En ”uskalla” sijoittaa lapsille omille tileilleen, koska pelkään, että ainakin toinen tuhlaisi säästöt heti ne saatuaan

Vierailija kirjoitti:

Jos lapselle todella haluaa antaa lahjaverottomasti pienehköjä (alle 10 000) summia, niin kai lahjaveroa voi kiertää maksamalla lapsen vuokran ja hän säästää vuokrarahat. Kunnes haluttu summa on täynnä (yli sen 4999)

Samalla lailla voi antaa vaikka enemmänkin...ihan rahana käteen. Jolloin käyttää niitä saamiaan rahoja kaikkeen elämiseen ja ne omat rahat jää tilille säästöön. Siinä ikään kuin vaihtuu ne rahat sinne tilille itsestään.

Kuka niitä vahtaa vaikka miten paljon antaa....vai itsekö oikeasti ilmoitatte verottajalle jos tuo 4999e summa ylittyy, enpä usko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa ennemmin OPETTAA lapsille rahan arvo... Meillä 15-vuotias tekee jo sijoitusvalinnat itse. Ei tarvitse pelätä että tuhlaa rahat heti kun saa ne "käyttöönsä", kun on oppinut rahan arvon ja sen mikä merkitys pääomalla on.

En oikein tiedä miten. Lapsi haluaa petsejä ja pehmoja, en oikein tiedä, miten siinä rahan arvoa opetetaan? Hän saa viikkorahaa. Synttärinä ja jouluna saa lahjoja 300-400 euron arvosta. Siis vasta 11-v. Kyllä hänelle alkaa valjeta, että jos veli saa 200e käteisenä ja hän saa sillä 4 isoa suosikkipehmoa Amazonista ja Luontokaupasta ja keräilypetsejä, että minkä arvoisia ne ovat. Mutta ei se vielä vaikuta ihqutukseen leikkiä (noilla kaikilla tosiaan leikitään ja kovaa, mm. soturikissoja ja kaikkea)...

Ja siis velikin sai muutamia paketteja, siksi rahaa 200e.

Ei apua! Voiko tällaisilla ihmisillä olla lapsia!? 

Sitä rahan arvoa opetetaan ihan siten, että lapsella on tietty summa käytössään ja hänen pitää itse miettiä, miten se on järkevintä käyttää. Sitten  pikkuhiljaa opetetaan, mistä kaikesta pitää maksaa, että pystyy elämään. Esimerkiksi teinille voi ihan helposti näyttää, että minä saan x verran palkkaa, vuokra on y ja muut pakolliset menot z. Sitten loput rahat pitää osata käyttää järkevästi ruokakaupassa ja jos jotain jää, niin sitten voi laittaa säästöön tai hemmotella itseään. Hyvin pienelle lapselle pystyy jo opettamaan, miten rahaa voi säästää, ettei koko viikkorahaa kannata tuhlata karkkehin, jos haluaa ostaa jonkun isomman asian. 

Meillä on reilusti rahaa käytössä ja lapsetkin kyllä tietävät sen.

Meillä esim rahan järkevää käyttöä on opetettu siten, että 11v ei enää ostettaisi kaikkia hänen toivomia "petsejä ja pehmoja" - niitä vanhoja ihan kelvollisiakin kun olisi jo kertynyt melko lailla. Ennen joulua me juttelisimme jälleen lasten kanssa rahan käytön valinnoista ja suoraan pyytäisimme valitsemaan "tärkeimmän" Pets/pehmotoiveen ja kertoisimme, että säästämme osan rahoista kesänlomamatkaan, ja suunnittelisimme sitten yhdessä sitä, ja opettaisimme nauttimaan siitäkin tunteesta, että "sitten kun se raha käytetään"..

Mä en oo vielä aloittanut tätä ”ilon pilaamista” eli puhetta siitä, että kaikkia petsejä ei tarvita. Seuraan vielä sivista, että kehittyisikö rahan taju itsestään ts ei itsestään, mutta petsirajoitus siis kehittyisikö itsestään. Jos ei ala siitä näkymään merkkejä, on oltava ilon pilaaja sitten.

Ei se itsestään kehity. Ja mitä aikaisemmin siihen opettaa että elämässä joutuu tekemään valintoja joilla on seurauksensa sen vähemmän se pilaa sitä iloakaan.

En mä nyt väittänytkään, että ihan itsestään kehittyy, mutta voihan 11-v jotain alkaa ajatellakin, kun näkee, että veli vieressä saa 200 EUROA siitä, että hän sai karvakasoja ja muovinpaloja. Ehkä jossain vaiheessa. Ja siis en halveksi lapsen leluleikkejä, nehän ovat just ihania! Mutta siis tarkoitan kypsymistä kohti aikuisuutta! Että kumman otat mieluummin, 200e vai 6 ihanan ihqua sisustustyynyä? Noin esimerkkinä.

Jos meillä 11-v olisi kadehtinut sisaruksen lahja rahoja myös hän varmasti olisi saanut niiden lelujen tilalta rahaa jolla hän ehkä olisi osastanut niitä leluja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa ennemmin OPETTAA lapsille rahan arvo... Meillä 15-vuotias tekee jo sijoitusvalinnat itse. Ei tarvitse pelätä että tuhlaa rahat heti kun saa ne "käyttöönsä", kun on oppinut rahan arvon ja sen mikä merkitys pääomalla on.

En oikein tiedä miten. Lapsi haluaa petsejä ja pehmoja, en oikein tiedä, miten siinä rahan arvoa opetetaan? Hän saa viikkorahaa. Synttärinä ja jouluna saa lahjoja 300-400 euron arvosta. Siis vasta 11-v. Kyllä hänelle alkaa valjeta, että jos veli saa 200e käteisenä ja hän saa sillä 4 isoa suosikkipehmoa Amazonista ja Luontokaupasta ja keräilypetsejä, että minkä arvoisia ne ovat. Mutta ei se vielä vaikuta ihqutukseen leikkiä (noilla kaikilla tosiaan leikitään ja kovaa, mm. soturikissoja ja kaikkea)...

Ja siis velikin sai muutamia paketteja, siksi rahaa 200e.

Ei apua! Voiko tällaisilla ihmisillä olla lapsia!? 

Sitä rahan arvoa opetetaan ihan siten, että lapsella on tietty summa käytössään ja hänen pitää itse miettiä, miten se on järkevintä käyttää. Sitten  pikkuhiljaa opetetaan, mistä kaikesta pitää maksaa, että pystyy elämään. Esimerkiksi teinille voi ihan helposti näyttää, että minä saan x verran palkkaa, vuokra on y ja muut pakolliset menot z. Sitten loput rahat pitää osata käyttää järkevästi ruokakaupassa ja jos jotain jää, niin sitten voi laittaa säästöön tai hemmotella itseään. Hyvin pienelle lapselle pystyy jo opettamaan, miten rahaa voi säästää, ettei koko viikkorahaa kannata tuhlata karkkehin, jos haluaa ostaa jonkun isomman asian. 

Ei minusta tuollaisia kuulu 11-vuotiaalle opettaa. Sun lapsesi eivät siis osaa tai saa leikkiä, koska opetat heille taloutta? En ymmärrä, mitä kritisoitavaa tuossa muka oli?

Kysyisin sinulta nyt tuon saman kysymyksen. Eivätkö sinun lapsesi osaa tai saa leikkiä, jos välillä opetat heille rahan arvoa? Ovatko he jotenkin jälkeenjääneitä vai miksi nämä eivät onnistu molemmat? 

Ja miten niin tuollaisia ei kuulu 11-vuotiaalle opettaa? Kasvavatko sinun lapsesi suoraan 11-vuotiaasta 18-vuotiaaksi vai miten sinulta meni ohitse, että pikkuhiljaa opetetaan asioita enemmän? Ja 11-vuotiaskin oppii kyllä viikkorahan käytön ihan helposti. Ei se nyt kuitenkaan mitään sotakoulutusta tai aikuisviihdettä ole. 

Ja siis meillä ainakin 11-v hilloaa saamiaan viikkorahoja ja on tyyliin tyytyväinen vain, jos niitä on noin 200e säästössä koko ajan. Nyt suunnittelee säästävänsä kesälomaan saakka, jolloin aikoo mennä ostamaan käytettyjä petsejä isolla summalla. En tiedä, miten isolla.

Mitäs siihen pitäisi sanoa? Sijoita?

Ja siis mankuu viikkorahojen oheen leluja koko ajan tai muuta sälää, seinäkalenteria ja kaikkea. On aina ollut hyvä puhumaan vanhemman ympäri :) Ja itselle helposti tulee tosi pihi olo, jos ei joskus jotain 2e Tigertavaraa osta. Tietenkin sanon, että ost tämä viikkorahoillasi, enkä suonkaan aina osta. Ei silti tunnu sille, että lapsi tajuaisi mitään rahan arvoa. Tosin siis ehtii tietenkin oppia, mutta miten tästä voisi päätellä hänen vastuullisuutensa tasoa 18-votiaana?

En vieläkään ymmärrä. Jos hän itse ostaa ne sälät viikkorahalla, miksi hän ei tajuaisi rahan arvoa? Jossain vaiheessa sitten vain kerrot, miten esimerkiksi laskut maksetaan ja miten paljon esimerkiksi puhelinlaskuun menee rahaa ja siellä täysi-ikäisyyden kynnyksellä voitte katsoa erilaisten asuntojen vuokrien hintoja ja töiden palkkatasoja. MIksi ihmeessä kuvittelet, että sinun pitää nyt tänään opettaa lapselle ihan kaikki ja ellet opeta, hän ostelee 18-vuotiaanakin vain leluja ja seinäkalentereja. Meillä esimerkiksi teinit tietävät hyvin, paljonko maksaa puhelimet, puhelimien laturit, kuulokkeet ja tietokoneen näppikset ja ovat suunnitelleet hyvin, miten monta viikkorahaa pitää säästää, että saa ne uudet kuoret puhelimeen. 

No en minä tiedä, ymmärtääkö? Onko muka niin, että kukaan näistä tyhminä rahansa nuorina tuhlanneista ei ole sitä ennen ostanut viikkorahoillaan mitään? Ja se on ainoa syy tuhlaamiseen? Enpä usko.

Eli sen takia kannattaa mieluummin jättää kokonaan opettamatta? No, tee, miten haluat. Sääliksi käy vain lapsiasi, kun pidät heitä näköjään ihan kelvottomina ja tyhminä, kun eivät vielä 11-vuotiaana ole kyselleet sinulta erilaisista sijoitusvaihtoehdoista. 

No en mä nyt tietenkään tarkoita, että 11-vuotiaan pitäisi suhtautua rahaan, kuin aikuisen, haloo. Mietin vaan, kun toisaalta poikamme ei käytä rahaa juuri mihinkään, mutta ei toisaalta vaikuta arvostavan rahaa myöskään. Tulee mieleen se esimerkki, jossa se poikaystävä vain antoi rahan pultsarille ja meni kysymään vanhemmilta lisää. Poika saa vielä rahansa meiltä, viikkorahan muodossa. Voisi siis kuvitella, että hän on HYVÄ rahankäyttäjä, koska ei koskaan osta mitään, paitsi joskus jonkun pelin Steamista, mutta siis jos ei käytä rahaa, voiko taitoon sen kanssa luottaa? Sitten taas tyttö tosiaan vaikuttaa hiukan shop a holicilta jo nyt, mutta vaikea sanoa, mihin sekin menee nuorena se homma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa ennemmin OPETTAA lapsille rahan arvo... Meillä 15-vuotias tekee jo sijoitusvalinnat itse. Ei tarvitse pelätä että tuhlaa rahat heti kun saa ne "käyttöönsä", kun on oppinut rahan arvon ja sen mikä merkitys pääomalla on.

