Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä kun mikään ala ei kiinnosta?
Olen aikuinen työtön ja taustalla on jo kolme eri ammattia + paljon satunnaistöitä.
Ongelmana on, että olen pakon edessä lukenut "työllistäviä" aloja ja saanut töitäkin, mutta itse työ ei kiinnosta minua pätkääkään. Olen ottanut vastaan myös kaikenlaisia hanttihommia ja ollut ihan hyvä työntekijä, mutta en voisi kuvitellakaan viihtyväni noissa töissä useita vuosia.
Olen löytänyt pari mielenkiintoista harrastusta, mihin toiseen uppouduin suurinpiirtein elämäni ensimmäiset 20v, kunnes tuli totaalikyllästyminen, toista harrastin yhtä intohimoisesti 15v ja se salamakyllästyminen, ikäänkuin loppuunpalaminen siinä harrastuksessa tuli yhtä totaalisesti kuin ensimmäisessä.
Onnellisimmillani olen ollut silloin, kun olen harrastanut täysillä ja panostanut siihen kaikkeni.
Haluaisin löytää yhtä intohimoisen työn, sellaisen, johon oikeasti haluaisin panostaa ja jossa voisin tulla paremmaksi jne.
Olen käynyt työkkärin ammatinvalinnassa ja tehnyt nettitestejä. Siellä mikään ei nouse ylitse muiden. Olen vähän kiinnostunut yhdestä asiasta ja vähän toisesta. Mihinkään ei ole suurempaa innostusta, saati halua oppia ja opiskella alaa.
Mikään harrastuskaan ei tällä hetkellä vedä puoleensa. Kaikenlaista olen kokeillut, mutta jää kokeiluksi.
Nyt alkaa jo itseänikin huolestuttamaan, kun on mennyt useampi vuosi ikäänkuin pysähtyneessä tilassa.
Kellun vain. En tee mitään ja mikään ei kiinnosta. Elämä ei mene eteenpäin.
Olen joskus ollut masentunutkin ja syönyt siihen lääkkeitä. Se oli elämäni hirveintä aikaa, en ikinä ota enää lääkkeitä, olin ihan sumussa sen vuoden. Tunnistan siis, että olen lievästi masentunut, mutta en pidä tilaani vakavana, jaksan silti pukeutua, tehdä ruokaa, siivota ja käydä ulkona kävelyllä.
Suunta vain puuttuu elämältä ja tunnen itseni täysin turhaksi. Haluaisin tehdä mielekästä työtä ja olla osa tuottavaa yhteiskuntaa. Tuntea itseni tarpeelliseksi.
En näe enää mitään järkeä alkaa opiskelemaan sellaista mikä ei oikeasti kiinnosta. Nykyisillä amis-ammateillakaan ei pitkälle pötkitä, enkä ainakaan puhelinmyyjäksi tai siivoojaksi ala enää ikinä.
Oisko jotain järkeviä ohjeita ja neuvoja?
Vertaistukea?
Kommentit (257)
Mullakin on ADD, aloituksen teksti olisi voinut olla omasta kynästäni.....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sit sä vaan lähdet kokeilee. Mars ammattikouluun. Sitä kautta löysin elintarvikealan ja nyt opiskelen sitä yliopistossa.
No onks pakko sit mennä mihinkään töihin? Jos sulla on kerran kaikki hyvin elämässä ja rahaakin riittää, niin relaa kotona.
Duunaa I AM affirmaatioita ja fiilaa intuition kautta mikä tuntuu oikealta.
Joku edellä mainitsikin ADHD:n. Kuulostaa monilta osin tutulta tuo aloitus. Minulla on parhaillaan "määräaikainen" ADHD-diagnoosi, koska oma vyyhteni on aika sekava ja epätyypillinen.
