Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä kun mikään ala ei kiinnosta?
Olen aikuinen työtön ja taustalla on jo kolme eri ammattia + paljon satunnaistöitä.
Ongelmana on, että olen pakon edessä lukenut "työllistäviä" aloja ja saanut töitäkin, mutta itse työ ei kiinnosta minua pätkääkään. Olen ottanut vastaan myös kaikenlaisia hanttihommia ja ollut ihan hyvä työntekijä, mutta en voisi kuvitellakaan viihtyväni noissa töissä useita vuosia.
Olen löytänyt pari mielenkiintoista harrastusta, mihin toiseen uppouduin suurinpiirtein elämäni ensimmäiset 20v, kunnes tuli totaalikyllästyminen, toista harrastin yhtä intohimoisesti 15v ja se salamakyllästyminen, ikäänkuin loppuunpalaminen siinä harrastuksessa tuli yhtä totaalisesti kuin ensimmäisessä.
Onnellisimmillani olen ollut silloin, kun olen harrastanut täysillä ja panostanut siihen kaikkeni.
Haluaisin löytää yhtä intohimoisen työn, sellaisen, johon oikeasti haluaisin panostaa ja jossa voisin tulla paremmaksi jne.
Olen käynyt työkkärin ammatinvalinnassa ja tehnyt nettitestejä. Siellä mikään ei nouse ylitse muiden. Olen vähän kiinnostunut yhdestä asiasta ja vähän toisesta. Mihinkään ei ole suurempaa innostusta, saati halua oppia ja opiskella alaa.
Mikään harrastuskaan ei tällä hetkellä vedä puoleensa. Kaikenlaista olen kokeillut, mutta jää kokeiluksi.
Nyt alkaa jo itseänikin huolestuttamaan, kun on mennyt useampi vuosi ikäänkuin pysähtyneessä tilassa.
Kellun vain. En tee mitään ja mikään ei kiinnosta. Elämä ei mene eteenpäin.
Olen joskus ollut masentunutkin ja syönyt siihen lääkkeitä. Se oli elämäni hirveintä aikaa, en ikinä ota enää lääkkeitä, olin ihan sumussa sen vuoden. Tunnistan siis, että olen lievästi masentunut, mutta en pidä tilaani vakavana, jaksan silti pukeutua, tehdä ruokaa, siivota ja käydä ulkona kävelyllä.
Suunta vain puuttuu elämältä ja tunnen itseni täysin turhaksi. Haluaisin tehdä mielekästä työtä ja olla osa tuottavaa yhteiskuntaa. Tuntea itseni tarpeelliseksi.
En näe enää mitään järkeä alkaa opiskelemaan sellaista mikä ei oikeasti kiinnosta. Nykyisillä amis-ammateillakaan ei pitkälle pötkitä, enkä ainakaan puhelinmyyjäksi tai siivoojaksi ala enää ikinä.
Oisko jotain järkeviä ohjeita ja neuvoja?
Vertaistukea?
Kommentit (257)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykypäiivänä sä et monestikaaan pärjää sillä että valitset vain yhden alan vaaan sun on myös kyettävä tekemään selväksi se että jos mietitään miten ihmisslapsi kehittyy vauvana pinnasängyssä eli värien kautta, ne onsimmäisiä jotka ihmiseläin oppii hahmottamaan maaailmasta niin sitä on kyettävä myös jatkamaan aikuisena että kykenet myyymään tuottteesi värikkäästi asiakkkaille.
Vierailija kirjoitti:
Nykypäiivänä sä et monestikaaan pärjää sillä että valitset vain yhden alan vaaan sun on myös kyettävä tekemään selväksi se että jos mietitään miten ihmisslapsi kehittyy vauvana pinnasängyssä eli värien kautta, ne onsimmäisiä jotka ihmiseläin oppii hahmottamaan maaailmasta niin sitä on kyettävä myös jatkamaan aikuisena että kykenet myyymään tuottteesi värikkäästi asiakkkaille.
