Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tulisipa taas etäkoulu - en jaksa talvea ja koulun vaatimuksia.
10.01.2021 |
Myönnän heti aluksi, etten ole talvi-ihminen ja työkiireet kuormittavat tällä hetkellä paljon, mutta siis: talvi ja kahden alakoululaisen kouluarki: herätä lapset ennen seitsemää ja huolehdi kahdeksaksi kouluun analysoiden ensin, tarvitaanko kevyttopat, topat, kumisaappaat vai kuomat. Toisella jo kadonneet koulussa talvihousut ja toisella hanska. Hanki kiireessä uudet, koulussa ei auteta etsimään.
Piilokettuilevat wilmaviestit painostavavat hankkimaan sukset, kohta hiihdetään ja olisipa kiva jos kaikki koululaiset voisivat "nauttia" tästä. No meidän perhe ei vapaa-ajalla hiihdä, eikä nyt oikein olisi aikaa koluta toria tai rahaa ostaa uutena. Ja luistinten solmiminen, enää ei sitten auteta, vaan nyt pitää osata itse. Harjoitellaan kyllä, mutta motorisesti heikolla lapsella ei vaan meinaa onnistua. Itkua ja stressiä iltoihin, ja hampaat irvessä harjoitellaan.
Haaveilen etäkoulusta, jossa voitaisiin tehdä etätöitä ja - koulua omassa rytmissämme. Herätä vähän myöhempään. Viettää sisäpäivä jos huvittaa. Käydä luistelemassa omassa tahdissa illalla ja harjoitella sitä hiton sitomista ihan rauhassa. Olla hiihtämättä. Tavarat hukkuisivat korkeintaan omaan eteiseen. Koululaiset ulkoilisivat läheisessä pulkkamäessä omassa tahdissaan.
Miksi tää nyt tuntuu niin takkuiselta. Kohtalotovereita?
Kommentit (217)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, mitä te teette työksenne, mutta minä taas toivon ja rukoilen, ettei mentäisi etäkouluun ja etätöihin, koska on täysin mahdotonta tehdä töitä ja huolehtia kahden pikkukoululaisen tarpeista.
Alapeukuttajilta erityisesti haluaisin kuulla, mitä teette työksenne.
Olen opettaja amiksessa ja opetan kotoa etänä. Opetusta on 9-12 ja 13-16 joka päivä. Pystyn mainiosti luotsaamaan 2- ja 4-luokkalaisten koulunkäynnin samalla (tai ainakin keväällä pystyin kun olivat ekalla ja kolmosella) . Keväällä oli myös viskari kotona koko ajan, ei ongelmaa. Mies joutuu olemaan lähityössä koko ajan.
Ei ihme, että opiskelijat valittavat huonosta opetuksen tasosta. Eipä sitä ehdi opettamiseen panostaa, kun hoitaa omia lapsiaan työajalla.
No hehheh, pikkukoululaiset eivät mitään hoitamista tarvitse. Aamulla ohjaa koulutyöhön, puolilta päivin lounas ja illalla kyselee miten meni ja tarvittaessa neuvoo. Onpas hurjaa hoitamista.
Mites se viskari? Nenä kiinni pädissä 6h/päivä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän tokaluokkalainen selviytyy melko hyvin jo kengännauhojen solmimisesta mutta luistinten kiristäminen ihan yksin ei onnistu. Ne jää liian löysäksi ja sitten nilkat vinossa ei ole kiva luistella.
Sinä vanhempana opetat kunnollisen solmimisen. Ei se sen kummempaa vaadi.
Ongelma ei ole solmiminen vaan kiristäminen. Hokkareiden kiristäminen ei ole ihan helppoa.
No, tuosta on turha stressata. Kyllä se lapsi oppii, kun katsoo muilta mallia. Luistelkoon ekat talvet nilkat vinossa, ei siihenkään kuole. Antakaa niitten lasten oppia ja kasvaa rauhassa ilman jatkuvaa helikopterointia siinä ympärillä.
Omakin elämä helpottuu, kun ei yritä hallita ihan kaikkea lapsen luistinnauhasta alkaen.
