Lue keskustelun säännöt.
En ”uskalla” sijoittaa lapsille omille tileilleen, koska pelkään, että ainakin toinen tuhlaisi säästöt heti ne saatuaan
17.01.2021 |
Mutta eipä ole silleen eritysitä syytäkään säästää heille, ainakaan siksi, että saisivat perintönsä siitä.
Kommentit (239)
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapset on vastanneet omista rahoistaan 7v iästä lähtien ja sijoituksistaan, kun ikää on ollut 11v. Parempi antaa tunaroida oikein kunnolla pienillä summilla, niin ihmeesti oppivat käyttämään rahaa, ei pelkästään säästämään. Nordnetin tunnukset ovat saaneet heti, kun se on ollut iän puolesta mahdollista.
Yksikään kolmesta lapsesta ei ole tuhlannut omaisuuttaan, vaikka 18v iässä jokaisella oli yli 60 000 e (ja näistä piti maistraatille tehdä vuosittain selvitykset). Ykiskään heistä ei ole ylpeillyt kavereille rahoillaan tai langennut typeriin kuukausimaksullisiin hyväntekeväisyysjuttuihin.Jos opettaa lapsensa pelkäämään rahaa ja sen käyttämistä tai toisaalta ei vaivaudu kertomaan, mihin kaikkeen rahaa tarvitaan, niin lopputuloksena todella on nuori, joka äkkiä tyhjentää tilinsä. Siinä tilanteessa se on hänelle ainoa järkevä ratkaisu, koska 18 vuotta on hoettu, että ei ole varaa, ei ole rahaa - nyt sitä on, mutta pelko rahan loppumisesta ajaa käyttämään sen nopeasti pois.
Mä en toisaalta haluaisi, että raha alkaisi hallita lasteni elämää ja arkea. Jos koko ajan tuijotetaan jotain pörssikursseja aivan kuin oma elämä jotenkin riippuisi niistä, se on vastenmielinen ajatuskin. Ainakin itse oisin mennyt ihan sekaisin nuorena, jos ois sijoituksiin noin paljon energiaa ohjattu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa ennemmin OPETTAA lapsille rahan arvo... Meillä 15-vuotias tekee jo sijoitusvalinnat itse. Ei tarvitse pelätä että tuhlaa rahat heti kun saa ne "käyttöönsä", kun on oppinut rahan arvon ja sen mikä merkitys pääomalla on.
En oikein tiedä miten. Lapsi haluaa petsejä ja pehmoja, en oikein tiedä, miten siinä rahan arvoa opetetaan? Hän saa viikkorahaa. Synttärinä ja jouluna saa lahjoja 300-400 euron arvosta. Siis vasta 11-v. Kyllä hänelle alkaa valjeta, että jos veli saa 200e käteisenä ja hän saa sillä 4 isoa suosikkipehmoa Amazonista ja Luontokaupasta ja keräilypetsejä, että minkä arvoisia ne ovat. Mutta ei se vielä vaikuta ihqutukseen leikkiä (noilla kaikilla tosiaan leikitään ja kovaa, mm. soturikissoja ja kaikkea)...
Ja siis velikin sai muutamia paketteja, siksi rahaa 200e.Ei apua! Voiko tällaisilla ihmisillä olla lapsia!?
Sitä rahan arvoa opetetaan ihan siten, että lapsella on tietty summa käytössään ja hänen pitää itse miettiä, miten se on järkevintä käyttää. Sitten pikkuhiljaa opetetaan, mistä kaikesta pitää maksaa, että pystyy elämään. Esimerkiksi teinille voi ihan helposti näyttää, että minä saan x verran palkkaa, vuokra on y ja muut pakolliset menot z. Sitten loput rahat pitää osata käyttää järkevästi ruokakaupassa ja jos jotain jää, niin sitten voi laittaa säästöön tai hemmotella itseään. Hyvin pienelle lapselle pystyy jo opettamaan, miten rahaa voi säästää, ettei koko viikkorahaa kannata tuhlata karkkehin, jos haluaa ostaa jonkun isomman asian.
Ei minusta tuollaisia kuulu 11-vuotiaalle opettaa. Sun lapsesi eivät siis osaa tai saa leikkiä, koska opetat heille taloutta? En ymmärrä, mitä kritisoitavaa tuossa muka oli?
Lapset saa myös leikkiä, ei rahakäytön opettaminen ole mitenkään ristiriidassa sen kanssa. Meillä lapsi taisi olla 11-v kun hänellä oli koulu tehtävänä tehdä opiskelijan budjetti sen pojalta että tulot on x euro, asumiskulut x euroa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa ennemmin OPETTAA lapsille rahan arvo... Meillä 15-vuotias tekee jo sijoitusvalinnat itse. Ei tarvitse pelätä että tuhlaa rahat heti kun saa ne "käyttöönsä", kun on oppinut rahan arvon ja sen mikä merkitys pääomalla on.
En oikein tiedä miten. Lapsi haluaa petsejä ja pehmoja, en oikein tiedä, miten siinä rahan arvoa opetetaan? Hän saa viikkorahaa. Synttärinä ja jouluna saa lahjoja 300-400 euron arvosta. Siis vasta 11-v. Kyllä hänelle alkaa valjeta, että jos veli saa 200e käteisenä ja hän saa sillä 4 isoa suosikkipehmoa Amazonista ja Luontokaupasta ja keräilypetsejä, että minkä arvoisia ne ovat. Mutta ei se vielä vaikuta ihqutukseen leikkiä (noilla kaikilla tosiaan leikitään ja kovaa, mm. soturikissoja ja kaikkea)...
Ja siis velikin sai muutamia paketteja, siksi rahaa 200e.Ei apua! Voiko tällaisilla ihmisillä olla lapsia!?
Sitä rahan arvoa opetetaan ihan siten, että lapsella on tietty summa käytössään ja hänen pitää itse miettiä, miten se on järkevintä käyttää. Sitten pikkuhiljaa opetetaan, mistä kaikesta pitää maksaa, että pystyy elämään. Esimerkiksi teinille voi ihan helposti näyttää, että minä saan x verran palkkaa, vuokra on y ja muut pakolliset menot z. Sitten loput rahat pitää osata käyttää järkevästi ruokakaupassa ja jos jotain jää, niin sitten voi laittaa säästöön tai hemmotella itseään. Hyvin pienelle lapselle pystyy jo opettamaan, miten rahaa voi säästää, ettei koko viikkorahaa kannata tuhlata karkkehin, jos haluaa ostaa jonkun isomman asian.
Ei minusta tuollaisia kuulu 11-vuotiaalle opettaa. Sun lapsesi eivät siis osaa tai saa leikkiä, koska opetat heille taloutta? En ymmärrä, mitä kritisoitavaa tuossa muka oli?
Kysyisin sinulta nyt tuon saman kysymyksen. Eivätkö sinun lapsesi osaa tai saa leikkiä, jos välillä opetat heille rahan arvoa? Ovatko he jotenkin jälkeenjääneitä vai miksi nämä eivät onnistu molemmat?
Ja miten niin tuollaisia ei kuulu 11-vuotiaalle opettaa? Kasvavatko sinun lapsesi suoraan 11-vuotiaasta 18-vuotiaaksi vai miten sinulta meni ohitse, että pikkuhiljaa opetetaan asioita enemmän? Ja 11-vuotiaskin oppii kyllä viikkorahan käytön ihan helposti. Ei se nyt kuitenkaan mitään sotakoulutusta tai aikuisviihdettä ole.
Ja siis meillä ainakin 11-v hilloaa saamiaan viikkorahoja ja on tyyliin tyytyväinen vain, jos niitä on noin 200e säästössä koko ajan. Nyt suunnittelee säästävänsä kesälomaan saakka, jolloin aikoo mennä ostamaan käytettyjä petsejä isolla summalla. En tiedä, miten isolla.
Mitäs siihen pitäisi sanoa? Sijoita?
Ja siis mankuu viikkorahojen oheen leluja koko ajan tai muuta sälää, seinäkalenteria ja kaikkea. On aina ollut hyvä puhumaan vanhemman ympäri :) Ja itselle helposti tulee tosi pihi olo, jos ei joskus jotain 2e Tigertavaraa osta. Tietenkin sanon, että ost tämä viikkorahoillasi, enkä suonkaan aina osta. Ei silti tunnu sille, että lapsi tajuaisi mitään rahan arvoa. Tosin siis ehtii tietenkin oppia, mutta miten tästä voisi päätellä hänen vastuullisuutensa tasoa 18-votiaana?En vieläkään ymmärrä. Jos hän itse ostaa ne sälät viikkorahalla, miksi hän ei tajuaisi rahan arvoa? Jossain vaiheessa sitten vain kerrot, miten esimerkiksi laskut maksetaan ja miten paljon esimerkiksi puhelinlaskuun menee rahaa ja siellä täysi-ikäisyyden kynnyksellä voitte katsoa erilaisten asuntojen vuokrien hintoja ja töiden palkkatasoja. MIksi ihmeessä kuvittelet, että sinun pitää nyt tänään opettaa lapselle ihan kaikki ja ellet opeta, hän ostelee 18-vuotiaanakin vain leluja ja seinäkalentereja. Meillä esimerkiksi teinit tietävät hyvin, paljonko maksaa puhelimet, puhelimien laturit, kuulokkeet ja tietokoneen näppikset ja ovat suunnitelleet hyvin, miten monta viikkorahaa pitää säästää, että saa ne uudet kuoret puhelimeen.
