Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä kun mikään ala ei kiinnosta?
Olen aikuinen työtön ja taustalla on jo kolme eri ammattia + paljon satunnaistöitä.
Ongelmana on, että olen pakon edessä lukenut "työllistäviä" aloja ja saanut töitäkin, mutta itse työ ei kiinnosta minua pätkääkään. Olen ottanut vastaan myös kaikenlaisia hanttihommia ja ollut ihan hyvä työntekijä, mutta en voisi kuvitellakaan viihtyväni noissa töissä useita vuosia.
Olen löytänyt pari mielenkiintoista harrastusta, mihin toiseen uppouduin suurinpiirtein elämäni ensimmäiset 20v, kunnes tuli totaalikyllästyminen, toista harrastin yhtä intohimoisesti 15v ja se salamakyllästyminen, ikäänkuin loppuunpalaminen siinä harrastuksessa tuli yhtä totaalisesti kuin ensimmäisessä.
Onnellisimmillani olen ollut silloin, kun olen harrastanut täysillä ja panostanut siihen kaikkeni.
Haluaisin löytää yhtä intohimoisen työn, sellaisen, johon oikeasti haluaisin panostaa ja jossa voisin tulla paremmaksi jne.
Olen käynyt työkkärin ammatinvalinnassa ja tehnyt nettitestejä. Siellä mikään ei nouse ylitse muiden. Olen vähän kiinnostunut yhdestä asiasta ja vähän toisesta. Mihinkään ei ole suurempaa innostusta, saati halua oppia ja opiskella alaa.
Mikään harrastuskaan ei tällä hetkellä vedä puoleensa. Kaikenlaista olen kokeillut, mutta jää kokeiluksi.
Nyt alkaa jo itseänikin huolestuttamaan, kun on mennyt useampi vuosi ikäänkuin pysähtyneessä tilassa.
Kellun vain. En tee mitään ja mikään ei kiinnosta. Elämä ei mene eteenpäin.
Olen joskus ollut masentunutkin ja syönyt siihen lääkkeitä. Se oli elämäni hirveintä aikaa, en ikinä ota enää lääkkeitä, olin ihan sumussa sen vuoden. Tunnistan siis, että olen lievästi masentunut, mutta en pidä tilaani vakavana, jaksan silti pukeutua, tehdä ruokaa, siivota ja käydä ulkona kävelyllä.
Suunta vain puuttuu elämältä ja tunnen itseni täysin turhaksi. Haluaisin tehdä mielekästä työtä ja olla osa tuottavaa yhteiskuntaa. Tuntea itseni tarpeelliseksi.
En näe enää mitään järkeä alkaa opiskelemaan sellaista mikä ei oikeasti kiinnosta. Nykyisillä amis-ammateillakaan ei pitkälle pötkitä, enkä ainakaan puhelinmyyjäksi tai siivoojaksi ala enää ikinä.
Oisko jotain järkeviä ohjeita ja neuvoja?
Vertaistukea?
Kommentit (257)
mistä näitä luusereita oikein sikiää???? "en viitsi tehdä töitä kun en tunne siihen intohimoa, nyyhkyti nyyh..." Prkl###¤¤¤¤#!!!!! kukaan muukaan tunne auforioita työtään kohtaan. se tehdään kun on pakko ja muuten ei ole rahaa elämiseen. mee töihin äläkä ruikuta ja makaa kotona meidän veronmaksajien rahoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mäkään tajua mitä hemmetin intohimoa pitäis tuntea. Ennemminkin pitäis tuntea vastuuta omasta elämästä ja jälkikasvustakin jos sitä on, motivoi ihan helvetisti että saa leivän pöytään ja on päivisin muutakin tekemistä kuin päämäärätöntä ajelehtimista. Ja miettiä missä on 5:n vuoden päästä, sillä samalla sohvalla intohimottomana ajelehtimassa vai pitäiskö saada elämässään jotain aikaiseksikin? Joillain on ihme ongelmia...minulle työ käy työstä, en mene sinne viihtymään, vapaalla teen kivoja asioita tasapainottamaan elämääni, ja ihme kyllä voin erittäin hyvin. Juuri siksi koska elämälläni on tarkoitus!
