Tulisipa taas etäkoulu - en jaksa talvea ja koulun vaatimuksia.
Myönnän heti aluksi, etten ole talvi-ihminen ja työkiireet kuormittavat tällä hetkellä paljon, mutta siis: talvi ja kahden alakoululaisen kouluarki: herätä lapset ennen seitsemää ja huolehdi kahdeksaksi kouluun analysoiden ensin, tarvitaanko kevyttopat, topat, kumisaappaat vai kuomat. Toisella jo kadonneet koulussa talvihousut ja toisella hanska. Hanki kiireessä uudet, koulussa ei auteta etsimään.
Piilokettuilevat wilmaviestit painostavavat hankkimaan sukset, kohta hiihdetään ja olisipa kiva jos kaikki koululaiset voisivat "nauttia" tästä. No meidän perhe ei vapaa-ajalla hiihdä, eikä nyt oikein olisi aikaa koluta toria tai rahaa ostaa uutena. Ja luistinten solmiminen, enää ei sitten auteta, vaan nyt pitää osata itse. Harjoitellaan kyllä, mutta motorisesti heikolla lapsella ei vaan meinaa onnistua. Itkua ja stressiä iltoihin, ja hampaat irvessä harjoitellaan.
Haaveilen etäkoulusta, jossa voitaisiin tehdä etätöitä ja - koulua omassa rytmissämme. Herätä vähän myöhempään. Viettää sisäpäivä jos huvittaa. Käydä luistelemassa omassa tahdissa illalla ja harjoitella sitä hiton sitomista ihan rauhassa. Olla hiihtämättä. Tavarat hukkuisivat korkeintaan omaan eteiseen. Koululaiset ulkoilisivat läheisessä pulkkamäessä omassa tahdissaan.
Miksi tää nyt tuntuu niin takkuiselta. Kohtalotovereita?
Kommentit (217)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, tuon talvituskan allekirjoitan 110%.
Vihaan muutenkin sitä vaatteiden määrää ja tumpeltamista, hävinneitä hanskoja... Mutta sitten vielä tämä hiihdetään ja luistellaan 2x talvessa ja kaikilla pitäisi olla ne välineet jaadajaada. Sitten se itkevä lapsi raahaa niitä painavia välineitä mukana, ja vihaa koko koulua tämän talviurheilun nautinnon vuoksi.
Tämä! Luistelusta meidän lapset pitävät ja käymme talvella monta kertaa viikossa luistelemassa perheen kesken. Mutta se välineiden raahaaminen koulupäivän ajan ja koulumatkat on kyllä aivan pakkopullaa näillekin. Hiihdosta en viitsi edes aloittaa, niin turha laji, etenkin täällä etelässä, missä lumisia talvia on ehkä joka kolmas. Ei taida monikaan lapsi siitä nauttia.
En tiedä, mitä te teette työksenne, mutta minä taas toivon ja rukoilen, ettei mentäisi etäkouluun ja etätöihin, koska on täysin mahdotonta tehdä töitä ja huolehtia kahden pikkukoululaisen tarpeista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, tuon talvituskan allekirjoitan 110%.
Vihaan muutenkin sitä vaatteiden määrää ja tumpeltamista, hävinneitä hanskoja... Mutta sitten vielä tämä hiihdetään ja luistellaan 2x talvessa ja kaikilla pitäisi olla ne välineet jaadajaada. Sitten se itkevä lapsi raahaa niitä painavia välineitä mukana, ja vihaa koko koulua tämän talviurheilun nautinnon vuoksi.Tämä! Luistelusta meidän lapset pitävät ja käymme talvella monta kertaa viikossa luistelemassa perheen kesken. Mutta se välineiden raahaaminen koulupäivän ajan ja koulumatkat on kyllä aivan pakkopullaa näillekin. Hiihdosta en viitsi edes aloittaa, niin turha laji, etenkin täällä etelässä, missä lumisia talvia on ehkä joka kolmas. Ei taida monikaan lapsi siitä nauttia.
Lappu kouluun, että lapsella ei ole eikä tule suksia ja luistimia. Tai vaihtoehtoisesti lapset kasvattavat selkärankaa ja opettelevat sietämään asioita, jotka eivät ole kivoja. Suosittelen jälkimmäistä. Siitä on hyötyä aikuisena.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, tuon talvituskan allekirjoitan 110%.
Vihaan muutenkin sitä vaatteiden määrää ja tumpeltamista, hävinneitä hanskoja... Mutta sitten vielä tämä hiihdetään ja luistellaan 2x talvessa ja kaikilla pitäisi olla ne välineet jaadajaada. Sitten se itkevä lapsi raahaa niitä painavia välineitä mukana, ja vihaa koko koulua tämän talviurheilun nautinnon vuoksi.
