Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tulisipa taas etäkoulu - en jaksa talvea ja koulun vaatimuksia.
10.01.2021 |
Myönnän heti aluksi, etten ole talvi-ihminen ja työkiireet kuormittavat tällä hetkellä paljon, mutta siis: talvi ja kahden alakoululaisen kouluarki: herätä lapset ennen seitsemää ja huolehdi kahdeksaksi kouluun analysoiden ensin, tarvitaanko kevyttopat, topat, kumisaappaat vai kuomat. Toisella jo kadonneet koulussa talvihousut ja toisella hanska. Hanki kiireessä uudet, koulussa ei auteta etsimään.
Piilokettuilevat wilmaviestit painostavavat hankkimaan sukset, kohta hiihdetään ja olisipa kiva jos kaikki koululaiset voisivat "nauttia" tästä. No meidän perhe ei vapaa-ajalla hiihdä, eikä nyt oikein olisi aikaa koluta toria tai rahaa ostaa uutena. Ja luistinten solmiminen, enää ei sitten auteta, vaan nyt pitää osata itse. Harjoitellaan kyllä, mutta motorisesti heikolla lapsella ei vaan meinaa onnistua. Itkua ja stressiä iltoihin, ja hampaat irvessä harjoitellaan.
Haaveilen etäkoulusta, jossa voitaisiin tehdä etätöitä ja - koulua omassa rytmissämme. Herätä vähän myöhempään. Viettää sisäpäivä jos huvittaa. Käydä luistelemassa omassa tahdissa illalla ja harjoitella sitä hiton sitomista ihan rauhassa. Olla hiihtämättä. Tavarat hukkuisivat korkeintaan omaan eteiseen. Koululaiset ulkoilisivat läheisessä pulkkamäessä omassa tahdissaan.
Miksi tää nyt tuntuu niin takkuiselta. Kohtalotovereita?
Kommentit (217)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän tokaluokkalainen selviytyy melko hyvin jo kengännauhojen solmimisesta mutta luistinten kiristäminen ihan yksin ei onnistu. Ne jää liian löysäksi ja sitten nilkat vinossa ei ole kiva luistella.
Sinä vanhempana opetat kunnollisen solmimisen. Ei se sen kummempaa vaadi.
Ongelma ei ole solmiminen vaan kiristäminen. Hokkareiden kiristäminen ei ole ihan helppoa.
No, tuosta on turha stressata. Kyllä se lapsi oppii, kun katsoo muilta mallia. Luistelkoon ekat talvet nilkat vinossa, ei siihenkään kuole. Antakaa niitten lasten oppia ja kasvaa rauhassa ilman jatkuvaa helikopterointia siinä ympärillä.
Omakin elämä helpottuu, kun ei yritä hallita ihan kaikkea lapsen luistinnauhasta alkaen.
T. Ope
Sinä maksat sitten lääkärin ja korvaat haitan kun lapsen nivelsiteet menee? T.eräs, jolle kävi niin välinpitämättömän liikunnanopettajan vuoksi, jäi elinikäinen löysä nilkka joka särkee pakkasella ja sateella
Koululla on vakuutus tapaturmia varten. Tosin kun vanhemmat hoitavat hommansa kunnolla, ei tule tuollaisia ongelmia. Se kun on ensisijaisesti vanhempien vastuulla opettaa lapsille taitoja, kuten luistinten narujen oikeanlainen kiristäminen.
Vanhemmuuteen ei lain mukaan kuulu edes luistelutaidon opettaminen. Sen sijaan perusopetuslakiin kuuluu, että koulu opastaa oppilaan harjoiteltavaan oppiaineeseen. Eihän sekään ole vanhempien syy, jos lapsi puutyötunnilla sorvaa itseltään sormen irti, kun opettaja ei ole opastanut ja vahtinut sorvinkäytössä.
Normaaliälyiset vanhemmat huolehtivat myös sellaisista asioista, joita ei lakikirja määrää. Ei lakikirja määrää lasta sylissäkään pitämään. Ilmeisesti sinun lapsiasi ei sitten koskaan pidetty sylissä. Sääliksi käy heitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän tokaluokkalainen selviytyy melko hyvin jo kengännauhojen solmimisesta mutta luistinten kiristäminen ihan yksin ei onnistu. Ne jää liian löysäksi ja sitten nilkat vinossa ei ole kiva luistella.
Sinä vanhempana opetat kunnollisen solmimisen. Ei se sen kummempaa vaadi.
Ongelma ei ole solmiminen vaan kiristäminen. Hokkareiden kiristäminen ei ole ihan helppoa.
No, tuosta on turha stressata. Kyllä se lapsi oppii, kun katsoo muilta mallia. Luistelkoon ekat talvet nilkat vinossa, ei siihenkään kuole. Antakaa niitten lasten oppia ja kasvaa rauhassa ilman jatkuvaa helikopterointia siinä ympärillä.
