Paljonko sinulla oli rahaa kun muutit omillesi?

Muutin omilleni 2010-luvun alussa lähtiessä opiskelemaan toiseen kaupunkiin lukion jälkeen. Olin saanut rahaa yo-lahjaksi ja ollut juuri kesätöissä niin tililläni oli noin 3000-5000€. Monilla kavereillani oli säästöjä paljon vähemmänkin, koska muutto opintojen perässä oli tietyllä tapaa pakollinen ja saimme kuitenkin opintotukea, asumistukea ja tarvittaessa vielä opintolainaa.

Vierailija kirjoitti:

Te, joilla ei kotoa muuttaessanne ollut paria satasta enempää rahaa, eivätkö vanhempanne säästäneet teille kuukausittain rahaa omalle tilillenne ja/tai rahastoon syntymästänne lähtien?

Ei niillä ollut mistä säästää, kaikki meni ihan normaaliin, vaatimattomaan elämiseen. Talo rakennettiin ja siihen meni ns. ylimääräiset rahat. Lapsilisätkin meni elämiseen, siihenhän ne on tarkoitettukin. Ainoat rahat mitä sain, oli koulusta stipendit hyvästä opintomenestyksestä, ja kesätyötienestit - omaa rahaa siis. Kuulin vasta aikuisena, että joillekin suvun kultapossuille on pantu suoraan tilille kaikki lapsilisät ja muutakin rahaa. No ne tietty laittaa, ketkä voi. Pitäisi ymmärtää, ettei kaikki voi. Aikuisten oikeesti ei ole mistä laittaa, onko se jotenkin vaikea käsittää?

Muutin peruskoulun jälkeen omilleni. Minulla ei ollut rahaa. Sain lapsilisät itselleni ja vanhemmat toki jotain rahaa antoivat kuukausittain myös. 

En ole itse asiassa edes miettinyt, että lapsille pitäisi joku potti olla, kun ne kotoa muuttaa. Varmaan maksan tarvittaessa takuuvuokran ja ostelen huonekaluja ja sen sellasta, mutta en kyllä ymmärrä miksi pitäisi olla antaa useita tonneja/kymppitonneja rahaa parikymppiselle. Minä en muista, että edes ylempään keskiluokkaan kuuluneilla ystävilläni olisi hulppeita vanhempien säästämiä rahastoja ollut opiskeluaikoina. 

3000€, kesätöistä säästettyä rahaa vielä kotona asuessa, josta maksoin vuokratakuun ja omat kalusteet solukämppään. Toki sain kotoa mukaan pyyhkeitä, astioita yms. Juuri älysin, etten ole sitten tuon jälkeen (19 vuotta sitten) kuin kerran pyytänyt vanhemmilta rahaa! Muistaakseni sähkölaskuun muutama kymppi. Jee! Tuli onnistumisen olo, olin jo ehtinyt unohtaa.

Vierailija kirjoitti:

3000€, kesätöistä säästettyä rahaa vielä kotona asuessa, josta maksoin vuokratakuun ja omat kalusteet solukämppään. Toki sain kotoa mukaan pyyhkeitä, astioita yms. Juuri älysin, etten ole sitten tuon jälkeen (19 vuotta sitten) kuin kerran pyytänyt vanhemmilta rahaa! Muistaakseni sähkölaskuun muutama kymppi. Jee! Tuli onnistumisen olo, olin jo ehtinyt unohtaa.

Jatkoksi vielä kun tästäkin puhutaan; Koska lähdin itse tienattujen rahojen (no joo, vanhempien luona asuin niin ei mennyt asumiskuluja) kanssa "maailmalle" ja erityisesti alkuvuodet oli aika kädestä suuhun, olen päättänyt että kaikkeni teen jotta oma lapseni pääsee kunnon pesämunan kanssa aikanaan lähtemään. Mutta niin, että se raha sijoitetaan joko omaan asuntoon tai muuten sijoitukseen, ei hummaamiseen. Muutama kymppi kuussa lapsen syntymästä lähtien, aina täysikäisyyteen saakka ja korkoa korolle-periaatteella tuottaa jo hyvän käsirahan vaikkapa omaan asuntoon.

Muutin kotoa opiskelemaan ja vuokra-asuntoon jo 15 vuotiaana. Otin opintolainan jonka maksoin pois  vakituisesta työstäni. Sain asumistukea ja tienasin rahaa kesätyöpaikoilla ja vanhemmat antoivat tarvittaessa rahaa jos ruokaan tarvin ym. pakolliseen. Nyt 40 vuotta myöhemmin on perhe, omatalo, kesäasunto ja kaikki hyvin.