No en minä tiedä, ymmärtääkö? Onko muka niin, että kukaan näistä tyhminä rahansa nuorina tuhlanneista ei ole sitä ennen ostanut viikkorahoillaan mitään? Ja se on ainoa syy tuhlaamiseen? Enpä usko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ehkä kannattaa pikkuhiljaa opettaa niille lapsille rahankäyttöä. Tai sitten jotenkin "korvamerkitä" sen säästön, että se pitää sitten käyttää ajokorttiin tai oman asunnon käsirahaan.
Toisaalta en kyllä ymmärrä, miten se on sitten sinulta pois, vaikka se lapsi sen tuhlaisikin. Siinähän sitten eläisi niiden seurauksien kanssa. Saman verran sinulta joka tapauksessa menee rahaa.
Millä logiikalla minulta menee tässä saman verran rahaa?
No jos säästät lspselle 10t ja lapsi ostaa sillä auton tai juo ne rahat. Sama 10t menee.
Niin? Ja se lapsi EDELLEEN tarvitsee sen auton. Eli ei mene sama raha. Tai ei tule ainakaan SAMA ELÄMÄ!
Ja siis aloituksessa sanotaan kylläkin, etten aio säästää lapsilleni heidän nimissään oleville tileille siksi, kun ei tiedä, mihin rahat menisivät.Niin, nimenomaan ei tule sama elämä. Sinun hänelle säästämääsi rahaa meni kuitenkin ihan täsmälleen saman verran, sai hän auton tai ei. Jos hän sen lisäksi vielä tarvitsee sen auton, sitten hän säästää siihen rahat itse.
Kuulostaa kyllä erikoiselta, että sinä julistat itsestäänselvyytenä, että lapsi tarvitsee auton, mutta lapsesi onkin sitten niin taukki, ettei sitä tajua niillä saamillaan rahoilla sitä hankkia.
En mä ole heille säästämässä rahaa, etkö osaa ymmärtää lukemaasi? Säästäisin vain, jos voisin luottaa siihen, että rahat käytetään fiksusti. Ehkä kaikkein fiksuin olisi jatkaa säästämistä ja ottaa osingot itselle. Ja siis tietty nekin saa uudelleensijoittaa, miten vaan. Mutta sitten niistä sais pientä iloa itselle, jos ottaisi tuottoa ulos.
Ja siis on täysin mahdollista, ettei kakara osaa ajatella nenäänsä pitemmälle nuorena, eikä hanki ajotaitoa, jos ei sitä juuri ”sillä hetkellä” tarvitse.Jos ei ole kovin fiksulta itsekään ei sitä voi oikein odottaa lapsiltakaan.
Miten niin ei ole kovin fiksu? Totta kai olisin käyttänyt sen asunnon varat mihin huvittaa, ELLEI vanhemmillani olisi ollut eräänlaista otetta minuun ja sellainen käytös olisi ollut erittäin nou nou. Ja siis se on hyvä asia se.
En silti ajattele, että nuori, joka tuhlaa asunnon rahat nauttimiseen olisi erityisen tyhmä. Minusta se kuulostaa hyvin tyypilliseltä lyhytnäköiseltä nuorelta. Tuskin itselläsi ois asunto säilynyt. Etkä sellaista ole edes saanut. Oletkin niin tyhmä. Vain me fiksut saadaan asunnot.Asuntoja mulla on tällä hetkellä ihan omiksi tarpeiksi. Tässä vaiheessa en ole niitä ole ajatellut antaa lasten huoleksi. Rahaa lapsilla on sekä käyttö- että säästötileillä. Koska lapset ovat vielä alaikäisiä eivät he täysin voi vielä rahankäytöstään päättää mutta sen verran kuitenkin että luotan siihen että osaavat niitä hoitaa myös täysi-ikäisinä, tarvittaessa meidän vanhempien tuella ja ohjeilla.
No, miltä tuntuisi, jos lapsesi möisi lahjaksi antamasi asunnon? Ja itkisi sitten sinun iässäsi, kun halusi down shiftata eikä mennä kakkaaan työelämään, että on puilla paljailla? Koska siis kakkaan työelämään menevät vain ne, joilla ei ole vaihtoehtoa.
Sivusta kommentoin, että itse sitten kärsisi seuraukset. Kipin kapin töihin ja säästämään, jos vielä haluaa omistusasunnon.
En kyllä yhtään ihmettele, jos lapset tekevät huonoja valintoja, jos vanhemmillakaan ei riitä käsityskyky näin yksinkertaiseen asiaan.
Joo, mutta mun lapsenipa ei kärsi. Koska mikä pakottaa säästämään 18-vuotiaalle kakaralle? Ei mikään.
Ihana logiikka sinulla. Jos et anna rahaa 18-vuotiaalle kakaralle, lapsesi ei kärsi, mutta jos hän tuhlaa sinulta saamansa rahat, hän kärsii ihan hirveästi?
No sikäli kärsii, että eipä saa rahoja uudelleen. Sen sijaan jos PIDÄN RAHAT ITSELLÄNI, VOIN AUTTAA HÄNTÄ NIILLÄ kun näen, onko sitä järkeä, vaiko ei.
No sitten teet niin. Me muut emme näe tuota niin isona uhkana, jos lapsi menettää rahat, joita alunperinkään ei olisi välttämättä saanut.
Vierailija kirjoitti:
Puolet lapsilisästä lapsen tilille. Muutenkin aina puolet tuloista säästöön. Kivat rahat eri säästö- ja sijoitusmuodoissa.
Juu, olettaen että tulot jotain 3000e/kk. 1200 e /kk ei oikein onnistu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa ennemmin OPETTAA lapsille rahan arvo... Meillä 15-vuotias tekee jo sijoitusvalinnat itse. Ei tarvitse pelätä että tuhlaa rahat heti kun saa ne "käyttöönsä", kun on oppinut rahan arvon ja sen mikä merkitys pääomalla on.
En oikein tiedä miten. Lapsi haluaa petsejä ja pehmoja, en oikein tiedä, miten siinä rahan arvoa opetetaan? Hän saa viikkorahaa. Synttärinä ja jouluna saa lahjoja 300-400 euron arvosta. Siis vasta 11-v. Kyllä hänelle alkaa valjeta, että jos veli saa 200e käteisenä ja hän saa sillä 4 isoa suosikkipehmoa Amazonista ja Luontokaupasta ja keräilypetsejä, että minkä arvoisia ne ovat. Mutta ei se vielä vaikuta ihqutukseen leikkiä (noilla kaikilla tosiaan leikitään ja kovaa, mm. soturikissoja ja kaikkea)...
Ja siis velikin sai muutamia paketteja, siksi rahaa 200e.Ei apua! Voiko tällaisilla ihmisillä olla lapsia!?
Sitä rahan arvoa opetetaan ihan siten, että lapsella on tietty summa käytössään ja hänen pitää itse miettiä, miten se on järkevintä käyttää. Sitten pikkuhiljaa opetetaan, mistä kaikesta pitää maksaa, että pystyy elämään. Esimerkiksi teinille voi ihan helposti näyttää, että minä saan x verran palkkaa, vuokra on y ja muut pakolliset menot z. Sitten loput rahat pitää osata käyttää järkevästi ruokakaupassa ja jos jotain jää, niin sitten voi laittaa säästöön tai hemmotella itseään. Hyvin pienelle lapselle pystyy jo opettamaan, miten rahaa voi säästää, ettei koko viikkorahaa kannata tuhlata karkkehin, jos haluaa ostaa jonkun isomman asian.
Ei minusta tuollaisia kuulu 11-vuotiaalle opettaa. Sun lapsesi eivät siis osaa tai saa leikkiä, koska opetat heille taloutta? En ymmärrä, mitä kritisoitavaa tuossa muka oli?
Mitä sille 11-vuotiaalle sitten opetetaan? Tuohan on ihan ideaalivaihe etukäteen valmentaa rahankäyttöön ennen kuin alkaa saada omia tuloja esimerkiksi kesätöistä. Meillä jo eskari-ikäinen laskee karkkihyllyllä, että millaisia karkkeja voi x eurolla ostaa ja ymmärtää annetun budjetin. Ymmärtää, jos on rahaa käytössä kaksi euroa niin silloin ei voi tuhlata 2,4 euroa. Vanhempi lapsi, joka saa jo kuukausirahaa ymmärtää ettei kannata kaikkea törsätä, vaan osan säästää keräilyjuttuihin ja pikkusiivun tuhlaa herkkuihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa ennemmin OPETTAA lapsille rahan arvo... Meillä 15-vuotias tekee jo sijoitusvalinnat itse. Ei tarvitse pelätä että tuhlaa rahat heti kun saa ne "käyttöönsä", kun on oppinut rahan arvon ja sen mikä merkitys pääomalla on.
En oikein tiedä miten. Lapsi haluaa petsejä ja pehmoja, en oikein tiedä, miten siinä rahan arvoa opetetaan? Hän saa viikkorahaa. Synttärinä ja jouluna saa lahjoja 300-400 euron arvosta. Siis vasta 11-v. Kyllä hänelle alkaa valjeta, että jos veli saa 200e käteisenä ja hän saa sillä 4 isoa suosikkipehmoa Amazonista ja Luontokaupasta ja keräilypetsejä, että minkä arvoisia ne ovat. Mutta ei se vielä vaikuta ihqutukseen leikkiä (noilla kaikilla tosiaan leikitään ja kovaa, mm. soturikissoja ja kaikkea)...
Ja siis velikin sai muutamia paketteja, siksi rahaa 200e.Ei apua! Voiko tällaisilla ihmisillä olla lapsia!?
