Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä kun mikään ala ei kiinnosta?
Olen aikuinen työtön ja taustalla on jo kolme eri ammattia + paljon satunnaistöitä.
Ongelmana on, että olen pakon edessä lukenut "työllistäviä" aloja ja saanut töitäkin, mutta itse työ ei kiinnosta minua pätkääkään. Olen ottanut vastaan myös kaikenlaisia hanttihommia ja ollut ihan hyvä työntekijä, mutta en voisi kuvitellakaan viihtyväni noissa töissä useita vuosia.
Olen löytänyt pari mielenkiintoista harrastusta, mihin toiseen uppouduin suurinpiirtein elämäni ensimmäiset 20v, kunnes tuli totaalikyllästyminen, toista harrastin yhtä intohimoisesti 15v ja se salamakyllästyminen, ikäänkuin loppuunpalaminen siinä harrastuksessa tuli yhtä totaalisesti kuin ensimmäisessä.
Onnellisimmillani olen ollut silloin, kun olen harrastanut täysillä ja panostanut siihen kaikkeni.
Haluaisin löytää yhtä intohimoisen työn, sellaisen, johon oikeasti haluaisin panostaa ja jossa voisin tulla paremmaksi jne.
Olen käynyt työkkärin ammatinvalinnassa ja tehnyt nettitestejä. Siellä mikään ei nouse ylitse muiden. Olen vähän kiinnostunut yhdestä asiasta ja vähän toisesta. Mihinkään ei ole suurempaa innostusta, saati halua oppia ja opiskella alaa.
Mikään harrastuskaan ei tällä hetkellä vedä puoleensa. Kaikenlaista olen kokeillut, mutta jää kokeiluksi.
Nyt alkaa jo itseänikin huolestuttamaan, kun on mennyt useampi vuosi ikäänkuin pysähtyneessä tilassa.
Kellun vain. En tee mitään ja mikään ei kiinnosta. Elämä ei mene eteenpäin.
Olen joskus ollut masentunutkin ja syönyt siihen lääkkeitä. Se oli elämäni hirveintä aikaa, en ikinä ota enää lääkkeitä, olin ihan sumussa sen vuoden. Tunnistan siis, että olen lievästi masentunut, mutta en pidä tilaani vakavana, jaksan silti pukeutua, tehdä ruokaa, siivota ja käydä ulkona kävelyllä.
Suunta vain puuttuu elämältä ja tunnen itseni täysin turhaksi. Haluaisin tehdä mielekästä työtä ja olla osa tuottavaa yhteiskuntaa. Tuntea itseni tarpeelliseksi.
En näe enää mitään järkeä alkaa opiskelemaan sellaista mikä ei oikeasti kiinnosta. Nykyisillä amis-ammateillakaan ei pitkälle pötkitä, enkä ainakaan puhelinmyyjäksi tai siivoojaksi ala enää ikinä.
Oisko jotain järkeviä ohjeita ja neuvoja?
Vertaistukea?
Kommentit (257)
Minua ei kiinnosta mikään työ ylipäänsä. Minua kiinnostaa se miten hyvin sen teen. Työtä pitää kuitenkin tehdä. Ainakin niin kauan kuin työtä verotetaan. Ei minua kiinnosta maksella muiden vapaa-aikaa omalla työllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän hataraa että Li jankkaa henkilökohtaisesta koskemattomuudesta kun tutkitaan Suomen tilastoja mmtosta.
Mitä tekisit siis elämässä yleensä. Älä vastaa näihin täällä, mutta itsellesi: Missä olit koulussa hyvä lapsena? Mistä pidät yleensä elämässä? Tai mistä asioista olet kiinnostunut. Mistä tekemisestä pidät luonnostaan enemmän. Mistä et kärsi.
Vierailija kirjoitti:
Mutta eihän ADD tarkoita sitä, että on aloitekyvytön? Ei se myöskään tarkoita sitä, ettei oikein mikään työ nappaa.
