Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä kun mikään ala ei kiinnosta?
Olen aikuinen työtön ja taustalla on jo kolme eri ammattia + paljon satunnaistöitä.
Ongelmana on, että olen pakon edessä lukenut "työllistäviä" aloja ja saanut töitäkin, mutta itse työ ei kiinnosta minua pätkääkään. Olen ottanut vastaan myös kaikenlaisia hanttihommia ja ollut ihan hyvä työntekijä, mutta en voisi kuvitellakaan viihtyväni noissa töissä useita vuosia.
Olen löytänyt pari mielenkiintoista harrastusta, mihin toiseen uppouduin suurinpiirtein elämäni ensimmäiset 20v, kunnes tuli totaalikyllästyminen, toista harrastin yhtä intohimoisesti 15v ja se salamakyllästyminen, ikäänkuin loppuunpalaminen siinä harrastuksessa tuli yhtä totaalisesti kuin ensimmäisessä.
Onnellisimmillani olen ollut silloin, kun olen harrastanut täysillä ja panostanut siihen kaikkeni.
Haluaisin löytää yhtä intohimoisen työn, sellaisen, johon oikeasti haluaisin panostaa ja jossa voisin tulla paremmaksi jne.
Olen käynyt työkkärin ammatinvalinnassa ja tehnyt nettitestejä. Siellä mikään ei nouse ylitse muiden. Olen vähän kiinnostunut yhdestä asiasta ja vähän toisesta. Mihinkään ei ole suurempaa innostusta, saati halua oppia ja opiskella alaa.
Mikään harrastuskaan ei tällä hetkellä vedä puoleensa. Kaikenlaista olen kokeillut, mutta jää kokeiluksi.
Nyt alkaa jo itseänikin huolestuttamaan, kun on mennyt useampi vuosi ikäänkuin pysähtyneessä tilassa.
Kellun vain. En tee mitään ja mikään ei kiinnosta. Elämä ei mene eteenpäin.
Olen joskus ollut masentunutkin ja syönyt siihen lääkkeitä. Se oli elämäni hirveintä aikaa, en ikinä ota enää lääkkeitä, olin ihan sumussa sen vuoden. Tunnistan siis, että olen lievästi masentunut, mutta en pidä tilaani vakavana, jaksan silti pukeutua, tehdä ruokaa, siivota ja käydä ulkona kävelyllä.
Suunta vain puuttuu elämältä ja tunnen itseni täysin turhaksi. Haluaisin tehdä mielekästä työtä ja olla osa tuottavaa yhteiskuntaa. Tuntea itseni tarpeelliseksi.
En näe enää mitään järkeä alkaa opiskelemaan sellaista mikä ei oikeasti kiinnosta. Nykyisillä amis-ammateillakaan ei pitkälle pötkitä, enkä ainakaan puhelinmyyjäksi tai siivoojaksi ala enää ikinä.
Oisko jotain järkeviä ohjeita ja neuvoja?
Vertaistukea?
Kommentit (257)
Vierailija kirjoitti:
Mikä sua kiinnostaa tuossa sihteerin työssä?
Kouluissa sihteerit on ainakin, sellaisia ylipainoisia puuskuttajia, jotka ovat aina sairauslomalla ja kun ovat töissä, eivät jaksa/pysty tekemään mitään.
Taitaa tällaiset tulla yhteiskunnalle vielä kalliimmaksi kuin työttömät, no mutta jos töissä pitää käydä niin noissa hommissa tuskin mitään vaaditaan, kunhan sinne vaan sattuu pääsemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yrittää arvioida oman paikkansa kognitiivisesti. Myös tutustumalla alueisiin. Mitä muuta tekee elämässään?
Sitten kysyy sydämeltään. Mielekkyys.
Palkka, kotimaassa tai ulkomailla - Suomessa ei aina riittävä palkka tai saa varmasti edes duunia, ja mitkä mahikset päästä ulkomaille, jossa saattaa olla myös itseään miellyttävämpi ympäristö. Kielitaitovaatimukset?
