Miksi Subwayssa tilauksen teko on niin monimutkaista?

Siksi en käytä subwaytä.

Joo itse en viitsi käydä ollenkaan tuon takia.

Tilaa se viikon subi.

En tykkää. Liian hidasta ja ärsyttää valita niitä täytteitä kun takana on jono.

Subway on täysin paska. Jostain pienestä leivän murusesta pitää maksaa 4,9€ ja siitä tulee vihaiseksi. Minä ainakin tarvisin 60cm subin 10€urolla, se passaa.

Mäkin yritin kerran käydä ja oli pakko lähteä pois kun kokoajan uteli mitä haluan. Jos pyydän suoraan listalta leivän, niin mitä hemmettiä se sille kuuluu, että mistä taikinasta ja mitä salaattia siihen tulee. Koitti tahallaan ihmisten edessä nöyryyttää ja kokeilla, että valitsenko terveelliset vaihtoehdot vai maukkaat. En kestä, pitäis koko lafka kieltää. Mun keho, mä päätös.

Anna myyjän päättää.

Jaahas, subway-hullu herännyt pitkästä aikaa ja spämmää vastauksia itselleen. Pääsitkö osastolta?

Jep. En ymmärrä miksi pitää sanoa alussa haluamansa leivän nimi kun silti pitää kaikki täytteet valita uusiksi 🤔

Vierailija kirjoitti:

Jaahas, subway-hullu herännyt pitkästä aikaa ja spämmää vastauksia itselleen. Pääsitkö osastolta?

Totta, mutta on kielenkäyttösikin väärånlaista joten katso peiliin.

Kerran kun tilaa niin seuraavat kerrat menee helpommin. Ens valitsen leivän ja italian bmt:n, kasvikset ja soosin ni voila, se on siinä. Melko avuttomia olette 😄

Kyllä voi olla avutonta, katso ensin valintasi vaikka nettisivuilta. Kuinka vaikea on sanoa kalkkunasubi hunaja-kauraleivällä, pippurijuusto, kaikki muut kasvikset paitsi jalapeno?

minulle riitti ensimmäinen käyntikerta subissa. hirveä ruuhka, ei ollut hajuakaan mitä tai miten se sämpykä koostetaan eikä missään ollut mitään infoa tuotteista. piti sitten ensin opastaa myyjää, että ihan tässä ensi kertaa olen tilaamassa enkä näe missään edes tuoteselosteita täytteistä tai edes sämpylöistä, että mitä ne ovat syöneet. otin sitten jonkun random sämpylän, muistan, että pahaa oli. toista kertaa en käynyt. nyt heillä on sitten nettisivuillakin ohjeet, että miten subi tilataan, mutta en viitsi opetella, käyn ostamassa ruokani kaupasta, teen eväsleipäni kotona ja vien sen töihin, tulee ain juuri sellaista kuin haluan ja paljon halvemmalla + vältän ruuhkat. toisiaan vain mies ruuhkauttaa keittiötä, mutta saan hänet sieltä kätevästi pois lupaamalla seksiä.

Oletteko te vähän yksinkertaisia?

Siellä nyt niin hirveästi ole vaihtoehtoja. En minäkään tiedä kaikkien täytteiden nimiä, osoitan ja sanon mitä haluan. Kysyn mikä kastike sopisi, en halua mausteita.

Kyllä niillä myyjillä on paljon kuumottavammat paikat, ruoat loppuu ja jono voi olla pitkä, keittiössä tiskit tursuu jne.

Ei se ole niin vakavaa!!!

Vierailija kirjoitti:

Kyllä voi olla avutonta, katso ensin valintasi vaikka nettisivuilta. Kuinka vaikea on sanoa kalkkunasubi hunaja-kauraleivällä, pippurijuusto, kaikki muut kasvikset paitsi jalapeno?

Entä jos haluaakin sen jalopenon? Ei tää silloin toimi.

Vierailija kirjoitti:

Jep. En ymmärrä miksi pitää sanoa alussa haluamansa leivän nimi kun silti pitää kaikki täytteet valita uusiksi 🤔

Niin, saat peräti valita juuston, jättää jotain kasviksista pois ja sanoa kastikkeen? Helpompaa tämä on kuin se tilanne, missä pällit leivän paistuttua sanoo ai niin, en pidä oliiveista...

Kummallista vakea palstalla, eivat tieda minkalaisesta leivasta tykkaavat. Ihan vaikeaksi menee kun eivat tieda pitavatko kalkkunasta vai naudasta.

Kirjoittakaa kotona lista mista tykkaatte niin helpottaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä voi olla avutonta, katso ensin valintasi vaikka nettisivuilta. Kuinka vaikea on sanoa kalkkunasubi hunaja-kauraleivällä, pippurijuusto, kaikki muut kasvikset paitsi jalapeno?

Entä jos haluaakin sen jalopenon? Ei tää silloin toimi.

Mieti hetki, kyllä se siitä avautuu. Helpottuu vielä enemmän, "kaikki kasvikset" nääs.

Kävin tänää ensimmäistä kertaa subwayssä.

Astuessani ravintolaan tunsin jo kuumotuksen ja mietin, että vielä ei oo liian myöhäistä perääntyä "pitää mennä moi". Kuitenkin eteisestä päästyäni nielaisin ja astuin peremmälle myymälään, olin kuitenkin ainoa asiakas joten "pikku moka" tilauksessa tuskin haittaa eivätkä ihmiset pääsisi nauramaan.

