Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tulisipa taas etäkoulu - en jaksa talvea ja koulun vaatimuksia.
10.01.2021 |
Myönnän heti aluksi, etten ole talvi-ihminen ja työkiireet kuormittavat tällä hetkellä paljon, mutta siis: talvi ja kahden alakoululaisen kouluarki: herätä lapset ennen seitsemää ja huolehdi kahdeksaksi kouluun analysoiden ensin, tarvitaanko kevyttopat, topat, kumisaappaat vai kuomat. Toisella jo kadonneet koulussa talvihousut ja toisella hanska. Hanki kiireessä uudet, koulussa ei auteta etsimään.
Piilokettuilevat wilmaviestit painostavavat hankkimaan sukset, kohta hiihdetään ja olisipa kiva jos kaikki koululaiset voisivat "nauttia" tästä. No meidän perhe ei vapaa-ajalla hiihdä, eikä nyt oikein olisi aikaa koluta toria tai rahaa ostaa uutena. Ja luistinten solmiminen, enää ei sitten auteta, vaan nyt pitää osata itse. Harjoitellaan kyllä, mutta motorisesti heikolla lapsella ei vaan meinaa onnistua. Itkua ja stressiä iltoihin, ja hampaat irvessä harjoitellaan.
Haaveilen etäkoulusta, jossa voitaisiin tehdä etätöitä ja - koulua omassa rytmissämme. Herätä vähän myöhempään. Viettää sisäpäivä jos huvittaa. Käydä luistelemassa omassa tahdissa illalla ja harjoitella sitä hiton sitomista ihan rauhassa. Olla hiihtämättä. Tavarat hukkuisivat korkeintaan omaan eteiseen. Koululaiset ulkoilisivat läheisessä pulkkamäessä omassa tahdissaan.
Miksi tää nyt tuntuu niin takkuiselta. Kohtalotovereita?
Kommentit (217)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, mitä te teette työksenne, mutta minä taas toivon ja rukoilen, ettei mentäisi etäkouluun ja etätöihin, koska on täysin mahdotonta tehdä töitä ja huolehtia kahden pikkukoululaisen tarpeista.
Alapeukuttajilta erityisesti haluaisin kuulla, mitä teette työksenne.
Olen opettaja amiksessa ja opetan kotoa etänä. Opetusta on 9-12 ja 13-16 joka päivä. Pystyn mainiosti luotsaamaan 2- ja 4-luokkalaisten koulunkäynnin samalla (tai ainakin keväällä pystyin kun olivat ekalla ja kolmosella) . Keväällä oli myös viskari kotona koko ajan, ei ongelmaa. Mies joutuu olemaan lähityössä koko ajan.
Minäkin opetan amiksessa enkä missään nimessä halua enää etäkoulua. 3- ja 5-luokkalaiset minulla ja yksi kotona töitä tekevä insinööri. Kyllä se oma työ ja myös lasten koulu molemmat kärsivät keväällä. Mut hienoo hei että sulla sujuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etäkoulussa olisi myös se erittäin hyvä puoli että korona ei leviäisi.
Vierailija kirjoitti:
Täällä toivotaan etäopiskelua ettei tarvitse opettaa lapsiaan sietämään erillaisia kokemuksia.
Sinä et varmaan ole suorittanut kouluasi missään, kun et ole oppinut kirjoittamaan.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, tuon talvituskan allekirjoitan 110%.
Vihaan muutenkin sitä vaatteiden määrää ja tumpeltamista, hävinneitä hanskoja... Mutta sitten vielä tämä hiihdetään ja luistellaan 2x talvessa ja kaikilla pitäisi olla ne välineet jaadajaada. Sitten se itkevä lapsi raahaa niitä painavia välineitä mukana, ja vihaa koko koulua tämän talviurheilun nautinnon vuoksi.
Sukset vietiin edellisenä iltana koulun suksitelineeseen odottamaan. Lapsi toi aamulla monot mukanaan. Kun hiihtojakso loppui, hain sukset telineestä, niin ei tarvinnut niitä lapsen roudata linja-autossa.
Luistimia ja suksia kannattaa kierrättää sukulaisten ja tuttavien kanssa hyvissä ajoin, eikä jättää sitä edelliseen iltaan. Talvi tulee joka vuosi, lumi ja pakkanen suurinpiirtein tammikuussa paikkakunnasta riippuen. Asioita voi ennakoida, hiihtäminen ja luistelu kuuluu opetussuunnitelmaan (jos kelit ovat sopivat). Ei se talviurheilu yllätyksenä tule.
Vaatteita menee hukkaan, lapsella on kiire kotiin tai kavereiden luo, ei siinä hötäkässä aina huomaa ottaa kaikkea mukaan. Näin se on ollut joka sukupolvella ja tulee olemaan.