Omakin elämä helpottuu, kun ei yritä hallita ihan kaikkea lapsen luistinnauhasta alkaen.
T. Ope
Ymmärrän pointtisi mutta kyllähän nilkat vinossa luistelu vie luistelun ilon kun ei pysy muiden mukana.
No sitten istutte varttitunniksi opettelemaan asiaa. Lapset oppivat nopeasti kaikenlaisia asioita.
Mäkin opin 70-luvulla sitomaan luistimet. Isä taisi näyttää, miten homma hoituu ja kavereilta sain lisävinkit hienhajuisessa pukukopissa. Samalla tyylillä se sujuu nyttemminkin.
T. Ope
Miten sinulla ei ole aikaa ja mielenkiintoa auttaa luistinten kiristyksessä kun minullakin on?
T. Toinen ope
En itse opeta liikuntaa. Omat (nyt jo aikuiset) lapseni ovat aikoinaan oppineet monet asiat ilman mun stressaamistani. Esim. säänmukaisesti pukeutuminen ja luistinten sitominen olivat tällaisia juttuja.
Muutenkin olen sitä mieltä, ettei vanhempien tarttis stressata pilttiensä kouluasioita kovin paljoa.
T. Ope
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, mitä te teette työksenne, mutta minä taas toivon ja rukoilen, ettei mentäisi etäkouluun ja etätöihin, koska on täysin mahdotonta tehdä töitä ja huolehtia kahden pikkukoululaisen tarpeista.
Alapeukuttajilta erityisesti haluaisin kuulla, mitä teette työksenne.
Olen opettaja amiksessa ja opetan kotoa etänä. Opetusta on 9-12 ja 13-16 joka päivä. Pystyn mainiosti luotsaamaan 2- ja 4-luokkalaisten koulunkäynnin samalla (tai ainakin keväällä pystyin kun olivat ekalla ja kolmosella) . Keväällä oli myös viskari kotona koko ajan, ei ongelmaa. Mies joutuu olemaan lähityössä koko ajan.
Kiitos vastauksesta, ehkä mä en sitten vaan osaa. Mutta mitä viskari teki ne kuusi tuntia päivässä, jotka opetit?
Puuhaili omia juttujaan, leikki, rakenteli, jutteli sisarusten kanssa, katseli telkkaria, kävi omassa pihassa (aidattu) leikkimässä. Hän on mukava ja itsenäinen, viihtyy hyvin omissakin oloissaan. Toki välillä tuli jotain kyselemään, mutta opetuksessakin on aina taukoja, kun on on itsenäisen tekemisen aika, niin hyvin ehti sitten tällaisessa välissä vähän jutella.
Ja isommat sisarukset eivät tietenkään yhtään häiriintyneet koulutyössä, vaikka viskari roikkui "juttelemassa"? Kaikki oli auvoa onnea vaan?
Sanoinko niin? Tietenkin etäkoulun aikaan oli itse kullakin välillä pinna kireällä. Mutta niin on lähikoulussakin. Kokonaisuutena minusta etäkoulu oli kuitenkin hyvä asia, ja meidän lapset haluaisivat uudestaankin etäkoulun. Paljon tottakai teki se, että opettajat meillä oikeasti olivat aktiivisia lasten suuntaan.
🥇 Tässä mitali sinulle, vuoden äiti ja opettaja. Kummallista tosin, ettet näillä spekseillä näy pystyvän asettumaan yhtään muiden asemaan ja ymmärtämään että vaikka sinä pärjäät _mainiosti_ ja sinulla ei ole ongelmaa, toisellakin lailla voi olla, jolloin etäkoulu ei todellakaan ole muuta kuin viimeinen vaihtoehto? Lisäksi, eivätkö lapsesi kaivanneet eristyksissä kavereitaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, mitä te teette työksenne, mutta minä taas toivon ja rukoilen, ettei mentäisi etäkouluun ja etätöihin, koska on täysin mahdotonta tehdä töitä ja huolehtia kahden pikkukoululaisen tarpeista.
Alapeukuttajilta erityisesti haluaisin kuulla, mitä teette työksenne.
Olen opettaja amiksessa ja opetan kotoa etänä. Opetusta on 9-12 ja 13-16 joka päivä. Pystyn mainiosti luotsaamaan 2- ja 4-luokkalaisten koulunkäynnin samalla (tai ainakin keväällä pystyin kun olivat ekalla ja kolmosella) . Keväällä oli myös viskari kotona koko ajan, ei ongelmaa. Mies joutuu olemaan lähityössä koko ajan.
Kiitos vastauksesta, ehkä mä en sitten vaan osaa. Mutta mitä viskari teki ne kuusi tuntia päivässä, jotka opetit?
