Lue keskustelun säännöt.
En ”uskalla” sijoittaa lapsille omille tileilleen, koska pelkään, että ainakin toinen tuhlaisi säästöt heti ne saatuaan
17.01.2021 |
Mutta eipä ole silleen eritysitä syytäkään säästää heille, ainakaan siksi, että saisivat perintönsä siitä.
Kommentit (239)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapset on vastanneet omista rahoistaan 7v iästä lähtien ja sijoituksistaan, kun ikää on ollut 11v. Parempi antaa tunaroida oikein kunnolla pienillä summilla, niin ihmeesti oppivat käyttämään rahaa, ei pelkästään säästämään. Nordnetin tunnukset ovat saaneet heti, kun se on ollut iän puolesta mahdollista.
Yksikään kolmesta lapsesta ei ole tuhlannut omaisuuttaan, vaikka 18v iässä jokaisella oli yli 60 000 e (ja näistä piti maistraatille tehdä vuosittain selvitykset). Ykiskään heistä ei ole ylpeillyt kavereille rahoillaan tai langennut typeriin kuukausimaksullisiin hyväntekeväisyysjuttuihin.Jos opettaa lapsensa pelkäämään rahaa ja sen käyttämistä tai toisaalta ei vaivaudu kertomaan, mihin kaikkeen rahaa tarvitaan, niin lopputuloksena todella on nuori, joka äkkiä tyhjentää tilinsä. Siinä tilanteessa se on hänelle ainoa järkevä ratkaisu, koska 18 vuotta on hoettu, että ei ole varaa, ei ole rahaa - nyt sitä on, mutta pelko rahan loppumisesta ajaa käyttämään sen nopeasti pois.
Ikävä huomata että varallisuus luo juuri tuollaista "hyväntekeväisyys on hölmöyttä." Plan- kummina olo voisi kummasti avata lastenne silmiä että maailmassa kaikille ei ole säästetty rahaa valmiiksi. Myös UNICEF lahjoitukset n15e/kk.
Se että haluaa auttaa myös muita, on yksi tärkeimmistä asioista mitä lapsilleen voi opettaa. Raha ei ole elämänarvo.
Lapsemme ovat lahjoittaneet kaikki pieneksi jääneet merkkivaatteet, harrastusvälineet, ratsastusvälineet, aivan kaiken mikä lähtenyt vaihtoon - eteenpäin vähävaraisille.
Meillä on käyty lasten kanssa läpi esim. Unisefin työntekijöiden vuotuinen palkkasumma ja keskusteltu siitä, haluavatko lapseni maksaa näitä erilaisten suomalaisten koordinaattireiden ja päälliköiden palkkoja. Vastaus on ollut, että ei. Jos haluaa auttaa köyhää, antaa sen rahan suoraa köyhälle ilman välikäsiä!
Halu auttaa muita ei tarkoita sitä, että tekee työt ja antaa rahat niille, jotka eivät halua tehdä töitä. Verottaja vie myös siltä lapselta pääomatuloista tietyn summan, josta on keskusteltu myös - se on lapsen osuus yhteisen hyvän pottiin, enempää ei kannata antaa.
Vähävarainen ratsastaja on juuri se tarinoiden hahmo, jota tuleekin tukea. Kun jokaisen tulee saada kaikki varallisuuteen katsomatta, niin sen säästäväisen ja rahojaan fiksusti käyttävän lapsen pitäisi tuokin maksaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa ennemmin OPETTAA lapsille rahan arvo... Meillä 15-vuotias tekee jo sijoitusvalinnat itse. Ei tarvitse pelätä että tuhlaa rahat heti kun saa ne "käyttöönsä", kun on oppinut rahan arvon ja sen mikä merkitys pääomalla on.
En oikein tiedä miten. Lapsi haluaa petsejä ja pehmoja, en oikein tiedä, miten siinä rahan arvoa opetetaan? Hän saa viikkorahaa. Synttärinä ja jouluna saa lahjoja 300-400 euron arvosta. Siis vasta 11-v. Kyllä hänelle alkaa valjeta, että jos veli saa 200e käteisenä ja hän saa sillä 4 isoa suosikkipehmoa Amazonista ja Luontokaupasta ja keräilypetsejä, että minkä arvoisia ne ovat. Mutta ei se vielä vaikuta ihqutukseen leikkiä (noilla kaikilla tosiaan leikitään ja kovaa, mm. soturikissoja ja kaikkea)...
Ja siis velikin sai muutamia paketteja, siksi rahaa 200e.Ei apua! Voiko tällaisilla ihmisillä olla lapsia!?
Sitä rahan arvoa opetetaan ihan siten, että lapsella on tietty summa käytössään ja hänen pitää itse miettiä, miten se on järkevintä käyttää. Sitten pikkuhiljaa opetetaan, mistä kaikesta pitää maksaa, että pystyy elämään. Esimerkiksi teinille voi ihan helposti näyttää, että minä saan x verran palkkaa, vuokra on y ja muut pakolliset menot z. Sitten loput rahat pitää osata käyttää järkevästi ruokakaupassa ja jos jotain jää, niin sitten voi laittaa säästöön tai hemmotella itseään. Hyvin pienelle lapselle pystyy jo opettamaan, miten rahaa voi säästää, ettei koko viikkorahaa kannata tuhlata karkkehin, jos haluaa ostaa jonkun isomman asian.
Ei minusta tuollaisia kuulu 11-vuotiaalle opettaa. Sun lapsesi eivät siis osaa tai saa leikkiä, koska opetat heille taloutta? En ymmärrä, mitä kritisoitavaa tuossa muka oli?
Kysyisin sinulta nyt tuon saman kysymyksen. Eivätkö sinun lapsesi osaa tai saa leikkiä, jos välillä opetat heille rahan arvoa? Ovatko he jotenkin jälkeenjääneitä vai miksi nämä eivät onnistu molemmat?
Ja miten niin tuollaisia ei kuulu 11-vuotiaalle opettaa? Kasvavatko sinun lapsesi suoraan 11-vuotiaasta 18-vuotiaaksi vai miten sinulta meni ohitse, että pikkuhiljaa opetetaan asioita enemmän? Ja 11-vuotiaskin oppii kyllä viikkorahan käytön ihan helposti. Ei se nyt kuitenkaan mitään sotakoulutusta tai aikuisviihdettä ole.
Ja siis meillä ainakin 11-v hilloaa saamiaan viikkorahoja ja on tyyliin tyytyväinen vain, jos niitä on noin 200e säästössä koko ajan. Nyt suunnittelee säästävänsä kesälomaan saakka, jolloin aikoo mennä ostamaan käytettyjä petsejä isolla summalla. En tiedä, miten isolla.
Mitäs siihen pitäisi sanoa? Sijoita?
Ja siis mankuu viikkorahojen oheen leluja koko ajan tai muuta sälää, seinäkalenteria ja kaikkea. On aina ollut hyvä puhumaan vanhemman ympäri :) Ja itselle helposti tulee tosi pihi olo, jos ei joskus jotain 2e Tigertavaraa osta. Tietenkin sanon, että ost tämä viikkorahoillasi, enkä suonkaan aina osta. Ei silti tunnu sille, että lapsi tajuaisi mitään rahan arvoa. Tosin siis ehtii tietenkin oppia, mutta miten tästä voisi päätellä hänen vastuullisuutensa tasoa 18-votiaana?En vieläkään ymmärrä. Jos hän itse ostaa ne sälät viikkorahalla, miksi hän ei tajuaisi rahan arvoa? Jossain vaiheessa sitten vain kerrot, miten esimerkiksi laskut maksetaan ja miten paljon esimerkiksi puhelinlaskuun menee rahaa ja siellä täysi-ikäisyyden kynnyksellä voitte katsoa erilaisten asuntojen vuokrien hintoja ja töiden palkkatasoja. MIksi ihmeessä kuvittelet, että sinun pitää nyt tänään opettaa lapselle ihan kaikki ja ellet opeta, hän ostelee 18-vuotiaanakin vain leluja ja seinäkalentereja. Meillä esimerkiksi teinit tietävät hyvin, paljonko maksaa puhelimet, puhelimien laturit, kuulokkeet ja tietokoneen näppikset ja ovat suunnitelleet hyvin, miten monta viikkorahaa pitää säästää, että saa ne uudet kuoret puhelimeen.