En oikein tiedä miten. Lapsi haluaa petsejä ja pehmoja, en oikein tiedä, miten siinä rahan arvoa opetetaan? Hän saa viikkorahaa. Synttärinä ja jouluna saa lahjoja 300-400 euron arvosta. Siis vasta 11-v. Kyllä hänelle alkaa valjeta, että jos veli saa 200e käteisenä ja hän saa sillä 4 isoa suosikkipehmoa Amazonista ja Luontokaupasta ja keräilypetsejä, että minkä arvoisia ne ovat. Mutta ei se vielä vaikuta ihqutukseen leikkiä (noilla kaikilla tosiaan leikitään ja kovaa, mm. soturikissoja ja kaikkea)...

Ja siis velikin sai muutamia paketteja, siksi rahaa 200e.

Ei apua! Voiko tällaisilla ihmisillä olla lapsia!? 

Sitä rahan arvoa opetetaan ihan siten, että lapsella on tietty summa käytössään ja hänen pitää itse miettiä, miten se on järkevintä käyttää. Sitten  pikkuhiljaa opetetaan, mistä kaikesta pitää maksaa, että pystyy elämään. Esimerkiksi teinille voi ihan helposti näyttää, että minä saan x verran palkkaa, vuokra on y ja muut pakolliset menot z. Sitten loput rahat pitää osata käyttää järkevästi ruokakaupassa ja jos jotain jää, niin sitten voi laittaa säästöön tai hemmotella itseään. Hyvin pienelle lapselle pystyy jo opettamaan, miten rahaa voi säästää, ettei koko viikkorahaa kannata tuhlata karkkehin, jos haluaa ostaa jonkun isomman asian. 

Ei minusta tuollaisia kuulu 11-vuotiaalle opettaa. Sun lapsesi eivät siis osaa tai saa leikkiä, koska opetat heille taloutta? En ymmärrä, mitä kritisoitavaa tuossa muka oli?

Kysyisin sinulta nyt tuon saman kysymyksen. Eivätkö sinun lapsesi osaa tai saa leikkiä, jos välillä opetat heille rahan arvoa? Ovatko he jotenkin jälkeenjääneitä vai miksi nämä eivät onnistu molemmat? 

Ja miten niin tuollaisia ei kuulu 11-vuotiaalle opettaa? Kasvavatko sinun lapsesi suoraan 11-vuotiaasta 18-vuotiaaksi vai miten sinulta meni ohitse, että pikkuhiljaa opetetaan asioita enemmän? Ja 11-vuotiaskin oppii kyllä viikkorahan käytön ihan helposti. Ei se nyt kuitenkaan mitään sotakoulutusta tai aikuisviihdettä ole. 

Ja siis meillä ainakin 11-v hilloaa saamiaan viikkorahoja ja on tyyliin tyytyväinen vain, jos niitä on noin 200e säästössä koko ajan. Nyt suunnittelee säästävänsä kesälomaan saakka, jolloin aikoo mennä ostamaan käytettyjä petsejä isolla summalla. En tiedä, miten isolla.

Mitäs siihen pitäisi sanoa? Sijoita?
Ja siis mankuu viikkorahojen oheen leluja koko ajan tai muuta sälää, seinäkalenteria ja kaikkea. On aina ollut hyvä puhumaan vanhemman ympäri :) Ja itselle helposti tulee tosi pihi olo, jos ei joskus jotain 2e Tigertavaraa osta. Tietenkin sanon, että ost tämä viikkorahoillasi, enkä suonkaan aina osta. Ei silti tunnu sille, että lapsi tajuaisi mitään rahan arvoa. Tosin siis ehtii tietenkin oppia, mutta miten tästä voisi päätellä hänen vastuullisuutensa tasoa 18-votiaana?

Tuo nyt on vaan typerää! Jos jo 11-vuotias vetelee vanhempiaan kuin litran mittaa, niin onnea vaan tulevaisuuteen! Meillä rahankäytön ohessa opetetaan myös ekologisia arvoja, joten jo sillä perusteella älyttömän krääsän ostaminen on tyhmää. Jos lapsi haluaa seinäkalenterin, niin miksei hänelle voisi sellaista ostaa? Toki, jos niitä lojuu jo pinossa jossain tyhjän panttina niin sitten ei tietenkään. Olen opettanut ettei mankuminen auta eikä meillä lapset todellakaan puhu minua ympäri turhan rojun ostamiseen. Jos lapsi osaa perustella hankinnan tärkeyden niin sitten. Esimerkiksi tuo kalenteri voisi olla hyvinkin järkevä ostos oman ajankäytön hahmottamiseksi. Joku sisustuskama voi olla todella tärkeä lapselle, jota voidaan yhdessä puntaroida millainen ja minkähintainen kannattaisi ostaa. Isommissa ostoksissa voi pohtia, jos lapsi maksaa itse osan ja minä osan. Ei tämä nyt mitään ydinfysiikkaa ole, vaan asia, joka opitaan arjessa muun elämisen ohessa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa ennemmin OPETTAA lapsille rahan arvo... Meillä 15-vuotias tekee jo sijoitusvalinnat itse. Ei tarvitse pelätä että tuhlaa rahat heti kun saa ne "käyttöönsä", kun on oppinut rahan arvon ja sen mikä merkitys pääomalla on.

En oikein tiedä miten. Lapsi haluaa petsejä ja pehmoja, en oikein tiedä, miten siinä rahan arvoa opetetaan? Hän saa viikkorahaa. Synttärinä ja jouluna saa lahjoja 300-400 euron arvosta. Siis vasta 11-v. Kyllä hänelle alkaa valjeta, että jos veli saa 200e käteisenä ja hän saa sillä 4 isoa suosikkipehmoa Amazonista ja Luontokaupasta ja keräilypetsejä, että minkä arvoisia ne ovat. Mutta ei se vielä vaikuta ihqutukseen leikkiä (noilla kaikilla tosiaan leikitään ja kovaa, mm. soturikissoja ja kaikkea)...

Ja siis velikin sai muutamia paketteja, siksi rahaa 200e.

Ei apua! Voiko tällaisilla ihmisillä olla lapsia!? 

Sitä rahan arvoa opetetaan ihan siten, että lapsella on tietty summa käytössään ja hänen pitää itse miettiä, miten se on järkevintä käyttää. Sitten  pikkuhiljaa opetetaan, mistä kaikesta pitää maksaa, että pystyy elämään. Esimerkiksi teinille voi ihan helposti näyttää, että minä saan x verran palkkaa, vuokra on y ja muut pakolliset menot z. Sitten loput rahat pitää osata käyttää järkevästi ruokakaupassa ja jos jotain jää, niin sitten voi laittaa säästöön tai hemmotella itseään. Hyvin pienelle lapselle pystyy jo opettamaan, miten rahaa voi säästää, ettei koko viikkorahaa kannata tuhlata karkkehin, jos haluaa ostaa jonkun isomman asian. 

Meillä on reilusti rahaa käytössä ja lapsetkin kyllä tietävät sen.

Meillä esim rahan järkevää käyttöä on opetettu siten, että 11v ei enää ostettaisi kaikkia hänen toivomia "petsejä ja pehmoja" - niitä vanhoja ihan kelvollisiakin kun olisi jo kertynyt melko lailla. Ennen joulua me juttelisimme jälleen lasten kanssa rahan käytön valinnoista ja suoraan pyytäisimme valitsemaan "tärkeimmän" Pets/pehmotoiveen ja kertoisimme, että säästämme osan rahoista kesänlomamatkaan, ja suunnittelisimme sitten yhdessä sitä, ja opettaisimme nauttimaan siitäkin tunteesta, että "sitten kun se raha käytetään"..

Mä en oo vielä aloittanut tätä ”ilon pilaamista” eli puhetta siitä, että kaikkia petsejä ei tarvita. Seuraan vielä sivista, että kehittyisikö rahan taju itsestään ts ei itsestään, mutta petsirajoitus siis kehittyisikö itsestään. Jos ei ala siitä näkymään merkkejä, on oltava ilon pilaaja sitten.

Ei se itsestään kehity. Ja mitä aikaisemmin siihen opettaa että elämässä joutuu tekemään valintoja joilla on seurauksensa sen vähemmän se pilaa sitä iloakaan.

En mä nyt väittänytkään, että ihan itsestään kehittyy, mutta voihan 11-v jotain alkaa ajatellakin, kun näkee, että veli vieressä saa 200 EUROA siitä, että hän sai karvakasoja ja muovinpaloja. Ehkä jossain vaiheessa. Ja siis en halveksi lapsen leluleikkejä, nehän ovat just ihania! Mutta siis tarkoitan kypsymistä kohti aikuisuutta! Että kumman otat mieluummin, 200e vai 6 ihanan ihqua sisustustyynyä? Noin esimerkkinä.

Jos meillä 11-v olisi kadehtinut sisaruksen lahja rahoja myös hän varmasti olisi saanut niiden lelujen tilalta rahaa jolla hän ehkä olisi osastanut niitä leluja.

Ai 😃 Teillä ei siis onnistu ehdoton onni siitä, mitä itse sai JA kadehtiminen samalla, ja saman rahan mutkumähaluuminen 😄 Meillä kyllä onnistuu 😂 Mutta siis tarkoitan, että lapsi oli hyvillään ja onnellinen lahjoistaan, oli itse toivonut ne lähes kaikki ja TIEDÄN, että ois halunnut ne sitten niillä rahoilla, MUTTA ei vain ois saanut niitä aatoksi.

MUTTA tiesin, että hän tulee myös ole,aan hiukan ”järkyttynyt” tajutessaan, että veli saa aika suuren summan rahaa, koska ei välitä tavarasta. Koska nyt oli eka joulu, että veli toivoi lahjansa rahana. Eikä siinä mitään. Tässähän oli oppituokio. Eikä 11-v. siitä pahoillaan ollut, ainahan se haluaa ihan kaiken. Haluta aina saa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa ennemmin OPETTAA lapsille rahan arvo... Meillä 15-vuotias tekee jo sijoitusvalinnat itse. Ei tarvitse pelätä että tuhlaa rahat heti kun saa ne "käyttöönsä", kun on oppinut rahan arvon ja sen mikä merkitys pääomalla on.

En oikein tiedä miten. Lapsi haluaa petsejä ja pehmoja, en oikein tiedä, miten siinä rahan arvoa opetetaan? Hän saa viikkorahaa. Synttärinä ja jouluna saa lahjoja 300-400 euron arvosta. Siis vasta 11-v. Kyllä hänelle alkaa valjeta, että jos veli saa 200e käteisenä ja hän saa sillä 4 isoa suosikkipehmoa Amazonista ja Luontokaupasta ja keräilypetsejä, että minkä arvoisia ne ovat. Mutta ei se vielä vaikuta ihqutukseen leikkiä (noilla kaikilla tosiaan leikitään ja kovaa, mm. soturikissoja ja kaikkea)...

Ja siis velikin sai muutamia paketteja, siksi rahaa 200e.

Ei apua! Voiko tällaisilla ihmisillä olla lapsia!? 

Sitä rahan arvoa opetetaan ihan siten, että lapsella on tietty summa käytössään ja hänen pitää itse miettiä, miten se on järkevintä käyttää. Sitten  pikkuhiljaa opetetaan, mistä kaikesta pitää maksaa, että pystyy elämään. Esimerkiksi teinille voi ihan helposti näyttää, että minä saan x verran palkkaa, vuokra on y ja muut pakolliset menot z. Sitten loput rahat pitää osata käyttää järkevästi ruokakaupassa ja jos jotain jää, niin sitten voi laittaa säästöön tai hemmotella itseään. Hyvin pienelle lapselle pystyy jo opettamaan, miten rahaa voi säästää, ettei koko viikkorahaa kannata tuhlata karkkehin, jos haluaa ostaa jonkun isomman asian. 

Ei minusta tuollaisia kuulu 11-vuotiaalle opettaa. Sun lapsesi eivät siis osaa tai saa leikkiä, koska opetat heille taloutta? En ymmärrä, mitä kritisoitavaa tuossa muka oli?

Kysyisin sinulta nyt tuon saman kysymyksen. Eivätkö sinun lapsesi osaa tai saa leikkiä, jos välillä opetat heille rahan arvoa? Ovatko he jotenkin jälkeenjääneitä vai miksi nämä eivät onnistu molemmat? 

