Lue keskustelun säännöt.
En ”uskalla” sijoittaa lapsille omille tileilleen, koska pelkään, että ainakin toinen tuhlaisi säästöt heti ne saatuaan
17.01.2021 |
Mutta eipä ole silleen eritysitä syytäkään säästää heille, ainakaan siksi, että saisivat perintönsä siitä.
Kommentit (239)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ehkä kannattaa pikkuhiljaa opettaa niille lapsille rahankäyttöä. Tai sitten jotenkin "korvamerkitä" sen säästön, että se pitää sitten käyttää ajokorttiin tai oman asunnon käsirahaan.
Toisaalta en kyllä ymmärrä, miten se on sitten sinulta pois, vaikka se lapsi sen tuhlaisikin. Siinähän sitten eläisi niiden seurauksien kanssa. Saman verran sinulta joka tapauksessa menee rahaa.
Millä logiikalla minulta menee tässä saman verran rahaa?
No jos säästät lspselle 10t ja lapsi ostaa sillä auton tai juo ne rahat. Sama 10t menee.
Niin? Ja se lapsi EDELLEEN tarvitsee sen auton. Eli ei mene sama raha. Tai ei tule ainakaan SAMA ELÄMÄ!
Ja siis aloituksessa sanotaan kylläkin, etten aio säästää lapsilleni heidän nimissään oleville tileille siksi, kun ei tiedä, mihin rahat menisivät.Niin, nimenomaan ei tule sama elämä. Sinun hänelle säästämääsi rahaa meni kuitenkin ihan täsmälleen saman verran, sai hän auton tai ei. Jos hän sen lisäksi vielä tarvitsee sen auton, sitten hän säästää siihen rahat itse.
Kuulostaa kyllä erikoiselta, että sinä julistat itsestäänselvyytenä, että lapsi tarvitsee auton, mutta lapsesi onkin sitten niin taukki, ettei sitä tajua niillä saamillaan rahoilla sitä hankkia.
En mä ole heille säästämässä rahaa, etkö osaa ymmärtää lukemaasi? Säästäisin vain, jos voisin luottaa siihen, että rahat käytetään fiksusti. Ehkä kaikkein fiksuin olisi jatkaa säästämistä ja ottaa osingot itselle. Ja siis tietty nekin saa uudelleensijoittaa, miten vaan. Mutta sitten niistä sais pientä iloa itselle, jos ottaisi tuottoa ulos.
Ja siis on täysin mahdollista, ettei kakara osaa ajatella nenäänsä pitemmälle nuorena, eikä hanki ajotaitoa, jos ei sitä juuri ”sillä hetkellä” tarvitse.Jos ei ole kovin fiksulta itsekään ei sitä voi oikein odottaa lapsiltakaan.
Miten niin ei ole kovin fiksu? Totta kai olisin käyttänyt sen asunnon varat mihin huvittaa, ELLEI vanhemmillani olisi ollut eräänlaista otetta minuun ja sellainen käytös olisi ollut erittäin nou nou. Ja siis se on hyvä asia se.
En silti ajattele, että nuori, joka tuhlaa asunnon rahat nauttimiseen olisi erityisen tyhmä. Minusta se kuulostaa hyvin tyypilliseltä lyhytnäköiseltä nuorelta. Tuskin itselläsi ois asunto säilynyt. Etkä sellaista ole edes saanut. Oletkin niin tyhmä. Vain me fiksut saadaan asunnot.Asuntoja mulla on tällä hetkellä ihan omiksi tarpeiksi. Tässä vaiheessa en ole niitä ole ajatellut antaa lasten huoleksi. Rahaa lapsilla on sekä käyttö- että säästötileillä. Koska lapset ovat vielä alaikäisiä eivät he täysin voi vielä rahankäytöstään päättää mutta sen verran kuitenkin että luotan siihen että osaavat niitä hoitaa myös täysi-ikäisinä, tarvittaessa meidän vanhempien tuella ja ohjeilla.
No, miltä tuntuisi, jos lapsesi möisi lahjaksi antamasi asunnon? Ja itkisi sitten sinun iässäsi, kun halusi down shiftata eikä mennä kakkaaan työelämään, että on puilla paljailla? Koska siis kakkaan työelämään menevät vain ne, joilla ei ole vaihtoehtoa.
Sivusta kommentoin, että itse sitten kärsisi seuraukset. Kipin kapin töihin ja säästämään, jos vielä haluaa omistusasunnon.
En kyllä yhtään ihmettele, jos lapset tekevät huonoja valintoja, jos vanhemmillakaan ei riitä käsityskyky näin yksinkertaiseen asiaan.
Joo, mutta mun lapsenipa ei kärsi. Koska mikä pakottaa säästämään 18-vuotiaalle kakaralle? Ei mikään.
Ihana logiikka sinulla. Jos et anna rahaa 18-vuotiaalle kakaralle, lapsesi ei kärsi, mutta jos hän tuhlaa sinulta saamansa rahat, hän kärsii ihan hirveästi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa ennemmin OPETTAA lapsille rahan arvo... Meillä 15-vuotias tekee jo sijoitusvalinnat itse. Ei tarvitse pelätä että tuhlaa rahat heti kun saa ne "käyttöönsä", kun on oppinut rahan arvon ja sen mikä merkitys pääomalla on.
