Lue keskustelun säännöt.
Mies ei halua muuttaa yhteen ja käyttää teiniä tekosyynä
13.01.2021 |
En tiedä mitä minun pitäisi tehdä. Olen kertaalleen eronnut ja kahden lapsen vuoroviikkoäiti, ja seurustellut vuoden nykyisen mieheni kanssa. Mies halusi heti tapailun alussa, että seurustella ja on vakuuttanut olevansa 100 % tosissaan ja rakastavansa minua. Olen sanonut, että minulla ei ole kiire muuttaa yhteen, mutta että haluan ehdottomasti yhteisen kodin ja jaetun arjen jossain vaiheessa. Kuvittelin, että näin voisi tapahtua esim. parin vuoden seurustelun jälkeen. En nauti tästä "yksinäisen naisen" arjesta vaan toivon jotain rinnalle ihan arkeen, en pelkästään viikonlopun tai lomien huippuhetkiin. Lisäksi asunnon jakaminen olisi taloudellisestikin järkevää. Tekee tiukkaa maksaa asumisesta yksin 1 200 euroa kuussa kun sen voisi jakaa. Välillä olen myös todella kovilla kun pyöritän lapsiperheen arkea yksin joka toinen viikko.
Nyt kysyin suoraan, että missä vaiheessa mies voisi kuvitella, että syventäisimme suhdetta ja muuttaisimme yhteen. Tai että meillä olisi edes joku tulevaisuuden suunnitelma, jos emme heti toimisikaan sen mukaan. Mies oli tiukkana, että muuttaa yhteen vasta 3,5 vuoden päästä. Syynä oli se, että hän haluaa asua yksin lastensa takia.
No tässähän juju piileekin. Miehellä oli kaksi yli parikymppistä lasta, jotka asuvat toisella paikkakunnalla yksin ja käyvät kotipaikkakunnalla ehkä muutaman kuukauden välein. Tuolloin asuvat äitinsä luona, jossa heillä on huoneet. Kotipaikkakunnalla on vain 17 vuotias teini, joka myös asuu äitinsä luona. Mies asuu yksin kaksiossa, ja poika on isänsä vuodesohvassa nukkuen yötä ehkä yhden yön kuukaudessa, parissa. En ymmärrä, miksi emme voisi muuttaa yhteen ja poika tarvittaessa yöpyä meillä ja isommat lapset vierailla täällä. Minun kaksi poikaani ja mies tulevat hyvin juttuun, samoin minä ja miehen lapset.
Aika rankalta tuntuu, että hylkäisin haaveet yhteiselämästä niinkin pitäksi aikaa kuin 3,5 vuodeksi. Ja mitä tämä kertoo miehen tunteista? Käykö niin, että odotan 3,5 vuotta ja sittenkään emme muuta yhteen.
Tuntuu vaikealta edes tavata nyt miestä, kun kaikki on nyt ihan toisin. Vielä eilen olin rakastunut ja luulin miehen myös olevan vakavissaan suunnittelemassa tulevaisuutta. Miten voin palata seurusteluun, kun tiedän, että tämä ei seuraavien vuosien aikana vakavammaksi muutu? Ja haaskaanko rakkauteni tähän mieheen, joka ei edes yritä löytää ratkaisua asumiskuvioihin - meillähän tilanne on moneen uusperheeseen nähden helppo. Ei ilmeisesti halua tarpeeksi olla kanssani, kun mitään vaivaa asioiden eteen ei halua nähdä.
Kommentit (189)
Kumpa ihmiset ymmärtäisivät, että miesten ja naisten ei pidä asua yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet kyllä aika kohtuuton yhteenmuuttovaatimuksinesi. Jotka näyttää lähinnä perutsuvan siihen että haluaisit säästää rahaa.
Siinä olet kyllä oikeassa, että se riski on ettei mies halua 3,5 vuoden jälkeenkään yhteen asumaan, monet aikuiset ei enää halua, yksinasumiseen tottuneina, sellaista suhdetta jossa asutaan yhdessä.