Ja miten niin tuollaisia ei kuulu 11-vuotiaalle opettaa? Kasvavatko sinun lapsesi suoraan 11-vuotiaasta 18-vuotiaaksi vai miten sinulta meni ohitse, että pikkuhiljaa opetetaan asioita enemmän? Ja 11-vuotiaskin oppii kyllä viikkorahan käytön ihan helposti. Ei se nyt kuitenkaan mitään sotakoulutusta tai aikuisviihdettä ole. 

Ja siis meillä ainakin 11-v hilloaa saamiaan viikkorahoja ja on tyyliin tyytyväinen vain, jos niitä on noin 200e säästössä koko ajan. Nyt suunnittelee säästävänsä kesälomaan saakka, jolloin aikoo mennä ostamaan käytettyjä petsejä isolla summalla. En tiedä, miten isolla.

Mitäs siihen pitäisi sanoa? Sijoita?
Ja siis mankuu viikkorahojen oheen leluja koko ajan tai muuta sälää, seinäkalenteria ja kaikkea. On aina ollut hyvä puhumaan vanhemman ympäri :) Ja itselle helposti tulee tosi pihi olo, jos ei joskus jotain 2e Tigertavaraa osta. Tietenkin sanon, että ost tämä viikkorahoillasi, enkä suonkaan aina osta. Ei silti tunnu sille, että lapsi tajuaisi mitään rahan arvoa. Tosin siis ehtii tietenkin oppia, mutta miten tästä voisi päätellä hänen vastuullisuutensa tasoa 18-votiaana?

Tuo nyt on vaan typerää! Jos jo 11-vuotias vetelee vanhempiaan kuin litran mittaa, niin onnea vaan tulevaisuuteen! Meillä rahankäytön ohessa opetetaan myös ekologisia arvoja, joten jo sillä perusteella älyttömän krääsän ostaminen on tyhmää. Jos lapsi haluaa seinäkalenterin, niin miksei hänelle voisi sellaista ostaa? Toki, jos niitä lojuu jo pinossa jossain tyhjän panttina niin sitten ei tietenkään. Olen opettanut ettei mankuminen auta eikä meillä lapset todellakaan puhu minua ympäri turhan rojun ostamiseen. Jos lapsi osaa perustella hankinnan tärkeyden niin sitten. Esimerkiksi tuo kalenteri voisi olla hyvinkin järkevä ostos oman ajankäytön hahmottamiseksi. Joku sisustuskama voi olla todella tärkeä lapselle, jota voidaan yhdessä puntaroida millainen ja minkähintainen kannattaisi ostaa. Isommissa ostoksissa voi pohtia, jos lapsi maksaa itse osan ja minä osan. Ei tämä nyt mitään ydinfysiikkaa ole, vaan asia, joka opitaan arjessa muun elämisen ohessa. 

Ööö, miten voit kritisoida viestiäni, jos itse olet sitä mieltä, että sen kalenterin voi ostaa?

Ei niitä ole ennestään, siis.

Mikset sano lapselle, että osta se kalenteri viikkorahoillasi? Oletko lapsen mankumisen uhri? Vai mitä oikein koitat minulle ”opettaa”?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ehkä kannattaa pikkuhiljaa opettaa niille lapsille rahankäyttöä. Tai sitten jotenkin "korvamerkitä" sen säästön, että se pitää sitten käyttää ajokorttiin tai oman asunnon käsirahaan. 

Toisaalta en kyllä ymmärrä, miten se on sitten sinulta pois, vaikka se lapsi sen tuhlaisikin. Siinähän sitten eläisi niiden seurauksien kanssa. Saman verran sinulta joka tapauksessa menee rahaa. 

Millä logiikalla minulta menee tässä saman verran rahaa?

No jos säästät lspselle 10t ja lapsi ostaa sillä auton tai juo ne rahat. Sama 10t menee.

Niin? Ja se lapsi EDELLEEN tarvitsee sen auton. Eli ei mene sama raha. Tai ei tule ainakaan SAMA ELÄMÄ!

Ja siis aloituksessa sanotaan kylläkin, etten aio säästää lapsilleni heidän nimissään oleville tileille siksi, kun ei tiedä, mihin rahat menisivät.

Niin, nimenomaan ei tule sama elämä. Sinun hänelle säästämääsi rahaa meni kuitenkin ihan täsmälleen saman verran, sai hän auton tai ei. Jos hän sen lisäksi vielä tarvitsee sen auton, sitten hän säästää siihen rahat itse. 

Kuulostaa kyllä erikoiselta, että sinä julistat itsestäänselvyytenä, että lapsi tarvitsee auton, mutta lapsesi onkin sitten niin taukki, ettei sitä tajua niillä saamillaan rahoilla sitä hankkia. 

En mä ole heille säästämässä rahaa, etkö osaa ymmärtää lukemaasi? Säästäisin vain, jos voisin luottaa siihen, että rahat käytetään fiksusti. Ehkä kaikkein fiksuin olisi jatkaa säästämistä ja ottaa osingot itselle. Ja siis tietty nekin saa uudelleensijoittaa, miten vaan. Mutta sitten niistä sais pientä iloa itselle, jos ottaisi tuottoa ulos.

Ja siis on täysin mahdollista, ettei kakara osaa ajatella nenäänsä pitemmälle nuorena, eikä hanki ajotaitoa, jos ei sitä juuri ”sillä hetkellä” tarvitse.

Jos ei ole kovin fiksulta itsekään ei sitä voi oikein odottaa lapsiltakaan.

Miten niin ei ole kovin fiksu? Totta kai olisin käyttänyt sen asunnon varat mihin huvittaa, ELLEI vanhemmillani olisi ollut eräänlaista otetta minuun ja sellainen käytös olisi ollut erittäin nou nou. Ja siis se on hyvä asia se.

En silti ajattele, että nuori, joka tuhlaa asunnon rahat nauttimiseen olisi erityisen tyhmä. Minusta se kuulostaa hyvin tyypilliseltä lyhytnäköiseltä nuorelta. Tuskin itselläsi ois asunto säilynyt. Etkä sellaista ole edes saanut. Oletkin niin tyhmä. Vain me fiksut saadaan asunnot.

Asuntoja mulla on tällä hetkellä ihan omiksi tarpeiksi. Tässä vaiheessa en ole niitä ole ajatellut antaa lasten huoleksi. Rahaa lapsilla on sekä käyttö- että säästötileillä. Koska lapset ovat vielä alaikäisiä eivät he täysin voi vielä rahankäytöstään päättää mutta sen verran kuitenkin että luotan siihen että osaavat niitä hoitaa myös täysi-ikäisinä, tarvittaessa meidän vanhempien tuella ja ohjeilla.

No, miltä tuntuisi, jos lapsesi möisi lahjaksi antamasi asunnon? Ja itkisi sitten sinun iässäsi, kun halusi down shiftata eikä mennä kakkaaan työelämään, että on puilla paljailla? Koska siis kakkaan työelämään menevät vain ne, joilla ei ole vaihtoehtoa.

Sivusta kommentoin, että itse sitten kärsisi seuraukset. Kipin kapin töihin ja säästämään, jos vielä haluaa omistusasunnon. 

En kyllä yhtään ihmettele, jos lapset tekevät huonoja valintoja, jos vanhemmillakaan ei riitä käsityskyky näin yksinkertaiseen asiaan. 

Joo, mutta mun lapsenipa ei kärsi. Koska mikä pakottaa säästämään 18-vuotiaalle kakaralle? Ei mikään.

Ihana logiikka sinulla. Jos et anna rahaa 18-vuotiaalle kakaralle, lapsesi ei kärsi, mutta jos hän tuhlaa sinulta saamansa rahat, hän kärsii ihan hirveästi? 

No sikäli kärsii, että eipä saa rahoja uudelleen. Sen sijaan jos PIDÄN RAHAT ITSELLÄNI, VOIN AUTTAA HÄNTÄ NIILLÄ kun näen, onko sitä järkeä, vaiko ei.

No sitten teet niin. Me muut emme näe tuota niin isona uhkana, jos lapsi menettää rahat, joita alunperinkään ei olisi välttämättä saanut. 

”Me muut”, niin te ehkä rahankäytössä hieman huithapelit? Ja siis miten niin ”joita ei olisi alunperinkään välttämättä saanut”? Jos vanhempi säästää ne lapselle, niin siinä lapsi ne saa. Sen sijaan jos vanhempi pitää rahat itsellään ja auttaa fiksuissa hankinnoissa, tulos on rahan tuhlaamiseen menon tilannetta parempi.

Ei vaan me muut, jotka luotamme, että oma lapsi osaa ajatella asioita ihan normaalisti eikä heitä tarvitse pitää peräkammarissa 40-vuotiaaksi asti. 

Ei olisi alun perinkään saanut, oli se sinun jankutuksesi, että omalle lapsellesi et ainakaan mitään säästä. 

No, jos tämänkin ketjun tekstejä vähänkään jaksat lukea, niin voit huomata, että aika monenkaan ei olisi kannattanut luottaa siihen lapsen osaamiseen käyttää rahaa. Kumpi lasta isommassa kammarissa pitää, se, joka on säästäny lapselle rahaa jonka tämä saa käyttää lapsellisesti mihin haluaa, vai se, joka ei ole rahaa säästänyt ja katsoo, että lapsi voi saada apua järkeviin hankintoihin, hummausrahansa tehkööt itse?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lapselle todella haluaa antaa lahjaverottomasti pienehköjä (alle 10 000) summia, niin kai lahjaveroa voi kiertää maksamalla lapsen vuokran ja hän säästää vuokrarahat. Kunnes haluttu summa on täynnä (yli sen 4999)

Samalla lailla voi antaa vaikka enemmänkin...ihan rahana käteen. Jolloin käyttää niitä saamiaan rahoja kaikkeen elämiseen ja ne omat rahat jää tilille säästöön. Siinä ikään kuin vaihtuu ne rahat sinne tilille itsestään.

Kuka niitä vahtaa vaikka miten paljon antaa....vai itsekö oikeasti ilmoitatte verottajalle jos tuo 4999e summa ylittyy, enpä usko.

On katsos myös rehellisiä ihmisiä, jotka eivät tahdo rikkoa lakia vaikka kiinnijäämisriski on pieni. Taitaa huijarille tulla yllätyksenä. Miksi rikkoa lakia kun on ihan laillisiakin keinoja...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä lapset on vastanneet omista rahoistaan 7v iästä lähtien ja sijoituksistaan, kun ikää on ollut 11v. Parempi antaa tunaroida oikein kunnolla pienillä summilla, niin ihmeesti oppivat käyttämään rahaa, ei pelkästään säästämään. Nordnetin tunnukset ovat saaneet heti, kun se on ollut iän puolesta mahdollista.

Yksikään kolmesta lapsesta ei ole tuhlannut omaisuuttaan, vaikka 18v iässä jokaisella oli yli 60 000 e (ja näistä piti maistraatille tehdä vuosittain selvitykset). Ykiskään heistä ei ole ylpeillyt kavereille rahoillaan tai langennut typeriin kuukausimaksullisiin hyväntekeväisyysjuttuihin.

Jos opettaa lapsensa pelkäämään rahaa ja sen käyttämistä tai toisaalta ei vaivaudu kertomaan, mihin kaikkeen rahaa tarvitaan, niin lopputuloksena todella on nuori, joka äkkiä tyhjentää tilinsä. Siinä tilanteessa se on hänelle ainoa järkevä ratkaisu, koska 18 vuotta on hoettu, että ei ole varaa, ei ole rahaa - nyt sitä on, mutta pelko rahan loppumisesta ajaa käyttämään sen nopeasti pois.

Ikävä huomata että varallisuus luo juuri tuollaista "hyväntekeväisyys on hölmöyttä." Plan- kummina olo voisi kummasti avata lastenne silmiä että maailmassa kaikille ei ole säästetty rahaa valmiiksi. Myös UNICEF lahjoitukset n15e/kk.

Se että haluaa auttaa myös muita, on yksi tärkeimmistä asioista mitä lapsilleen voi opettaa. Raha ei ole elämänarvo.