^ Nämä kaksi ylläolevaa vastausta ovat malliesimerkki siitä, miksi minua en halua mennä sellaisiin töihin, jotka eivät oikeasti mitenkään kiinnosta.
Ihminen turhautuu, stressaantuu, kyynistyy ja ahdistuu ja se näköjään purkautuu sitten jossain somekanavalla raivoamalla.
Mieluummin olen siis työtön, mutta hyväntuulinen.
Hei AP,
Kerroit aloituksessasi, että sinulla on ollut kaksi intohimoista harrastusta, joita olet harrastanut todella pitkään. Todennäköisesti sinulla on niistä paljon tietotaitoa, mitä voisit jakaa muille. Löytyisikö niiden asioiden parista, jotain työtä, mistä saisi myös palkkaa?
Vierailija kirjoitti:
Aspergerin oireyhtymään kuuluu tuollaista. Lue siitä.
Ei kyllä kuulu. Tiesin jo aika hyvin yhdeksännellä luokalla mihin lukion jälkeen pyrin ja nykyään oon jo aika tietoinen siitä, mitä pääainetta haluan jatkaa opiskelemaan pääaineena yliopistossa.
T: kieltenopiskelija asperger nuorimies Helsingin yliopistosta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entä kun on päinvastainen ongelma, vähän kaikki kiinnostaa syvänmeren tutkimuksesta avaruuteen.
Mutta mikään ei kiinnosta niin että siihen jaksais paneutua vuosikausiksi. Ehtii aina löytyä uus aihe johon uppoudun.
Minulla on tuollainen kuvailemasi työ!
Herään aamuisin innostuneena, enkä malta odottaa töihin pääsyä. Itseasiassa harvoin edes muistan, että kyseessä on ihan oikea työ. Naurattaa, että teen sitä mistä nautin eniten maailmassa ja minulle vieläpä maksetaan siitä! Harrastuksen kautta löysin tämän työn. Pyri samaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
epäilen, etttä aloittajalla on joku adhd tms. keskittymisen ongelma
Se on ihan sama mitä työtä tekee, kunhan itsensä elättää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on yks tommonen ystävä. Hokee vuodesta toiseen, ettei mitään työtä tarjolla. En tiedä onko juuri edes hakenut mihinkään, kun ei kuulemma sopivia töitä ole tullut vastaan. Eikä juuri ole rahaa mihinkään, joten aika vähän voidaan yhdessä muuta tehdä kuin istua juttelemassa tai käydä lenkillä.
Valehtelematta varmaan 15 vuotta ollut työtön, muutamia pätkiä lukuu nottamatta. Tuossa ajassa olisi ehtinyt saada vaikka minkälaisen korkeakoulututkinnon ja olla jo 10 vuotta töissäkin.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on yks tommonen ystävä. Hokee vuodesta toiseen, ettei mitään työtä tarjolla. En tiedä onko juuri edes hakenut mihinkään, kun ei kuulemma sopivia töitä ole tullut vastaan. Eikä juuri ole rahaa mihinkään, joten aika vähän voidaan yhdessä muuta tehdä kuin istua juttelemassa tai käydä lenkillä.
Valehtelematta varmaan 15 vuotta ollut työtön, muutamia pätkiä lukuu nottamatta. Tuossa ajassa olisi ehtinyt saada vaikka minkälaisen korkeakoulututkinnon ja olla jo 10 vuotta töissäkin.