Elllei kykene niin ihmislapsi jäää makaamaan puillepaljaille.
-Kapanteri.- kirjoitti:
JOUTENOLO ei ole ihmisen vaihtoehto.
Töihin kykenemätön ei siis ole ihminen. Näkemys tuokin.
En ymmärrä näitä ihmisiä jotka tässä keskustelussa sanovat sen tyylistä että "töitä nyt vaan on tehtävä, ei se tarvi kiinnostaa kunhan teet".
Ei vaan toimi itsellä noin. Mun kiinnostus ongelma on vielä pahempi kuin ap:lla: jos joutuisin pakolla tekemään työtä joka ei kiinnosta tippaakaan, harkitsisin vakavasti itseni tappamista. On vaikea kuvata sitä tunnetta kun joku asia on niiin tylsää, että oikeasti tuntuu että kuolee ja viimeisetkin elämänmehut puristetaan sinusta ulos. Enkä tiedä miksi itse koen tylsyyden näin kun joku toinen kokee sen paljon laimeammin tyylillä "ääh, no vähän tylsää".
AD(H)D? On joskus epäilty itsellä mutta turha tutkia sen tarkemmin kun en halua syödä lääkkeitä vain siksi, että voisin käydä työssä, joka ei kiinnosta. Muuten tulen elämässä ihan hyvin toimeen ja mielenterveys ok.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hae Lappiin eräopas koulutukseen. :)
Miksi juuri sairaalan sihteeriksi? Löytyy toimistotöitä muiltakin aloilta.
Harrastukset voivat inspiroida, mutta oletko suunnitellut, voisiko niihin liittyen saada palkallisia töitä?
Kiinnostuksen sijaan voisi muutenkin miettiä töitä rahan ansaitsemiskeinona. Kokonaan uusien ammattien hankkiminen on melko työläs tapa vaihtaa työpaikkaa. Mikä nimenomaan ammattien tavoittelussa viehättää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä näitä ihmisiä jotka tässä keskustelussa sanovat sen tyylistä että "töitä nyt vaan on tehtävä, ei se tarvi kiinnostaa kunhan teet".
Ei vaan toimi itsellä noin. Mun kiinnostus ongelma on vielä pahempi kuin ap:lla: jos joutuisin pakolla tekemään työtä joka ei kiinnosta tippaakaan, harkitsisin vakavasti itseni tappamista. On vaikea kuvata sitä tunnetta kun joku asia on niiin tylsää, että oikeasti tuntuu että kuolee ja viimeisetkin elämänmehut puristetaan sinusta ulos. Enkä tiedä miksi itse koen tylsyyden näin kun joku toinen kokee sen paljon laimeammin tyylillä "ääh, no vähän tylsää".
AD(H)D? On joskus epäilty itsellä mutta turha tutkia sen tarkemmin kun en halua syödä lääkkeitä vain siksi, että voisin käydä työssä, joka ei kiinnosta. Muuten tulen elämässä ihan hyvin toimeen ja mielenterveys ok.
Ymmärrän kyllä miksi suurin osa neurotyypillisistä ajattelee niin, koska elämän vaatimusten kannalta "optimaalisesti rakennettu" ihminen pystyy järkeilemällä ja sopivasti asennoitumalla motivoimaan/pakottamaan itsensä ja aivonsa vastenmieliseenkin hommaan ilman vakavampia vaikutuksia pääkoppaan.
Olen kyllästynyt itse selittelemään. Useimpien tietämys ADHD:sta on samalla tasolla kuin ihmisen, joka kuvittelee, että diabeetikko ei saa syödä lainkaan sokeria tms. Jopa oma äitini (entiseltä ammatiltaan vieläpä lääkäri), jolle olen näistä asioista paljonkin puhunut, tuntuu edelleen ajattelevan, että jos "pystyy keskittymään", ei voi olla ADHD.
Totta kai pystyn keskittymään, välillä liiankin hyvin.
