Lue keskustelun säännöt.
Paljonko sinulla oli rahaa kun muutit omillesi?
Paljonko sinulla oli rahaa (tai muuta omaisuutta) omille muuttaessasi ja esim korkeakouluopinnot aloittaessasi?
Muutin omilleni opintojen vuoksi, jolloin tililläni oli noin 20 000 euroa (vuonna 2010). Nyt summa on pitkään ollut noin 12 000 euroa ja lisänä on omaisuutena asunto, toki valtavan velan avulla.
Kommentit (220)
Muistaakseni noin 900€. Hitto että olikin opettelemista että sai rahat riittämään koko kuukaudeksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
0€. Olin 20-vuotias juuri ylioppilaaksi päässyt vuonna 2016. Eipä ole paljon omaisuutta tai säästöjä kertynyt sen jälkeenkään.
Noin 5.000 e, sen olin itse tienannut ja säästänyt kotitöistä. Äiti lainasi pakun ja ajoi minut opiskelupaikkakunnalle. Yhdessä kuurasimme asunnon ja muutimme tavarat sisään (se oli hirveässä kunnossa). Sen lisäksi, että sain perus astiat ja huonekalut mukaani kotoa, kävimme äidin kanssa kaupassa ja hän osti perustarvikkeita (jauhot, mausteet, säilykkeet) ja muuta säilyvää kaapin täydeltä. Vaikkei yksinhuoltaja äitini rikas olekaan, niin on minua silti aina autettu.
Enpa tieda. Mutta joskus 7 luokalla tein ensimmaisia toita ja 14v ostin omilla rahoilla mita tarvin.
Itse maksoin lukion kirjat ja autokoulun. Ostin itse sohvat ja kalusteet jotka otin mukaani kun muutin. Kotoa sain vanhoja kattiloita.
Ja varmasti paljon muutakin oisin saanut, mutta en pyytanyt mitaan.
Eipa sita rahaa paljoa ollut vaikka teki montaa tyota. Koska joku tyo oli orjapalkalla ja toinen provikalla. Ja kaikki meni mika tuli.
Nyt kun takana on mantereita ja meria niin mitapa niilla, kun on aloitettu tyhjasta aina vaan uudestaan ja uudestaan.
Mitaan taalta ei saa mukaan ja tavarat ovat riippa.
10 000 markkaa vuonna 1997. Olin töissä vielä vanhemmille asuessani ja säästin rahaa jotta pääsen alkuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutamia tonneja (markka-aikaa) säästetty kesätöistä ja yo-lahjarahoista. Joitain astioita olin saanut lahjaksi. Lapsuudenkodista mukaan lakanat ja jotain muuta pientä. Muutin solu-asuntoon (kalustettu) opintojen vuoksi. Hyvin tulin toimeen opintotuella ja asumistuella. Tein aina kk-budjetin, johon varasin pienen summan kaikkea ylimääräistä varten.
Ensimmäiseen oikeaan vuokra-asuntoon muuttaessani lainasin äidiltäni hiukan rahaa tarvittavia huonekaluja varten. Maksoin takaisin kuukausittain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kahvia voi suodatinpussilla lirutella vaikka vanhaan kissaruokapurkkiin, ei siinä keitintä tartte
Noin 3 200 mk opintolainaa. Jokunen satanen kesätöistä tilillä sen lisäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole itse asiassa edes miettinyt, että lapsille pitäisi joku potti olla, kun ne kotoa muuttaa. Varmaan maksan tarvittaessa takuuvuokran ja ostelen huonekaluja ja sen sellasta, mutta en kyllä ymmärrä miksi pitäisi olla antaa useita tonneja/kymppitonneja rahaa parikymppiselle. Minä en muista, että edes ylempään keskiluokkaan kuuluneilla ystävilläni olisi hulppeita vanhempien säästämiä rahastoja ollut opiskeluaikoina.