Puuhaili omia juttujaan, leikki, rakenteli, jutteli sisarusten kanssa, katseli telkkaria, kävi omassa pihassa (aidattu) leikkimässä. Hän on mukava ja itsenäinen, viihtyy hyvin omissakin oloissaan. Toki välillä tuli jotain kyselemään, mutta opetuksessakin on aina taukoja, kun on on itsenäisen tekemisen aika, niin hyvin ehti sitten tällaisessa välissä vähän jutella.
Ja kuvittelet tuolla perusteella, että kaikki 5-vuotiaat ovat samanlaisia kuin tämä superlapsesi? Varmaan itse paistoi pihvitkin teille ruuaksi jne.
Ei, kyllä meillä lämmitettiin edellisen päivän ruokia silloin, kun itsellä oli lounastauko. Enkä minä mitään kuvittele, kunhan kerron omista kokemuksistani.
Vaikka täytyy sanoa, että meillä kyllä 5v osaa valmiit ruuat mikrottaa itsekin, jos tarvitsee.
Meidän lapset ovat 5-vuotiaina olleet ihan taitavia lukemaan, laskemaan, pyöräilemään, jakamaan leluja ja häviämään peleissä. Mutta ruoan mikrotusta ei tullut ikinä testattua.
Eivätkä taatusti olisi tyytyväisinä viettäneet kuutta tuntia päivässä itsekseen muiden ollessa etätöissä ja etäkoulussa.
Arvostan siis toki koulun luki- matikan- ja muuta opetusta, mutta tää talvikamojen kanssa puljaaminen ja kalliiksi tulevien varusteiden hankinta stressaa, sekä se, että pinna kireällä oleva ope hoputtaa ja sättii osaamatonta lastani ja vie viimeisenkin ilon talviliikunnasta. Ja sit tää kiireen logistiikka koulumatkoilla, luokasta välitunnillekin aina kiire, ruokailusta hoputetaan nopeasti välkälle. Hitaampi lapseni pärjäsi niin paljon paremmin kotona kun ei kukaan hoputtanut ja sai tehdä omaan tahtiin. Oppi silti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, mitä te teette työksenne, mutta minä taas toivon ja rukoilen, ettei mentäisi etäkouluun ja etätöihin, koska on täysin mahdotonta tehdä töitä ja huolehtia kahden pikkukoululaisen tarpeista.
Alapeukuttajilta erityisesti haluaisin kuulla, mitä teette työksenne.
Olen opettaja amiksessa ja opetan kotoa etänä. Opetusta on 9-12 ja 13-16 joka päivä. Pystyn mainiosti luotsaamaan 2- ja 4-luokkalaisten koulunkäynnin samalla (tai ainakin keväällä pystyin kun olivat ekalla ja kolmosella) . Keväällä oli myös viskari kotona koko ajan, ei ongelmaa. Mies joutuu olemaan lähityössä koko ajan.
Kiitos vastauksesta, ehkä mä en sitten vaan osaa. Mutta mitä viskari teki ne kuusi tuntia päivässä, jotka opetit?
Puuhaili omia juttujaan, leikki, rakenteli, jutteli sisarusten kanssa, katseli telkkaria, kävi omassa pihassa (aidattu) leikkimässä. Hän on mukava ja itsenäinen, viihtyy hyvin omissakin oloissaan. Toki välillä tuli jotain kyselemään, mutta opetuksessakin on aina taukoja, kun on on itsenäisen tekemisen aika, niin hyvin ehti sitten tällaisessa välissä vähän jutella.
Ja isommat sisarukset eivät tietenkään yhtään häiriintyneet koulutyössä, vaikka viskari roikkui "juttelemassa"? Kaikki oli auvoa onnea vaan?
Sanoinko niin? Tietenkin etäkoulun aikaan oli itse kullakin välillä pinna kireällä. Mutta niin on lähikoulussakin. Kokonaisuutena minusta etäkoulu oli kuitenkin hyvä asia, ja meidän lapset haluaisivat uudestaankin etäkoulun. Paljon tottakai teki se, että opettajat meillä oikeasti olivat aktiivisia lasten suuntaan.
🥇 Tässä mitali sinulle, vuoden äiti ja opettaja. Kummallista tosin, ettet näillä spekseillä näy pystyvän asettumaan yhtään muiden asemaan ja ymmärtämään että vaikka sinä pärjäät _mainiosti_ ja sinulla ei ole ongelmaa, toisellakin lailla voi olla, jolloin etäkoulu ei todellakaan ole muuta kuin viimeinen vaihtoehto? Lisäksi, eivätkö lapsesi kaivanneet eristyksissä kavereitaan?
En ole missään kohtaa sanonut, että minun kokemukseni olisi yleistettävissä kaikkiin. Mutta vastasin kun kysyttiin. Ei sitäkään voi yleistää, että etäkoulu on kamalinta, mitä maa päällään kantaa.