Itselläni on aikuisiällä diagnosoitu ADD ja minulla on siinä lääkitys, mikä auttaa puuttumaan asioiden keskeneräisyyteen ja palaamaan ulkopuolisten häiriötekijöiden, kuten avokonttorin, vuoksi tulleeseen työtehtävän keskeytymiseen. Tiedättekö hetken, kun työtehtävä keskeytyy, kun joku kysyy jotain (kyllä, jos olet jo häirinnyt, olet keskeyttänyt :D ). Nyt keskeytyneeseen työtehtävään palaaminen on nopeampaa, saan sen nopeasti valmiiksi ja näin ollen olen myös tehokkaampi. En myöskään turhaudu keskeneräisyyksien vuoksi enää aiheettomasti.
Pidän kuitenkin työstäni ja ilman keskeytyksiä voin uppoutua tehtävään useita tunteja muistamatta pitää taukoja, ellei lounastauko tule työtehtävän väliin tai työkaveri pyydä mukaan syömään. Virallista kahvitaukoa tulee pidettyä harvoin vaan haen kahvin ja välipalan työtehtävien välissä syöden usein paikallani. Osaan siis myös hyödyntää supervoimaani eli hyperkeskittymistä (hyberfocus), mikä vastaa usein flow -tilaa ajantajun katoamisen vuoksi.
Mieti, mikä sinua kiinnostaa, mitkä asiat vetävät sinua puoleensa flow -tilan kaltaisesti vapaa-ajallasi?
Pidätkö esim. asioiden perusteellisesta tutkimisesta? Voisithan lähteä myös opiskelemaan alaa, minkä tutkimisessa käytät jo nyt aikaa paljon. Hyödynnä flowtasi, se on supervoimasi!ADD : n muita supervoimia ovat muuten myös joustavuus, muutoshalukkuus (vrt. muutosvastaisuus), kekseliäisyys ja heittäytymiskyky: https://yle.fi/uutiset/3-10437254
Ehkä suurin este meissä jokaisessa ihmisessä (on sitten neuronormatiivi vai ei) on se, että oikeutamme oman käytöksemme. Vaikka onkin filosofien ikuinen kiistakapula se, että onko meillä vapaata tahtoa vai ei (esim. väite juurikin aivokemian välittäjäainemuutoksien vaikutukset henkilökohtaisiin ominaisuuksiimme) niin ainakin voimme koettaa kyseenalaistaa osan käytöksestämme, etsiä vahvuutemme ja heikkoutemme, jolloin voimme hypätä epämukavuusalueelle ja kehittää ominaisuuksiamme.Suosittelen muuten menemään ihan virallisesti niihin testeihin. Nettitestit ovat suuntaa-antavia ja eivät todellakaan diagnooseja.
Anna kun arvaan..
A) Olet onnekkaana syntynyt buustia antava jalometallinen kultalusikka suussa.
B) Olet saanut jalometallista buustia kumppani(e)si kautta.
C) Sinulla on käynyt ns. Flaksi, eli onnenpilvesi on ollut hyvin läsnä opiskelu/työ polkusi varrella.
D) Jokin A, B, C vaihtoehdon kombo.
Hyvässä flowssa varmaan olit kirjoittaessasi kommenttiasi, mutta viisautta puuttui sävelmästäsi tippa, jos toinenkin.
Vierailija kirjoitti:
Mitä tekisit siis elämässä yleensä. Älä vastaa näihin täällä, mutta itsellesi: Missä olit koulussa hyvä lapsena? Mistä pidät yleensä elämässä? Tai mistä asioista olet kiinnostunut. Mistä tekemisestä pidät luonnostaan enemmän. Mistä et kärsi.