Itselläni on kaksi toisiaan ihan järkevästi täydentävää maisterintutkintoa ja näiden lisäksi vielä viisi tai kuusi, yhteensä monta vuotta kestänyttä työvoimapoliittista koulutusta. Silti olen ollut toistuvasti työttömänä, kuten olen nytkin. Paljon on ollut huonoa säkää: kolmella edellisellä työnantajalla on tullut yllättäviä talousvaikeuksia aina mahdollisimman huonoon aikaan työsuhteideni kannalta. Tämän johdosta kilometrin pituinen CV:ni näyttää entistäkin rikkonaisemmalta, mutta pakko CV:ssä kaikki on listata tai jää liian isoja selittämättömiä gäppejä. Rekrytoijat epäilemättä pitävät tuuliviirinä, koska "salama ei koskaan iske kahdesti samaan paikkaan". Mutta paljon on omaa saamattomuutta ja kyllästymistä, ahdistuneisuuttakin tarinassani mukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arveltko ihmisten käyvän töissä, koska he rakastavat työtään vai siksi, että ihmisen on elätettävä itsensä?
Olisiko ensiksi mainittu? Elää kun voi myös tuilla.
Siksi tukia ei saa, jos kieltäytyy työstä.
Vierailija kirjoitti:
Ennen mentiin Nokialle ohjelmoijaksi, jos mikään ei kiinnostanut. En tiedä, minne mennään nykyään.
Mistähän löydät nämä faktasi? Noin saattoi olla yhtenä vuotena 80-luvun lopun hulluina vuosina. Olen itse 40+ ikäinen ohjelmoija ja käyttänyt sen opiskeluun omaa palkatonta aikaani vähintään 20.000 tuntia elämäni aikana. Palkkakin on toki ok mutta sen eteen on joutunut todella opiskelemaan omalla ajalla, joka ikinen viikko. Nyt olenkin vaihtamassa alaa juuri sen vapaa-ajan puutteen vuoksi, kun on perhettä. Oma mielipiteeni on nyt kokemuksesta viisastuneena että ohjelmoijan työ on yksi v****maisimmista ammateista juuri (suomalaisten) työnantajien vuoksi, he vaativat että taidot työntekoon pitää opetella omalla ajalla. Sitten he kerää voitot. Mikä on aika sairas tilanne. En siis suosittele sitä ammattia jos toisen leivissä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arveltko ihmisten käyvän töissä, koska he rakastavat työtään vai siksi, että ihmisen on elätettävä itsensä?
Olisiko ensiksi mainittu? Elää kun voi myös tuilla.
Siksi tukia ei saa, jos kieltäytyy työstä.
Pitää vain huolen haastattelussa että ei tule valituksi.
Kuulostaa melko tutulta, minulla on ADHD. Välillä tilanne onkin sitten niin päin, että kiinnostaa vaikka kuinka moni asia, mutta siitä seuraakin sitten lamaannus, kun mihinkään ei jaksa keskittyä. Muutama tutkinto tuli tehtyä ihan vaan todetakseni, ettei tämäkään ollut se oikea ala.
Nyt on löytynyt ala, joka ainakin tällä hetkellä kovasti kiinnostaa ja siitä koita pitää kiinni niin kauan kuin sitä riittää. Ihan sattuman kaupalla löytyi, hain vaan jotain ihan muuta kuin mitä olen tähän mennessä tehnyt, tein sitä pari vuotta ja nyt alan perustutkintoa opiskelen.
Tsemppiä AP! Avoimin mielin kokeilemaan kaikkea mitä mieleen tulee!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei muakaan työnteko kiinnosta, mutta palkkapäivänä aina helpottaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen mentiin Nokialle ohjelmoijaksi, jos mikään ei kiinnostanut. En tiedä, minne mennään nykyään.
Mistähän löydät nämä faktasi? Noin saattoi olla yhtenä vuotena 80-luvun lopun hulluina vuosina. Olen itse 40+ ikäinen ohjelmoija ja käyttänyt sen opiskeluun omaa palkatonta aikaani vähintään 20.000 tuntia elämäni aikana. Palkkakin on toki ok mutta sen eteen on joutunut todella opiskelemaan omalla ajalla, joka ikinen viikko. Nyt olenkin vaihtamassa alaa juuri sen vapaa-ajan puutteen vuoksi, kun on perhettä. Oma mielipiteeni on nyt kokemuksesta viisastuneena että ohjelmoijan työ on yksi v****maisimmista ammateista juuri (suomalaisten) työnantajien vuoksi, he vaativat että taidot työntekoon pitää opetella omalla ajalla. Sitten he kerää voitot. Mikä on aika sairas tilanne. En siis suosittele sitä ammattia jos toisen leivissä on.