Ja kun kavereista kysyt, kyllä, lapseni kaipasivat kavereita. Juttelivat kyllä videopuheluita ja vähän myöhemmin keväällä tapasivatkin sitten muutamien tuttujen perheiden lapsia ulkoleikeissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, mitä te teette työksenne, mutta minä taas toivon ja rukoilen, ettei mentäisi etäkouluun ja etätöihin, koska on täysin mahdotonta tehdä töitä ja huolehtia kahden pikkukoululaisen tarpeista.
Alapeukuttajilta erityisesti haluaisin kuulla, mitä teette työksenne.
Olen opettaja amiksessa ja opetan kotoa etänä. Opetusta on 9-12 ja 13-16 joka päivä. Pystyn mainiosti luotsaamaan 2- ja 4-luokkalaisten koulunkäynnin samalla (tai ainakin keväällä pystyin kun olivat ekalla ja kolmosella) . Keväällä oli myös viskari kotona koko ajan, ei ongelmaa. Mies joutuu olemaan lähityössä koko ajan.
Kiitos vastauksesta, ehkä mä en sitten vaan osaa. Mutta mitä viskari teki ne kuusi tuntia päivässä, jotka opetit?
Puuhaili omia juttujaan, leikki, rakenteli, jutteli sisarusten kanssa, katseli telkkaria, kävi omassa pihassa (aidattu) leikkimässä. Hän on mukava ja itsenäinen, viihtyy hyvin omissakin oloissaan. Toki välillä tuli jotain kyselemään, mutta opetuksessakin on aina taukoja, kun on on itsenäisen tekemisen aika, niin hyvin ehti sitten tällaisessa välissä vähän jutella.
Ai niin! Unohdin, että pyhimysäitien lapset osaavat jo 6kk ikäisenä huolehtia itsestään omatoimisesti eivätkä tarvitse minkäänlaista valvontaa. Olisihan tuo pitänyt muistaa vuosien av-kokemuksella....
Sääliksi käy noiden lapsia. Tämä varmaan niitä samoja jotka hehkuttaa miten ihanaa keväällä oli kun oppi tuntemaan omat lapsensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän tähän talvistressiin tulee korona-aikana koronastressi päälle sekä aikuisille että lapsille kun joka päivä luetellaan TV:ssä tartunnat ja kuolemat ja lähipiirissä on ollut altistumisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, mitä te teette työksenne, mutta minä taas toivon ja rukoilen, ettei mentäisi etäkouluun ja etätöihin, koska on täysin mahdotonta tehdä töitä ja huolehtia kahden pikkukoululaisen tarpeista.
Alapeukuttajilta erityisesti haluaisin kuulla, mitä teette työksenne.
Olen opettaja amiksessa ja opetan kotoa etänä. Opetusta on 9-12 ja 13-16 joka päivä. Pystyn mainiosti luotsaamaan 2- ja 4-luokkalaisten koulunkäynnin samalla (tai ainakin keväällä pystyin kun olivat ekalla ja kolmosella) . Keväällä oli myös viskari kotona koko ajan, ei ongelmaa. Mies joutuu olemaan lähityössä koko ajan.
Kiitos vastauksesta, ehkä mä en sitten vaan osaa. Mutta mitä viskari teki ne kuusi tuntia päivässä, jotka opetit?
Puuhaili omia juttujaan, leikki, rakenteli, jutteli sisarusten kanssa, katseli telkkaria, kävi omassa pihassa (aidattu) leikkimässä. Hän on mukava ja itsenäinen, viihtyy hyvin omissakin oloissaan. Toki välillä tuli jotain kyselemään, mutta opetuksessakin on aina taukoja, kun on on itsenäisen tekemisen aika, niin hyvin ehti sitten tällaisessa välissä vähän jutella.
Ja kuvittelet tuolla perusteella, että kaikki 5-vuotiaat ovat samanlaisia kuin tämä superlapsesi? Varmaan itse paistoi pihvitkin teille ruuaksi jne.
Ei, kyllä meillä lämmitettiin edellisen päivän ruokia silloin, kun itsellä oli lounastauko. Enkä minä mitään kuvittele, kunhan kerron omista kokemuksistani.
Vaikka täytyy sanoa, että meillä kyllä 5v osaa valmiit ruuat mikrottaa itsekin, jos tarvitsee.
Meidän lapset ovat 5-vuotiaina olleet ihan taitavia lukemaan, laskemaan, pyöräilemään, jakamaan leluja ja häviämään peleissä. Mutta ruoan mikrotusta ei tullut ikinä testattua.
Eivätkä taatusti olisi tyytyväisinä viettäneet kuutta tuntia päivässä itsekseen muiden ollessa etätöissä ja etäkoulussa.
Ei tuonkaan lapsi tyytyväisenä viettänyt. Häiriköi sisarusten koulunkäyntiä jutustelemalla heille. Ja äiti kuvitteli, että kaikki sujui hyvin....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Turku on paratiisi.
Etäkouluja on riittänyt loppuvuodesta.
