Miksi Subwayssa tilauksen teko on niin monimutkaista?

joo jos on rutiini se on helppo, mut esim kerran ku mul oli varmaan 5 vuoden tauko ja mulla kesti hetki miettiä nii myyjä tyyyliin suuttu mulle. :'D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä voi olla avutonta, katso ensin valintasi vaikka nettisivuilta. Kuinka vaikea on sanoa kalkkunasubi hunaja-kauraleivällä, pippurijuusto, kaikki muut kasvikset paitsi jalapeno?

Entä jos haluaakin sen jalopenon? Ei tää silloin toimi.

Ei siella ole Jaloja Penoja, pyyda jalapeno saat mita haluat, viela kun lausut sen halapenjo niin johan olet ylempaa kastia ja saat parasta palvelua. :D

Itse annan puoisolle oman maksukorttini, että osta minullekin joku hyvä subi ja menen pöytään istumaan. Ei jaksa keskustella, että montako salaatinlehteä leipääni haluan.

Vierailija kirjoitti:

"Mikä kastike?" Pyysin luettelemaan soossit, nyökkäsin aina ymmärtäväisesti kun kastikkeen nimi kerrottiin, otin kuitenkin sen ensimmäisen sanomalla "tota tossa" ja osoitin sormella. Toki se oli varmaan vaikeaa hahmottaa, mihin osoitin, mutta pienen tuumailun jälkeen myyjä kysyikin "Niin siis tämä eka?", vastasin kyllä.

Öljyn, pippurit sun muut jutut skippasin ihan mallikkaasti. Viimein pääsin kassalle jossa tuotettani paketointiin jo muovipussiin, vaikka olisin syönyt sen paikan päällä, en kuitenkaan viitsinyt ruveta siinä neuvottelemaan vaan hyväksyin kohtaloni, ehkä minusta haluttiin eroon? Haisinko liian pahalle? Onko minunlaiset tervetulleita ravintolaan? Näitä kysymyksiä päässäni pyörittäen en kuullut mitä myyjä minulta kysyi, joten jouduin kysymään "Anteeks mitä?". Myyjä tahtoi tietää otanko ateriana, sanoin että kyllä. Pian hän luettelikin kaikki mahdolliset ateriavaihtoehdot, joista ymmärsin vain sanan jogurtti. Ilmeisesti niitäkin on useampi vaihtoehto kuin yksi. Seuraavat hetket menikin aivan pimennossa, kuumotus oli jo hieman laskenut, mutta soijaa pukkas eikä helle auttanut ei niin pätkääkään. Sain jonkun helvetin viljajogurtin ja tyhjän kupin.

Maksoin ostokset ja mietin hetken, että mitä ****** mä tyhjällä mukilla. Epäröiden kuitenkin sanoin "niin se limu?" ja myyjä neuvoi minut juomapisteelle, jossa toimi itsepalvelu limuhana. Laitoin kupin täyteen raikasta ja ravitsevaa kokista, mutta tajusin liian myöhään, että enhän mä tota voi kantaa ulos myymälästä ilman läikyttämästä puolia lattialle. Niitä kansiakaan ei ollut missään, enkä varmasti kysy enää yhtään ***** mitään. Hörppäsin kupistä noin desin, jotta varmasti pääsen turvallisesti ulos.

Ulkona harmittelin, että missä mä tän kehtaan syödä, kotiinkin on matkaa. Istuin semmoselle betonitasolle ja avasin kääreet. Noin puolet sisälmyksistä kaatui rinnuksille. Päätin, että ***** ihan sama, otin haukun, en pitänyt, heitin leivän roskiin ja kävelin kotiin.

Ei enää ikinä subwayhyn. ***** että on elämä vaikeeta.

Yhyy yhyy...ei vttu miten kädetön 😂😂

Ei ole niin vaikeata, että olisi ylivoimaista. :)

Osaat varmasti vastata suomenkielisiin kysymyksiin. Onnistuu varmasti samalla taalla kuin muuallakin. Miksi ei onnistuisi Subwayssa?