Voin myöskin allekirjoittaa tuon talvituskan, vaikka kouluajoistanikin on vasta vähän aikaa. Ja kun näitä "elintärkeitä" varusteita ei tullut koskaan käytettyä koulun talviurheilun ulkopuolella, jäivät varastoon pölyä keräämään.
Vierailija kirjoitti:
Etäkoulu on kyllä ihanaa. Oma lapseni huolehti tehtävistä ihan itse, kummallisia kokemuksia teillä, että olette joutuneet opettamaan tms. Teinipoikani teki myös itselleen hienosti lounasta, osasi paistaa kanawokkia raaka-aineista ja vielä tiskasi kaiken lopuksi!
On varmasti todella ihanaa yrittää opiskella, kun isä ja äiti ryyppäävät toisessa huoneessa tms. Katsos kun kaikki eivät asu auvoisessa ihanassa ydinperheessä, jossa teinikin on kokkaa ja siivoaa pyytämättä jne.
Täällä toivotaan etäopiskelua ettei tarvitse opettaa lapsiaan sietämään erillaisia kokemuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, tuon talvituskan allekirjoitan 110%.
Vihaan muutenkin sitä vaatteiden määrää ja tumpeltamista, hävinneitä hanskoja... Mutta sitten vielä tämä hiihdetään ja luistellaan 2x talvessa ja kaikilla pitäisi olla ne välineet jaadajaada. Sitten se itkevä lapsi raahaa niitä painavia välineitä mukana, ja vihaa koko koulua tämän talviurheilun nautinnon vuoksi.Tämä! Luistelusta meidän lapset pitävät ja käymme talvella monta kertaa viikossa luistelemassa perheen kesken. Mutta se välineiden raahaaminen koulupäivän ajan ja koulumatkat on kyllä aivan pakkopullaa näillekin. Hiihdosta en viitsi edes aloittaa, niin turha laji, etenkin täällä etelässä, missä lumisia talvia on ehkä joka kolmas. Ei taida monikaan lapsi siitä nauttia.
Lappu kouluun, että lapsella ei ole eikä tule suksia ja luistimia. Tai vaihtoehtoisesti lapset kasvattavat selkärankaa ja opettelevat sietämään asioita, jotka eivät ole kivoja. Suosittelen jälkimmäistä. Siitä on hyötyä aikuisena.
No hehheh, oletpa vitsikäs. Se että väkipakolla sietäen hiihtää pari kertaa talvessa koulussa (jos nyt sattuu lunta olemaan) ei kyllä tuota mitään hyötyä aikuisiällä. Korkeintaan sen, että vihaa hiihtoa ja talviurheilua entistä enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, tuon talvituskan allekirjoitan 110%.
Vihaan muutenkin sitä vaatteiden määrää ja tumpeltamista, hävinneitä hanskoja... Mutta sitten vielä tämä hiihdetään ja luistellaan 2x talvessa ja kaikilla pitäisi olla ne välineet jaadajaada. Sitten se itkevä lapsi raahaa niitä painavia välineitä mukana, ja vihaa koko koulua tämän talviurheilun nautinnon vuoksi.Tämä! Luistelusta meidän lapset pitävät ja käymme talvella monta kertaa viikossa luistelemassa perheen kesken. Mutta se välineiden raahaaminen koulupäivän ajan ja koulumatkat on kyllä aivan pakkopullaa näillekin. Hiihdosta en viitsi edes aloittaa, niin turha laji, etenkin täällä etelässä, missä lumisia talvia on ehkä joka kolmas. Ei taida monikaan lapsi siitä nauttia.
Lappu kouluun, että lapsella ei ole eikä tule suksia ja luistimia. Tai vaihtoehtoisesti lapset kasvattavat selkärankaa ja opettelevat sietämään asioita, jotka eivät ole kivoja. Suosittelen jälkimmäistä. Siitä on hyötyä aikuisena.
No hehheh, oletpa vitsikäs. Se että väkipakolla sietäen hiihtää pari kertaa talvessa koulussa (jos nyt sattuu lunta olemaan) ei kyllä tuota mitään hyötyä aikuisiällä. Korkeintaan sen, että vihaa hiihtoa ja talviurheilua entistä enemmän.
On paljonkin hyötyä siitä, että osaa toimia myös sillä kuuluisalla epämukavuusalueella. Kun harvan elämä on aina helppoa ja kivaa. Ja olihan tuossa myös se ensimmäinen vaihtoehto. Että ihan en ymmärrä, mikä on ongelmasi.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, mitä te teette työksenne, mutta minä taas toivon ja rukoilen, ettei mentäisi etäkouluun ja etätöihin, koska on täysin mahdotonta tehdä töitä ja huolehtia kahden pikkukoululaisen tarpeista.