Ei hiihtoa kun ei ole lunta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Motorisesti heikko lapsesi ei koskaan kehity motorisesti hyväksi ilman suurta määrää harjoittelua. Motorinen heikkous ei ole pysyvää vaan sitä voidaan harjoittelulla korjata paljon.
Silloin sen harjoittelun tulee olla mukavaa, einä pakotettua itku silmässä, hammasta purren veren maku suussa.
Keneltä se lapsi mallin oppii jos ei äidiltään? Jos äidin asenne on tuo, että talvi keljuttaa, koulu vaatii turhia ja harjoittelu on ikävää niin totta kai lapsikin omaksuu sen ilmapiirin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, mitä te teette työksenne, mutta minä taas toivon ja rukoilen, ettei mentäisi etäkouluun ja etätöihin, koska on täysin mahdotonta tehdä töitä ja huolehtia kahden pikkukoululaisen tarpeista.
Alapeukuttajilta erityisesti haluaisin kuulla, mitä teette työksenne.
Olen opettaja amiksessa ja opetan kotoa etänä. Opetusta on 9-12 ja 13-16 joka päivä. Pystyn mainiosti luotsaamaan 2- ja 4-luokkalaisten koulunkäynnin samalla (tai ainakin keväällä pystyin kun olivat ekalla ja kolmosella) . Keväällä oli myös viskari kotona koko ajan, ei ongelmaa. Mies joutuu olemaan lähityössä koko ajan.
Kiitos vastauksesta, ehkä mä en sitten vaan osaa. Mutta mitä viskari teki ne kuusi tuntia päivässä, jotka opetit?
Puuhaili omia juttujaan, leikki, rakenteli, jutteli sisarusten kanssa, katseli telkkaria, kävi omassa pihassa (aidattu) leikkimässä. Hän on mukava ja itsenäinen, viihtyy hyvin omissakin oloissaan. Toki välillä tuli jotain kyselemään, mutta opetuksessakin on aina taukoja, kun on on itsenäisen tekemisen aika, niin hyvin ehti sitten tällaisessa välissä vähän jutella.
Ja kuvittelet tuolla perusteella, että kaikki 5-vuotiaat ovat samanlaisia kuin tämä superlapsesi? Varmaan itse paistoi pihvitkin teille ruuaksi jne.
Ei, kyllä meillä lämmitettiin edellisen päivän ruokia silloin, kun itsellä oli lounastauko. Enkä minä mitään kuvittele, kunhan kerron omista kokemuksistani.
Vaikka täytyy sanoa, että meillä kyllä 5v osaa valmiit ruuat mikrottaa itsekin, jos tarvitsee.
Meidän lapset ovat 5-vuotiaina olleet ihan taitavia lukemaan, laskemaan, pyöräilemään, jakamaan leluja ja häviämään peleissä. Mutta ruoan mikrotusta ei tullut ikinä testattua.
Eivätkä taatusti olisi tyytyväisinä viettäneet kuutta tuntia päivässä itsekseen muiden ollessa etätöissä ja etäkoulussa.
Eivät ne sisaruksetkaan olleet etäkoulussa kuutta tuntia. Yleensä alkoi klo 9 ja loppui 12-14, ekaluokkalaisella oli noin kolmen tunnin päiviä, kolmosella vähän pidempiä. Meillä siis kummallakin kaikki tunnit aloitettiin ja lopetettiin Meetissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän tokaluokkalainen selviytyy melko hyvin jo kengännauhojen solmimisesta mutta luistinten kiristäminen ihan yksin ei onnistu. Ne jää liian löysäksi ja sitten nilkat vinossa ei ole kiva luistella.
Sinä vanhempana opetat kunnollisen solmimisen. Ei se sen kummempaa vaadi.
Ongelma ei ole solmiminen vaan kiristäminen. Hokkareiden kiristäminen ei ole ihan helppoa.
No, tuosta on turha stressata. Kyllä se lapsi oppii, kun katsoo muilta mallia. Luistelkoon ekat talvet nilkat vinossa, ei siihenkään kuole. Antakaa niitten lasten oppia ja kasvaa rauhassa ilman jatkuvaa helikopterointia siinä ympärillä.
Omakin elämä helpottuu, kun ei yritä hallita ihan kaikkea lapsen luistinnauhasta alkaen.
T. Ope
Sinä maksat sitten lääkärin ja korvaat haitan kun lapsen nivelsiteet menee? T.eräs, jolle kävi niin välinpitämättömän liikunnanopettajan vuoksi, jäi elinikäinen löysä nilkka joka särkee pakkasella ja sateella
Koululla on vakuutus tapaturmia varten. Tosin kun vanhemmat hoitavat hommansa kunnolla, ei tule tuollaisia ongelmia. Se kun on ensisijaisesti vanhempien vastuulla opettaa lapsille taitoja, kuten luistinten narujen oikeanlainen kiristäminen.