Lisäyksenä vielä, että asun lasten kanssa tilavasti yli 100 neliön rivarissa, jossa mieskin viihtyy. Hän mahtuisi hyvin tänne, verrattuna siihen, että asuu nyt 40 neliön kaksiossa. Ja voisin itse vaikka tehdä niin, että möisin omani ja hankittaisiin ihan uusi asunto yhdessä. Siellä voisi olla miehen teinillekin huone. Nyt hän jopa suunnittelee muuttoa nykyisestä asunnosta toiseen omaan, koska nykyinen asuintalo on meluisa aamusta iltaan.
En tiedä ylireagoinko, mutta jotenkin suhteelta on mennyt perusta. Tuntuu, että on vaikea olla täysillä ja tunteella mukana, kun tietää, ettei mies halua yhteistä tulevaisuutta. Ja tuntuu, että jos yritän jatkaa kuin mikään ei olisi muuttunut, niin huijaan vaan itseäni ja maton alle lakaistu nousee aina riitatilanteissa esiin.
Nyt on niin surullinen ja loukattu olo, että tuntuu, etten pysty miestä edes tapaamaan. Sama kai olisi samoilla itkuilla lopettaa koko suhde kuin itkeä itkut vielä moneen kertaan uudelleen.
En jaksanut lukea aloitusta, mutta miehesi on oikeassa.
No en ehkä itsekään muuttaisi yhteen siinä vaiheessa, jos on pian omilleen lähtevä teini kuvioissa. Toki jos mies ei ole lähivanhempi, se hieman antaa enemmän joustoa.
Ymmärrän harmituksesi, mutta tämä on vain asia mikä teidän pitää keskustella ja sitten tehdä päätös jaksaako erillään kunnes kaikki lapset ovat omillaan vai kannattaako etsiä enemmän samalla tavalla ajatteleva puoliso.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä siinä yhteisasumisessa kaipaat? Huonoimmillaan olet uuden miehen ja hänen lapsensa passaaja omiesi lisäksi. Tämä on asiallinen kysymys.
Minut jätettiin pari viikkoa sitten, koska en halua uusioperhettä vaan mieluummin elän parisuhde-elämää vain niinä viikkoina, kun lapset eivät ole luonani.
Joskus toiveet eivät mene yksiin. Mies kyllä tiesi alusta alkaen, etten halua yhteen muuttaa ja yritti varmaa ihastuneena asiaan sopeutua.
Ei sellainen kuitenkaan toimi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehellä ei ole tarvetta jakaa asumiskuluja. Mies ei ole vastuussa siitä, että yksin pyörität lapsiperhearkea. Mies ei jaksa maksaa sun lapsiesi kuluja. ( ostaa isompaa taloa sun lastesi takia). Mies ei jaksa/halua olla lastesi kanssa 24/7. Siinäpä ne oikeat syyt.
Entä jos mies ei vaan jaksa uusperheen lapsiarkea siinä vaiheessa kun omat kuitenkin muuttaneet pois kotoa? Ja sinä taas ajattelet, että saat kotiin aikuisen, joka tykkää tehdä kotitöitä, pitää huolta lapsistasi jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi kiirehtiä, jos teini on jo 17 v? Ei hän enää montaa vuotta yövy isänsä luona vaan muuttaa omaan huusholliin ja menee yöksi kotiinsa. Ehditte harkita yhteenmuuttoa sen jälkeen.
Ota minun mies. Hän haluaa muuttaa yhteen ja minä taas en, joten täällä väännetään asiasta toisin päin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lisäyksenä vielä, että asun lasten kanssa tilavasti yli 100 neliön rivarissa, jossa mieskin viihtyy. Hän mahtuisi hyvin tänne, verrattuna siihen, että asuu nyt 40 neliön kaksiossa. Ja voisin itse vaikka tehdä niin, että möisin omani ja hankittaisiin ihan uusi asunto yhdessä. Siellä voisi olla miehen teinillekin huone. Nyt hän jopa suunnittelee muuttoa nykyisestä asunnosta toiseen omaan, koska nykyinen asuintalo on meluisa aamusta iltaan.
En tiedä ylireagoinko, mutta jotenkin suhteelta on mennyt perusta. Tuntuu, että on vaikea olla täysillä ja tunteella mukana, kun tietää, ettei mies halua yhteistä tulevaisuutta. Ja tuntuu, että jos yritän jatkaa kuin mikään ei olisi muuttunut, niin huijaan vaan itseäni ja maton alle lakaistu nousee aina riitatilanteissa esiin.Nyt on niin surullinen ja loukattu olo, että tuntuu, etten pysty miestä edes tapaamaan. Sama kai olisi samoilla itkuilla lopettaa koko suhde kuin itkeä itkut vielä moneen kertaan uudelleen.