Hyviä ja pohtimisen arvoisia kysymyksiä, mutta kuten hyvin tiedetään, että väite "jokainen on oman onnensa seppä" (koskien varsinkin näitä asioita) on silkkaa tietyn porukan propagandaa ja puppu puhetta, niin harvoin pohdinnan tuloksilla on kauheasti virkaa, jos/kun ei ole riittävästi resursseja (esim. rahaa jne.) ja/tai ei pääse helposti opiskelemaan kyseistä alaa ja/tai tarvitset rutkasti onnea, että saat työpaikan (ja palkan jolla tulee toimeen) alalta ja vielä enemmän onnea, että saat ns. hyvän työpaikan jne. jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä ammattitutkintoja ja millaisista töistä kokemusta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tervetuloa aikuisuuteen. En ymmärrä miksi työtä pitäisi tehdä intohimolla ?
Käyn töissä, koska siitä saa palkkaa. Tajusin nuorena jo, kun äiti teki työtä 6 h päivässä ja rahat olivat aina loppu, tämä ei ole mun juttu.Menin heti lukiossa juttelemaan opon kanssa, aikaa ennen nettiä ja antoi vinkkejä minne minulla olisi mahkuja ja työllisyys olisi hyvää.
Monessa vaadittiin ruotsin kieltä, menin 2 kesäksi töihin Ahvenanmaalla ja seurustelin paikallisen miehen kanssa kumpanakin kesänä.
Minulla oli selkeä urapolku, tiesin minne haen ja hain heti työharjoitteluun isoon firmaan ja pääsin sitten sinne töihin valmistumisen jälkeen.
Minä tykkään leipoa kakkuja. Kinuskikissa on minun idolini. Kun olin ollut töissä muutaman vuoden, opiskelin itseni kondiittoriksi ja aloin pitämään blogia, jonne laitan kuvia n kerran kuukaudessa. Saan sitä kautta asiakkaita kerran viikossa ja se riittää. Hintani ovat edulliset, veloitan vain raaka-aineet x 3 ja voin tehdä koristeisiin aikaa monta h, koska se on kivaa.
Älä liikaa ajattele mihin on intohimo. Ajattele mitä osaat tehdä ja mistä saat tarpeeksi palkkaa, että voit elättää itsesi.
Voit sen intohimon käyttää harrastukseen.
Minun kollegallani on sama lähtökohta, kuin minulla. Hän pitää todella paljon lemmikkieläimistä. Teki sitten työstään enemmän ammattia, kouluttaa nyt koiria. Meilläkin töissä korona vaikutti ja kollega heti oli vapaaehtoinen. Laittoi kaikki paukut koirakoulutuksiin ja on saanut tienattua n puolet, mitä vanhassa työssään. Hänellä on asuntolainat maksettu ja on nyt päättänyt irtisanoa itsensä, kun tajusi hänelle riittää asiakkaita.
Se on helppoa, kun on sosiaalinen ja oppii nopeasti. Hyvä, että olet löytänyt lahjakkuuttasi vastaavaa työtä. Minulla koulukiusaamisen aiheuttama sosiaalinen fobia rajoittaa kaikkea. Kun on koko elämän joutunut olemaan yksikseen, niin eipä sitä vaan yhden äkin muutututa dynaamiseksi ja ulospäinsuuntautuneeksi ja sosiaaliseksi ja miksi lie... Sosiaalinen kanssakäyminen alkaa olla ihan vieras juttu minulle. En jaksanut työllistettynä ollessanikaan jutella työpaikan kahvi- ja ruokatauoilla.En vaan keksinyt mitään järkevää sanottavaa jännitykseltäni.... Mieluiten olisin vain yksin kotona tekemässä käsitöitä.... Joitakin käsitöitä olen myynytkin ja saanut pientä ekstraa osa-aikatyön ja työttömyystuen päälle. (en ole ap).