T. Ope
Ymmärrän pointtisi mutta kyllähän nilkat vinossa luistelu vie luistelun ilon kun ei pysy muiden mukana.
Käypä tekemässä gallupia jääkiekkoammattilaisten keskuudessa tuosta aiheesta. Saatat yllättyä.
Ihanaa, onko täällä muitakin jääkiekkoammattilaisten äitejä? Minä ainakin solmin meidän Teemun luistimet aina melko kireälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä toivotaan etäopiskelua ettei tarvitse opettaa lapsiaan sietämään erillaisia kokemuksia.
Sinä et varmaan ole suorittanut kouluasi missään, kun et ole oppinut kirjoittamaan.
Kääritkö lapsesi ensin kuolamuoviin ennen kuin suivaannuit kommentista? Se voi katsos kärsiä jos näkee että mammalla on negatiivisia tunteita.
Mikä on kuolamuovi?
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei ole vielä maininnut ruokaa: Kotona lapset saavat syötä sitä, mistä tykkäävät ja niin paljon kuin haluavat. Koulussa lapset pakotetaan syömään jotain vihanneksia.
Kai tämä nyt ainakin oli vitsi?
Hei! Mitä jos ottaisit opettajan kanssa rohkeasti puheeksi seikat, jotka sinua vaivaavat ja stressaavat liittyen lasten koulunkäyntiin. Lapsella on oikeus saada apua asioihin, joissa hänellä on haastetta. Tarvittaessa pyydä tueksi oppilashuoltoa. Ja muista toki, että Suomessa ei ole koulupakkoa vaan oppivelvollisuus. Mitä turhaan hakata päätä seinään, ota lapset kotiopetukseen niin saat päättää itse miten, milloin ja missä opiskellaan. Toki voi olla raskasta hoitaa oma työ ja lasten opetus. Mutta ei elämän tartte olla kärsimys, vaihtoehtoja on, vaikka joskus yritetäänkin sanella miten olis hyvä kunkin elää, Tsemppiä, kerran täällä vaan ollaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, mitä te teette työksenne, mutta minä taas toivon ja rukoilen, ettei mentäisi etäkouluun ja etätöihin, koska on täysin mahdotonta tehdä töitä ja huolehtia kahden pikkukoululaisen tarpeista.
Alapeukuttajilta erityisesti haluaisin kuulla, mitä teette työksenne.
Olen opettaja amiksessa ja opetan kotoa etänä. Opetusta on 9-12 ja 13-16 joka päivä. Pystyn mainiosti luotsaamaan 2- ja 4-luokkalaisten koulunkäynnin samalla (tai ainakin keväällä pystyin kun olivat ekalla ja kolmosella) . Keväällä oli myös viskari kotona koko ajan, ei ongelmaa. Mies joutuu olemaan lähityössä koko ajan.
Kiitos vastauksesta, ehkä mä en sitten vaan osaa. Mutta mitä viskari teki ne kuusi tuntia päivässä, jotka opetit?
Puuhaili omia juttujaan, leikki, rakenteli, jutteli sisarusten kanssa, katseli telkkaria, kävi omassa pihassa (aidattu) leikkimässä. Hän on mukava ja itsenäinen, viihtyy hyvin omissakin oloissaan. Toki välillä tuli jotain kyselemään, mutta opetuksessakin on aina taukoja, kun on on itsenäisen tekemisen aika, niin hyvin ehti sitten tällaisessa välissä vähän jutella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän tokaluokkalainen selviytyy melko hyvin jo kengännauhojen solmimisesta mutta luistinten kiristäminen ihan yksin ei onnistu. Ne jää liian löysäksi ja sitten nilkat vinossa ei ole kiva luistella.
Sinä vanhempana opetat kunnollisen solmimisen. Ei se sen kummempaa vaadi.
Ongelma ei ole solmiminen vaan kiristäminen. Hokkareiden kiristäminen ei ole ihan helppoa.
No, tuosta on turha stressata. Kyllä se lapsi oppii, kun katsoo muilta mallia. Luistelkoon ekat talvet nilkat vinossa, ei siihenkään kuole. Antakaa niitten lasten oppia ja kasvaa rauhassa ilman jatkuvaa helikopterointia siinä ympärillä.
