Lue keskustelun säännöt.
En ”uskalla” sijoittaa lapsille omille tileilleen, koska pelkään, että ainakin toinen tuhlaisi säästöt heti ne saatuaan
17.01.2021 |
Mutta eipä ole silleen eritysitä syytäkään säästää heille, ainakaan siksi, että saisivat perintönsä siitä.
Kommentit (239)
Minä ja veljeni oltiin juuri tällaisia. Meille molemmille oltiin säästetty vuosien saatossa +10000 euroa, josta saimme osan käyttöön 18 v täytettyämme ja osan erissä sen jälkeen. Perheessämme oltiin taloudellisesti valveutuneita ja rahan käyttöä opetettiin myös meille lapsille.
Veljeni on impulsiivinen ja hassasi 18 v saamansa rahat nopeasti. Joi, kävi baareissa, osteli kaikkea. Rahaa meni ulkona syömiseen ja muuhun. Aikuisena rahankäyttö on ollut vaikeaa, pelasi uhkapelejä (toki välillä pärjäsi niissä) ja maksuhäiriömerkinnänkin sai jossain vaiheessa. Vanhemmat avustavat veljeä satunnaisesti vielä nyt aikuisenakin, kun menevät käymään veljen luona. Nykyisin ei ole enää velkaa, mutta eipä ole juuri omaisuuttakaan. Ei autoa, ei asuntoa tms.
Minäkin ostelin teininä joitakin tavaroita/kävin festareilla yms, mutta en halunnut hassata kaikkea menemään. Yliopistoon lähtiessäni käytin tuosta rahavarannosta joka kuukausi muistaakseni n. 200 e. Näin tulin toimeen tuolla rahalla, opintotuella ja asumislisällä, eikä tarvinnut käydä opintojen ohessa töissä. Helpotti valtavasti, kun ei tarvinnut tehdä osa-aikatöitä opintojen ohessa. Valmistuessa rahaa oli reippaasti jäljellä tuosta summasta, toki olin säästänyt opiskeluvuosina kesätyörahojakin. Valmistumisen jälkeen ostin ensimmäisen auton. Raha-asiat on muutenkin nyt kolmekymppisenä kunnossa, säästöjä on kertynyt työvuosien aikana. Arvostan valtavasti tuota, että minulle oli kerätty pesämuna valmiiksi ja olen siitä rahaa minulle säästäneitä (vanhemmat ja isovanhemmat) kiittänytkin.
Sanoisin, että lapset ovat erilaisia eikä kasvatuskaan kaikkea takaa. Sama kasvatus saatiin rahankäytön suhteen, mutta persoonina ollaan kovin erilaisia. Nyt kun odotan omaa lasta, niin pohdin tuota säästämisasiaa todella tarkkaan. Haluan säästää lapselleni rahaa, mutta en halua, että sitä hassataan parikymppisenä biletykseen, vaan pysyvämpiin asioihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa ennemmin OPETTAA lapsille rahan arvo... Meillä 15-vuotias tekee jo sijoitusvalinnat itse. Ei tarvitse pelätä että tuhlaa rahat heti kun saa ne "käyttöönsä", kun on oppinut rahan arvon ja sen mikä merkitys pääomalla on.
En oikein tiedä miten. Lapsi haluaa petsejä ja pehmoja, en oikein tiedä, miten siinä rahan arvoa opetetaan? Hän saa viikkorahaa. Synttärinä ja jouluna saa lahjoja 300-400 euron arvosta. Siis vasta 11-v. Kyllä hänelle alkaa valjeta, että jos veli saa 200e käteisenä ja hän saa sillä 4 isoa suosikkipehmoa Amazonista ja Luontokaupasta ja keräilypetsejä, että minkä arvoisia ne ovat. Mutta ei se vielä vaikuta ihqutukseen leikkiä (noilla kaikilla tosiaan leikitään ja kovaa, mm. soturikissoja ja kaikkea)...
Ja siis velikin sai muutamia paketteja, siksi rahaa 200e.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä vielä infoa asumistuesta:
https://www.kela.fi/tulot-jotka-eivat-vaikuta-asumistukeen
Tuolla mainitaan perintö ja lahja. Lahjahan se on, jos vanhemmat maksavat lapsensa vuokraa.
Ei se ole lahja. Ei huomioida missään.
Se on lahja ja lahjaa nimenomaan ei huomioida. Se ei ole tuloa, joka vaikuttaa asumistukeen.
Ei ole lahja. Elämiskulujen maksaminen ei ole lahja.
Mikä se sitten on? Palkkatuloa vai? Kyllä se aika monessa yhteydessä katsotaan lahjaksi, vaikka sitä ei annetakaan lahjapaketissa eikä raha käy siellä lahjan saajan tilillä. Nyt puhutaan siis täysi-ikäisistä eikä elätettävästä alaikäisestä.
Elatustukea voi maksaa käytännössä rajattomasti. Uusi auto, asuntolaina tms ei ole tämän alaista tai vaikkapa matka, mutta voit maksaa toisen ihmisen vuokran, luistimet, salikortin, ruokakassin jne käytännössä rajattomasti. Kunhan maksat sen suoraan sille maksun saajalle eli sinä maksat sen laskun omalta tililtä. Jos siirrät saman summan toisen aikuisen tilille tiettyä laskua varten on se heti rahalahja.
Wikipediasta:
"Elatustuki on Kansaneläkelaitoksen myöntämä maksu, jolla pyritään turvaamaan lapsen elatus, jos lapsi ei saa elatusapua elatusvelvolliselta vanhemmalta. Saadakseen Kelan elatustukea vanhempien pitää sopia elatusavusta kunnan sosiaalihuollon tai tuomioistuimen vahvistamalla sopimuksella."