Paikkakunta, päivä, vuoro, 3-vuoro?
Isompi palkkaa ei itsessään anna parempaa elämää, ellei se ole massiivista. Duunin saaminen on iso juttu näinä päivinä, joka hyvä tarkastaa tilastoista ja hauilla.
Mitkä aineet koulussa tuntui sopivimmilta ja riittävän lahjakkailta.
Jos AMK on omalle tasolleen sopivin (100-120 ÄO, alasta riippuen), siihen on hyvä tähdätä, joko saman alan amiksen kautta tai lukion kirjoitusten kautta - lukiossa ei tarvii keskittyä niin muihin aineisiin, paitsi ruotsiin tosin enemmän kun puolet oikein on 4/10 eikä mene läpi.
Norjan ja tanskan kieli on lähellä muttei sama ja palkat monella alalla parempia elintasoonkin suhteutettuna, ja Saksassa, Jenkeissä (huom. espanja), Kanadassa (huom. ranska).
Amis+kirjoitukset on yksi mahis ja ehkä ne voi suoritta eri aikoihinkin, mutten tiedä siitä.
Jos tähtää tarvittaessa ulkomaille opintoihin (lisää mahiksia, rahaa vastaan, ja Suomesta voi mahdollisesti saada opintotukea ja lainaakin), niin sinne ei ehkä (en tiedä) pääse ilman lukio tai/ja kirjoituksia, ellei amistansa rinnasteta vuoden tai parin korkeakouluopintoihin, jota ne usein saattaa vastata.
Mulla on ihana työ, ei kovin hyvin palkattu, mutta pärjään vielä. Mutta. Työ alkaa oikeasti olla liian raskas fyysisesti, enkä halua rikkoa itseäni kokonaan. Lisäksi mulla on jo monia allergioita, jotka aiheuttaa haittaa töissä. Mutta en keksi millään mitä muuta haluaisin tehdä, tai edes mitä voisin tehdä. Jokin koulutus olisi myös hankittava, koska nykyisellä ei pääse muihin töihin.
Olen heitellyt hakemuksia sinne tänne, mutta en aio lähteä nykyisestä työstä, ellei palkka pysy vähintään samana, tai nouse. Mutta alkaa olla pian kiire löytää uutta
Kakatsu kirjoitti:
suomessa ei ole sitä vaihtoehtoa että ei kiinnosta mikään,
vaan siinä vaiheessa olet sairas ja tarvit medikaalista apua
tai muuta tukea arjen jaksamiseen.
Itteä ei ole ikinä suomen leikit kiinnostanu niin aloin jo
nuorempana myymään kaikenlaista käytettyä tavaraa
ja oon tehny sillä omat evääni. nyt olen siirtynyt remppataloja korjaamaan
ja vuokraamaan ja olisi tarkoitus yritys polkasta kylkeen.
kyllä mieli keinot keksii vaikka suomen elämis-mallit eivät niin
nappasekkaan. Kukin tyylillään
Ihan itse opettelin remppaamaan.... Ja sitten ihmetellään miksi myytävät talot on paskoja. Kai on, kun joku oman elämänsä RemonttiReiska niitä korjailee päin pe*tä
Entäs kun sellainen homma mikä kiinnostaisi, ei vedä sitten millään, kuten esim. Youtube videoiden tekeminen? Hauskaa hommaa, mutta ei saakeli kyllä vedä katsojia sitten millään, että siitä olisi toivoakaan saada toimeentulo!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, ihan samat tuntemukset! Oon ihan kujalla oman työelämäni suhteen.
EI MINUAKAAN OLE IKINÄ KIINNOSTANUT MIKÄÄN TIETTY ALA. IKINÄ EI OLE OLLUT MITÄÄN UNELMA-AMMATTIA.