Sama tilanne on alalla kuin alalla nykyään tässä maassa.
Alan vaihto ei auta.
Työolot ja riistämisen meininki on rajua kaikkialla. Lopussa on vain se raha mikä lopussa helpottaa. Sitä myy lihaansa sen tietyn ajan että saa vähän vapautta ostettua itselleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harva varsinaisesti nauttii työstään. Suurimmalle osalle työ on työtä, ei mikään intohimo, harrastus tai seikkailu. Itse käyn töissä saadakseni rahaa sekä tiettyä sosiaalista statusta. Raha tuo ennenkaikkea turvaa mutta mahdollistaa myös erilaiset hankinnat ja haluamani elämäntyylin. En inhoa työtäni ja työkaveritkin on mukavia kuten myös esimiehet. En silti sanoisi että työni olisi kivaa - se on vaan velvollisuus.
Vierailija kirjoitti:
Harva varsinaisesti nauttii työstään. Suurimmalle osalle työ on työtä, ei mikään intohimo, harrastus tai seikkailu. Itse käyn töissä saadakseni rahaa sekä tiettyä sosiaalista statusta. Raha tuo ennenkaikkea turvaa mutta mahdollistaa myös erilaiset hankinnat ja haluamani elämäntyylin. En inhoa työtäni ja työkaveritkin on mukavia kuten myös esimiehet. En silti sanoisi että työni olisi kivaa - se on vaan velvollisuus.
Sellaiseksi se on ajettu Suomeen.
Työelämä on huonontunut siihen malliin että vain raha on kannuste ja nykyään ei sekään ole, kun ostovoima on todella hävyttömän huono suhteessa työn tehoon ja siihen mitä työntekijöistä otetaan irti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin olen työtön, lähinnä kannustinloukussa. Saan työttömyyskorvauksena enemmän, kuin mistään työstä mitä voisin hakea. Pari kertaa olen käynyt jopa haastattelussa, mutta jätin leikin sikseen, kun palkka oli niin pieni.
Systeemissä on vikaa. Kyllä pitäisi ihmisen työntekoa arvostaa ja siitä saada oikeaa palkkaa.
Vaikka itse tukia nostankin, niin olen sitä mieltä, että yhteiskunta jakaa ihan turhaa ja ennenkaikkea ihan liikaa ilmaista rahaa.
Add täälläkin. Olen tehnyt jos ja vaikka mitä pätkätöitä. Pisimmillään kaksi vuotta ollut samassa paikassa ja se oli loppua kohden sellaista hampaiden kiristelyä että pelkäsin jo menettäväni järkeni. Kun ei vaan kiinnosta niin ei eikä sen takia pitkään jaksakaan mitään. Enkä nää koko elämän mittakaavassa mietittynä siinäkään mitään järkeä että viisi päivää viikossa teen jotain mitä inhoan ja olen henkisesti aivan palasina ja voin millään tavalla nauttia olemassaolostani vain parina päivänä eli viikonloppuisin. Viihdyn hyvin kotona eikä ole niin mitään hinkua juoksennella ympäri kyliä tai matkustella joten suuretkaan rahat eivät kauheasti motivoi.
^ Samanlaiset fiilikset. Viihdyn kotona ja minulla menee ulkoisesti ihan hyvin. Kaipaan vain sitä tunnetta olla tarpeellinen ja osa yhteiskuntaa ja jotenkin, että elämä menisi eteenpäin, eikä jämähtäisi paikalleen.
Siksi etsin sellaista työtä, mikä toisi jotenkin lisäarvoa elämälleni, innostusta, mielenkiintoa, tavoitteita tai jotain.