Sitä rahan arvoa opetetaan ihan siten, että lapsella on tietty summa käytössään ja hänen pitää itse miettiä, miten se on järkevintä käyttää. Sitten pikkuhiljaa opetetaan, mistä kaikesta pitää maksaa, että pystyy elämään. Esimerkiksi teinille voi ihan helposti näyttää, että minä saan x verran palkkaa, vuokra on y ja muut pakolliset menot z. Sitten loput rahat pitää osata käyttää järkevästi ruokakaupassa ja jos jotain jää, niin sitten voi laittaa säästöön tai hemmotella itseään. Hyvin pienelle lapselle pystyy jo opettamaan, miten rahaa voi säästää, ettei koko viikkorahaa kannata tuhlata karkkehin, jos haluaa ostaa jonkun isomman asian.
Ei minusta tuollaisia kuulu 11-vuotiaalle opettaa. Sun lapsesi eivät siis osaa tai saa leikkiä, koska opetat heille taloutta? En ymmärrä, mitä kritisoitavaa tuossa muka oli?
Kysyisin sinulta nyt tuon saman kysymyksen. Eivätkö sinun lapsesi osaa tai saa leikkiä, jos välillä opetat heille rahan arvoa? Ovatko he jotenkin jälkeenjääneitä vai miksi nämä eivät onnistu molemmat?
Ja miten niin tuollaisia ei kuulu 11-vuotiaalle opettaa? Kasvavatko sinun lapsesi suoraan 11-vuotiaasta 18-vuotiaaksi vai miten sinulta meni ohitse, että pikkuhiljaa opetetaan asioita enemmän? Ja 11-vuotiaskin oppii kyllä viikkorahan käytön ihan helposti. Ei se nyt kuitenkaan mitään sotakoulutusta tai aikuisviihdettä ole.
Ja siis meillä ainakin 11-v hilloaa saamiaan viikkorahoja ja on tyyliin tyytyväinen vain, jos niitä on noin 200e säästössä koko ajan. Nyt suunnittelee säästävänsä kesälomaan saakka, jolloin aikoo mennä ostamaan käytettyjä petsejä isolla summalla. En tiedä, miten isolla.
Mitäs siihen pitäisi sanoa? Sijoita?
Ja siis mankuu viikkorahojen oheen leluja koko ajan tai muuta sälää, seinäkalenteria ja kaikkea. On aina ollut hyvä puhumaan vanhemman ympäri :) Ja itselle helposti tulee tosi pihi olo, jos ei joskus jotain 2e Tigertavaraa osta. Tietenkin sanon, että ost tämä viikkorahoillasi, enkä suonkaan aina osta. Ei silti tunnu sille, että lapsi tajuaisi mitään rahan arvoa. Tosin siis ehtii tietenkin oppia, mutta miten tästä voisi päätellä hänen vastuullisuutensa tasoa 18-votiaana?En vieläkään ymmärrä. Jos hän itse ostaa ne sälät viikkorahalla, miksi hän ei tajuaisi rahan arvoa? Jossain vaiheessa sitten vain kerrot, miten esimerkiksi laskut maksetaan ja miten paljon esimerkiksi puhelinlaskuun menee rahaa ja siellä täysi-ikäisyyden kynnyksellä voitte katsoa erilaisten asuntojen vuokrien hintoja ja töiden palkkatasoja. MIksi ihmeessä kuvittelet, että sinun pitää nyt tänään opettaa lapselle ihan kaikki ja ellet opeta, hän ostelee 18-vuotiaanakin vain leluja ja seinäkalentereja. Meillä esimerkiksi teinit tietävät hyvin, paljonko maksaa puhelimet, puhelimien laturit, kuulokkeet ja tietokoneen näppikset ja ovat suunnitelleet hyvin, miten monta viikkorahaa pitää säästää, että saa ne uudet kuoret puhelimeen.
On joskus vaikea hahmottaa, minkä verran lapsi ymmärtää omien rahojensa rajallisuuden. En näe, että tarvikkeiden hintojen tietäminen on riittävä osoitus rahan arvon ymmärtämisestä, vaan siihen vaaditaan MYÖS sen ymmärtäminen, mistä raha tulee ja milloin, minkä verran sitä tulee ja miksi. Kuulostaa ehkä helpolta, mutta ei välttämättä ole sitä! Jos lapselle on lapsena lahjoitettu rahaa, on riski, että hän on sisäistänyt sen jollainlailla mystisesti jatkuvan, vaikka ”järjellä” ajatellen tietäisikin, että ei jatku.
Vasta sen sisäistäminen, miten rahaa tulee suhteutettuna siihen, mihin se riittää, kertoo minulle lapsen kyvystä hoitaa talouttaan hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa ennemmin OPETTAA lapsille rahan arvo... Meillä 15-vuotias tekee jo sijoitusvalinnat itse. Ei tarvitse pelätä että tuhlaa rahat heti kun saa ne "käyttöönsä", kun on oppinut rahan arvon ja sen mikä merkitys pääomalla on.
En oikein tiedä miten. Lapsi haluaa petsejä ja pehmoja, en oikein tiedä, miten siinä rahan arvoa opetetaan? Hän saa viikkorahaa. Synttärinä ja jouluna saa lahjoja 300-400 euron arvosta. Siis vasta 11-v. Kyllä hänelle alkaa valjeta, että jos veli saa 200e käteisenä ja hän saa sillä 4 isoa suosikkipehmoa Amazonista ja Luontokaupasta ja keräilypetsejä, että minkä arvoisia ne ovat. Mutta ei se vielä vaikuta ihqutukseen leikkiä (noilla kaikilla tosiaan leikitään ja kovaa, mm. soturikissoja ja kaikkea)...
Ja siis velikin sai muutamia paketteja, siksi rahaa 200e.Ei apua! Voiko tällaisilla ihmisillä olla lapsia!?
Sitä rahan arvoa opetetaan ihan siten, että lapsella on tietty summa käytössään ja hänen pitää itse miettiä, miten se on järkevintä käyttää. Sitten pikkuhiljaa opetetaan, mistä kaikesta pitää maksaa, että pystyy elämään. Esimerkiksi teinille voi ihan helposti näyttää, että minä saan x verran palkkaa, vuokra on y ja muut pakolliset menot z. Sitten loput rahat pitää osata käyttää järkevästi ruokakaupassa ja jos jotain jää, niin sitten voi laittaa säästöön tai hemmotella itseään. Hyvin pienelle lapselle pystyy jo opettamaan, miten rahaa voi säästää, ettei koko viikkorahaa kannata tuhlata karkkehin, jos haluaa ostaa jonkun isomman asian.
Ei minusta tuollaisia kuulu 11-vuotiaalle opettaa. Sun lapsesi eivät siis osaa tai saa leikkiä, koska opetat heille taloutta? En ymmärrä, mitä kritisoitavaa tuossa muka oli?
Kysyisin sinulta nyt tuon saman kysymyksen. Eivätkö sinun lapsesi osaa tai saa leikkiä, jos välillä opetat heille rahan arvoa? Ovatko he jotenkin jälkeenjääneitä vai miksi nämä eivät onnistu molemmat?
Ja miten niin tuollaisia ei kuulu 11-vuotiaalle opettaa? Kasvavatko sinun lapsesi suoraan 11-vuotiaasta 18-vuotiaaksi vai miten sinulta meni ohitse, että pikkuhiljaa opetetaan asioita enemmän? Ja 11-vuotiaskin oppii kyllä viikkorahan käytön ihan helposti. Ei se nyt kuitenkaan mitään sotakoulutusta tai aikuisviihdettä ole.
Ja siis meillä ainakin 11-v hilloaa saamiaan viikkorahoja ja on tyyliin tyytyväinen vain, jos niitä on noin 200e säästössä koko ajan. Nyt suunnittelee säästävänsä kesälomaan saakka, jolloin aikoo mennä ostamaan käytettyjä petsejä isolla summalla. En tiedä, miten isolla.
Mitäs siihen pitäisi sanoa? Sijoita?
Ja siis mankuu viikkorahojen oheen leluja koko ajan tai muuta sälää, seinäkalenteria ja kaikkea. On aina ollut hyvä puhumaan vanhemman ympäri :) Ja itselle helposti tulee tosi pihi olo, jos ei joskus jotain 2e Tigertavaraa osta. Tietenkin sanon, että ost tämä viikkorahoillasi, enkä suonkaan aina osta. Ei silti tunnu sille, että lapsi tajuaisi mitään rahan arvoa. Tosin siis ehtii tietenkin oppia, mutta miten tästä voisi päätellä hänen vastuullisuutensa tasoa 18-votiaana?En vieläkään ymmärrä. Jos hän itse ostaa ne sälät viikkorahalla, miksi hän ei tajuaisi rahan arvoa? Jossain vaiheessa sitten vain kerrot, miten esimerkiksi laskut maksetaan ja miten paljon esimerkiksi puhelinlaskuun menee rahaa ja siellä täysi-ikäisyyden kynnyksellä voitte katsoa erilaisten asuntojen vuokrien hintoja ja töiden palkkatasoja. MIksi ihmeessä kuvittelet, että sinun pitää nyt tänään opettaa lapselle ihan kaikki ja ellet opeta, hän ostelee 18-vuotiaanakin vain leluja ja seinäkalentereja. Meillä esimerkiksi teinit tietävät hyvin, paljonko maksaa puhelimet, puhelimien laturit, kuulokkeet ja tietokoneen näppikset ja ovat suunnitelleet hyvin, miten monta viikkorahaa pitää säästää, että saa ne uudet kuoret puhelimeen.