Lapsemme ovat lahjoittaneet kaikki pieneksi jääneet merkkivaatteet, harrastusvälineet, ratsastusvälineet, aivan kaiken mikä lähtenyt vaihtoon - eteenpäin vähävaraisille.

Ovatko lapsenne ostaneet nämä ”pois lahjoittamansa” välineet itse? Ai, eivät. Onpa iso ”uhraus” ollut lahjoittaa liian pienet sukset ja vaatteet, tai tylsiksi käyneet lelut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa ennemmin OPETTAA lapsille rahan arvo... Meillä 15-vuotias tekee jo sijoitusvalinnat itse. Ei tarvitse pelätä että tuhlaa rahat heti kun saa ne "käyttöönsä", kun on oppinut rahan arvon ja sen mikä merkitys pääomalla on.

En oikein tiedä miten. Lapsi haluaa petsejä ja pehmoja, en oikein tiedä, miten siinä rahan arvoa opetetaan? Hän saa viikkorahaa. Synttärinä ja jouluna saa lahjoja 300-400 euron arvosta. Siis vasta 11-v. Kyllä hänelle alkaa valjeta, että jos veli saa 200e käteisenä ja hän saa sillä 4 isoa suosikkipehmoa Amazonista ja Luontokaupasta ja keräilypetsejä, että minkä arvoisia ne ovat. Mutta ei se vielä vaikuta ihqutukseen leikkiä (noilla kaikilla tosiaan leikitään ja kovaa, mm. soturikissoja ja kaikkea)...

Ja siis velikin sai muutamia paketteja, siksi rahaa 200e.

Ei apua! Voiko tällaisilla ihmisillä olla lapsia!? 

Sitä rahan arvoa opetetaan ihan siten, että lapsella on tietty summa käytössään ja hänen pitää itse miettiä, miten se on järkevintä käyttää. Sitten  pikkuhiljaa opetetaan, mistä kaikesta pitää maksaa, että pystyy elämään. Esimerkiksi teinille voi ihan helposti näyttää, että minä saan x verran palkkaa, vuokra on y ja muut pakolliset menot z. Sitten loput rahat pitää osata käyttää järkevästi ruokakaupassa ja jos jotain jää, niin sitten voi laittaa säästöön tai hemmotella itseään. Hyvin pienelle lapselle pystyy jo opettamaan, miten rahaa voi säästää, ettei koko viikkorahaa kannata tuhlata karkkehin, jos haluaa ostaa jonkun isomman asian. 

Ei minusta tuollaisia kuulu 11-vuotiaalle opettaa. Sun lapsesi eivät siis osaa tai saa leikkiä, koska opetat heille taloutta? En ymmärrä, mitä kritisoitavaa tuossa muka oli?

Kysyisin sinulta nyt tuon saman kysymyksen. Eivätkö sinun lapsesi osaa tai saa leikkiä, jos välillä opetat heille rahan arvoa? Ovatko he jotenkin jälkeenjääneitä vai miksi nämä eivät onnistu molemmat? 

Ja miten niin tuollaisia ei kuulu 11-vuotiaalle opettaa? Kasvavatko sinun lapsesi suoraan 11-vuotiaasta 18-vuotiaaksi vai miten sinulta meni ohitse, että pikkuhiljaa opetetaan asioita enemmän? Ja 11-vuotiaskin oppii kyllä viikkorahan käytön ihan helposti. Ei se nyt kuitenkaan mitään sotakoulutusta tai aikuisviihdettä ole. 

Ja siis meillä ainakin 11-v hilloaa saamiaan viikkorahoja ja on tyyliin tyytyväinen vain, jos niitä on noin 200e säästössä koko ajan. Nyt suunnittelee säästävänsä kesälomaan saakka, jolloin aikoo mennä ostamaan käytettyjä petsejä isolla summalla. En tiedä, miten isolla.

Mitäs siihen pitäisi sanoa? Sijoita?
Ja siis mankuu viikkorahojen oheen leluja koko ajan tai muuta sälää, seinäkalenteria ja kaikkea. On aina ollut hyvä puhumaan vanhemman ympäri :) Ja itselle helposti tulee tosi pihi olo, jos ei joskus jotain 2e Tigertavaraa osta. Tietenkin sanon, että ost tämä viikkorahoillasi, enkä suonkaan aina osta. Ei silti tunnu sille, että lapsi tajuaisi mitään rahan arvoa. Tosin siis ehtii tietenkin oppia, mutta miten tästä voisi päätellä hänen vastuullisuutensa tasoa 18-votiaana?

Tuo nyt on vaan typerää! Jos jo 11-vuotias vetelee vanhempiaan kuin litran mittaa, niin onnea vaan tulevaisuuteen! Meillä rahankäytön ohessa opetetaan myös ekologisia arvoja, joten jo sillä perusteella älyttömän krääsän ostaminen on tyhmää. Jos lapsi haluaa seinäkalenterin, niin miksei hänelle voisi sellaista ostaa? Toki, jos niitä lojuu jo pinossa jossain tyhjän panttina niin sitten ei tietenkään. Olen opettanut ettei mankuminen auta eikä meillä lapset todellakaan puhu minua ympäri turhan rojun ostamiseen. Jos lapsi osaa perustella hankinnan tärkeyden niin sitten. Esimerkiksi tuo kalenteri voisi olla hyvinkin järkevä ostos oman ajankäytön hahmottamiseksi. Joku sisustuskama voi olla todella tärkeä lapselle, jota voidaan yhdessä puntaroida millainen ja minkähintainen kannattaisi ostaa. Isommissa ostoksissa voi pohtia, jos lapsi maksaa itse osan ja minä osan. Ei tämä nyt mitään ydinfysiikkaa ole, vaan asia, joka opitaan arjessa muun elämisen ohessa. 

Ööö, miten voit kritisoida viestiäni, jos itse olet sitä mieltä, että sen kalenterin voi ostaa?

Ei niitä ole ennestään, siis.

Mikset sano lapselle, että osta se kalenteri viikkorahoillasi? Oletko lapsen mankumisen uhri? Vai mitä oikein koitat minulle ”opettaa”?

En yritä opettaa aikuiselle ihmiselle yhtään mitään. Pointti ei ole viime kädessä siinä ostetaanko joku asia vai ei, vaan MIKSI siihen päädytään. Onko kyse todellisesta tarpeesta vai vain halusta? Tämä on sellainen kysymys mikä joillekin aikuisille on epäselvää. Jos lapsi haluaa kalenterin, koska merkitsee siihen esim koepäivät ja menot niin se tulee tarpeeseen. Jos lapsi haluaa krääsää, koska hän nyt vain haluaa krääsää, niin siihen on viikkorahat. Toki siinäkin on järkevä ohjata lasta pohtimaan, onko järkeä ostaa sälää, jolle ei ole enää viikon päästä tarvetta tms?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa ennemmin OPETTAA lapsille rahan arvo... Meillä 15-vuotias tekee jo sijoitusvalinnat itse. Ei tarvitse pelätä että tuhlaa rahat heti kun saa ne "käyttöönsä", kun on oppinut rahan arvon ja sen mikä merkitys pääomalla on.

En oikein tiedä miten. Lapsi haluaa petsejä ja pehmoja, en oikein tiedä, miten siinä rahan arvoa opetetaan? Hän saa viikkorahaa. Synttärinä ja jouluna saa lahjoja 300-400 euron arvosta. Siis vasta 11-v. Kyllä hänelle alkaa valjeta, että jos veli saa 200e käteisenä ja hän saa sillä 4 isoa suosikkipehmoa Amazonista ja Luontokaupasta ja keräilypetsejä, että minkä arvoisia ne ovat. Mutta ei se vielä vaikuta ihqutukseen leikkiä (noilla kaikilla tosiaan leikitään ja kovaa, mm. soturikissoja ja kaikkea)...

Ja siis velikin sai muutamia paketteja, siksi rahaa 200e.

Ei apua! Voiko tällaisilla ihmisillä olla lapsia!? 

Sitä rahan arvoa opetetaan ihan siten, että lapsella on tietty summa käytössään ja hänen pitää itse miettiä, miten se on järkevintä käyttää. Sitten  pikkuhiljaa opetetaan, mistä kaikesta pitää maksaa, että pystyy elämään. Esimerkiksi teinille voi ihan helposti näyttää, että minä saan x verran palkkaa, vuokra on y ja muut pakolliset menot z. Sitten loput rahat pitää osata käyttää järkevästi ruokakaupassa ja jos jotain jää, niin sitten voi laittaa säästöön tai hemmotella itseään. Hyvin pienelle lapselle pystyy jo opettamaan, miten rahaa voi säästää, ettei koko viikkorahaa kannata tuhlata karkkehin, jos haluaa ostaa jonkun isomman asian. 

Meillä on reilusti rahaa käytössä ja lapsetkin kyllä tietävät sen.

Meillä esim rahan järkevää käyttöä on opetettu siten, että 11v ei enää ostettaisi kaikkia hänen toivomia "petsejä ja pehmoja" - niitä vanhoja ihan kelvollisiakin kun olisi jo kertynyt melko lailla. Ennen joulua me juttelisimme jälleen lasten kanssa rahan käytön valinnoista ja suoraan pyytäisimme valitsemaan "tärkeimmän" Pets/pehmotoiveen ja kertoisimme, että säästämme osan rahoista kesänlomamatkaan, ja suunnittelisimme sitten yhdessä sitä, ja opettaisimme nauttimaan siitäkin tunteesta, että "sitten kun se raha käytetään"..

Mä en oo vielä aloittanut tätä ”ilon pilaamista” eli puhetta siitä, että kaikkia petsejä ei tarvita. Seuraan vielä sivista, että kehittyisikö rahan taju itsestään ts ei itsestään, mutta petsirajoitus siis kehittyisikö itsestään. Jos ei ala siitä näkymään merkkejä, on oltava ilon pilaaja sitten.

Ei se itsestään kehity. Ja mitä aikaisemmin siihen opettaa että elämässä joutuu tekemään valintoja joilla on seurauksensa sen vähemmän se pilaa sitä iloakaan.

En mä nyt väittänytkään, että ihan itsestään kehittyy, mutta voihan 11-v jotain alkaa ajatellakin, kun näkee, että veli vieressä saa 200 EUROA siitä, että hän sai karvakasoja ja muovinpaloja. Ehkä jossain vaiheessa. Ja siis en halveksi lapsen leluleikkejä, nehän ovat just ihania! Mutta siis tarkoitan kypsymistä kohti aikuisuutta! Että kumman otat mieluummin, 200e vai 6 ihanan ihqua sisustustyynyä? Noin esimerkkinä.

Jos meillä 11-v olisi kadehtinut sisaruksen lahja rahoja myös hän varmasti olisi saanut niiden lelujen tilalta rahaa jolla hän ehkä olisi osastanut niitä leluja.

Ai 😃 Teillä ei siis onnistu ehdoton onni siitä, mitä itse sai JA kadehtiminen samalla, ja saman rahan mutkumähaluuminen 😄 Meillä kyllä onnistuu 😂 Mutta siis tarkoitan, että lapsi oli hyvillään ja onnellinen lahjoistaan, oli itse toivonut ne lähes kaikki ja TIEDÄN, että ois halunnut ne sitten niillä rahoilla, MUTTA ei vain ois saanut niitä aatoksi.

MUTTA tiesin, että hän tulee myös ole,aan hiukan ”järkyttynyt” tajutessaan, että veli saa aika suuren summan rahaa, koska ei välitä tavarasta. Koska nyt oli eka joulu, että veli toivoi lahjansa rahana. Eikä siinä mitään. Tässähän oli oppituokio. Eikä 11-v. siitä pahoillaan ollut, ainahan se haluaa ihan kaiken. Haluta aina saa.