Sama juttu minullakin. Kiusattiin ja jäin yksin. Näin jäin aika syrjään ja en ole tavallaan sieltä "syrjästä" enää oikein mukaan porukkaan päässyt ja yksinäinen olen vieläkin. Se vähäinen rohkeus ja sellainen jollekin ihan tavallinen sosiaalinen elämä on mennyt vain kauemmaksi minusta. Jaan myös tuon ajatuksen, että on vaikeaa enää saada itseään niin paljon muutettua. En silti aina ollut tälläinen ja lähtökohdat ehkä paremmat, mutta jotenkin nyt ne viimeiset voimat ovat aika pahasti menneet ja sitä tajuaa paremmin sen ettei pysty samaan kuin moni muu ja kestä tätä elämää niin hyvin. Itse yritän nyt saada ammattia lukion jälkeen ja en tiedä miten selviän sen tuomista haasteista, kun itsekin jännitän niin paljon sosiaalisia tilanteita ja varsinkin jos minua esim arvioidaan koulutuksen puolesta. Tuntuu, että itseluottamus on ihan mennyt. Minulla ehkä paras työ olisi jokin kotona tehtävä tai sitten esim sellainen siivoustyö missä saisi olla yksin. Tosin en tiedä mitä tästä kaikesta tulee. Harmi, kun olen tälläinen ihminen ja on pakko tulla toimeen sillä voimalla ja persoonalla mikä sattuu olemaan. Tietysti itseään voi muuttaa, mutta ei minusta varmaan ihan ehjää enää tule ja sellaista joka pärjäisi täällä hyvin. Ja en tarkoita olla toivoton, mutta olen vaan tajunnut sen kaiken nyt paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun ap sanoo,ettei mikää ala häntä kiinnosta. Mutta vasttaa ap , mikä sinua elämässä ylipäätään kiinostaa . Millä aiot elättää itses, vai meinaatko kellua muiden elätettävänä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arveltko ihmisten käyvän töissä, koska he rakastavat työtään vai siksi, että ihmisen on elätettävä itsensä?
Olisiko ensiksi mainittu? Elää kun voi myös tuilla.
Ja sitten eläkeiässä heräät että miksi näin pieni ja missä on mun työeläke. Ai niin enhän minä käynyt siellä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen tehnyt niitä vähiten inhottavia hommia, tosin nopealla koulutuksella saatavia ns päskäduuneja. Nyt olen lähihoitaja ja ei se homma minua kiinnosta. Teen rahan takia ja koska töitä on niin paljon kun jaksaa tehdä.
Olen pärjäillyt joskus keski-hyväpalkkaisissa arvopaperihommia tuntematta sanottavampaa mielenkiintoa työhöni.
Toki se iso kuva miten kaikki vaikuttaa kaikkeen on jollain tapaa mielenkiintoinen, mutta sellainen paneutuminen detaljeihin joka menestyneillä kollegoillani on, puuttuu minulta. Heille ala näyttäytyy kiinnostavana ja siksi töitä tulee pohdittua vapaa-ajallakin, ilman että se tuottaisi stressiä. Tällaiset ihmiset luovat oman markkinansa ja tienaavat jopa satoja tuhansia vuodessa. MInä en tee näin, vaan auttelen näitä sankareita. Kun nyt kuitenkin on huolellinen ja ystävällinen, saa ainakin keskipalkan ja vähän päälle.
Minä olen hakenut mielenkiintoni kohteet muualta - taiteesta, kirjallisuudesta, seksistä, luonnosta... Olen tavattoman kiitollinen työlleni ja työnantajalleni siitä, että kun yrittää aina olla vähintään yhtä ahkera kuin muutkin niin kenkää ei tule ja kämppä on saatu maksettua ja lapset puettua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä kanssa yksi jota ei mikään oikeen kiinnosta. Samalla olen niin laiska etten jaksa edes lähteä pois nykyisestä työstäni. Onhan tämä siistiä sisätyötä jossa ei kukaan edes hengitä niskaan näin etäaikoina. Palkallakin tulee oikein hyvin toimeen. Yritän tässä roikkua kunnes joku huomaa ja saan potkut. 30v nyt takana työelämässä...
