Paljonko sinulla oli rahaa kun muutit omillesi?

Ei yhtään. Rahaa ei ollut tilillä eikä käteisenä. Otin mukaani jätesäkillisen vaatteita, omat kosmetiikkatarvikkeet ja yhden mukin. Köyhä aloitus itsenäiselle elämälle, mutta näin 15 vuotta myöhemmin asiaa tarkasteltuna elämä on kuitenkin kohdellut minua ihan hyvin. Aina on ollut ruokaa kaapissa, puhtaat vaatteet ja lakanat, eikä ole jäänyt laskuja rästiin.

KYMMENEN MLIIIIILJHAAAALDIA KRAAAAAH

Noin 2500 euroa. Olin säästänyt teininä hanttihommista pesämunaa poismuuttoa varten. 

Ei todellakaan ollut vielä edes parikymmentä vuotta sitten mitään ihmeen rahastoja varattuna lapsille tulevaisuutta varten, ei ainakaan tavallisissa työläisperheissä, josta itse olen lähtöisin. Varmasti jotkut rikkaat porvareiden pennut ovatkin saaneet heti pois muuttaessa runsaasti rahaa tililleen, kun heille on varattuna kaiken maailman rahastot, kun lapsilisiäkin turhasta maksetaan näille rikkaille.

Kun muutin 2012 oli niin vähän että piti kulkea sossun luukun kautta.

Tilillä n. 500 euroa, muuttokuormassa silloisen huoneen tavarat, kun muutin 18 vuotiaana pois kotoa. Takauksen vuokra-asuntoon sain sossusta, ja vuokran maksoin ensimmäisestä palkasta.

Kävi hyvä tuuri työpaikan suhteen ja mut vakinaistettiin 6kk määräaikaisen työsuhteen jälkeen. Ostelin pikkuhiljaa tarpeellisia tavaroita, kuten pesukoneen, mikron, tvn jne. 6 vuoden jälkeen edelleen samassa firmassa töissä, mutta opiskelen ohessa korkeakoulututkintoa ja asun omistusasunnossa.

Vierailija kirjoitti:

Muutin kotoa opiskelemaan kun olin 15v. Asuin solussa ja viikonloput kävin töissä kaupassa. Ei mulla ollut omaisuutta kuin läppäri ja mopo jotka ostin kesätyörahoilla. Koulu loppui ja jouduin ottamaan kaupasta lisää töitä sillä piti muuttaa pois opiskelukämpästä kalliimpaan vuokrakämppään. Kaupassa olen edelleen töissä vielä 33 vuotiaana sillä omaan alaan en työllistynyt. Nyt mulla on vanha mersu ja okt hehtaarin tontilla uudellamaalla joka on kesään mennessä velaton.

N33

Kuinka paljon Uudellamaalla on velkaa?  Voiko maakunnalla ylipäätänsä olla velkaa?  Valtiolla ja kunnillahan on varallisuutta ja velkoja.  Vai tarkoititko, että Uudenmaan asukkaat ovat kesään mennessä velattomia?

Vierailija kirjoitti:

Ihminen luulee muistavansa hyvinkin tarkasti asioita ja rahasummia. Totuus on toisenlainen. On myös niin kovin helppo unohtaa saamansa apu ja tunnistaa sen arvo. Miehet harvoin tajuavat kuinka paljon pelkät lakanat ja peitteet maksavat.

Omilleni muuttaessa mulla lienee ollut pari tuhatta markkaa, mutta opintovelkaa oli kymmeniä tuhansia. Karu alku 90-luvun laman kourissa.

Kuule kyllä ne miehet tietää paljonko lakanat maksaa varsinkin, jos puoliso vaatii puuvillasatiinia.

N. 2000 mk.  Selvisin maailmalle n. 20 vuotiaana, kaikki oli työn ja rahan saannista kiinni.

Vanhemmat lainailivat minulta heti kohta, kun aloin tienata. Minulla ei ollut aikaa tuhrata leikkikoulutuksissa.

 Minä aloin heti elää omillani, tarvitsematta rahaa ruinata sen enempää kotoa kuin huollostakaan.  Minä ryhdyin nuukurihenkiseksi lapsuudessa, mikä "pelasti," esim. paheet jäivät, kun ne eivät olleet hintansa arvoisia.

Nykyään on omaisuutta lähes riesaksi asti.

3000 mk kesätyö- ja ylioppilaslahjarahoja. 

Noin 250 markkaa, kassi vanhoja vaatteita, uudet kengät ja hammasharja.

Kämppä serkun keittiön nurkassa oli valmiina.

Muutama kymppi tilillä ja lasipurkillinen kolikoita yhteensä 40 euron arvosta. 

18v / 6.000 oli tilillä

Kun 70-luvulla 16-vuotiaana lapsilisien loputtua isäpuoli näytti ovea, ei ollut muuta kuin matkarahat ammattikoulupaikkakunnan asuntolaan. Kävin kaikki kesät töissä opintojen (ja jatko-opintojen) ohessa ja parin vuoden kuluttua valmistumisestani ostin oman asunnon pankkilainalla. Sain säästettyä lainan oman osuuden, koska en käynyt missään ulkona, en tupakoinut, en käyttänyt alkoholia sekä olin tottunut lapsuuden ja nuoruuden köyhiin oloihin.

Muutin omilleni, toiselle paikkakunnalle 21-vuotiaana. Oloin nuoresta asti (15v) tekemään hieman kesätöitä ja 18v täyttäessäni pääsin jo ammattikoulu taustalla suht hyväpalkkaiseen kesätyöhön. Välillä kävin intin pois ja takaisin töihin.

Kotopuolen talo oli melko iso okt joten tilaa oli ja vanhemmille ok. Pois muuttaessani tilillä oli n. 30k€. 6kk kuluttua ostin oman asunnon, koska koin vuokran maksamisen maailman typerämmäksi asiaksi. Vanhemmat ostivat minulle toki silloisen auton, jota tarvitsin työssä käyntiin.

En voi kuin kiittää vanhempiani hyvästä 'startista' ja tulevaisuudessa haluaisin tehdä saman myös mahdollisille omille jälkeläisille

Rahaa ei sinänsä ollut paljon, se oli kiinni asunnossa. Olin juuri saanut säästettyä 100.000 markkaa ja ostin 360.000 markan hintaisen asunnon. Tili oli aivan tyhjä ja sitten kun samaan aikaan sukellettiin lamaan, niin etsin epätoivoisesti lisätienestejä. Parin vuoden kuluttua alkoi sitten vielä opintolainan takaisinmaksu, ja kun korot oli kaikkineensa aivan eri luokkaa kuin nykyään, niin olin todella tiukoilla lainojen kanssa. Voi kun olisi silloin nähnyt edes vähän eteenpäin tulevaisuuteen niin olisi varmaan tehnyt ihan toisenlaisia ratkaisuja.

Muistaakseni 7000 e. Asuin vielä isäni kanssa valmistumisen jälkeen vuoden ja kävin töissä.

Vuonna 1973 minulla oli 50 markan stipendi jonka sain ammattikoulusta sitten menin töihin.

500 mk/kk oli ensimmäiset 3 kk.

Sitten palkka nousi 700/ kk.

Sen koommin en työtön tai rahaton ole ollut.

Nyt eläkkeellä.

Oliko AP saanut perinnön vai tuliko aviomiehenkaa ero ja lusikat meni jakoon? Vai pappa betalar?

Ei varmaan yhtään silloin vuonna 1986 kun muutin kotoa. Kotoa sai mukaan huonekalut ja astiat. Jotain kai ostettiin. Opintorahalla ja opintotuella elin.