Lue keskustelun säännöt.
Paljonko sinulla oli rahaa kun muutit omillesi?
Paljonko sinulla oli rahaa (tai muuta omaisuutta) omille muuttaessasi ja esim korkeakouluopinnot aloittaessasi?
Muutin omilleni opintojen vuoksi, jolloin tililläni oli noin 20 000 euroa (vuonna 2010). Nyt summa on pitkään ollut noin 12 000 euroa ja lisänä on omaisuutena asunto, toki valtavan velan avulla.
Kommentit (220)
Vanhempani olivat säästäneet minulle 20 000e koko lapsuusaikanani, minkä lisäksi käyttötilillä oli 2000e itse säästämiäni palkkoja kesätöistä, lakkiaisrahoja ym. En olisi saanut tuolla 20 000 eurolla asuntolainaa ilman vakituloja tai takaajia, joten muutin vuokralle ja laitoin säästöt rahastoon kasvamaan, kunnes valmistuin. Sain osa-aikatöitä kaupasta, joten säästöihin ei onneksi tarvinnut kajota opintoaikana. Lisäsin sinne välillä palkkatulojani. Sillä potilla saimme sitten puolison kanssa lainan, kun olin valmistunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli omia säästöjä muutama tuhat markkaa. Kotoa sain muutaman lakanan ja niitä astioita ja pyyhkeitä, mitä olin saanut lahjaksi aiemmin mm. kummeilta.
20 e oli kotoa lähtiessä rahaa.
Otin vuoteestani peiton + tyynyn mukaan. Niin ja jonkun viherkasvin otin kans.
Sukulaisilta sain aterimia, kattilan, lakanoita, astioita, käytettyjä kodinkoneita (pesukone, kahvinkeitin, imuri, vedenkeitin). Ne oli kamalia & rumia romuja, mutta kelpas mulle. Vedenkeitin oli ainoa, mitä sain omilta vanhemmilta.
Opiskelin ja mulla oli 3 työpaikkaa. Valmistuin muutaman kk etuajassa. Palkasta sain ostettua sängyn, verhot, maton.
Jostain tuli sisu ja uhmakkuus. Olen köyhistä oloista ja mietin "nyt riittää!" Aloin säästämään rahaa palkasta ja opintotuista säästötilille. Sain valmistuttua kivan saunallisen & edullisen(!) Asokodin. Sittemmin säästin lisää ja ostin oman kodin.
0€, opintotuella. Se menetteli. Välillä sujui jopa ok, joskus oli tosi tiukkaa. Olen iloinen, että tuli heti nuorena tällainen karaistuminen niin on osannut suhtautua tiukempiin tilanteisiin jatkossakin (mahdollisimman) realistisesti.
Päättäväisyydellä ja työllä eteenpäin, kyllä se joskus palkitsee!
Vierailija kirjoitti:
No ei juuri mitäään, ehkä korkeintaan 50mk.
Nälkä tuli ennen palkkapäivää..
Mutta en pyytänyt äidiltäni mitään, eikä ollut bussirahaa mennä 100km päähän syömäänkään. Poimin mustikoita ja pöllin työpaikan kaapista näkkileipäviipaleita ja keksejä. Eniten haittasi kahvin puute. Kerran otin työpaikalta kahvia suodatinpussiin jotta saan lauantaiaamuna kahvia.
Päädyit sitten varastamaan kahvia työpaikaltasi? Harmi, ettet jäänyt kiinni, olisi firma päässyt huonosta työntekijästä edullisesti eroon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutin omilleni 19-vuotiaana toiseen kaupunkiin opiskelemaan. Eipä minulla tainnut kauheasti olla rahaa, varmaan joku sata euroa ja sitten heti alkukuusta tulikin asumis- ja opintotuki. Mitään säästöjä tai puskurirahastoja ei tosiaan ollut.
Huonekalut sun muut tarvikkeet olin ostanut Ikeasta kesällä kesätyörahoilla ja jotain sain mukaan kotoa, mm.sängyn petivaatteineen. Vanhemmilta sain opiskelunaloituslahjaksi läppärin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutama astia ja vaatteita, vähän rahaa kesätöistä. Opintolaina ja opintoraha. Niillä pärjäsin ja olen pärjännyt elämässä muutenkin ihan kivasti omillani.
Ei markkaakaan. Lähdin kotoa n. 16-v., mukana kirjoja marikassissa, muovikassissa vähän vaatetta. Siinä muutto n. 250 km:n päähän omakotitalon yläkertaan vuokralle. Töihin ensin kesäsiivoojaksi, syksyllä opiskelemaan (silloin ei ollut mitään tukia, ei asumis- eikä opinto-). Ehti tulla joskus hiukan nälkäkin...
