Olen idiootti ja menin ihastumaan

Söpöä! 

Nyt vaan lopetat, etkä tee samaa virhettä toista kertaa.

No hiivan sait. Se herättää tuoksuineen muistoja varmasti päivittäin. Nykyajan hortsot. 

Vierailija kirjoitti:

Nyt vaan lopetat, etkä tee samaa virhettä toista kertaa.

En osaa! Sanon itselleni joka päivä, että nyt vaan en odota enää viestiä. Enkä laita itse mitään, kun olen joka kerta aloittanut keskustelun. Tämä toinen vastaa kyllä, välillä tosin tuntien viiveellä. En ole hänelle mitenkään erityinen tai tärkeä, mutta hän on niin ihana....

Et ole ainut. Mä olen vielä toivottomampi tapaus, en edes tiedä etunimeä. Kohdataan ohimennen, moikataan jo kaukaa, mutta ne katseet on saaneet mut koukkuun.

Ihan normaalia

Vierailija kirjoitti:

Et ole ainut. Mä olen vielä toivottomampi tapaus, en edes tiedä etunimeä. Kohdataan ohimennen, moikataan jo kaukaa, mutta ne katseet on saaneet mut koukkuun.

Voi. Harmittaa sinun puolestasi. Voisitko tutustua häneen?

Voin kertoa, että nimen tietäminen ei auta yhtään. En enää kehtaa googlettaa ja katsella ihastukseni kuvia, olen tuhlannut siihen niin paljon aikaa. Tuntuu tosi pahalta:(

Ymmärrän itsesyytöksesi varsin hyvin koska itselläni hieman vastaava tilanne päällä. Ihastunut ihminen on altis ja helposti höplästä vedettävissä. Malttia, kärsivällisyyttä ja yritä säilyttää itsekunnioituksesi eli älä tee itsestäsi narria ihastuksesta huolimatta. 

Semmoista se on, kun menee heti panemaan. Seksi sekoittaa hormonitoiminnan naisilla ja aiheuttaa kiintymisen. Naisen keho ei ymmärrä, että ehkäisy oli käytössä, vaan se rupeaa erittämään pariutumiseen liittyviä hormoneja, kun hölmönä luulee, että nyt laitettiin poikanen alulle ja se poikanen tietysti kaipaa molempia vanhempia turvaamaan selviytymisensä. Biologia toimii niin kuin on tarkoitettukin.

Miksi se toinen on niin ihana, kun ei se selvästikään välitä sinusta? Mieti asiaa, miksi saavuttamaton saa sinussa noita fiiliksiä aikaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et ole ainut. Mä olen vielä toivottomampi tapaus, en edes tiedä etunimeä. Kohdataan ohimennen, moikataan jo kaukaa, mutta ne katseet on saaneet mut koukkuun.

Voi. Harmittaa sinun puolestasi. Voisitko tutustua häneen?

Voin kertoa, että nimen tietäminen ei auta yhtään. En enää kehtaa googlettaa ja katsella ihastukseni kuvia, olen tuhlannut siihen niin paljon aikaa. Tuntuu tosi pahalta:(

Ehkä voisin, mutta pelkäämpä, että kupla puhkeaisi tosi paikan tullen, haaveet taitaa olla ihanampia kuin todellisuus.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän itsesyytöksesi varsin hyvin koska itselläni hieman vastaava tilanne päällä. Ihastunut ihminen on altis ja helposti höplästä vedettävissä. Malttia, kärsivällisyyttä ja yritä säilyttää itsekunnioituksesi eli älä tee itsestäsi narria ihastuksesta huolimatta. 

Yritän parhaani. Kiitos muistutuksesta. Melkein tekisi mieli tehdä "mitä vaan", että saisi huomiota. En tee, mutta tiedostan hyvin tämän oman sekoiluni määrän.

Hiiva!