No en minä tiedä, ymmärtääkö? Onko muka niin, että kukaan näistä tyhminä rahansa nuorina tuhlanneista ei ole sitä ennen ostanut viikkorahoillaan mitään? Ja se on ainoa syy tuhlaamiseen? Enpä usko.
Eli sen takia kannattaa mieluummin jättää kokonaan opettamatta? No, tee, miten haluat. Sääliksi käy vain lapsiasi, kun pidät heitä näköjään ihan kelvottomina ja tyhminä, kun eivät vielä 11-vuotiaana ole kyselleet sinulta erilaisista sijoitusvaihtoehdoista.
Vierailija kirjoitti:
Minä en itsekään käytä rahojani baareiluun/ylettömään shoppailuun/jatkuvaan matkusteluun ja muuhun vastaavaan. Miksi ihmeessä haluaisin säästää kituuttaa omista vähistä rahoistani vuosien saatossa lapselleni esim. 10 000 euroa, jotta lapsi voisi käyttää ne rahat tuollaisiin asioihin? Kyllä lievästi sanottuna nyppisi, jos olisin säästänyt lapselle ajokorttia/ensiasuntoa/autoa ajatellen ja sitten lapsi laittaisi tuon summan menemään nuoruuden huumassaan. Itsellä olisi olo, että meni säästöt hukkaan.
Ootko niitä ihmisiä, jotka antaa lahjaksi jotain mistä itse tykkäät vai jotain mistä se lahjansaaja tykkää?
Jos haluat, että raha käytetään vaikka ensiasuntoon eikä mihinkään muuhun, niin pidä ne rahat itselläsi kunnes aika asunnonostoon koittaa. Ja lahjoitat sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapset on vastanneet omista rahoistaan 7v iästä lähtien ja sijoituksistaan, kun ikää on ollut 11v. Parempi antaa tunaroida oikein kunnolla pienillä summilla, niin ihmeesti oppivat käyttämään rahaa, ei pelkästään säästämään. Nordnetin tunnukset ovat saaneet heti, kun se on ollut iän puolesta mahdollista.
Yksikään kolmesta lapsesta ei ole tuhlannut omaisuuttaan, vaikka 18v iässä jokaisella oli yli 60 000 e (ja näistä piti maistraatille tehdä vuosittain selvitykset). Ykiskään heistä ei ole ylpeillyt kavereille rahoillaan tai langennut typeriin kuukausimaksullisiin hyväntekeväisyysjuttuihin.Jos opettaa lapsensa pelkäämään rahaa ja sen käyttämistä tai toisaalta ei vaivaudu kertomaan, mihin kaikkeen rahaa tarvitaan, niin lopputuloksena todella on nuori, joka äkkiä tyhjentää tilinsä. Siinä tilanteessa se on hänelle ainoa järkevä ratkaisu, koska 18 vuotta on hoettu, että ei ole varaa, ei ole rahaa - nyt sitä on, mutta pelko rahan loppumisesta ajaa käyttämään sen nopeasti pois.
Ikävä huomata että varallisuus luo juuri tuollaista "hyväntekeväisyys on hölmöyttä." Plan- kummina olo voisi kummasti avata lastenne silmiä että maailmassa kaikille ei ole säästetty rahaa valmiiksi. Myös UNICEF lahjoitukset n15e/kk.
Se että haluaa auttaa myös muita, on yksi tärkeimmistä asioista mitä lapsilleen voi opettaa. Raha ei ole elämänarvo.
Lapsemme ovat lahjoittaneet kaikki pieneksi jääneet merkkivaatteet, harrastusvälineet, ratsastusvälineet, aivan kaiken mikä lähtenyt vaihtoon - eteenpäin vähävaraisille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa ennemmin OPETTAA lapsille rahan arvo... Meillä 15-vuotias tekee jo sijoitusvalinnat itse. Ei tarvitse pelätä että tuhlaa rahat heti kun saa ne "käyttöönsä", kun on oppinut rahan arvon ja sen mikä merkitys pääomalla on.
En oikein tiedä miten. Lapsi haluaa petsejä ja pehmoja, en oikein tiedä, miten siinä rahan arvoa opetetaan? Hän saa viikkorahaa. Synttärinä ja jouluna saa lahjoja 300-400 euron arvosta. Siis vasta 11-v. Kyllä hänelle alkaa valjeta, että jos veli saa 200e käteisenä ja hän saa sillä 4 isoa suosikkipehmoa Amazonista ja Luontokaupasta ja keräilypetsejä, että minkä arvoisia ne ovat. Mutta ei se vielä vaikuta ihqutukseen leikkiä (noilla kaikilla tosiaan leikitään ja kovaa, mm. soturikissoja ja kaikkea)...
Ja siis velikin sai muutamia paketteja, siksi rahaa 200e.Ei apua! Voiko tällaisilla ihmisillä olla lapsia!?
Sitä rahan arvoa opetetaan ihan siten, että lapsella on tietty summa käytössään ja hänen pitää itse miettiä, miten se on järkevintä käyttää. Sitten pikkuhiljaa opetetaan, mistä kaikesta pitää maksaa, että pystyy elämään. Esimerkiksi teinille voi ihan helposti näyttää, että minä saan x verran palkkaa, vuokra on y ja muut pakolliset menot z. Sitten loput rahat pitää osata käyttää järkevästi ruokakaupassa ja jos jotain jää, niin sitten voi laittaa säästöön tai hemmotella itseään. Hyvin pienelle lapselle pystyy jo opettamaan, miten rahaa voi säästää, ettei koko viikkorahaa kannata tuhlata karkkehin, jos haluaa ostaa jonkun isomman asian.
Meillä on reilusti rahaa käytössä ja lapsetkin kyllä tietävät sen.
Meillä esim rahan järkevää käyttöä on opetettu siten, että 11v ei enää ostettaisi kaikkia hänen toivomia "petsejä ja pehmoja" - niitä vanhoja ihan kelvollisiakin kun olisi jo kertynyt melko lailla. Ennen joulua me juttelisimme jälleen lasten kanssa rahan käytön valinnoista ja suoraan pyytäisimme valitsemaan "tärkeimmän" Pets/pehmotoiveen ja kertoisimme, että säästämme osan rahoista kesänlomamatkaan, ja suunnittelisimme sitten yhdessä sitä, ja opettaisimme nauttimaan siitäkin tunteesta, että "sitten kun se raha käytetään"..Mä en oo vielä aloittanut tätä ”ilon pilaamista” eli puhetta siitä, että kaikkia petsejä ei tarvita. Seuraan vielä sivista, että kehittyisikö rahan taju itsestään ts ei itsestään, mutta petsirajoitus siis kehittyisikö itsestään. Jos ei ala siitä näkymään merkkejä, on oltava ilon pilaaja sitten.
Ei se itsestään kehity. Ja mitä aikaisemmin siihen opettaa että elämässä joutuu tekemään valintoja joilla on seurauksensa sen vähemmän se pilaa sitä iloakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ehkä kannattaa pikkuhiljaa opettaa niille lapsille rahankäyttöä. Tai sitten jotenkin "korvamerkitä" sen säästön, että se pitää sitten käyttää ajokorttiin tai oman asunnon käsirahaan.
Toisaalta en kyllä ymmärrä, miten se on sitten sinulta pois, vaikka se lapsi sen tuhlaisikin. Siinähän sitten eläisi niiden seurauksien kanssa. Saman verran sinulta joka tapauksessa menee rahaa.
Millä logiikalla minulta menee tässä saman verran rahaa?
No jos säästät lspselle 10t ja lapsi ostaa sillä auton tai juo ne rahat. Sama 10t menee.
Niin? Ja se lapsi EDELLEEN tarvitsee sen auton. Eli ei mene sama raha. Tai ei tule ainakaan SAMA ELÄMÄ!
Ja siis aloituksessa sanotaan kylläkin, etten aio säästää lapsilleni heidän nimissään oleville tileille siksi, kun ei tiedä, mihin rahat menisivät.Niin, nimenomaan ei tule sama elämä. Sinun hänelle säästämääsi rahaa meni kuitenkin ihan täsmälleen saman verran, sai hän auton tai ei. Jos hän sen lisäksi vielä tarvitsee sen auton, sitten hän säästää siihen rahat itse.
Kuulostaa kyllä erikoiselta, että sinä julistat itsestäänselvyytenä, että lapsi tarvitsee auton, mutta lapsesi onkin sitten niin taukki, ettei sitä tajua niillä saamillaan rahoilla sitä hankkia.
En mä ole heille säästämässä rahaa, etkö osaa ymmärtää lukemaasi? Säästäisin vain, jos voisin luottaa siihen, että rahat käytetään fiksusti. Ehkä kaikkein fiksuin olisi jatkaa säästämistä ja ottaa osingot itselle. Ja siis tietty nekin saa uudelleensijoittaa, miten vaan. Mutta sitten niistä sais pientä iloa itselle, jos ottaisi tuottoa ulos.
Ja siis on täysin mahdollista, ettei kakara osaa ajatella nenäänsä pitemmälle nuorena, eikä hanki ajotaitoa, jos ei sitä juuri ”sillä hetkellä” tarvitse.Jos ei ole kovin fiksulta itsekään ei sitä voi oikein odottaa lapsiltakaan.
Miten niin ei ole kovin fiksu? Totta kai olisin käyttänyt sen asunnon varat mihin huvittaa, ELLEI vanhemmillani olisi ollut eräänlaista otetta minuun ja sellainen käytös olisi ollut erittäin nou nou. Ja siis se on hyvä asia se.