No en minä tiedä, ymmärtääkö? Onko muka niin, että kukaan näistä tyhminä rahansa nuorina tuhlanneista ei ole sitä ennen ostanut viikkorahoillaan mitään? Ja se on ainoa syy tuhlaamiseen? Enpä usko.
Eli sen takia kannattaa mieluummin jättää kokonaan opettamatta? No, tee, miten haluat. Sääliksi käy vain lapsiasi, kun pidät heitä näköjään ihan kelvottomina ja tyhminä, kun eivät vielä 11-vuotiaana ole kyselleet sinulta erilaisista sijoitusvaihtoehdoista.
No en mä nyt tietenkään tarkoita, että 11-vuotiaan pitäisi suhtautua rahaan, kuin aikuisen, haloo. Mietin vaan, kun toisaalta poikamme ei käytä rahaa juuri mihinkään, mutta ei toisaalta vaikuta arvostavan rahaa myöskään. Tulee mieleen se esimerkki, jossa se poikaystävä vain antoi rahan pultsarille ja meni kysymään vanhemmilta lisää. Poika saa vielä rahansa meiltä, viikkorahan muodossa. Voisi siis kuvitella, että hän on HYVÄ rahankäyttäjä, koska ei koskaan osta mitään, paitsi joskus jonkun pelin Steamista, mutta siis jos ei käytä rahaa, voiko taitoon sen kanssa luottaa? Sitten taas tyttö tosiaan vaikuttaa hiukan shop a holicilta jo nyt, mutta vaikea sanoa, mihin sekin menee nuorena se homma.
No eihän kaikkea tietenkään voi etukäteen tietää, mutta olisi aika hiton hankalaa elää, jos ei luota yhtään mihinkään. Monet näin päättävät kuitenkin tehdä eikä siinä ole mitään väärää eikä edes tyhmää. Joskus asiat menevät vain mönkään ja ihmiset tekevät virheitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa ennemmin OPETTAA lapsille rahan arvo... Meillä 15-vuotias tekee jo sijoitusvalinnat itse. Ei tarvitse pelätä että tuhlaa rahat heti kun saa ne "käyttöönsä", kun on oppinut rahan arvon ja sen mikä merkitys pääomalla on.
En oikein tiedä miten. Lapsi haluaa petsejä ja pehmoja, en oikein tiedä, miten siinä rahan arvoa opetetaan? Hän saa viikkorahaa. Synttärinä ja jouluna saa lahjoja 300-400 euron arvosta. Siis vasta 11-v. Kyllä hänelle alkaa valjeta, että jos veli saa 200e käteisenä ja hän saa sillä 4 isoa suosikkipehmoa Amazonista ja Luontokaupasta ja keräilypetsejä, että minkä arvoisia ne ovat. Mutta ei se vielä vaikuta ihqutukseen leikkiä (noilla kaikilla tosiaan leikitään ja kovaa, mm. soturikissoja ja kaikkea)...
Ja siis velikin sai muutamia paketteja, siksi rahaa 200e.Ei apua! Voiko tällaisilla ihmisillä olla lapsia!?
Sitä rahan arvoa opetetaan ihan siten, että lapsella on tietty summa käytössään ja hänen pitää itse miettiä, miten se on järkevintä käyttää. Sitten pikkuhiljaa opetetaan, mistä kaikesta pitää maksaa, että pystyy elämään. Esimerkiksi teinille voi ihan helposti näyttää, että minä saan x verran palkkaa, vuokra on y ja muut pakolliset menot z. Sitten loput rahat pitää osata käyttää järkevästi ruokakaupassa ja jos jotain jää, niin sitten voi laittaa säästöön tai hemmotella itseään. Hyvin pienelle lapselle pystyy jo opettamaan, miten rahaa voi säästää, ettei koko viikkorahaa kannata tuhlata karkkehin, jos haluaa ostaa jonkun isomman asian.
Ei minusta tuollaisia kuulu 11-vuotiaalle opettaa. Sun lapsesi eivät siis osaa tai saa leikkiä, koska opetat heille taloutta? En ymmärrä, mitä kritisoitavaa tuossa muka oli?
Kysyisin sinulta nyt tuon saman kysymyksen. Eivätkö sinun lapsesi osaa tai saa leikkiä, jos välillä opetat heille rahan arvoa? Ovatko he jotenkin jälkeenjääneitä vai miksi nämä eivät onnistu molemmat?
Ja miten niin tuollaisia ei kuulu 11-vuotiaalle opettaa? Kasvavatko sinun lapsesi suoraan 11-vuotiaasta 18-vuotiaaksi vai miten sinulta meni ohitse, että pikkuhiljaa opetetaan asioita enemmän? Ja 11-vuotiaskin oppii kyllä viikkorahan käytön ihan helposti. Ei se nyt kuitenkaan mitään sotakoulutusta tai aikuisviihdettä ole.
Ja siis meillä ainakin 11-v hilloaa saamiaan viikkorahoja ja on tyyliin tyytyväinen vain, jos niitä on noin 200e säästössä koko ajan. Nyt suunnittelee säästävänsä kesälomaan saakka, jolloin aikoo mennä ostamaan käytettyjä petsejä isolla summalla. En tiedä, miten isolla.
Mitäs siihen pitäisi sanoa? Sijoita?
Ja siis mankuu viikkorahojen oheen leluja koko ajan tai muuta sälää, seinäkalenteria ja kaikkea. On aina ollut hyvä puhumaan vanhemman ympäri :) Ja itselle helposti tulee tosi pihi olo, jos ei joskus jotain 2e Tigertavaraa osta. Tietenkin sanon, että ost tämä viikkorahoillasi, enkä suonkaan aina osta. Ei silti tunnu sille, että lapsi tajuaisi mitään rahan arvoa. Tosin siis ehtii tietenkin oppia, mutta miten tästä voisi päätellä hänen vastuullisuutensa tasoa 18-votiaana?Tuo nyt on vaan typerää! Jos jo 11-vuotias vetelee vanhempiaan kuin litran mittaa, niin onnea vaan tulevaisuuteen! Meillä rahankäytön ohessa opetetaan myös ekologisia arvoja, joten jo sillä perusteella älyttömän krääsän ostaminen on tyhmää. Jos lapsi haluaa seinäkalenterin, niin miksei hänelle voisi sellaista ostaa? Toki, jos niitä lojuu jo pinossa jossain tyhjän panttina niin sitten ei tietenkään. Olen opettanut ettei mankuminen auta eikä meillä lapset todellakaan puhu minua ympäri turhan rojun ostamiseen. Jos lapsi osaa perustella hankinnan tärkeyden niin sitten. Esimerkiksi tuo kalenteri voisi olla hyvinkin järkevä ostos oman ajankäytön hahmottamiseksi. Joku sisustuskama voi olla todella tärkeä lapselle, jota voidaan yhdessä puntaroida millainen ja minkähintainen kannattaisi ostaa. Isommissa ostoksissa voi pohtia, jos lapsi maksaa itse osan ja minä osan. Ei tämä nyt mitään ydinfysiikkaa ole, vaan asia, joka opitaan arjessa muun elämisen ohessa.
Ööö, miten voit kritisoida viestiäni, jos itse olet sitä mieltä, että sen kalenterin voi ostaa?
Ei niitä ole ennestään, siis.
Mikset sano lapselle, että osta se kalenteri viikkorahoillasi? Oletko lapsen mankumisen uhri? Vai mitä oikein koitat minulle ”opettaa”?En yritä opettaa aikuiselle ihmiselle yhtään mitään. Pointti ei ole viime kädessä siinä ostetaanko joku asia vai ei, vaan MIKSI siihen päädytään. Onko kyse todellisesta tarpeesta vai vain halusta? Tämä on sellainen kysymys mikä joillekin aikuisille on epäselvää. Jos lapsi haluaa kalenterin, koska merkitsee siihen esim koepäivät ja menot niin se tulee tarpeeseen. Jos lapsi haluaa krääsää, koska hän nyt vain haluaa krääsää, niin siihen on viikkorahat. Toki siinäkin on järkevä ohjata lasta pohtimaan, onko järkeä ostaa sälää, jolle ei ole enää viikon päästä tarvetta tms?