Minä halusin omille lapsille erilaisen lähdön mitä itse olin kokenut. Rupesin säästämään heitä varten rahaa ennen kuin nuorimmainen oli edes koulussa. Ensimmäisen erän annoin 18-v synttärilahjaksi ja jonkun verran ostettiin huonekaluja, kun he sitten lopulta muuttivat pois kotoa. Toisen erän maksoin 21-vuotislahjaksi. Sen lisäksi ostin heille kaikkea tarpeellista siivoustarvikkeista astioihin ja tekstiileihin. Olen moneen kertaan kiitellyt itseäni, että säästin ajoissa. Satuin sairastumaan ja menetin työni samoihin aikoihin, kun esikoisen muutto oli lähellä. Ei minulla olisi silloin rahaa takuuvuokriin ja muihin.
Onhan se mukavaa, jos pystyy tonnin tai pari säästämään lapselleen pesämunaa vaikkapa kalusteisiin tai astioihin helpottaa mukavasti lapsen elämää kun ei perushankintoihin heti tarvitse rahaa ihmetellä. Sitä en ymmärrä, että miksi sitä rahaa pitää niin tolkuttomasti säästää. Useat säästää kymppitonneja. Ja itsellä ei kyse siitä ole, että eikö olisi varaa säästää. Meillä on perheessä noin 7000 euron nettotulot kuukaudessa, joten kyllä tuosta vaikka pari tonnia voisi sivuun laittaa joka kuukausi.
Me taas oltiin ja ollaan pienituloisia, joten ajattelin, että vähän kerrallaan säästämällä helpotan omaa tulevaisuutta. En halunnut lapsille rahahuolia opiskeluaikaan enkä sitä, että opiskelujen ohella pitäisi tehdä töitä. Kesätöissä on ihan riittävästi. Toinen tärkeä asia itselle oli, että lapsille tulisi mahdollisimman vähän opintolainaa.
Itselläni oli 80-luvulla opiskelemaan muuttaessani pari tuhatta markkaa, jotka olin kesätöistä säästänyt. Vanhemmilta sain astioita, jotain huonekaluja yms. mutten rahaa (paitsi synttäri- ja joululahjaksi), eivätkä olleet lapsilisiä säästäneet kun ne tarvittiin ihan ruokaan ja vaatteisiin. Omille lapsilleni en ole kerännyt mitään pottia, mutta avustan kyllä vuokramenoissa nyt kun opiskelevat ja olen maksanut silmälasit ja vakuutuksia ja aina silloin tällöin maksan ruokakaupassa heille ison kärryllisen tavaraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutama satanen oli, markoissa. Nyt on vähän enemmän tilillä. Ja opintolainatkin maksettu. Mä en kotoa saanut mukaani juuri mitään, huonekalut ym. ostin itse kirppareilta ja kierrätyskeskuksesta. Opiskeluni rahoitin opintotuella, lainalla ja kesätöillä.
Ne vähät rahat mitä oli taisi mennä takuuvuokraan ja huonekaluihin, käytettynä. Osa kaluista onneksi saatiin lapsuuden kodeista mukaan. Toki normaaliin elämiseen silloin budjetoitu raha oli ja äiti toi välillä ruokakassin tai käytiin siellä syömässä. Olin itse opintotuella pari kuukautta ja poikaystävä töissä. Sitten taisin olla puolisen vuotta työttömänä, siitä suurimman osan aikaa jossain työkokeilussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ollut muutakuin 2viikon tilin osa jäänyt. Kahvikupit oli, jotka olivat ostettu Lasi Koisolta ja kasa pehmoleluja. Nyt on talosta ja mökistä vielä velkaa.
Ei yhtään. Opintotuki ja soluasunto. Vähän astioita, huonekaluja ja vaatteita sekä polkupyörä. Elettiin 90-lukua.
Muutama tuhat markkaa oli jäänyt säästöön kun erosin. Kuurasin viikon asuntoa. En tahtonut mieheltä mitään erossa. Pari vanhaa huonekalua hankin.
Ei yhtään. Opintotukikin tuli myöhässä.
Muutin kotoa omaan kämppään eli vuokrayksiöön vappuna -89. Olin 20- vuotias opiskelija. Sain kotoa mukaan vanhoja tavaroita: huonekaluja, verhot, kattilat jne. mitään ei tarvinnut ostaa.