Omakin elämä helpottuu, kun ei yritä hallita ihan kaikkea lapsen luistinnauhasta alkaen.
T. Ope
Sinä maksat sitten lääkärin ja korvaat haitan kun lapsen nivelsiteet menee? T.eräs, jolle kävi niin välinpitämättömän liikunnanopettajan vuoksi, jäi elinikäinen löysä nilkka joka särkee pakkasella ja sateella
Koululla on vakuutus tapaturmia varten. Tosin kun vanhemmat hoitavat hommansa kunnolla, ei tule tuollaisia ongelmia. Se kun on ensisijaisesti vanhempien vastuulla opettaa lapsille taitoja, kuten luistinten narujen oikeanlainen kiristäminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän tokaluokkalainen selviytyy melko hyvin jo kengännauhojen solmimisesta mutta luistinten kiristäminen ihan yksin ei onnistu. Ne jää liian löysäksi ja sitten nilkat vinossa ei ole kiva luistella.
Sinä vanhempana opetat kunnollisen solmimisen. Ei se sen kummempaa vaadi.
Ongelma ei ole solmiminen vaan kiristäminen. Hokkareiden kiristäminen ei ole ihan helppoa.
No, tuosta on turha stressata. Kyllä se lapsi oppii, kun katsoo muilta mallia. Luistelkoon ekat talvet nilkat vinossa, ei siihenkään kuole. Antakaa niitten lasten oppia ja kasvaa rauhassa ilman jatkuvaa helikopterointia siinä ympärillä.
Omakin elämä helpottuu, kun ei yritä hallita ihan kaikkea lapsen luistinnauhasta alkaen.
T. Ope
Ymmärrän pointtisi mutta kyllähän nilkat vinossa luistelu vie luistelun ilon kun ei pysy muiden mukana.
No sitten istutte varttitunniksi opettelemaan asiaa. Lapset oppivat nopeasti kaikenlaisia asioita.
Mäkin opin 70-luvulla sitomaan luistimet. Isä taisi näyttää, miten homma hoituu ja kavereilta sain lisävinkit hienhajuisessa pukukopissa. Samalla tyylillä se sujuu nyttemminkin.
T. Ope
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän tokaluokkalainen selviytyy melko hyvin jo kengännauhojen solmimisesta mutta luistinten kiristäminen ihan yksin ei onnistu. Ne jää liian löysäksi ja sitten nilkat vinossa ei ole kiva luistella.
Sinä vanhempana opetat kunnollisen solmimisen. Ei se sen kummempaa vaadi.
Ongelma ei ole solmiminen vaan kiristäminen. Hokkareiden kiristäminen ei ole ihan helppoa.
No, tuosta on turha stressata. Kyllä se lapsi oppii, kun katsoo muilta mallia. Luistelkoon ekat talvet nilkat vinossa, ei siihenkään kuole. Antakaa niitten lasten oppia ja kasvaa rauhassa ilman jatkuvaa helikopterointia siinä ympärillä.
Omakin elämä helpottuu, kun ei yritä hallita ihan kaikkea lapsen luistinnauhasta alkaen.
T. Ope
Ymmärrän pointtisi mutta kyllähän nilkat vinossa luistelu vie luistelun ilon kun ei pysy muiden mukana.
Käypä tekemässä gallupia jääkiekkoammattilaisten keskuudessa tuosta aiheesta. Saatat yllättyä.
Ihanaa, onko täällä muitakin jääkiekkoammattilaisten äitejä? Minä ainakin solmin meidän Teemun luistimet aina melko kireälle.
"Kuolen nauruun"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ketjussa on selvästi nähtävissä todelliset syyt, miksi mammat haluaa koronatilanteen jatkuvan. Kun joutuu sitten muuten taas menemään ihmisten ilmoille ja lapsetkin koulussa joutuvat syömään "jotain vihanneksia". Tämä kaikki verhotaan korona-agendaan. Selittää kyllä näitä täysin järjenvastaisia argumentteja joissain keskusteluissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, mitä te teette työksenne, mutta minä taas toivon ja rukoilen, ettei mentäisi etäkouluun ja etätöihin, koska on täysin mahdotonta tehdä töitä ja huolehtia kahden pikkukoululaisen tarpeista.