Jaa, onko näin? Meillä esim. tämä tyttö todella ”tarvitsee” kaikkia pyytämiään asioita (ts. esim. tuota kalenteria), hän tosin tarvitsee sitä ihaillakseen kuvia. Hän jaksaa koko vuoden läpi kertoa, mikä uusi ihana kuva nyt tuli. Poika taas ei tarvitse tällaista. Jos hän siis haluaisi kalenterin, hänen pitää maksaa se itse, koska kyse ei ole tarpeesta? Tyttö taas on onneton ja surullinen, jos ei saa kalenteria, poika unohtaisi sen 2 sekunnissa, vaikka sattuisikin sitä jossain hetken mielijohteessa oyytämään.
Meillä siis poika aniharvoin pitää kiinni haluaistaan tai tarpeistaan, tytöllä niitä on taas koko ajan ja jatkuvasti. Ei se kriteeri nyt voi tarvekaan olla, ainakaan lapsen kokema, jos halutaan ”ettei aina saa, kun pyytää”.
Mutta taas monesti, kun tyttö jotain pyytää, hän ihan oikeasti on sen tarvinnut. Lapset ovat erilaisia. Ei se opeta rahankäyttöä.
Mä näen asian niin, että vanhempien tehtävä tuottaa lapsille pettymyksiä. Ja sinä olet siinä tilanteessa, että voit valita, milloin niitä tuotat.
Pettymys ei 11v lasta tapa vaikka hän kuinka itkeä nyhvertäisi, että "tarvitsee" tuon seinäkalenteriin ihaillakseen niitä kuvia. (Tuo on vain sinun oma perustelusi sille sinun ostomyönteiyydellesi...)
Ja tosiaan, sitten voit aina opettaa, että seuraavasta viikkorahasta ostat itse - se on oikeasti tärkeää, ettei heti saa kaikki tarpeitaan tyydytettyä - siinäpä sitten miettii haluaako sen kalenterin niin paljon että käyttää siihen niitä rahoja mitä haluaisi säästää petseihin.
Sinun tehtäväsi on laittaa hänet tekemään tuo valinta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa ennemmin OPETTAA lapsille rahan arvo... Meillä 15-vuotias tekee jo sijoitusvalinnat itse. Ei tarvitse pelätä että tuhlaa rahat heti kun saa ne "käyttöönsä", kun on oppinut rahan arvon ja sen mikä merkitys pääomalla on.
En oikein tiedä miten. Lapsi haluaa petsejä ja pehmoja, en oikein tiedä, miten siinä rahan arvoa opetetaan? Hän saa viikkorahaa. Synttärinä ja jouluna saa lahjoja 300-400 euron arvosta. Siis vasta 11-v. Kyllä hänelle alkaa valjeta, että jos veli saa 200e käteisenä ja hän saa sillä 4 isoa suosikkipehmoa Amazonista ja Luontokaupasta ja keräilypetsejä, että minkä arvoisia ne ovat. Mutta ei se vielä vaikuta ihqutukseen leikkiä (noilla kaikilla tosiaan leikitään ja kovaa, mm. soturikissoja ja kaikkea)...
Ja siis velikin sai muutamia paketteja, siksi rahaa 200e.Ei apua! Voiko tällaisilla ihmisillä olla lapsia!?
Sitä rahan arvoa opetetaan ihan siten, että lapsella on tietty summa käytössään ja hänen pitää itse miettiä, miten se on järkevintä käyttää. Sitten pikkuhiljaa opetetaan, mistä kaikesta pitää maksaa, että pystyy elämään. Esimerkiksi teinille voi ihan helposti näyttää, että minä saan x verran palkkaa, vuokra on y ja muut pakolliset menot z. Sitten loput rahat pitää osata käyttää järkevästi ruokakaupassa ja jos jotain jää, niin sitten voi laittaa säästöön tai hemmotella itseään. Hyvin pienelle lapselle pystyy jo opettamaan, miten rahaa voi säästää, ettei koko viikkorahaa kannata tuhlata karkkehin, jos haluaa ostaa jonkun isomman asian.
Ei minusta tuollaisia kuulu 11-vuotiaalle opettaa. Sun lapsesi eivät siis osaa tai saa leikkiä, koska opetat heille taloutta? En ymmärrä, mitä kritisoitavaa tuossa muka oli?
Kysyisin sinulta nyt tuon saman kysymyksen. Eivätkö sinun lapsesi osaa tai saa leikkiä, jos välillä opetat heille rahan arvoa? Ovatko he jotenkin jälkeenjääneitä vai miksi nämä eivät onnistu molemmat?
Ja miten niin tuollaisia ei kuulu 11-vuotiaalle opettaa? Kasvavatko sinun lapsesi suoraan 11-vuotiaasta 18-vuotiaaksi vai miten sinulta meni ohitse, että pikkuhiljaa opetetaan asioita enemmän? Ja 11-vuotiaskin oppii kyllä viikkorahan käytön ihan helposti. Ei se nyt kuitenkaan mitään sotakoulutusta tai aikuisviihdettä ole.
Ja siis meillä ainakin 11-v hilloaa saamiaan viikkorahoja ja on tyyliin tyytyväinen vain, jos niitä on noin 200e säästössä koko ajan. Nyt suunnittelee säästävänsä kesälomaan saakka, jolloin aikoo mennä ostamaan käytettyjä petsejä isolla summalla. En tiedä, miten isolla.
Mitäs siihen pitäisi sanoa? Sijoita?
Ja siis mankuu viikkorahojen oheen leluja koko ajan tai muuta sälää, seinäkalenteria ja kaikkea. On aina ollut hyvä puhumaan vanhemman ympäri :) Ja itselle helposti tulee tosi pihi olo, jos ei joskus jotain 2e Tigertavaraa osta. Tietenkin sanon, että ost tämä viikkorahoillasi, enkä suonkaan aina osta. Ei silti tunnu sille, että lapsi tajuaisi mitään rahan arvoa. Tosin siis ehtii tietenkin oppia, mutta miten tästä voisi päätellä hänen vastuullisuutensa tasoa 18-votiaana?Tuo nyt on vaan typerää! Jos jo 11-vuotias vetelee vanhempiaan kuin litran mittaa, niin onnea vaan tulevaisuuteen! Meillä rahankäytön ohessa opetetaan myös ekologisia arvoja, joten jo sillä perusteella älyttömän krääsän ostaminen on tyhmää. Jos lapsi haluaa seinäkalenterin, niin miksei hänelle voisi sellaista ostaa? Toki, jos niitä lojuu jo pinossa jossain tyhjän panttina niin sitten ei tietenkään. Olen opettanut ettei mankuminen auta eikä meillä lapset todellakaan puhu minua ympäri turhan rojun ostamiseen. Jos lapsi osaa perustella hankinnan tärkeyden niin sitten. Esimerkiksi tuo kalenteri voisi olla hyvinkin järkevä ostos oman ajankäytön hahmottamiseksi. Joku sisustuskama voi olla todella tärkeä lapselle, jota voidaan yhdessä puntaroida millainen ja minkähintainen kannattaisi ostaa. Isommissa ostoksissa voi pohtia, jos lapsi maksaa itse osan ja minä osan. Ei tämä nyt mitään ydinfysiikkaa ole, vaan asia, joka opitaan arjessa muun elämisen ohessa.
Mä en ymmärrä logiikkaa siinä, että tämän esimerkin lapsi säästää kaikki viikkorahansa että pääsee kesällä ostelemaan paljon petsejä - joten on perusteltua, että jos hän mankuu jotain vähänkään perusteltua se ostetaan hänelle ?
Eikö kannattaisi sopi että viikkoraha on sitten vaikka 2€ enemmän ja ne vinkutavarat on ostettava siltä?