Vanhemmuuteen ei lain mukaan kuulu edes luistelutaidon opettaminen. Sen sijaan perusopetuslakiin kuuluu, että koulu opastaa oppilaan harjoiteltavaan oppiaineeseen. Eihän sekään ole vanhempien syy, jos lapsi puutyötunnilla sorvaa itseltään sormen irti, kun opettaja ei ole opastanut ja vahtinut sorvinkäytössä.
Melkoinen pässinpää olet, jos et tuon enempää lapsesi terveydestä välitä. Ja kyllä se lakikin kieltää tahallisen laiminlyömisen ja lapsen terveyden tietoisen vaarantamisen. Sellaista on lapsen laittaminen luistelemaan ilman asianmukaista opastusta. Lapset pois tuollaisilta, joiden mielestä kaikki on koulun vastuulla ja syytä.
Sanotko tuon saman maaha nmuut tajaperheen vanhemmille, jotka eivät ole huolellisesti kotona valmentaneet lastaan koulun luistelu- tai hiihtotunnille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan samaa ajattelin, nyt sopisi lyhyt etäkoulu meille hyvin. Jännityksellä katselen säätiedotuksia. Lasten pitäisi pyöräillä kouluun 4,5 ja 18 km. Hankalaa, jos lunta aamulla tiellä 30 cm tai pakkasta yli 20 astetta. Kauheasti ei tuota yläkoululaista kiinnosta suksien tai luistinten +kypärän raahaaminen pyörällä. Lukiolaisella ei onneksi ole liikuntaa.
Eikös se voisi hiihtää kouluun?
Tyttöjen pehmeät kaunoluistimet on muuten paljon helpompi kiristää kuin poikien kovat hokkarit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, mitä te teette työksenne, mutta minä taas toivon ja rukoilen, ettei mentäisi etäkouluun ja etätöihin, koska on täysin mahdotonta tehdä töitä ja huolehtia kahden pikkukoululaisen tarpeista.
Alapeukuttajilta erityisesti haluaisin kuulla, mitä teette työksenne.
Olen opettaja amiksessa ja opetan kotoa etänä. Opetusta on 9-12 ja 13-16 joka päivä. Pystyn mainiosti luotsaamaan 2- ja 4-luokkalaisten koulunkäynnin samalla (tai ainakin keväällä pystyin kun olivat ekalla ja kolmosella) . Keväällä oli myös viskari kotona koko ajan, ei ongelmaa. Mies joutuu olemaan lähityössä koko ajan.
Kiitos vastauksesta, ehkä mä en sitten vaan osaa. Mutta mitä viskari teki ne kuusi tuntia päivässä, jotka opetit?
Puuhaili omia juttujaan, leikki, rakenteli, jutteli sisarusten kanssa, katseli telkkaria, kävi omassa pihassa (aidattu) leikkimässä. Hän on mukava ja itsenäinen, viihtyy hyvin omissakin oloissaan. Toki välillä tuli jotain kyselemään, mutta opetuksessakin on aina taukoja, kun on on itsenäisen tekemisen aika, niin hyvin ehti sitten tällaisessa välissä vähän jutella.
Ja isommat sisarukset eivät tietenkään yhtään häiriintyneet koulutyössä, vaikka viskari roikkui "juttelemassa"? Kaikki oli auvoa onnea vaan?
Sanoinko niin? Tietenkin etäkoulun aikaan oli itse kullakin välillä pinna kireällä. Mutta niin on lähikoulussakin. Kokonaisuutena minusta etäkoulu oli kuitenkin hyvä asia, ja meidän lapset haluaisivat uudestaankin etäkoulun. Paljon tottakai teki se, että opettajat meillä oikeasti olivat aktiivisia lasten suuntaan.
Sillä on paljon vaikutusta. Meillä oli mahdollisesti ADD-lapsi kymmenen tuntia hoitamassa koulunkäynnin yksin. Opettajaan sai kaksi kertaa viikossa yhteyden niin että koko muu luokka on samaan aikaan esittämässä kysymyksensä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän tokaluokkalainen selviytyy melko hyvin jo kengännauhojen solmimisesta mutta luistinten kiristäminen ihan yksin ei onnistu. Ne jää liian löysäksi ja sitten nilkat vinossa ei ole kiva luistella.
Sinä vanhempana opetat kunnollisen solmimisen. Ei se sen kummempaa vaadi.
Ongelma ei ole solmiminen vaan kiristäminen. Hokkareiden kiristäminen ei ole ihan helppoa.
No, tuosta on turha stressata. Kyllä se lapsi oppii, kun katsoo muilta mallia. Luistelkoon ekat talvet nilkat vinossa, ei siihenkään kuole. Antakaa niitten lasten oppia ja kasvaa rauhassa ilman jatkuvaa helikopterointia siinä ympärillä.
Omakin elämä helpottuu, kun ei yritä hallita ihan kaikkea lapsen luistinnauhasta alkaen.