En oikein tiedä miten. Lapsi haluaa petsejä ja pehmoja, en oikein tiedä, miten siinä rahan arvoa opetetaan? Hän saa viikkorahaa. Synttärinä ja jouluna saa lahjoja 300-400 euron arvosta. Siis vasta 11-v. Kyllä hänelle alkaa valjeta, että jos veli saa 200e käteisenä ja hän saa sillä 4 isoa suosikkipehmoa Amazonista ja Luontokaupasta ja keräilypetsejä, että minkä arvoisia ne ovat. Mutta ei se vielä vaikuta ihqutukseen leikkiä (noilla kaikilla tosiaan leikitään ja kovaa, mm. soturikissoja ja kaikkea)...
Ja siis velikin sai muutamia paketteja, siksi rahaa 200e.Ei apua! Voiko tällaisilla ihmisillä olla lapsia!?
Sitä rahan arvoa opetetaan ihan siten, että lapsella on tietty summa käytössään ja hänen pitää itse miettiä, miten se on järkevintä käyttää. Sitten pikkuhiljaa opetetaan, mistä kaikesta pitää maksaa, että pystyy elämään. Esimerkiksi teinille voi ihan helposti näyttää, että minä saan x verran palkkaa, vuokra on y ja muut pakolliset menot z. Sitten loput rahat pitää osata käyttää järkevästi ruokakaupassa ja jos jotain jää, niin sitten voi laittaa säästöön tai hemmotella itseään. Hyvin pienelle lapselle pystyy jo opettamaan, miten rahaa voi säästää, ettei koko viikkorahaa kannata tuhlata karkkehin, jos haluaa ostaa jonkun isomman asian.
Ei minusta tuollaisia kuulu 11-vuotiaalle opettaa. Sun lapsesi eivät siis osaa tai saa leikkiä, koska opetat heille taloutta? En ymmärrä, mitä kritisoitavaa tuossa muka oli?
Kysyisin sinulta nyt tuon saman kysymyksen. Eivätkö sinun lapsesi osaa tai saa leikkiä, jos välillä opetat heille rahan arvoa? Ovatko he jotenkin jälkeenjääneitä vai miksi nämä eivät onnistu molemmat?
Ja miten niin tuollaisia ei kuulu 11-vuotiaalle opettaa? Kasvavatko sinun lapsesi suoraan 11-vuotiaasta 18-vuotiaaksi vai miten sinulta meni ohitse, että pikkuhiljaa opetetaan asioita enemmän? Ja 11-vuotiaskin oppii kyllä viikkorahan käytön ihan helposti. Ei se nyt kuitenkaan mitään sotakoulutusta tai aikuisviihdettä ole.
Osaavat, kysyinkin, että MITEN SE TUOSSA OPETETAAN? Ja kerroin tilanteen. Luitkohan sitä edes?
Sijottajavanhempi kirjoitti:
Itse sijoitan lapselle kaikki lapsilisät. Puhtaana massina pelkästään n. 20 000e, ja siihen 17 vuotta korkoa korolle päälle rahastoista niin saa kivan potin lähteä maailmalle. Vastapainona se on sitten himasta mäkeen tasan 18v, eikä takaisin ole tulemista :D
Itse kun tulee aivan persaukisesta perheestä missä ei ollut oikein varaa ostaa edes ruokaa ja pelkkiä päihdeongelmia ja joutui 16v lähtemään humasta, en varsinaisesti halua kenenkään kokevan samaa läpi niin vanhempana koen velvollisuudekseni taata ainakin hyvän lähtöpisteen elämään ja kertoa suurinpiirtein miten elää hyvä elämä. Toivottavasti myös kuuntelee, joskaan eipä siihen kummemmin itse voi vaikuttaa.
Hyvä lähtöpiste elämään ei tule siitä että jossain tietyssä iässä heitetään heti ns. "mäkeen" oma lapsi. En tule koskaan ymmärtämään tätä fiksaatiota tiettyyn ikään jolloin olisi pakko olla tarpeeksi aikuinen muuttamaan himasta pois.
Varsinkin nyt corona aikana on täysin normaalia että päälle kolmekymppiset asuvat tilapäisesti kotona jos on vaikka ollut ravinto-alalla töissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ehkä kannattaa pikkuhiljaa opettaa niille lapsille rahankäyttöä. Tai sitten jotenkin "korvamerkitä" sen säästön, että se pitää sitten käyttää ajokorttiin tai oman asunnon käsirahaan.
Toisaalta en kyllä ymmärrä, miten se on sitten sinulta pois, vaikka se lapsi sen tuhlaisikin. Siinähän sitten eläisi niiden seurauksien kanssa. Saman verran sinulta joka tapauksessa menee rahaa.
Millä logiikalla minulta menee tässä saman verran rahaa?
No jos säästät lspselle 10t ja lapsi ostaa sillä auton tai juo ne rahat. Sama 10t menee.
Niin? Ja se lapsi EDELLEEN tarvitsee sen auton. Eli ei mene sama raha. Tai ei tule ainakaan SAMA ELÄMÄ!
Ja siis aloituksessa sanotaan kylläkin, etten aio säästää lapsilleni heidän nimissään oleville tileille siksi, kun ei tiedä, mihin rahat menisivät.Niin, nimenomaan ei tule sama elämä. Sinun hänelle säästämääsi rahaa meni kuitenkin ihan täsmälleen saman verran, sai hän auton tai ei. Jos hän sen lisäksi vielä tarvitsee sen auton, sitten hän säästää siihen rahat itse.
Kuulostaa kyllä erikoiselta, että sinä julistat itsestäänselvyytenä, että lapsi tarvitsee auton, mutta lapsesi onkin sitten niin taukki, ettei sitä tajua niillä saamillaan rahoilla sitä hankkia.