Oppisi tekemään valintoja eikä ruinaamaan?
Vierailija kirjoitti:
Minä en itsekään käytä rahojani baareiluun/ylettömään shoppailuun/jatkuvaan matkusteluun ja muuhun vastaavaan. Miksi ihmeessä haluaisin säästää kituuttaa omista vähistä rahoistani vuosien saatossa lapselleni esim. 10 000 euroa, jotta lapsi voisi käyttää ne rahat tuollaisiin asioihin? Kyllä lievästi sanottuna nyppisi, jos olisin säästänyt lapselle ajokorttia/ensiasuntoa/autoa ajatellen ja sitten lapsi laittaisi tuon summan menemään nuoruuden huumassaan. Itsellä olisi olo, että meni säästöt hukkaan.
Olennaista taitaa olla se, että ne jotka säästävät lapsilleen, eivät tee sitä vähistä rahoista kitkutellen. Ilmankos olette niin katkeria lapsillenne :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en itsekään käytä rahojani baareiluun/ylettömään shoppailuun/jatkuvaan matkusteluun ja muuhun vastaavaan. Miksi ihmeessä haluaisin säästää kituuttaa omista vähistä rahoistani vuosien saatossa lapselleni esim. 10 000 euroa, jotta lapsi voisi käyttää ne rahat tuollaisiin asioihin? Kyllä lievästi sanottuna nyppisi, jos olisin säästänyt lapselle ajokorttia/ensiasuntoa/autoa ajatellen ja sitten lapsi laittaisi tuon summan menemään nuoruuden huumassaan. Itsellä olisi olo, että meni säästöt hukkaan.
Olennaista taitaa olla se, että ne jotka säästävät lapsilleen, eivät tee sitä vähistä rahoista kitkutellen. Ilmankos olette niin katkeria lapsillenne :)
Me tehdään tuo valinta "suurista tuloistamme" ja "merkittävästä varallisuudestamme" ja kyllä minua ainakin riepoisi jos lapsi 18v valitsisi käyttää nuo säästöt humputteluun ja rällästelyyn ja epätodellisen korkean elintason ylläpitoon. 🤷
Ja kokisin kyllä, että olen epäonnistunut tuolta osin kasvattajana.
Ja "epätodellisen korkea elintaso" kuitenkin houkuttelee "ystäviksi" kaikenmaailman amandaharkimoja ja ernahuskoja, ja muita siipeilijöitä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa ennemmin OPETTAA lapsille rahan arvo... Meillä 15-vuotias tekee jo sijoitusvalinnat itse. Ei tarvitse pelätä että tuhlaa rahat heti kun saa ne "käyttöönsä", kun on oppinut rahan arvon ja sen mikä merkitys pääomalla on.
En oikein tiedä miten. Lapsi haluaa petsejä ja pehmoja, en oikein tiedä, miten siinä rahan arvoa opetetaan? Hän saa viikkorahaa. Synttärinä ja jouluna saa lahjoja 300-400 euron arvosta. Siis vasta 11-v. Kyllä hänelle alkaa valjeta, että jos veli saa 200e käteisenä ja hän saa sillä 4 isoa suosikkipehmoa Amazonista ja Luontokaupasta ja keräilypetsejä, että minkä arvoisia ne ovat. Mutta ei se vielä vaikuta ihqutukseen leikkiä (noilla kaikilla tosiaan leikitään ja kovaa, mm. soturikissoja ja kaikkea)...
Ja siis velikin sai muutamia paketteja, siksi rahaa 200e.Ei apua! Voiko tällaisilla ihmisillä olla lapsia!?
Sitä rahan arvoa opetetaan ihan siten, että lapsella on tietty summa käytössään ja hänen pitää itse miettiä, miten se on järkevintä käyttää. Sitten pikkuhiljaa opetetaan, mistä kaikesta pitää maksaa, että pystyy elämään. Esimerkiksi teinille voi ihan helposti näyttää, että minä saan x verran palkkaa, vuokra on y ja muut pakolliset menot z. Sitten loput rahat pitää osata käyttää järkevästi ruokakaupassa ja jos jotain jää, niin sitten voi laittaa säästöön tai hemmotella itseään. Hyvin pienelle lapselle pystyy jo opettamaan, miten rahaa voi säästää, ettei koko viikkorahaa kannata tuhlata karkkehin, jos haluaa ostaa jonkun isomman asian.
Ei minusta tuollaisia kuulu 11-vuotiaalle opettaa. Sun lapsesi eivät siis osaa tai saa leikkiä, koska opetat heille taloutta? En ymmärrä, mitä kritisoitavaa tuossa muka oli?
Kysyisin sinulta nyt tuon saman kysymyksen. Eivätkö sinun lapsesi osaa tai saa leikkiä, jos välillä opetat heille rahan arvoa? Ovatko he jotenkin jälkeenjääneitä vai miksi nämä eivät onnistu molemmat?
Ja miten niin tuollaisia ei kuulu 11-vuotiaalle opettaa? Kasvavatko sinun lapsesi suoraan 11-vuotiaasta 18-vuotiaaksi vai miten sinulta meni ohitse, että pikkuhiljaa opetetaan asioita enemmän? Ja 11-vuotiaskin oppii kyllä viikkorahan käytön ihan helposti. Ei se nyt kuitenkaan mitään sotakoulutusta tai aikuisviihdettä ole.
Ja siis meillä ainakin 11-v hilloaa saamiaan viikkorahoja ja on tyyliin tyytyväinen vain, jos niitä on noin 200e säästössä koko ajan. Nyt suunnittelee säästävänsä kesälomaan saakka, jolloin aikoo mennä ostamaan käytettyjä petsejä isolla summalla. En tiedä, miten isolla.
Mitäs siihen pitäisi sanoa? Sijoita?
Ja siis mankuu viikkorahojen oheen leluja koko ajan tai muuta sälää, seinäkalenteria ja kaikkea. On aina ollut hyvä puhumaan vanhemman ympäri :) Ja itselle helposti tulee tosi pihi olo, jos ei joskus jotain 2e Tigertavaraa osta. Tietenkin sanon, että ost tämä viikkorahoillasi, enkä suonkaan aina osta. Ei silti tunnu sille, että lapsi tajuaisi mitään rahan arvoa. Tosin siis ehtii tietenkin oppia, mutta miten tästä voisi päätellä hänen vastuullisuutensa tasoa 18-votiaana?Tuo nyt on vaan typerää! Jos jo 11-vuotias vetelee vanhempiaan kuin litran mittaa, niin onnea vaan tulevaisuuteen! Meillä rahankäytön ohessa opetetaan myös ekologisia arvoja, joten jo sillä perusteella älyttömän krääsän ostaminen on tyhmää. Jos lapsi haluaa seinäkalenterin, niin miksei hänelle voisi sellaista ostaa? Toki, jos niitä lojuu jo pinossa jossain tyhjän panttina niin sitten ei tietenkään. Olen opettanut ettei mankuminen auta eikä meillä lapset todellakaan puhu minua ympäri turhan rojun ostamiseen. Jos lapsi osaa perustella hankinnan tärkeyden niin sitten. Esimerkiksi tuo kalenteri voisi olla hyvinkin järkevä ostos oman ajankäytön hahmottamiseksi. Joku sisustuskama voi olla todella tärkeä lapselle, jota voidaan yhdessä puntaroida millainen ja minkähintainen kannattaisi ostaa. Isommissa ostoksissa voi pohtia, jos lapsi maksaa itse osan ja minä osan. Ei tämä nyt mitään ydinfysiikkaa ole, vaan asia, joka opitaan arjessa muun elämisen ohessa.
Mä en ymmärrä logiikkaa siinä, että tämän esimerkin lapsi säästää kaikki viikkorahansa että pääsee kesällä ostelemaan paljon petsejä - joten on perusteltua, että jos hän mankuu jotain vähänkään perusteltua se ostetaan hänelle ?
Eikö kannattaisi sopi että viikkoraha on sitten vaikka 2€ enemmän ja ne vinkutavarat on ostettava siltä?
Oppisi tekemään valintoja eikä ruinaamaan?
