Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä kun mikään ala ei kiinnosta?
Olen aikuinen työtön ja taustalla on jo kolme eri ammattia + paljon satunnaistöitä.
Ongelmana on, että olen pakon edessä lukenut "työllistäviä" aloja ja saanut töitäkin, mutta itse työ ei kiinnosta minua pätkääkään. Olen ottanut vastaan myös kaikenlaisia hanttihommia ja ollut ihan hyvä työntekijä, mutta en voisi kuvitellakaan viihtyväni noissa töissä useita vuosia.
Olen löytänyt pari mielenkiintoista harrastusta, mihin toiseen uppouduin suurinpiirtein elämäni ensimmäiset 20v, kunnes tuli totaalikyllästyminen, toista harrastin yhtä intohimoisesti 15v ja se salamakyllästyminen, ikäänkuin loppuunpalaminen siinä harrastuksessa tuli yhtä totaalisesti kuin ensimmäisessä.
Onnellisimmillani olen ollut silloin, kun olen harrastanut täysillä ja panostanut siihen kaikkeni.
Haluaisin löytää yhtä intohimoisen työn, sellaisen, johon oikeasti haluaisin panostaa ja jossa voisin tulla paremmaksi jne.
Olen käynyt työkkärin ammatinvalinnassa ja tehnyt nettitestejä. Siellä mikään ei nouse ylitse muiden. Olen vähän kiinnostunut yhdestä asiasta ja vähän toisesta. Mihinkään ei ole suurempaa innostusta, saati halua oppia ja opiskella alaa.
Mikään harrastuskaan ei tällä hetkellä vedä puoleensa. Kaikenlaista olen kokeillut, mutta jää kokeiluksi.
Nyt alkaa jo itseänikin huolestuttamaan, kun on mennyt useampi vuosi ikäänkuin pysähtyneessä tilassa.
Kellun vain. En tee mitään ja mikään ei kiinnosta. Elämä ei mene eteenpäin.
Olen joskus ollut masentunutkin ja syönyt siihen lääkkeitä. Se oli elämäni hirveintä aikaa, en ikinä ota enää lääkkeitä, olin ihan sumussa sen vuoden. Tunnistan siis, että olen lievästi masentunut, mutta en pidä tilaani vakavana, jaksan silti pukeutua, tehdä ruokaa, siivota ja käydä ulkona kävelyllä.
Suunta vain puuttuu elämältä ja tunnen itseni täysin turhaksi. Haluaisin tehdä mielekästä työtä ja olla osa tuottavaa yhteiskuntaa. Tuntea itseni tarpeelliseksi.
En näe enää mitään järkeä alkaa opiskelemaan sellaista mikä ei oikeasti kiinnosta. Nykyisillä amis-ammateillakaan ei pitkälle pötkitä, enkä ainakaan puhelinmyyjäksi tai siivoojaksi ala enää ikinä.
Oisko jotain järkeviä ohjeita ja neuvoja?
Vertaistukea?
Kommentit (257)
Harrastatko jotain? Ala jossa osin boi sisäistä motivaatiota huödyntää hyvä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni on se ongelma, että saattais vaikka onnistuakin jonkun työn tekeminen, jos sen saisi opetella rauhassa eikä työkaverit tiuskisi. Mutta kun kaikki pitää sisäistää niin nopeasti ja hirveän vauhdilla pitäisi osata tehdä ja olla sosiaalinen, niin en jaksa yrittää vaan teen vaan suojarajan verran töitä ja loput otan työmarkkinatukena. Koko kouluajan kestänyt kiusaaminen painaa yhä. Ei edes ole muita kavereita kuin sisko ja veli.
En tajua miten jaksaisin tehdä 8 tuntia töitä päivässä. Ainakin jäisi kaikki muu elämä pois eikä jaksaisi kuntoilla ja viikonloput menisi nukkuessa.....
Tervetuloa aikuisuuteen. En ymmärrä miksi työtä pitäisi tehdä intohimolla ?
Käyn töissä, koska siitä saa palkkaa. Tajusin nuorena jo, kun äiti teki työtä 6 h päivässä ja rahat olivat aina loppu, tämä ei ole mun juttu.
Menin heti lukiossa juttelemaan opon kanssa, aikaa ennen nettiä ja antoi vinkkejä minne minulla olisi mahkuja ja työllisyys olisi hyvää.