Sinulla taitaa olla nyt ihan omat termit elatukselle, mutta laki ja virastot eivät näitä tunne. Täysi-ikäisen lapsen puolesta maksettu vuokra on lahja. Ei elatusta, koska elatusvelvollisuus loppuu täysi-ikäsyyteen.
Elatusta voi maksaa, vaikka ei olisi elatusvelvollisuutta. Tosin lainaamasi kirjoittajan käyttämä termi "elatustuki" on tässä yhteydessä väärä. Mutta minä voin täysin laillisesti ja ilman veroseurauksia maksaa naapurin Kallen vuokrat. Se on silloin nimenomaan elatusta, ei lahja.
Verottaja käyttää sivuillaan nimitystä elatuslahja. Edelleen koen olevani lahja-sanalla enemmän oikeassa kuin henkilö, joka käytti sanaa tuki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ehkä kannattaa pikkuhiljaa opettaa niille lapsille rahankäyttöä. Tai sitten jotenkin "korvamerkitä" sen säästön, että se pitää sitten käyttää ajokorttiin tai oman asunnon käsirahaan.
Toisaalta en kyllä ymmärrä, miten se on sitten sinulta pois, vaikka se lapsi sen tuhlaisikin. Siinähän sitten eläisi niiden seurauksien kanssa. Saman verran sinulta joka tapauksessa menee rahaa.
Millä logiikalla minulta menee tässä saman verran rahaa?
No jos säästät lspselle 10t ja lapsi ostaa sillä auton tai juo ne rahat. Sama 10t menee.
Niin? Ja se lapsi EDELLEEN tarvitsee sen auton. Eli ei mene sama raha. Tai ei tule ainakaan SAMA ELÄMÄ!
Ja siis aloituksessa sanotaan kylläkin, etten aio säästää lapsilleni heidän nimissään oleville tileille siksi, kun ei tiedä, mihin rahat menisivät.Niin, nimenomaan ei tule sama elämä. Sinun hänelle säästämääsi rahaa meni kuitenkin ihan täsmälleen saman verran, sai hän auton tai ei. Jos hän sen lisäksi vielä tarvitsee sen auton, sitten hän säästää siihen rahat itse.
Kuulostaa kyllä erikoiselta, että sinä julistat itsestäänselvyytenä, että lapsi tarvitsee auton, mutta lapsesi onkin sitten niin taukki, ettei sitä tajua niillä saamillaan rahoilla sitä hankkia.
En mä ole heille säästämässä rahaa, etkö osaa ymmärtää lukemaasi? Säästäisin vain, jos voisin luottaa siihen, että rahat käytetään fiksusti. Ehkä kaikkein fiksuin olisi jatkaa säästämistä ja ottaa osingot itselle. Ja siis tietty nekin saa uudelleensijoittaa, miten vaan. Mutta sitten niistä sais pientä iloa itselle, jos ottaisi tuottoa ulos.
Ja siis on täysin mahdollista, ettei kakara osaa ajatella nenäänsä pitemmälle nuorena, eikä hanki ajotaitoa, jos ei sitä juuri ”sillä hetkellä” tarvitse.Jos ei ole kovin fiksulta itsekään ei sitä voi oikein odottaa lapsiltakaan.
Miten niin ei ole kovin fiksu? Totta kai olisin käyttänyt sen asunnon varat mihin huvittaa, ELLEI vanhemmillani olisi ollut eräänlaista otetta minuun ja sellainen käytös olisi ollut erittäin nou nou. Ja siis se on hyvä asia se.
En silti ajattele, että nuori, joka tuhlaa asunnon rahat nauttimiseen olisi erityisen tyhmä. Minusta se kuulostaa hyvin tyypilliseltä lyhytnäköiseltä nuorelta. Tuskin itselläsi ois asunto säilynyt. Etkä sellaista ole edes saanut. Oletkin niin tyhmä. Vain me fiksut saadaan asunnot.
Asuntoja mulla on tällä hetkellä ihan omiksi tarpeiksi. Tässä vaiheessa en ole niitä ole ajatellut antaa lasten huoleksi. Rahaa lapsilla on sekä käyttö- että säästötileillä. Koska lapset ovat vielä alaikäisiä eivät he täysin voi vielä rahankäytöstään päättää mutta sen verran kuitenkin että luotan siihen että osaavat niitä hoitaa myös täysi-ikäisinä, tarvittaessa meidän vanhempien tuella ja ohjeilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos täysi-ikäisen lapsen elantomenoja maksaa suoraan kolmannelle osapuolelle (esim vuokranantajalle), lahjaveroilmoitusta ei tarvitse antas
Niin. Tästähän kukaan ei muuta väittänytkään. En nyt ihan ymmärrä, mitä tässä nyt yritetään todistaa. Lahja on lahja, vaikkei se olisikaan verollista.
Ei se ole lahja, jos se on elatusta.
Tuolla verottajan linkissähän se lukee ihan selvällä suomenkielellä. Miten vaikeaa se nyt on käsittää, että lahja ei ole synonyymi lahjaveron alaiselle tulolle.
Onhan. Vain lahja on lahja, elatuslahja ei ole lahja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ehkä kannattaa pikkuhiljaa opettaa niille lapsille rahankäyttöä. Tai sitten jotenkin "korvamerkitä" sen säästön, että se pitää sitten käyttää ajokorttiin tai oman asunnon käsirahaan.