Ei lahjat ole lapsillamme saman arvoisia. Ei vaikka ne meidän antamat lahjat on saman arvoisia. Toinen lapsista saa esim. synttäreillä usein rahaa, toinen jotakin mitä hän on esim. pyytänyt. Lahjat ei opeta lapsille rahankäyttöä se on opetettava muuten. Mutta tossa esimerkissä oli vain se opetus että raha on väline eikä se ole yhtään arvokkaampaa kuin vaikka lelut jos koet että ne on se mitä tarvitset eniten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lapselle todella haluaa antaa lahjaverottomasti pienehköjä (alle 10 000) summia, niin kai lahjaveroa voi kiertää maksamalla lapsen vuokran ja hän säästää vuokrarahat. Kunnes haluttu summa on täynnä (yli sen 4999)

Samalla lailla voi antaa vaikka enemmänkin...ihan rahana käteen. Jolloin käyttää niitä saamiaan rahoja kaikkeen elämiseen ja ne omat rahat jää tilille säästöön. Siinä ikään kuin vaihtuu ne rahat sinne tilille itsestään.

Kuka niitä vahtaa vaikka miten paljon antaa....vai itsekö oikeasti ilmoitatte verottajalle jos tuo 4999e summa ylittyy, enpä usko.

Juu, ei meillä ainakaan katsottu. Mummini antoi ainakin paljon isompia lahjoituksia koko elämänsä ajan ja jossain vaiheessa tehtiin kertalahjoituksesta (3999e) ilmoitus. Sitten saattoi seuraavassa kuussa tulla synttärilahjaksi 1500e tilille... siitä ei ilmoitettu minnekään :) Tyhmät makselee noistakin veroja :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa ennemmin OPETTAA lapsille rahan arvo... Meillä 15-vuotias tekee jo sijoitusvalinnat itse. Ei tarvitse pelätä että tuhlaa rahat heti kun saa ne "käyttöönsä", kun on oppinut rahan arvon ja sen mikä merkitys pääomalla on.

En oikein tiedä miten. Lapsi haluaa petsejä ja pehmoja, en oikein tiedä, miten siinä rahan arvoa opetetaan? Hän saa viikkorahaa. Synttärinä ja jouluna saa lahjoja 300-400 euron arvosta. Siis vasta 11-v. Kyllä hänelle alkaa valjeta, että jos veli saa 200e käteisenä ja hän saa sillä 4 isoa suosikkipehmoa Amazonista ja Luontokaupasta ja keräilypetsejä, että minkä arvoisia ne ovat. Mutta ei se vielä vaikuta ihqutukseen leikkiä (noilla kaikilla tosiaan leikitään ja kovaa, mm. soturikissoja ja kaikkea)...

Ja siis velikin sai muutamia paketteja, siksi rahaa 200e.

Ei apua! Voiko tällaisilla ihmisillä olla lapsia!? 

Sitä rahan arvoa opetetaan ihan siten, että lapsella on tietty summa käytössään ja hänen pitää itse miettiä, miten se on järkevintä käyttää. Sitten  pikkuhiljaa opetetaan, mistä kaikesta pitää maksaa, että pystyy elämään. Esimerkiksi teinille voi ihan helposti näyttää, että minä saan x verran palkkaa, vuokra on y ja muut pakolliset menot z. Sitten loput rahat pitää osata käyttää järkevästi ruokakaupassa ja jos jotain jää, niin sitten voi laittaa säästöön tai hemmotella itseään. Hyvin pienelle lapselle pystyy jo opettamaan, miten rahaa voi säästää, ettei koko viikkorahaa kannata tuhlata karkkehin, jos haluaa ostaa jonkun isomman asian. 

Meillä on reilusti rahaa käytössä ja lapsetkin kyllä tietävät sen.

Meillä esim rahan järkevää käyttöä on opetettu siten, että 11v ei enää ostettaisi kaikkia hänen toivomia "petsejä ja pehmoja" - niitä vanhoja ihan kelvollisiakin kun olisi jo kertynyt melko lailla. Ennen joulua me juttelisimme jälleen lasten kanssa rahan käytön valinnoista ja suoraan pyytäisimme valitsemaan "tärkeimmän" Pets/pehmotoiveen ja kertoisimme, että säästämme osan rahoista kesänlomamatkaan, ja suunnittelisimme sitten yhdessä sitä, ja opettaisimme nauttimaan siitäkin tunteesta, että "sitten kun se raha käytetään"..

Mä en oo vielä aloittanut tätä ”ilon pilaamista” eli puhetta siitä, että kaikkia petsejä ei tarvita. Seuraan vielä sivista, että kehittyisikö rahan taju itsestään ts ei itsestään, mutta petsirajoitus siis kehittyisikö itsestään. Jos ei ala siitä näkymään merkkejä, on oltava ilon pilaaja sitten.

Ei se itsestään kehity. Ja mitä aikaisemmin siihen opettaa että elämässä joutuu tekemään valintoja joilla on seurauksensa sen vähemmän se pilaa sitä iloakaan.

En mä nyt väittänytkään, että ihan itsestään kehittyy, mutta voihan 11-v jotain alkaa ajatellakin, kun näkee, että veli vieressä saa 200 EUROA siitä, että hän sai karvakasoja ja muovinpaloja. Ehkä jossain vaiheessa. Ja siis en halveksi lapsen leluleikkejä, nehän ovat just ihania! Mutta siis tarkoitan kypsymistä kohti aikuisuutta! Että kumman otat mieluummin, 200e vai 6 ihanan ihqua sisustustyynyä? Noin esimerkkinä.

Jos meillä 11-v olisi kadehtinut sisaruksen lahja rahoja myös hän varmasti olisi saanut niiden lelujen tilalta rahaa jolla hän ehkä olisi osastanut niitä leluja.

Ai 😃 Teillä ei siis onnistu ehdoton onni siitä, mitä itse sai JA kadehtiminen samalla, ja saman rahan mutkumähaluuminen 😄 Meillä kyllä onnistuu 😂 Mutta siis tarkoitan, että lapsi oli hyvillään ja onnellinen lahjoistaan, oli itse toivonut ne lähes kaikki ja TIEDÄN, että ois halunnut ne sitten niillä rahoilla, MUTTA ei vain ois saanut niitä aatoksi.

MUTTA tiesin, että hän tulee myös ole,aan hiukan ”järkyttynyt” tajutessaan, että veli saa aika suuren summan rahaa, koska ei välitä tavarasta. Koska nyt oli eka joulu, että veli toivoi lahjansa rahana. Eikä siinä mitään. Tässähän oli oppituokio. Eikä 11-v. siitä pahoillaan ollut, ainahan se haluaa ihan kaiken. Haluta aina saa.

Ei lahjat ole lapsillamme saman arvoisia. Ei vaikka ne meidän antamat lahjat on saman arvoisia. Toinen lapsista saa esim. synttäreillä usein rahaa, toinen jotakin mitä hän on esim. pyytänyt. Lahjat ei opeta lapsille rahankäyttöä se on opetettava muuten. Mutta tossa esimerkissä oli vain se opetus että raha on väline eikä se ole yhtään arvokkaampaa kuin vaikka lelut jos koet että ne on se mitä tarvitset eniten.

Meillä lahjat lapsille ovat saman arvoisia. On epäreilua suosia toista lasta lahjojen arvoissakaan.

Ja siis en ihan ymmärtänyt, mitä tarkoitit mutta siis sanoin lapselle, että pojan ja sinun lahjoihin meni yhtä paljon rahaa. Eiköhän hän siitä ymmärrä, minkä arvoisia lahjoja hän sai. Hän saattaa myös kysyä, mitä jokin maksoi ja sanon aina rehellisesti, mitä lahja maksoi, jos kerran kysyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ehkä kannattaa pikkuhiljaa opettaa niille lapsille rahankäyttöä. Tai sitten jotenkin "korvamerkitä" sen säästön, että se pitää sitten käyttää ajokorttiin tai oman asunnon käsirahaan. 

Toisaalta en kyllä ymmärrä, miten se on sitten sinulta pois, vaikka se lapsi sen tuhlaisikin. Siinähän sitten eläisi niiden seurauksien kanssa. Saman verran sinulta joka tapauksessa menee rahaa. 

Millä logiikalla minulta menee tässä saman verran rahaa?

No jos säästät lspselle 10t ja lapsi ostaa sillä auton tai juo ne rahat. Sama 10t menee.

Niin? Ja se lapsi EDELLEEN tarvitsee sen auton. Eli ei mene sama raha. Tai ei tule ainakaan SAMA ELÄMÄ!

Ja siis aloituksessa sanotaan kylläkin, etten aio säästää lapsilleni heidän nimissään oleville tileille siksi, kun ei tiedä, mihin rahat menisivät.

Niin, nimenomaan ei tule sama elämä. Sinun hänelle säästämääsi rahaa meni kuitenkin ihan täsmälleen saman verran, sai hän auton tai ei. Jos hän sen lisäksi vielä tarvitsee sen auton, sitten hän säästää siihen rahat itse. 

Kuulostaa kyllä erikoiselta, että sinä julistat itsestäänselvyytenä, että lapsi tarvitsee auton, mutta lapsesi onkin sitten niin taukki, ettei sitä tajua niillä saamillaan rahoilla sitä hankkia. 

En mä ole heille säästämässä rahaa, etkö osaa ymmärtää lukemaasi? Säästäisin vain, jos voisin luottaa siihen, että rahat käytetään fiksusti. Ehkä kaikkein fiksuin olisi jatkaa säästämistä ja ottaa osingot itselle. Ja siis tietty nekin saa uudelleensijoittaa, miten vaan. Mutta sitten niistä sais pientä iloa itselle, jos ottaisi tuottoa ulos.

Ja siis on täysin mahdollista, ettei kakara osaa ajatella nenäänsä pitemmälle nuorena, eikä hanki ajotaitoa, jos ei sitä juuri ”sillä hetkellä” tarvitse.

Jos ei ole kovin fiksulta itsekään ei sitä voi oikein odottaa lapsiltakaan.

Miten niin ei ole kovin fiksu? Totta kai olisin käyttänyt sen asunnon varat mihin huvittaa, ELLEI vanhemmillani olisi ollut eräänlaista otetta minuun ja sellainen käytös olisi ollut erittäin nou nou. Ja siis se on hyvä asia se.

En silti ajattele, että nuori, joka tuhlaa asunnon rahat nauttimiseen olisi erityisen tyhmä. Minusta se kuulostaa hyvin tyypilliseltä lyhytnäköiseltä nuorelta. Tuskin itselläsi ois asunto säilynyt. Etkä sellaista ole edes saanut. Oletkin niin tyhmä. Vain me fiksut saadaan asunnot.

Asuntoja mulla on tällä hetkellä ihan omiksi tarpeiksi. Tässä vaiheessa en ole niitä ole ajatellut antaa lasten huoleksi. Rahaa lapsilla on sekä käyttö- että säästötileillä. Koska lapset ovat vielä alaikäisiä eivät he täysin voi vielä rahankäytöstään päättää mutta sen verran kuitenkin että luotan siihen että osaavat niitä hoitaa myös täysi-ikäisinä, tarvittaessa meidän vanhempien tuella ja ohjeilla.

No, miltä tuntuisi, jos lapsesi möisi lahjaksi antamasi asunnon? Ja itkisi sitten sinun iässäsi, kun halusi down shiftata eikä mennä kakkaaan työelämään, että on puilla paljailla? Koska siis kakkaan työelämään menevät vain ne, joilla ei ole vaihtoehtoa.

Sivusta kommentoin, että itse sitten kärsisi seuraukset. Kipin kapin töihin ja säästämään, jos vielä haluaa omistusasunnon. 

En kyllä yhtään ihmettele, jos lapset tekevät huonoja valintoja, jos vanhemmillakaan ei riitä käsityskyky näin yksinkertaiseen asiaan. 

Joo, mutta mun lapsenipa ei kärsi. Koska mikä pakottaa säästämään 18-vuotiaalle kakaralle? Ei mikään.

Ihana logiikka sinulla. Jos et anna rahaa 18-vuotiaalle kakaralle, lapsesi ei kärsi, mutta jos hän tuhlaa sinulta saamansa rahat, hän kärsii ihan hirveästi? 

No sikäli kärsii, että eipä saa rahoja uudelleen. Sen sijaan jos PIDÄN RAHAT ITSELLÄNI, VOIN AUTTAA HÄNTÄ NIILLÄ kun näen, onko sitä järkeä, vaiko ei.