Monessa vaadittiin ruotsin kieltä, menin 2 kesäksi töihin Ahvenanmaalla ja seurustelin paikallisen miehen kanssa kumpanakin kesänä.
Minulla oli selkeä urapolku, tiesin minne haen ja hain heti työharjoitteluun isoon firmaan ja pääsin sitten sinne töihin valmistumisen jälkeen.
Minä tykkään leipoa kakkuja. Kinuskikissa on minun idolini. Kun olin ollut töissä muutaman vuoden, opiskelin itseni kondiittoriksi ja aloin pitämään blogia, jonne laitan kuvia n kerran kuukaudessa. Saan sitä kautta asiakkaita kerran viikossa ja se riittää. Hintani ovat edulliset, veloitan vain raaka-aineet x 3 ja voin tehdä koristeisiin aikaa monta h, koska se on kivaa.
Älä liikaa ajattele mihin on intohimo. Ajattele mitä osaat tehdä ja mistä saat tarpeeksi palkkaa, että voit elättää itsesi.
Voit sen intohimon käyttää harrastukseen.
Minun kollegallani on sama lähtökohta, kuin minulla. Hän pitää todella paljon lemmikkieläimistä. Teki sitten työstään enemmän ammattia, kouluttaa nyt koiria. Meilläkin töissä korona vaikutti ja kollega heti oli vapaaehtoinen. Laittoi kaikki paukut koirakoulutuksiin ja on saanut tienattua n puolet, mitä vanhassa työssään. Hänellä on asuntolainat maksettu ja on nyt päättänyt irtisanoa itsensä, kun tajusi hänelle riittää asiakkaita.
Kannattaa oikeasti tehdä yliopistotutkinto tai vähintään amk. Harva nainen tekee mitään amistutkinnolla. Miehillä on sähkömies, raksamies, putkimies tmv jolla voi tienata elantonsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on ollut taas ihan päinvastainen ongelma, kun todella moni asia kiinnostaa ja onkin tullut opiskeltua hyvin monenlaisia asioita. Nykyisessä ammatissa luokanopettajana pystyn onneksi hyödyntämään melkein kaikkea aiemmin oppimaani. Nyt tosin kiinnostaisi aloittaa kauneudenhoitoalan opintoja ja perustaa oma yritys. En jaksaisi enää tehdä mitään työtä pelkän rahan takia, vaan työn itsessään pitää olla kiinnostavaa.
Vierailija kirjoitti:
Tervetuloa aikuisuuteen. En ymmärrä miksi työtä pitäisi tehdä intohimolla ?
Käyn töissä, koska siitä saa palkkaa. Tajusin nuorena jo, kun äiti teki työtä 6 h päivässä ja rahat olivat aina loppu, tämä ei ole mun juttu.Menin heti lukiossa juttelemaan opon kanssa, aikaa ennen nettiä ja antoi vinkkejä minne minulla olisi mahkuja ja työllisyys olisi hyvää.
Monessa vaadittiin ruotsin kieltä, menin 2 kesäksi töihin Ahvenanmaalla ja seurustelin paikallisen miehen kanssa kumpanakin kesänä.
Minulla oli selkeä urapolku, tiesin minne haen ja hain heti työharjoitteluun isoon firmaan ja pääsin sitten sinne töihin valmistumisen jälkeen.
Minä tykkään leipoa kakkuja. Kinuskikissa on minun idolini. Kun olin ollut töissä muutaman vuoden, opiskelin itseni kondiittoriksi ja aloin pitämään blogia, jonne laitan kuvia n kerran kuukaudessa. Saan sitä kautta asiakkaita kerran viikossa ja se riittää. Hintani ovat edulliset, veloitan vain raaka-aineet x 3 ja voin tehdä koristeisiin aikaa monta h, koska se on kivaa.
Älä liikaa ajattele mihin on intohimo. Ajattele mitä osaat tehdä ja mistä saat tarpeeksi palkkaa, että voit elättää itsesi.
Voit sen intohimon käyttää harrastukseen.
Minun kollegallani on sama lähtökohta, kuin minulla. Hän pitää todella paljon lemmikkieläimistä. Teki sitten työstään enemmän ammattia, kouluttaa nyt koiria. Meilläkin töissä korona vaikutti ja kollega heti oli vapaaehtoinen. Laittoi kaikki paukut koirakoulutuksiin ja on saanut tienattua n puolet, mitä vanhassa työssään. Hänellä on asuntolainat maksettu ja on nyt päättänyt irtisanoa itsensä, kun tajusi hänelle riittää asiakkaita.