Alapeukuttajilta erityisesti haluaisin kuulla, mitä teette työksenne.
Vierailija kirjoitti:
Täällä toivotaan etäopiskelua ettei tarvitse opettaa lapsiaan sietämään erillaisia kokemuksia.
Juurikin näin. Kääritään lapset pumpuliin ja tehdään elämästä mahdollisimman helppoa. Sitten ihmetellään, kun lasten mt-ongelmat lisääntyvät lisääntymistään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, tuon talvituskan allekirjoitan 110%.
Vihaan muutenkin sitä vaatteiden määrää ja tumpeltamista, hävinneitä hanskoja... Mutta sitten vielä tämä hiihdetään ja luistellaan 2x talvessa ja kaikilla pitäisi olla ne välineet jaadajaada. Sitten se itkevä lapsi raahaa niitä painavia välineitä mukana, ja vihaa koko koulua tämän talviurheilun nautinnon vuoksi.Tämä! Luistelusta meidän lapset pitävät ja käymme talvella monta kertaa viikossa luistelemassa perheen kesken. Mutta se välineiden raahaaminen koulupäivän ajan ja koulumatkat on kyllä aivan pakkopullaa näillekin. Hiihdosta en viitsi edes aloittaa, niin turha laji, etenkin täällä etelässä, missä lumisia talvia on ehkä joka kolmas. Ei taida monikaan lapsi siitä nauttia.
Lappu kouluun, että lapsella ei ole eikä tule suksia ja luistimia. Tai vaihtoehtoisesti lapset kasvattavat selkärankaa ja opettelevat sietämään asioita, jotka eivät ole kivoja. Suosittelen jälkimmäistä. Siitä on hyötyä aikuisena.
Mitä hyötyä siitä on? Jouduin lapsena tekemään kaikenlaisia ikäviä asioita enkä vieläkään keksi mitä hyötyä siitä on ollut
T. aikuinen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, tuon talvituskan allekirjoitan 110%.
Vihaan muutenkin sitä vaatteiden määrää ja tumpeltamista, hävinneitä hanskoja... Mutta sitten vielä tämä hiihdetään ja luistellaan 2x talvessa ja kaikilla pitäisi olla ne välineet jaadajaada. Sitten se itkevä lapsi raahaa niitä painavia välineitä mukana, ja vihaa koko koulua tämän talviurheilun nautinnon vuoksi.Tämä! Luistelusta meidän lapset pitävät ja käymme talvella monta kertaa viikossa luistelemassa perheen kesken. Mutta se välineiden raahaaminen koulupäivän ajan ja koulumatkat on kyllä aivan pakkopullaa näillekin. Hiihdosta en viitsi edes aloittaa, niin turha laji, etenkin täällä etelässä, missä lumisia talvia on ehkä joka kolmas. Ei taida monikaan lapsi siitä nauttia.
Lappu kouluun, että lapsella ei ole eikä tule suksia ja luistimia. Tai vaihtoehtoisesti lapset kasvattavat selkärankaa ja opettelevat sietämään asioita, jotka eivät ole kivoja. Suosittelen jälkimmäistä. Siitä on hyötyä aikuisena.
No hehheh, oletpa vitsikäs. Se että väkipakolla sietäen hiihtää pari kertaa talvessa koulussa (jos nyt sattuu lunta olemaan) ei kyllä tuota mitään hyötyä aikuisiällä. Korkeintaan sen, että vihaa hiihtoa ja talviurheilua entistä enemmän.
On paljonkin hyötyä siitä, että osaa toimia myös sillä kuuluisalla epämukavuusalueella. Kun harvan elämä on aina helppoa ja kivaa. Ja olihan tuossa myös se ensimmäinen vaihtoehto. Että ihan en ymmärrä, mikä on ongelmasi.
Kyllä lapsi oppii koulussa tekemään paljonkin kaikenlaista epämukavaa ja ei-niin-kivaa. Ja ihan hyvä niin. Mielestäni vaan koululiikunnasta pitäisi pääosin pyrkiä saamaan lapsille mukava kokemus, sillä liikunnallisuus on terveyden kannalta iso asia läpi elämän. Ei ole yksi eikä kaksi tapausta, missä koululiikunta on syönyt tehokkaasti lapsen tai nuoren motivaation liikkua.
En oikein ymmärtänyt, miten nuo toppahousut tai kevyttopat liittyy kouluun mitenkään. Eikö ulos pukeuduta sään mukaan, ja vaikka olisi etäkoulu, niin kai lapset ulkona olisivat joka päivä kuitenkin. Luistimia ja suksia ei ole pakko ostaa, jos ei niitä koulun ulkopuolella tarvitse. Usein niitä on kouluissa niin paljon, että riittää niillekin, joilla ei ole omia välineitä. Tai jos ei riitä, niin mitä sitten, lapsi ei sitten luistele tai hiihdä. Tuon suksien puuttumisen ymmärrän hyvin, kun kelit ovat nykyisin mitä ovat, eivätkä kaikki edes pidä hiihtämisestä. Mutta tuo luistelu on kyllä sellaista, että aika moni lapsi sitä harrastaa kentillä vapaa-aikanaan ihan muutenkin omaksi ilokseen.