Ideoita olisi vaikka muille jakaa, olen keksinyt elämäni aikana kymmeniä loistavia bisnesideoita. Olen käynyt yrittäjäkurssinkin, mutta en saa aikaiseksi ryhtyä yrittäjäksi. Liian paljon kaikenlaista, mitä pitäisi itseohjautuvasti saada tehtyä. Ja yrittäjyydessä on aina riski ja huoli. En jaksa sellaista, mieluusti tasainen varma toimeentulo toisen leivissä.
Vierailija kirjoitti:
Tartteeko siihen työhön sitten tuntea intohimoa? Oletko kuullut sanontaa että työ on vain sarja "nälän aiheuttamia pakkoliikkeitä". Itse olen asiantuntijatöissä, en tunne mitään intohimoa mutta hoidan hommat ja tilipäivänä olen iloinen. Liksa 3600 brutto.
Ei se mun mutsinikaan mitään mielenkiintoa työhönsä tuntenut tehtaassa, tylsää, raskasta ja yötyö, mutta tuplaliksa kyllä ilahdutti ja eläke ei ole ihan huonointa kastia nyt 70-veenä. Kyllä ne mutsinkin mielenkiinnon kohteet oli ihan muualla. Tai sen setä, joka oli metsuri ja rämpi jos vaikka missä hommissa kun koneet vei duunit. Kunhan oli töitä ja toimeentuloa.
Miksi työn pitäisi aina olla ilo? Se on aika vääristynyttä ajattelua. Kunhan jostain kunniallisesta hommasta saa rahoitettua.....ne MUUT intohimonsa.
Jos joutuu käyttäämään puolet arjen hereilläoloajastaan asiaan, josta ei pidä pätkän vertaa, niin ei kuulosta miltään elämältä, kuulostaa orjuudelta.
työtön kirjoitti:
Ideoita olisi vaikka muille jakaa, olen keksinyt elämäni aikana kymmeniä loistavia bisnesideoita. Olen käynyt yrittäjäkurssinkin, mutta en saa aikaiseksi ryhtyä yrittäjäksi. Liian paljon kaikenlaista, mitä pitäisi itseohjautuvasti saada tehtyä. Ja yrittäjyydessä on aina riski ja huoli. En jaksa sellaista, mieluusti tasainen varma toimeentulo toisen leivissä.
Alojahan on vaikka millä mitalla, joista valita, mutta nykypäivänä kaiken hinta on niin alhainen, ettei käsityöllä enää elä. Pitää olla miljoonien tehtaat, ennenkuin se bisnes kannattaisi. Kuka saa miljoonien lainoja pankista perusduunarin palkoilla, ei kukaan.
Itse olen vaan hyväksynyt sen, että työ ei kiinnosta. Olen löytänyt työpaikan, jossa on kivat työkaverit ja asiakkaat hyvin työllistävällä alalla. Välillä työ kyllästyttää, mutta arki kyllästyttää. Olin ulkomailla vuoden ja samalla tavalla sielläkin alkoi kyllästyttää se arki ja "työ". En tunne mitään tunteen paloa työtäni kohtaan, mutta niin ei tunne varmasti suurin osa työkavereistakaan. Hyviä työntekijöitä ollaan silti ja hyvä ilmapiiri, niin viihdytään. Työssäkäynti on ihan ok, mutta jos ei olisi pakko käydä, en kävisi.
Olen tällä hetkellä hoitovapaalla. Ilman työpaikkaa en olisi voinut toteuttaa haavetta omasta perheestä, ja monesta muusta asiasta. Työ mahdollistaa sen, että pystyn vapaa-ajalla tekemään sitä mikä minulle on tärkeintä, ja elättää yhdessä meidän perhettä. Aion palattuani tehdä vajaata työviikkoa. En ole laiska, mutta en usko että koskaan nauttisin mistään, mihin se raha tulee mukaan. Jokin mieluisa harrastus menisi varnasti pilalle, jos alkaisin tehdä sitä työkseni ja siihen tulisi se "pakko".
Ei kaikkien tarvitse olla työ- tai uraorientoituneita. Mikään ala ei kiinnosta minuakaan. Minua kiinnostavat vallan muut asiat ja töissä käyn, että saisin rahaa. Tärkeintä minulle on lapseni. Olen tyytyväinen.