Jos on vaan yksin työttömänä kotona, niin siitä tilanteesta pääsy johonkin korkeakoulututkintoon on valtavan vaikeaa. Vaatii tosi paljon ponnistelua ensinnäkin päästä sinne korkeakouluun sisään ja sitten vielä opiskella sitä tutkintoa yli puoli vuosikymmentä. Ja kaikki vaan sen eteen, että kaukana kajastaa joku tulevaisuudenkuva työllistymisestä. Paitsi että moni ei edes työllisty, kun korkeakoulututkinto ei tyypillisesti suoraan valmista mihinkään ammattiin, ja siitä syystä sosiaaliset verkostot ovat kaikki kaikessa työllistymisen kannalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä sulla on liian suuret odotukset, miten sun pitäisi työn kautta jotenkin elää jotain sun unelmaa. Työ on työtä, sitä pitää jaksaa tehdä, että saa rahaa. Siinä voi olla kivojakin juttuja kuten työkaverit tms, mutta pääsääntöisesti sitä ei tehdä minkään äärettömän kutsumuksen takia. Realismia siis!
työtön kirjoitti:
^ Nämä kaksi ylläolevaa vastausta ovat malliesimerkki siitä, miksi minua en halua mennä sellaisiin töihin, jotka eivät oikeasti mitenkään kiinnosta.
Ihminen turhautuu, stressaantuu, kyynistyy ja ahdistuu ja se näköjään purkautuu sitten jossain somekanavalla raivoamalla.
Mieluummin olen siis työtön, mutta hyväntuulinen.
Niin tai sitten et ymmärrä mitään. Minulla on hyvä työ mutta ei intohimoa siigen, ymmärrätkö? En ole kyynistynyt ja kyrpiintynyt muuhun kuin sinunlaisiisi hyödyttömiin elätteihun. Jos saisin valita ei minun veroeurojani tuhlattaisi yhtään tuollaisiin. Miten hybäntuulinen olisit kun ei kukaan loisimistasi maksaisi? Mieti vähän. Hämmästyttävän hölmöä sakkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleensä kun ottaa jonkun työn vastaan, niin se poikii lisää töitä. Samoin on helpompi päästä uuteen työhön, kun on jo osoittanut olevansa aktiivinen. Rektytoijana täytyy myöntää, että hivenen karsastan pitkäaikaistyöttömiä.
Vierailija kirjoitti:
Yleensä kun ottaa jonkun työn vastaan, niin se poikii lisää töitä. Samoin on helpompi päästä uuteen työhön, kun on jo osoittanut olevansa aktiivinen. Rektytoijana täytyy myöntää, että hivenen karsastan pitkäaikaistyöttömiä.
Tuo siinä onkin, että kun kerran on ajautunut pitkäaikaistyöttömyyteen niin siitä tilanteesta on lähes mahdoton päästä pois.
Entä ne harrastukset? Löytyiskö niiden parista mitään?
Jos sua ei mikään ala kiinnosta, niin silloinhan se on ihan sama, mitä työkses teet, kunhan ittes elätät.
Mitkä ne harrastukset ovat, mistä olit innostunut? Se ainakin kertoo taipumuksistasi ja vahvuuksistasi. Ja niiden pohjalta voi miettiä alaa.
Ellei ole juuri mitään koulutusta, se johtaa yleensä simppeliin suorittavaan työhön, jossa kehittymis- ja etenemismahdollisuudet ovat mitättömät. Sitä se sitten on. Simppeliä ja suorittavaa. Silti toki voi olla tyytyväinen elämäänsä ja työhönsä, mutta ei se välttämättä valtavaa kipinää, ilotulitusta ja intohimoa elämään tuo.
Astuin IT-firman tuotekehityksen palvelukseen vuosituhannen vaihteessa. Palkka oli tyypillinen suunnittelijan alkupalkka 9000mk/kk.
Irtisanouduin alanvaihdon myötä 5v myöhemmin.
Palkkani oli silloin 1800€/kk.
Palkka nousi, jos nousi organisaatiossa. Toki jossain projektissa saattoi suunnittelijan palkka nousta, mutta palvelin erästä osastoa projektien ulkopuolella.
En ole erityistä intohimoa tuntenut työtäni kohtaan koskaan, se nyt vain on työtä, joka pitä hoitaa.