Siellä tarjotaan vaihtoehtoja. Jos ei tarjottaisi, valittaisit siitä, että maistuu aina samalle. :D

Vierailija kirjoitti:

Kävin tänää ensimmäistä kertaa subwayssä.

Astuessani ravintolaan tunsin jo kuumotuksen ja mietin, että vielä ei oo liian myöhäistä perääntyä "pitää mennä moi". Kuitenkin eteisestä päästyäni nielaisin ja astuin peremmälle myymälään, olin kuitenkin ainoa asiakas joten "pikku moka" tilauksessa tuskin haittaa eivätkä ihmiset pääsisi nauramaan.

Kävelin suoraan siihen kassalle ja sanoin neidille että "yks tommonen päivän subi". Tässä vaiheessa myyjä katsoi minua hieman epäröivästi päästäen "eeeeh :E" äänähdyksen. Vaikka ravintola oli tyhjä, tunsin kuinka seinätkin rupesivat tuijottamaan minua, lävistäen katseillaan kehoni kuin miekat. Sykkeeni oli varmaan valehtelematta 180 ja tunsin, kuinka veri pakkautuu päähäni. Aika pysähtyi.

Myyjä neuvoi minua kävelemään linjaston päähän ja kertomaan haluamani leivän täytteet kolleegalleen (joka ei ollut siellä missä piti!). Kuittasin tilanteen sanomalla "ahaa" ja kävelin lasivitriinien päähän, jossa näinkin lapun "Valitse leipä". Koitin tuskaisesti miettiä mikä niistä leivistä on se, joka mainoskuvassakin on. Tätä miettiessäni taakseni ilmaantui ihmisiä jonottamaan ja pian tämä leiväntekijäkin ilmaantui paikalle.

Sanoin reippaasti että "moro tommonen vaalea seesam", oletin että tämä riittäisi tässä vaiheessa, mutta ilmeisesti ei riittänyt. Myyjällä oli tyhjä, mutta odottava ilme. Jälleen tunsin kuumotuksen ja veren pakkautumisen päässäni "miksi en päästäny noita ennen mua...". Myyjä kuitenkin korjasi tilanteen kysymällä minkä aterian otan. Osasin sanoa päivän subi (joka muuten oli spicy italian), jonka jälkeen tuli lisäkysymys "puolikas vai kokonainen". Taas olin erittäin hämmilläni, miksi tahtoisin puolikkaan patongin (Mietin siis päässäni, että puolikas meinaisi yhtä puolta patongista, eli poikittain leikattua), päädyin siis kokonaiseen, kunnes hetkeä myöhemmin hiffasin että ei *******, sehän on toi iso leipä. En kuitenkaan viitsinyt korjata että tahdon pienemmän koon. Vannoin, että nyt loppu menee kuin vettä vaan.

"Paahdetaanko?", "paahdetaan vaan". Jes, tiesin että tää on helppoo. Koitin nopeasti lukea vitriinistä ohjeita, kuinka toimin seuraavaksi, mutta jotenkin kuumotus painoi vielä päätä ja ajatteleminen oli vaikeaa, tahdoin vain kadota. Nyt oli vihannesten aika, tarkoitukseni oli ottaa kaikkia, paitsi suolakurkkua. Aloin siis luettelemaan yksitellen kasvisten nimiä, kunnes viimein tajusin, että olisin voinut sanoa "Kaikki paitsi suorakurkku". Myyjällä oli jostain syystä hieman vittuuntunut ilme ja takana oleva naputteli jalalla maahan. Ei varmaan tarkoituksella, mutta tiesin sisimmissäni, että vika on minussa.

Hei osuva kuvaus! Juuri tuolta tuntui minustakin ekat kolme kertas, kun tilasin leipää. Nyt jo sujuu, kyllä vaivannäkö ja pienet noloudet kannattaa. Kukaan ei o i k e a s t i niin paljon ihmettele sua.