Miten jakasitte kulut?
Vierailija kirjoitti:
Lisäyksenä vielä, että asun lasten kanssa tilavasti yli 100 neliön rivarissa, jossa mieskin viihtyy. Hän mahtuisi hyvin tänne, verrattuna siihen, että asuu nyt 40 neliön kaksiossa. Ja voisin itse vaikka tehdä niin, että möisin omani ja hankittaisiin ihan uusi asunto yhdessä. Siellä voisi olla miehen teinillekin huone. Nyt hän jopa suunnittelee muuttoa nykyisestä asunnosta toiseen omaan, koska nykyinen asuintalo on meluisa aamusta iltaan.
En tiedä ylireagoinko, mutta jotenkin suhteelta on mennyt perusta. Tuntuu, että on vaikea olla täysillä ja tunteella mukana, kun tietää, ettei mies halua yhteistä tulevaisuutta. Ja tuntuu, että jos yritän jatkaa kuin mikään ei olisi muuttunut, niin huijaan vaan itseäni ja maton alle lakaistu nousee aina riitatilanteissa esiin.Nyt on niin surullinen ja loukattu olo, että tuntuu, etten pysty miestä edes tapaamaan. Sama kai olisi samoilla itkuilla lopettaa koko suhde kuin itkeä itkut vielä moneen kertaan uudelleen.
Kyllä hän voi haluta yhteisen tulevaisuuden, mutta ei halua nyt juuri asua kanssasi. Mutta jos sinulle kerran tuo yhdessä asuminen hetinyt on noin super tärkeää, niin ei kai sinun auta kuin tosiaan erota ja etsiä samanhenkinen mies joka haluaa riittävän nopeasti yhteen asumaan kanssasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluat miehen jakamaan kuluja ja osallistumaan lapsiperhearjen pyörittämiseen. Ompa houkuttelevaa 🙄. Ymmärrän miestä, ettei tuohon halua. Voit toki erota, mutta saatat kyllä joutua etsimään kauan, että löydät jonkun innokkaan tuohon kuvioon.
Kovin heppoista on tuon sinun rakkautesi.
Näin lapsettomalle naiselle kuulostaa siltä, että mies ei tahdo sinun hektistä lapsiperhearkeasi oman tilan ja rauhan tilalle. On ihan eri asia viihtyä sinun kämpilläsi kuin luopua omastaan.
Toisin sanoen sinun arki paranisi tässä vaiheessa yhteen muutosta mutta miehen ei, joten ne pari päivää kuussa kun miehellä on omia lapsia luonaan ja kaikki sujuu heillä luontevaan ja totuttuun tapaan ovat hänelle tärkeämpiä kuin sinun apupojaksesi tuleminen.
Tuo oikeasti kuulosti erittäin luotaantyöntävältä että olet kovilla kun pyörität lapsiperhearkea ja asumiskulujakin olisi kiva jakaa, ja haluaisit siksi yhteenmuuttoa.
Luultavasti se mies ei halua muuttaa yhteen ei omien lähes aikuisten, vaan sinun lastesi takia, ap. Ei halua enää, kun omat lapset on isoiksi saanut ja rauhan taloon, johonkin vuoroviikkolapsiperhehelvettiin, vielä "vieraiden" lasten kanssa. Onhan se paljon mukavampi asua yksin.
Minkä ikäisiä sun lapset ovat?
Jos huomattavasti nuorempia kuin miehen, niin ymmärrän kyllä ihan täysin ettei halua uudestaan pikkulapsi-arkeen kun on sen ajan jo elänyt....
No joo, minulla oli myös vastaavanlainen suhde. Miehelle olisi kuulemma sopinut, että muutamme sitten yhteen, kun lapseni muuttavat pois kotoa. Minusta tuntui vaikealta ajatus elää kahta erillistä kotia kymmenen vuotta. Sitäpaitsi alkoi käydä ilmi, että olenkin itse asiassa vain seksisuhde. Mies ei yhtään ollut innokas esittelemään minua sukulaisilleen. En halunnut sellaista elämää.
Järkevä mies, hyvä isä.
Nostan hattua!