Tätä minäkin ihmettelen, että lapsi saa niiden vinkuvonkujensa lisäksi vielä rahaa säästöön, jolla vielä saa ostaa lisää krääsää. Meilläkin tehtiin yhdessä välissä niin, että lapset saivat valita, tuonko kaupasta heidän toivomansa karkkipäivän karkit vai ottavatko rahan, jolla sitten saavat ostaa mitä ja milloin haluavat. Ei ole tullut mieleenikään, että olisi edes sellainen vaihtoehto, että ostan viikkorahan lisäksi heille vielä kaupasta muuta tavaraa. Tarpeelliset tietysti ostan, esimerkiksi urheiluvälineitä, puhelimen latureita, hiusharjoja, vaatteita ja kavereiden synttärilahjoja ja joskus jotain yhteisiä herkkuja, sipsipusseja tai keksipaketteja jne, mutta kaikki huvitukset ja ylimääräiset herkut saavat kyllä ostaa sillä viikkorahallaan (tai ostan itse ja vähennän sitten annettavasta viikkorahasta).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käsi ylös virheen merkiksi 🙋♀️
Omapa oli virheeni.
Annoin eräälle vähävaraisemman tuttavaperheen lapselle joululahjarahaksi 50€ saatesanoin "ostakaa tällä sitten alennusmyynneistä jotain kivoja kouluvaatteita" - laittoivat sitten kiitokseksi valokuvan kun olivat (äkkiä täyteen hintaan) käyneet ostamassa koko rahalla niitä halvatun petsejä 🤷🏿♀️ (Lapsella 10v oli niitä jo valmiiksi joku 200, eli mistään vihdoin saa edes jotain kivaa ei ollut kyse)
Annoin rahaa, koska en olisi osannut ostaa tarpeeseen enkä oikean kokoisia saati lapsen mielestä kivoja. Ja ajattelin myös heille sitä shoppailun iloa.
MIKÄ juttu noissa petseissä on, että niitä pitää toisilla olla monta sataa??? Mä todella toivon, että joku niitten jälleenmyynnistä vielä rikastuu... (en tosin siihen usko, että minkään leikityn lelun arvo mitenkään suureksi nousisi).
Ensi jouluna sitten varmaan olen taas viisaampi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa ennemmin OPETTAA lapsille rahan arvo... Meillä 15-vuotias tekee jo sijoitusvalinnat itse. Ei tarvitse pelätä että tuhlaa rahat heti kun saa ne "käyttöönsä", kun on oppinut rahan arvon ja sen mikä merkitys pääomalla on.
En oikein tiedä miten. Lapsi haluaa petsejä ja pehmoja, en oikein tiedä, miten siinä rahan arvoa opetetaan? Hän saa viikkorahaa. Synttärinä ja jouluna saa lahjoja 300-400 euron arvosta. Siis vasta 11-v. Kyllä hänelle alkaa valjeta, että jos veli saa 200e käteisenä ja hän saa sillä 4 isoa suosikkipehmoa Amazonista ja Luontokaupasta ja keräilypetsejä, että minkä arvoisia ne ovat. Mutta ei se vielä vaikuta ihqutukseen leikkiä (noilla kaikilla tosiaan leikitään ja kovaa, mm. soturikissoja ja kaikkea)...
Ja siis velikin sai muutamia paketteja, siksi rahaa 200e.Ei apua! Voiko tällaisilla ihmisillä olla lapsia!?
Sitä rahan arvoa opetetaan ihan siten, että lapsella on tietty summa käytössään ja hänen pitää itse miettiä, miten se on järkevintä käyttää. Sitten pikkuhiljaa opetetaan, mistä kaikesta pitää maksaa, että pystyy elämään. Esimerkiksi teinille voi ihan helposti näyttää, että minä saan x verran palkkaa, vuokra on y ja muut pakolliset menot z. Sitten loput rahat pitää osata käyttää järkevästi ruokakaupassa ja jos jotain jää, niin sitten voi laittaa säästöön tai hemmotella itseään. Hyvin pienelle lapselle pystyy jo opettamaan, miten rahaa voi säästää, ettei koko viikkorahaa kannata tuhlata karkkehin, jos haluaa ostaa jonkun isomman asian.
Meillä on reilusti rahaa käytössä ja lapsetkin kyllä tietävät sen.
Meillä esim rahan järkevää käyttöä on opetettu siten, että 11v ei enää ostettaisi kaikkia hänen toivomia "petsejä ja pehmoja" - niitä vanhoja ihan kelvollisiakin kun olisi jo kertynyt melko lailla. Ennen joulua me juttelisimme jälleen lasten kanssa rahan käytön valinnoista ja suoraan pyytäisimme valitsemaan "tärkeimmän" Pets/pehmotoiveen ja kertoisimme, että säästämme osan rahoista kesänlomamatkaan, ja suunnittelisimme sitten yhdessä sitä, ja opettaisimme nauttimaan siitäkin tunteesta, että "sitten kun se raha käytetään"..Mä en oo vielä aloittanut tätä ”ilon pilaamista” eli puhetta siitä, että kaikkia petsejä ei tarvita. Seuraan vielä sivista, että kehittyisikö rahan taju itsestään ts ei itsestään, mutta petsirajoitus siis kehittyisikö itsestään. Jos ei ala siitä näkymään merkkejä, on oltava ilon pilaaja sitten.
Ei se itsestään kehity. Ja mitä aikaisemmin siihen opettaa että elämässä joutuu tekemään valintoja joilla on seurauksensa sen vähemmän se pilaa sitä iloakaan.
En mä nyt väittänytkään, että ihan itsestään kehittyy, mutta voihan 11-v jotain alkaa ajatellakin, kun näkee, että veli vieressä saa 200 EUROA siitä, että hän sai karvakasoja ja muovinpaloja. Ehkä jossain vaiheessa. Ja siis en halveksi lapsen leluleikkejä, nehän ovat just ihania! Mutta siis tarkoitan kypsymistä kohti aikuisuutta! Että kumman otat mieluummin, 200e vai 6 ihanan ihqua sisustustyynyä? Noin esimerkkinä.
Jos meillä 11-v olisi kadehtinut sisaruksen lahja rahoja myös hän varmasti olisi saanut niiden lelujen tilalta rahaa jolla hän ehkä olisi osastanut niitä leluja.
Ai 😃 Teillä ei siis onnistu ehdoton onni siitä, mitä itse sai JA kadehtiminen samalla, ja saman rahan mutkumähaluuminen 😄 Meillä kyllä onnistuu 😂 Mutta siis tarkoitan, että lapsi oli hyvillään ja onnellinen lahjoistaan, oli itse toivonut ne lähes kaikki ja TIEDÄN, että ois halunnut ne sitten niillä rahoilla, MUTTA ei vain ois saanut niitä aatoksi.
MUTTA tiesin, että hän tulee myös ole,aan hiukan ”järkyttynyt” tajutessaan, että veli saa aika suuren summan rahaa, koska ei välitä tavarasta. Koska nyt oli eka joulu, että veli toivoi lahjansa rahana. Eikä siinä mitään. Tässähän oli oppituokio. Eikä 11-v. siitä pahoillaan ollut, ainahan se haluaa ihan kaiken. Haluta aina saa.Ei lahjat ole lapsillamme saman arvoisia. Ei vaikka ne meidän antamat lahjat on saman arvoisia. Toinen lapsista saa esim. synttäreillä usein rahaa, toinen jotakin mitä hän on esim. pyytänyt. Lahjat ei opeta lapsille rahankäyttöä se on opetettava muuten. Mutta tossa esimerkissä oli vain se opetus että raha on väline eikä se ole yhtään arvokkaampaa kuin vaikka lelut jos koet että ne on se mitä tarvitset eniten.
Meillä lahjat lapsille ovat saman arvoisia. On epäreilua suosia toista lasta lahjojen arvoissakaan.