Vierailija kirjoitti:

Jaahas, subway-hullu herännyt pitkästä aikaa ja spämmää vastauksia itselleen. Pääsitkö osastolta?

Mutta jospa se onkin se Sarjasyöjä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä voi olla avutonta, katso ensin valintasi vaikka nettisivuilta. Kuinka vaikea on sanoa kalkkunasubi hunaja-kauraleivällä, pippurijuusto, kaikki muut kasvikset paitsi jalapeno?

Entä jos haluaakin sen jalopenon? Ei tää silloin toimi.

Se on jalapeño tai suomalaisittain jalapeno. Mitään jalopenoa ei ole olemassakaan.

Vierailija kirjoitti:

"Mikä kastike?" Pyysin luettelemaan soossit, nyökkäsin aina ymmärtäväisesti kun kastikkeen nimi kerrottiin, otin kuitenkin sen ensimmäisen sanomalla "tota tossa" ja osoitin sormella. Toki se oli varmaan vaikeaa hahmottaa, mihin osoitin, mutta pienen tuumailun jälkeen myyjä kysyikin "Niin siis tämä eka?", vastasin kyllä.

Öljyn, pippurit sun muut jutut skippasin ihan mallikkaasti. Viimein pääsin kassalle jossa tuotettani paketointiin jo muovipussiin, vaikka olisin syönyt sen paikan päällä, en kuitenkaan viitsinyt ruveta siinä neuvottelemaan vaan hyväksyin kohtaloni, ehkä minusta haluttiin eroon? Haisinko liian pahalle? Onko minunlaiset tervetulleita ravintolaan? Näitä kysymyksiä päässäni pyörittäen en kuullut mitä myyjä minulta kysyi, joten jouduin kysymään "Anteeks mitä?". Myyjä tahtoi tietää otanko ateriana, sanoin että kyllä. Pian hän luettelikin kaikki mahdolliset ateriavaihtoehdot, joista ymmärsin vain sanan jogurtti. Ilmeisesti niitäkin on useampi vaihtoehto kuin yksi. Seuraavat hetket menikin aivan pimennossa, kuumotus oli jo hieman laskenut, mutta soijaa pukkas eikä helle auttanut ei niin pätkääkään. Sain jonkun helvetin viljajogurtin ja tyhjän kupin.

Maksoin ostokset ja mietin hetken, että mitä ****** mä tyhjällä mukilla. Epäröiden kuitenkin sanoin "niin se limu?" ja myyjä neuvoi minut juomapisteelle, jossa toimi itsepalvelu limuhana. Laitoin kupin täyteen raikasta ja ravitsevaa kokista, mutta tajusin liian myöhään, että enhän mä tota voi kantaa ulos myymälästä ilman läikyttämästä puolia lattialle. Niitä kansiakaan ei ollut missään, enkä varmasti kysy enää yhtään ***** mitään. Hörppäsin kupistä noin desin, jotta varmasti pääsen turvallisesti ulos.

Ulkona harmittelin, että missä mä tän kehtaan syödä, kotiinkin on matkaa. Istuin semmoselle betonitasolle ja avasin kääreet. Noin puolet sisälmyksistä kaatui rinnuksille. Päätin, että ***** ihan sama, otin haukun, en pitänyt, heitin leivän roskiin ja kävelin kotiin.

Ei enää ikinä subwayhyn. ***** että on elämä vaikeeta.

Tama jo nauratti, kiitos!

t. usalainen

Suomalaiselle on liian vaikeaa tilata leipä ja sinne väliin jotain lihaa ja salaattia. Pitää päättää paahdetaanko vai ei (aina kannattaa paahtaa!!).

Kastikekin pitäis saa**na valita.

En mä jaksa teitä.

Ja kanat on Thaimaasta ja lihat jostain Puolasta.