Toisaalta en kyllä ymmärrä, miten se on sitten sinulta pois, vaikka se lapsi sen tuhlaisikin. Siinähän sitten eläisi niiden seurauksien kanssa. Saman verran sinulta joka tapauksessa menee rahaa.
Millä logiikalla minulta menee tässä saman verran rahaa?
No jos säästät lspselle 10t ja lapsi ostaa sillä auton tai juo ne rahat. Sama 10t menee.
Niin? Ja se lapsi EDELLEEN tarvitsee sen auton. Eli ei mene sama raha. Tai ei tule ainakaan SAMA ELÄMÄ!
Ja siis aloituksessa sanotaan kylläkin, etten aio säästää lapsilleni heidän nimissään oleville tileille siksi, kun ei tiedä, mihin rahat menisivät.Niin, nimenomaan ei tule sama elämä. Sinun hänelle säästämääsi rahaa meni kuitenkin ihan täsmälleen saman verran, sai hän auton tai ei. Jos hän sen lisäksi vielä tarvitsee sen auton, sitten hän säästää siihen rahat itse.
Kuulostaa kyllä erikoiselta, että sinä julistat itsestäänselvyytenä, että lapsi tarvitsee auton, mutta lapsesi onkin sitten niin taukki, ettei sitä tajua niillä saamillaan rahoilla sitä hankkia.
En mä ole heille säästämässä rahaa, etkö osaa ymmärtää lukemaasi? Säästäisin vain, jos voisin luottaa siihen, että rahat käytetään fiksusti. Ehkä kaikkein fiksuin olisi jatkaa säästämistä ja ottaa osingot itselle. Ja siis tietty nekin saa uudelleensijoittaa, miten vaan. Mutta sitten niistä sais pientä iloa itselle, jos ottaisi tuottoa ulos.
Ja siis on täysin mahdollista, ettei kakara osaa ajatella nenäänsä pitemmälle nuorena, eikä hanki ajotaitoa, jos ei sitä juuri ”sillä hetkellä” tarvitse.Jos ei ole kovin fiksulta itsekään ei sitä voi oikein odottaa lapsiltakaan.
Miten niin ei ole kovin fiksu? Totta kai olisin käyttänyt sen asunnon varat mihin huvittaa, ELLEI vanhemmillani olisi ollut eräänlaista otetta minuun ja sellainen käytös olisi ollut erittäin nou nou. Ja siis se on hyvä asia se.
En silti ajattele, että nuori, joka tuhlaa asunnon rahat nauttimiseen olisi erityisen tyhmä. Minusta se kuulostaa hyvin tyypilliseltä lyhytnäköiseltä nuorelta. Tuskin itselläsi ois asunto säilynyt. Etkä sellaista ole edes saanut. Oletkin niin tyhmä. Vain me fiksut saadaan asunnot.Asuntoja mulla on tällä hetkellä ihan omiksi tarpeiksi. Tässä vaiheessa en ole niitä ole ajatellut antaa lasten huoleksi. Rahaa lapsilla on sekä käyttö- että säästötileillä. Koska lapset ovat vielä alaikäisiä eivät he täysin voi vielä rahankäytöstään päättää mutta sen verran kuitenkin että luotan siihen että osaavat niitä hoitaa myös täysi-ikäisinä, tarvittaessa meidän vanhempien tuella ja ohjeilla.
No, miltä tuntuisi, jos lapsesi möisi lahjaksi antamasi asunnon? Ja itkisi sitten sinun iässäsi, kun halusi down shiftata eikä mennä kakkaaan työelämään, että on puilla paljailla? Koska siis kakkaan työelämään menevät vain ne, joilla ei ole vaihtoehtoa.
Meillä poika on ongelmallinen rahan suhteen ja siksi hän ei tiedäkään niistä tilinsä nettitunnuksista kuin sen toisen ja minulla on se ensimmäinen. Pitää ensin katsoa, että tajuaa rahan oikean arvon, ettei tuhlaa kaikkia tukia tosta vaan, mitä kelalta saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olisin ostanut auton ja ryypännyt loput. "Onneksi" piti auto- ja juomarahat tienata itse niin ei mennyt kovinkaan paljoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa ennemmin OPETTAA lapsille rahan arvo... Meillä 15-vuotias tekee jo sijoitusvalinnat itse. Ei tarvitse pelätä että tuhlaa rahat heti kun saa ne "käyttöönsä", kun on oppinut rahan arvon ja sen mikä merkitys pääomalla on.
En oikein tiedä miten. Lapsi haluaa petsejä ja pehmoja, en oikein tiedä, miten siinä rahan arvoa opetetaan? Hän saa viikkorahaa. Synttärinä ja jouluna saa lahjoja 300-400 euron arvosta. Siis vasta 11-v. Kyllä hänelle alkaa valjeta, että jos veli saa 200e käteisenä ja hän saa sillä 4 isoa suosikkipehmoa Amazonista ja Luontokaupasta ja keräilypetsejä, että minkä arvoisia ne ovat. Mutta ei se vielä vaikuta ihqutukseen leikkiä (noilla kaikilla tosiaan leikitään ja kovaa, mm. soturikissoja ja kaikkea)...
Ja siis velikin sai muutamia paketteja, siksi rahaa 200e.
Ei apua! Voiko tällaisilla ihmisillä olla lapsia!?