No sitten teet niin. Me muut emme näe tuota niin isona uhkana, jos lapsi menettää rahat, joita alunperinkään ei olisi välttämättä saanut. 

”Me muut”, niin te ehkä rahankäytössä hieman huithapelit? Ja siis miten niin ”joita ei olisi alunperinkään välttämättä saanut”? Jos vanhempi säästää ne lapselle, niin siinä lapsi ne saa. Sen sijaan jos vanhempi pitää rahat itsellään ja auttaa fiksuissa hankinnoissa, tulos on rahan tuhlaamiseen menon tilannetta parempi.

Ei vaan me muut, jotka luotamme, että oma lapsi osaa ajatella asioita ihan normaalisti eikä heitä tarvitse pitää peräkammarissa 40-vuotiaaksi asti. 

Ei olisi alun perinkään saanut, oli se sinun jankutuksesi, että omalle lapsellesi et ainakaan mitään säästä. 

No, jos tämänkin ketjun tekstejä vähänkään jaksat lukea, niin voit huomata, että aika monenkaan ei olisi kannattanut luottaa siihen lapsen osaamiseen käyttää rahaa. Kumpi lasta isommassa kammarissa pitää, se, joka on säästäny lapselle rahaa jonka tämä saa käyttää lapsellisesti mihin haluaa, vai se, joka ei ole rahaa säästänyt ja katsoo, että lapsi voi saada apua järkeviin hankintoihin, hummausrahansa tehkööt itse?

Peräkammariin voi jäädä ihan kumpi tahansa. Epätodennäköisemmin se lapsi joka tottuu tekemään päätökset itse eikä niitä ole vanhemmat tekemässä hänen puolestaan halusi hän sitten tuhlailla tai säästää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa ennemmin OPETTAA lapsille rahan arvo... Meillä 15-vuotias tekee jo sijoitusvalinnat itse. Ei tarvitse pelätä että tuhlaa rahat heti kun saa ne "käyttöönsä", kun on oppinut rahan arvon ja sen mikä merkitys pääomalla on.

En oikein tiedä miten. Lapsi haluaa petsejä ja pehmoja, en oikein tiedä, miten siinä rahan arvoa opetetaan? Hän saa viikkorahaa. Synttärinä ja jouluna saa lahjoja 300-400 euron arvosta. Siis vasta 11-v. Kyllä hänelle alkaa valjeta, että jos veli saa 200e käteisenä ja hän saa sillä 4 isoa suosikkipehmoa Amazonista ja Luontokaupasta ja keräilypetsejä, että minkä arvoisia ne ovat. Mutta ei se vielä vaikuta ihqutukseen leikkiä (noilla kaikilla tosiaan leikitään ja kovaa, mm. soturikissoja ja kaikkea)...

Ja siis velikin sai muutamia paketteja, siksi rahaa 200e.

Ei apua! Voiko tällaisilla ihmisillä olla lapsia!? 

Sitä rahan arvoa opetetaan ihan siten, että lapsella on tietty summa käytössään ja hänen pitää itse miettiä, miten se on järkevintä käyttää. Sitten  pikkuhiljaa opetetaan, mistä kaikesta pitää maksaa, että pystyy elämään. Esimerkiksi teinille voi ihan helposti näyttää, että minä saan x verran palkkaa, vuokra on y ja muut pakolliset menot z. Sitten loput rahat pitää osata käyttää järkevästi ruokakaupassa ja jos jotain jää, niin sitten voi laittaa säästöön tai hemmotella itseään. Hyvin pienelle lapselle pystyy jo opettamaan, miten rahaa voi säästää, ettei koko viikkorahaa kannata tuhlata karkkehin, jos haluaa ostaa jonkun isomman asian. 

Ei minusta tuollaisia kuulu 11-vuotiaalle opettaa. Sun lapsesi eivät siis osaa tai saa leikkiä, koska opetat heille taloutta? En ymmärrä, mitä kritisoitavaa tuossa muka oli?

Kysyisin sinulta nyt tuon saman kysymyksen. Eivätkö sinun lapsesi osaa tai saa leikkiä, jos välillä opetat heille rahan arvoa? Ovatko he jotenkin jälkeenjääneitä vai miksi nämä eivät onnistu molemmat? 

Ja miten niin tuollaisia ei kuulu 11-vuotiaalle opettaa? Kasvavatko sinun lapsesi suoraan 11-vuotiaasta 18-vuotiaaksi vai miten sinulta meni ohitse, että pikkuhiljaa opetetaan asioita enemmän? Ja 11-vuotiaskin oppii kyllä viikkorahan käytön ihan helposti. Ei se nyt kuitenkaan mitään sotakoulutusta tai aikuisviihdettä ole. 

Ja siis meillä ainakin 11-v hilloaa saamiaan viikkorahoja ja on tyyliin tyytyväinen vain, jos niitä on noin 200e säästössä koko ajan. Nyt suunnittelee säästävänsä kesälomaan saakka, jolloin aikoo mennä ostamaan käytettyjä petsejä isolla summalla. En tiedä, miten isolla.

Mitäs siihen pitäisi sanoa? Sijoita?
Ja siis mankuu viikkorahojen oheen leluja koko ajan tai muuta sälää, seinäkalenteria ja kaikkea. On aina ollut hyvä puhumaan vanhemman ympäri :) Ja itselle helposti tulee tosi pihi olo, jos ei joskus jotain 2e Tigertavaraa osta. Tietenkin sanon, että ost tämä viikkorahoillasi, enkä suonkaan aina osta. Ei silti tunnu sille, että lapsi tajuaisi mitään rahan arvoa. Tosin siis ehtii tietenkin oppia, mutta miten tästä voisi päätellä hänen vastuullisuutensa tasoa 18-votiaana?

Tuo nyt on vaan typerää! Jos jo 11-vuotias vetelee vanhempiaan kuin litran mittaa, niin onnea vaan tulevaisuuteen! Meillä rahankäytön ohessa opetetaan myös ekologisia arvoja, joten jo sillä perusteella älyttömän krääsän ostaminen on tyhmää. Jos lapsi haluaa seinäkalenterin, niin miksei hänelle voisi sellaista ostaa? Toki, jos niitä lojuu jo pinossa jossain tyhjän panttina niin sitten ei tietenkään. Olen opettanut ettei mankuminen auta eikä meillä lapset todellakaan puhu minua ympäri turhan rojun ostamiseen. Jos lapsi osaa perustella hankinnan tärkeyden niin sitten. Esimerkiksi tuo kalenteri voisi olla hyvinkin järkevä ostos oman ajankäytön hahmottamiseksi. Joku sisustuskama voi olla todella tärkeä lapselle, jota voidaan yhdessä puntaroida millainen ja minkähintainen kannattaisi ostaa. Isommissa ostoksissa voi pohtia, jos lapsi maksaa itse osan ja minä osan. Ei tämä nyt mitään ydinfysiikkaa ole, vaan asia, joka opitaan arjessa muun elämisen ohessa. 

Ööö, miten voit kritisoida viestiäni, jos itse olet sitä mieltä, että sen kalenterin voi ostaa?

Ei niitä ole ennestään, siis.

Mikset sano lapselle, että osta se kalenteri viikkorahoillasi? Oletko lapsen mankumisen uhri? Vai mitä oikein koitat minulle ”opettaa”?

En yritä opettaa aikuiselle ihmiselle yhtään mitään. Pointti ei ole viime kädessä siinä ostetaanko joku asia vai ei, vaan MIKSI siihen päädytään. Onko kyse todellisesta tarpeesta vai vain halusta? Tämä on sellainen kysymys mikä joillekin aikuisille on epäselvää. Jos lapsi haluaa kalenterin, koska merkitsee siihen esim koepäivät ja menot niin se tulee tarpeeseen. Jos lapsi haluaa krääsää, koska hän nyt vain haluaa krääsää, niin siihen on viikkorahat. Toki siinäkin on järkevä ohjata lasta pohtimaan, onko järkeä ostaa sälää, jolle ei ole enää viikon päästä tarvetta tms?

Jaa, onko näin? Meillä esim. tämä tyttö todella ”tarvitsee” kaikkia pyytämiään asioita (ts. esim. tuota kalenteria), hän tosin tarvitsee sitä ihaillakseen kuvia. Hän jaksaa koko vuoden läpi kertoa, mikä uusi ihana kuva nyt tuli. Poika taas ei tarvitse tällaista. Jos hän siis haluaisi kalenterin, hänen pitää maksaa se itse, koska kyse ei ole tarpeesta? Tyttö taas on onneton ja surullinen, jos ei saa kalenteria, poika unohtaisi sen 2 sekunnissa, vaikka sattuisikin sitä jossain hetken mielijohteessa oyytämään.

Meillä siis poika aniharvoin pitää kiinni haluaistaan tai tarpeistaan, tytöllä niitä on taas koko ajan ja jatkuvasti. Ei se kriteeri nyt voi tarvekaan olla, ainakaan lapsen kokema, jos halutaan ”ettei aina saa, kun pyytää”.

Mutta taas monesti, kun tyttö jotain pyytää, hän ihan oikeasti on sen tarvinnut. Lapset ovat erilaisia. Ei se opeta rahankäyttöä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa ennemmin OPETTAA lapsille rahan arvo... Meillä 15-vuotias tekee jo sijoitusvalinnat itse. Ei tarvitse pelätä että tuhlaa rahat heti kun saa ne "käyttöönsä", kun on oppinut rahan arvon ja sen mikä merkitys pääomalla on.

En oikein tiedä miten. Lapsi haluaa petsejä ja pehmoja, en oikein tiedä, miten siinä rahan arvoa opetetaan? Hän saa viikkorahaa. Synttärinä ja jouluna saa lahjoja 300-400 euron arvosta. Siis vasta 11-v. Kyllä hänelle alkaa valjeta, että jos veli saa 200e käteisenä ja hän saa sillä 4 isoa suosikkipehmoa Amazonista ja Luontokaupasta ja keräilypetsejä, että minkä arvoisia ne ovat. Mutta ei se vielä vaikuta ihqutukseen leikkiä (noilla kaikilla tosiaan leikitään ja kovaa, mm. soturikissoja ja kaikkea)...

Ja siis velikin sai muutamia paketteja, siksi rahaa 200e.

Ei apua! Voiko tällaisilla ihmisillä olla lapsia!? 

Sitä rahan arvoa opetetaan ihan siten, että lapsella on tietty summa käytössään ja hänen pitää itse miettiä, miten se on järkevintä käyttää. Sitten  pikkuhiljaa opetetaan, mistä kaikesta pitää maksaa, että pystyy elämään. Esimerkiksi teinille voi ihan helposti näyttää, että minä saan x verran palkkaa, vuokra on y ja muut pakolliset menot z. Sitten loput rahat pitää osata käyttää järkevästi ruokakaupassa ja jos jotain jää, niin sitten voi laittaa säästöön tai hemmotella itseään. Hyvin pienelle lapselle pystyy jo opettamaan, miten rahaa voi säästää, ettei koko viikkorahaa kannata tuhlata karkkehin, jos haluaa ostaa jonkun isomman asian. 

Ei minusta tuollaisia kuulu 11-vuotiaalle opettaa. Sun lapsesi eivät siis osaa tai saa leikkiä, koska opetat heille taloutta? En ymmärrä, mitä kritisoitavaa tuossa muka oli?

Kysyisin sinulta nyt tuon saman kysymyksen. Eivätkö sinun lapsesi osaa tai saa leikkiä, jos välillä opetat heille rahan arvoa? Ovatko he jotenkin jälkeenjääneitä vai miksi nämä eivät onnistu molemmat? 

Ja miten niin tuollaisia ei kuulu 11-vuotiaalle opettaa? Kasvavatko sinun lapsesi suoraan 11-vuotiaasta 18-vuotiaaksi vai miten sinulta meni ohitse, että pikkuhiljaa opetetaan asioita enemmän? Ja 11-vuotiaskin oppii kyllä viikkorahan käytön ihan helposti. Ei se nyt kuitenkaan mitään sotakoulutusta tai aikuisviihdettä ole. 