T. Ope
Sinä maksat sitten lääkärin ja korvaat haitan kun lapsen nivelsiteet menee? T.eräs, jolle kävi niin välinpitämättömän liikunnanopettajan vuoksi, jäi elinikäinen löysä nilkka joka särkee pakkasella ja sateella
Koululla on vakuutus tapaturmia varten. Tosin kun vanhemmat hoitavat hommansa kunnolla, ei tule tuollaisia ongelmia. Se kun on ensisijaisesti vanhempien vastuulla opettaa lapsille taitoja, kuten luistinten narujen oikeanlainen kiristäminen.
Vanhemmuuteen ei lain mukaan kuulu edes luistelutaidon opettaminen. Sen sijaan perusopetuslakiin kuuluu, että koulu opastaa oppilaan harjoiteltavaan oppiaineeseen. Eihän sekään ole vanhempien syy, jos lapsi puutyötunnilla sorvaa itseltään sormen irti, kun opettaja ei ole opastanut ja vahtinut sorvinkäytössä.
Melkoinen pässinpää olet, jos et tuon enempää lapsesi terveydestä välitä. Ja kyllä se lakikin kieltää tahallisen laiminlyömisen ja lapsen terveyden tietoisen vaarantamisen. Sellaista on lapsen laittaminen luistelemaan ilman asianmukaista opastusta. Lapset pois tuollaisilta, joiden mielestä kaikki on koulun vastuulla ja syytä.
Miten vanhempien pitää opastaa lapsi matikan, äidinkielen, kuviksen, jne.tunneille? Pitääkö opettaa englantia ennen englannintuntia, pitääkö opettaa laskemaan ennen matikantuntia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän tokaluokkalainen selviytyy melko hyvin jo kengännauhojen solmimisesta mutta luistinten kiristäminen ihan yksin ei onnistu. Ne jää liian löysäksi ja sitten nilkat vinossa ei ole kiva luistella.
Sinä vanhempana opetat kunnollisen solmimisen. Ei se sen kummempaa vaadi.
Ongelma ei ole solmiminen vaan kiristäminen. Hokkareiden kiristäminen ei ole ihan helppoa.
No, tuosta on turha stressata. Kyllä se lapsi oppii, kun katsoo muilta mallia. Luistelkoon ekat talvet nilkat vinossa, ei siihenkään kuole. Antakaa niitten lasten oppia ja kasvaa rauhassa ilman jatkuvaa helikopterointia siinä ympärillä.
Omakin elämä helpottuu, kun ei yritä hallita ihan kaikkea lapsen luistinnauhasta alkaen.
T. Ope
Sinä maksat sitten lääkärin ja korvaat haitan kun lapsen nivelsiteet menee? T.eräs, jolle kävi niin välinpitämättömän liikunnanopettajan vuoksi, jäi elinikäinen löysä nilkka joka särkee pakkasella ja sateella
Koululla on vakuutus tapaturmia varten. Tosin kun vanhemmat hoitavat hommansa kunnolla, ei tule tuollaisia ongelmia. Se kun on ensisijaisesti vanhempien vastuulla opettaa lapsille taitoja, kuten luistinten narujen oikeanlainen kiristäminen.
Vanhemmuuteen ei lain mukaan kuulu edes luistelutaidon opettaminen. Sen sijaan perusopetuslakiin kuuluu, että koulu opastaa oppilaan harjoiteltavaan oppiaineeseen. Eihän sekään ole vanhempien syy, jos lapsi puutyötunnilla sorvaa itseltään sormen irti, kun opettaja ei ole opastanut ja vahtinut sorvinkäytössä.
Melkoinen pässinpää olet, jos et tuon enempää lapsesi terveydestä välitä. Ja kyllä se lakikin kieltää tahallisen laiminlyömisen ja lapsen terveyden tietoisen vaarantamisen. Sellaista on lapsen laittaminen luistelemaan ilman asianmukaista opastusta. Lapset pois tuollaisilta, joiden mielestä kaikki on koulun vastuulla ja syytä.
Sanotko tuon saman maaha nmuut tajaperheen vanhemmille, jotka eivät ole huolellisesti kotona valmentaneet lastaan koulun luistelu- tai hiihtotunnille?
Jos he asuvat Suomessa tai muussa maassa, jossa luistelu kuuluu pakollisena osana koulun opetusohjelmaan, kyllä sanon. Oli ihminen kotoisin mistä tahansa, ensisijainen vastuu lapsen valmistamisesta erilaisiin taitoihin on vanhemmilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän tokaluokkalainen selviytyy melko hyvin jo kengännauhojen solmimisesta mutta luistinten kiristäminen ihan yksin ei onnistu. Ne jää liian löysäksi ja sitten nilkat vinossa ei ole kiva luistella.
Sinä vanhempana opetat kunnollisen solmimisen. Ei se sen kummempaa vaadi.
Ongelma ei ole solmiminen vaan kiristäminen. Hokkareiden kiristäminen ei ole ihan helppoa.