Ei jää minultakaan mitään asuntoa tai muuta. Tuulenhuuhtoma takamus, kuten tullessanikin. ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
2000€ v.2009 kun läksin Oulusta Rovaniemelle opiskelemaan. Sillä sai huonekalut, kodinkoneet ja takuuvuokran maksettua :) oi aikoja!
Muutan pian omilleni. Velaton alle 5000 euron ajoneuvo löytyy ja rahaa 15 000. Kommenttien perusteella tulen varmaan pärjäämään, olen silti epäillyt vahvasti asiaa.
M25
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ollut lainkaan rahaa, muuton kesken lukion väkivaltaisesta kodista.
Itselläni oli 9500 euroa, kun 19-vuotiaana lähdin opiskelmaan. Puolet siitä tuli juuri kuolleen yrittäjääitini eläkevakuutuksesta. Siihen aikaan sai vielä yrittäjät hyviä eläkevakuutuksia joista omaiset sai kuolemantapauksessa rahaa.
Omille lapsille olen säästänyt kaikki lapsilisät suoraan osakkeisiin. Tavoite olisi, että kummallakin olisi joku 25-30k euroa kun lähtevät omilleen aikanaan. Inflaatiokorjattuna se on noin yhtä paljon kuin minulla oli aikoinaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun lähdin opiskelemaan yliopistoon 19-vuotiaana toiselle paikkakunnalle, minulla oli säästössä kesätyörahat, n. 12 000 mk. Ostin ekana koulupäivänä polkupyörän. Marssin liikkeeseen ja ostin mieluisen. Sain opintorahaa ja asumistukea, jotka riittivät elämiseen ihan ok:sti ja käytin toki kesätienestejänikin. Jossain vaiheessa menin opintojen ohessa töihin siivoamaan toimistoja.
Ihan hyvin olen ehtinyt kartuttaa omaisuuttani vuosien varrella, vaikka en saanutkaan kotoa rahaa tai arvopapereita. Suurin pääoma kotoa olivat hyvä kasvatus ja elämänarvot sekä optimistinen elämänasenne.
En ole kerännyt omillekaan lapsille mitään. Hyvin ovat pärjänneet kotoa muutettuaan samoin eväin kuin minäkin.
16-vuotiaana muutin ja ei ollut rahaa yhtään.
Muutin 15 vuotiaana pois kotoa. Rahaa ei oikeastaan ollut. Viikonloppuisin kävin töissä siivoojana. Asuin isäni omistamassa asunnossa, josta maksoin vastikkeen, veden, sähkön ja tietty sitten omat ruuat ym. Kun menin opiskelemaan korkeakouluun, oli tilillä 8000 €, mitä olin saanut säästettyä.
Minulla oli 500 markkaa. Sain vuokrattua kalustetun huoneen ehdolla, että 2 viikon kuluttua maksan 2 kuukauden vuokran. Ei hätää. Opiskelin ja sain parempia töitä. Nyt omistan 100 neliön rivitaloasunnon Vantaalla miehen kanssa puoliksi. Velattomia keski-ikäisiä ollaan.
Vierailija kirjoitti:
Ei markkaakaan. Lähdin kotoa n. 16-v., mukana kirjoja marikassissa, muovikassissa vähän vaatetta. Siinä muutto n. 250 km:n päähän omakotitalon yläkertaan vuokralle. Töihin ensin kesäsiivoojaksi, syksyllä opiskelemaan (silloin ei ollut mitään tukia, ei asumis- eikä opinto-). Ehti tulla joskus hiukan nälkäkin...
Ei jää minultakaan mitään asuntoa tai muuta. Tuulenhuuhtoma takamus, kuten tullessanikin. ;)
Sama täällä. Rahaa oli junalippuun ja vuokraennakkoon opiskelupaikkakunnalla (kesätöistä yo-kirjoitusten jälkeen sen verran sain pihistettyä). Sitten kiireesti viemään opintolainapaperit pankkiin. Kotoa en saanut latiakaan enkä koko opiskeluaikana. Valmistuttuani maksoin 4 vuodeksi otettua lainaa 8 vuotta (korkoineen), eikä sen velanmaksun jälkeen heti kiinnostanut ottaa uutta lainaa asuntoon. Asunto jäi ostamatta, töitä tein niska limassa ja sitten sairastuin ja jouduin työkyvyttömyyseläkkeelle 50-vuotiaana. Sen pituinen se.
Vierailija kirjoitti:
Tuulen huuhtoma perse.
Mutta opiskelin ja tein ahkerasti töitä, nyt on velattomat talot, autot ja purjeveneet.
Se on itsestä kiinni, enimmäkseen.
Arvostan!
Ei kai sen pitäisi olla pelkästään rikkaiden ja hyväosaisten juttu, että säästää lapsilleen edes jonkinlaisen summan aikuisuutta ja omilleen muuttamista varten?