Se on helppoa, kun on sosiaalinen ja oppii nopeasti. Hyvä, että olet löytänyt lahjakkuuttasi vastaavaa työtä. Minulla koulukiusaamisen aiheuttama sosiaalinen fobia rajoittaa kaikkea. Kun on koko elämän joutunut olemaan yksikseen, niin eipä sitä vaan yhden äkin muutututa dynaamiseksi ja ulospäinsuuntautuneeksi ja sosiaaliseksi ja miksi lie... Sosiaalinen kanssakäyminen alkaa olla ihan vieras juttu minulle. En jaksanut työllistettynä ollessanikaan jutella työpaikan kahvi- ja ruokatauoilla.En vaan keksinyt mitään järkevää sanottavaa jännitykseltäni.... Mieluiten olisin vain yksin kotona tekemässä käsitöitä.... Joitakin käsitöitä olen myynytkin ja saanut pientä ekstraa osa-aikatyön ja työttömyystuen päälle. (en ole ap).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa oikeasti tehdä yliopistotutkinto tai vähintään amk. Harva nainen tekee mitään amistutkinnolla. Miehillä on sähkömies, raksamies, putkimies tmv jolla voi tienata elantonsa.
Mutta kun ei kaikista miehistäkään ole sähkö-, raksa-, putki-, ym.miehiksi. Naiset tekee nekin työt paremmin, kaikki ei ehkä luota kykyihinsä, mutta oon huomannut, että monet naiset on niin lahjakkaita kaikessa, mikä on tietysti hyvä asia.
M35
Vierailija kirjoitti:
työtön kirjoitti:
Nyt unohdin sen kysymyksen, siis, että pitääkö sairaalan sihteeriksi aina olla vähintään lähihoitaja.
Minun näkemissä työkkärin ilmoituksissa on näin ollut ja siksi en ole hakenut. Minulla ei ole hoitoalan koulutusta.no siksi mäki olen pelkkää satunnaista pätkää tehnyt. ILman hoitoalan koulutus jäät ikuisesti työttömänä.
No ei minun tietääkseni, siellä on merkonomejakin, jos edes niitäkään....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olipa kivaa lukea samanlaisista kokemuksista kuin itsellä. Mullakin varmaan on joku add, koska monia opintoja ja työpaikkoja takana. Aina olen lähtenyt, koska olen ollut burn-outin partaalla. Mietin mikä minussa on vikana, kun muut jaksavat vaikka eivät töistä pitäisikään. Opiskelin yliopistossa pariakin pääainetta, mutta opinnot jäivät kesken, koska ei kiinnostunut tarpeeksi. Opiskelin sitten hierojaksi ja teen keikkatöitä niin paljon kuin jaksan. Itselle on tärkeää olla freelancer ja sillä tavalla saan vähennettyä kuormitusta, helpottaa asioita ettei ole omia lapsia joten ei stressiä muista kuin itsestä. Olin ennen hierojaopintoja osa-aikaisena yhdessä toimistotyössä ja tein 4h päiviä Se oli ihan parasta. Harmi, kun työ loppui, enkä löytänyt vastaavaa.
Kaikki ystäväni ovat korkeakoulutettuja ja hyväpalkkaisissa töissä. Joskus harmittaa, ettei rahkeet itsellä riittäneet parempaan, mutta mitä vanhemmaksi tulen sitä vähemmän sitä miettii, eikä kukaan kavereista välitä asiasta.
Tämä on jotenkin kai henkilöstä kiinni. Minua on nimittäin yleensä alkanut kiinnostaa ihan kaikki, mihin olen enemmän perehtynyt. Mutta jos ei nappaa, niin ei sitten vaan nappaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä näitä ihmisiä jotka tässä keskustelussa sanovat sen tyylistä että "töitä nyt vaan on tehtävä, ei se tarvi kiinnostaa kunhan teet".
Ei vaan toimi itsellä noin. Mun kiinnostus ongelma on vielä pahempi kuin ap:lla: jos joutuisin pakolla tekemään työtä joka ei kiinnosta tippaakaan, harkitsisin vakavasti itseni tappamista. On vaikea kuvata sitä tunnetta kun joku asia on niiin tylsää, että oikeasti tuntuu että kuolee ja viimeisetkin elämänmehut puristetaan sinusta ulos. Enkä tiedä miksi itse koen tylsyyden näin kun joku toinen kokee sen paljon laimeammin tyylillä "ääh, no vähän tylsää".
