Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies ei halua muuttaa yhteen ja käyttää teiniä tekosyynä
13.01.2021 |
En tiedä mitä minun pitäisi tehdä. Olen kertaalleen eronnut ja kahden lapsen vuoroviikkoäiti, ja seurustellut vuoden nykyisen mieheni kanssa. Mies halusi heti tapailun alussa, että seurustella ja on vakuuttanut olevansa 100 % tosissaan ja rakastavansa minua. Olen sanonut, että minulla ei ole kiire muuttaa yhteen, mutta että haluan ehdottomasti yhteisen kodin ja jaetun arjen jossain vaiheessa. Kuvittelin, että näin voisi tapahtua esim. parin vuoden seurustelun jälkeen. En nauti tästä "yksinäisen naisen" arjesta vaan toivon jotain rinnalle ihan arkeen, en pelkästään viikonlopun tai lomien huippuhetkiin. Lisäksi asunnon jakaminen olisi taloudellisestikin järkevää. Tekee tiukkaa maksaa asumisesta yksin 1 200 euroa kuussa kun sen voisi jakaa. Välillä olen myös todella kovilla kun pyöritän lapsiperheen arkea yksin joka toinen viikko.
Nyt kysyin suoraan, että missä vaiheessa mies voisi kuvitella, että syventäisimme suhdetta ja muuttaisimme yhteen. Tai että meillä olisi edes joku tulevaisuuden suunnitelma, jos emme heti toimisikaan sen mukaan. Mies oli tiukkana, että muuttaa yhteen vasta 3,5 vuoden päästä. Syynä oli se, että hän haluaa asua yksin lastensa takia.
No tässähän juju piileekin. Miehellä oli kaksi yli parikymppistä lasta, jotka asuvat toisella paikkakunnalla yksin ja käyvät kotipaikkakunnalla ehkä muutaman kuukauden välein. Tuolloin asuvat äitinsä luona, jossa heillä on huoneet. Kotipaikkakunnalla on vain 17 vuotias teini, joka myös asuu äitinsä luona. Mies asuu yksin kaksiossa, ja poika on isänsä vuodesohvassa nukkuen yötä ehkä yhden yön kuukaudessa, parissa. En ymmärrä, miksi emme voisi muuttaa yhteen ja poika tarvittaessa yöpyä meillä ja isommat lapset vierailla täällä. Minun kaksi poikaani ja mies tulevat hyvin juttuun, samoin minä ja miehen lapset.
Aika rankalta tuntuu, että hylkäisin haaveet yhteiselämästä niinkin pitäksi aikaa kuin 3,5 vuodeksi. Ja mitä tämä kertoo miehen tunteista? Käykö niin, että odotan 3,5 vuotta ja sittenkään emme muuta yhteen.
Tuntuu vaikealta edes tavata nyt miestä, kun kaikki on nyt ihan toisin. Vielä eilen olin rakastunut ja luulin miehen myös olevan vakavissaan suunnittelemassa tulevaisuutta. Miten voin palata seurusteluun, kun tiedän, että tämä ei seuraavien vuosien aikana vakavammaksi muutu? Ja haaskaanko rakkauteni tähän mieheen, joka ei edes yritä löytää ratkaisua asumiskuvioihin - meillähän tilanne on moneen uusperheeseen nähden helppo. Ei ilmeisesti halua tarpeeksi olla kanssani, kun mitään vaivaa asioiden eteen ei halua nähdä.
Kommentit (189)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä taas ymmärrän hyvin ap:tä. Tulee tunne, ettei mies rakasta tarpeeksi, jos ei halua jakaa arkeaan naisen kanssa. Eikö rakkautta löydy myöskään toisen auttamiseen? Minulle rakastava suhde merkitsee juuri kaiken jakamista ja toisen elämän helpottamista. Juuri arjessa rakkaus punnitaan. Mitä iloa on pelkistä viikonloppupanoista? Paljon mukavampaa on saada tuntea toisen läsnäolo pienissä hetkissä, aamutuimaan, kesken arkiaskareiden. Nykyinen lapsikielteisyys myös puistattaa.
Nimenomaan tätä minäkin hain.
Mutta ihmiset ovat tosiaan erilaisia. Joku hakee arjen jakamista myötä ja vastoikäymisissä. Toiselle riittää, että elää 90 % ajastaan yksin kaksiossaan. Ja sekin on tietysti ok. Se vaan, että jos toiveet ja tavoitteet ovat niin erilaiset, niin taitaa olla turha edes haaveilla, että löydetään keskitie. Kun mies ei ole tässä valmis miettimään edes jotain kompromissia. Voisimmehan asua esim. luonani, ja tarvittaessa mies voisi pitää asuntonsa ja viettää siellä aikaa poikansa kanssa. Raha tai kodinpyöritykseen osallistuminen ei ole se pointti vaan se, että kun tavataan vain viikonloppuisin kahdestaan, niin siinä ei saa kuin pintariipaisun suhteesta.
Ihmettelen tässä, miksi ap tuntuu miettineen, mikä miehen paras tässä olisi (joko muuttaminen ap:n luo tai oman asunnon pitäminen) ilman, että mieheltä asiaa kysytään. Ehkä se tässä hiertääkin.