Ehkä pari sataa e. Oli kiire muuttaa kotoa pois heti valmistumisen jälkeen, iskä vaati, että saan sitten palkkaa tai työttömyysrahaa niin joudun maksamaan hänelle asumisesta vuokraa. Onneksi sedät ja tädit oli jättäny meille säilöön ylimääräisiä huonekaluja, joten mukaan sain sängyn, tuolin, pöydän, pienen sohvan ja tv-tason. Pienempiä sisaruksia oli 7 joten ei todellakaan oo mitään vanhemmat laittanu säästöön, kaikki mikä tuli niin meni myös. Vähän katkera olen siitä miten pienemmille sisaruksille ei ollut samaa sääntöä, ovat asuneet kotona esim 22 vuotiaaksi täyspäiväsesti töitä tehden, omaisuutta kerryttäen, vanhempien autolla ajellen, heidän ostamia ruokia syöden jne...

Kesätöistä ehkä tonni. Elin Kelan asumistuella, ja koska tuolloin olin vakavasti sairas vuorottelin sairauspäivärahalla, tt-tuella ja kuntoutustuella. Sillä tiellä yhä, paitsi että nyt voin paremmin ja aion lähteä opiskelemaan. Sellainen tilanne, että säästöjä voisi alkaa kertyä, on vasta vuosien päästä.

Muutama tonni lapsuuteni ainana säästämiäni kolikoita, mutta en laske niitä edes käyttörahaksi, joten käytännössä persaukisena muutin kotoa. Kelahan se elätti.

Töiden perässä muutin toiseen maakuntaan (ja lääniin, niitä ei oltu vielä lakkautettu). Rahaa ei juuri ollut, mutta irtaimistotyyppistä omaisuutta kymppitonnin edestä.

Töiden perässä muutin toiseen maakuntaan (ja lääniin, niitä ei oltu vielä lakkautettu). Rahaa ei juuri ollut, mutta irtaimistotyyppistä omaisuutta kymppitonnin edestä. Euro oli juuri otettu käyttöön

Muutama sata markkaa. Minulle tuli lentävä lähtö, joten jouduin lähtemään vain vaatteet päälläni. Kävin seuraavana päivänä salaa hakemassa koulukirjat, vaatteita ja henkilökohtaisia tarvikkeitani. Tyly lähtö, mutta siitäkin selvisin.

En saanut kotoa pottia mukaan, enkä mitään muutakaan. Onneksi oli opintolaina. Sitä kertyi 42000 markkaa. Oli tiukassa maksaa takaisin.  Omille lapsille olen ostanut junalippuja, huonekaluja ja astioita, En halua, että he joutuvat kokemaan saman köyhyyden kuin minä.

Vierailija kirjoitti:

Nykyään on tosiaan enemmän sellaisia sijoitusvaihtoehtoja, joihin voi aloittaa säästämisen pienillä summilla. 1970-1980-luvuilla käyttötilit olivat kuitenkin korollisia eli tuottivatkin jotakin. Ei kai olisi silloinkaan ollut kovin vaikeaa avata lapselle käyttötiliä ja laittaa sinne esim. synttärilahjarahojen tms lisäksi pieniä talletuksia. Onko tällainen perussäästäminen ja taloudenhoito ihan kauhean väärä ja elitistinen ajatus? En ole tullut koskaan ajatelleeksi näin, koska oma lapsuudenperheeni oli erittäin kaukana mistään elitismistä ja rikkauksista. Silti oli lapsilla tuollaiset tilit...

Omat vanhemmat säästi, mutta omille tileilleen. Sinun pitää muistaa se, että ennen lapsiin suhtauduttiin eri tavalla mitä nykyään. Omilla vanhemmilla ei tullut varmaan edes mieleen, että lasten tileille olisi voinut laittaa muutaman markan silloin tällöin.

Vierailija kirjoitti:

Te, joilla ei kotoa muuttaessanne ollut paria satasta enempää rahaa, eivätkö vanhempanne säästäneet teille kuukausittain rahaa omalle tilillenne ja/tai rahastoon syntymästänne lähtien?

Ei meillä ainakaan vanhemmat nyt mitään pesämunaa säästänyt tilille. Kaikki rahat meni elämiseen ja ihan hyvä näin. Enkä siis ole mistään alkoholistiperheestä vaan hyvin normaalista keskituloisesta perheestä. Itsellä oli rahaa noin 1500-2000 euroa, kun muutin pois kotoa vuonna 2007. Enemmänkin olisi ollut, mutta tein kavereiden kanssa melko kalliin ulkomaanmatkan ennen opiskelujen aloittamista (taisi maksaa noin 3000-4000 euroa reissu).