En mä ole heille säästämässä rahaa, etkö osaa ymmärtää lukemaasi? Säästäisin vain, jos voisin luottaa siihen, että rahat käytetään fiksusti. Ehkä kaikkein fiksuin olisi jatkaa säästämistä ja ottaa osingot itselle. Ja siis tietty nekin saa uudelleensijoittaa, miten vaan. Mutta sitten niistä sais pientä iloa itselle, jos ottaisi tuottoa ulos.
Ja siis on täysin mahdollista, ettei kakara osaa ajatella nenäänsä pitemmälle nuorena, eikä hanki ajotaitoa, jos ei sitä juuri ”sillä hetkellä” tarvitse.Jos ei ole kovin fiksulta itsekään ei sitä voi oikein odottaa lapsiltakaan.
Miten niin ei ole kovin fiksu? Totta kai olisin käyttänyt sen asunnon varat mihin huvittaa, ELLEI vanhemmillani olisi ollut eräänlaista otetta minuun ja sellainen käytös olisi ollut erittäin nou nou. Ja siis se on hyvä asia se.
En silti ajattele, että nuori, joka tuhlaa asunnon rahat nauttimiseen olisi erityisen tyhmä. Minusta se kuulostaa hyvin tyypilliseltä lyhytnäköiseltä nuorelta. Tuskin itselläsi ois asunto säilynyt. Etkä sellaista ole edes saanut. Oletkin niin tyhmä. Vain me fiksut saadaan asunnot.Asuntoja mulla on tällä hetkellä ihan omiksi tarpeiksi. Tässä vaiheessa en ole niitä ole ajatellut antaa lasten huoleksi. Rahaa lapsilla on sekä käyttö- että säästötileillä. Koska lapset ovat vielä alaikäisiä eivät he täysin voi vielä rahankäytöstään päättää mutta sen verran kuitenkin että luotan siihen että osaavat niitä hoitaa myös täysi-ikäisinä, tarvittaessa meidän vanhempien tuella ja ohjeilla.
No, miltä tuntuisi, jos lapsesi möisi lahjaksi antamasi asunnon? Ja itkisi sitten sinun iässäsi, kun halusi down shiftata eikä mennä kakkaaan työelämään, että on puilla paljailla? Koska siis kakkaan työelämään menevät vain ne, joilla ei ole vaihtoehtoa.
Sivusta kommentoin, että itse sitten kärsisi seuraukset. Kipin kapin töihin ja säästämään, jos vielä haluaa omistusasunnon.
En kyllä yhtään ihmettele, jos lapset tekevät huonoja valintoja, jos vanhemmillakaan ei riitä käsityskyky näin yksinkertaiseen asiaan.
Joo, mutta mun lapsenipa ei kärsi. Koska mikä pakottaa säästämään 18-vuotiaalle kakaralle? Ei mikään.
Ihana logiikka sinulla. Jos et anna rahaa 18-vuotiaalle kakaralle, lapsesi ei kärsi, mutta jos hän tuhlaa sinulta saamansa rahat, hän kärsii ihan hirveästi?
No sikäli kärsii, että eipä saa rahoja uudelleen. Sen sijaan jos PIDÄN RAHAT ITSELLÄNI, VOIN AUTTAA HÄNTÄ NIILLÄ kun näen, onko sitä järkeä, vaiko ei.
Minä en itsekään käytä rahojani baareiluun/ylettömään shoppailuun/jatkuvaan matkusteluun ja muuhun vastaavaan. Miksi ihmeessä haluaisin säästää kituuttaa omista vähistä rahoistani vuosien saatossa lapselleni esim. 10 000 euroa, jotta lapsi voisi käyttää ne rahat tuollaisiin asioihin? Kyllä lievästi sanottuna nyppisi, jos olisin säästänyt lapselle ajokorttia/ensiasuntoa/autoa ajatellen ja sitten lapsi laittaisi tuon summan menemään nuoruuden huumassaan. Itsellä olisi olo, että meni säästöt hukkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ehkä kannattaa pikkuhiljaa opettaa niille lapsille rahankäyttöä. Tai sitten jotenkin "korvamerkitä" sen säästön, että se pitää sitten käyttää ajokorttiin tai oman asunnon käsirahaan.
Toisaalta en kyllä ymmärrä, miten se on sitten sinulta pois, vaikka se lapsi sen tuhlaisikin. Siinähän sitten eläisi niiden seurauksien kanssa. Saman verran sinulta joka tapauksessa menee rahaa.
Millä logiikalla minulta menee tässä saman verran rahaa?
No jos säästät lspselle 10t ja lapsi ostaa sillä auton tai juo ne rahat. Sama 10t menee.
Niin? Ja se lapsi EDELLEEN tarvitsee sen auton. Eli ei mene sama raha. Tai ei tule ainakaan SAMA ELÄMÄ!
Ja siis aloituksessa sanotaan kylläkin, etten aio säästää lapsilleni heidän nimissään oleville tileille siksi, kun ei tiedä, mihin rahat menisivät.Niin, nimenomaan ei tule sama elämä. Sinun hänelle säästämääsi rahaa meni kuitenkin ihan täsmälleen saman verran, sai hän auton tai ei. Jos hän sen lisäksi vielä tarvitsee sen auton, sitten hän säästää siihen rahat itse.
Kuulostaa kyllä erikoiselta, että sinä julistat itsestäänselvyytenä, että lapsi tarvitsee auton, mutta lapsesi onkin sitten niin taukki, ettei sitä tajua niillä saamillaan rahoilla sitä hankkia.