Vaatteiden pesulapussa ja kengissä oli tussilla kirjoitettu nimi. Siitä huolimatta niitä käsineitä ym. jäi koululle. Eihän siinä auta kun lähteä penkomaan koulun löytövaatelaatikkoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän tokaluokkalainen selviytyy melko hyvin jo kengännauhojen solmimisesta mutta luistinten kiristäminen ihan yksin ei onnistu. Ne jää liian löysäksi ja sitten nilkat vinossa ei ole kiva luistella.
Sinä vanhempana opetat kunnollisen solmimisen. Ei se sen kummempaa vaadi.
Ongelma ei ole solmiminen vaan kiristäminen. Hokkareiden kiristäminen ei ole ihan helppoa.
No kaikki ei elämässä ole helppoa. Mutta kiristäminen on opittavissa oleva asia. Harjoittelet lapsen kanssa niin kauan, että onnistuu. Sitä varten vanhemmat ovat, etä opettavat lapsilleen taitoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, tuon talvituskan allekirjoitan 110%.
Vihaan muutenkin sitä vaatteiden määrää ja tumpeltamista, hävinneitä hanskoja... Mutta sitten vielä tämä hiihdetään ja luistellaan 2x talvessa ja kaikilla pitäisi olla ne välineet jaadajaada. Sitten se itkevä lapsi raahaa niitä painavia välineitä mukana, ja vihaa koko koulua tämän talviurheilun nautinnon vuoksi.Tämä! Luistelusta meidän lapset pitävät ja käymme talvella monta kertaa viikossa luistelemassa perheen kesken. Mutta se välineiden raahaaminen koulupäivän ajan ja koulumatkat on kyllä aivan pakkopullaa näillekin. Hiihdosta en viitsi edes aloittaa, niin turha laji, etenkin täällä etelässä, missä lumisia talvia on ehkä joka kolmas. Ei taida monikaan lapsi siitä nauttia.
Lappu kouluun, että lapsella ei ole eikä tule suksia ja luistimia. Tai vaihtoehtoisesti lapset kasvattavat selkärankaa ja opettelevat sietämään asioita, jotka eivät ole kivoja. Suosittelen jälkimmäistä. Siitä on hyötyä aikuisena.
No hehheh, oletpa vitsikäs. Se että väkipakolla sietäen hiihtää pari kertaa talvessa koulussa (jos nyt sattuu lunta olemaan) ei kyllä tuota mitään hyötyä aikuisiällä. Korkeintaan sen, että vihaa hiihtoa ja talviurheilua entistä enemmän.
On paljonkin hyötyä siitä, että osaa toimia myös sillä kuuluisalla epämukavuusalueella. Kun harvan elämä on aina helppoa ja kivaa. Ja olihan tuossa myös se ensimmäinen vaihtoehto. Että ihan en ymmärrä, mikä on ongelmasi.
Kyllä lapsi oppii koulussa tekemään paljonkin kaikenlaista epämukavaa ja ei-niin-kivaa. Ja ihan hyvä niin. Mielestäni vaan koululiikunnasta pitäisi pääosin pyrkiä saamaan lapsille mukava kokemus, sillä liikunnallisuus on terveyden kannalta iso asia läpi elämän. Ei ole yksi eikä kaksi tapausta, missä koululiikunta on syönyt tehokkaasti lapsen tai nuoren motivaation liikkua.
Tästä oli hyvä artikkeli viime keväänä etäkoulun aikaan. Nuoret kokivat erityisesti liikunnan etäkoulun aikana mielekkäänä, kun sai tehdä rauhassa ilman painostusta ja sellaisia lajeja, jotka tuntuivat luontevilta. Ei mitään pakkokokeiluja luokan naureskellessa vaan omaan tahtiin liikunnasta nauttimista.
Vierailija kirjoitti:
Etäkoulussa olisi myös se erittäin hyvä puoli että korona ei leviäisi.
Niinkö? Miksi sitten viime keväänä Suomessa oli koronaa, vaikka oli etäkoulua? Ja tuli uusiakin tartuntoja satoja päivässä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän tokaluokkalainen selviytyy melko hyvin jo kengännauhojen solmimisesta mutta luistinten kiristäminen ihan yksin ei onnistu. Ne jää liian löysäksi ja sitten nilkat vinossa ei ole kiva luistella.
Sinä vanhempana opetat kunnollisen solmimisen. Ei se sen kummempaa vaadi.
Ongelma ei ole solmiminen vaan kiristäminen. Hokkareiden kiristäminen ei ole ihan helppoa.
No, tuosta on turha stressata. Kyllä se lapsi oppii, kun katsoo muilta mallia. Luistelkoon ekat talvet nilkat vinossa, ei siihenkään kuole. Antakaa niitten lasten oppia ja kasvaa rauhassa ilman jatkuvaa helikopterointia siinä ympärillä.