Rahat oli pitkälti itse säästettyä, jotka sain noin vuodessa kasaan. Ei silloin noin 18-vuotiaana miettinuyt rahastoja tai suuria säästöjä tilillä. Enemmän mielessä oli, etät pidetään hauskaa ja nautitaan. Toki enemmällekin rahalle olisi ollut käyttöä, mutta kyllä sitä opintuella ja -lainalla pärjäsi.

Vierailija kirjoitti:

En ole itse asiassa edes miettinyt, että lapsille pitäisi joku potti olla, kun ne kotoa muuttaa. Varmaan maksan tarvittaessa takuuvuokran ja ostelen huonekaluja ja sen sellasta, mutta en kyllä ymmärrä miksi pitäisi olla antaa useita tonneja/kymppitonneja rahaa parikymppiselle. Minä en muista, että edes ylempään keskiluokkaan kuuluneilla ystävilläni olisi hulppeita vanhempien säästämiä rahastoja ollut opiskeluaikoina. 

Minä halusin omille lapsille erilaisen lähdön mitä itse olin kokenut. Rupesin säästämään heitä varten rahaa ennen kuin nuorimmainen oli edes koulussa. Ensimmäisen erän annoin 18-v synttärilahjaksi ja jonkun verran ostettiin huonekaluja, kun he sitten lopulta muuttivat pois kotoa. Toisen erän maksoin 21-vuotislahjaksi. Sen lisäksi ostin heille kaikkea tarpeellista siivoustarvikkeista astioihin ja tekstiileihin. Olen moneen kertaan kiitellyt itseäni, että säästin ajoissa. Satuin sairastumaan ja menetin työni samoihin aikoihin, kun esikoisen muutto oli lähellä. Ei minulla olisi silloin rahaa takuuvuokriin ja muihin.

Ostin kämpän käteisellä, osakesalkusta otin 5 000 tilille varoiksi, toinen mokoma jäi vielä salkkuun, nyt 3 vuodessa olen säästänyt melkein sen asunnon verran taas rahaa. Rahalle ei oikein ole käyttöä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole itse asiassa edes miettinyt, että lapsille pitäisi joku potti olla, kun ne kotoa muuttaa. Varmaan maksan tarvittaessa takuuvuokran ja ostelen huonekaluja ja sen sellasta, mutta en kyllä ymmärrä miksi pitäisi olla antaa useita tonneja/kymppitonneja rahaa parikymppiselle. Minä en muista, että edes ylempään keskiluokkaan kuuluneilla ystävilläni olisi hulppeita vanhempien säästämiä rahastoja ollut opiskeluaikoina. 

Minä halusin omille lapsille erilaisen lähdön mitä itse olin kokenut. Rupesin säästämään heitä varten rahaa ennen kuin nuorimmainen oli edes koulussa. Ensimmäisen erän annoin 18-v synttärilahjaksi ja jonkun verran ostettiin huonekaluja, kun he sitten lopulta muuttivat pois kotoa. Toisen erän maksoin 21-vuotislahjaksi. Sen lisäksi ostin heille kaikkea tarpeellista siivoustarvikkeista astioihin ja tekstiileihin. Olen moneen kertaan kiitellyt itseäni, että säästin ajoissa. Satuin sairastumaan ja menetin työni samoihin aikoihin, kun esikoisen muutto oli lähellä. Ei minulla olisi silloin rahaa takuuvuokriin ja muihin.

Onhan se mukavaa, jos pystyy tonnin tai pari säästämään lapselleen pesämunaa vaikkapa kalusteisiin tai astioihin helpottaa mukavasti lapsen elämää kun ei perushankintoihin heti tarvitse rahaa ihmetellä. Sitä en ymmärrä, että miksi sitä rahaa pitää niin tolkuttomasti säästää. Useat säästää kymppitonneja. Ja itsellä ei kyse siitä ole, että eikö olisi varaa säästää. Meillä on perheessä noin 7000 euron nettotulot kuukaudessa, joten kyllä tuosta vaikka pari tonnia voisi sivuun laittaa joka kuukausi.

Mulla ei ollut yhtään rahaa tai muutakaan omaisuutta, mutta työpaikka oli. Muutin samaan kämppään siskon kanssa ja me molemmat käytiin töissä. Hauskaa ja huoletonta oli elämä silloin.