En mä ole heille säästämässä rahaa, etkö osaa ymmärtää lukemaasi? Säästäisin vain, jos voisin luottaa siihen, että rahat käytetään fiksusti. Ehkä kaikkein fiksuin olisi jatkaa säästämistä ja ottaa osingot itselle. Ja siis tietty nekin saa uudelleensijoittaa, miten vaan. Mutta sitten niistä sais pientä iloa itselle, jos ottaisi tuottoa ulos.
Ja siis on täysin mahdollista, ettei kakara osaa ajatella nenäänsä pitemmälle nuorena, eikä hanki ajotaitoa, jos ei sitä juuri ”sillä hetkellä” tarvitse.Jos ei ole kovin fiksulta itsekään ei sitä voi oikein odottaa lapsiltakaan.
Miten niin ei ole kovin fiksu? Totta kai olisin käyttänyt sen asunnon varat mihin huvittaa, ELLEI vanhemmillani olisi ollut eräänlaista otetta minuun ja sellainen käytös olisi ollut erittäin nou nou. Ja siis se on hyvä asia se.
En silti ajattele, että nuori, joka tuhlaa asunnon rahat nauttimiseen olisi erityisen tyhmä. Minusta se kuulostaa hyvin tyypilliseltä lyhytnäköiseltä nuorelta. Tuskin itselläsi ois asunto säilynyt. Etkä sellaista ole edes saanut. Oletkin niin tyhmä. Vain me fiksut saadaan asunnot.Asuntoja mulla on tällä hetkellä ihan omiksi tarpeiksi. Tässä vaiheessa en ole niitä ole ajatellut antaa lasten huoleksi. Rahaa lapsilla on sekä käyttö- että säästötileillä. Koska lapset ovat vielä alaikäisiä eivät he täysin voi vielä rahankäytöstään päättää mutta sen verran kuitenkin että luotan siihen että osaavat niitä hoitaa myös täysi-ikäisinä, tarvittaessa meidän vanhempien tuella ja ohjeilla.
No, miltä tuntuisi, jos lapsesi möisi lahjaksi antamasi asunnon? Ja itkisi sitten sinun iässäsi, kun halusi down shiftata eikä mennä kakkaaan työelämään, että on puilla paljailla? Koska siis kakkaan työelämään menevät vain ne, joilla ei ole vaihtoehtoa.
Se olisi lapsen oma valita. Käytännössä kyllä luulen että lapsi ei voisi noita asuntoja tulevaisuudessa käyttää ellei sitten päätä jäädä niihin toimettomana. Jo tässä vaiheessa lapset tietää myös sen että niin arvokkaita asunnot ei ole että vaikka ne myisikin voisi jäädä vain tuhlaamaan rahoja. Jos säästössä olisi rahaa niin paljon se toki olisi omasta mielestänikin ihan kiva, mutta ei sitä niin paljoa ole. Säästöt helpottaa tiettyjä asioita tai sitten siitä voi nauttia hetken tuhlaillen, se on ihan lasten oma valinta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa ennemmin OPETTAA lapsille rahan arvo... Meillä 15-vuotias tekee jo sijoitusvalinnat itse. Ei tarvitse pelätä että tuhlaa rahat heti kun saa ne "käyttöönsä", kun on oppinut rahan arvon ja sen mikä merkitys pääomalla on.
En oikein tiedä miten. Lapsi haluaa petsejä ja pehmoja, en oikein tiedä, miten siinä rahan arvoa opetetaan? Hän saa viikkorahaa. Synttärinä ja jouluna saa lahjoja 300-400 euron arvosta. Siis vasta 11-v. Kyllä hänelle alkaa valjeta, että jos veli saa 200e käteisenä ja hän saa sillä 4 isoa suosikkipehmoa Amazonista ja Luontokaupasta ja keräilypetsejä, että minkä arvoisia ne ovat. Mutta ei se vielä vaikuta ihqutukseen leikkiä (noilla kaikilla tosiaan leikitään ja kovaa, mm. soturikissoja ja kaikkea)...
Ja siis velikin sai muutamia paketteja, siksi rahaa 200e.Ei apua! Voiko tällaisilla ihmisillä olla lapsia!?
Sitä rahan arvoa opetetaan ihan siten, että lapsella on tietty summa käytössään ja hänen pitää itse miettiä, miten se on järkevintä käyttää. Sitten pikkuhiljaa opetetaan, mistä kaikesta pitää maksaa, että pystyy elämään. Esimerkiksi teinille voi ihan helposti näyttää, että minä saan x verran palkkaa, vuokra on y ja muut pakolliset menot z. Sitten loput rahat pitää osata käyttää järkevästi ruokakaupassa ja jos jotain jää, niin sitten voi laittaa säästöön tai hemmotella itseään. Hyvin pienelle lapselle pystyy jo opettamaan, miten rahaa voi säästää, ettei koko viikkorahaa kannata tuhlata karkkehin, jos haluaa ostaa jonkun isomman asian.
Meillä on reilusti rahaa käytössä ja lapsetkin kyllä tietävät sen.