Omakin elämä helpottuu, kun ei yritä hallita ihan kaikkea lapsen luistinnauhasta alkaen.
T. Ope
Kukaan ei ole vielä maininnut ruokaa: Kotona lapset saavat syötä sitä, mistä tykkäävät ja niin paljon kuin haluavat. Koulussa lapset pakotetaan syömään jotain vihanneksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, mitä te teette työksenne, mutta minä taas toivon ja rukoilen, ettei mentäisi etäkouluun ja etätöihin, koska on täysin mahdotonta tehdä töitä ja huolehtia kahden pikkukoululaisen tarpeista.
Alapeukuttajilta erityisesti haluaisin kuulla, mitä teette työksenne.
Olen opettaja amiksessa ja opetan kotoa etänä. Opetusta on 9-12 ja 13-16 joka päivä. Pystyn mainiosti luotsaamaan 2- ja 4-luokkalaisten koulunkäynnin samalla (tai ainakin keväällä pystyin kun olivat ekalla ja kolmosella) . Keväällä oli myös viskari kotona koko ajan, ei ongelmaa. Mies joutuu olemaan lähityössä koko ajan.
Ei ihme, että opiskelijat valittavat huonosta opetuksen tasosta. Eipä sitä ehdi opettamiseen panostaa, kun hoitaa omia lapsiaan työajalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän tokaluokkalainen selviytyy melko hyvin jo kengännauhojen solmimisesta mutta luistinten kiristäminen ihan yksin ei onnistu. Ne jää liian löysäksi ja sitten nilkat vinossa ei ole kiva luistella.
Sinä vanhempana opetat kunnollisen solmimisen. Ei se sen kummempaa vaadi.
Ongelma ei ole solmiminen vaan kiristäminen. Hokkareiden kiristäminen ei ole ihan helppoa.
No, tuosta on turha stressata. Kyllä se lapsi oppii, kun katsoo muilta mallia. Luistelkoon ekat talvet nilkat vinossa, ei siihenkään kuole. Antakaa niitten lasten oppia ja kasvaa rauhassa ilman jatkuvaa helikopterointia siinä ympärillä.
Omakin elämä helpottuu, kun ei yritä hallita ihan kaikkea lapsen luistinnauhasta alkaen.
T. Ope
Ymmärrän pointtisi mutta kyllähän nilkat vinossa luistelu vie luistelun ilon kun ei pysy muiden mukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä toivotaan etäopiskelua ettei tarvitse opettaa lapsiaan sietämään erillaisia kokemuksia.
Sinä et varmaan ole suorittanut kouluasi missään, kun et ole oppinut kirjoittamaan.
Kääritkö lapsesi ensin kuolamuoviin ennen kuin suivaannuit kommentista? Se voi katsos kärsiä jos näkee että mammalla on negatiivisia tunteita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, mitä te teette työksenne, mutta minä taas toivon ja rukoilen, ettei mentäisi etäkouluun ja etätöihin, koska on täysin mahdotonta tehdä töitä ja huolehtia kahden pikkukoululaisen tarpeista.
Alapeukuttajilta erityisesti haluaisin kuulla, mitä teette työksenne.
Olen opettaja amiksessa ja opetan kotoa etänä. Opetusta on 9-12 ja 13-16 joka päivä. Pystyn mainiosti luotsaamaan 2- ja 4-luokkalaisten koulunkäynnin samalla (tai ainakin keväällä pystyin kun olivat ekalla ja kolmosella) . Keväällä oli myös viskari kotona koko ajan, ei ongelmaa. Mies joutuu olemaan lähityössä koko ajan.
Kiitos vastauksesta, ehkä mä en sitten vaan osaa. Mutta mitä viskari teki ne kuusi tuntia päivässä, jotka opetit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei ole vielä maininnut ruokaa: Kotona lapset saavat syötä sitä, mistä tykkäävät ja niin paljon kuin haluavat. Koulussa lapset pakotetaan syömään jotain vihanneksia.
Niinhän sitä luulisi, kun ei mistään mitään tiedä. Monilla lapsilla ei ole kotona ruokaa edes riittävästi saati niin paljoa kuin haluavat syödä. Siksihän keväälläkin järjestettiin mahdollisuus saada kouluruoka, vaikka oli etäkoulua. Vihanneksia kannattaisi sinunkin syödä, etteivät aivosi tuon enempää surkastu.
Tänä kyttäämisen aikakautena sitä tuntuu että jos lapsen vaatteet ja varusteet eivät ole aina kunnossa koulussa aletaan epäillä että kotona ei ole kaikki ok. Luistin- ja hiihtostressit kyllä ahdistavat täälläkin ja paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän tokaluokkalainen selviytyy melko hyvin jo kengännauhojen solmimisesta mutta luistinten kiristäminen ihan yksin ei onnistu. Ne jää liian löysäksi ja sitten nilkat vinossa ei ole kiva luistella.