Sitä rahan arvoa opetetaan ihan siten, että lapsella on tietty summa käytössään ja hänen pitää itse miettiä, miten se on järkevintä käyttää. Sitten pikkuhiljaa opetetaan, mistä kaikesta pitää maksaa, että pystyy elämään. Esimerkiksi teinille voi ihan helposti näyttää, että minä saan x verran palkkaa, vuokra on y ja muut pakolliset menot z. Sitten loput rahat pitää osata käyttää järkevästi ruokakaupassa ja jos jotain jää, niin sitten voi laittaa säästöön tai hemmotella itseään. Hyvin pienelle lapselle pystyy jo opettamaan, miten rahaa voi säästää, ettei koko viikkorahaa kannata tuhlata karkkehin, jos haluaa ostaa jonkun isomman asian.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä vielä infoa asumistuesta:
https://www.kela.fi/tulot-jotka-eivat-vaikuta-asumistukeen
Tuolla mainitaan perintö ja lahja. Lahjahan se on, jos vanhemmat maksavat lapsensa vuokraa.
Ei se ole lahja. Ei huomioida missään.
Se on lahja ja lahjaa nimenomaan ei huomioida. Se ei ole tuloa, joka vaikuttaa asumistukeen.
Ei ole lahja. Elämiskulujen maksaminen ei ole lahja.
Mikä se sitten on? Palkkatuloa vai? Kyllä se aika monessa yhteydessä katsotaan lahjaksi, vaikka sitä ei annetakaan lahjapaketissa eikä raha käy siellä lahjan saajan tilillä. Nyt puhutaan siis täysi-ikäisistä eikä elätettävästä alaikäisestä.
Se on elatusta.
Suomen laki ei tunne täysi-ikäisen lapsen elatusta.
Voihan. https://op.media/talous/raha-ja-arki/tiesitko-etta-voit-tukea-lahimmais…
Ja elatuslahjaon ERI ASIA, kuin lahja. Se EI OLE LAHJA.Totta hitossa se on lahja, miksei olisi, kun se siinä sanassa itsessään lukee?! :D Samalla logiikalla elatustukikaan ei ole tuki eikä elatusvelvollisuus ole velvollisuus. Vai oletko sinä yksi niistä, jotka vääntävät myös, että ammattikorkeakoulu ei ole korkeakoulu. :D Se, että lahjoja on olemassa erilaisia ei tarkoita, että *****lahja ei olisi lahja.
Ja juu, myönnän, että olin itse väärässä, kun väänsin tuosta elatus-sanasta. Sotkeuduin elatustukeen. Mutta elatus on lahja, jonka nimi on elatuslahja.
Ei, vaan elatuslahja on elatusta, jonka nimi on elatuslahja.
Nämä "ihan sama mihin lapsi rahat käyttää" -tyypit:
-Emma käyttää hänelle säästetyt rahat baareiluun, shoppailuun, matkusteluun ja viettää välivuosia ilman työntekoa tai opiskelua. Käteen ei jää noista vuosista mitään, paitsi vuosien takaisia trendivaatteita ja muistoja kosteista illanvietoista Balilla. Opiskeluvuosien jälkeen Emma joutuu aloittamaan asp-säästämisen alusta asti eikä tilillä ei ole juuri ylimääräistä, opintolainakin pitäisi maksaa takaisin. Omasta asunnosta Emma saa vain haaveilla, vaikka sellainen olisi kiva hankkia Leevin kanssa.
-Oliver päättää jemmata hänelle säästetyt rahat kuluttamisen sijaan. Oliver viettää ennen opintojen alkua muutaman välivuoden töitä tehden. Oliver kerryttää välivuosina ja opiskeluaikana tekemillään töillä säästöjä ja pääsee ostamaan ensiasunnon jo varhain. Joitakin vuosia töissä oltuaan Oliver vaihtaa asunnon isompaan perustaessaan perhettä Islan kanssa.
Ihan todellako Emma ja Oliver ovat samassa tilanteessa? Kyllä, molemmat ovat saaneet saman kuvitteellisen summan rahaa, mutta toiselle jäi käteen asunto ja toiselle ei. Kyllähän siihen asuntoon joutuu myöhemmin Emma rahat hankkimaan, jos sellaisen haluaa ostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa ennemmin OPETTAA lapsille rahan arvo... Meillä 15-vuotias tekee jo sijoitusvalinnat itse. Ei tarvitse pelätä että tuhlaa rahat heti kun saa ne "käyttöönsä", kun on oppinut rahan arvon ja sen mikä merkitys pääomalla on.
En oikein tiedä miten. Lapsi haluaa petsejä ja pehmoja, en oikein tiedä, miten siinä rahan arvoa opetetaan? Hän saa viikkorahaa. Synttärinä ja jouluna saa lahjoja 300-400 euron arvosta. Siis vasta 11-v. Kyllä hänelle alkaa valjeta, että jos veli saa 200e käteisenä ja hän saa sillä 4 isoa suosikkipehmoa Amazonista ja Luontokaupasta ja keräilypetsejä, että minkä arvoisia ne ovat. Mutta ei se vielä vaikuta ihqutukseen leikkiä (noilla kaikilla tosiaan leikitään ja kovaa, mm. soturikissoja ja kaikkea)...
Ja siis velikin sai muutamia paketteja, siksi rahaa 200e.Ei apua! Voiko tällaisilla ihmisillä olla lapsia!?
Sitä rahan arvoa opetetaan ihan siten, että lapsella on tietty summa käytössään ja hänen pitää itse miettiä, miten se on järkevintä käyttää. Sitten pikkuhiljaa opetetaan, mistä kaikesta pitää maksaa, että pystyy elämään. Esimerkiksi teinille voi ihan helposti näyttää, että minä saan x verran palkkaa, vuokra on y ja muut pakolliset menot z. Sitten loput rahat pitää osata käyttää järkevästi ruokakaupassa ja jos jotain jää, niin sitten voi laittaa säästöön tai hemmotella itseään. Hyvin pienelle lapselle pystyy jo opettamaan, miten rahaa voi säästää, ettei koko viikkorahaa kannata tuhlata karkkehin, jos haluaa ostaa jonkun isomman asian.