Meillä esim rahan järkevää käyttöä on opetettu siten, että 11v ei enää ostettaisi kaikkia hänen toivomia "petsejä ja pehmoja" - niitä vanhoja ihan kelvollisiakin kun olisi jo kertynyt melko lailla. Ennen joulua me juttelisimme jälleen lasten kanssa rahan käytön valinnoista ja suoraan pyytäisimme valitsemaan "tärkeimmän" Pets/pehmotoiveen ja kertoisimme, että säästämme osan rahoista kesänlomamatkaan, ja suunnittelisimme sitten yhdessä sitä, ja opettaisimme nauttimaan siitäkin tunteesta, että "sitten kun se raha käytetään"..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen yksi tällaisista nuorista, joille oli säästetty pesämunaa. Kun olin täysi-ikäistymässä, haaveilin nojatuolin hankkimisesta huoneeseeni. Vanhemmat pitivät sitä turhana ostoksena ja ostinkin nojatuolin heti, kun sain minulle säästetyn summan 18-vuotiaana käyttööni. Nojatuolin turhuudesta voi olla montaa mieltä, hyvin on 350 euron tuoli kestänyt, kulkenut mukana monet muutot ja yhä on nykyisessä kodissa liki 15 vuoden käytön jälkeen. :D
Vanhemmista nuoren hankinnat saattavat tuntua turhilta, vaikka ne nuorelle olisivat tärkeitä. Voi sen rahan hyvinkin käyttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa ennemmin OPETTAA lapsille rahan arvo... Meillä 15-vuotias tekee jo sijoitusvalinnat itse. Ei tarvitse pelätä että tuhlaa rahat heti kun saa ne "käyttöönsä", kun on oppinut rahan arvon ja sen mikä merkitys pääomalla on.
En oikein tiedä miten. Lapsi haluaa petsejä ja pehmoja, en oikein tiedä, miten siinä rahan arvoa opetetaan? Hän saa viikkorahaa. Synttärinä ja jouluna saa lahjoja 300-400 euron arvosta. Siis vasta 11-v. Kyllä hänelle alkaa valjeta, että jos veli saa 200e käteisenä ja hän saa sillä 4 isoa suosikkipehmoa Amazonista ja Luontokaupasta ja keräilypetsejä, että minkä arvoisia ne ovat. Mutta ei se vielä vaikuta ihqutukseen leikkiä (noilla kaikilla tosiaan leikitään ja kovaa, mm. soturikissoja ja kaikkea)...
Ja siis velikin sai muutamia paketteja, siksi rahaa 200e.Ei apua! Voiko tällaisilla ihmisillä olla lapsia!?
Sitä rahan arvoa opetetaan ihan siten, että lapsella on tietty summa käytössään ja hänen pitää itse miettiä, miten se on järkevintä käyttää. Sitten pikkuhiljaa opetetaan, mistä kaikesta pitää maksaa, että pystyy elämään. Esimerkiksi teinille voi ihan helposti näyttää, että minä saan x verran palkkaa, vuokra on y ja muut pakolliset menot z. Sitten loput rahat pitää osata käyttää järkevästi ruokakaupassa ja jos jotain jää, niin sitten voi laittaa säästöön tai hemmotella itseään. Hyvin pienelle lapselle pystyy jo opettamaan, miten rahaa voi säästää, ettei koko viikkorahaa kannata tuhlata karkkehin, jos haluaa ostaa jonkun isomman asian.
Ei minusta tuollaisia kuulu 11-vuotiaalle opettaa. Sun lapsesi eivät siis osaa tai saa leikkiä, koska opetat heille taloutta? En ymmärrä, mitä kritisoitavaa tuossa muka oli?
Kysyisin sinulta nyt tuon saman kysymyksen. Eivätkö sinun lapsesi osaa tai saa leikkiä, jos välillä opetat heille rahan arvoa? Ovatko he jotenkin jälkeenjääneitä vai miksi nämä eivät onnistu molemmat?
Ja miten niin tuollaisia ei kuulu 11-vuotiaalle opettaa? Kasvavatko sinun lapsesi suoraan 11-vuotiaasta 18-vuotiaaksi vai miten sinulta meni ohitse, että pikkuhiljaa opetetaan asioita enemmän? Ja 11-vuotiaskin oppii kyllä viikkorahan käytön ihan helposti. Ei se nyt kuitenkaan mitään sotakoulutusta tai aikuisviihdettä ole.
Ja siis meillä ainakin 11-v hilloaa saamiaan viikkorahoja ja on tyyliin tyytyväinen vain, jos niitä on noin 200e säästössä koko ajan. Nyt suunnittelee säästävänsä kesälomaan saakka, jolloin aikoo mennä ostamaan käytettyjä petsejä isolla summalla. En tiedä, miten isolla.
Mitäs siihen pitäisi sanoa? Sijoita?
Ja siis mankuu viikkorahojen oheen leluja koko ajan tai muuta sälää, seinäkalenteria ja kaikkea. On aina ollut hyvä puhumaan vanhemman ympäri :) Ja itselle helposti tulee tosi pihi olo, jos ei joskus jotain 2e Tigertavaraa osta. Tietenkin sanon, että ost tämä viikkorahoillasi, enkä suonkaan aina osta. Ei silti tunnu sille, että lapsi tajuaisi mitään rahan arvoa. Tosin siis ehtii tietenkin oppia, mutta miten tästä voisi päätellä hänen vastuullisuutensa tasoa 18-votiaana?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nämä ovat vaikeita valintoja...
Omat pojat 3v ja 5v, päädyttiin siihen, että molemmille pojille aloitettiin säännöllinen säästämimen rahastoon heti 6kk ikäisenä. Eli sitten kun täyttävät 18v, niin saavat rahat käsiinsä. Nyt lun lapset noin pieniä, niin on varaa laittaa. Voi olla, että kun ovat teini-ikäisiä, niin menoja on muutenkin niin paljon, että pakko on säännöllinen säästäminen lopettaa, mutta korkoa korolle ilmiö toimii edelleen.
Sukulaisilta tulevilla rahoilla ollaan ostettu lapsille käyttötavaraa, sängyt, haalareita ja harrastemaksuja, eli käyttötileillä muutama satanen, kun sijoituksissa jo muutamia tuhansia.