Sinä vanhempana opetat kunnollisen solmimisen. Ei se sen kummempaa vaadi.
Ongelma ei ole solmiminen vaan kiristäminen. Hokkareiden kiristäminen ei ole ihan helppoa.
No, tuosta on turha stressata. Kyllä se lapsi oppii, kun katsoo muilta mallia. Luistelkoon ekat talvet nilkat vinossa, ei siihenkään kuole. Antakaa niitten lasten oppia ja kasvaa rauhassa ilman jatkuvaa helikopterointia siinä ympärillä.
Omakin elämä helpottuu, kun ei yritä hallita ihan kaikkea lapsen luistinnauhasta alkaen.
T. Ope
Sinä maksat sitten lääkärin ja korvaat haitan kun lapsen nivelsiteet menee? T.eräs, jolle kävi niin välinpitämättömän liikunnanopettajan vuoksi, jäi elinikäinen löysä nilkka joka särkee pakkasella ja sateella
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, mitä te teette työksenne, mutta minä taas toivon ja rukoilen, ettei mentäisi etäkouluun ja etätöihin, koska on täysin mahdotonta tehdä töitä ja huolehtia kahden pikkukoululaisen tarpeista.
Alapeukuttajilta erityisesti haluaisin kuulla, mitä teette työksenne.
Olen opettaja amiksessa ja opetan kotoa etänä. Opetusta on 9-12 ja 13-16 joka päivä. Pystyn mainiosti luotsaamaan 2- ja 4-luokkalaisten koulunkäynnin samalla (tai ainakin keväällä pystyin kun olivat ekalla ja kolmosella) . Keväällä oli myös viskari kotona koko ajan, ei ongelmaa. Mies joutuu olemaan lähityössä koko ajan.
Ei ihme, että opiskelijat valittavat huonosta opetuksen tasosta. Eipä sitä ehdi opettamiseen panostaa, kun hoitaa omia lapsiaan työajalla.
No hehheh, pikkukoululaiset eivät mitään hoitamista tarvitse. Aamulla ohjaa koulutyöhön, puolilta päivin lounas ja illalla kyselee miten meni ja tarvittaessa neuvoo. Onpas hurjaa hoitamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän tokaluokkalainen selviytyy melko hyvin jo kengännauhojen solmimisesta mutta luistinten kiristäminen ihan yksin ei onnistu. Ne jää liian löysäksi ja sitten nilkat vinossa ei ole kiva luistella.
Sinä vanhempana opetat kunnollisen solmimisen. Ei se sen kummempaa vaadi.
Ongelma ei ole solmiminen vaan kiristäminen. Hokkareiden kiristäminen ei ole ihan helppoa.
No, tuosta on turha stressata. Kyllä se lapsi oppii, kun katsoo muilta mallia. Luistelkoon ekat talvet nilkat vinossa, ei siihenkään kuole. Antakaa niitten lasten oppia ja kasvaa rauhassa ilman jatkuvaa helikopterointia siinä ympärillä.
Omakin elämä helpottuu, kun ei yritä hallita ihan kaikkea lapsen luistinnauhasta alkaen.
T. Ope
Ymmärrän pointtisi mutta kyllähän nilkat vinossa luistelu vie luistelun ilon kun ei pysy muiden mukana.
Käypä tekemässä gallupia jääkiekkoammattilaisten keskuudessa tuosta aiheesta. Saatat yllättyä.
Vierailija kirjoitti:
Kenen pitäisi mielestäsi osallistua lapsesi hukkaaman hanskan etsimiseen? Opettajan? Se ei ehdi.
Osta uudet lapaset ja sano että näitä ei hävitetä tai tulee sanktio.Liikunta-asioista et ota paineita — liikkaopet valittaa aina ja joka asiasta. Repikööt opettajat ne mäystimensä vaikka ladon seinästä.
Opeta lapset tutkimaan säätilaa itse ja pukeutumaan säänmukaisesti. Siperia opettaa.
Ylipäänsä älä ota kouluasioita niin vakavasti. Jos lapsosesi oppivat lukemaan, kirjoittamaan ja laskemaan sekä elämään suht ihmisiksi, kaikki on hyvin.
T. Ope
Ei sanktioita ainakaan! Jos joku toinen lapsi on napannut lapsen hanskat, ei siinä mikään sanktio auta. Itku vain tulee turhista ja epäoikeudenmukaisista sanktioista.
Alue: Aihe vapaa
Ongelma ei ole solmiminen vaan kiristäminen. Hokkareiden kiristäminen ei ole ihan helppoa.