Ei minusta tuollaisia kuulu 11-vuotiaalle opettaa. Sun lapsesi eivät siis osaa tai saa leikkiä, koska opetat heille taloutta? En ymmärrä, mitä kritisoitavaa tuossa muka oli?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä vielä infoa asumistuesta:
https://www.kela.fi/tulot-jotka-eivat-vaikuta-asumistukeen
Tuolla mainitaan perintö ja lahja. Lahjahan se on, jos vanhemmat maksavat lapsensa vuokraa.
Ei se ole lahja. Ei huomioida missään.
Se on lahja ja lahjaa nimenomaan ei huomioida. Se ei ole tuloa, joka vaikuttaa asumistukeen.
Ei ole lahja. Elämiskulujen maksaminen ei ole lahja.
Mikä se sitten on? Palkkatuloa vai? Kyllä se aika monessa yhteydessä katsotaan lahjaksi, vaikka sitä ei annetakaan lahjapaketissa eikä raha käy siellä lahjan saajan tilillä. Nyt puhutaan siis täysi-ikäisistä eikä elätettävästä alaikäisestä.
Elatustukea voi maksaa käytännössä rajattomasti. Uusi auto, asuntolaina tms ei ole tämän alaista tai vaikkapa matka, mutta voit maksaa toisen ihmisen vuokran, luistimet, salikortin, ruokakassin jne käytännössä rajattomasti. Kunhan maksat sen suoraan sille maksun saajalle eli sinä maksat sen laskun omalta tililtä. Jos siirrät saman summan toisen aikuisen tilille tiettyä laskua varten on se heti rahalahja.
Wikipediasta:
"Elatustuki on Kansaneläkelaitoksen myöntämä maksu, jolla pyritään turvaamaan lapsen elatus, jos lapsi ei saa elatusapua elatusvelvolliselta vanhemmalta. Saadakseen Kelan elatustukea vanhempien pitää sopia elatusavusta kunnan sosiaalihuollon tai tuomioistuimen vahvistamalla sopimuksella."
Sinulla taitaa olla nyt ihan omat termit elatukselle, mutta laki ja virastot eivät näitä tunne. Täysi-ikäisen lapsen puolesta maksettu vuokra on lahja. Ei elatusta, koska elatusvelvollisuus loppuu täysi-ikäsyyteen.
Elatusta voi maksaa, vaikka ei olisi elatusvelvollisuutta. Tosin lainaamasi kirjoittajan käyttämä termi "elatustuki" on tässä yhteydessä väärä. Mutta minä voin täysin laillisesti ja ilman veroseurauksia maksaa naapurin Kallen vuokrat. Se on silloin nimenomaan elatusta, ei lahja.
Verottaja käyttää sivuillaan nimitystä elatuslahja. Edelleen koen olevani lahja-sanalla enemmän oikeassa kuin henkilö, joka käytti sanaa tuki.
Voidaanko jo sopia, ettei sillä ole v*tunkaan väliä onko se laskun maksamisen termi lahja vaiko tuki????
Käytännössä se on saajalleen (ja antajallekin) sekä-että. Jos joku läheinen maksaisi mun vuokran, pitäisin sitä itsestäänselvästi molempina - joten eikö voida jo lopettaa tätä jankkausta???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ehkä kannattaa pikkuhiljaa opettaa niille lapsille rahankäyttöä. Tai sitten jotenkin "korvamerkitä" sen säästön, että se pitää sitten käyttää ajokorttiin tai oman asunnon käsirahaan.
Toisaalta en kyllä ymmärrä, miten se on sitten sinulta pois, vaikka se lapsi sen tuhlaisikin. Siinähän sitten eläisi niiden seurauksien kanssa. Saman verran sinulta joka tapauksessa menee rahaa.
Millä logiikalla minulta menee tässä saman verran rahaa?
No jos säästät lspselle 10t ja lapsi ostaa sillä auton tai juo ne rahat. Sama 10t menee.
Niin? Ja se lapsi EDELLEEN tarvitsee sen auton. Eli ei mene sama raha. Tai ei tule ainakaan SAMA ELÄMÄ!
Ja siis aloituksessa sanotaan kylläkin, etten aio säästää lapsilleni heidän nimissään oleville tileille siksi, kun ei tiedä, mihin rahat menisivät.Niin, nimenomaan ei tule sama elämä. Sinun hänelle säästämääsi rahaa meni kuitenkin ihan täsmälleen saman verran, sai hän auton tai ei. Jos hän sen lisäksi vielä tarvitsee sen auton, sitten hän säästää siihen rahat itse.
Kuulostaa kyllä erikoiselta, että sinä julistat itsestäänselvyytenä, että lapsi tarvitsee auton, mutta lapsesi onkin sitten niin taukki, ettei sitä tajua niillä saamillaan rahoilla sitä hankkia.
En mä ole heille säästämässä rahaa, etkö osaa ymmärtää lukemaasi? Säästäisin vain, jos voisin luottaa siihen, että rahat käytetään fiksusti. Ehkä kaikkein fiksuin olisi jatkaa säästämistä ja ottaa osingot itselle. Ja siis tietty nekin saa uudelleensijoittaa, miten vaan. Mutta sitten niistä sais pientä iloa itselle, jos ottaisi tuottoa ulos.