Ja siis en ihan ymmärtänyt, mitä tarkoitit mutta siis sanoin lapselle, että pojan ja sinun lahjoihin meni yhtä paljon rahaa. Eiköhän hän siitä ymmärrä, minkä arvoisia lahjoja hän sai. Hän saattaa myös kysyä, mitä jokin maksoi ja sanon aina rehellisesti, mitä lahja maksoi, jos kerran kysyy.Miten tapaat lahjat esim. tilanteessa jossa toinen lapsista on hyvin sosiaalinen ja haluaa kutsua esim. syntymäpäiville enemmän ihmisiä kuin sisaruksensa joka haluaa juhlia niitä pienellä porukalla. Meillä lapset ovat tottuneet siihen että ovat luonteeltaan erilaisia, toisella säästyy rahat ja niitä hän käyttää kun haluaa uuden puhelimen tai tietokoneen omaan käyttöönsä, toinen laittanut rahat leluihin. Säästötillillä molemmilla on suunnilleen saman verran.
En minä ainakaan laske synttäreitä lapsen omiksi menoiksi vaan kyllä aikuisen kuuluu ne järjestää omista rahoistaan. Aikuinen tietysti määrittelee, mikä on kohtuullista, mutta molemmat lapset saavat haluamansa synttärit, ja silloin ei lasketa näiden hintaa. Sama juttu muidenkin vanhempien kustantamien hankintojen kanssa. Ei tulisi mieleenikään laskea, että esimerkiksi lasten kengät, reput, luistimet tai pussilakanat nyt varmasti ovat saman hintaiset. Kohtuuden rajoissa ostetaan molemmille sellaiset, kuin he haluavat.
Mutta jos toinen toivoo joululahjaksi jotain superkallista lelua ja toinen jotain vaatimatonta, kyllä minä sille toiselle ostan sitten jotain muutakin, että lahjat ovat yhteensä suunnilleen saman arvoisia. Jos siitä herää kysymyksiä, silloin on ihan hyvä paikka keskustella siitä rahan arvosta, miksi samalla rahalla toinen sai yhden lelun ja toinen sai kaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käsi ylös virheen merkiksi 🙋♀️
Omapa oli virheeni.Annoin eräälle vähävaraisemman tuttavaperheen lapselle joululahjarahaksi 50€ saatesanoin "ostakaa tällä sitten alennusmyynneistä jotain kivoja kouluvaatteita" - laittoivat sitten kiitokseksi valokuvan kun olivat (äkkiä täyteen hintaan) käyneet ostamassa koko rahalla niitä halvatun petsejä 🤷🏿♀️ (Lapsella 10v oli niitä jo valmiiksi joku 200, eli mistään vihdoin saa edes jotain kivaa ei ollut kyse)
Annoin rahaa, koska en olisi osannut ostaa tarpeeseen enkä oikean kokoisia saati lapsen mielestä kivoja. Ja ajattelin myös heille sitä shoppailun iloa.
MIKÄ juttu noissa petseissä on, että niitä pitää toisilla olla monta sataa??? Mä todella toivon, että joku niitten jälleenmyynnistä vielä rikastuu... (en tosin siihen usko, että minkään leikityn lelun arvo mitenkään suureksi nousisi).Ensi jouluna sitten varmaan olen taas viisaampi.
Tämän vuoksi nykyään annetaan paljon lahjakortteja. Tuohan on sitten vanhempien moka ja häpeä, jos lapsi joutuu kulkemaan huonoissa vaatteissa, kun lapselle mentiikin ostamaan petsejä. Antajaltahan se ei ole mitenkään pois.
Vierailija kirjoitti:
Käsi ylös virheen merkiksi 🙋♀️
Omapa oli virheeni.Annoin eräälle vähävaraisemman tuttavaperheen lapselle joululahjarahaksi 50€ saatesanoin "ostakaa tällä sitten alennusmyynneistä jotain kivoja kouluvaatteita" - laittoivat sitten kiitokseksi valokuvan kun olivat (äkkiä täyteen hintaan) käyneet ostamassa koko rahalla niitä halvatun petsejä 🤷🏿♀️ (Lapsella 10v oli niitä jo valmiiksi joku 200, eli mistään vihdoin saa edes jotain kivaa ei ollut kyse)
Annoin rahaa, koska en olisi osannut ostaa tarpeeseen enkä oikean kokoisia saati lapsen mielestä kivoja. Ja ajattelin myös heille sitä shoppailun iloa.
MIKÄ juttu noissa petseissä on, että niitä pitää toisilla olla monta sataa??? Mä todella toivon, että joku niitten jälleenmyynnistä vielä rikastuu... (en tosin siihen usko, että minkään leikityn lelun arvo mitenkään suureksi nousisi).Ensi jouluna sitten varmaan olen taas viisaampi.
Ja nyt tietenkin facessa valittaa kun "kaikki vaatteet jäänyt pieniksi" olisipa kiva kun olis rahaa ostaa uusia nyt kun on alennusmyynnitkin....
Ohis tämä siis toki aiheeseen, mut miten saa kasvatettua omat lapset edes hitusen järkevämmäksi rahan käytön kanssa kiinnostaa kyllä kovasti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käsi ylös virheen merkiksi 🙋♀️
Omapa oli virheeni.Annoin eräälle vähävaraisemman tuttavaperheen lapselle joululahjarahaksi 50€ saatesanoin "ostakaa tällä sitten alennusmyynneistä jotain kivoja kouluvaatteita" - laittoivat sitten kiitokseksi valokuvan kun olivat (äkkiä täyteen hintaan) käyneet ostamassa koko rahalla niitä halvatun petsejä 🤷🏿♀️ (Lapsella 10v oli niitä jo valmiiksi joku 200, eli mistään vihdoin saa edes jotain kivaa ei ollut kyse)
Annoin rahaa, koska en olisi osannut ostaa tarpeeseen enkä oikean kokoisia saati lapsen mielestä kivoja. Ja ajattelin myös heille sitä shoppailun iloa.
MIKÄ juttu noissa petseissä on, että niitä pitää toisilla olla monta sataa??? Mä todella toivon, että joku niitten jälleenmyynnistä vielä rikastuu... (en tosin siihen usko, että minkään leikityn lelun arvo mitenkään suureksi nousisi).Ensi jouluna sitten varmaan olen taas viisaampi.
Tämän vuoksi nykyään annetaan paljon lahjakortteja. Tuohan on sitten vanhempien moka ja häpeä, jos lapsi joutuu kulkemaan huonoissa vaatteissa, kun lapselle mentiikin ostamaan petsejä. Antajaltahan se ei ole mitenkään pois.
Mun mielestä on väärin sanoa "eihän se ole antajalta pois" - minua olisi ilahduttanut se tieto, että tytöllä nyt kivat uudet farkut, luistimet tai whatever. Petsit vaan kiukuttaa. + nyt tosiaan äiti säälikerjää jotakuta tuttua vähän jeesaamaan kun olis kiva ja tarpeellista saada lapselle sopivan kokoisia vaatteita. Olen tytön puolesta surullinen.
Asutaan eri puolella Suomea, muuten veisin hänet itse ostoksille joululahjana. Lahjakorteista en ole niin innostunut kun en edes tiedä mitä kauppoja heidän lähellä on (K-kauppaan en viitsi 'lapsen lahjaa' kuitenkaan ostaa) mutta onhan tässä nyt koko vuosi aikaa sitäkin selvittää - tai ainakin kesäkuun synttäreille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käsi ylös virheen merkiksi 🙋♀️
Omapa oli virheeni.Annoin eräälle vähävaraisemman tuttavaperheen lapselle joululahjarahaksi 50€ saatesanoin "ostakaa tällä sitten alennusmyynneistä jotain kivoja kouluvaatteita" - laittoivat sitten kiitokseksi valokuvan kun olivat (äkkiä täyteen hintaan) käyneet ostamassa koko rahalla niitä halvatun petsejä 🤷🏿♀️ (Lapsella 10v oli niitä jo valmiiksi joku 200, eli mistään vihdoin saa edes jotain kivaa ei ollut kyse)
Annoin rahaa, koska en olisi osannut ostaa tarpeeseen enkä oikean kokoisia saati lapsen mielestä kivoja. Ja ajattelin myös heille sitä shoppailun iloa.