En silti ajattele, että nuori, joka tuhlaa asunnon rahat nauttimiseen olisi erityisen tyhmä. Minusta se kuulostaa hyvin tyypilliseltä lyhytnäköiseltä nuorelta. Tuskin itselläsi ois asunto säilynyt. Etkä sellaista ole edes saanut. Oletkin niin tyhmä. Vain me fiksut saadaan asunnot.Asuntoja mulla on tällä hetkellä ihan omiksi tarpeiksi. Tässä vaiheessa en ole niitä ole ajatellut antaa lasten huoleksi. Rahaa lapsilla on sekä käyttö- että säästötileillä. Koska lapset ovat vielä alaikäisiä eivät he täysin voi vielä rahankäytöstään päättää mutta sen verran kuitenkin että luotan siihen että osaavat niitä hoitaa myös täysi-ikäisinä, tarvittaessa meidän vanhempien tuella ja ohjeilla.
No, miltä tuntuisi, jos lapsesi möisi lahjaksi antamasi asunnon? Ja itkisi sitten sinun iässäsi, kun halusi down shiftata eikä mennä kakkaaan työelämään, että on puilla paljailla? Koska siis kakkaan työelämään menevät vain ne, joilla ei ole vaihtoehtoa.
Sivusta kommentoin, että itse sitten kärsisi seuraukset. Kipin kapin töihin ja säästämään, jos vielä haluaa omistusasunnon.
En kyllä yhtään ihmettele, jos lapset tekevät huonoja valintoja, jos vanhemmillakaan ei riitä käsityskyky näin yksinkertaiseen asiaan.
Joo, mutta mun lapsenipa ei kärsi. Koska mikä pakottaa säästämään 18-vuotiaalle kakaralle? Ei mikään.
Ihana logiikka sinulla. Jos et anna rahaa 18-vuotiaalle kakaralle, lapsesi ei kärsi, mutta jos hän tuhlaa sinulta saamansa rahat, hän kärsii ihan hirveästi?
No sikäli kärsii, että eipä saa rahoja uudelleen. Sen sijaan jos PIDÄN RAHAT ITSELLÄNI, VOIN AUTTAA HÄNTÄ NIILLÄ kun näen, onko sitä järkeä, vaiko ei.
No sitten teet niin. Me muut emme näe tuota niin isona uhkana, jos lapsi menettää rahat, joita alunperinkään ei olisi välttämättä saanut.
”Me muut”, niin te ehkä rahankäytössä hieman huithapelit? Ja siis miten niin ”joita ei olisi alunperinkään välttämättä saanut”? Jos vanhempi säästää ne lapselle, niin siinä lapsi ne saa. Sen sijaan jos vanhempi pitää rahat itsellään ja auttaa fiksuissa hankinnoissa, tulos on rahan tuhlaamiseen menon tilannetta parempi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa ennemmin OPETTAA lapsille rahan arvo... Meillä 15-vuotias tekee jo sijoitusvalinnat itse. Ei tarvitse pelätä että tuhlaa rahat heti kun saa ne "käyttöönsä", kun on oppinut rahan arvon ja sen mikä merkitys pääomalla on.
En oikein tiedä miten. Lapsi haluaa petsejä ja pehmoja, en oikein tiedä, miten siinä rahan arvoa opetetaan? Hän saa viikkorahaa. Synttärinä ja jouluna saa lahjoja 300-400 euron arvosta. Siis vasta 11-v. Kyllä hänelle alkaa valjeta, että jos veli saa 200e käteisenä ja hän saa sillä 4 isoa suosikkipehmoa Amazonista ja Luontokaupasta ja keräilypetsejä, että minkä arvoisia ne ovat. Mutta ei se vielä vaikuta ihqutukseen leikkiä (noilla kaikilla tosiaan leikitään ja kovaa, mm. soturikissoja ja kaikkea)...
Ja siis velikin sai muutamia paketteja, siksi rahaa 200e.Ei apua! Voiko tällaisilla ihmisillä olla lapsia!?
Sitä rahan arvoa opetetaan ihan siten, että lapsella on tietty summa käytössään ja hänen pitää itse miettiä, miten se on järkevintä käyttää. Sitten pikkuhiljaa opetetaan, mistä kaikesta pitää maksaa, että pystyy elämään. Esimerkiksi teinille voi ihan helposti näyttää, että minä saan x verran palkkaa, vuokra on y ja muut pakolliset menot z. Sitten loput rahat pitää osata käyttää järkevästi ruokakaupassa ja jos jotain jää, niin sitten voi laittaa säästöön tai hemmotella itseään. Hyvin pienelle lapselle pystyy jo opettamaan, miten rahaa voi säästää, ettei koko viikkorahaa kannata tuhlata karkkehin, jos haluaa ostaa jonkun isomman asian.
Meillä on reilusti rahaa käytössä ja lapsetkin kyllä tietävät sen.
Meillä esim rahan järkevää käyttöä on opetettu siten, että 11v ei enää ostettaisi kaikkia hänen toivomia "petsejä ja pehmoja" - niitä vanhoja ihan kelvollisiakin kun olisi jo kertynyt melko lailla. Ennen joulua me juttelisimme jälleen lasten kanssa rahan käytön valinnoista ja suoraan pyytäisimme valitsemaan "tärkeimmän" Pets/pehmotoiveen ja kertoisimme, että säästämme osan rahoista kesänlomamatkaan, ja suunnittelisimme sitten yhdessä sitä, ja opettaisimme nauttimaan siitäkin tunteesta, että "sitten kun se raha käytetään"..Mä en oo vielä aloittanut tätä ”ilon pilaamista” eli puhetta siitä, että kaikkia petsejä ei tarvita. Seuraan vielä sivista, että kehittyisikö rahan taju itsestään ts ei itsestään, mutta petsirajoitus siis kehittyisikö itsestään. Jos ei ala siitä näkymään merkkejä, on oltava ilon pilaaja sitten.
Ei se itsestään kehity. Ja mitä aikaisemmin siihen opettaa että elämässä joutuu tekemään valintoja joilla on seurauksensa sen vähemmän se pilaa sitä iloakaan.
En mä nyt väittänytkään, että ihan itsestään kehittyy, mutta voihan 11-v jotain alkaa ajatellakin, kun näkee, että veli vieressä saa 200 EUROA siitä, että hän sai karvakasoja ja muovinpaloja. Ehkä jossain vaiheessa. Ja siis en halveksi lapsen leluleikkejä, nehän ovat just ihania! Mutta siis tarkoitan kypsymistä kohti aikuisuutta! Että kumman otat mieluummin, 200e vai 6 ihanan ihqua sisustustyynyä? Noin esimerkkinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa ennemmin OPETTAA lapsille rahan arvo... Meillä 15-vuotias tekee jo sijoitusvalinnat itse. Ei tarvitse pelätä että tuhlaa rahat heti kun saa ne "käyttöönsä", kun on oppinut rahan arvon ja sen mikä merkitys pääomalla on.
En oikein tiedä miten. Lapsi haluaa petsejä ja pehmoja, en oikein tiedä, miten siinä rahan arvoa opetetaan? Hän saa viikkorahaa. Synttärinä ja jouluna saa lahjoja 300-400 euron arvosta. Siis vasta 11-v. Kyllä hänelle alkaa valjeta, että jos veli saa 200e käteisenä ja hän saa sillä 4 isoa suosikkipehmoa Amazonista ja Luontokaupasta ja keräilypetsejä, että minkä arvoisia ne ovat. Mutta ei se vielä vaikuta ihqutukseen leikkiä (noilla kaikilla tosiaan leikitään ja kovaa, mm. soturikissoja ja kaikkea)...
Ja siis velikin sai muutamia paketteja, siksi rahaa 200e.Ei apua! Voiko tällaisilla ihmisillä olla lapsia!?
Sitä rahan arvoa opetetaan ihan siten, että lapsella on tietty summa käytössään ja hänen pitää itse miettiä, miten se on järkevintä käyttää. Sitten pikkuhiljaa opetetaan, mistä kaikesta pitää maksaa, että pystyy elämään. Esimerkiksi teinille voi ihan helposti näyttää, että minä saan x verran palkkaa, vuokra on y ja muut pakolliset menot z. Sitten loput rahat pitää osata käyttää järkevästi ruokakaupassa ja jos jotain jää, niin sitten voi laittaa säästöön tai hemmotella itseään. Hyvin pienelle lapselle pystyy jo opettamaan, miten rahaa voi säästää, ettei koko viikkorahaa kannata tuhlata karkkehin, jos haluaa ostaa jonkun isomman asian.
Ei minusta tuollaisia kuulu 11-vuotiaalle opettaa. Sun lapsesi eivät siis osaa tai saa leikkiä, koska opetat heille taloutta? En ymmärrä, mitä kritisoitavaa tuossa muka oli?
Kysyisin sinulta nyt tuon saman kysymyksen. Eivätkö sinun lapsesi osaa tai saa leikkiä, jos välillä opetat heille rahan arvoa? Ovatko he jotenkin jälkeenjääneitä vai miksi nämä eivät onnistu molemmat?
Ja miten niin tuollaisia ei kuulu 11-vuotiaalle opettaa? Kasvavatko sinun lapsesi suoraan 11-vuotiaasta 18-vuotiaaksi vai miten sinulta meni ohitse, että pikkuhiljaa opetetaan asioita enemmän? Ja 11-vuotiaskin oppii kyllä viikkorahan käytön ihan helposti. Ei se nyt kuitenkaan mitään sotakoulutusta tai aikuisviihdettä ole.