Ja siis on täysin mahdollista, ettei kakara osaa ajatella nenäänsä pitemmälle nuorena, eikä hanki ajotaitoa, jos ei sitä juuri ”sillä hetkellä” tarvitse.Jos ei ole kovin fiksulta itsekään ei sitä voi oikein odottaa lapsiltakaan.
Miten niin ei ole kovin fiksu? Totta kai olisin käyttänyt sen asunnon varat mihin huvittaa, ELLEI vanhemmillani olisi ollut eräänlaista otetta minuun ja sellainen käytös olisi ollut erittäin nou nou. Ja siis se on hyvä asia se.
En silti ajattele, että nuori, joka tuhlaa asunnon rahat nauttimiseen olisi erityisen tyhmä. Minusta se kuulostaa hyvin tyypilliseltä lyhytnäköiseltä nuorelta. Tuskin itselläsi ois asunto säilynyt. Etkä sellaista ole edes saanut. Oletkin niin tyhmä. Vain me fiksut saadaan asunnot.Asuntoja mulla on tällä hetkellä ihan omiksi tarpeiksi. Tässä vaiheessa en ole niitä ole ajatellut antaa lasten huoleksi. Rahaa lapsilla on sekä käyttö- että säästötileillä. Koska lapset ovat vielä alaikäisiä eivät he täysin voi vielä rahankäytöstään päättää mutta sen verran kuitenkin että luotan siihen että osaavat niitä hoitaa myös täysi-ikäisinä, tarvittaessa meidän vanhempien tuella ja ohjeilla.
No, miltä tuntuisi, jos lapsesi möisi lahjaksi antamasi asunnon? Ja itkisi sitten sinun iässäsi, kun halusi down shiftata eikä mennä kakkaaan työelämään, että on puilla paljailla? Koska siis kakkaan työelämään menevät vain ne, joilla ei ole vaihtoehtoa.
Sivusta kommentoin, että itse sitten kärsisi seuraukset. Kipin kapin töihin ja säästämään, jos vielä haluaa omistusasunnon.
En kyllä yhtään ihmettele, jos lapset tekevät huonoja valintoja, jos vanhemmillakaan ei riitä käsityskyky näin yksinkertaiseen asiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä vielä infoa asumistuesta:
https://www.kela.fi/tulot-jotka-eivat-vaikuta-asumistukeen
Tuolla mainitaan perintö ja lahja. Lahjahan se on, jos vanhemmat maksavat lapsensa vuokraa.
Ei se ole lahja. Ei huomioida missään.
Se on lahja ja lahjaa nimenomaan ei huomioida. Se ei ole tuloa, joka vaikuttaa asumistukeen.
Ei ole lahja. Elämiskulujen maksaminen ei ole lahja.
Mikä se sitten on? Palkkatuloa vai? Kyllä se aika monessa yhteydessä katsotaan lahjaksi, vaikka sitä ei annetakaan lahjapaketissa eikä raha käy siellä lahjan saajan tilillä. Nyt puhutaan siis täysi-ikäisistä eikä elätettävästä alaikäisestä.
Elatustukea voi maksaa käytännössä rajattomasti. Uusi auto, asuntolaina tms ei ole tämän alaista tai vaikkapa matka, mutta voit maksaa toisen ihmisen vuokran, luistimet, salikortin, ruokakassin jne käytännössä rajattomasti. Kunhan maksat sen suoraan sille maksun saajalle eli sinä maksat sen laskun omalta tililtä. Jos siirrät saman summan toisen aikuisen tilille tiettyä laskua varten on se heti rahalahja.
Wikipediasta:
"Elatustuki on Kansaneläkelaitoksen myöntämä maksu, jolla pyritään turvaamaan lapsen elatus, jos lapsi ei saa elatusapua elatusvelvolliselta vanhemmalta. Saadakseen Kelan elatustukea vanhempien pitää sopia elatusavusta kunnan sosiaalihuollon tai tuomioistuimen vahvistamalla sopimuksella."
Sinulla taitaa olla nyt ihan omat termit elatukselle, mutta laki ja virastot eivät näitä tunne. Täysi-ikäisen lapsen puolesta maksettu vuokra on lahja. Ei elatusta, koska elatusvelvollisuus loppuu täysi-ikäsyyteen.
Elatusta voi maksaa, vaikka ei olisi elatusvelvollisuutta. Tosin lainaamasi kirjoittajan käyttämä termi "elatustuki" on tässä yhteydessä väärä. Mutta minä voin täysin laillisesti ja ilman veroseurauksia maksaa naapurin Kallen vuokrat. Se on silloin nimenomaan elatusta, ei lahja.
Verottaja käyttää sivuillaan nimitystä elatuslahja. Edelleen koen olevani lahja-sanalla enemmän oikeassa kuin henkilö, joka käytti sanaa tuki.
Voidaanko jo sopia, ettei sillä ole v*tunkaan väliä onko se laskun maksamisen termi lahja vaiko tuki????
Käytännössä se on saajalleen (ja antajallekin) sekä-että. Jos joku läheinen maksaisi mun vuokran, pitäisin sitä itsestäänselvästi molempina - joten eikö voida jo lopettaa tätä jankkausta???
Voidaan lopettaa. Alkuperäinen pointtihan oli, että se ei vaikuta asumistukeen, joten siinä mielessä sillä oli mielestäni väliä.
Vierailija kirjoitti:
Minä ja veljeni oltiin juuri tällaisia. Meille molemmille oltiin säästetty vuosien saatossa +10000 euroa, josta saimme osan käyttöön 18 v täytettyämme ja osan erissä sen jälkeen. Perheessämme oltiin taloudellisesti valveutuneita ja rahan käyttöä opetettiin myös meille lapsille.