MIKÄ juttu noissa petseissä on, että niitä pitää toisilla olla monta sataa??? Mä todella toivon, että joku niitten jälleenmyynnistä vielä rikastuu... (en tosin siihen usko, että minkään leikityn lelun arvo mitenkään suureksi nousisi).Ensi jouluna sitten varmaan olen taas viisaampi.
Tämän vuoksi nykyään annetaan paljon lahjakortteja. Tuohan on sitten vanhempien moka ja häpeä, jos lapsi joutuu kulkemaan huonoissa vaatteissa, kun lapselle mentiikin ostamaan petsejä. Antajaltahan se ei ole mitenkään pois.
Mun mielestä on väärin sanoa "eihän se ole antajalta pois" - minua olisi ilahduttanut se tieto, että tytöllä nyt kivat uudet farkut, luistimet tai whatever. Petsit vaan kiukuttaa. + nyt tosiaan äiti säälikerjää jotakuta tuttua vähän jeesaamaan kun olis kiva ja tarpeellista saada lapselle sopivan kokoisia vaatteita. Olen tytön puolesta surullinen.
Asutaan eri puolella Suomea, muuten veisin hänet itse ostoksille joululahjana. Lahjakorteista en ole niin innostunut kun en edes tiedä mitä kauppoja heidän lähellä on (K-kauppaan en viitsi 'lapsen lahjaa' kuitenkaan ostaa) mutta onhan tässä nyt koko vuosi aikaa sitäkin selvittää - tai ainakin kesäkuun synttäreille.
Juu, kyllä minä harmin ymmärrän, mutta tarkoitin, että sinun ei tarvitse potea siitä huonoa omaatuntoa, koska vanhempihan sen päätöksen teki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa ennemmin OPETTAA lapsille rahan arvo... Meillä 15-vuotias tekee jo sijoitusvalinnat itse. Ei tarvitse pelätä että tuhlaa rahat heti kun saa ne "käyttöönsä", kun on oppinut rahan arvon ja sen mikä merkitys pääomalla on.
Just tää, että tehkää niin kuin meillä, kun ne kaikki lapset on samanlaisia. Kun nyt edes sais opetettua kunnolla lukemaan ja laskemaan.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen yksi tällaisista nuorista, joille oli säästetty pesämunaa. Kun olin täysi-ikäistymässä, haaveilin nojatuolin hankkimisesta huoneeseeni. Vanhemmat pitivät sitä turhana ostoksena ja ostinkin nojatuolin heti, kun sain minulle säästetyn summan 18-vuotiaana käyttööni. Nojatuolin turhuudesta voi olla montaa mieltä, hyvin on 350 euron tuoli kestänyt, kulkenut mukana monet muutot ja yhä on nykyisessä kodissa liki 15 vuoden käytön jälkeen. :D
Vanhemmista nuoren hankinnat saattavat tuntua turhilta, vaikka ne nuorelle olisivat tärkeitä. Voi sen rahan hyvinkin käyttää.
Kyllä mä olen omiani kuunnellut ja ostanut heille heidän toivomiaan asioita, kun ne on vaan katsottu perustelluiksi ja eivät ole niitä kalleimpia tai hinta/laatusuhde on järkevä sillä kalliimmalla. Osa näistä on ostettu joulu-/syntyärilahjaksi, mielummin toiveiden mukaisia, joille on käyttöä, kuin jotain astiasarjoja, joita ei edes tarvii kun kotona asuu.
Vierailija kirjoitti:
Käsi ylös virheen merkiksi 🙋♀️
Omapa oli virheeni.Annoin eräälle vähävaraisemman tuttavaperheen lapselle joululahjarahaksi 50€ saatesanoin "ostakaa tällä sitten alennusmyynneistä jotain kivoja kouluvaatteita" - laittoivat sitten kiitokseksi valokuvan kun olivat (äkkiä täyteen hintaan) käyneet ostamassa koko rahalla niitä halvatun petsejä 🤷🏿♀️ (Lapsella 10v oli niitä jo valmiiksi joku 200, eli mistään vihdoin saa edes jotain kivaa ei ollut kyse)
Annoin rahaa, koska en olisi osannut ostaa tarpeeseen enkä oikean kokoisia saati lapsen mielestä kivoja. Ja ajattelin myös heille sitä shoppailun iloa.
MIKÄ juttu noissa petseissä on, että niitä pitää toisilla olla monta sataa??? Mä todella toivon, että joku niitten jälleenmyynnistä vielä rikastuu... (en tosin siihen usko, että minkään leikityn lelun arvo mitenkään suureksi nousisi).Ensi jouluna sitten varmaan olen taas viisaampi.
Mikä juttu? Kautta aikojen muksut ovat keränneet kaikenlaista aikuisten mielestä krääsää. Lätkä-, pokemon yms kortteja, bändikamaa... Petsejä myydään paljon torissa ja kirppareilla ja kyllä niistä jotain takaisin saa. Ei tosin välttämättä rikastumaan pääse.
Jos kerran missään nimessä ei olisi saanut ostaa petsejä niin henkkamaukan lahjakortti olisi ollut parempi. Minusta on outoa, että annat "avoimen lahjan" ja sitten närkästyt, kun lahjansaaja ei käytä sitä mielestäsi oikein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa ennemmin OPETTAA lapsille rahan arvo... Meillä 15-vuotias tekee jo sijoitusvalinnat itse. Ei tarvitse pelätä että tuhlaa rahat heti kun saa ne "käyttöönsä", kun on oppinut rahan arvon ja sen mikä merkitys pääomalla on.
En oikein tiedä miten. Lapsi haluaa petsejä ja pehmoja, en oikein tiedä, miten siinä rahan arvoa opetetaan? Hän saa viikkorahaa. Synttärinä ja jouluna saa lahjoja 300-400 euron arvosta. Siis vasta 11-v. Kyllä hänelle alkaa valjeta, että jos veli saa 200e käteisenä ja hän saa sillä 4 isoa suosikkipehmoa Amazonista ja Luontokaupasta ja keräilypetsejä, että minkä arvoisia ne ovat. Mutta ei se vielä vaikuta ihqutukseen leikkiä (noilla kaikilla tosiaan leikitään ja kovaa, mm. soturikissoja ja kaikkea)...
Ja siis velikin sai muutamia paketteja, siksi rahaa 200e.Ei apua! Voiko tällaisilla ihmisillä olla lapsia!?
Sitä rahan arvoa opetetaan ihan siten, että lapsella on tietty summa käytössään ja hänen pitää itse miettiä, miten se on järkevintä käyttää. Sitten pikkuhiljaa opetetaan, mistä kaikesta pitää maksaa, että pystyy elämään. Esimerkiksi teinille voi ihan helposti näyttää, että minä saan x verran palkkaa, vuokra on y ja muut pakolliset menot z. Sitten loput rahat pitää osata käyttää järkevästi ruokakaupassa ja jos jotain jää, niin sitten voi laittaa säästöön tai hemmotella itseään. Hyvin pienelle lapselle pystyy jo opettamaan, miten rahaa voi säästää, ettei koko viikkorahaa kannata tuhlata karkkehin, jos haluaa ostaa jonkun isomman asian.
Ei minusta tuollaisia kuulu 11-vuotiaalle opettaa. Sun lapsesi eivät siis osaa tai saa leikkiä, koska opetat heille taloutta? En ymmärrä, mitä kritisoitavaa tuossa muka oli?
Kysyisin sinulta nyt tuon saman kysymyksen. Eivätkö sinun lapsesi osaa tai saa leikkiä, jos välillä opetat heille rahan arvoa? Ovatko he jotenkin jälkeenjääneitä vai miksi nämä eivät onnistu molemmat?
Ja miten niin tuollaisia ei kuulu 11-vuotiaalle opettaa? Kasvavatko sinun lapsesi suoraan 11-vuotiaasta 18-vuotiaaksi vai miten sinulta meni ohitse, että pikkuhiljaa opetetaan asioita enemmän? Ja 11-vuotiaskin oppii kyllä viikkorahan käytön ihan helposti. Ei se nyt kuitenkaan mitään sotakoulutusta tai aikuisviihdettä ole.