Ja siis meillä ainakin 11-v hilloaa saamiaan viikkorahoja ja on tyyliin tyytyväinen vain, jos niitä on noin 200e säästössä koko ajan. Nyt suunnittelee säästävänsä kesälomaan saakka, jolloin aikoo mennä ostamaan käytettyjä petsejä isolla summalla. En tiedä, miten isolla.
Mitäs siihen pitäisi sanoa? Sijoita?
Ja siis mankuu viikkorahojen oheen leluja koko ajan tai muuta sälää, seinäkalenteria ja kaikkea. On aina ollut hyvä puhumaan vanhemman ympäri :) Ja itselle helposti tulee tosi pihi olo, jos ei joskus jotain 2e Tigertavaraa osta. Tietenkin sanon, että ost tämä viikkorahoillasi, enkä suonkaan aina osta. Ei silti tunnu sille, että lapsi tajuaisi mitään rahan arvoa. Tosin siis ehtii tietenkin oppia, mutta miten tästä voisi päätellä hänen vastuullisuutensa tasoa 18-votiaana?En vieläkään ymmärrä. Jos hän itse ostaa ne sälät viikkorahalla, miksi hän ei tajuaisi rahan arvoa? Jossain vaiheessa sitten vain kerrot, miten esimerkiksi laskut maksetaan ja miten paljon esimerkiksi puhelinlaskuun menee rahaa ja siellä täysi-ikäisyyden kynnyksellä voitte katsoa erilaisten asuntojen vuokrien hintoja ja töiden palkkatasoja. MIksi ihmeessä kuvittelet, että sinun pitää nyt tänään opettaa lapselle ihan kaikki ja ellet opeta, hän ostelee 18-vuotiaanakin vain leluja ja seinäkalentereja. Meillä esimerkiksi teinit tietävät hyvin, paljonko maksaa puhelimet, puhelimien laturit, kuulokkeet ja tietokoneen näppikset ja ovat suunnitelleet hyvin, miten monta viikkorahaa pitää säästää, että saa ne uudet kuoret puhelimeen.
On joskus vaikea hahmottaa, minkä verran lapsi ymmärtää omien rahojensa rajallisuuden. En näe, että tarvikkeiden hintojen tietäminen on riittävä osoitus rahan arvon ymmärtämisestä, vaan siihen vaaditaan MYÖS sen ymmärtäminen, mistä raha tulee ja milloin, minkä verran sitä tulee ja miksi. Kuulostaa ehkä helpolta, mutta ei välttämättä ole sitä! Jos lapselle on lapsena lahjoitettu rahaa, on riski, että hän on sisäistänyt sen jollainlailla mystisesti jatkuvan, vaikka ”järjellä” ajatellen tietäisikin, että ei jatku.
Vasta sen sisäistäminen, miten rahaa tulee suhteutettuna siihen, mihin se riittää, kertoo minulle lapsen kyvystä hoitaa talouttaan hyvin.
Ja luulet, että 7 vuotta ei millään riitä näiden oppimiseen? Jos ei 11-vuotiaana osaa näitä, tuskin osaa 18-vuotiaanakaan, niinkö? Ei sitä kovin monta kertaa tarvitse normaalijärkiselle lapselle näyttää sitä palkkakuittia ja kuukauden laskupinoa, että se asia edes jotenkin alkaa hahmottumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa ennemmin OPETTAA lapsille rahan arvo... Meillä 15-vuotias tekee jo sijoitusvalinnat itse. Ei tarvitse pelätä että tuhlaa rahat heti kun saa ne "käyttöönsä", kun on oppinut rahan arvon ja sen mikä merkitys pääomalla on.
En oikein tiedä miten. Lapsi haluaa petsejä ja pehmoja, en oikein tiedä, miten siinä rahan arvoa opetetaan? Hän saa viikkorahaa. Synttärinä ja jouluna saa lahjoja 300-400 euron arvosta. Siis vasta 11-v. Kyllä hänelle alkaa valjeta, että jos veli saa 200e käteisenä ja hän saa sillä 4 isoa suosikkipehmoa Amazonista ja Luontokaupasta ja keräilypetsejä, että minkä arvoisia ne ovat. Mutta ei se vielä vaikuta ihqutukseen leikkiä (noilla kaikilla tosiaan leikitään ja kovaa, mm. soturikissoja ja kaikkea)...
Ja siis velikin sai muutamia paketteja, siksi rahaa 200e.Ei apua! Voiko tällaisilla ihmisillä olla lapsia!?
Sitä rahan arvoa opetetaan ihan siten, että lapsella on tietty summa käytössään ja hänen pitää itse miettiä, miten se on järkevintä käyttää. Sitten pikkuhiljaa opetetaan, mistä kaikesta pitää maksaa, että pystyy elämään. Esimerkiksi teinille voi ihan helposti näyttää, että minä saan x verran palkkaa, vuokra on y ja muut pakolliset menot z. Sitten loput rahat pitää osata käyttää järkevästi ruokakaupassa ja jos jotain jää, niin sitten voi laittaa säästöön tai hemmotella itseään. Hyvin pienelle lapselle pystyy jo opettamaan, miten rahaa voi säästää, ettei koko viikkorahaa kannata tuhlata karkkehin, jos haluaa ostaa jonkun isomman asian.
Meillä on reilusti rahaa käytössä ja lapsetkin kyllä tietävät sen.
Meillä esim rahan järkevää käyttöä on opetettu siten, että 11v ei enää ostettaisi kaikkia hänen toivomia "petsejä ja pehmoja" - niitä vanhoja ihan kelvollisiakin kun olisi jo kertynyt melko lailla. Ennen joulua me juttelisimme jälleen lasten kanssa rahan käytön valinnoista ja suoraan pyytäisimme valitsemaan "tärkeimmän" Pets/pehmotoiveen ja kertoisimme, että säästämme osan rahoista kesänlomamatkaan, ja suunnittelisimme sitten yhdessä sitä, ja opettaisimme nauttimaan siitäkin tunteesta, että "sitten kun se raha käytetään"..Mä en oo vielä aloittanut tätä ”ilon pilaamista” eli puhetta siitä, että kaikkia petsejä ei tarvita. Seuraan vielä sivista, että kehittyisikö rahan taju itsestään ts ei itsestään, mutta petsirajoitus siis kehittyisikö itsestään. Jos ei ala siitä näkymään merkkejä, on oltava ilon pilaaja sitten.
Ei se itsestään kehity. Ja mitä aikaisemmin siihen opettaa että elämässä joutuu tekemään valintoja joilla on seurauksensa sen vähemmän se pilaa sitä iloakaan.
En mä nyt väittänytkään, että ihan itsestään kehittyy, mutta voihan 11-v jotain alkaa ajatellakin, kun näkee, että veli vieressä saa 200 EUROA siitä, että hän sai karvakasoja ja muovinpaloja. Ehkä jossain vaiheessa. Ja siis en halveksi lapsen leluleikkejä, nehän ovat just ihania! Mutta siis tarkoitan kypsymistä kohti aikuisuutta! Että kumman otat mieluummin, 200e vai 6 ihanan ihqua sisustustyynyä? Noin esimerkkinä.
Ja sanoinkin, että jos lapsi ei itsekseen ala osoittaa merkkejä tuon tajuamisesta, alan toki kyseenalaistaa valintojaankin. Eli lisää ja lisää rahaa ”arvo”petseihin. Että miettii, onko se todella sitä, mitä haluaa, mitä vaihtoehtoja on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa ennemmin OPETTAA lapsille rahan arvo... Meillä 15-vuotias tekee jo sijoitusvalinnat itse. Ei tarvitse pelätä että tuhlaa rahat heti kun saa ne "käyttöönsä", kun on oppinut rahan arvon ja sen mikä merkitys pääomalla on.
En oikein tiedä miten. Lapsi haluaa petsejä ja pehmoja, en oikein tiedä, miten siinä rahan arvoa opetetaan? Hän saa viikkorahaa. Synttärinä ja jouluna saa lahjoja 300-400 euron arvosta. Siis vasta 11-v. Kyllä hänelle alkaa valjeta, että jos veli saa 200e käteisenä ja hän saa sillä 4 isoa suosikkipehmoa Amazonista ja Luontokaupasta ja keräilypetsejä, että minkä arvoisia ne ovat. Mutta ei se vielä vaikuta ihqutukseen leikkiä (noilla kaikilla tosiaan leikitään ja kovaa, mm. soturikissoja ja kaikkea)...
Ja siis velikin sai muutamia paketteja, siksi rahaa 200e.Ei apua! Voiko tällaisilla ihmisillä olla lapsia!?
Sitä rahan arvoa opetetaan ihan siten, että lapsella on tietty summa käytössään ja hänen pitää itse miettiä, miten se on järkevintä käyttää. Sitten pikkuhiljaa opetetaan, mistä kaikesta pitää maksaa, että pystyy elämään. Esimerkiksi teinille voi ihan helposti näyttää, että minä saan x verran palkkaa, vuokra on y ja muut pakolliset menot z. Sitten loput rahat pitää osata käyttää järkevästi ruokakaupassa ja jos jotain jää, niin sitten voi laittaa säästöön tai hemmotella itseään. Hyvin pienelle lapselle pystyy jo opettamaan, miten rahaa voi säästää, ettei koko viikkorahaa kannata tuhlata karkkehin, jos haluaa ostaa jonkun isomman asian.