Ainahan on se vaara, että rahat menee parissa kuukaudessa 18v, mutta koska uskon ihmisiin ja lapsiini, niin opettamalla järkevää rahankäyttöä jo alakouluikäisesä saakka päässee ihan hyviin tuloksiin. Jos vanhemman lapsen kanssa menee munilleen, niin ehkä nuorempi sitten edes ottaa oppia :)
Ja joku pelkäisi, että ex vie rahat jos tilille laittaa. Lapsen tilihän voi olla muotoa JA/TAi, eli JA- tiliä voivat käyttää rahan nostamisessa vain huoltajat/vanhemmat yhdessä. Tai-tilin käyttämisee/rahan nostamiseen riittää yksi huoltaja.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän monta nuorta jotka sai vanhenpien säästämät rahat käyttöönsä kun täytti 18v. Kaikki pistivät tilisä sileäksi muutamssa viikossa. Ja mihin ne meni? Kaljaan, ravintolaan, ruokapaikkoihin, hiustenpidennyksiin, meikkeihin jms makeaan elämään. Ei jäänyt edes autokoulurahoja
Nyt ymmärrän, miksi nuorilla on varaa ostaa niitä ökyvaatteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa ennemmin OPETTAA lapsille rahan arvo... Meillä 15-vuotias tekee jo sijoitusvalinnat itse. Ei tarvitse pelätä että tuhlaa rahat heti kun saa ne "käyttöönsä", kun on oppinut rahan arvon ja sen mikä merkitys pääomalla on.
En oikein tiedä miten. Lapsi haluaa petsejä ja pehmoja, en oikein tiedä, miten siinä rahan arvoa opetetaan? Hän saa viikkorahaa. Synttärinä ja jouluna saa lahjoja 300-400 euron arvosta. Siis vasta 11-v. Kyllä hänelle alkaa valjeta, että jos veli saa 200e käteisenä ja hän saa sillä 4 isoa suosikkipehmoa Amazonista ja Luontokaupasta ja keräilypetsejä, että minkä arvoisia ne ovat. Mutta ei se vielä vaikuta ihqutukseen leikkiä (noilla kaikilla tosiaan leikitään ja kovaa, mm. soturikissoja ja kaikkea)...
Ja siis velikin sai muutamia paketteja, siksi rahaa 200e.Ei apua! Voiko tällaisilla ihmisillä olla lapsia!?
Sitä rahan arvoa opetetaan ihan siten, että lapsella on tietty summa käytössään ja hänen pitää itse miettiä, miten se on järkevintä käyttää. Sitten pikkuhiljaa opetetaan, mistä kaikesta pitää maksaa, että pystyy elämään. Esimerkiksi teinille voi ihan helposti näyttää, että minä saan x verran palkkaa, vuokra on y ja muut pakolliset menot z. Sitten loput rahat pitää osata käyttää järkevästi ruokakaupassa ja jos jotain jää, niin sitten voi laittaa säästöön tai hemmotella itseään. Hyvin pienelle lapselle pystyy jo opettamaan, miten rahaa voi säästää, ettei koko viikkorahaa kannata tuhlata karkkehin, jos haluaa ostaa jonkun isomman asian.
Ei minusta tuollaisia kuulu 11-vuotiaalle opettaa. Sun lapsesi eivät siis osaa tai saa leikkiä, koska opetat heille taloutta? En ymmärrä, mitä kritisoitavaa tuossa muka oli?
Kysyisin sinulta nyt tuon saman kysymyksen. Eivätkö sinun lapsesi osaa tai saa leikkiä, jos välillä opetat heille rahan arvoa? Ovatko he jotenkin jälkeenjääneitä vai miksi nämä eivät onnistu molemmat?
Ja miten niin tuollaisia ei kuulu 11-vuotiaalle opettaa? Kasvavatko sinun lapsesi suoraan 11-vuotiaasta 18-vuotiaaksi vai miten sinulta meni ohitse, että pikkuhiljaa opetetaan asioita enemmän? Ja 11-vuotiaskin oppii kyllä viikkorahan käytön ihan helposti. Ei se nyt kuitenkaan mitään sotakoulutusta tai aikuisviihdettä ole.
Osaavat, kysyinkin, että MITEN SE TUOSSA OPETETAAN? Ja kerroin tilanteen. Luitkohan sitä edes?
Tuossahan sen selitin. Millaisia asioita minun pitäisi sinulle nyt kertoa? Etkö osaa puhua lapsellesi? Etkö osaa kirjoittaa paperille numeroita? Vai vinkuuko lapsesi niitä leluja koko ajan, ettet saa suunvuoroa? Käykö lapsesi koulussakaan ollenkaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa ennemmin OPETTAA lapsille rahan arvo... Meillä 15-vuotias tekee jo sijoitusvalinnat itse. Ei tarvitse pelätä että tuhlaa rahat heti kun saa ne "käyttöönsä", kun on oppinut rahan arvon ja sen mikä merkitys pääomalla on.
En oikein tiedä miten. Lapsi haluaa petsejä ja pehmoja, en oikein tiedä, miten siinä rahan arvoa opetetaan? Hän saa viikkorahaa. Synttärinä ja jouluna saa lahjoja 300-400 euron arvosta. Siis vasta 11-v. Kyllä hänelle alkaa valjeta, että jos veli saa 200e käteisenä ja hän saa sillä 4 isoa suosikkipehmoa Amazonista ja Luontokaupasta ja keräilypetsejä, että minkä arvoisia ne ovat. Mutta ei se vielä vaikuta ihqutukseen leikkiä (noilla kaikilla tosiaan leikitään ja kovaa, mm. soturikissoja ja kaikkea)...