Hiihto on ihan kamalaa siinä sitten etsit lapselle suksia torista ja ostat ne ja autottomana haet ne kahdella bussilla sen takia että koulussa on hiihtoa yksi tai kaksi kertaa kun sitä lunta vaan ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, mitä te teette työksenne, mutta minä taas toivon ja rukoilen, ettei mentäisi etäkouluun ja etätöihin, koska on täysin mahdotonta tehdä töitä ja huolehtia kahden pikkukoululaisen tarpeista.
Alapeukuttajilta erityisesti haluaisin kuulla, mitä teette työksenne.
Olen opettaja amiksessa ja opetan kotoa etänä. Opetusta on 9-12 ja 13-16 joka päivä. Pystyn mainiosti luotsaamaan 2- ja 4-luokkalaisten koulunkäynnin samalla (tai ainakin keväällä pystyin kun olivat ekalla ja kolmosella) . Keväällä oli myös viskari kotona koko ajan, ei ongelmaa. Mies joutuu olemaan lähityössä koko ajan.
Meidän tokaluokkalainen selviytyy melko hyvin jo kengännauhojen solmimisesta mutta luistinten kiristäminen ihan yksin ei onnistu. Ne jää liian löysäksi ja sitten nilkat vinossa ei ole kiva luistella.
Kenen pitäisi mielestäsi osallistua lapsesi hukkaaman hanskan etsimiseen? Opettajan? Se ei ehdi.
Osta uudet lapaset ja sano että näitä ei hävitetä tai tulee sanktio.
Liikunta-asioista et ota paineita — liikkaopet valittaa aina ja joka asiasta. Repikööt opettajat ne mäystimensä vaikka ladon seinästä.
Opeta lapset tutkimaan säätilaa itse ja pukeutumaan säänmukaisesti. Siperia opettaa.
Ylipäänsä älä ota kouluasioita niin vakavasti. Jos lapsosesi oppivat lukemaan, kirjoittamaan ja laskemaan sekä elämään suht ihmisiksi, kaikki on hyvin.
T. Ope
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, tuon talvituskan allekirjoitan 110%.
Vihaan muutenkin sitä vaatteiden määrää ja tumpeltamista, hävinneitä hanskoja... Mutta sitten vielä tämä hiihdetään ja luistellaan 2x talvessa ja kaikilla pitäisi olla ne välineet jaadajaada. Sitten se itkevä lapsi raahaa niitä painavia välineitä mukana, ja vihaa koko koulua tämän talviurheilun nautinnon vuoksi.Tämä! Luistelusta meidän lapset pitävät ja käymme talvella monta kertaa viikossa luistelemassa perheen kesken. Mutta se välineiden raahaaminen koulupäivän ajan ja koulumatkat on kyllä aivan pakkopullaa näillekin. Hiihdosta en viitsi edes aloittaa, niin turha laji, etenkin täällä etelässä, missä lumisia talvia on ehkä joka kolmas. Ei taida monikaan lapsi siitä nauttia.
Lappu kouluun, että lapsella ei ole eikä tule suksia ja luistimia. Tai vaihtoehtoisesti lapset kasvattavat selkärankaa ja opettelevat sietämään asioita, jotka eivät ole kivoja. Suosittelen jälkimmäistä. Siitä on hyötyä aikuisena.
Mitä hyötyä siitä on? Jouduin lapsena tekemään kaikenlaisia ikäviä asioita enkä vieläkään keksi mitä hyötyä siitä on ollut
T. aikuinen
No kyllä sen vielä huomaat, kun tarpeeksi kauan elät. Toki osa jää pysyvästi lapsen tasolle eikä opi koskaan ymmärtämään. Kenties sinä olet sellainen.
Vierailija kirjoitti:
Meidän tokaluokkalainen selviytyy melko hyvin jo kengännauhojen solmimisesta mutta luistinten kiristäminen ihan yksin ei onnistu. Ne jää liian löysäksi ja sitten nilkat vinossa ei ole kiva luistella.
Sinä vanhempana opetat kunnollisen solmimisen. Ei se sen kummempaa vaadi.
Sama täällä. Ensin käytän 10h päivästä omaan työhön ja ne muutamat tunnit illalla olen opettaja lapselle. Helpompi olisi vain katsoa lapselle vaatteet päälle ja ostaa luistimet.