Vierailija kirjoitti:

Semmoista se on, kun menee heti panemaan. Seksi sekoittaa hormonitoiminnan naisilla ja aiheuttaa kiintymisen. Naisen keho ei ymmärrä, että ehkäisy oli käytössä, vaan se rupeaa erittämään pariutumiseen liittyviä hormoneja, kun hölmönä luulee, että nyt laitettiin poikanen alulle ja se poikanen tietysti kaipaa molempia vanhempia turvaamaan selviytymisensä. Biologia toimii niin kuin on tarkoitettukin.

Miksi se toinen on niin ihana, kun ei se selvästikään välitä sinusta? Mieti asiaa, miksi saavuttamaton saa sinussa noita fiiliksiä aikaan.

Hänhän toimii juuri niin, kuin alunperin sovimme. Ei se tarkoita sitä etteikö hän olisi kykenevä välittämään minusta, me vain sovimme kerran jutun ja sillä selvä. Vastaa hän sentään viesteihin. Mutta en todellakaan joka päivä ole häntä piinannut, enkä aiokaan. Ei ollut meidän diili sellainen.

Ja niin, kai tuo voi olla totta. Ehkä menin sekaisin kaikesta siitä ihanasta seksistä ja millaista on olla ihanan tyypin lähellä. Silti tuntuu tosi pahalta olla tässä nyt:(

Ap:n tilanne ei ole millään lailla epätavallinen, itse asiassa se on melko yleinen. Parhaan avun voi löytää vertaistuesta tai kokemuksista, joita vastaavaan tilanteeseen joutuneilla on ollut.

Tärkeintä on ymmärtää, etteivät tällaiset tilanteet aina pääty huonosti. Rohkaisevana esimerkkinä tulee mieleen muun muassa tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.

Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.

Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.

Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoihin tulee.

Se liitto oli alkanut uskottomuudesta (mummo tosin käytti siitä rumempaa sanaa), mutta alkoholia se pariskunta ei käyttänyt pisaraakaan. Eikä käyttänyt mummokaan ja mistä hän olisi sitä voinut saadakaan, kun oli vasta lapsi.

Kaikenlaista voi siis sattua ja joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa, kuten mummo aina opetti.

Vierailija kirjoitti:

Ap:n tilanne ei ole millään lailla epätavallinen, itse asiassa se on melko yleinen. Parhaan avun voi löytää vertaistuesta tai kokemuksista, joita vastaavaan tilanteeseen joutuneilla on ollut.

Tärkeintä on ymmärtää, etteivät tällaiset tilanteet aina pääty huonosti. Rohkaisevana esimerkkinä tulee mieleen muun muassa tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.

Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.

Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.

Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti.

Mummo toimi hankalassa tilanteessa viisaasti ja hienotunteisesti, vaikka oli vasta lapsi. Ota oppia ap, niin kaikki kääntyy vielä hyväksi.

Mlkkuako jäit kaipaamaan.

"Hänhän toimii juuri niin, kuin alunperin sovimme. Ei se tarkoita sitä etteikö hän olisi kykenevä välittämään minusta, me vain sovimme kerran jutun ja sillä selvä."

Älä nyt viitsi. Ei miehellä ole tunteita sinua kohtaan. Jos olisi, se tulisi kyllä ilmi hänen teoissaan. Miksi koet tarpeelliseksi puolustella häntä tai keksiä tekosyitä hänen puolestaan? Ei tuo ainakaan helpota sinun tilannettasi mitenkään, kun yrität ylläpitää toivoa noin.

Mies odottaa naiselta enemmän aloitetta joten pyydä vaikka lenkille sitä.

Hävitä sen yhteystiedot ja kaikki viestit ja estä se.

Vierailija kirjoitti:

Ap:n tilanne ei ole millään lailla epätavallinen, itse asiassa se on melko yleinen. Parhaan avun voi löytää vertaistuesta tai kokemuksista, joita vastaavaan tilanteeseen joutuneilla on ollut.

Tärkeintä on ymmärtää, etteivät tällaiset tilanteet aina pääty huonosti. Rohkaisevana esimerkkinä tulee mieleen muun muassa tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.

Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.

Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.

Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti.

Komppaan mummoa tässä. Ota oppia ap ja toimi!