Ostakaa Cittarista kylmä patonki tai wrappi. Vetäytykää kotinne rauhaan syömään. Kyllä.se siitä.

Subwayssä voisi olla turvallinen paikka, jossa voi tilata leivän pelaamalla söpöllä hahmolla peliä jolla valitsee leivän täytteet. On väärin että pakotetaan ahdistavasti kohtaamaan ihminen joka kysyy kysymyksiä tai pakotetaan seisomaan jonossa.

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiselle on liian vaikeaa tilata leipä ja sinne väliin jotain lihaa ja salaattia. Pitää päättää paahdetaanko vai ei (aina kannattaa paahtaa!!).

Kastikekin pitäis saa**na valita.

En mä jaksa teitä.

Ei tuo ole vaikeaa , mutta vaikeaksi tekee se , että jos kysyy myyjältä mitä yleensä tilataan niin hän ei anna mitään vinkkiä . Vihje subweille, että antaa voileipäartisteille suosittelut jos asiakas ei tiedä mikä kastike tai salaatti on hyvää hänen leipäänsä.

Psykologinen homma:

Asiakas saa päättää monista vaihtoehdoista omannäköisensä annoksen. Eli tulee tunne, että tämä annos on "minun pikku kätösin itselleni kokoama erikoisruoka". Eräänlainen vapauden harha

(vaikka samana päivänä olisikin myyty niitä American Steakhouse Melttejä hunajakauraleivällä satamäärin)

En tiedä? Toistaiseksi se on ollut joka kerta hyvinkin yksinkertaista kun olen itse Subwaylla asioinut.

Vierailija kirjoitti:

Ostakaa Cittarista kylmä patonki tai wrappi. Vetäytykää kotinne rauhaan syömään. Kyllä.se siitä.

Noille uusavuttomille tässä valmis kommentti:

Mut kun mä en osaa valita, ostaisinko Cittarista tumman vai vaalean patonkin. Ja minkä firman patongin. Poskia kuumottaa, kun seison leipäosastolla niin pitkään. Mitähän ihmiset mahtavat ajatella minusta, kun "viihdyn" leipäosastolla niin pitkään?

Sitten patongin lämmitys. Mulla ei ole aavistustakaan, kuinka kauan patonkia täytyy lämmittää. Täytyykö osa täytteistä ottaa pois lämmistystä varten.

jne jne

:D

Kerran se vain kirpaisee. Ekan kerran jälkeen tilaaminen sujuu.

Vierailija kirjoitti:

Subwayssä voisi olla turvallinen paikka, jossa voi tilata leivän pelaamalla söpöllä hahmolla peliä jolla valitsee leivän täytteet. On väärin että pakotetaan ahdistavasti kohtaamaan ihminen joka kysyy kysymyksiä tai pakotetaan seisomaan jonossa.

Ei kai siinä jonossa pakko seisoa ole? Tee poikkeus ja makaa lattialla. Huutele sieltä tilaukset ja arvuuttele mitä saat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiselle on liian vaikeaa tilata leipä ja sinne väliin jotain lihaa ja salaattia. Pitää päättää paahdetaanko vai ei (aina kannattaa paahtaa!!).

Kastikekin pitäis saa**na valita.

En mä jaksa teitä.

Ei tuo ole vaikeaa , mutta vaikeaksi tekee se , että jos kysyy myyjältä mitä yleensä tilataan niin hän ei anna mitään vinkkiä . Vihje subweille, että antaa voileipäartisteille suosittelut jos asiakas ei tiedä mikä kastike tai salaatti on hyvää hänen leipäänsä.

No ei se myyjä tiedä tykkäätkö sinä lihasta, kanasta vai tonnikalasta. Vai oletko kasvissyöjä mieluummin. Sen verran pitää pystyä miettimään etukäteen ja saada suuntansa auki. Miten te pärjäätte ulkomailla? Herranen aika.