Erittäin mielelläni haluaisin myös pystyä asenteen voimalla säätelemään keskittymiseni kohdetta, syvyyttä ja kestoa edes sen verran, että ns. pilipalihommat sujuisivat ilman välitöntä, koko kropan valtaavaa turhautumista ja päänsisäistä karusellitunnetta.
Minullakaan ei ole diagnoosia ja en tiedä saisinkokaan. Nuorempana kävin lukion ajatuksella, että se on pakko käydä ja vaikeaa oli parissa aineessa. Typerästi ehkä kuvittelin pääseväni yliopistoon ja voin sanoa, että en ole vieläkään päässyt ja nyt on tullut mieluummin ajatus, että miten siellä edes pärjäisin ja enää sekään ei niin paljon kiinnosta. Sitten lähes kaikki amisalat olen miettinyt. Ollut jopa siivoasmassakin, vaikka siihen kyllästyin nopeasti. Siivouksessa ehkä auttaisi jos saisi tehdä yksin jossain pienessä yrityksessä niin voisin kestää sitä. Nyt yritän käydä artesaanin koulutusta. Se ei tosin ole sopiva, koska en kovin paljon osaa tehdä mitään "töitä" alaan liittyen ja samalla kärsin sosiaalisten tilanteiden pelosta, joten saa nähdä miten kestän loppuun. Joskus toivoisin, että olisin erilainen ihminen joka kestäisi enemmän. Vanhemmilla asenne työ kuin työ ja kaikkea pitää kestää. Heidän elämänsä on ollutkin pelkkää työntekoa nuoresta asti. Juuri muuta heidän elämäänsä ei ole mahtunut. En itse tule kestämään samaa ja tiedän näiden asioiden olevan vaikeita minulle. Työkokemusta on hyvin vähän muutenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tee netissä ammatinvalintatesti ja valitse listasta kuusi ensimmäistä alaa mihin sun pohjakoulutus riittää hakemaan, sitten maaliskuussa yhteishaussa haet niihin ja otat vastaan paikan minkä saat, opiskelet sen ja meet alan töihin ja pysyt siellä eläkkeeseen asti kiinnosti tai ei.
Minä olen turhautunut jokaiseen työhön heti kun olen päässyt jyvälle miten turhaa se työ on ihmiskunnan kannalta. Kun huomaan että työ ei tuota muuta kuin numeroita omistajien pankkitilille, tai työn filosofia ei ole kokoon keitettynä muuta kuin tuottaa samaa, niin uuvun ja lopetan. Ei se työ sinänsä, vaan se naurettava rahastaminen ja epätasa-arvo. Työssä on kaikkea jännää opittavaa. Mutta kun asiat alkavat toistamaan itseään, nousee se työn todellinen filosofinen luonne taas esiin ja olo koneiston rattaana vetää olon voimattomaksi. Tuhota korvaamatonta aikaa pennosten ja numeroiden takia. Järjetöntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä tehdä kun mikään ala ei kiinnosta? Voi todeta: en ala
Toivottavasti AP on vielä linjoilla, koska kerron erittäin hyvän viisauden.
Koulutustasosta tai hierarkia-asemasta riippumatta useimmilla ei ole mitään intohimoa tai paloa opiskelualaansa tai ammattiinsa, vaikka Linkkarissa joka toinen on passionate sitä ja tätä.
Normaalisti valinnat tehdään rahan ja yhteiskunnallisen aseman hankkimiseksi. Huippulahjakkaat muusikot, urheilijat tai luonnontieteilijät ovat asia erikseen.
Tällä päätyy lähes varmasti parempaan tulokseen kuin opiskelemalla jotain kiinnostavaa kieltä, sosiologiaa arkeologiaa tms. Koska tällaiselle osaamiselle ei ole markkinavetoista tarvetta, valmistuneet turhautuvat lopun ikänsä huonoon palkkaan ja koulutusta työelämään, johon koulutus ei tarjonnut valmiuksia.