Ja siis meillä ainakin 11-v hilloaa saamiaan viikkorahoja ja on tyyliin tyytyväinen vain, jos niitä on noin 200e säästössä koko ajan. Nyt suunnittelee säästävänsä kesälomaan saakka, jolloin aikoo mennä ostamaan käytettyjä petsejä isolla summalla. En tiedä, miten isolla.
Mitäs siihen pitäisi sanoa? Sijoita?
Ja siis mankuu viikkorahojen oheen leluja koko ajan tai muuta sälää, seinäkalenteria ja kaikkea. On aina ollut hyvä puhumaan vanhemman ympäri :) Ja itselle helposti tulee tosi pihi olo, jos ei joskus jotain 2e Tigertavaraa osta. Tietenkin sanon, että ost tämä viikkorahoillasi, enkä suonkaan aina osta. Ei silti tunnu sille, että lapsi tajuaisi mitään rahan arvoa. Tosin siis ehtii tietenkin oppia, mutta miten tästä voisi päätellä hänen vastuullisuutensa tasoa 18-votiaana?Tuo nyt on vaan typerää! Jos jo 11-vuotias vetelee vanhempiaan kuin litran mittaa, niin onnea vaan tulevaisuuteen! Meillä rahankäytön ohessa opetetaan myös ekologisia arvoja, joten jo sillä perusteella älyttömän krääsän ostaminen on tyhmää. Jos lapsi haluaa seinäkalenterin, niin miksei hänelle voisi sellaista ostaa? Toki, jos niitä lojuu jo pinossa jossain tyhjän panttina niin sitten ei tietenkään. Olen opettanut ettei mankuminen auta eikä meillä lapset todellakaan puhu minua ympäri turhan rojun ostamiseen. Jos lapsi osaa perustella hankinnan tärkeyden niin sitten. Esimerkiksi tuo kalenteri voisi olla hyvinkin järkevä ostos oman ajankäytön hahmottamiseksi. Joku sisustuskama voi olla todella tärkeä lapselle, jota voidaan yhdessä puntaroida millainen ja minkähintainen kannattaisi ostaa. Isommissa ostoksissa voi pohtia, jos lapsi maksaa itse osan ja minä osan. Ei tämä nyt mitään ydinfysiikkaa ole, vaan asia, joka opitaan arjessa muun elämisen ohessa.
Ööö, miten voit kritisoida viestiäni, jos itse olet sitä mieltä, että sen kalenterin voi ostaa?
Ei niitä ole ennestään, siis.
Mikset sano lapselle, että osta se kalenteri viikkorahoillasi? Oletko lapsen mankumisen uhri? Vai mitä oikein koitat minulle ”opettaa”?En yritä opettaa aikuiselle ihmiselle yhtään mitään. Pointti ei ole viime kädessä siinä ostetaanko joku asia vai ei, vaan MIKSI siihen päädytään. Onko kyse todellisesta tarpeesta vai vain halusta? Tämä on sellainen kysymys mikä joillekin aikuisille on epäselvää. Jos lapsi haluaa kalenterin, koska merkitsee siihen esim koepäivät ja menot niin se tulee tarpeeseen. Jos lapsi haluaa krääsää, koska hän nyt vain haluaa krääsää, niin siihen on viikkorahat. Toki siinäkin on järkevä ohjata lasta pohtimaan, onko järkeä ostaa sälää, jolle ei ole enää viikon päästä tarvetta tms?
Koen myös, että on tietyn pisteen jälkeen epäreilua, jos vanhempi päättää, mikä on tarvitsemista ja mikä ei.
Sinulle se on noin käytännöllinen asia, minun isäni taas olisi tuohon sanonut, että asia ei mitään seinäkalenteria tarvitse, vaan nyt etsitään kaupan halvin kalenteri ja käytät sitä.
Joten ei nyt oikein osuva ollut tuo sinunkaan talousopetuksesi.
En kyllä näe siinäkään mitään järkeä, että pitäisi ostaa aina halvinta mahdollista. En itsekään osta halvinta mistään tuoteryhmästä, vaan sen mukaan missä koen olevan hyvä hinta-laatusuhde ja tarvitsemat ominaisuudet. Onhan toki vanhempia, joiden mielestä lapset eivät tarvi kuin markettivaatteet päälleen ja halvinta ruokaa. Omat vanhempani olivat sitä mieltä, ettei lasten juttuihin (esim harrastukset ja "krääsä") tarvitse ikinä käyttää rahaa. Itse olen sitä mieltä, että lapsen kanssa keskustellaan rauhallisesti rahankäytöstä, budjetoinnista ja siitä, mikä on tärkeää. Niin kauan, kun rahat tulee vanhemmilta, viime kädessä vanhempi määrää rahojen käytöstä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käsi ylös virheen merkiksi 🙋♀️
Omapa oli virheeni.Annoin eräälle vähävaraisemman tuttavaperheen lapselle joululahjarahaksi 50€ saatesanoin "ostakaa tällä sitten alennusmyynneistä jotain kivoja kouluvaatteita" - laittoivat sitten kiitokseksi valokuvan kun olivat (äkkiä täyteen hintaan) käyneet ostamassa koko rahalla niitä halvatun petsejä 🤷🏿♀️ (Lapsella 10v oli niitä jo valmiiksi joku 200, eli mistään vihdoin saa edes jotain kivaa ei ollut kyse)
Annoin rahaa, koska en olisi osannut ostaa tarpeeseen enkä oikean kokoisia saati lapsen mielestä kivoja. Ja ajattelin myös heille sitä shoppailun iloa.
MIKÄ juttu noissa petseissä on, että niitä pitää toisilla olla monta sataa??? Mä todella toivon, että joku niitten jälleenmyynnistä vielä rikastuu... (en tosin siihen usko, että minkään leikityn lelun arvo mitenkään suureksi nousisi).Ensi jouluna sitten varmaan olen taas viisaampi.
Mikä juttu? Kautta aikojen muksut ovat keränneet kaikenlaista aikuisten mielestä krääsää. Lätkä-, pokemon yms kortteja, bändikamaa... Petsejä myydään paljon torissa ja kirppareilla ja kyllä niistä jotain takaisin saa. Ei tosin välttämättä rikastumaan pääse.
Jos kerran missään nimessä ei olisi saanut ostaa petsejä niin henkkamaukan lahjakortti olisi ollut parempi. Minusta on outoa, että annat "avoimen lahjan" ja sitten närkästyt, kun lahjansaaja ei käytä sitä mielestäsi oikein.
Tämä nyt on tosin ihan tämän ketjun off topic...
Mutta kuten totesin, "käsi ylös virheen merkiksi". Ei näköjään riittänyt vapaus sillä ohjeistuksella, että "jotain kivaa vaatetta kouluun" - nyt sen opin, että se todella on =senkun menet ja ostat petsejä. Minulta meni siinä antamisen ilo, mikä minulle olisi ollut tärkeä lahjan vapaaehtoisena antajana (niin läheisiä ei olla, että "jotain" oli pakko antaa). Ehkä en enää annakaan, ehkä ostan vaan pikkuhousuja ja sukkia. Olen kyllä siinä mielessä tylsä, että kyllä ne lahjarahat mun mielestä kuuluu käyttää suunnilleen siihen, mihin ne on osoitettu.
Ja lahjakortti, varmaan olis ollut parempi, mutta ensinnäkään en tiedä heidän tuppukylän kauppoja ja suurin osa nettikaupoista veloittaa postituksen jos ostat vain 50€...
Maailma on pullollaan nuoria, jotka osaavat käyttää rahaa ihan järkevästi, jopa sitä vanhempien säästämää. Ei näidenkään vanhemmilla ole ollut mitään kristallipalloa, että olisivat jo 11-vuotiaan kohdalla tienneet, miten sillä hetkellä sitten käy.
Kammarikysymyksesi on tyhmä. Eihän se lapsi kammarissa silloinkaan ole, vaikka tuhlaisikin ne rahat, vaikka sinä olitkin sitä downshiftaamistaan itkevää lasta ilmeisesti sinne tunkemassa.