MUTTA: RAKASTAN ELÄIMIÄ ---> ELÄINTENHOITAJAN PALKKA ON ALA-ARVOINEN --> POIS PELISTÄ. EN TAHDO LEIKATA ENKÄ LOPETTAA ELUKOITA --> ELÄINLEKURI ON POIS PELISTÄ. NÄIN KOKO ELÄINALA ON POIS PELISTÄ.
MINUA KIINNOSTAA LAKI, MUTTA: EN OLE TARPEEKSI PÄNTTÄÄJÄTYYPPINEN TULLAKSENI JURISTIKSI ---> JURISTI POIS PELISTÄ. MUUT ALAT, JOILLA VAADITAAN LAKIOSAAMISTA OVAT SIIS YHÄ MUKANA PELISSÄ.
RAHA KIINNOSTAA MYÖS, MUTTA HALUANKO TYÖSKENNELLÄ SEN PARISSA? EN VÄLTTÄMÄTTÄ. SE ON SIIS 50/50.
ELI NÄIN PÄÄSEMME LOPPUTULOKSEEN, ETTÄ MINULLE SOPIVA TYÖ ON JOKIN, JOSSA TARVITAAN LAIN OSAAMISTA. NIISTÄ SITTEN VALIKOIMAAN.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ON MINULLA PARIT AMMATIT MIELESSÄ, TOSIN NIIHIN EI NOIN VAIN MENNÄKÄÄN. Mutta olen ehkä mahdollisesti saattanut löytää oman juttuni. Saas nähdä...
Vierailija kirjoitti:
työtön kirjoitti:
^ Nämä kaksi ylläolevaa vastausta ovat malliesimerkki siitä, miksi minua en halua mennä sellaisiin töihin, jotka eivät oikeasti mitenkään kiinnosta.
Ihminen turhautuu, stressaantuu, kyynistyy ja ahdistuu ja se näköjään purkautuu sitten jossain somekanavalla raivoamalla.
Mieluummin olen siis työtön, mutta hyväntuulinen.Meillä muilla on taju siitä, mikä on oikein ja mikä väärin. Eli että on väärin loisia muiden elätettävänä, ellei ole pakottavaa terveys- yms yleisesti hyväksyttyä syytä elää tuilla. Se ei toimisi, jos iso osa kansaa alkaisi liikaa miettiä mistä tykkää ja miltä tuntuu, kun ei olisi enää veronmaksajia joiden verotuloista maksaa tuet loisille, joten miksi olisi oikeus sellaiseen?
Tämä tällainen tuilla muuten vaan elely koska työ ei nappaa ja ilmankin elää on vastenmielinen hyvinvointiyhteiskunnan sivutuote. Onneksi teitä ei ole kovin paljoa.... mutta sitä mieltä olen, että ken ei töitä tee sen ei syömänkään pidä, jos siis työikäinen ja kykyinen olisi. Nälkä ja vilu voisivat kummasti motivoida näitäkin tapauksia.
Toivottavasti tämmönen tapaus ei ikinä koskaan päädy hoitoalalle. Puistattaa mitä se saisi siellä aikaan. Ajatteleeko tämä että työkyvyttömyys on vain neliraajahalvaus .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
työtön kirjoitti:
No se juuri, kun minulla ei ole niitä MUITAkaan intohimoja, mihin tarvitsisin rahaa (paskasta duunsita.)
Pidän luonnossa liikkumisesta ja kalastamisesta ja ne eivät maksa mitään. Minulla on oma asunto ja mukavia ihmisiä ympärilläni. Sinänsä pärjään hyvin työttömyyskorvauksellakin, elän ihan mukavaa elämää, eikä minulla ole rahapulaa. Mutta tottakai haluaisin elämääni jotain sisältöä ja sitä tunnetta, että olen tarpeellinen ja hyödyksi.
eräopas, metsänhoitaja?