Kun koin tuota vaihetta, niin päädyin lukemaan tietotekniikan insinööriksi. Tykkään sentään ongelmanratkaisua ja siitä tunteesta, että saan aikaan ja työt menee eteenpäin. Verrattuna hanttihommiin, tästä saa myös hyvää palkkaa kun tekijöitä ei ole tarpeeksi. Hyväksyin myös, että en kuitenkaan luultavimmin tule ikinä yhtä hyväksi koodatiksi kuin parhaat, sillä heillä on alaan intohimo. En siis edes yritä kilpailla parhaiden kategoriassa. Hyvin elämä kantaa ja nyt on varaa rahoittaa vapaa-aikaa, jolloin tykkään veneillä ja harrastaa kuvataidetta.
Muistanpa erään, joka sanoi, että hänen unelmansa on käydä heittämässä keikkaa parina viikonloppuna kuukaudessa ja muuten keskittyä musiikin tekemiseen. Mikäs siinä, jos omilla rahoillaan sen pystyy tekemään. Itse mietin vastausta kuullessani, että kyllä minäkin mielummin kotona tauluja maalaisin enkä kampeaisi joka arkiaamu töihin, mutta jollain on itsensä elätettävä.
Kun ei osaa valita voisiko harkita menoa johonkin opistoon jossa voisi valita useita eri aineita, jotain yleissivistävää - siis joku kansanopisto tai mitä ne nyt ovat, eikö ole jokin sellainen missä voisi viettää esim. vuoden, edellyttäisi ehkä muuttoa ko. paikkakunnalle? Tai jos mahdollista ja jos psyyke kestää, ulkomaille, tulisi ainakin opittua kunnolla jokin vieras kieli, ei koskaan haittaa. Sellainen oppilaitos jossa ei ole suuria lukukausimaksuja. Ehkä voisi saada opintotukea. Mutta sori en ole lukenut ketjua, ehkä nämä on jo poissuljettu?
Ei kiinnosta mikään ala minuakaan. Olen nyt ihan kivapalkkaisessa hommassa, jota alisuoritan. Teen hommat kyllä hyvin muiden mielestä, mutta tällä älyllä ja kapasiteetilla pystyisin parempaan, jos vain kiinnostaisi. Vähän harmittaa, kun tuntuu, että potentiaalini menee hukkaan. Koetan kuitenkin keskittyä siviilielämääni ja pitää sen mielenkiintoisena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arveltko ihmisten käyvän töissä, koska he rakastavat työtään vai siksi, että ihmisen on elätettävä itsensä?
Olisiko ensiksi mainittu? Elää kun voi myös tuilla.
ikävä kyllä
Jos mikään erityinen ei vielä kiinnosta, tarjoan aikuisen näkökulmaa:
Kypsyyden myötä ihmisiä yleensä alkaa kiinnostaa 1) raha ja 2) terveys.
1) Kun vanhemmiten alkaa tajuta, miten paljon raha vaikuttaa jokapäiväiseen elämään, ymmärtää sen keräämisen tärkeyden ja asia alkaa kiinnostaa ihan uudella tavalla. Vanhemmiten useimmilla myös kertyy merkittäviä säästöjä ja myös eläkeikää varten aletaan säästämään. Siksi sijoittamisasiat alkavat kiinnostaa käytännön tasolla, ja moni löytää sieltä myös uuden ammatin tai lisätoimentuloa. Paras koulutustausta tälle alalle olisi rahoitusekonomi tai tuta-DI ja mahdollisesti CFA-tutkinto. Tosin parhaat alan työpaikat ovat kilpailtuja, joten niiden saaminen yleensä edellyttää myös sosiaalisia taitoja.
2) Iän myötä terveys alkaa ennen pitkää horjua ja ravinto ja lääketiedeasiat kiinnostaa omakohtaisesti. Paras lähtökohta tälle alalle on lääkärin tutkinto. Ala on myös kohtalaisen hyvin palkattu.