No, tuosta on turha stressata. Kyllä se lapsi oppii, kun katsoo muilta mallia. Luistelkoon ekat talvet nilkat vinossa, ei siihenkään kuole. Antakaa niitten lasten oppia ja kasvaa rauhassa ilman jatkuvaa helikopterointia siinä ympärillä.
Omakin elämä helpottuu, kun ei yritä hallita ihan kaikkea lapsen luistinnauhasta alkaen.
T. Ope
Sinä maksat sitten lääkärin ja korvaat haitan kun lapsen nivelsiteet menee? T.eräs, jolle kävi niin välinpitämättömän liikunnanopettajan vuoksi, jäi elinikäinen löysä nilkka joka särkee pakkasella ja sateella
Koululla on vakuutus tapaturmia varten. Tosin kun vanhemmat hoitavat hommansa kunnolla, ei tule tuollaisia ongelmia. Se kun on ensisijaisesti vanhempien vastuulla opettaa lapsille taitoja, kuten luistinten narujen oikeanlainen kiristäminen.
Vanhemmuuteen ei lain mukaan kuulu edes luistelutaidon opettaminen. Sen sijaan perusopetuslakiin kuuluu, että koulu opastaa oppilaan harjoiteltavaan oppiaineeseen. Eihän sekään ole vanhempien syy, jos lapsi puutyötunnilla sorvaa itseltään sormen irti, kun opettaja ei ole opastanut ja vahtinut sorvinkäytössä.
Melkoinen pässinpää olet, jos et tuon enempää lapsesi terveydestä välitä. Ja kyllä se lakikin kieltää tahallisen laiminlyömisen ja lapsen terveyden tietoisen vaarantamisen. Sellaista on lapsen laittaminen luistelemaan ilman asianmukaista opastusta. Lapset pois tuollaisilta, joiden mielestä kaikki on koulun vastuulla ja syytä.
Miten vanhempien pitää opastaa lapsi matikan, äidinkielen, kuviksen, jne.tunneille? Pitääkö opettaa englantia ennen englannintuntia, pitääkö opettaa laskemaan ennen matikantuntia?
Ne tajuaa, jotka tajuaa. Te muut ette tule koskaan tajuamaankaan. Ikävää, että osalla vanhemmista ei nykyisin enää ole lainkaan sitä kuuluisaa maalaisjärkeä. Sitten itketään palstalla, kun lapsi joutuu luistelemaan nilkat vinossa ja lukeminenkaan ei suju. Ei kai kun äiti vaan palstailee ja sysää kaiken vastuun koululle.
Alue: Aihe vapaa
Täällä myös yksi, joka oikeastaan tykkäsi etäkoulusta ja jopa vähän harmitteli, ettei se jatkunut pidempään. Totta kai lasten kannalta ihana, että koulu alkoi - opettajia ja koulukavereita olivat ehtineet kaivata.
Mutta itsekin tykkäsin siitä, että vaikka läksyjä ja työskentelyä piti valvoa, voitiin toteuttaa asioita omaan tahtiin.
Talvestakin sinänsä pidän. Ymmärrän kritiikin tuosta ostamisesta ja hankkimisesta; mekin saatiin täksi talveksi ostaa uudet luistimet ja suksipaketti + monot. Luistelukypärä pitäisi vielä hankkia, jotta olisi turvallisempaa. Meillä lapset käyvät hiihtämässä ja luistelemassa myös vapaa-ajalla; lähistöllä itsenäisesti, ladulle ja jäille lähdetään yhdessä. Halutaan kannustaa tähän ja tehdä liikkumisesta mukavaa.
Eli vaikka tuo jatkuvasti jonkun asian ostaminen (kypärä, uimapuku, tietynlainen kassi, juomapullo, sisäpelikengät, uudet liikkavarusteet, sukset, luistimet jne.) ärsyttää, ostan ne loppujen lopuksi mielelläni.
Meillä on myös niin, että jos tarvikkeet pysyy hyvinä, ne voi pieniksi käydessään siirtää seuraavalle jolloin ostamiskerrat suhteessa vähenee eikä tarvikkeille (laadukkaammillekaan) jää hirveää hintaa. Tietty tarpeet täytyy ottaa huomioon, kaikille ei esim. aina samanlaiset luistimet sovi ym.
Osa kouluista ilmeisesti lainaa suksia ja luistimia? Jos tuntuu, että käytettynä ei meinaa löytyä (mekään ei löydetty, vaikka Yritettiin) niin onko lainaaminen mahdollista? Lastemme koululla ilmeisesti varasuksia, monoja ja luistimia joitakin on, mutta ei tietysti niin monia, että riittäisivät kaikille. Lisäksi ainakin luistimet nähneenä ihmettelen, jos joku niillä voi hyvillä mielin luistella. Tuli ihan mieleen omien kouluaikojen varaluistimet; kerran jouduin lainaamaan, ja hommasta ei meinannut tulla mitään, koska varret oli lötröt ym.