Alapeukuttajilta erityisesti haluaisin kuulla, mitä teette työksenne.
Olen opettaja amiksessa ja opetan kotoa etänä. Opetusta on 9-12 ja 13-16 joka päivä. Pystyn mainiosti luotsaamaan 2- ja 4-luokkalaisten koulunkäynnin samalla (tai ainakin keväällä pystyin kun olivat ekalla ja kolmosella) . Keväällä oli myös viskari kotona koko ajan, ei ongelmaa. Mies joutuu olemaan lähityössä koko ajan.
Ei ihme, että opiskelijat valittavat huonosta opetuksen tasosta. Eipä sitä ehdi opettamiseen panostaa, kun hoitaa omia lapsiaan työajalla.
No hehheh, pikkukoululaiset eivät mitään hoitamista tarvitse. Aamulla ohjaa koulutyöhön, puolilta päivin lounas ja illalla kyselee miten meni ja tarvittaessa neuvoo. Onpas hurjaa hoitamista.
Puhuvatko ne sinulle ylipäätään?
Meidän pikkukoululaisilla on tapana unohtaa, että äiti tekee töitä, noin 20 kertaa päivässä.
Etäkoulun aikaan niillä meni läksyissä 30 minuuttia päivässä, sen jälkeen oltiin tekemistä vailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, mitä te teette työksenne, mutta minä taas toivon ja rukoilen, ettei mentäisi etäkouluun ja etätöihin, koska on täysin mahdotonta tehdä töitä ja huolehtia kahden pikkukoululaisen tarpeista.
Alapeukuttajilta erityisesti haluaisin kuulla, mitä teette työksenne.
Olen opettaja amiksessa ja opetan kotoa etänä. Opetusta on 9-12 ja 13-16 joka päivä. Pystyn mainiosti luotsaamaan 2- ja 4-luokkalaisten koulunkäynnin samalla (tai ainakin keväällä pystyin kun olivat ekalla ja kolmosella) . Keväällä oli myös viskari kotona koko ajan, ei ongelmaa. Mies joutuu olemaan lähityössä koko ajan.
Kiitos vastauksesta, ehkä mä en sitten vaan osaa. Mutta mitä viskari teki ne kuusi tuntia päivässä, jotka opetit?
Puuhaili omia juttujaan, leikki, rakenteli, jutteli sisarusten kanssa, katseli telkkaria, kävi omassa pihassa (aidattu) leikkimässä. Hän on mukava ja itsenäinen, viihtyy hyvin omissakin oloissaan. Toki välillä tuli jotain kyselemään, mutta opetuksessakin on aina taukoja, kun on on itsenäisen tekemisen aika, niin hyvin ehti sitten tällaisessa välissä vähän jutella.
Ai niin! Unohdin, että pyhimysäitien lapset osaavat jo 6kk ikäisenä huolehtia itsestään omatoimisesti eivätkä tarvitse minkäänlaista valvontaa. Olisihan tuo pitänyt muistaa vuosien av-kokemuksella....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, mitä te teette työksenne, mutta minä taas toivon ja rukoilen, ettei mentäisi etäkouluun ja etätöihin, koska on täysin mahdotonta tehdä töitä ja huolehtia kahden pikkukoululaisen tarpeista.
Alapeukuttajilta erityisesti haluaisin kuulla, mitä teette työksenne.
Olen opettaja amiksessa ja opetan kotoa etänä. Opetusta on 9-12 ja 13-16 joka päivä. Pystyn mainiosti luotsaamaan 2- ja 4-luokkalaisten koulunkäynnin samalla (tai ainakin keväällä pystyin kun olivat ekalla ja kolmosella) . Keväällä oli myös viskari kotona koko ajan, ei ongelmaa. Mies joutuu olemaan lähityössä koko ajan.
Kiitos vastauksesta, ehkä mä en sitten vaan osaa. Mutta mitä viskari teki ne kuusi tuntia päivässä, jotka opetit?