Ja siis velikin sai muutamia paketteja, siksi rahaa 200e.Ei apua! Voiko tällaisilla ihmisillä olla lapsia!?
Sitä rahan arvoa opetetaan ihan siten, että lapsella on tietty summa käytössään ja hänen pitää itse miettiä, miten se on järkevintä käyttää. Sitten pikkuhiljaa opetetaan, mistä kaikesta pitää maksaa, että pystyy elämään. Esimerkiksi teinille voi ihan helposti näyttää, että minä saan x verran palkkaa, vuokra on y ja muut pakolliset menot z. Sitten loput rahat pitää osata käyttää järkevästi ruokakaupassa ja jos jotain jää, niin sitten voi laittaa säästöön tai hemmotella itseään. Hyvin pienelle lapselle pystyy jo opettamaan, miten rahaa voi säästää, ettei koko viikkorahaa kannata tuhlata karkkehin, jos haluaa ostaa jonkun isomman asian.
Meillä on reilusti rahaa käytössä ja lapsetkin kyllä tietävät sen.
Meillä esim rahan järkevää käyttöä on opetettu siten, että 11v ei enää ostettaisi kaikkia hänen toivomia "petsejä ja pehmoja" - niitä vanhoja ihan kelvollisiakin kun olisi jo kertynyt melko lailla. Ennen joulua me juttelisimme jälleen lasten kanssa rahan käytön valinnoista ja suoraan pyytäisimme valitsemaan "tärkeimmän" Pets/pehmotoiveen ja kertoisimme, että säästämme osan rahoista kesänlomamatkaan, ja suunnittelisimme sitten yhdessä sitä, ja opettaisimme nauttimaan siitäkin tunteesta, että "sitten kun se raha käytetään"..
Mä en oo vielä aloittanut tätä ”ilon pilaamista” eli puhetta siitä, että kaikkia petsejä ei tarvita. Seuraan vielä sivista, että kehittyisikö rahan taju itsestään ts ei itsestään, mutta petsirajoitus siis kehittyisikö itsestään. Jos ei ala siitä näkymään merkkejä, on oltava ilon pilaaja sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä lapset on vastanneet omista rahoistaan 7v iästä lähtien ja sijoituksistaan, kun ikää on ollut 11v. Parempi antaa tunaroida oikein kunnolla pienillä summilla, niin ihmeesti oppivat käyttämään rahaa, ei pelkästään säästämään. Nordnetin tunnukset ovat saaneet heti, kun se on ollut iän puolesta mahdollista.
Yksikään kolmesta lapsesta ei ole tuhlannut omaisuuttaan, vaikka 18v iässä jokaisella oli yli 60 000 e (ja näistä piti maistraatille tehdä vuosittain selvitykset). Ykiskään heistä ei ole ylpeillyt kavereille rahoillaan tai langennut typeriin kuukausimaksullisiin hyväntekeväisyysjuttuihin.
Jos opettaa lapsensa pelkäämään rahaa ja sen käyttämistä tai toisaalta ei vaivaudu kertomaan, mihin kaikkeen rahaa tarvitaan, niin lopputuloksena todella on nuori, joka äkkiä tyhjentää tilinsä. Siinä tilanteessa se on hänelle ainoa järkevä ratkaisu, koska 18 vuotta on hoettu, että ei ole varaa, ei ole rahaa - nyt sitä on, mutta pelko rahan loppumisesta ajaa käyttämään sen nopeasti pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa ennemmin OPETTAA lapsille rahan arvo... Meillä 15-vuotias tekee jo sijoitusvalinnat itse. Ei tarvitse pelätä että tuhlaa rahat heti kun saa ne "käyttöönsä", kun on oppinut rahan arvon ja sen mikä merkitys pääomalla on.
En oikein tiedä miten. Lapsi haluaa petsejä ja pehmoja, en oikein tiedä, miten siinä rahan arvoa opetetaan? Hän saa viikkorahaa. Synttärinä ja jouluna saa lahjoja 300-400 euron arvosta. Siis vasta 11-v. Kyllä hänelle alkaa valjeta, että jos veli saa 200e käteisenä ja hän saa sillä 4 isoa suosikkipehmoa Amazonista ja Luontokaupasta ja keräilypetsejä, että minkä arvoisia ne ovat. Mutta ei se vielä vaikuta ihqutukseen leikkiä (noilla kaikilla tosiaan leikitään ja kovaa, mm. soturikissoja ja kaikkea)...
Ja siis velikin sai muutamia paketteja, siksi rahaa 200e.Ei apua! Voiko tällaisilla ihmisillä olla lapsia!?
Sitä rahan arvoa opetetaan ihan siten, että lapsella on tietty summa käytössään ja hänen pitää itse miettiä, miten se on järkevintä käyttää. Sitten pikkuhiljaa opetetaan, mistä kaikesta pitää maksaa, että pystyy elämään. Esimerkiksi teinille voi ihan helposti näyttää, että minä saan x verran palkkaa, vuokra on y ja muut pakolliset menot z. Sitten loput rahat pitää osata käyttää järkevästi ruokakaupassa ja jos jotain jää, niin sitten voi laittaa säästöön tai hemmotella itseään. Hyvin pienelle lapselle pystyy jo opettamaan, miten rahaa voi säästää, ettei koko viikkorahaa kannata tuhlata karkkehin, jos haluaa ostaa jonkun isomman asian.
Ei minusta tuollaisia kuulu 11-vuotiaalle opettaa. Sun lapsesi eivät siis osaa tai saa leikkiä, koska opetat heille taloutta? En ymmärrä, mitä kritisoitavaa tuossa muka oli?