Ja se oli onni, koska kesätyön ensimmäinen palkka tuli kesäkuun lopussa, ja kun maksoin touko- ja kesäkuun vuokran, rahaa jäi käytettäväksi 80 mk. Sillä sain kaupasta kaurahiutaleita ja makaroonia, joilla elin pari kuukautta. Siinä oli omaisuuteni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole itse asiassa edes miettinyt, että lapsille pitäisi joku potti olla, kun ne kotoa muuttaa. Varmaan maksan tarvittaessa takuuvuokran ja ostelen huonekaluja ja sen sellasta, mutta en kyllä ymmärrä miksi pitäisi olla antaa useita tonneja/kymppitonneja rahaa parikymppiselle. Minä en muista, että edes ylempään keskiluokkaan kuuluneilla ystävilläni olisi hulppeita vanhempien säästämiä rahastoja ollut opiskeluaikoina.
Minä halusin omille lapsille erilaisen lähdön mitä itse olin kokenut. Rupesin säästämään heitä varten rahaa ennen kuin nuorimmainen oli edes koulussa. Ensimmäisen erän annoin 18-v synttärilahjaksi ja jonkun verran ostettiin huonekaluja, kun he sitten lopulta muuttivat pois kotoa. Toisen erän maksoin 21-vuotislahjaksi. Sen lisäksi ostin heille kaikkea tarpeellista siivoustarvikkeista astioihin ja tekstiileihin. Olen moneen kertaan kiitellyt itseäni, että säästin ajoissa. Satuin sairastumaan ja menetin työni samoihin aikoihin, kun esikoisen muutto oli lähellä. Ei minulla olisi silloin rahaa takuuvuokriin ja muihin.
Onhan se mukavaa, jos pystyy tonnin tai pari säästämään lapselleen pesämunaa vaikkapa kalusteisiin tai astioihin helpottaa mukavasti lapsen elämää kun ei perushankintoihin heti tarvitse rahaa ihmetellä. Sitä en ymmärrä, että miksi sitä rahaa pitää niin tolkuttomasti säästää. Useat säästää kymppitonneja. Ja itsellä ei kyse siitä ole, että eikö olisi varaa säästää. Meillä on perheessä noin 7000 euron nettotulot kuukaudessa, joten kyllä tuosta vaikka pari tonnia voisi sivuun laittaa joka kuukausi.
Me taas oltiin ja ollaan pienituloisia, joten ajattelin, että vähän kerrallaan säästämällä helpotan omaa tulevaisuutta. En halunnut lapsille rahahuolia opiskeluaikaan enkä sitä, että opiskelujen ohella pitäisi tehdä töitä. Kesätöissä on ihan riittävästi. Toinen tärkeä asia itselle oli, että lapsille tulisi mahdollisimman vähän opintolainaa.
Miksi oli tärkeää suojella lasta puoli-ilmaisen opintolainan ottamiselta? Itse otin opintolainaa, vaikken sitä elämismenoihini tarvinnutkaan. Lainarahoilla ostin osakkeita, jotka myin (voitollisesti) pois siinä vaiheessa, kun ekan oman asunnon ostin. Opintolaina tuli maksettua pois jo ennen asunnon ostoa.
Mielestäni on järkevämpää käyttää edullinen lainaraha oman sijoitusvarallisuuden kartuttamiseen kuin väkisin yrittää pysytellä velattomana. Kun elämässä jossain vaiheessa kuitenkin tuppaa tulemaan ikäviäkin yllätyksiä, on helpompaa, jos on edes hiukan puskurivarantoja.
Lapset saa omaan käyttöön jonkun ehkä 10 000 tilin, muuten säästetään ja sijoitetaan ns yhteistä pottia. Jos lapset on aikuisuuden kynnyksellä jotain ADHD aineiden käyttäjiä, niin ei ne kymppitonnien potteja saa käyttöönsä 18v päivänä. Autetaan opiskeluissa, maksetaan takuuvuokrat, huonekalut, astiat ja ruokaa, kalliimpia hankintoja. Maksetaan matkoja tai vaihto-oppilasvuosia sekä vakuutuksia. Voivat myös asua halvemmalla meidän sijoitusasunnossa jne.