Ja siis meillä ainakin 11-v hilloaa saamiaan viikkorahoja ja on tyyliin tyytyväinen vain, jos niitä on noin 200e säästössä koko ajan. Nyt suunnittelee säästävänsä kesälomaan saakka, jolloin aikoo mennä ostamaan käytettyjä petsejä isolla summalla. En tiedä, miten isolla.

Mitäs siihen pitäisi sanoa? Sijoita?
Ja siis mankuu viikkorahojen oheen leluja koko ajan tai muuta sälää, seinäkalenteria ja kaikkea. On aina ollut hyvä puhumaan vanhemman ympäri :) Ja itselle helposti tulee tosi pihi olo, jos ei joskus jotain 2e Tigertavaraa osta. Tietenkin sanon, että ost tämä viikkorahoillasi, enkä suonkaan aina osta. Ei silti tunnu sille, että lapsi tajuaisi mitään rahan arvoa. Tosin siis ehtii tietenkin oppia, mutta miten tästä voisi päätellä hänen vastuullisuutensa tasoa 18-votiaana?

Tuo nyt on vaan typerää! Jos jo 11-vuotias vetelee vanhempiaan kuin litran mittaa, niin onnea vaan tulevaisuuteen! Meillä rahankäytön ohessa opetetaan myös ekologisia arvoja, joten jo sillä perusteella älyttömän krääsän ostaminen on tyhmää. Jos lapsi haluaa seinäkalenterin, niin miksei hänelle voisi sellaista ostaa? Toki, jos niitä lojuu jo pinossa jossain tyhjän panttina niin sitten ei tietenkään. Olen opettanut ettei mankuminen auta eikä meillä lapset todellakaan puhu minua ympäri turhan rojun ostamiseen. Jos lapsi osaa perustella hankinnan tärkeyden niin sitten. Esimerkiksi tuo kalenteri voisi olla hyvinkin järkevä ostos oman ajankäytön hahmottamiseksi. Joku sisustuskama voi olla todella tärkeä lapselle, jota voidaan yhdessä puntaroida millainen ja minkähintainen kannattaisi ostaa. Isommissa ostoksissa voi pohtia, jos lapsi maksaa itse osan ja minä osan. Ei tämä nyt mitään ydinfysiikkaa ole, vaan asia, joka opitaan arjessa muun elämisen ohessa. 

Ööö, miten voit kritisoida viestiäni, jos itse olet sitä mieltä, että sen kalenterin voi ostaa?

Ei niitä ole ennestään, siis.

Mikset sano lapselle, että osta se kalenteri viikkorahoillasi? Oletko lapsen mankumisen uhri? Vai mitä oikein koitat minulle ”opettaa”?

En yritä opettaa aikuiselle ihmiselle yhtään mitään. Pointti ei ole viime kädessä siinä ostetaanko joku asia vai ei, vaan MIKSI siihen päädytään. Onko kyse todellisesta tarpeesta vai vain halusta? Tämä on sellainen kysymys mikä joillekin aikuisille on epäselvää. Jos lapsi haluaa kalenterin, koska merkitsee siihen esim koepäivät ja menot niin se tulee tarpeeseen. Jos lapsi haluaa krääsää, koska hän nyt vain haluaa krääsää, niin siihen on viikkorahat. Toki siinäkin on järkevä ohjata lasta pohtimaan, onko järkeä ostaa sälää, jolle ei ole enää viikon päästä tarvetta tms?

Koen myös, että on tietyn pisteen jälkeen epäreilua, jos vanhempi päättää, mikä on tarvitsemista ja mikä ei.

Sinulle se on noin käytännöllinen asia, minun isäni taas olisi tuohon sanonut, että asia ei mitään seinäkalenteria tarvitse, vaan nyt etsitään kaupan halvin kalenteri ja käytät sitä.

Joten ei nyt oikein osuva ollut tuo sinunkaan talousopetuksesi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa ennemmin OPETTAA lapsille rahan arvo... Meillä 15-vuotias tekee jo sijoitusvalinnat itse. Ei tarvitse pelätä että tuhlaa rahat heti kun saa ne "käyttöönsä", kun on oppinut rahan arvon ja sen mikä merkitys pääomalla on.

En oikein tiedä miten. Lapsi haluaa petsejä ja pehmoja, en oikein tiedä, miten siinä rahan arvoa opetetaan? Hän saa viikkorahaa. Synttärinä ja jouluna saa lahjoja 300-400 euron arvosta. Siis vasta 11-v. Kyllä hänelle alkaa valjeta, että jos veli saa 200e käteisenä ja hän saa sillä 4 isoa suosikkipehmoa Amazonista ja Luontokaupasta ja keräilypetsejä, että minkä arvoisia ne ovat. Mutta ei se vielä vaikuta ihqutukseen leikkiä (noilla kaikilla tosiaan leikitään ja kovaa, mm. soturikissoja ja kaikkea)...

Ja siis velikin sai muutamia paketteja, siksi rahaa 200e.

Ei apua! Voiko tällaisilla ihmisillä olla lapsia!? 

Sitä rahan arvoa opetetaan ihan siten, että lapsella on tietty summa käytössään ja hänen pitää itse miettiä, miten se on järkevintä käyttää. Sitten  pikkuhiljaa opetetaan, mistä kaikesta pitää maksaa, että pystyy elämään. Esimerkiksi teinille voi ihan helposti näyttää, että minä saan x verran palkkaa, vuokra on y ja muut pakolliset menot z. Sitten loput rahat pitää osata käyttää järkevästi ruokakaupassa ja jos jotain jää, niin sitten voi laittaa säästöön tai hemmotella itseään. Hyvin pienelle lapselle pystyy jo opettamaan, miten rahaa voi säästää, ettei koko viikkorahaa kannata tuhlata karkkehin, jos haluaa ostaa jonkun isomman asian. 

Meillä on reilusti rahaa käytössä ja lapsetkin kyllä tietävät sen.

Meillä esim rahan järkevää käyttöä on opetettu siten, että 11v ei enää ostettaisi kaikkia hänen toivomia "petsejä ja pehmoja" - niitä vanhoja ihan kelvollisiakin kun olisi jo kertynyt melko lailla. Ennen joulua me juttelisimme jälleen lasten kanssa rahan käytön valinnoista ja suoraan pyytäisimme valitsemaan "tärkeimmän" Pets/pehmotoiveen ja kertoisimme, että säästämme osan rahoista kesänlomamatkaan, ja suunnittelisimme sitten yhdessä sitä, ja opettaisimme nauttimaan siitäkin tunteesta, että "sitten kun se raha käytetään"..

Mä en oo vielä aloittanut tätä ”ilon pilaamista” eli puhetta siitä, että kaikkia petsejä ei tarvita. Seuraan vielä sivista, että kehittyisikö rahan taju itsestään ts ei itsestään, mutta petsirajoitus siis kehittyisikö itsestään. Jos ei ala siitä näkymään merkkejä, on oltava ilon pilaaja sitten.

Ei se itsestään kehity. Ja mitä aikaisemmin siihen opettaa että elämässä joutuu tekemään valintoja joilla on seurauksensa sen vähemmän se pilaa sitä iloakaan.

En mä nyt väittänytkään, että ihan itsestään kehittyy, mutta voihan 11-v jotain alkaa ajatellakin, kun näkee, että veli vieressä saa 200 EUROA siitä, että hän sai karvakasoja ja muovinpaloja. Ehkä jossain vaiheessa. Ja siis en halveksi lapsen leluleikkejä, nehän ovat just ihania! Mutta siis tarkoitan kypsymistä kohti aikuisuutta! Että kumman otat mieluummin, 200e vai 6 ihanan ihqua sisustustyynyä? Noin esimerkkinä.

Jos meillä 11-v olisi kadehtinut sisaruksen lahja rahoja myös hän varmasti olisi saanut niiden lelujen tilalta rahaa jolla hän ehkä olisi osastanut niitä leluja.

Ai 😃 Teillä ei siis onnistu ehdoton onni siitä, mitä itse sai JA kadehtiminen samalla, ja saman rahan mutkumähaluuminen 😄 Meillä kyllä onnistuu 😂 Mutta siis tarkoitan, että lapsi oli hyvillään ja onnellinen lahjoistaan, oli itse toivonut ne lähes kaikki ja TIEDÄN, että ois halunnut ne sitten niillä rahoilla, MUTTA ei vain ois saanut niitä aatoksi.

MUTTA tiesin, että hän tulee myös ole,aan hiukan ”järkyttynyt” tajutessaan, että veli saa aika suuren summan rahaa, koska ei välitä tavarasta. Koska nyt oli eka joulu, että veli toivoi lahjansa rahana. Eikä siinä mitään. Tässähän oli oppituokio. Eikä 11-v. siitä pahoillaan ollut, ainahan se haluaa ihan kaiken. Haluta aina saa.

Ei lahjat ole lapsillamme saman arvoisia. Ei vaikka ne meidän antamat lahjat on saman arvoisia. Toinen lapsista saa esim. synttäreillä usein rahaa, toinen jotakin mitä hän on esim. pyytänyt. Lahjat ei opeta lapsille rahankäyttöä se on opetettava muuten. Mutta tossa esimerkissä oli vain se opetus että raha on väline eikä se ole yhtään arvokkaampaa kuin vaikka lelut jos koet että ne on se mitä tarvitset eniten.

Meillä lahjat lapsille ovat saman arvoisia. On epäreilua suosia toista lasta lahjojen arvoissakaan.

Ja siis en ihan ymmärtänyt, mitä tarkoitit mutta siis sanoin lapselle, että pojan ja sinun lahjoihin meni yhtä paljon rahaa. Eiköhän hän siitä ymmärrä, minkä arvoisia lahjoja hän sai. Hän saattaa myös kysyä, mitä jokin maksoi ja sanon aina rehellisesti, mitä lahja maksoi, jos kerran kysyy.

Miten tapaat lahjat esim. tilanteessa jossa toinen lapsista on hyvin sosiaalinen ja haluaa kutsua esim. syntymäpäiville enemmän ihmisiä kuin sisaruksensa joka haluaa juhlia niitä pienellä porukalla. Meillä lapset ovat tottuneet siihen että ovat luonteeltaan erilaisia, toisella säästyy rahat ja niitä hän käyttää kun haluaa uuden puhelimen tai tietokoneen omaan käyttöönsä, toinen laittanut rahat leluihin. Säästötillillä molemmilla on suunnilleen saman verran.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa ennemmin OPETTAA lapsille rahan arvo... Meillä 15-vuotias tekee jo sijoitusvalinnat itse. Ei tarvitse pelätä että tuhlaa rahat heti kun saa ne "käyttöönsä", kun on oppinut rahan arvon ja sen mikä merkitys pääomalla on.

En oikein tiedä miten. Lapsi haluaa petsejä ja pehmoja, en oikein tiedä, miten siinä rahan arvoa opetetaan? Hän saa viikkorahaa. Synttärinä ja jouluna saa lahjoja 300-400 euron arvosta. Siis vasta 11-v. Kyllä hänelle alkaa valjeta, että jos veli saa 200e käteisenä ja hän saa sillä 4 isoa suosikkipehmoa Amazonista ja Luontokaupasta ja keräilypetsejä, että minkä arvoisia ne ovat. Mutta ei se vielä vaikuta ihqutukseen leikkiä (noilla kaikilla tosiaan leikitään ja kovaa, mm. soturikissoja ja kaikkea)...

Ja siis velikin sai muutamia paketteja, siksi rahaa 200e.

Ei apua! Voiko tällaisilla ihmisillä olla lapsia!? 