Minustakin miehen ja ap:n pitäisi olla käymässä neuvottelua siitä, miten muuttaisivat uuteen kotiin, joka ei ole ap:n omistusasunto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos mies olisi valmis muuttamaan yhteen 3,5 vuoden kuluttua, niin miksi se puolitoista vuotta pitempi aika on ongelma?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vuoden seurustelun jälkeen en todellakaan muuttaisi vielä yhteen. Liian vähän aikaa olette tunteneet. Mies on oikeassa.
En vaadikaan yhteenmuuttoa NYT. Vaan keskustelemaan tulevaisuudesta ja suunnittelemaan sitä yhdessä. Esim. haaveilemaan yhteisestä kodista vuoden, parin päästä.
Anteeksi nyt, mutta mitä hiton väliä sillä on, muutatteko yhteen parin vuoden vai 3,5 vuoden päästä? Käytännön kannalta ei yhtään mitään, mutta sä olet nyt vain päättänyt, että koska mies ei halua muuttaa yhteen sun aikataulussa, sitä ei kiinnosta koko parisuhde.
Taitaa olla ap ketä haluaa rusinat pullasta..
Ap yrittää maksattaa vastikkeet miehellä että voi hurvitella itse niillä säästöillä ja itse vain hyötyisi kun maksaisi lainaa pois, On se röyhkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten niin tekosyynä? Eikö se ole ihan pätevä syy.
Sitä paitsi, jos joku aikuinen ei halua jotakin, niin ei häntä pakottamaan kannata ruveta. Ei se onnistu, eikä se ole kohtuullista.
Niin, Kerrotko sinä sille miehelle että sinun syysi tai tekosyysi ovat ne, että haluat maksattaa asunnon sillä miehellä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naiset muistakaa että hormonit ja tunteet voi saada balanssiin. Järkeä päähän nyt ja pikku timeout niin turha paniikki ja kiukku laantuu.
Minkä ikäiset lapset ja kuinka monta? Ovatko 4-, 6- ja 8-vuotiaat? Mikä tekee arjesta rankan? Harrastuskuljetukset?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mutta nyt olisi loistava mahdollisuus osallistaa ex-mies ja tarjota hänelle lähivanhemmuutta 3,5 vuodeksi.
miksiköhän ap.e on ero tullut noin fiksu talous nero kun on
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen mies ja asunut eron jälkeen yli 6 vuotta yksin. Lapset ovat luonani vuoroviikonlopuin ja sen ajan haluan pyhittää heille. Muuna aikana ei kiinnostaisi asua jonkun toisen lapsien kanssa "isäpuolena".
Tästä varmaan on kyse, kun ap:n miesystävä on haluton muuttamaan yhteen. Isäpuolena olo ei houkuttele. Mies ei halua hoivata toisen miehen lapsia. Onko se piilevää mustasukkaisuutta exää kohtaan vai mitä? Osoittaa ainakin sitä, ettei mies ole lapsirakas.
Pakko puuttua tähän kun otti pahasti silmään, että :"Välillä olen myös todella kovilla kun pyöritän lapsiperheen arkea yksin joka toinen viikko." Todella kovilla olet siellä sadan neliön asunnossasi kun lapset on ihan peritä puolet ajasta sinulla? Miten ihmeessä? Itse olen totaaliyksinhuoltja, ollut sitä jo 10 vuotta. Vuoroviikkoäiti on käytännössä lepolomailua, jossei lapsi ole vakavasti sairas tai muuta erityistä syytä. Toiseksi miten mies olisi ratkaisu sun lapsiperhearkesi raskauteen? Mitä sä oikein haet tosta miehestä? Mulle tulee sinusta takertuvan inisijän kuva, ja mies varmaan alkanut aavistella samaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kenen sakset avaa se seuraukset kestäköön.
Mielikuvituslapset, joiden ikä ei ole selvillä. 0/5
En jaksanut lukea kuin ekan sivun kommentit, mutta ap olisi parempi kuin löytäisit toisen miehen itsellesi, niitä on sellaisiakin miehiä, jotka mielellään olisivat tiivis osa uutta perhettä. Ei kannata väkisin raahata kivirekeä perässään. Ero on vaikeaa, mutta parin vuoden päästä viimeistään helpottaa. Itse olen myös sen verran vanhanaikainen, etten haluaisi olla suhteessa se joka joutuu maanittelemaan ja ehdottelemaan, miehen tehtäviä johdatella haluttuun lopputulokseen. Mutta olenkin jo 70-luvun alun tuotoksia eivätkä nämä nykyiset sukupuoliroolit miellytä yhtään.
Vierailija kirjoitti:
Järkevä mies, hyvä isä.
Nostan hattua!
Kuinka paljon olet tekemisissä lasten isän kanssa?
Hyvänen aika sentään. Vain vuosi seurustelua ja haluat muuttaa yhteen?
Nyt järkeä kehiin. Mies on paljon fiksumpi ja haluaa tutustua kunnolla ensin.
Kaikkien pitäisi tutustua kunnolla kaks- kolmekin vuotta, ennen kuin uskaltaa sitoutua.
Liian fiksu mies sinulle.
Alue: Aihe vapaa
Porvoo vaikenee