka säästin muuttoa varten. Vanhemmiltani en saanut rahaa.
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan muuttanut omilleni, asun äityliinin luona peräkammarissa ja trollaan vauvapalstalalla sähköautojen vastaista kampanjaani kuvitellen että palstamammoja kiinnostaa.
Ainoat säännölliset tuloni ovat olleet kelan maksamat peruspäivärahat, en usko koskaan mitään muita tuloja saavanikaan.
Käytän kaikki rahani viinaan ja tupakkaan, mutta valehtelen ajavani autolla päivittäin ainaski 1000 kilometriä.
äänestän persuja
Näitähän täällä riittää.
mikään ei ole niin typerä kuin persu
Ei ollut muuta kuin vakituinen työ kaupan kassalla. Vuokrasin pienen ja edullisen yksiön. Ostin huonekaluja sitä myöten kun varaa oli.
Vanhemmilla päihdeongelmaa, tuen sijasta sain kuukausittain puheluita, joissa kinusivat rahaa lainaksi.
Nyt kolmekymppisenä yritän säästää edes jotain omalle lapselleni. Onhan se nyt vähän eri asia saada kotiaan säästöjä mukaan, kuin aloittaa kaikki täysin yksin ilman apua.
Omistusasuntoonkin olisi varmasti käsiraha löytynyt jo ajat sitten.
0 euroa, toimeentulotukena asuin