Puuhaili omia juttujaan, leikki, rakenteli, jutteli sisarusten kanssa, katseli telkkaria, kävi omassa pihassa (aidattu) leikkimässä. Hän on mukava ja itsenäinen, viihtyy hyvin omissakin oloissaan. Toki välillä tuli jotain kyselemään, mutta opetuksessakin on aina taukoja, kun on on itsenäisen tekemisen aika, niin hyvin ehti sitten tällaisessa välissä vähän jutella.
Ja isommat sisarukset eivät tietenkään yhtään häiriintyneet koulutyössä, vaikka viskari roikkui "juttelemassa"? Kaikki oli auvoa onnea vaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän tokaluokkalainen selviytyy melko hyvin jo kengännauhojen solmimisesta mutta luistinten kiristäminen ihan yksin ei onnistu. Ne jää liian löysäksi ja sitten nilkat vinossa ei ole kiva luistella.
Sinä vanhempana opetat kunnollisen solmimisen. Ei se sen kummempaa vaadi.
Ongelma ei ole solmiminen vaan kiristäminen. Hokkareiden kiristäminen ei ole ihan helppoa.
No, tuosta on turha stressata. Kyllä se lapsi oppii, kun katsoo muilta mallia. Luistelkoon ekat talvet nilkat vinossa, ei siihenkään kuole. Antakaa niitten lasten oppia ja kasvaa rauhassa ilman jatkuvaa helikopterointia siinä ympärillä.
Omakin elämä helpottuu, kun ei yritä hallita ihan kaikkea lapsen luistinnauhasta alkaen.
T. Ope
Sinä maksat sitten lääkärin ja korvaat haitan kun lapsen nivelsiteet menee? T.eräs, jolle kävi niin välinpitämättömän liikunnanopettajan vuoksi, jäi elinikäinen löysä nilkka joka särkee pakkasella ja sateella
Koululla on vakuutus tapaturmia varten. Tosin kun vanhemmat hoitavat hommansa kunnolla, ei tule tuollaisia ongelmia. Se kun on ensisijaisesti vanhempien vastuulla opettaa lapsille taitoja, kuten luistinten narujen oikeanlainen kiristäminen.
Vanhemmuuteen ei lain mukaan kuulu edes luistelutaidon opettaminen. Sen sijaan perusopetuslakiin kuuluu, että koulu opastaa oppilaan harjoiteltavaan oppiaineeseen. Eihän sekään ole vanhempien syy, jos lapsi puutyötunnilla sorvaa itseltään sormen irti, kun opettaja ei ole opastanut ja vahtinut sorvinkäytössä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, mitä te teette työksenne, mutta minä taas toivon ja rukoilen, ettei mentäisi etäkouluun ja etätöihin, koska on täysin mahdotonta tehdä töitä ja huolehtia kahden pikkukoululaisen tarpeista.
Alapeukuttajilta erityisesti haluaisin kuulla, mitä teette työksenne.
Olen opettaja amiksessa ja opetan kotoa etänä. Opetusta on 9-12 ja 13-16 joka päivä. Pystyn mainiosti luotsaamaan 2- ja 4-luokkalaisten koulunkäynnin samalla (tai ainakin keväällä pystyin kun olivat ekalla ja kolmosella) . Keväällä oli myös viskari kotona koko ajan, ei ongelmaa. Mies joutuu olemaan lähityössä koko ajan.
Kiitos vastauksesta, ehkä mä en sitten vaan osaa. Mutta mitä viskari teki ne kuusi tuntia päivässä, jotka opetit?
Puuhaili omia juttujaan, leikki, rakenteli, jutteli sisarusten kanssa, katseli telkkaria, kävi omassa pihassa (aidattu) leikkimässä. Hän on mukava ja itsenäinen, viihtyy hyvin omissakin oloissaan. Toki välillä tuli jotain kyselemään, mutta opetuksessakin on aina taukoja, kun on on itsenäisen tekemisen aika, niin hyvin ehti sitten tällaisessa välissä vähän jutella.