Olen kärsinyt vähän samanlaisesta päättämättömyydestä, toisaalta ehkä kyse on siitä että en vain uskalla elää unelmaani. Haaveissani olen rikosetsivä, joka jahtaa talousrikollisia jne. mutta tosielämässä istun virastossa ja teen ihan ok toimistotyötä, lievästi ahdistuneena koko ajan. Viikon alkua odotan pakokauhun vallassa, mutta tiistaina helpottaa jo, kun pääsen takaisin kiinni työtehtäviin. Vielä pitää huominen jaksaa.
Mietin miltä tuntuisi odottaa työpäivää innostuneena, olla intohimoisen kiinnostunut työtehtävistä ja tuntea olevansa elossa.
Olisi pitänyt varmaan kuunnella rehellisesti sydäntä, eikä valita sitä "järkevämpää" ja "tavanomaisempaa" urapolkua. Olin kuitenkin sellainen hiljainen, kirjojen parissa viihtyvä nörttityttö, enkä uskaltanut poiketa niistä odotuksista joita koin että minulle asetettiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, ihan samat tuntemukset! Oon ihan kujalla oman työelämäni suhteen.
Sama täällä... sen verran olen ruvennut itseäni ymmärtämään että tiedän tarvitsevani itsenäisen työn ja missä saan yksin hallita yhtä aluetta/aihepiiriä.
Ennen asennoiduin työntekoon että tärkeintä on että saa palkkaa että saa ruokaa ja katon pään päälle. Mitä enemmän ikää on tullut on ymmärtänyt että tarvitsen muutakin. Vaihdoin puolivuotta sitten työpaikkaa mikä on muuten mitä olen toivonut; hyvä palkka, inhimilliset työvuorot ja lyhyet työviikot (mutta koska on hyvä palkka niin pärjään silti). MUTTA itse työ on se mikä masentaa koska en koe sitä omaksi tai mitä haluan tehdä. Tyytymättömyys työelämässä heijastuu sitten yleiseen olotilaan enkä pysty nauttimaan vapaa-aikanakaqn mistään ja luovuutenikin kärsii siitä. Siksi nyt olen oikeasti yrittänyt miettiä mitä sitä voisi alkaa tekemään elämässä... on vaan vaikea löytää ala missä riittää töitä ja mikä kiinnostaisi
Ehdotan että rupeat systemaattisesti kokeilemaan erilaisia harrastuksia läpi; koodaus, valokuvaus, urheilu (personatreiner, kunto-ohjaaja) lasten hoito (en tiedä kumpaa sukupuolta olet mutta tämäkin sopii kummalle vain), kokkaus, ravintotieteet (voi opiskella helposti online), jooga, sijoittaminen, journalismi jne. Useita aineita/aiheita voi opiskella jollain työnväenopiston kurssillatai avoimessa korkeakoulussa (jos kurssia ei koskaan tee loppuun eli ei hanki opintopisteitä niin kurssille osallistuminen ei näy missään rekisterissä). Rohkeasti vaan kokeilemaan uusia asioita. Itselläni oli tämä sama tilanne mutta nyt ole löytänyt pienen alan joka istuu kuin nenä päähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanha ketju, mutta piti lukea läpi, jotta näen olenko jo vastannut vai en.
Tuossa ap:n aloituksessa oli paljon tuttua, mutta itse en ole noinkaan hyvin päässyt työelämään kuin ap. Pitkän työttömyyden jälkeen pääsin ankeaan työhön ja olin alkuun tosi iloinen, että kelpasin edes jonnekin. Ensimmäiset 1-1,5 vuotta meni ihan kivasti, sitten meni ilmapiiri huonoksi ja tuli kauhea vaihtuvuus ja alkoi hajottaa koko kuvio. Lopulta olin 3,5 vuotta töissä ennen kuin irtisanouduin.