Veljeni on impulsiivinen ja hassasi 18 v saamansa rahat nopeasti. Joi, kävi baareissa, osteli kaikkea. Rahaa meni ulkona syömiseen ja muuhun. Aikuisena rahankäyttö on ollut vaikeaa, pelasi uhkapelejä (toki välillä pärjäsi niissä) ja maksuhäiriömerkinnänkin sai jossain vaiheessa. Vanhemmat avustavat veljeä satunnaisesti vielä nyt aikuisenakin, kun menevät käymään veljen luona. Nykyisin ei ole enää velkaa, mutta eipä ole juuri omaisuuttakaan. Ei autoa, ei asuntoa tms.
Minäkin ostelin teininä joitakin tavaroita/kävin festareilla yms, mutta en halunnut hassata kaikkea menemään. Yliopistoon lähtiessäni käytin tuosta rahavarannosta joka kuukausi muistaakseni n. 200 e. Näin tulin toimeen tuolla rahalla, opintotuella ja asumislisällä, eikä tarvinnut käydä opintojen ohessa töissä. Helpotti valtavasti, kun ei tarvinnut tehdä osa-aikatöitä opintojen ohessa. Valmistuessa rahaa oli reippaasti jäljellä tuosta summasta, toki olin säästänyt opiskeluvuosina kesätyörahojakin. Valmistumisen jälkeen ostin ensimmäisen auton. Raha-asiat on muutenkin nyt kolmekymppisenä kunnossa, säästöjä on kertynyt työvuosien aikana. Arvostan valtavasti tuota, että minulle oli kerätty pesämuna valmiiksi ja olen siitä rahaa minulle säästäneitä (vanhemmat ja isovanhemmat) kiittänytkin.
Sanoisin, että lapset ovat erilaisia eikä kasvatuskaan kaikkea takaa. Sama kasvatus saatiin rahankäytön suhteen, mutta persoonina ollaan kovin erilaisia. Nyt kun odotan omaa lasta, niin pohdin tuota säästämisasiaa todella tarkkaan. Haluan säästää lapselleni rahaa, mutta en halua, että sitä hassataan parikymppisenä biletykseen, vaan pysyvämpiin asioihin.
Niinpä! Eihän sitä VOI lapsesta tietää, miten hän ne rahat käyttää. Ja siis lahjan antajana ei voi laillisesti määrätä, että on lupa käyttää vain tuotto. Ja siis inhoan sellaista näkyvässä kontrollissa lapsen elämässä olemista, vaikka voisikin määrätä. Olisi eniten lapsen oman edun mukaista, että hän pystyisi tekemään niillä mahdollisimman järkeviä asioita.
Tiedän monta nuorta jotka sai vanhenpien säästämät rahat käyttöönsä kun täytti 18v. Kaikki pistivät tilisä sileäksi muutamssa viikossa. Ja mihin ne meni? Kaljaan, ravintolaan, ruokapaikkoihin, hiustenpidennyksiin, meikkeihin jms makeaan elämään. Ei jäänyt edes autokoulurahoja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ehkä kannattaa pikkuhiljaa opettaa niille lapsille rahankäyttöä. Tai sitten jotenkin "korvamerkitä" sen säästön, että se pitää sitten käyttää ajokorttiin tai oman asunnon käsirahaan.
Toisaalta en kyllä ymmärrä, miten se on sitten sinulta pois, vaikka se lapsi sen tuhlaisikin. Siinähän sitten eläisi niiden seurauksien kanssa. Saman verran sinulta joka tapauksessa menee rahaa.
Millä logiikalla minulta menee tässä saman verran rahaa?
No jos säästät lspselle 10t ja lapsi ostaa sillä auton tai juo ne rahat. Sama 10t menee.
Niin? Ja se lapsi EDELLEEN tarvitsee sen auton. Eli ei mene sama raha. Tai ei tule ainakaan SAMA ELÄMÄ!
Ja siis aloituksessa sanotaan kylläkin, etten aio säästää lapsilleni heidän nimissään oleville tileille siksi, kun ei tiedä, mihin rahat menisivät.Niin, nimenomaan ei tule sama elämä. Sinun hänelle säästämääsi rahaa meni kuitenkin ihan täsmälleen saman verran, sai hän auton tai ei. Jos hän sen lisäksi vielä tarvitsee sen auton, sitten hän säästää siihen rahat itse.
Kuulostaa kyllä erikoiselta, että sinä julistat itsestäänselvyytenä, että lapsi tarvitsee auton, mutta lapsesi onkin sitten niin taukki, ettei sitä tajua niillä saamillaan rahoilla sitä hankkia.
En mä ole heille säästämässä rahaa, etkö osaa ymmärtää lukemaasi? Säästäisin vain, jos voisin luottaa siihen, että rahat käytetään fiksusti. Ehkä kaikkein fiksuin olisi jatkaa säästämistä ja ottaa osingot itselle. Ja siis tietty nekin saa uudelleensijoittaa, miten vaan. Mutta sitten niistä sais pientä iloa itselle, jos ottaisi tuottoa ulos.
Ja siis on täysin mahdollista, ettei kakara osaa ajatella nenäänsä pitemmälle nuorena, eikä hanki ajotaitoa, jos ei sitä juuri ”sillä hetkellä” tarvitse.Jos ei ole kovin fiksulta itsekään ei sitä voi oikein odottaa lapsiltakaan.