Ei minusta tuollaisia kuulu 11-vuotiaalle opettaa. Sun lapsesi eivät siis osaa tai saa leikkiä, koska opetat heille taloutta? En ymmärrä, mitä kritisoitavaa tuossa muka oli?
Kysyisin sinulta nyt tuon saman kysymyksen. Eivätkö sinun lapsesi osaa tai saa leikkiä, jos välillä opetat heille rahan arvoa? Ovatko he jotenkin jälkeenjääneitä vai miksi nämä eivät onnistu molemmat?
Ja miten niin tuollaisia ei kuulu 11-vuotiaalle opettaa? Kasvavatko sinun lapsesi suoraan 11-vuotiaasta 18-vuotiaaksi vai miten sinulta meni ohitse, että pikkuhiljaa opetetaan asioita enemmän? Ja 11-vuotiaskin oppii kyllä viikkorahan käytön ihan helposti. Ei se nyt kuitenkaan mitään sotakoulutusta tai aikuisviihdettä ole.
Ja siis meillä ainakin 11-v hilloaa saamiaan viikkorahoja ja on tyyliin tyytyväinen vain, jos niitä on noin 200e säästössä koko ajan. Nyt suunnittelee säästävänsä kesälomaan saakka, jolloin aikoo mennä ostamaan käytettyjä petsejä isolla summalla. En tiedä, miten isolla.
Mitäs siihen pitäisi sanoa? Sijoita?
Ja siis mankuu viikkorahojen oheen leluja koko ajan tai muuta sälää, seinäkalenteria ja kaikkea. On aina ollut hyvä puhumaan vanhemman ympäri :) Ja itselle helposti tulee tosi pihi olo, jos ei joskus jotain 2e Tigertavaraa osta. Tietenkin sanon, että ost tämä viikkorahoillasi, enkä suonkaan aina osta. Ei silti tunnu sille, että lapsi tajuaisi mitään rahan arvoa. Tosin siis ehtii tietenkin oppia, mutta miten tästä voisi päätellä hänen vastuullisuutensa tasoa 18-votiaana?En vieläkään ymmärrä. Jos hän itse ostaa ne sälät viikkorahalla, miksi hän ei tajuaisi rahan arvoa? Jossain vaiheessa sitten vain kerrot, miten esimerkiksi laskut maksetaan ja miten paljon esimerkiksi puhelinlaskuun menee rahaa ja siellä täysi-ikäisyyden kynnyksellä voitte katsoa erilaisten asuntojen vuokrien hintoja ja töiden palkkatasoja. MIksi ihmeessä kuvittelet, että sinun pitää nyt tänään opettaa lapselle ihan kaikki ja ellet opeta, hän ostelee 18-vuotiaanakin vain leluja ja seinäkalentereja. Meillä esimerkiksi teinit tietävät hyvin, paljonko maksaa puhelimet, puhelimien laturit, kuulokkeet ja tietokoneen näppikset ja ovat suunnitelleet hyvin, miten monta viikkorahaa pitää säästää, että saa ne uudet kuoret puhelimeen.
On joskus vaikea hahmottaa, minkä verran lapsi ymmärtää omien rahojensa rajallisuuden. En näe, että tarvikkeiden hintojen tietäminen on riittävä osoitus rahan arvon ymmärtämisestä, vaan siihen vaaditaan MYÖS sen ymmärtäminen, mistä raha tulee ja milloin, minkä verran sitä tulee ja miksi. Kuulostaa ehkä helpolta, mutta ei välttämättä ole sitä! Jos lapselle on lapsena lahjoitettu rahaa, on riski, että hän on sisäistänyt sen jollainlailla mystisesti jatkuvan, vaikka ”järjellä” ajatellen tietäisikin, että ei jatku.
Vasta sen sisäistäminen, miten rahaa tulee suhteutettuna siihen, mihin se riittää, kertoo minulle lapsen kyvystä hoitaa talouttaan hyvin.
Meillä lapset on 12 ja 14, molemmat kyllä tietää melko hyvin mistä ne rahat tulee jotka he saavat meiltä viikko ja kuukausirahoina. Varsinkin 14 vuotias on myös kiinnostunut siitä mitä kuluja esim. asumisessa on, kuinka paljon ruoka maksaa jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ehkä kannattaa pikkuhiljaa opettaa niille lapsille rahankäyttöä. Tai sitten jotenkin "korvamerkitä" sen säästön, että se pitää sitten käyttää ajokorttiin tai oman asunnon käsirahaan.
Toisaalta en kyllä ymmärrä, miten se on sitten sinulta pois, vaikka se lapsi sen tuhlaisikin. Siinähän sitten eläisi niiden seurauksien kanssa. Saman verran sinulta joka tapauksessa menee rahaa.
Millä logiikalla minulta menee tässä saman verran rahaa?
No jos säästät lspselle 10t ja lapsi ostaa sillä auton tai juo ne rahat. Sama 10t menee.
Niin? Ja se lapsi EDELLEEN tarvitsee sen auton. Eli ei mene sama raha. Tai ei tule ainakaan SAMA ELÄMÄ!
Ja siis aloituksessa sanotaan kylläkin, etten aio säästää lapsilleni heidän nimissään oleville tileille siksi, kun ei tiedä, mihin rahat menisivät.Niin, nimenomaan ei tule sama elämä. Sinun hänelle säästämääsi rahaa meni kuitenkin ihan täsmälleen saman verran, sai hän auton tai ei. Jos hän sen lisäksi vielä tarvitsee sen auton, sitten hän säästää siihen rahat itse.
Kuulostaa kyllä erikoiselta, että sinä julistat itsestäänselvyytenä, että lapsi tarvitsee auton, mutta lapsesi onkin sitten niin taukki, ettei sitä tajua niillä saamillaan rahoilla sitä hankkia.
En mä ole heille säästämässä rahaa, etkö osaa ymmärtää lukemaasi? Säästäisin vain, jos voisin luottaa siihen, että rahat käytetään fiksusti. Ehkä kaikkein fiksuin olisi jatkaa säästämistä ja ottaa osingot itselle. Ja siis tietty nekin saa uudelleensijoittaa, miten vaan. Mutta sitten niistä sais pientä iloa itselle, jos ottaisi tuottoa ulos.
Ja siis on täysin mahdollista, ettei kakara osaa ajatella nenäänsä pitemmälle nuorena, eikä hanki ajotaitoa, jos ei sitä juuri ”sillä hetkellä” tarvitse.Jos ei ole kovin fiksulta itsekään ei sitä voi oikein odottaa lapsiltakaan.
Miten niin ei ole kovin fiksu? Totta kai olisin käyttänyt sen asunnon varat mihin huvittaa, ELLEI vanhemmillani olisi ollut eräänlaista otetta minuun ja sellainen käytös olisi ollut erittäin nou nou. Ja siis se on hyvä asia se.
En silti ajattele, että nuori, joka tuhlaa asunnon rahat nauttimiseen olisi erityisen tyhmä. Minusta se kuulostaa hyvin tyypilliseltä lyhytnäköiseltä nuorelta. Tuskin itselläsi ois asunto säilynyt. Etkä sellaista ole edes saanut. Oletkin niin tyhmä. Vain me fiksut saadaan asunnot.Asuntoja mulla on tällä hetkellä ihan omiksi tarpeiksi. Tässä vaiheessa en ole niitä ole ajatellut antaa lasten huoleksi. Rahaa lapsilla on sekä käyttö- että säästötileillä. Koska lapset ovat vielä alaikäisiä eivät he täysin voi vielä rahankäytöstään päättää mutta sen verran kuitenkin että luotan siihen että osaavat niitä hoitaa myös täysi-ikäisinä, tarvittaessa meidän vanhempien tuella ja ohjeilla.
No, miltä tuntuisi, jos lapsesi möisi lahjaksi antamasi asunnon? Ja itkisi sitten sinun iässäsi, kun halusi down shiftata eikä mennä kakkaaan työelämään, että on puilla paljailla? Koska siis kakkaan työelämään menevät vain ne, joilla ei ole vaihtoehtoa.
Sivusta kommentoin, että itse sitten kärsisi seuraukset. Kipin kapin töihin ja säästämään, jos vielä haluaa omistusasunnon.
En kyllä yhtään ihmettele, jos lapset tekevät huonoja valintoja, jos vanhemmillakaan ei riitä käsityskyky näin yksinkertaiseen asiaan.
Joo, mutta mun lapsenipa ei kärsi. Koska mikä pakottaa säästämään 18-vuotiaalle kakaralle? Ei mikään.
Ihana logiikka sinulla. Jos et anna rahaa 18-vuotiaalle kakaralle, lapsesi ei kärsi, mutta jos hän tuhlaa sinulta saamansa rahat, hän kärsii ihan hirveästi?
No sikäli kärsii, että eipä saa rahoja uudelleen. Sen sijaan jos PIDÄN RAHAT ITSELLÄNI, VOIN AUTTAA HÄNTÄ NIILLÄ kun näen, onko sitä järkeä, vaiko ei.
No sitten teet niin. Me muut emme näe tuota niin isona uhkana, jos lapsi menettää rahat, joita alunperinkään ei olisi välttämättä saanut.
”Me muut”, niin te ehkä rahankäytössä hieman huithapelit? Ja siis miten niin ”joita ei olisi alunperinkään välttämättä saanut”? Jos vanhempi säästää ne lapselle, niin siinä lapsi ne saa. Sen sijaan jos vanhempi pitää rahat itsellään ja auttaa fiksuissa hankinnoissa, tulos on rahan tuhlaamiseen menon tilannetta parempi.