Ja kuvittelet tuolla perusteella, että kaikki 5-vuotiaat ovat samanlaisia kuin tämä superlapsesi? Varmaan itse paistoi pihvitkin teille ruuaksi jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän tokaluokkalainen selviytyy melko hyvin jo kengännauhojen solmimisesta mutta luistinten kiristäminen ihan yksin ei onnistu. Ne jää liian löysäksi ja sitten nilkat vinossa ei ole kiva luistella.
Sinä vanhempana opetat kunnollisen solmimisen. Ei se sen kummempaa vaadi.
Ongelma ei ole solmiminen vaan kiristäminen. Hokkareiden kiristäminen ei ole ihan helppoa.
No, tuosta on turha stressata. Kyllä se lapsi oppii, kun katsoo muilta mallia. Luistelkoon ekat talvet nilkat vinossa, ei siihenkään kuole. Antakaa niitten lasten oppia ja kasvaa rauhassa ilman jatkuvaa helikopterointia siinä ympärillä.
Omakin elämä helpottuu, kun ei yritä hallita ihan kaikkea lapsen luistinnauhasta alkaen.
T. Ope
Ymmärrän pointtisi mutta kyllähän nilkat vinossa luistelu vie luistelun ilon kun ei pysy muiden mukana.
No sitten istutte varttitunniksi opettelemaan asiaa. Lapset oppivat nopeasti kaikenlaisia asioita.
Mäkin opin 70-luvulla sitomaan luistimet. Isä taisi näyttää, miten homma hoituu ja kavereilta sain lisävinkit hienhajuisessa pukukopissa. Samalla tyylillä se sujuu nyttemminkin.
T. Ope
Miten sinulla ei ole aikaa ja mielenkiintoa auttaa luistinten kiristyksessä kun minullakin on?
T. Toinen ope
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, mitä te teette työksenne, mutta minä taas toivon ja rukoilen, ettei mentäisi etäkouluun ja etätöihin, koska on täysin mahdotonta tehdä töitä ja huolehtia kahden pikkukoululaisen tarpeista.
Alapeukuttajilta erityisesti haluaisin kuulla, mitä teette työksenne.
Olen opettaja amiksessa ja opetan kotoa etänä. Opetusta on 9-12 ja 13-16 joka päivä. Pystyn mainiosti luotsaamaan 2- ja 4-luokkalaisten koulunkäynnin samalla (tai ainakin keväällä pystyin kun olivat ekalla ja kolmosella) . Keväällä oli myös viskari kotona koko ajan, ei ongelmaa. Mies joutuu olemaan lähityössä koko ajan.
Kiitos vastauksesta, ehkä mä en sitten vaan osaa. Mutta mitä viskari teki ne kuusi tuntia päivässä, jotka opetit?
Puuhaili omia juttujaan, leikki, rakenteli, jutteli sisarusten kanssa, katseli telkkaria, kävi omassa pihassa (aidattu) leikkimässä. Hän on mukava ja itsenäinen, viihtyy hyvin omissakin oloissaan. Toki välillä tuli jotain kyselemään, mutta opetuksessakin on aina taukoja, kun on on itsenäisen tekemisen aika, niin hyvin ehti sitten tällaisessa välissä vähän jutella.
Ja isommat sisarukset eivät tietenkään yhtään häiriintyneet koulutyössä, vaikka viskari roikkui "juttelemassa"? Kaikki oli auvoa onnea vaan?
Sanoinko niin? Tietenkin etäkoulun aikaan oli itse kullakin välillä pinna kireällä. Mutta niin on lähikoulussakin. Kokonaisuutena minusta etäkoulu oli kuitenkin hyvä asia, ja meidän lapset haluaisivat uudestaankin etäkoulun. Paljon tottakai teki se, että opettajat meillä oikeasti olivat aktiivisia lasten suuntaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän tokaluokkalainen selviytyy melko hyvin jo kengännauhojen solmimisesta mutta luistinten kiristäminen ihan yksin ei onnistu. Ne jää liian löysäksi ja sitten nilkat vinossa ei ole kiva luistella.
Sinä vanhempana opetat kunnollisen solmimisen. Ei se sen kummempaa vaadi.