Miten niin ei ole kovin fiksu? Totta kai olisin käyttänyt sen asunnon varat mihin huvittaa, ELLEI vanhemmillani olisi ollut eräänlaista otetta minuun ja sellainen käytös olisi ollut erittäin nou nou. Ja siis se on hyvä asia se.
En silti ajattele, että nuori, joka tuhlaa asunnon rahat nauttimiseen olisi erityisen tyhmä. Minusta se kuulostaa hyvin tyypilliseltä lyhytnäköiseltä nuorelta. Tuskin itselläsi ois asunto säilynyt. Etkä sellaista ole edes saanut. Oletkin niin tyhmä. Vain me fiksut saadaan asunnot.Asuntoja mulla on tällä hetkellä ihan omiksi tarpeiksi. Tässä vaiheessa en ole niitä ole ajatellut antaa lasten huoleksi. Rahaa lapsilla on sekä käyttö- että säästötileillä. Koska lapset ovat vielä alaikäisiä eivät he täysin voi vielä rahankäytöstään päättää mutta sen verran kuitenkin että luotan siihen että osaavat niitä hoitaa myös täysi-ikäisinä, tarvittaessa meidän vanhempien tuella ja ohjeilla.
No, miltä tuntuisi, jos lapsesi möisi lahjaksi antamasi asunnon? Ja itkisi sitten sinun iässäsi, kun halusi down shiftata eikä mennä kakkaaan työelämään, että on puilla paljailla? Koska siis kakkaan työelämään menevät vain ne, joilla ei ole vaihtoehtoa.
Sivusta kommentoin, että itse sitten kärsisi seuraukset. Kipin kapin töihin ja säästämään, jos vielä haluaa omistusasunnon.
En kyllä yhtään ihmettele, jos lapset tekevät huonoja valintoja, jos vanhemmillakaan ei riitä käsityskyky näin yksinkertaiseen asiaan.
Joo, mutta mun lapsenipa ei kärsi. Koska mikä pakottaa säästämään 18-vuotiaalle kakaralle? Ei mikään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa ennemmin OPETTAA lapsille rahan arvo... Meillä 15-vuotias tekee jo sijoitusvalinnat itse. Ei tarvitse pelätä että tuhlaa rahat heti kun saa ne "käyttöönsä", kun on oppinut rahan arvon ja sen mikä merkitys pääomalla on.
En oikein tiedä miten. Lapsi haluaa petsejä ja pehmoja, en oikein tiedä, miten siinä rahan arvoa opetetaan? Hän saa viikkorahaa. Synttärinä ja jouluna saa lahjoja 300-400 euron arvosta. Siis vasta 11-v. Kyllä hänelle alkaa valjeta, että jos veli saa 200e käteisenä ja hän saa sillä 4 isoa suosikkipehmoa Amazonista ja Luontokaupasta ja keräilypetsejä, että minkä arvoisia ne ovat. Mutta ei se vielä vaikuta ihqutukseen leikkiä (noilla kaikilla tosiaan leikitään ja kovaa, mm. soturikissoja ja kaikkea)...
Ja siis velikin sai muutamia paketteja, siksi rahaa 200e.Ei apua! Voiko tällaisilla ihmisillä olla lapsia!?
Sitä rahan arvoa opetetaan ihan siten, että lapsella on tietty summa käytössään ja hänen pitää itse miettiä, miten se on järkevintä käyttää. Sitten pikkuhiljaa opetetaan, mistä kaikesta pitää maksaa, että pystyy elämään. Esimerkiksi teinille voi ihan helposti näyttää, että minä saan x verran palkkaa, vuokra on y ja muut pakolliset menot z. Sitten loput rahat pitää osata käyttää järkevästi ruokakaupassa ja jos jotain jää, niin sitten voi laittaa säästöön tai hemmotella itseään. Hyvin pienelle lapselle pystyy jo opettamaan, miten rahaa voi säästää, ettei koko viikkorahaa kannata tuhlata karkkehin, jos haluaa ostaa jonkun isomman asian.
Ei minusta tuollaisia kuulu 11-vuotiaalle opettaa. Sun lapsesi eivät siis osaa tai saa leikkiä, koska opetat heille taloutta? En ymmärrä, mitä kritisoitavaa tuossa muka oli?
Kysyisin sinulta nyt tuon saman kysymyksen. Eivätkö sinun lapsesi osaa tai saa leikkiä, jos välillä opetat heille rahan arvoa? Ovatko he jotenkin jälkeenjääneitä vai miksi nämä eivät onnistu molemmat?
Ja miten niin tuollaisia ei kuulu 11-vuotiaalle opettaa? Kasvavatko sinun lapsesi suoraan 11-vuotiaasta 18-vuotiaaksi vai miten sinulta meni ohitse, että pikkuhiljaa opetetaan asioita enemmän? Ja 11-vuotiaskin oppii kyllä viikkorahan käytön ihan helposti. Ei se nyt kuitenkaan mitään sotakoulutusta tai aikuisviihdettä ole.
Totta hitossa se on lahja, miksei olisi, kun se siinä sanassa itsessään lukee?! :D Samalla logiikalla elatustukikaan ei ole tuki eikä elatusvelvollisuus ole velvollisuus. Vai oletko sinä yksi niistä, jotka vääntävät myös, että ammattikorkeakoulu ei ole korkeakoulu. :D Se, että lahjoja on olemassa erilaisia ei tarkoita, että *****lahja ei olisi lahja.
Ja juu, myönnän, että olin itse väärässä, kun väänsin tuosta elatus-sanasta. Sotkeuduin elatustukeen. Mutta elatus on lahja, jonka nimi on elatuslahja.