Ei vaan me muut, jotka luotamme, että oma lapsi osaa ajatella asioita ihan normaalisti eikä heitä tarvitse pitää peräkammarissa 40-vuotiaaksi asti.
Ei olisi alun perinkään saanut, oli se sinun jankutuksesi, että omalle lapsellesi et ainakaan mitään säästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ehkä kannattaa pikkuhiljaa opettaa niille lapsille rahankäyttöä. Tai sitten jotenkin "korvamerkitä" sen säästön, että se pitää sitten käyttää ajokorttiin tai oman asunnon käsirahaan.
Toisaalta en kyllä ymmärrä, miten se on sitten sinulta pois, vaikka se lapsi sen tuhlaisikin. Siinähän sitten eläisi niiden seurauksien kanssa. Saman verran sinulta joka tapauksessa menee rahaa.
Millä logiikalla minulta menee tässä saman verran rahaa?
No jos säästät lspselle 10t ja lapsi ostaa sillä auton tai juo ne rahat. Sama 10t menee.
Niin? Ja se lapsi EDELLEEN tarvitsee sen auton. Eli ei mene sama raha. Tai ei tule ainakaan SAMA ELÄMÄ!
Ja siis aloituksessa sanotaan kylläkin, etten aio säästää lapsilleni heidän nimissään oleville tileille siksi, kun ei tiedä, mihin rahat menisivät.Kamalaa jos sä tunnet lapsiasi noin vähän ja luotat omaan kasvatukseesi noin huonosti että et tiedä miten lapset toimivat täysi-ikäisinä.
Ei se aina niin mene . Säästimme molemmille lapsille asp-tilit ihan sääntöjen mukaan , siis ilman lahjaveroja. Opetimme rahan käytön ja näytimme kauniisti esimerkkiä. Molemmat saivat pesämunan omaan asuntoon. Toinen on fiksu yritteliäs aikuinen ja toinen laiska lusmu , jolla ei ole rahaa edes elämiseen. Hyvällä kasvatuksella ja opetuksilla ei voi taata , miten ihminen käyttäytyy aikuisena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa ennemmin OPETTAA lapsille rahan arvo... Meillä 15-vuotias tekee jo sijoitusvalinnat itse. Ei tarvitse pelätä että tuhlaa rahat heti kun saa ne "käyttöönsä", kun on oppinut rahan arvon ja sen mikä merkitys pääomalla on.
En oikein tiedä miten. Lapsi haluaa petsejä ja pehmoja, en oikein tiedä, miten siinä rahan arvoa opetetaan? Hän saa viikkorahaa. Synttärinä ja jouluna saa lahjoja 300-400 euron arvosta. Siis vasta 11-v. Kyllä hänelle alkaa valjeta, että jos veli saa 200e käteisenä ja hän saa sillä 4 isoa suosikkipehmoa Amazonista ja Luontokaupasta ja keräilypetsejä, että minkä arvoisia ne ovat. Mutta ei se vielä vaikuta ihqutukseen leikkiä (noilla kaikilla tosiaan leikitään ja kovaa, mm. soturikissoja ja kaikkea)...
Ja siis velikin sai muutamia paketteja, siksi rahaa 200e.Ei apua! Voiko tällaisilla ihmisillä olla lapsia!?
Sitä rahan arvoa opetetaan ihan siten, että lapsella on tietty summa käytössään ja hänen pitää itse miettiä, miten se on järkevintä käyttää. Sitten pikkuhiljaa opetetaan, mistä kaikesta pitää maksaa, että pystyy elämään. Esimerkiksi teinille voi ihan helposti näyttää, että minä saan x verran palkkaa, vuokra on y ja muut pakolliset menot z. Sitten loput rahat pitää osata käyttää järkevästi ruokakaupassa ja jos jotain jää, niin sitten voi laittaa säästöön tai hemmotella itseään. Hyvin pienelle lapselle pystyy jo opettamaan, miten rahaa voi säästää, ettei koko viikkorahaa kannata tuhlata karkkehin, jos haluaa ostaa jonkun isomman asian.
Ei minusta tuollaisia kuulu 11-vuotiaalle opettaa. Sun lapsesi eivät siis osaa tai saa leikkiä, koska opetat heille taloutta? En ymmärrä, mitä kritisoitavaa tuossa muka oli?
Kysyisin sinulta nyt tuon saman kysymyksen. Eivätkö sinun lapsesi osaa tai saa leikkiä, jos välillä opetat heille rahan arvoa? Ovatko he jotenkin jälkeenjääneitä vai miksi nämä eivät onnistu molemmat?
Ja miten niin tuollaisia ei kuulu 11-vuotiaalle opettaa? Kasvavatko sinun lapsesi suoraan 11-vuotiaasta 18-vuotiaaksi vai miten sinulta meni ohitse, että pikkuhiljaa opetetaan asioita enemmän? Ja 11-vuotiaskin oppii kyllä viikkorahan käytön ihan helposti. Ei se nyt kuitenkaan mitään sotakoulutusta tai aikuisviihdettä ole.
Ja siis meillä ainakin 11-v hilloaa saamiaan viikkorahoja ja on tyyliin tyytyväinen vain, jos niitä on noin 200e säästössä koko ajan. Nyt suunnittelee säästävänsä kesälomaan saakka, jolloin aikoo mennä ostamaan käytettyjä petsejä isolla summalla. En tiedä, miten isolla.
Mitäs siihen pitäisi sanoa? Sijoita?
Ja siis mankuu viikkorahojen oheen leluja koko ajan tai muuta sälää, seinäkalenteria ja kaikkea. On aina ollut hyvä puhumaan vanhemman ympäri :) Ja itselle helposti tulee tosi pihi olo, jos ei joskus jotain 2e Tigertavaraa osta. Tietenkin sanon, että ost tämä viikkorahoillasi, enkä suonkaan aina osta. Ei silti tunnu sille, että lapsi tajuaisi mitään rahan arvoa. Tosin siis ehtii tietenkin oppia, mutta miten tästä voisi päätellä hänen vastuullisuutensa tasoa 18-votiaana?En vieläkään ymmärrä. Jos hän itse ostaa ne sälät viikkorahalla, miksi hän ei tajuaisi rahan arvoa? Jossain vaiheessa sitten vain kerrot, miten esimerkiksi laskut maksetaan ja miten paljon esimerkiksi puhelinlaskuun menee rahaa ja siellä täysi-ikäisyyden kynnyksellä voitte katsoa erilaisten asuntojen vuokrien hintoja ja töiden palkkatasoja. MIksi ihmeessä kuvittelet, että sinun pitää nyt tänään opettaa lapselle ihan kaikki ja ellet opeta, hän ostelee 18-vuotiaanakin vain leluja ja seinäkalentereja. Meillä esimerkiksi teinit tietävät hyvin, paljonko maksaa puhelimet, puhelimien laturit, kuulokkeet ja tietokoneen näppikset ja ovat suunnitelleet hyvin, miten monta viikkorahaa pitää säästää, että saa ne uudet kuoret puhelimeen.
On joskus vaikea hahmottaa, minkä verran lapsi ymmärtää omien rahojensa rajallisuuden. En näe, että tarvikkeiden hintojen tietäminen on riittävä osoitus rahan arvon ymmärtämisestä, vaan siihen vaaditaan MYÖS sen ymmärtäminen, mistä raha tulee ja milloin, minkä verran sitä tulee ja miksi. Kuulostaa ehkä helpolta, mutta ei välttämättä ole sitä! Jos lapselle on lapsena lahjoitettu rahaa, on riski, että hän on sisäistänyt sen jollainlailla mystisesti jatkuvan, vaikka ”järjellä” ajatellen tietäisikin, että ei jatku.
Vasta sen sisäistäminen, miten rahaa tulee suhteutettuna siihen, mihin se riittää, kertoo minulle lapsen kyvystä hoitaa talouttaan hyvin.Ja luulet, että 7 vuotta ei millään riitä näiden oppimiseen? Jos ei 11-vuotiaana osaa näitä, tuskin osaa 18-vuotiaanakaan, niinkö? Ei sitä kovin monta kertaa tarvitse normaalijärkiselle lapselle näyttää sitä palkkakuittia ja kuukauden laskupinoa, että se asia edes jotenkin alkaa hahmottumaan.
En ole niin sano ut, sanoin vain aloituksellani, että en tiedä silti, luuraako pinnan alla toteutumattomia himoja jotain tyhmää krääsää kohtaan, jos saa isohkon summan rahaa täysi-ikäisenä.
En vieläkään ymmärrä. Jos hän itse ostaa ne sälät viikkorahalla, miksi hän ei tajuaisi rahan arvoa? Jossain vaiheessa sitten vain kerrot, miten esimerkiksi laskut maksetaan ja miten paljon esimerkiksi puhelinlaskuun menee rahaa ja siellä täysi-ikäisyyden kynnyksellä voitte katsoa erilaisten asuntojen vuokrien hintoja ja töiden palkkatasoja. MIksi ihmeessä kuvittelet, että sinun pitää nyt tänään opettaa lapselle ihan kaikki ja ellet opeta, hän ostelee 18-vuotiaanakin vain leluja ja seinäkalentereja. Meillä esimerkiksi teinit tietävät hyvin, paljonko maksaa puhelimet, puhelimien laturit, kuulokkeet ja tietokoneen näppikset ja ovat suunnitelleet hyvin, miten monta viikkorahaa pitää säästää, että saa ne uudet kuoret puhelimeen.