Puoli vuotta ennen irtisanoutumistani sain ADHD-diagnoosin (tarkkaamaton muoto, entinen ADD). Siinä oli aika paljon sulattelemista, että sellaisen takia mennyt opiskelut ja työelämä päin hanuria. Mutta samalla siitä diagnoosista ja lääkityksestä sain myös toivoa, että opiskelut voisi sujua ja ehkä minusta olisi johonkin muuhunkin työhön. Ne loppuajat töissä oli ihan kärvistelyä, oikeasti ahdisti se työ ja tuntui että se pilaa koko elämän. Irtisanouduin siinä kohtaa kun tuntui, että loputon työttömyyskään ei ole niin kauhea kohtalo kun siinä työssä jatkaminen.
Viime syyskuusta olen ollut työtön ja yrittänyt työstää erilaisia ongelmia terapeutin kanssa. Ainakin sen verran olen päässyt eteenpäin, että pidän itseäni sen arvoisena, että hankin itselleni apua, jotta saan elämästäni paremman. Ja elämäkin alkaa vihdoin tuntua elämisen arvoiselta.
Koska nuorena jäi koulut kesken ja myöhemmin suoritetusta AMK-tutkinnosta ei ollut iloa, niin olen menossa taas opiskelemaan. Tuntuu että olen vihdoin pääsemässä oikeaan porukkaan - sellaiseen, joka tuntuu omalta (ne oman alan opiskelijat). Ja lääkitys parantaa toimintakykyä hurjasti.
Minäkin haluan työltäni sitä, että voin kokea tekeväni jotain mielekästä ja hyödyllistä ja itselleni sopivan mielenkiintoista ja haastavaa työtä. Kun ajelin pitkin pääkaupunkiseutua katsomassa, ovatko autoilijat muistaneet laittaa pysäköintikiekon, niin ei siinä oikein pystynyt kokemaan, että tekee jotain hyödyllistä ja tärkeää. En pystynyt edes kokemaan, että ansaitsen ainakin oman toimeentuloni, koska se minun palkkani saattoi tulla joltain hajamieleltä eläkeläiseltä, joka ei ollut huomannut vaihtaa kelloa kesäaikaan.
Jos en opiskelusta huolimatta pääse oman (uuden) alan töihin (mikä on hyvinkin mahdollista, koska olen jo viisikymppinen), niin ainakin voin saada itselleni jotain hyödyllistä osaamista ja sen tunteen, että olen hyvä jossain. Tuo parantaa minun elämänlaatuani enemmän kuin ankea, pienipalkkainen työ.
Vierailija kirjoitti:
EI MINUAKAAN OLE IKINÄ KIINNOSTANUT MIKÄÄN TIETTY ALA. IKINÄ EI OLE OLLUT MITÄÄN UNELMA-AMMATTIA.
MUTTA: RAKASTAN ELÄIMIÄ ---> ELÄINTENHOITAJAN PALKKA ON ALA-ARVOINEN --> POIS PELISTÄ. EN TAHDO LEIKATA ENKÄ LOPETTAA ELUKOITA --> ELÄINLEKURI ON POIS PELISTÄ. NÄIN KOKO ELÄINALA ON POIS PELISTÄ.
MINUA KIINNOSTAA LAKI, MUTTA: EN OLE TARPEEKSI PÄNTTÄÄJÄTYYPPINEN TULLAKSENI JURISTIKSI ---> JURISTI POIS PELISTÄ. MUUT ALAT, JOILLA VAADITAAN LAKIOSAAMISTA OVAT SIIS YHÄ MUKANA PELISSÄ.
RAHA KIINNOSTAA MYÖS, MUTTA HALUANKO TYÖSKENNELLÄ SEN PARISSA? EN VÄLTTÄMÄTTÄ. SE ON SIIS 50/50.
ELI NÄIN PÄÄSEMME LOPPUTULOKSEEN, ETTÄ MINULLE SOPIVA TYÖ ON JOKIN, JOSSA TARVITAAN LAIN OSAAMISTA. NIISTÄ SITTEN VALIKOIMAAN.