Ongelma ei ole solmiminen vaan kiristäminen. Hokkareiden kiristäminen ei ole ihan helppoa.
No, tuosta on turha stressata. Kyllä se lapsi oppii, kun katsoo muilta mallia. Luistelkoon ekat talvet nilkat vinossa, ei siihenkään kuole. Antakaa niitten lasten oppia ja kasvaa rauhassa ilman jatkuvaa helikopterointia siinä ympärillä.
Omakin elämä helpottuu, kun ei yritä hallita ihan kaikkea lapsen luistinnauhasta alkaen.
T. Ope
Sinä maksat sitten lääkärin ja korvaat haitan kun lapsen nivelsiteet menee? T.eräs, jolle kävi niin välinpitämättömän liikunnanopettajan vuoksi, jäi elinikäinen löysä nilkka joka särkee pakkasella ja sateella
Koululla on vakuutus tapaturmia varten. Tosin kun vanhemmat hoitavat hommansa kunnolla, ei tule tuollaisia ongelmia. Se kun on ensisijaisesti vanhempien vastuulla opettaa lapsille taitoja, kuten luistinten narujen oikeanlainen kiristäminen.
Vanhemmuuteen ei lain mukaan kuulu edes luistelutaidon opettaminen. Sen sijaan perusopetuslakiin kuuluu, että koulu opastaa oppilaan harjoiteltavaan oppiaineeseen. Eihän sekään ole vanhempien syy, jos lapsi puutyötunnilla sorvaa itseltään sormen irti, kun opettaja ei ole opastanut ja vahtinut sorvinkäytössä.
Melkoinen pässinpää olet, jos et tuon enempää lapsesi terveydestä välitä. Ja kyllä se lakikin kieltää tahallisen laiminlyömisen ja lapsen terveyden tietoisen vaarantamisen. Sellaista on lapsen laittaminen luistelemaan ilman asianmukaista opastusta. Lapset pois tuollaisilta, joiden mielestä kaikki on koulun vastuulla ja syytä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, mitä te teette työksenne, mutta minä taas toivon ja rukoilen, ettei mentäisi etäkouluun ja etätöihin, koska on täysin mahdotonta tehdä töitä ja huolehtia kahden pikkukoululaisen tarpeista.
Alapeukuttajilta erityisesti haluaisin kuulla, mitä teette työksenne.
Olen opettaja amiksessa ja opetan kotoa etänä. Opetusta on 9-12 ja 13-16 joka päivä. Pystyn mainiosti luotsaamaan 2- ja 4-luokkalaisten koulunkäynnin samalla (tai ainakin keväällä pystyin kun olivat ekalla ja kolmosella) . Keväällä oli myös viskari kotona koko ajan, ei ongelmaa. Mies joutuu olemaan lähityössä koko ajan.
Kiitos vastauksesta, ehkä mä en sitten vaan osaa. Mutta mitä viskari teki ne kuusi tuntia päivässä, jotka opetit?
Puuhaili omia juttujaan, leikki, rakenteli, jutteli sisarusten kanssa, katseli telkkaria, kävi omassa pihassa (aidattu) leikkimässä. Hän on mukava ja itsenäinen, viihtyy hyvin omissakin oloissaan. Toki välillä tuli jotain kyselemään, mutta opetuksessakin on aina taukoja, kun on on itsenäisen tekemisen aika, niin hyvin ehti sitten tällaisessa välissä vähän jutella.
Ja kuvittelet tuolla perusteella, että kaikki 5-vuotiaat ovat samanlaisia kuin tämä superlapsesi? Varmaan itse paistoi pihvitkin teille ruuaksi jne.
Ei, kyllä meillä lämmitettiin edellisen päivän ruokia silloin, kun itsellä oli lounastauko. Enkä minä mitään kuvittele, kunhan kerron omista kokemuksistani.
Vaikka täytyy sanoa, että meillä kyllä 5v osaa valmiit ruuat mikrottaa itsekin, jos tarvitsee.
Alue: Aihe vapaa
Ei nyt oikein uppoa tuo...opettele lisää.