On paljon fiksumpaa kouluttautua vaikka laskentaekonomiksi tai jonkin konkreettisen alan diplomi-insinööriksi. Mielenkiinnon mukaan voi sitten hakeutua erilaisiin yrityksiin tai tehtäviin, mutta ansiotaso on paljon korkeampi ja urakehityspotentiaali parempi. Sitä paitsi rahalla saa kaikenlaista kivaa, elintasoa, harrastuksia, jopa parempia kumppaneita, mikä torjuu masentuneisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aspergerin oireyhtymään kuuluu tuollaista. Lue siitä.
Olen asperger enkä tunnista ap:n ongelmaa, joka vaikuttaa eksistentiaaliselta kriisiltä. Kaikkea hyvää ap:lle.
Vierailija kirjoitti:
Arveltko ihmisten käyvän töissä, koska he rakastavat työtään vai siksi, että ihmisen on elätettävä itsensä?
Jos elämä kaikkinensa on totaalisen tyhjää harmaata paskaa niin sitä soisi, että edes se työ antaisi edes vähän jotain muutakin kuin lisää paskan makua suuhun.
Alottajan teksti aivan kuin minun ajatuksiani. Olen 23v ja takana 13 työpaikkaa, sellasia mitä lukion papereilla nyt voi tehdä. Hirveä tuska ollut kun yrittää löytää omaa juttua ja tuntuu ettei mikään kiinnosta.
Kunnes viime syksynä tuli vastaan teollisen muotoilun koulu ja innostuin samantien täysillä. Oli eka kerta kun jokin ala tuntuu just omalta jutulta ja se oli iso helpotus. Olen aina tykännyt piirtämisestä, mutten vain koskaan aikaisemmin keksinyt sellaista järkevää ammattia missä voisi hyödyntää tätä taitoa. Tää teollisen muotoilun ala on vähän "piilossa", eikä sitä sillä helpolla tajunnutkaan.
Vinkkinä sinulle voisin kertoa sen,että älä tukeudu täysin näihin ammatinvalintapsykologeihin ja -testeihin. Ehkä suuntaa antavaa mut vastaukset on jo ennestään tiedossa. Mieti mitkä asiat sua oikeesti kiinnostaa, missä olet luonnostaan hyvä? Ruoanlaitto, piirtäminen, liikunta ja elintavat..? Sit kun keksit sen jonkun taidon itsestäs niin alat selvittää kaikki mahdolliset alat missä tätä taitoa voit hyödyntää.
Tunnistan sun luonteen ja sanonkin sulle että älä vain tyydy tekemään jotain työtä koska täytyy. Sulle on varmasti joku nappityö, se vaan on muita enemmän piilossa ja se tulee vastaan ajallaan. Mullekin ykkösasia elämässä on löytää työ mitä tehdä loppuelämä ja mihin on aina kiva palata lomilta takasin.
Tsemppiä,kyllä se oma juttu löytyy kun sen oikeasti haluaa löytää!
Itse olen jokaisessa työ- ja opiskelupaikassani lopulta ahdistunut, kyllästynyt ja uupunut niin, että on ollut pakko lopettaa/jättää kesken. Sitä on vaikea ymmärtää, jos ei ole itse kokenut. Syvä merkityksettömyyden kokemus ei ole jotain, jonka äärellä voi vain "ottaa itseään niskasta kiinni", varsinkaan jos ei kiinnosta edes statuksen hankkiminen.
Jos tykkäät luonnossa liikkumisesta, niin hae luontoalan koulutukseen.
https://www.studentum.fi/koulutushaku/luonto-ymparistoala
https://www.aikuis-koulutus.fi/koulutushaku/ymparisto-luonto
Ja jos sinulla on ylioppilastutkinto, niin hae opiskelemaan biologiaa tai metsänhoitajaksi tai vastaavaksi.
Byrokraatille maksetaan vahingonteosta.