Sitä rahan arvoa opetetaan ihan siten, että lapsella on tietty summa käytössään ja hänen pitää itse miettiä, miten se on järkevintä käyttää. Sitten  pikkuhiljaa opetetaan, mistä kaikesta pitää maksaa, että pystyy elämään. Esimerkiksi teinille voi ihan helposti näyttää, että minä saan x verran palkkaa, vuokra on y ja muut pakolliset menot z. Sitten loput rahat pitää osata käyttää järkevästi ruokakaupassa ja jos jotain jää, niin sitten voi laittaa säästöön tai hemmotella itseään. Hyvin pienelle lapselle pystyy jo opettamaan, miten rahaa voi säästää, ettei koko viikkorahaa kannata tuhlata karkkehin, jos haluaa ostaa jonkun isomman asian. 

Meillä on reilusti rahaa käytössä ja lapsetkin kyllä tietävät sen.

Meillä esim rahan järkevää käyttöä on opetettu siten, että 11v ei enää ostettaisi kaikkia hänen toivomia "petsejä ja pehmoja" - niitä vanhoja ihan kelvollisiakin kun olisi jo kertynyt melko lailla. Ennen joulua me juttelisimme jälleen lasten kanssa rahan käytön valinnoista ja suoraan pyytäisimme valitsemaan "tärkeimmän" Pets/pehmotoiveen ja kertoisimme, että säästämme osan rahoista kesänlomamatkaan, ja suunnittelisimme sitten yhdessä sitä, ja opettaisimme nauttimaan siitäkin tunteesta, että "sitten kun se raha käytetään"..

Mä en oo vielä aloittanut tätä ”ilon pilaamista” eli puhetta siitä, että kaikkia petsejä ei tarvita. Seuraan vielä sivista, että kehittyisikö rahan taju itsestään ts ei itsestään, mutta petsirajoitus siis kehittyisikö itsestään. Jos ei ala siitä näkymään merkkejä, on oltava ilon pilaaja sitten.

Ei se itsestään kehity. Ja mitä aikaisemmin siihen opettaa että elämässä joutuu tekemään valintoja joilla on seurauksensa sen vähemmän se pilaa sitä iloakaan.

En mä nyt väittänytkään, että ihan itsestään kehittyy, mutta voihan 11-v jotain alkaa ajatellakin, kun näkee, että veli vieressä saa 200 EUROA siitä, että hän sai karvakasoja ja muovinpaloja. Ehkä jossain vaiheessa. Ja siis en halveksi lapsen leluleikkejä, nehän ovat just ihania! Mutta siis tarkoitan kypsymistä kohti aikuisuutta! Että kumman otat mieluummin, 200e vai 6 ihanan ihqua sisustustyynyä? Noin esimerkkinä.

Jos meillä 11-v olisi kadehtinut sisaruksen lahja rahoja myös hän varmasti olisi saanut niiden lelujen tilalta rahaa jolla hän ehkä olisi osastanut niitä leluja.

Ai 😃 Teillä ei siis onnistu ehdoton onni siitä, mitä itse sai JA kadehtiminen samalla, ja saman rahan mutkumähaluuminen 😄 Meillä kyllä onnistuu 😂 Mutta siis tarkoitan, että lapsi oli hyvillään ja onnellinen lahjoistaan, oli itse toivonut ne lähes kaikki ja TIEDÄN, että ois halunnut ne sitten niillä rahoilla, MUTTA ei vain ois saanut niitä aatoksi.

MUTTA tiesin, että hän tulee myös ole,aan hiukan ”järkyttynyt” tajutessaan, että veli saa aika suuren summan rahaa, koska ei välitä tavarasta. Koska nyt oli eka joulu, että veli toivoi lahjansa rahana. Eikä siinä mitään. Tässähän oli oppituokio. Eikä 11-v. siitä pahoillaan ollut, ainahan se haluaa ihan kaiken. Haluta aina saa.

Ei lahjat ole lapsillamme saman arvoisia. Ei vaikka ne meidän antamat lahjat on saman arvoisia. Toinen lapsista saa esim. synttäreillä usein rahaa, toinen jotakin mitä hän on esim. pyytänyt. Lahjat ei opeta lapsille rahankäyttöä se on opetettava muuten. Mutta tossa esimerkissä oli vain se opetus että raha on väline eikä se ole yhtään arvokkaampaa kuin vaikka lelut jos koet että ne on se mitä tarvitset eniten.

Meillä lahjat lapsille ovat saman arvoisia. On epäreilua suosia toista lasta lahjojen arvoissakaan.

Ja siis en ihan ymmärtänyt, mitä tarkoitit mutta siis sanoin lapselle, että pojan ja sinun lahjoihin meni yhtä paljon rahaa. Eiköhän hän siitä ymmärrä, minkä arvoisia lahjoja hän sai. Hän saattaa myös kysyä, mitä jokin maksoi ja sanon aina rehellisesti, mitä lahja maksoi, jos kerran kysyy.

Miten tapaat lahjat esim. tilanteessa jossa toinen lapsista on hyvin sosiaalinen ja haluaa kutsua esim. syntymäpäiville enemmän ihmisiä kuin sisaruksensa joka haluaa juhlia niitä pienellä porukalla. Meillä lapset ovat tottuneet siihen että ovat luonteeltaan erilaisia, toisella säästyy rahat ja niitä hän käyttää kun haluaa uuden puhelimen tai tietokoneen omaan käyttöönsä, toinen laittanut rahat leluihin. Säästötillillä molemmilla on suunnilleen saman verran.

tasaat ei tapaat

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä lapset on vastanneet omista rahoistaan 7v iästä lähtien ja sijoituksistaan, kun ikää on ollut 11v. Parempi antaa tunaroida oikein kunnolla pienillä summilla, niin ihmeesti oppivat käyttämään rahaa, ei pelkästään säästämään. Nordnetin tunnukset ovat saaneet heti, kun se on ollut iän puolesta mahdollista.

Yksikään kolmesta lapsesta ei ole tuhlannut omaisuuttaan, vaikka 18v iässä jokaisella oli yli 60 000 e (ja näistä piti maistraatille tehdä vuosittain selvitykset). Ykiskään heistä ei ole ylpeillyt kavereille rahoillaan tai langennut typeriin kuukausimaksullisiin hyväntekeväisyysjuttuihin.

Jos opettaa lapsensa pelkäämään rahaa ja sen käyttämistä tai toisaalta ei vaivaudu kertomaan, mihin kaikkeen rahaa tarvitaan, niin lopputuloksena todella on nuori, joka äkkiä tyhjentää tilinsä. Siinä tilanteessa se on hänelle ainoa järkevä ratkaisu, koska 18 vuotta on hoettu, että ei ole varaa, ei ole rahaa - nyt sitä on, mutta pelko rahan loppumisesta ajaa käyttämään sen nopeasti pois.

Mä en toisaalta haluaisi, että raha alkaisi hallita lasteni elämää ja arkea. Jos koko ajan tuijotetaan jotain pörssikursseja aivan kuin oma elämä jotenkin riippuisi niistä, se on vastenmielinen ajatuskin. Ainakin itse oisin mennyt ihan sekaisin nuorena, jos ois sijoituksiin noin paljon energiaa ohjattu.

Eli haluat lapsesi mieluummin käyttävän rahansa bilettämiseen ja huumeisiin kerran viikossa kuin kahdesti viikossa katsovan pörssikurssit? No jokainen meistä tietenkin haluaa lapsilleen omalla tavallaan parasta, mutta aika harva on seonnut siitä, että vilkaisee rahastojen kehittymistä kuvaavaa käyrää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa ennemmin OPETTAA lapsille rahan arvo... Meillä 15-vuotias tekee jo sijoitusvalinnat itse. Ei tarvitse pelätä että tuhlaa rahat heti kun saa ne "käyttöönsä", kun on oppinut rahan arvon ja sen mikä merkitys pääomalla on.

En oikein tiedä miten. Lapsi haluaa petsejä ja pehmoja, en oikein tiedä, miten siinä rahan arvoa opetetaan? Hän saa viikkorahaa. Synttärinä ja jouluna saa lahjoja 300-400 euron arvosta. Siis vasta 11-v. Kyllä hänelle alkaa valjeta, että jos veli saa 200e käteisenä ja hän saa sillä 4 isoa suosikkipehmoa Amazonista ja Luontokaupasta ja keräilypetsejä, että minkä arvoisia ne ovat. Mutta ei se vielä vaikuta ihqutukseen leikkiä (noilla kaikilla tosiaan leikitään ja kovaa, mm. soturikissoja ja kaikkea)...

Ja siis velikin sai muutamia paketteja, siksi rahaa 200e.

Ei apua! Voiko tällaisilla ihmisillä olla lapsia!? 

Sitä rahan arvoa opetetaan ihan siten, että lapsella on tietty summa käytössään ja hänen pitää itse miettiä, miten se on järkevintä käyttää. Sitten  pikkuhiljaa opetetaan, mistä kaikesta pitää maksaa, että pystyy elämään. Esimerkiksi teinille voi ihan helposti näyttää, että minä saan x verran palkkaa, vuokra on y ja muut pakolliset menot z. Sitten loput rahat pitää osata käyttää järkevästi ruokakaupassa ja jos jotain jää, niin sitten voi laittaa säästöön tai hemmotella itseään. Hyvin pienelle lapselle pystyy jo opettamaan, miten rahaa voi säästää, ettei koko viikkorahaa kannata tuhlata karkkehin, jos haluaa ostaa jonkun isomman asian. 

Meillä on reilusti rahaa käytössä ja lapsetkin kyllä tietävät sen.

Meillä esim rahan järkevää käyttöä on opetettu siten, että 11v ei enää ostettaisi kaikkia hänen toivomia "petsejä ja pehmoja" - niitä vanhoja ihan kelvollisiakin kun olisi jo kertynyt melko lailla. Ennen joulua me juttelisimme jälleen lasten kanssa rahan käytön valinnoista ja suoraan pyytäisimme valitsemaan "tärkeimmän" Pets/pehmotoiveen ja kertoisimme, että säästämme osan rahoista kesänlomamatkaan, ja suunnittelisimme sitten yhdessä sitä, ja opettaisimme nauttimaan siitäkin tunteesta, että "sitten kun se raha käytetään"..

Mä en oo vielä aloittanut tätä ”ilon pilaamista” eli puhetta siitä, että kaikkia petsejä ei tarvita. Seuraan vielä sivista, että kehittyisikö rahan taju itsestään ts ei itsestään, mutta petsirajoitus siis kehittyisikö itsestään. Jos ei ala siitä näkymään merkkejä, on oltava ilon pilaaja sitten.

Ei se itsestään kehity. Ja mitä aikaisemmin siihen opettaa että elämässä joutuu tekemään valintoja joilla on seurauksensa sen vähemmän se pilaa sitä iloakaan.

En mä nyt väittänytkään, että ihan itsestään kehittyy, mutta voihan 11-v jotain alkaa ajatellakin, kun näkee, että veli vieressä saa 200 EUROA siitä, että hän sai karvakasoja ja muovinpaloja. Ehkä jossain vaiheessa. Ja siis en halveksi lapsen leluleikkejä, nehän ovat just ihania! Mutta siis tarkoitan kypsymistä kohti aikuisuutta! Että kumman otat mieluummin, 200e vai 6 ihanan ihqua sisustustyynyä? Noin esimerkkinä.

Jos meillä 11-v olisi kadehtinut sisaruksen lahja rahoja myös hän varmasti olisi saanut niiden lelujen tilalta rahaa jolla hän ehkä olisi osastanut niitä leluja.

Jossain vaiheessa saattaisi helpommin pysähtyä konkreettisesti sen asian ääreen, että haluanko vielä tosiaan tuon yhden lisäkoristetyynyn, vai tuntuuko sittenkin kivammalta kun on tuo 50€ seteli kokonaisena kukkarossa. Ehkä.

Ei kai kukaan toivo, että se 18v lapsi esim ostaa "kaikki kivat talvikengät" kaappiin vanhenemaan?

Siinä on taloudessa oma termi "rajahyöty" - eli jossain vaiheessa se "seuraavan vastaavan tuotteen" tuottama hyöty (ilo?) jää vastikkeen (rahan) arvoa matalammaksi ja kysyntä (lapsen ostohalu) taantuu.

Tämä on se, minkä toivoisin lapsieni oppivan valmiiksi ennenkuin ehtivät suuremmin tuhlaamaan.