Kysyisin sinulta nyt tuon saman kysymyksen. Eivätkö sinun lapsesi osaa tai saa leikkiä, jos välillä opetat heille rahan arvoa? Ovatko he jotenkin jälkeenjääneitä vai miksi nämä eivät onnistu molemmat?
Ja miten niin tuollaisia ei kuulu 11-vuotiaalle opettaa? Kasvavatko sinun lapsesi suoraan 11-vuotiaasta 18-vuotiaaksi vai miten sinulta meni ohitse, että pikkuhiljaa opetetaan asioita enemmän? Ja 11-vuotiaskin oppii kyllä viikkorahan käytön ihan helposti. Ei se nyt kuitenkaan mitään sotakoulutusta tai aikuisviihdettä ole.
Osaavat, kysyinkin, että MITEN SE TUOSSA OPETETAAN? Ja kerroin tilanteen. Luitkohan sitä edes?
Tuossahan sen selitin. Millaisia asioita minun pitäisi sinulle nyt kertoa? Etkö osaa puhua lapsellesi? Etkö osaa kirjoittaa paperille numeroita? Vai vinkuuko lapsesi niitä leluja koko ajan, ettet saa suunvuoroa? Käykö lapsesi koulussakaan ollenkaan?
Millälailla paperille numeroiden kirjoittaminen vastaa kysymääni?
Pieni perintö siirrettiin yhden sukupolven yli, mutta vähän mietitytti, kun yhdellä lapsista rahanhallinta vähän haasteellista.
Ainakin 3 vuotta sitten eräässä pankissa oli täysi-ikäisellekin mahdollisuus (tietysti yhteisymmärryksessä hänen kanssaan ) avata tili hänen nimiinsä, siten että nosto-oikeus edellytti myös toisen nimetyn vanhemman läsnäoloa (vaikka tämä ei siis tilin "omistaja").
Tämä on toiminut. En tiedä mitä kävisi, jos lähtisi asiaa kiistämään. Kyyninen veikkaukseni on, että viimeistään EU-oikeudessa katsottaisiin tämä menettely pätemättömäksi.
Voihan sitä perustaa itelleen tilin/rahastosäästää tms, ja säästää lahjarahoja lapselle/nuorelle. Alkaa lahjoittaa rahoja nuoren aikuisen käyttöön juuri silloin kuin itse näkee parhaaksi. Joko isompi summa kerralla ja lahjaverot tai sitten osissa lahjaveroa vältellen. Ja kertoo, että tällainen tili on olemassa, mihin laittaa muistamisensa merkkipäivinä.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen yksi tällaisista nuorista, joille oli säästetty pesämunaa. Kun olin täysi-ikäistymässä, haaveilin nojatuolin hankkimisesta huoneeseeni. Vanhemmat pitivät sitä turhana ostoksena ja ostinkin nojatuolin heti, kun sain minulle säästetyn summan 18-vuotiaana käyttööni. Nojatuolin turhuudesta voi olla montaa mieltä, hyvin on 350 euron tuoli kestänyt, kulkenut mukana monet muutot ja yhä on nykyisessä kodissa liki 15 vuoden käytön jälkeen. :D
Vanhemmista nuoren hankinnat saattavat tuntua turhilta, vaikka ne nuorelle olisivat tärkeitä. Voi sen rahan hyvinkin käyttää.
Niinpä! Hyvä esimerkki tämäkin. Juuri tällaisten takiahan sitä vanhempana miettii, että ois oikeudenmukaista, että lapsella olisi IHAN OMAA, SAATUA tai siis hänelle säästettyä rahaa, koska jos lapsi esim. joutuu saman rahan pyytämään, sekin on ongelmallista. Aikuinen ei aina toisaalta tajua kaikkien asioiden merkitystä nuorelle.
Itse sain sen lahjaksi saamani omistusasuntoni tuotot nuorena ja se oli aivan sikasiistiä.
Vierailija kirjoitti:
Fiksumpaa on säästää omiin nimiin ja sitten lasten muutettua pois kotoa avustaa heitä muuten. Verottomasti voi avustaa nuorta vaikka antamalla oman autonsa nuoren käyttöön tai viemällä ruokakasseja tai ostamalla vaatteita tai astioita.
Joo,mä olen tehnyt tätä. Opiskeluaikana sponssannut rahalla ja vaatteilla,ruualla,matkalipuilla jne.
Osti asunnon,toki velaksi,niin olen ostanut pesukoneen,nyt lupasin induktiolieden,mattoja ja ihan pesuaineita,vessapaperia,sukkia,kalsareita,farkkuja,ikkunanpesua,muuta siivousta jne . Säästäköön omia rahojaan lainanlyhennykseen.
Ei mulla ole rahoja antaa perinnöksi,eikä osakkeita sun muuta.
Rakkautta on ja "pikkurahoja" annan eläkkeestäni.
Niin ja tietystä summasta jos lahjoittaa,kuuluu maksaa verot,vaikka joku muuta väitti. Summaa en muista,oliko 5000€?
Tämä on syy, miksi pohdin lapselleni säästämistä. Voi, kun voisi säästää niin, että lapsi saa summan käyttöönsä ollessaan 25 v tai kun amk/yliopisto on käyty. Vaikka moni nuori on fiksu, niin en usko, etteikö monella polttelisi rahat taskussa täysi-ikäistyessä (vihdoin kun saa hankkia mitä itse haluaa!) 25 v on jo paljon enemmän kypsyyttä ja siihen mennessä on ehtinyt myös opetella omien rahojen tienaamista ja rahan arvoa itsekin.