Kävelin suoraan siihen kassalle ja sanoin neidille että "yks tommonen päivän subi". Tässä vaiheessa myyjä katsoi minua hieman epäröivästi päästäen "eeeeh :E" äänähdyksen. Vaikka ravintola oli tyhjä, tunsin kuinka seinätkin rupesivat tuijottamaan minua, lävistäen katseillaan kehoni kuin miekat. Sykkeeni oli varmaan valehtelematta 180 ja tunsin, kuinka veri pakkautuu päähäni. Aika pysähtyi.

Myyjä neuvoi minua kävelemään linjaston päähän ja kertomaan haluamani leivän täytteet kolleegalleen (joka ei ollut siellä missä piti!). Kuittasin tilanteen sanomalla "ahaa" ja kävelin lasivitriinien päähän, jossa näinkin lapun "Valitse leipä". Koitin tuskaisesti miettiä mikä niistä leivistä on se, joka mainoskuvassakin on. Tätä miettiessäni taakseni ilmaantui ihmisiä jonottamaan ja pian tämä leiväntekijäkin ilmaantui paikalle.

Sanoin reippaasti että "moro tommonen vaalea seesam", oletin että tämä riittäisi tässä vaiheessa, mutta ilmeisesti ei riittänyt. Myyjällä oli tyhjä, mutta odottava ilme. Jälleen tunsin kuumotuksen ja veren pakkautumisen päässäni "miksi en päästäny noita ennen mua...". Myyjä kuitenkin korjasi tilanteen kysymällä minkä aterian otan. Osasin sanoa päivän subi (joka muuten oli spicy italian), jonka jälkeen tuli lisäkysymys "puolikas vai kokonainen". Taas olin erittäin hämmilläni, miksi tahtoisin puolikkaan patongin (Mietin siis päässäni, että puolikas meinaisi yhtä puolta patongista, eli poikittain leikattua), päädyin siis kokonaiseen, kunnes hetkeä myöhemmin hiffasin että ei *******, sehän on toi iso leipä. En kuitenkaan viitsinyt korjata että tahdon pienemmän koon. Vannoin, että nyt loppu menee kuin vettä vaan.

"Paahdetaanko?", "paahdetaan vaan". Jes, tiesin että tää on helppoo. Koitin nopeasti lukea vitriinistä ohjeita, kuinka toimin seuraavaksi, mutta jotenkin kuumotus painoi vielä päätä ja ajatteleminen oli vaikeaa, tahdoin vain kadota. Nyt oli vihannesten aika, tarkoitukseni oli ottaa kaikkia, paitsi suolakurkkua. Aloin siis luettelemaan yksitellen kasvisten nimiä, kunnes viimein tajusin, että olisin voinut sanoa "Kaikki paitsi suorakurkku". Myyjällä oli jostain syystä hieman vittuuntunut ilme ja takana oleva naputteli jalalla maahan. Ei varmaan tarkoituksella, mutta tiesin sisimmissäni, että vika on minussa.

"Mikä kastike?" Pyysin luettelemaan soossit, nyökkäsin aina ymmärtäväisesti kun kastikkeen nimi kerrottiin, otin kuitenkin sen ensimmäisen sanomalla "tota tossa" ja osoitin sormella. Toki se oli varmaan vaikeaa hahmottaa, mihin osoitin, mutta pienen tuumailun jälkeen myyjä kysyikin "Niin siis tämä eka?", vastasin kyllä.

Öljyn, pippurit sun muut jutut skippasin ihan mallikkaasti. Viimein pääsin kassalle jossa tuotettani paketointiin jo muovipussiin, vaikka olisin syönyt sen paikan päällä, en kuitenkaan viitsinyt ruveta siinä neuvottelemaan vaan hyväksyin kohtaloni, ehkä minusta haluttiin eroon? Haisinko liian pahalle? Onko minunlaiset tervetulleita ravintolaan? Näitä kysymyksiä päässäni pyörittäen en kuullut mitä myyjä minulta kysyi, joten jouduin kysymään "Anteeks mitä?". Myyjä tahtoi tietää otanko ateriana, sanoin että kyllä. Pian hän luettelikin kaikki mahdolliset ateriavaihtoehdot, joista ymmärsin vain sanan jogurtti. Ilmeisesti niitäkin on useampi vaihtoehto kuin yksi. Seuraavat hetket menikin aivan pimennossa, kuumotus oli jo hieman laskenut, mutta soijaa pukkas eikä helle auttanut ei niin pätkääkään. Sain jonkun helvetin viljajogurtin ja tyhjän kupin.

Maksoin ostokset ja mietin hetken, että mitä ****** mä tyhjällä mukilla. Epäröiden kuitenkin sanoin "niin se limu?" ja myyjä neuvoi minut juomapisteelle, jossa toimi itsepalvelu limuhana. Laitoin kupin täyteen raikasta ja ravitsevaa kokista, mutta tajusin liian myöhään, että enhän mä tota voi kantaa ulos myymälästä ilman läikyttämästä puolia lattialle. Niitä kansiakaan ei ollut missään, enkä varmasti kysy enää yhtään ***** mitään. Hörppäsin kupistä noin desin, jotta varmasti pääsen turvallisesti ulos.

Ulkona harmittelin, että missä mä tän kehtaan syödä, kotiinkin on matkaa. Istuin semmoselle betonitasolle ja avasin kääreet. Noin puolet sisälmyksistä kaatui rinnuksille. Päätin, että ***** ihan sama, otin haukun, en pitänyt, heitin leivän roskiin ja kävelin kotiin.

Ei enää ikinä subwayhyn. ***** että on elämä vaikeeta.