AD(H)D? On joskus epäilty itsellä mutta turha tutkia sen tarkemmin kun en halua syödä lääkkeitä vain siksi, että voisin käydä työssä, joka ei kiinnosta. Muuten tulen elämässä ihan hyvin toimeen ja mielenterveys ok.
Minulla on samansuuntaisia ajatuksia. ADHD-selvittelyt ovat jo pitkällä ja diagnoosi vaikuttaa jo melko selvältä. En siis yksinkertaisesti pysty tekemään tylsää tai epäkiinnostavaa työtä tai opiskelemaan tällaista tutkintoa. Pääkopassani on ikään kuin joku rajoitin, joka estää sen. Luultavasti myös masentuisin, jos yrittäisin pakolla.
Olen uupunut töissä jo monta kertaa. Tässä sairauslomalla (jälleen kerran) mietin, että miten pystyn enää tekemään töitä. Lukuisat uupumiset ja toistuvat masennukset ovat jättäneet jälkensä. Kuormitun ja ylivirityn helposti ja kärsin sen myötä unihäiriöistä, kovasti väsymyksestä ja rytmihäiriöistä.
Peronpuo kirjoitti:
Minä olen moniosaaja.
..minäkin..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hojoo hojoo hojoo kirjoitti:
Joku edellä mainitsikin ADHD:n. Kuulostaa monilta osin tutulta tuo aloitus. Minulla on parhaillaan "määräaikainen" ADHD-diagnoosi, koska oma vyyhteni on aika sekava ja epätyypillinen.
Itselläni on kaksi toisiaan ihan järkevästi täydentävää maisterintutkintoa ja näiden lisäksi vielä viisi tai kuusi, yhteensä monta vuotta kestänyttä työvoimapoliittista koulutusta. Silti olen ollut toistuvasti työttömänä, kuten olen nytkin. Paljon on ollut huonoa säkää: kolmella edellisellä työnantajalla on tullut yllättäviä talousvaikeuksia aina mahdollisimman huonoon aikaan työsuhteideni kannalta. Tämän johdosta kilometrin pituinen CV:ni näyttää entistäkin rikkonaisemmalta, mutta pakko CV:ssä kaikki on listata tai jää liian isoja selittämättömiä gäppejä. Rekrytoijat epäilemättä pitävät tuuliviirinä, koska "salama ei koskaan iske kahdesti samaan paikkaan". Mutta paljon on omaa saamattomuutta ja kyllästymistä, ahdistuneisuuttakin tarinassani mukana.
Onko sulla ollut lääkitys mukana vai miten olet onnistunut? Välillä tuntuu, että ainoastaan aaveella adhd:t onnistuvat saamaan useita yliopistotutkintoja, korkeakoulututkintoja, hienoja töitä jne ja sitten tuolla "todellisessa" elämässä ollaan me, jotka yritetään ja rämmitään, kun ei voi edes keskittyä.
Kaupallinen koulutus avaa monenlaisia mahdollisuuksia.
Vierailija kirjoitti:
Kerrotko vielä mitä tukia saan jos nyt jään kotiin makaamaan muutamaksi kuukaudeksi? Minua ei lomauteta, irtisanota enkä irtisanoudu ja aion makaamisteni jälkeen jatkaa töitäni. Kerro tuet mitä veronmaksajat mulle maksaa
Toimeentulotuki. Tietenkään sinulla ei saa olla omaisuutta niin kuin ei muillakaan kotona makaavilla sossun asiakkailla. Ai ei enää kiinnostakaan. Niinpä.
(enkä ole koskaan saanut toimaria)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
työtön kirjoitti:
Nyt unohdin sen kysymyksen, siis, että pitääkö sairaalan sihteeriksi aina olla vähintään lähihoitaja.
Minun näkemissä työkkärin ilmoituksissa on näin ollut ja siksi en ole hakenut. Minulla ei ole hoitoalan koulutusta.no siksi mäki olen pelkkää satunnaista pätkää tehnyt. ILman hoitoalan koulutus jäät ikuisesti työttömänä.
No ei minun tietääkseni, siellä on merkonomejakin, jos edes niitäkään....
Miksi ihmeessä sairaalan osastosihteerillä pitäisi olla lähihoitajan tutkinto? Sen sijaan tarvitaan kaupallinen tutkinto, esim. terveydenhuollon sihteeri.