Oikeustradenomi, poliisi
Tämä on sellainen takapajula ja niin surkean pieni yhteiskunta ja talous/ markkina, että mistään oikeasti mielenkiintoisista jutuista täällä ei kertakaikkiaan leipäänsä saa. Tai sitten se on aivan marginaalista. On olemassa esim. sinällään kiinnostavia ns. taitoammatteja, kuten hitsaajan ammatti, mutta et sinä tässä maassa pääse hitsaamaan mitään hienoja juttuja, kuten viimeisen päälle viimeisteltyjä pienesineitä tai erikoistuotteita parhaista raaka-aineista mitä rahalla saa kuin ihan joitakin onnekkaita poikkeuksia lukuun ottamatta. Ehei, kyllä todellisuus on sitä että hitsaat monia metrejä pitkää saumaa jossain laivanraadon pohjalla telakalla vittumaisissa työoloissa ja täysin pakkotahtisesti. Tai jotakin traktorin kauhoja yms. vastaavia täysin mielenkiinnottomia (joskin tärkeitä) esineitä päivästä ja vuodesta toiseen. Koneistajana puolestaan tuhansia ja taas tuhansia palikoita tyyliin kierteellä olevia tappeja tai laakeripesiä. Jee! Olisi pikkuisen eri asia sorvata esm. jotain yksittäisiä tilausosia parhaista rostereista mittatilauksena. Mutta ehei, tuhansia ja tuhansia mielenkiinnottomia palikoita suurteollisuuden käyttöön vuodesta toiseen.
Insinöörinä suunnittelun osalta sama homma... Et sinä pääse mitään oikeasti siistejä ja uniikkeja juttuja suunnittelemaan, vaan raskaaseen teollisuuteen jotakin hiivatin tuotantolaitoksien sellukattiloita tai putkilinjoja. Kylläpä on tosi mielenkiintoista!
Poliisina kännisien kanssa kinastelua ja juoppokuskina toimimista ja peltikolarien setvimisiä sekä narkkikämpissä ravaamista jos olet järjestyspoliisissa. Tutkijana kännisien pahoinpitelyitä, polkupyörävarkauksia jne. Lukuisia sivuja pitkiä kuulustelupöytäkirjoja aivan huuhaa-jutuista päivästä ja vuodesta toiseen. Glamour ja jännitys kaukana. Ei kilise hylsyt auton konepeltiä vasten kuten elokuvissa.
"Sotilaan" ammatti myös yksi pahimpia tai parhaimpia vitsejä tässä maassa. Kunnon joutokäyntilaitos nykyään. Mikään ei toimi. Byrokratia ja ohjesäännöt tekee sinällään mielenkiintoiset jutut täysin mahdottomiksi. Paperin pyörittelyä päivästä toiseen niin ettei moni kapiainen osaa enää edes asetta käyttää. Aika menee tietojärjestelmien toimimattomuuden kanssa tapellessa. Aivan jonninjoutavista asioistakin täytyy olla asiakirja/käsky. Materiaali edelleen suurimmilta osin kuin pula-aikoina. Kouluttajana puolestaan joka saapumiserästä toiseen samat paskat vähä-älyisille varusmiehille, kunnes puolen vuoden päästä taas sama alusta. Millään muulla ei ole lopulta siellä väliä, kunhan se perkeleen parta on ajettu! Että kylläpä on tosi "räyhäkkä" ammatti.
Toimistotöistä tässä maassa ei viitsi puhuakaan, on ne sen verran kuivakoita hommia.
Että valitsepa sitten jokin noista. Tai muistakaan joita ei tullut mainittua. Yhtä kaikki, tässä maassa et mielenkiintoisista ja hienoista jutuista leipääsi saa ihan joitakin yksittäisiä (onnekkaita) poikkeuksia lukuun ottamatta.
Jos mikään ala ei kiinnosta, niin työttömyyshän on kutsumustyö.