Vierailija kirjoitti:
Kaupallinen koulutus avaa monenlaisia mahdollisuuksia.
Itse opiskelin vuosia kaupallista alaa, mutta mitä enemmän opiskelin, niin sitä enemmän aloin inhota sitä ja en ole ollut alalla töissä, koska kaikki työtehtävät pitäisi oppia niin nopeasti ja pitäisi olla sosiaalinen....
Vierailija kirjoitti:
Mutta eihän ADD tarkoita sitä, että on aloitekyvytön? Ei se myöskään tarkoita sitä, ettei oikein mikään työ nappaa.
Itselläni on aikuisiällä diagnosoitu ADD ja minulla on siinä lääkitys, mikä auttaa puuttumaan asioiden keskeneräisyyteen ja palaamaan ulkopuolisten häiriötekijöiden, kuten avokonttorin, vuoksi tulleeseen työtehtävän keskeytymiseen. Tiedättekö hetken, kun työtehtävä keskeytyy, kun joku kysyy jotain (kyllä, jos olet jo häirinnyt, olet keskeyttänyt :D ). Nyt keskeytyneeseen työtehtävään palaaminen on nopeampaa, saan sen nopeasti valmiiksi ja näin ollen olen myös tehokkaampi. En myöskään turhaudu keskeneräisyyksien vuoksi enää aiheettomasti.
Pidän kuitenkin työstäni ja ilman keskeytyksiä voin uppoutua tehtävään useita tunteja muistamatta pitää taukoja, ellei lounastauko tule työtehtävän väliin tai työkaveri pyydä mukaan syömään. Virallista kahvitaukoa tulee pidettyä harvoin vaan haen kahvin ja välipalan työtehtävien välissä syöden usein paikallani. Osaan siis myös hyödyntää supervoimaani eli hyperkeskittymistä (hyberfocus), mikä vastaa usein flow -tilaa ajantajun katoamisen vuoksi.
Mieti, mikä sinua kiinnostaa, mitkä asiat vetävät sinua puoleensa flow -tilan kaltaisesti vapaa-ajallasi?
Pidätkö esim. asioiden perusteellisesta tutkimisesta? Voisithan lähteä myös opiskelemaan alaa, minkä tutkimisessa käytät jo nyt aikaa paljon. Hyödynnä flowtasi, se on supervoimasi!ADD : n muita supervoimia ovat muuten myös joustavuus, muutoshalukkuus (vrt. muutosvastaisuus), kekseliäisyys ja heittäytymiskyky: https://yle.fi/uutiset/3-10437254
Ehkä suurin este meissä jokaisessa ihmisessä (on sitten neuronormatiivi vai ei) on se, että oikeutamme oman käytöksemme. Vaikka onkin filosofien ikuinen kiistakapula se, että onko meillä vapaata tahtoa vai ei (esim. väite juurikin aivokemian välittäjäainemuutoksien vaikutukset henkilökohtaisiin ominaisuuksiimme) niin ainakin voimme koettaa kyseenalaistaa osan käytöksestämme, etsiä vahvuutemme ja heikkoutemme, jolloin voimme hypätä epämukavuusalueelle ja kehittää ominaisuuksiamme.Suosittelen muuten menemään ihan virallisesti niihin testeihin. Nettitestit ovat suuntaa-antavia ja eivät todellakaan diagnooseja.
Add nimenomaan tarkoittaa aloitekyvyttömyyttä, joka näkyy muun muassa jumittumisena. Ja siihen jumittumiseen moni tarvitsee lääkettä. Myös toki keskittymiseen. Se, että työt ei nappaa liittyy todennäköisesti juurikin siihen, että me nepsyt saadaan ideoita, innostutaan, aloitetaan, mutta sitten ne asiat jää kesken. Aivoissa on jatkuva energiavaje, joten aivot tarvitsevat jatkuvaa stimulointia. Siksi varsinkin yksinkertainen työ aiheuttaa sen, ettei adhd pysty siihen pitkäaikaisesti. Kaikilla ei todellakaan ole mitään pitkäaikaista flow-tilaa vaan niitä voi tulla päivittäin, viikottain jne ja ne voivat kohdistua moneen eri asiaan, joka vaikuttaa juurikin pitkäaikaisen työn löytämistä. Olet onnekas!
Minä olen moniosaaja.